Saatana iloitsee että helvetti ei ole iankaikkinen.
Ilm. 14:11 Ja heidän VAIVANSA savu on nouseva aina ja IANKAIKKISESTI, EIKÄ heillä ole LEPOA päivällä eikä yöllä,
Adventisti iloitsee kun saatanan omat joutuvat helvettiin sunnuntai pedonmerkkinsä kanssa.
Ilm. 14:11 Ja heidän VAIVANSA savu on nouseva aina ja IANKAIKKISESTI, EIKÄ heillä ole LEPOA päivällä eikä yöllä,
Adventisti iloitsee kun saatanan omat joutuvat helvettiin sunnuntai pedonmerkkinsä kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä väännä, koska tarkoitat, että helvetti olisi päättymätön kidutuspaikka.
Eikö otsaasi mahdu raamatullinen sana?
Kadotus on ikuinen, toinen kuolema ja tuli tekee tehtävänsä josta ei ole paluuta.
Eli on ikuinen osa, kuoleman osa.
Luodaan uusi taivas ja maa, kaikki entinen on mennyt.
En usko sinun jumalakuvaasi, harhaan... mielettömään kuvatukseen.
Itselläni on Isä, joka sanoi paratiisissa syntisen osaksi sen, ettei syö elämänpuusta ja näin eläisi iankaikkisesti.... mutta sitähän sinä et tunnusta vaan käärmeitten kielellä sanot, et suinkaan kuole.
Jumalan valtakuntaan, jossa armolahjana Kristuksessa saadaan iankaikkinen elämä, josta Jeesus itse sanoi Johanneksen evankeliumissa, joka Minua syö saa elää, koska Hän tuli maailmaan, että ettei yksikään joka Häneen uskoo ei hukkuisi, vaan saisi IANKAIKKISEN ELÄMÄN, vaikka sinä et tätä uskokaan vaan käärmeen kielellä paratiisista huutelet, että ei ihmisen sielu kuole.
Vaikka sana sanoo, joka syntiä tekee sen sielu on kuoltava..
Tässä on ero.. Minä uskon Jumalan sanaan, sinä et.
http://www.watchtower.org/fi/t16/article_01.htm
Maaanpäällinen kärsimys: noin 70 vuotta
Adventistinen helvetin tyhjiinraukeamiskärsimys: minuuteista kymmeniin minuutteihin kunnes ihminen kuolee.
Adventisteille helvettioppi on erittäin tärkeä sunnuntai pedonmerkikioppinsa kanssa.
Koska Jumala sen on piirtänyt ihmisen eteen ja sinä et usko?
Syötkö sinä sitten elämänpuusta (kerubien ohitse) että saat elää, vai uskon kautta Kristukseen saat elää nyt ja Jumalan valtakunnassa.
Se elämä on armolahja
Ei ole muuta tietä?
Etkö ymmärrä? Vai valehteliko Jumala, raamattu vai sinä?
Ilm. 14:11 Ja heidän VAIVANSA savu on nouseva aina ja IANKAIKKISESTI, EIKÄ heillä ole LEPOA päivällä eikä yöllä,
Korvasyyhysi miellyttää saatanaa koska helvettisi on tyhjiinraennut koska siellä ei ole itkua eikä kärsimystä.
No jää laput silmille, mutta opettele tuota paratiisin oppia Jumalan oppia.
Sitten kun sen ymmärrät, voit puhua pelastuksesta ja uskosta.
Jumalan kuvasi on niin vääristynyt, että et sitä näytä itsekään tajuavan ja käännösoppi harhauttaa sinut kidutusoppiin.
Mutta nyt lähden nukkumaan, että aamulla pääsen työhön.
Asiaa on niin paljon Raamatun pohjalta kirjoitettu monin sanoin, että jos et opi, ei voi mitään.
Mutta luepa vaikka tänä yönä Johanneksen evankeliumi alleviivaten Jeesuksen opetus kuinka Hän jyvittää iankaikkisen elämän ihmiselle.
Et sen jälkeen puhu kidutusopista mitään ja ymmärrät kuinka tuo Jumalan paratiisiopetus on yksi, yhteen.
Sitten ymmärtää tämän käännöstulkinnan kuinka se napsahtaa kohdalleen.
Muuten sinulla raamatussa lyö toinen asia toista korvalle, eikä ole selvää säveltä.
Jumala on sama kaikissa, sillä maailmankaikkeus on hänen ilmestymistään. jos voit nähdä jumalan kaikessa kauniissa, ylevässä. Voitko nähdä Hänet myöskin alhaisessa - viheliäisessä ja jopa inhottavassa? Jumala on täydellisyys ja sopusointu kaikissa muodoissa. Mutta ihminen on vaan tuon sopusoinnun täydellinen häiritsijä - epäsointuun saattaja.
Me olemme ylistäneet "uskoa", ja luulleet tulevamme sillä autuaaksi, vaikka olemme hyljänneet Jeesus Kristuksen opin. tämä näkyvä maailma kaikkinew aarteineen onkuin hämähäkin-verkko johon ihminen on sotkeutunut. Ja siksi ihmisen pahin vihollinen onkin hänen alempi luontonsa eli oma alempi minä.
Uskon tiellä ei heikko sielu löydä Jumalaa, sillä hänen täytyy kehittää tasapaino joka ei missään järky. Meidän ruumiimme tulisi olla Jumalan toimintakanavana jolla hän ilmaisee itsensä - Rakkautensa - viisautensa. Viisaushan on välitöntä tietoa Jumalan tahdosta, se on antaumuksen ja itsensä uhraamisen tie. Nöyryys, vaatimattomuus, lempeys, anteeksi antavaisuus, oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys ja välinpitämättömyys aistien pyyteille. Mutta tietämättömyys ja siitä johtuva pimeys rajoittaa meidän totuuden etsintäämme. Tieto yksistään ei ole viisautta. Ymmärryksemme on lukemattomien - sekä itsemääräämiemme, että ulkopuolelta tulleiden sidonnaisuuksien, kaikenlaisten tyrkytyksien ja pakotteiden
yhteinen tulos, niin, että miten sinne enään Kristus sopisi?
Miten työlästä onkaan pysyä vaikutuksesta vapaana, kun meitä ohjaa tuloksen saavuttamisen pyyde, on kokemisella vaikutin ja se johtaa yhä syvempään milen sidonnaisuuteen, ja silloinhan emme lainkaan ajattele. Onko mielipide tärkeämpi kuin rakkaus? Vapaus ei ole koskaan orjuuden aiheuttama reaktio, siloinhan se johtaisi uuteen orjuuteen? juuri tästä syystä on erittäin tärkeä saada selville, onko meillä vapauteen tähtäävä vaikutin? Jos on silloin tuloksena ei ole vapaus; vaan sen vastakohta - orjuus: Vaan ilman itseään vaikutinta - vapaus on vapautta. Mutta meidän on opittava tuntemaan luonteemme tajunta Paavalin käsityksen tavoin.Gal.4:16-18.
Kirkkokuntien velvollisuus olisi pelastaa ihminen hädästä ja tuskasta! Mutta tämä adventisti iloitsee toisen ihm,isen hädänalaisesta ja tuskaisesta kärsimyksistä ja ahdistuksesta, voiko turmeltunempaa oppia enää mistään uskonnollisesta suunnasta löytyä.
Mutta eihän adventistien tarkoitus olekkaan ihmisiä pelastaa, vaan tehdä heistä kirkon paatuneen opin orjia jotka sitten vartioivat joukkoaan noilla kylmillä opinkappaleillaan, joissa ei todellakaan ole rakaudelle sijaa. Adventismi on itsekeskeisen toimeliaisuuden vahvistamista, ja se periaatteessa tuhoaan hyveen, sen sijaan, että se toisi sitä esiin, kuten tämän yllä mainitun adventistin kommentista näette.