ERI IHMISRYHMIEN MAHDOLLISUUDET LIIKENTEESSÄ
Taajamien liikenneympäristö on usein varsin vaikeaselkoinen. Katutilassa on paljon element-tejä, jotka kiinnittävät huomiota pois liikenteestä. Liikkuminen vaatikin varsin paljon sekä autoilijalta että kevyen liikenteen kulkijalta. Koska ihmiset tekevät erehdyksiä myös liikenteessä, ei onnettomuuksilta voitane kuitenkaan kokonaan välttyä. Liikenteen järjestelyillä ja nopeusrajoituksilla pitää kuitenkin pyrkiä siihen, että virhetoimintojen seurauksena kukaan ei menetä henkeään tai loukkaannu vakavasti. Ihmisen havaintojenteko ja toimintamahdollisuudet sekä elimistön kestokyky tulee ottaa lähtökohdaksi nopeusrajoitusjärjestelmän suunnittelussa.
Tienkäyttäjien ikä vaikuttaa sekä onnettomuusalttiuteen että seurausten vakavuuteen. Vanhusten reaktio ja liikuntakyky ovat usein alentuneet. Lisäksi he kestävät törmäyksen seurauksia huomattavasti huonommin kuin nuoremmat. Kolari, joka nuoremman kohdalla johtaisi melko lieviin seurauksiin, voi aiheuttaa vanhemmalle pitkän ja tuskallisen sairaalahoidon. Taajamaalueilla liikenneonnettomuuksissa vuosina 1994-98 kuolleista jalankulkijoista 36 % oli yli 75 vuotiaita, kun loukkaantuneista yli 75 vuotiaiden osuus oli noin 12 %.
Liikenne on Suomessa suurin nuorten ihmisten tapaturmaisten kuolemien aiheuttaja. Taaja-maliikenteessä kuolleista 17 % ja vammautuneista 27 % on 1624 vuotiaita. Lasten kuolemista liikenneonnettomuudet aiheuttavat suurimman osan, selvästi enemmän kuin muut kuolinsyyt. Viime vuosina liikenteessä on kuollut noin 30 ja loukkaantunut lähes tuhat alle 15vuotiasta lasta vuosittain.
Lapset ovat impulsiivisia ja liikenteessä arvaamattomia. Pieni koko sekä rajoittunut kyky arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia lisää heidän riskiään joutua onnettomuuksiin. Siellä, missä lapsia liikkuu, tulee varautua nopeisiin pysähdyksiin.
Ajonopeus vaikuttaa merkittävästi reaktioaikana kuljettuun matkaan ja jarrutusmatkaan. Jos autoilija ajaa nopeudella 30 km/h vaaran havaitessaan, hän pystyy kesäolosuhteissa kuivalla asfaltilla pysäyttämään auton 13 m matkalla. 40 km/h ajavan ajonopeus on 13 m kohdalla vielä 35 km/h, 50 km/h ajava ei ole ehtinyt vielä reagoida vaaraan 13 m kohdalla, vaan auton nopeus on edelleen 50 km/h. Talviaikana jarrutusmatkat ovat liukkauden takia esimerkkitapauksia huomattavasti pidempiä.
Taajamien liikenneympäristö on usein varsin vaikeaselkoinen. Katutilassa on paljon element-tejä, jotka kiinnittävät huomiota pois liikenteestä. Liikkuminen vaatikin varsin paljon sekä autoilijalta että kevyen liikenteen kulkijalta. Koska ihmiset tekevät erehdyksiä myös liikenteessä, ei onnettomuuksilta voitane kuitenkaan kokonaan välttyä. Liikenteen järjestelyillä ja nopeusrajoituksilla pitää kuitenkin pyrkiä siihen, että virhetoimintojen seurauksena kukaan ei menetä henkeään tai loukkaannu vakavasti. Ihmisen havaintojenteko ja toimintamahdollisuudet sekä elimistön kestokyky tulee ottaa lähtökohdaksi nopeusrajoitusjärjestelmän suunnittelussa.
Tienkäyttäjien ikä vaikuttaa sekä onnettomuusalttiuteen että seurausten vakavuuteen. Vanhusten reaktio ja liikuntakyky ovat usein alentuneet. Lisäksi he kestävät törmäyksen seurauksia huomattavasti huonommin kuin nuoremmat. Kolari, joka nuoremman kohdalla johtaisi melko lieviin seurauksiin, voi aiheuttaa vanhemmalle pitkän ja tuskallisen sairaalahoidon. Taajamaalueilla liikenneonnettomuuksissa vuosina 1994-98 kuolleista jalankulkijoista 36 % oli yli 75 vuotiaita, kun loukkaantuneista yli 75 vuotiaiden osuus oli noin 12 %.
Liikenne on Suomessa suurin nuorten ihmisten tapaturmaisten kuolemien aiheuttaja. Taaja-maliikenteessä kuolleista 17 % ja vammautuneista 27 % on 1624 vuotiaita. Lasten kuolemista liikenneonnettomuudet aiheuttavat suurimman osan, selvästi enemmän kuin muut kuolinsyyt. Viime vuosina liikenteessä on kuollut noin 30 ja loukkaantunut lähes tuhat alle 15vuotiasta lasta vuosittain.
Lapset ovat impulsiivisia ja liikenteessä arvaamattomia. Pieni koko sekä rajoittunut kyky arvioida etäisyyksiä ja nopeuksia lisää heidän riskiään joutua onnettomuuksiin. Siellä, missä lapsia liikkuu, tulee varautua nopeisiin pysähdyksiin.
Ajonopeus vaikuttaa merkittävästi reaktioaikana kuljettuun matkaan ja jarrutusmatkaan. Jos autoilija ajaa nopeudella 30 km/h vaaran havaitessaan, hän pystyy kesäolosuhteissa kuivalla asfaltilla pysäyttämään auton 13 m matkalla. 40 km/h ajavan ajonopeus on 13 m kohdalla vielä 35 km/h, 50 km/h ajava ei ole ehtinyt vielä reagoida vaaraan 13 m kohdalla, vaan auton nopeus on edelleen 50 km/h. Talviaikana jarrutusmatkat ovat liukkauden takia esimerkkitapauksia huomattavasti pidempiä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turun Sanomissa oli pari kuukautta sitten juttu, yleisön osastolla muistaakseni, jossa vaadittiin nopeusrajoitusten ylärajaksi jotakin 40km/h siksi että HIRVET eivät pysty erottamaan riittävän hyvin tätä suurempaa nopeutta kulkevia autoja.
Ikävä kyllä liikenteessä taitaa aina vaan sattua onnettomuuksia ja autoilun, pyöräilyn (ja juoksemisen) kieltäminen tuo sekin turhan suuria vaikeuksia elämiseen...
Minä olen kuullut, että 70 km/h olisi se hirvien havaitsemisraja. Oli miten oli, hirvet eivät hirveästi tunnu välittävän autoista, vaan juoksevat sankoin joukoin tekemään itsemurhia maanteille.
Henkilöautoilla tapahtuvat onnettomuudet voidaan kieltää vain kieltämällä henkilöautoilu kokonaan. Tämä on fakta. Pitäisikin löytää jokin kompromissi nopeuden ja turvallisuuden välillä. Lisäksi täytyy muistaa, että nopeus ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa turvallisuuteen - vaikka näin monet ajattelevat. Ei riitä, että kuljettaja ajaa hiljaa. Hänen pitää myös keskittyä ajamiseen. Kaikkea vastuuta ei myöskään voi sälyttää autoilijalle. Hän ei mahda mitään, jos jalankulkija päättää tulla alle.
'pitää kuitenkin pyrkiä siihen, että virhetoimintojen seurauksena kukaan ei menetä henkeään tai loukkaannu vakavasti. ' - siis hä -KUKAAN?
Siinäpä on yrittämistä - muistutan että Suomessa kuolee liukastumalla enemmän ihmisiä kuin liikenteessä. pitäiskö liukkaalla kävelemisen nopeutta rajoittaa? - olisi suhteessa yhtä älykäs idea...
Kaikki nollatoleranssiin ja edes 1/4 nykyistä alhaisempiin liikenneonnettomuuslukuihin pyrkivät eivät ole nykyliikennemäärällä mitenkään realistisia.
Lasten (liikenne)turvallisuus on toki helposti sympatiapisteitä saava aihepiiri - tosiasia on kuitenkin se, että vanhempien tehtävä on seurata ja ohjata lastensa edesottamuksia, niin liikenteessä kuin muulloinkin, jos jotain sattuu niin syy on lasten valvonnan puutteessa ei itse liikenteessä - valitettavasti muuta maailmaa ei voi säätää sen mukaan, että 'aina voi lapsi singahtaa mistä tahansa tielle tms.'