Käärme sanoi Eevalle: Ette suinkaan kuole - - - te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.( 1Moos3:4,5.)
Tuota valhetta käytetään yhä totuuden naamioimiseksi.
Miljoonat ihmiset uskovat, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa lentää jonnekkin elämään omaa elämäänsä fyysisen ruumiin sitä rajoittamatta.
Kun pakanat vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen (Room.1:25) He vääristelivät evankeliumin sanomaa. Missään tämä ei ole selvempää kuin sekavassa kuolemaa koskevassa ajattelussa.
Rva. M.E. Cadwallater, The Progressive Thinker`in toimittaja, kirjoitti yli vuosisata sitten artikkelin, jota vielläkin usein lainataan.
Sen otsikkona oli Ei kuolemaa - - ei kuolleita. Siinä hän väitti, että usko henkiin on kaikkien maailman uskontojen perususko. Se saattaakin hyvin olla perustava tekijä maailman uskonnoissa, mutta ei Jeesukseen Kristukseen perustuva uskonto ei ilmene uskona henkiin vaan Jumalan sanaan.
Kuinka selvästi Raamattu ilmaiseekaan tämän: Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava.( Hes.18:4.)
Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin se tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.
Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään - - - eikä heillä ole milloinkaan osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla (Saarn9:5,6.)
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan, ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi, ei hän heitä huomaa.( Job.14:21.)
Nämä jakeet esiintyvät Vanhassa testamentissa, mutta Uusi testamentti on aivan yhtä ehdoton. Jeesus sanoi: Kaikki jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin (Joh. 5:28,29). Paavali kirjoittaa Kristuksessa nukkuneista.(1 Kor.15:18). Hän sanoo: Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aatamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.(jae22) Milloin heidät sitten tehdään eläviksi? Sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan(jae23).
Nämä ovat vain muutamia Raamatun kohtia, niitä löytyisi kyllä paljon enemmänkin.
Spiritismi esittää että kuolema on muutos fyysisestä maailmasta henkiseen, että ihminen elää yhä henkimaailmassa, ja että ne jotka ovat jättäneet maallisen asuinsijansa, voivat viellä palata maan päälle elävien luokse.
- - M.E. Cadwallader, centennial Book, s 86.
Molemmat näkökannat eivät voi olla oikeita. Uskommeko Pyhään Raamattuun vai ihmisten ja meedioitten puheisiin?
Kaikkialta Raamatusta, ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Johanneksen Ilmestykseen, on löydettävissä se totuus, että ihminen nukkuu kuoltuaan unta, jota ei mikään häiritse.
Tätä korostavat profeetat, apostolit ja Herra itse. Kuitenkin muinaiset kreikkalaiset ajatukset ovat itsepintaisesti säilyneet.
Mutta Raamattu sanoo: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti sanoo Henki he saavat levätä vaivoistansa.( Ilm.14:13. Tämä kaunis opinkappale joka koskee ihmisen rauhallista lepoa ylönousemusta odottaessaan, on annettu meidän lohdutukseksemme.
Tuota valhetta käytetään yhä totuuden naamioimiseksi.
Miljoonat ihmiset uskovat, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa lentää jonnekkin elämään omaa elämäänsä fyysisen ruumiin sitä rajoittamatta.
Kun pakanat vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen (Room.1:25) He vääristelivät evankeliumin sanomaa. Missään tämä ei ole selvempää kuin sekavassa kuolemaa koskevassa ajattelussa.
Rva. M.E. Cadwallater, The Progressive Thinker`in toimittaja, kirjoitti yli vuosisata sitten artikkelin, jota vielläkin usein lainataan.
Sen otsikkona oli Ei kuolemaa - - ei kuolleita. Siinä hän väitti, että usko henkiin on kaikkien maailman uskontojen perususko. Se saattaakin hyvin olla perustava tekijä maailman uskonnoissa, mutta ei Jeesukseen Kristukseen perustuva uskonto ei ilmene uskona henkiin vaan Jumalan sanaan.
Kuinka selvästi Raamattu ilmaiseekaan tämän: Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava.( Hes.18:4.)
Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin se tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.
Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään - - - eikä heillä ole milloinkaan osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla (Saarn9:5,6.)
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan, ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi, ei hän heitä huomaa.( Job.14:21.)
Nämä jakeet esiintyvät Vanhassa testamentissa, mutta Uusi testamentti on aivan yhtä ehdoton. Jeesus sanoi: Kaikki jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin (Joh. 5:28,29). Paavali kirjoittaa Kristuksessa nukkuneista.(1 Kor.15:18). Hän sanoo: Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aatamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.(jae22) Milloin heidät sitten tehdään eläviksi? Sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan(jae23).
Nämä ovat vain muutamia Raamatun kohtia, niitä löytyisi kyllä paljon enemmänkin.
Spiritismi esittää että kuolema on muutos fyysisestä maailmasta henkiseen, että ihminen elää yhä henkimaailmassa, ja että ne jotka ovat jättäneet maallisen asuinsijansa, voivat viellä palata maan päälle elävien luokse.
- - M.E. Cadwallader, centennial Book, s 86.
Molemmat näkökannat eivät voi olla oikeita. Uskommeko Pyhään Raamattuun vai ihmisten ja meedioitten puheisiin?
Kaikkialta Raamatusta, ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Johanneksen Ilmestykseen, on löydettävissä se totuus, että ihminen nukkuu kuoltuaan unta, jota ei mikään häiritse.
Tätä korostavat profeetat, apostolit ja Herra itse. Kuitenkin muinaiset kreikkalaiset ajatukset ovat itsepintaisesti säilyneet.
Mutta Raamattu sanoo: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti sanoo Henki he saavat levätä vaivoistansa.( Ilm.14:13. Tämä kaunis opinkappale joka koskee ihmisen rauhallista lepoa ylönousemusta odottaessaan, on annettu meidän lohdutukseksemme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja lihallisessa ruumiissa oleva elävä ihminen on sielu. Kun elämän henki otetaan häneltä pois, kuolee sielu (ihminen). Noin se yksinkertaisesti on.
se on, mutta ei se vaan tunnu kaikille olevan niin yksinkertainen, siihen haetaan vaikka mitä mutkia, joita Raamattu ei tunne. Siunausta sinulle veli, vapaa.