vaikka ripottelisin kuinka paljon sanoja paperille
tuntuu
ettei niissä yhdessäkään ole voimaa
ei sinnikkyyttä, tarttumapintaa
ei edes dramatiikkaa
eikä mitkään niistä
tunnu kiinnittyvän arkille tarpeellisina
vaan pyyhin ne yksi kerrallaan pois
silti mikään ei ole muuttunut
ei ihoni puuteroitu, mattainen silkki
( vai onko sittenkin )
kapea ikävän kaistale kasvoillani
ja silmieni hapuileva katse
lue minua joskus ilmeideni takaa
kun kierrän muistojeni spiraaleissa
ja odotan, odotan, odotan
tietämättä itsekään enää mitä
antaisit mennä
tai näyttäisit viimein
kuinka käännät miehen sydämen sielun
valoksi ja lämmöksi ikkunaani
tuntuu
ettei niissä yhdessäkään ole voimaa
ei sinnikkyyttä, tarttumapintaa
ei edes dramatiikkaa
eikä mitkään niistä
tunnu kiinnittyvän arkille tarpeellisina
vaan pyyhin ne yksi kerrallaan pois
silti mikään ei ole muuttunut
ei ihoni puuteroitu, mattainen silkki
( vai onko sittenkin )
kapea ikävän kaistale kasvoillani
ja silmieni hapuileva katse
lue minua joskus ilmeideni takaa
kun kierrän muistojeni spiraaleissa
ja odotan, odotan, odotan
tietämättä itsekään enää mitä
antaisit mennä
tai näyttäisit viimein
kuinka käännät miehen sydämen sielun
valoksi ja lämmöksi ikkunaani
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hienoin kielikuvin kerrottu. Asia ei jää epäselväksi. Voimallinen. Tykkäsin, erityisesti 'ikävän kaistale kasvoilla' kolahti minuun.
paljon kiitoksia sanoistasi,
mukava kuulla että löysit runostani jotain
joka oli nostamisen arvoista.
Kiitän ja niiaan.
Otsikkosi - ja mieleeni tulee vääjäämättä itseni,
joka painiskelen runoni kanssa että mitä kuin miten
nyt voin tätä kuljettaa - millaiseen loppuun saattaisin.
Runossa kuin tunnustelee itseään niin sisältä kuin
päältä,joissa risteilevät niin moninaiset tunnot
eletystä kuin vielä elämättömästä ajasta.
Onko sisäinen maailma yhtä ulkoisen maailmansa
kanssa,vaiko ristiriitaisuuksia toisilleen.
Miten luemme itseämme ja toista ihmistä että
löydämmekö toisiamme kuin yhteisen aaltopituuden.
Tuo viimeistä edellinen kappaleesi on omasta
mielestäni tämän runosi - syvin henki - jota kuin
itseltäsikin kyselisit...ja niinhän me kyselläänkin,
vaikka hiljaa itseämme tunnustellen,sisäisien
aaltojen virratessa meissä...
vai antaako toiselle ikäänkuin valtuudet itseensä
luvan tulla - Rakastetuksi omana itsenään.
Toisinaan voi sanaton arkki kertoa paljon kun sen
vain osaa tuoda itsestään esille,ettei tyhjäksi jäisi.
että kymmeniä, ellei satoja kertoja on ollut edessäni
valkoinen, tyhjä arkki kaikkien kummaamisten jälkeen.
Niin usein tulee kirjoitettua sanoja, eikä niistä mitkään
tunnu istuvan, ei muokkaantuvan mitenkään päin runoksi
asti. Melko varmasti asiaan vaikuttaa mielialatkin, matala-
paineessa ainakin tuntuu, ettei löydä mitään järkevää
sanottavaa vaikka kuinka pyörittää sanoja ja lauseita.
Olet oikeassa, että tunnustelen tässä runossa itseäni ja
tunteitani. Harhailen ja odotan, tietämättä enää itsekään
mitä tai ketä. Jonkinlaista elämästä katoamista tunteiden
ulkopuolelle, luulisin.
Itseltä kyselyä ja monologiaahan tämä kaiketi olikin.
Kiitän hyvin kattavasta mielipiteestäsi, annan arvoa sanoillesi
Dolan. Oikein nautinnollista wekendiä Sinulle sinne Näsin ran-
tojen tuntumaan.
... sydämestä
nyt en saa tulemaan
vaikka tunnen rakkauteni samanlaisena
minussa asuvan
mutta se ei elä, kuki
jos ei sitä rakkaudella hoideta
uhrata aikaa
leikata päivien harmautta pois
viedä ulos
uusiin tuuliin tuultumaan ...
olipa jännä runo monine kielikuvineen
ja tälläiseen runoon voisi jäädä asumaan
lukemaan yhä uudestaan päivien virroissa.
hyvä upea linda !!!
Sinä se osaat kaivaa kaiken sen aina, mikä on
jäänyt rivien väliin - olen sanonut sen ennenkin.
Jännä runo tämä tuskin oli, poikkeava kylläkin
normaaliin tuotantooni peilaten. Joskus on mukavaa
vain poiketa siitä tavanomaisesta.
Paljon lämpimiä ajatuksia ja kiitoksia Sinulle !
joskus ilmeideni takaa"
Jotenkin minulle nousi tämä
runosi ytimeksi
katso katso katso minun
lävitseni
Olen niin onnellinen
kun olen aidoimmillani
tunteeni puhtaana..
Löydä ja hyväksy minut
vastavuoroisesti
minä en nosta rimaa sinulle..
Onko nämä meidän
sisäisiä unelmia
jotka ei arjessa kohtaa
olisiko rakkaus silloin
liian täydellistä..
Nämä sanat tulivat
sydämestäin ei
harkinnalla
Kiitos lindalinda:)
palaute Sinulta, runo jossa henkii aikuisen naisen
sanoma ja sävy.
Sisäisiä unelmia saa ja pitääkin olla, niiden avulla
me jaksamme huomisiin ystäväni.
Kiitos kaunis Sinulle ja olkoon päiväsi unelmien ja hymyn täyteinen.
Kosketa minua edes kerran ja tunnustele
miehuuttani ja minä olen se, joka
poistaa aavikon sisältäsi
vehreydeksi.
Hyväile minussa jotain ja minä teen sinulle
samaa kuin miten kevät hyväilee pois
talven, kuinka kesä koristaa maan
kauneudeksi.
Sano minulle yksi hellä sana ja minä kirjoitan
sinulle pitkän kirjeen siitä kuinka paljon
sinä annat vain olemalla lähellä
ja olemassa.
Suutele huuliani ja minä täytän joka kohtasi
Rakastamisen suudelmin, eikä sinulle jää
mitään epäselväksi siitä, mitä on saada
mies auki Rakkaudessa.
Vain se ensimmäinen kosketus
hämärään kohtaan.
http://www.youtube.com/watch?v=6AA8O5iTMho
Kiitos Runostasi.
Miehen silmissä Rakkaus puuteroi
naisen ja kaunistaa niin, että henki
salpaa.
Kauneus kohoaaa pinnan alta ja
osuu miehen sisimpään, tarvitaan
vain ihon hiertymistä ihoa vasten.
Huulten osuminen huuliin, hengitysten
kohtaaminen Rakastamisen ääniksi..
Kosteudet kohtaavat ja lämmöt
kohoavat kuumuudeksi, Rakastamisen
siroksi tanssiksi.
Rakkautta kaikki.
Rakkaurunosi jota luin moneen kertaan
ja nautinnolla.
Tuli niin paljon ja niin syvältä
syvälle.
Viipyi pinnalla, maistelin ja upposi syvään.
Tekstissäsi oli kerrontaa ja viestiä,
todellista ja aitoa.
Tämän todellisemmaksi, aidommaksi,
on vaikea Rakkaurunoa saada.
Todella hieno Runosi, joka osaltaan.
Iloa ja lämpöä Sinulle päivääsi.
olen aina kuvitellut, ettet yksinkertaisesti pysty enää millään,
ikinä, koskaan, milloinkaan yllättämään runoissasi. Vaikkakin
ne on aina olleet jotain ainutlaatuista tunnelmiltaan ja sanojen
rikkaudeltaan, niin nyt kyllä poksahti ' buuuum '
Tämä runosi on ihan ta-jut-to-man mahtavaa käsialaa, huh!
En voi ymmärtää, minkälaisesta sammiosta Sinä näitä oikein
kehittelet, ei ihminen yksinkertaisesti voi osata tuollaista !
Jokin ihmepakkaus Sinä olet * ihmettelee mikä * ja poistuu
ihan hiljaa lukemaan ja nauttimaan vielä sadostasi.
Oman runoni voi tyystin unohtaa Sinun runosi rinnalla,
sehän on pelkkää hajatelmaa.
KIITOS ja halaus Sinulle.
Olipa tämä runosi kertakaikkiaan upea! Kyllä pidin paljon:)
hämmentyneenä kiittelee hän =)
työn lomassa (hys) lueskelen välillä runoja.
En oikein kai aina ehdi keskittymään. Tähän keskityin. Luin monesti, uudestaan ja uudestaan.
Sillä koskettaa minua kaunis runosi. On terapeuttista lukea muiden saavan sanoja paperille -kuitenkin. Sanoja joihin voi itse upota. Niin tuttuja tunteita.
Kiitos
että palkanmaksuaikana hän täällä on piipahtanut :D
Noooh, en mie kelleen kerro, ole huoletta.
Runoni muodostui jotenkin aivan erilaiseksi,
kuin mitä aiempani ovat olleet. Tai ainakin koen
itse asian niin, tiedä sitten lukijasta.
Ja kuule, kyllähän Sinä itsekin olet saanut sanoja paperille,
toki useamminkin mielusti lukisin runojasi. Tietysti niin moni
asia vaikuttaa siihen, löytyykö se inspiraatio vai ei kirjoitta-
miseen.
Mieltä lämmittää sanasi Risu,
kiitoksin linda
Sinnikkyys ja tarttumapinta
tulee ajan kanssa, kun on tullakseen
teksti tarttuu, imee kaiken oleellisen
kumia ei tarvita, vain enterin painallus.
Epäilys, onko muutosta tapahtunut
toteamus, jos vaikka sittenkin...
pyyntö, tahto ja odotus
odotus jotakin
jotakin mitä ei aivan itsekään tiedosta
mutta lämmön ja hehkun puuttuminen
ja näyttäminen, on tuon pyynnön takana.
Näin Sinun sanaton arkki hienoa runoasi tulkitsin. :)
Kaikelle on aikansa ja paikkansa, niin sanotaan.
Odotuskin palkitaan, joskus.
Kiitos kun poikkesit ja sanasi jätit,
tulkintasi osui nappiin =)
Enkö puhu selvästi tunteistani?
Etkö uskalla lähestyä minua?
Pelkäätkö minua?
Vai itseäsi?
Onko Rakkaus niin saatanan vaikeaa
Sinulle? Meille? Ihmisille?
Kuuro osaa lukea huulilta
jospa minä osaisin lukea ajatukset?
Tietäisin missä on paikkani!
Tietäisin missä olen liikaa!
Tietäisin Rakastatko Sinä minua?
Jos kuulisin rakkautesi?
Hyppäisin kaulaasi
kietoisin kätesi ympärillesi,
suutelisin huuliasi uupumukseen asti.
Sillä et lausunut sanaakaan
luin sen ajatuksistasi,
ihminen ei valehtele itselleen.
Olet rakkauden valo
hämärässä ikkunassani,
olet sydämeni hiljainen syke
ajatuksissani,nyt ja aina.
Erillaista lindaa,tosin samassa
kultahiekassa pyöriteltyä.
Tätä luki mielelläännnnn!
T: J
näet, tunnet ja ymmärrät olen valmis.
Minun rakkauteni on kypsää ja vastaanottavaista,
Sinun on vain löydettävä sen luo.
Rehellisyyteni on luettavissa huuliltani, silmistäni.
Sinun on vain kasvettava tulkitsemaan se kaikki -
ymmärräthän rakkaani sen ?
Toisenlainen versio, peilaus omaan runooni Sinulta.
Vahva ja tunnerikas.
Kiitän ja niiata niksahutan ja samaan aikaan pyydän anteeksi
viivettä vastaukseeni. Minulla on täällä vieras, mieluinen sellai-
nen. Hän nukkuu vielä Ruususen unta, siksi ajattelin käyttää
aikani viemättä sitä häneltä pois.
Jos oletkin taituri riimittelyssä, niin kyllä olet sitä vapaassakin
runoudessa - upeaa ja värisyttävää tekstiä runosi on !
Miten nää onkaan juuri niitä ajatuksia runomuodossa mitä mulla oli tossa päivänä jos toisenakin.
Mä tykkäsin siis!
sehän on jo aikojen takaa selvää,
että olemme koskettaneet toinen toistamme
näillä runojen rosoisilla poluilla. Löytäneet
sitä samaa melankoliaa ja sielujen yhteistä
ääntä.
Kiitos, jatketaan samaan malliin. Äläkä anna
meille itsestäsi unohdusta !