Tuota... Mietin tässä tulevana isänä, että onko jossain päin Suomea olemassa päiväkoteja, joissa virret, jeesustarinat ja ruokarukoukset eivät ole osa päivärutiinia?
Eipä tuosta juuri haittaa ole, lapsi kun on aina lapsi, mutta kiinnostaa todellakin saada selville, miten kristillistä suomalainen päivähoito on ja miten ateismi tai sen vastaisuus näkyy lapsen ja vanhempien kohtelussa.
Oli kristinusko kaikkien mielestä sitten kuinka mahtavaa kulttuuriperintöä tahansa, en halua lapseni joutuvan rukoilemaan tai laulamaan virsiä vasten tahtoaan, vaikka kuinka pieni ja ymmärtämätön olisi. Hän päättää, mutta minkä vaihtoehtojen väliltä? Ei ruokaa ilman ruokarukousta, ei päiväunia ilman jeesustarinatuokiota?
Eipä tuosta juuri haittaa ole, lapsi kun on aina lapsi, mutta kiinnostaa todellakin saada selville, miten kristillistä suomalainen päivähoito on ja miten ateismi tai sen vastaisuus näkyy lapsen ja vanhempien kohtelussa.
Oli kristinusko kaikkien mielestä sitten kuinka mahtavaa kulttuuriperintöä tahansa, en halua lapseni joutuvan rukoilemaan tai laulamaan virsiä vasten tahtoaan, vaikka kuinka pieni ja ymmärtämätön olisi. Hän päättää, mutta minkä vaihtoehtojen väliltä? Ei ruokaa ilman ruokarukousta, ei päiväunia ilman jeesustarinatuokiota?
Vastaukset 24
Vanhimmat
kaikissa kysyvät, että saako raahata kirkkoon ja muuten hihhuloida.
jostain kumman syystä myös joulujuhlan sisällyttävät tuohon, vaikak sillä ei ole mitään tekemistä hihhuloinnin kanssa.
kaipa se on nykyään joku laki olemassa tuohn, että asia on kysyttävä vanhemmilta.
se ei tietenkään pedo-hihua estä saarnaamasta väkisin, mutta siitä sen voi sitten laittaa syytteeseen ja vaatia kunnon korvauksia lapsen mielen järkyttämisestä.
itse en ole ainakaan törmännyt mihinkään hankaluuksiin. varmaan kyllä riippuu vähän paikkakunnastakin. jossain pienessä hihukylässä homma saattaa luisua hyvinkin helposti käsistä ja hihut alkavat rikkomaan lakia, joten tarkkana kannattaa olla.
päiväkodeissa on myös hihujen lapsia ja varsinkin ne joita on manipuloitu monella syntymisellä ovat hieman sekavia ja ainakin minun lapseni hädissään kyselivät kun joku kakara oli sellaisesta selitellyt.
vaan eipä kysele enää, kun vaadin että sellainen siirretään muualle saastuttamasta muiden mieliä.
kuitenkin. kokemukset ovat muuten olleet hyvät jokaisesta päiväkodista joissa lapset on olleet. asiaan kannattaa heti puuttua jos ipanat alkaa hihhuloida himassa, vaikka niille ei olisi koskaan sellaisista puhunut. se on kuitenkin jokaisen oikeus olla kuuntelematta hihhulointia.
Jees. Tärkeintä on se, että asiasta kysytään ja että siihen voi itse vaikuttaa, eikä lapsi joudu automaattisesti tarinatuokiossa kuuntelemaan anaaliin tungettavista hiilihangoista.
Asun Länsi-Suomessa keskisuuressa kaupungissa, joten konservatiivisimmilta saarnaajilta lapsi tulee todennäköisesti välttymään. Takaraivossani kulki threadia kirjoittaessa lähinnä ajatus siitä, että joissain suomalaisissa päiväkodeissa on alaskatsottu aika pahasti mm. islaminuskoa, ja muslimilapsia pakotettu rukoilemaan kristinuskon jumalan puolesta. Tästä on muutamaan otteeseen uutisoitu lehdissä, mutten kuollaksenikaan muista, missäpäin tätä tapahtui/tapahtuu.
Ei niissä raamatullisissa tarinoissa onneksi aina vikaa ole, sillä jotkin sadut toimivat ihan hyvänä moraalikasvatuksena, eikä lapsi siihen "jumaluuteen" osaa pienessä iässään vielä seota.
kasvattaa lastasi uskoon, niin älä silti morkkaa hänelle uskontoa. Näin hän on vanhempana tasapainoisempi ja hänen on helpompi etsiä omat katsomuksensa.
Itse uskovaisena en kasvattaisi lapsestani uskovaista. Uskon vapaaseen tahtoon. Jokaisella on oikeus etsiä ne omat katsomukset. Toki, jos lapseni haluaisi käydä seurakunnan kerhossa, niin hänet sinne veisin. Ja jos hän haluaa koulussa lukea uskontoa elämänkatsomustiedon sijaan, niin ei siinä mitään. Mutta en lähtisi automaattisesti viemään häntä tuohon uskon/uskonnon suuntaan. Tiedän olevani harvinainen uskovainen, koska ajattelen noin. Mutta miettikääpä kuinka paljon tapahtuu itsemurhia tuon uskonnollisen ahdasmielisyyden ja fanaattisuuden takia.
olet muuten just samaa mieltä asiasta vaikka oletkin hmm.. nyt käytän kyllä sanaa uskovainen. *hatunnosto* vaikkei mulla hattua olekaan.
olet ensimmäinen uskovainen, jonka ajatukset pystyn hyväksymään ihan tuollaisenaan.
P.S.
HUOMIO muut hihut!
Ottakaa mallia!!
Sellaista vielä tuli mieleen, että itse olen aika perus suomalaisesta perheestä. Meillä ei koskaan puhuttu uskonnoista, ei ollut iltarukouksia ym. Eli voisi sanoa, että aika ateistinen ympäristö. Koulussa kuulin ekan kerran vasta näistä asioista. Mutta olen lapsesta lähtien ollut kiinnostunut uskoon/uskontoon liittyvistä asioista. Olen jo nuorena miettinyt mitä on kuoleman jälkeen ym. Muistan kärsineeni siitä, kun kyselin kotona näistä asioista, niin vanhempiani ei edes kiinnostanut keskustella aiheesta. Eivät varmaan tajunneet sen olevan lapselle tärkeää. Älä sinä tee tuota virhettä. Jos lapsesi kotona kyselee, pyri vastailemaan hänelle fiksusti ja puolueettomasti. Ja jos et asioista tiedä, sen voi sanoa lapselle suoraan mutta hellästi. Niin, ateistisesta ympäristöstä voi kasvaa uskovainen ihminen. :) Anna lapsellesi tilaa suuntaan tai toiseen. :)
epäilen, että jos totta puhutaan, on iso osa Suomen uskovista kanssasi melko lailla samoilla suunnilla. Näillä keskustelupalstoilla tuppaavat jylläämään isoääniset fanaatikot ja se ainakin minusta hiukan vääristää asioita. Ei silti, fanaatikot ovat fanaatikkoja internetin ulkopuolellakin ja yksikin on liikaa, jos käyttää fanatismiaan esim. juuri lastensa kasvatukseen.
Vaikutat kyllä siltä, että legosi ovat hyvin paikoillaan. Vapaaseen tahtoon minäkin nojaan, ja sen lisäksi vielä ihmiseen itseensä, mutta uskonnon siivellä moni sekopää saa tahtonsa läpi ja egollensa ruokaa.
Lapsi kokee asiat todella voimakkaasti ja ottaa jos minkäkinlaista uskomusta todesta, sillä lapsuuden taipaleella hän on hyvin epätietoinen mielentoiminnastaan ja suurin osa kaikesta "voimakkaasta" tiedosta jää muistiin muhimaan. Kritiikkini kapea-alaisia uskonasioita kohtaan on mielestäni ihan perusteltua, kun haluan kasvattaa lapseni näkemään maailmankaikkeuden mahdollisimman monella eri tasolla. Hän tulee lopulta itse valitsemaan tiensä, enkä aio häntä kieltää liittymästä kirkkoon, mikäli niin katsoo parhaakseen, mutta näytän hänelle ensin mahdollisimman monta vaihtoehtoa ja kannustan oma-aloitteeseen ajatteluun, enkä tuputa vain yhtä uskomusta tai tieteellistä teoriaa.
"Olen jo nuorena miettinyt mitä on kuoleman jälkeen ym."
Onkohan tuokaan nyt ihan fiksua ollut? Lapsena pitäisi leikkiä ja olla huoleton eikä miettiä kuolemista tai tmässääkään.
"Älä sinä tee tuota virhettä. Jos lapsesi kotona kyselee, pyri vastailemaan hänelle fiksusti ja puolueettomasti. "
Tottahan toki. vastaan kaikkeen etten tiedä, koska en tiedä ja lisäänpä vielä, että jos joku väittää tietävänsä niin se valehtelee ja sellaista ei kannata uskoa. näinhän asia jokatapauksessa on, vaikka joku palstan kuolaavista kiihkoilijoista ehkä kuvitteleekin tietävänsä jotain.
rehellisempää vastausta ei lapselle voi antaa. ja jos lapsi alkaa ns. hihhulointi asioita edes kyselemään niin silloin otetaan välittömästi yhteyttä pk:iin ja kysytään että "mitä vittua?"
totuus tässäkin asiassa on ettei lapsi missään vaiheessa kysellä mistään jumalista tai muistakaan jos sille ei joku sellaisista kerro. ja taas jos joku muuta väittää niin valehtelee.
kuolemasta toki lapsi kyselee, koska sitä sattuu kaiken aikaa ja meilläkin päin on hyvinkin läheisiä kokemuksia asiasta.
"Anna lapsellesi tilaa suuntaan tai toiseen."
tottakai, mutta tietty vanhemmalla pitää olla vastuu siitä ettei lapsi saa mitään traumoja hellari-hihhuloinnista tai muustakaan typerästä, ennen kuin hän kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan.
tilanne on aika hyvä.
Oulussa ihan /c :stä. Jopa lahkojeesuksia itseään hävettää.
tiedät lapsen tahdon???
päikkäri-ikäiset lapset käyttävät kommunikointiin hämmästyttävää keksintöä, ns. puhumista. He päästelevät äänneyhdistelmiä suustaan, joista muodostuu ns. sanoja, jotka kuvaavat joko konkreettisia tai abstrakteja käsitteitä ja asioita. Näistä sanoista muodostuu lauseita, joilla on jokin merkitys.
yksikään lapsi ei tahdo hihhuloida jos sitä ei siihen aleta manipuloimaan. en ole vielä törmännyt lapseen joka olisi ilman yllyttämistä alkanut kinuamaan että "tahtoo hihhuloida!".
lapset ovat ateisteja ja täysin tietämättömiä mistään omituisista hihujen mielikuvituskavereista tasan niin pitkään kunnes joku heidän mieltään yrittää/alkaa saastuttamaan sellaisella.
ja hopolla ei näemmä ole lapsia, koska ei tajua että lapsi kyllä osaa ilmaista oman tahtonsa hyvinkin voimakkaasti.
Tiedän yhden tyypin, jonka perheessä oli joko äiti tai isä lestadiolainen ja hän kertoi, että lapsesta asti oli hyvin tiukka ja uskonnollinen kasvatus. Hänestä kasvoikin kuitenkin vankkumaton ateisti, ehkä jopa liian fanaattinen ateisti. Melko outoa minusta...
Lapset toistavat sen mitä ovat vanhemmiltaan kuulleet. Ateistin lapset ovat ateisteja ja uskovasten lapset ovat uskovaisia, näin se tuppaa olemaan.
Ja jos näin on, niin mitä se silloin kertoo uskonnoista ja jumalien kaikkivoipaisuudesta? :)
Vanhemmat voivat tehdä lapsistaan uskovaisia tai sen voi tehdä tämä meidän rakas yhteiskuntamme. Ateistia ei tehdä Ateistin lapset ovat monesti ateisteja, koska heille ei ole syötetty vanhempiensa uskomuksia.
Kun uskontoa ja mukaharmittomia rituaaleja ei harrasteta, lapsi ei koskaan menetä synnynnäistä ateismiaan ja oppii kysymään ja kyseenalaistamaan ja sitä kautta ajattelemaan omilla aivoillaan.
Se on suurin lahja jonka vanhempi voi lapselleen antaa.
Uskotko tuohon läppään itsekään?
Lapsi syntyessään ei osaa esim. puhua, kävellä tai lukea. Syntyessään lapsi ei myöskään tiedä Jumalasta mitään niin kuin aikuinen tietää (syntyjään jokaisella on Jumalan kaipuu ja ymmärrys siitä, että jotain suurempaa on - ei ruveta tästä kuitenkaan riitelemään).
Vastuullinen vanhempi opettaa lapselleen näitä asioita, ja monia muita. Vastuuton vanhempi ei näin tee. Vastuullinen vanhempi opettaa lapsen tuntemaan Luojansa.
Lapsi ei ole syntyjään ateisti, ihan samalla tavalla kuin lapsi ei ole syntyjään puhetaidoton. Asioiden oppiminen vain vie oman aikansa.
Nyt jotkut ääliöt sitten irrottaa ihmisen normaaliin kasvuun kuuluvan asian (=uskon) ja onkin sitä mieltä että siitä ei pidä mitään puhua. Ja että se on muka luonnollista.
Jestas tuota logiikkaa...
Toisaalta, tuosta tekstistäsi käy selvästi ilmi että olet samaa mieltä kanssani siitä että ateismi on jotakuinkin sama asia kuin tietämättömyys.
Sinä siis uskot allahiin? Sehän se on miljoonien mielestä ainoa oikea jumala.
"Syntyjään jokaisella on Jumalan kaipuu ja ymmärrys siitä, että jotain suurempaa on - ei ruveta tästä kuitenkaan riitelemään."
Sinunkin älyllisen luhistumisen olisi voinut kasvatuksen kautta estää se, että isäsi olisi vaikkapa japanilainen ja äitisi suomalainen. Oikea kasvatustapa ei ole mikään luonnonvakio, eikä "jumalan kaipuu" ole edes todenmukainen termi. Oikea määritelmä tuosta tuntemuksesta on "kuolemanpelko".
Vanhempani eivät olleet uskovaisia, ei edes uskonnollisia. Niin kauan kuin muistan, minua on kiinnostanut näkymätön, henkimaailma ja Jumalan olemasaolo. Olisin varmaan tullut uskoon jo viisivuotiaan, jops vanhempani olisivat osanneet opastaa oikein.
Kasvattamalla saa uskonnollisen, mutta todelliseeen uskoontuloon tarvitaan Jumalan Pyhän Hengen työ. Ei kaikki ota vastaa Jumalaa ja Jeesusta, vaikka kotona saisivatkin kristillisen kasvatuksen. Myös ateistisen kodin kasvateista voi tulla uskovaisia. Itse kyllä olen kristillisen opetuksen kannalla. ;enetin paljon, kun en lapsena saanut oikeaa tietoa! Samaa koskee päiväkoteja ja kouluopetusta!
olet ateisti joka esittää hullua hihhulia.
koska niitä ei ole.
Älkää muuttako lupaavasti alkanutta keskustelua riidaksi.
sanoo, ettei jumalia ole? Oletko muka jossain nähnyt?