Noudattavatko Jehovan Todistajat tätä Jeesuksen neuvoa:
"Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:36)
Miten on, noudatatteko tätä Jeesuksen neuvoa?
"Silloin Jeesus sanoi: "Nyt on toisin. Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaansa, samoin laukun. Jolla ei ole rahaa, myyköön viitan päältään ja ostakoon miekan." (Luuk. 22:36)
Miten on, noudatatteko tätä Jeesuksen neuvoa?
Vastaukset 68
Vanhimmat
Kuika monella muullakaan uskovaisella on miekka? Minulla tietenkään ei ole mutta en kuulukkaan uskovaisiin.
Akuseurakuntaan kuului myös sotilaita joilla tietenkin Pietarin tavoin oli miekka.
" Akuseurakuntaan kuului myös sotilaita joilla tietenkin Pietarin tavoin oli miekka."
_Aku_seurakunta? Oliko sukua Aku Ankalle? Jos Akusrk on kerran esimerkkinä, niin miksei jokaisella jt sitten ole miekkaa vyötäisillä niin kuin Pietarilla?
Noudatatko sinä Jeesuksen kehoitusta myydä viittasi ja ostaa sillä rahalla miekka?
Oliko koo.koo. jt:llä miekka?
Kolmen vartin sekoa näköjään kysytyttää. Saisi vaan selvää mitä.
Eivät varmaankaan noudata, kun muistaakseni VT-seuran selitys on, että tuohon aikaan miekkaa pidettiin myös siinä tarkoituksessa, että niillä voitiin puolustautua villipetoja tai esim. käärmeitä vastaan.
Tässä kohtaa muistaakseni seura selittää, että tällä tavalla Jeesus vaikutti asioiden kulkuun niin, että Raamatun ennustus, että hänet luettaisiin "rikollisten joukkoon" täyttyisi.
Kumpakin piirre tuntuu minusta uskottavalta selityksen kannalta. Ainakin tämä mahdollisti sen, että Pietari yritti halkaista vangitsijan kalloa ja osui sen sijaan miekalla korvaan, silloin, kun yöllä puutarhassa tapahtui nämä klassiset tapahtumat.
Saipahan ihmiset ainakin syytä pistää Jeesus puihin, jos tuntui muuten pahalta teloittaa syytön mies. Enkä tiedä yön pimeydessä, näkikö kukaan todellisuudessa Jeesuksen ihmettä, Raamatun väittämän mukaan, että Jeesus paransi tuon korvan.
Toisessa raamatunkohdassa muistaakseni Jeesus kehoitti tekemään miekan kanssa juuri päinvastoin, myydä se, mutta en ole varma oliko näin, niin paljon aikaa, kun olen näiden kysymysten äärellä viipynyt. Siinäkään ei minusta ole mitään ristiriitaa, kun ottaa huomioon, missä tilanteessa kehoitus annettiin.
Irrallisten raamatunpaikkojen perusteella keskusteleminen ilman tekstiyhteyttä on arveluttavaa ja ehkä viestisi sisälsi tämän ajatuksen?
Selkeä, hyvä kirjoitus. Mukava lukea. Asiasisältö ontuu minusta siinä, että puhut noista Raamatun saduista kuin ne olisivat tapahtuneet. Lisäksi jessuli-setä on satuolento.
En ole varma tapahtumien todenperäisyydestä, enkä edes siitä onko tällaista Jeesusta, kuin Raamatussa esitetään, ollut olemassakaan. Hän voi olla satuhenkilö, vaikka esikuvana onkin voinut olla todellinen ihminen, jonka nimi voi olla Jehosua, tai jokin vastaava, josta on tehty myyttinen hahmo.
Epävarmuuteni asian suhteen, ehkä selittää tapaani esittää asiaa tällaisesta näkökulmasta, muutan sitä sitten sen mukaan, kun varmistun itse asioista. Ehkä todellisuus kohdallani on tämänkaltainen: Jos Raamattu on Jumalan sana, ymmärtäisin tämän kohdan tarkoittavan tätä tai tuota ja sen käsityksen olen saanut Jehovan todistajana ollessani VT-seuran taholta, tai sitten joltakin muulta taholta, ei väliä, mutta selitys tuntuu uskottavalta omasta mielestäni.
Off topic: Se, että VT-seura voisi osua kohdalleen jossakin selityksessään, ei tee siitä oikeaa tai väärää uskontoa silmissäni, keskityn vain selitykseen ja yhdistän sen siihen millaisena Raamatun näen sillä hetkellä, selityksen valossa.
Raamattu voi olla "Jumalan sana", mutta paljon moniulotteisemmin, kuin VT-seura selostuksissaan on antanut ymmärtää. Tämä piirre on minun otettava huomioon tarkastellessani sitä. Nuo "sadut" voivat silti olla viesti jostain, joka on olennaista elämän tarkoituksen suhteen. Tässä hengessä yritän edetä.
Mikäli jossakin vaiheessa elämän tarkoituksen etsiminen osoittautuu mahdottomaksi kohdallani, sitten varmaan on aika keskittyä muihin asioihin, toistaiseksi kuitenkin näin. Kiitos kommentista, se oli hyvä, lukuunottamatta sitä, että tällä palstalla on ihmisiä, jotka eivät katso hyvällä termistöäsi, mutta minulle ei ole noponukaa. Jos Raamattu osoittautuu minulle valheelliseksi ihmislähtöiseksi sepustukseksi, niin saattaa olla, että omakin termistö muuttuu tuohon suuntaan, ehkä ei. Nyt menen tällä tyylillä ja sinun tyylisi on toisenlainen, jolle löydän myös perusteita omassa ajattelussani. Kukin tyylillään.
Kysymys sinulle. Miksi olet vakuuttunut siitä, että jessuli on Aku Ankan kaveri? Kummastakin olen lukenut ja Akun esimerkistä olen myös oppinut jotakin :). Mutta mitkä on sinun perusteet, miksi olet tuohon johtopäätökseen tullut?
Ok. Hyvä vastaus minusta.
Jos ajattelet asiaa tarkemmin yhtäläisyyksiä löytyy runsaasti, sekä rinnastus on kuin pitkä piikki uskiksen pakarassa.
Kummatkin ovat kehitettyjä mielikuvitusolentoja, joiden ympärille on kehitetty oma todellisuutensa (Ankkalinna vs. Palestiina) ja mittava business (Disney vs. kristinusko). Lehti on tärkeä kummallekkin hahmolle, jos seikkailevat. Kummallakin on faneja. Kumpikin on sinkku. Naisystävä löytyy (ehkä) Eli Iines ja Maria Magdalena. Lapsettomia. Kummankin lapsuudesta kerrotaan/tiedetään vähän, tai se on epäolennaista. Kummallakin on tunnistettava virka-asu: merimiespuku vs. petuiinikauhtana. Ja niin edespäin.
Virheen korjaus: jossa seikkailevat
Jehovan Todistaja, joten kysymykseni ei ollut tarkoitettu sinulle. Toisaalta Raamatuntuntemuksesi kanssa on vähän niin ja näin, joten en näe syytä vastata sinulle tämän enempää. Kiitos ajastasi ja näkemiin!
Eipä tuossakaan vastauksessa moittimista ole, mainio :D.
Joo. Myönnetään, että Raamatuntuntemukseni on heikko. Yritän olla huolellisempi, kenelle vastaan.
mutta tuskinpa Jeesus tarkoitti että muistakaa pitää miekkaa mukananne että voisitte suojautua käärmeiltä ja villipedoilta.
Eivätkö eläimet ole Jumalan luomia ja Hänen hallinnassaan?
Jumala laittoi raamatun mukaan aasin puhumaan, madon tuhoamaan puun, leijonan surmaamaan erään tottelemattoman profeetan, ym.
Daniel oli leijonien luolassa, eivätkä ne häntä vahingoittaneet koska Jumala suojeli omaansa. Olikohan se nyt Paavali ketä puri myrkkykäärme, mutta se ei vaikuttanut koska Jumala suojeli häntä.
Mitään ei tapahdu Jumalan omille mitä ei sallita ylhäältä.
Eikös tämä vesitä hiukan sen, että ihmisiä ei saisi tappaa, koska jos ihmisen pitää puolustautua villipedoilta ja vaaroilta miekallaan/pyssyllään, niin oikein on myös lähteä sotaan ja tappaa ihmisiä jotka uhkaavat ja hyökkäävät.
Ei tarvii pyytää anteeksi. Tuo oli kuvittelemani VT-seuran selitys, jota muistilokeroistani hapuilin. Vaikka osiltaan tuo saattaa pitää kutinsa todellisuuden kanssa, tuo kertomani, niin itselläni on hieman siitä poikkeava näkemys ja lisättynä muutamalla lisäpiirteellä. Tuosta aiheesta keskusteleminen ei minulle ole niin aktuelli asia, kun yritän löytää kulmakiviä, että saisin uskonasiat pääkopassani ja sydämessäni jotakuinkin jonkilaiseen toimivaan malliin. Ehkä voimme keskustella tästä kyseisestä aiheesta, johon viittasit, myöhemmin.
Tuo edellinen vastaus oli aika paljon ajankäyttööni liittyvä kysymys ja sitä kautta sormiharjoitukseen liittyvä voimistelu PC:n näppäimistöllä ja niinkuin huomasit, kysymyksen laatija ei edes tarkoittanut sitä minun vastattavakseni, joten siltäkin osin meni vähän niinkuin pieleen. Sitä se turhautuneen koneen ääressä istuminen teettää aika ajoin.
Ellen väärin muista, oli Rooman valtakunnassa miekan kantaminen vapaan miehen oikeus, provinssien asukkailla, juutalaisillakaan ei ollut oikeutta kantaa asetta. Paavali oli rooman kansalainen ja vapaa mies, hänellä olisi ollut oikeus kantaa miekkaa mukanaan.
Jehovan todistajien uskoon ja organisaatioon liittyviä kysymyksiä?
Luonnollisesti voi, mutta vastaukset ovat tietysti vain minun vastauksia, vaikka pyrinkin vastaamaan VT-seuran näkemyksen mukaisesti, jos minulta niitä kysytään. On aikaa, kun tavailin seuran kirjallisuutta, enkä välttämättä tiedä missä tällä hetkellä mennään.
Uskoisin, että mitään mullistavaa näkemysten suhteen tuskin on tapahtunut, kun muistelen minkä suuntaista kirjoittelu oli viime aikoina, kun niissä yritin pysyä jotenkin mukana.
Organisaation tomintamalli on ollut minulle aina aika hakusessa, joten siihen vastaaminen on hieman pulmallista minulle. Mutta kysyä voit mitä haluat. Vastaan jos kykenen.
noin 10v. poika ovella tuomassa lehtiä.Yritän jutella iloisesti, jolloin hän toteaa,että " harma on pian tulossa." Onko tämä lasten asia? Tapaan hänet myöhemmin salilla, hän on koko ajan totisin kasvoin.
"Olen rakkauspommituksessa", ja saan paljon luettavaa, omistamani "uskonnolliset " opukset eivät kelpaa heille, vaikka kirjoittajat ovat ansioituneita. Miten he pystyvät ilman mitään henkilökohtaista tietoa,esim.kumoamaan 1000 vuotisen ortodoksikirkon opit?
Miellyttävä todistajapariskunta haluaa perheenlisäystä "vasta paratiisissa." Onko paratiisissa myös kaikki ihmiset nuoria ja hedelmällisiä?
Varhaisteini n.11v. pitää esitelmän torstaina, maailma on "saatana panettelijan hallussa." minkälaisen maailmankuvan se mielestäsi antaa?
Demoneista puhutaan pahoina ja pelottavina näkymättöminä henkiolentoina,jotka ovat tuolla maailmassa aktiivisina vaikuttajina.Kuulijakunta salilla 2- vuotiaasta ylöspäin. Hätkähdän,kun pienokainen tulee äitinsä kanssa WC- tiloista kyynelsilmin. Kuritustako? Onko aihe hänelle sopiva?
Miksi jätit totuuden? Onko sinulla kokemusta, mitä on olla kartettu? Uskon Jumalaan, uskotko sinä?
Aika vaikeita kysymyksiä laitoit vastattavakseni, mutta yritän kertoa jotakin.
>>noin 10v. poika ovella tuomassa lehtiä.Yritän jutella iloisesti, jolloin hän toteaa,että " harma on pian tulossa." Onko tämä lasten asia? Tapaan hänet myöhemmin salilla, hän on koko ajan totisin kasvoin.
Olen itsekin tavannut tämänkaltaisia lapsia Jehovan todistajana ollessani. Minusta tämä ei ole lasten asia. JT (käytän nyt tätä lyhennettä Jehovan todistajien uskonnollisesta yhdyskunnasta) käyttää mm. tämän tueksi Sananlaskujen kirjan kohtaa, jossa todetaan suurinpiirtein näin, ulkomuistista sanottuna: "Totuta lapsonen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea."
Sitten otetaan esimerkiksi Raamatusta Samuelia, Timoteusta ja Jeesus nuorena poikana temppelissä "opetusta saamassa". Vedotaan Raamatussa siihen, kuinka perheet yhdessä palvoivat jne. Nämä perhepalvonnat yleensä vedetään VT:n puolelta, eli niinkuin JT käyttää "heprealaiset kirjoitukset" (eräänä syynä ehkä se, että Vanha testamentti viittaa ikäänkuin jo hylättäviin teoksiin, JT:n käyttämä ei tällaista viitettä anna ja on myös täsmällinen, mitä kieleen tulee, vaikka Raamattua arameaksi on kirjoitettukin, noin sivuhuomautuksena)
Tarkoittiko Jumala, että hän haluaa, että ihmiset opettavat lapsille oppirakennelmia? En usko. Vaan elämänohjeita, jotka perustuu pohjimmiltaan aitoon rakkauteen ja sitä kautta vanhempien kautta saamaan kokemukseen, jota voi rakkaudellisesti jakaa lastensa kanssa. Tästä minusta on kysymys. Lapsi muodostaa sitten ajan kanssa näkemyksensä, kun tieto lisääntyy.
Tämä ensimmäinen kysymys on erittäin vaikea minulle vastattavaksi ja haluan miettiä sitä vielä lisää. Tuntuu pahalta, että lapset tekevät lapsenomaisesti sellaista, mistä he todellisuudessa eivät tajua yhtään mitään, koska heidän elämän realiteetit on aivan alkutekijöissään ja niin vanhempien varassa. Vanhemmat voivat upottaa lapseensa omia näkemyksiään, mitkä eivät välttämättä edes ole JT opin mukaisia ja tämä pahentaa vielä asiaa.
Sanalla sanoen: Ei minusta lasten asia. JT:n mukaan on ja siihen on vanhempien kannustettava lapsiaan Mutta kysymys on vaikea ja oma kokemukseni ei riitä siihen vastaamaan juuri alkuunkaan. Tunteesi on kuitenkin tuttu minulle samankaltaisten tilanteiden takia.
>>"Olen rakkauspommituksessa", ja saan paljon luettavaa, omistamani "uskonnolliset " opukset eivät kelpaa heille, vaikka kirjoittajat ovat ansioituneita. Miten he pystyvät ilman mitään henkilökohtaista tietoa,esim.kumoamaan 1000 vuotisen ortodoksikirkon opit?
Systeemi on se, että on muutamia "kivijalkoja", joihin JT vetoaa ja Raamattua käyttämällä: Kolminaisuus, sielun kuolemattomuus, helvetintuli-oppi (jäämässä pois repertuaarista varmaan), uskontojen osallisuus sotiin, rehottava moraalittomuus uskontojen edustajissa jne. Näitä oppeja osoittamalla vääräksi JT käsityksen mukaan ja viittaamalla niiden veriseen historiaan yhteisöinä, ei yksilöinä ja niiden "moraalittomuuden salliminen", tekee JT:n mukaan tyhjäksi koko uskonnon oikeellisuuden, vaikka joukosta löytyisi kuinka hienoja asiantuntevia ihmisiä, koska näiden oppien "raamatullinen valheellisuus" JT:n mukaan, on jo peruste tuollaisten uskontojen hylkäämiselle.
Jo pelkästään sielun kuolemattomuus oppiin vedoten JT uskoo uskonnon olevan mätä, vaikka siellä olisikin "totuuden" piirteitä opetuksessa. Vähän mätä, koko mätä periaatteella. Tässä kohtaa vedotaan Raamattuun: "Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan." ja tämä sovelletaan muihin uskontoihin, mutta ei luonnollisestikaan itse JT:hen. Näin ollen valtaosa uskonnoista on jo tämän perusteella "väärä uskonto".
>>Miellyttävä todistajapariskunta haluaa perheenlisäystä "vasta paratiisissa." Onko paratiisissa myös kaikki ihmiset nuoria ja hedelmällisiä?
Taitaa olla JT:n mukaan, jos selviää elävänä läpi Harmagedonin taistelun. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan (jos ei ole muuttunut) ylösnousseet eivät mene naimisiin. Vedoten raamatunkohtaan, jossa puhutaan, että ylösnousseet ovat kuin enkeleitä, kun tästä aiheesta juutalaiset kysyivät aikanaan Jeesukselta, jos oikein muistan. Voi olla, että tämä käsitys ei enää pidä paikkaansa ja opetus on muuttunut?
>>Varhaisteini n.11v. pitää esitelmän torstaina, maailma on "saatana panettelijan hallussa." minkälaisen maailmankuvan se mielestäsi antaa?
Riippuu siitä, miten esitelmän pitäjä asian käsittelee. Jos sillä tavalla, kun olen monesti joidenkin kuullut esittävän, niin luulen maailmankuvan vääristyvän aika pahastikin, ainakin itselle on tapahtunut niin, vaikka olin vanhempi, kun kuvioihin tulin mukaan, nuori kuitenkin.
Mikäli puhuja osaa suhteuttaa puheensa oikein ja osaa eroittaa ihmisen käyttäytymisen ja henkiolentojen toiminnan "oikealla" tavalla, niin ongelmaa ei ehkä ole, mutta käytännössä minusta on, kun tätä tietoa tulee monella tavalla srk:n keskuudessa esille.
>>Demoneista puhutaan pahoina ja pelottavina näkymättöminä henkiolentoina,jotka ovat tuolla maailmassa aktiivisina vaikuttajina.Kuulijakunta salilla 2- vuotiaasta ylöspäin. Hätkähdän,kun pienokainen tulee äitinsä kanssa WC- tiloista kyynelsilmin. Kuritustako? Onko aihe hänelle sopiva?
Vähän sama kuin edellä. Tämä on aihe, joka on todella peloittava monen, niinkuin minunkin mielestä se on ollut. Suurta harkintaa, jos tämä on todellakin totta mitä maailmankaikkeuteen tulee? Käytännössä olen nähnyt, että suuri osa lapsista kasvaa aikuiseksi ilman fobiaa, ei ainakaan merkittävää sellaista, mitä tulee Saatanaa ja demoneita kohtaan, mutta itse kuulun niihin, joihin tämä opetus/pyhän hengen opetus ristiriitoinen, on vaikuttanut merkittävästi ja myös erittäin häiritsevästi monelta osin. Minunkaltaisia uskon olevan muitakin. Yllättävän vähän kuitenkin Jehovan todistajissa asiaa kohtaan tulee sairaalloista pelkoa, koska siellä painotetaan Jehovan suojelusta ja moni saa turvan siitä...niin kunhan käy kokouksissa ja sitä rataa...tällaista tämä on.
Miksi jätit totuuden? Onko sinulla kokemusta, mitä on olla kartettu? Uskon Jumalaan, uskotko sinä?
Uskon Jumalaan ja on kokemusta karttamisesta ja siihen liittyvästä problematiikasta.
Miksi jätin totuuden? Hyvä kysymys, sitä olen miettinyt, mikä olisi perussyy? Ehkä se on oppirakennelmien hatara ja joissakin kohtaa lapsenomaisen tarkoituksenhakuinen perustelu, joka ei vakuuttanut. Opit, jotka tuntuivat selkeiltä virheiltä: sukupolvioppi, Harmagedonin toitottaminen ja sitä kautta omaan pelastumiseen käytännössä keskittyminen, vaikka tämä kielletään jollakin tavalla. Teorian ja käytännön ero. Puhutaan kauniita ja esitetään sellaista ja kuitenkin kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää, mutta tämä on vaikea ja subjektiivinen alue ja liittyy vahvasti yksilön vastuuseen Jumalansa edessä, joten yritän olla varovainen tämän teeman kanssa.
Pelkoon nojaaminen käytännössä, vaikka kaikki viitteet ja oma kokemukseni viittaa rakkauden ylivertaisuuteen ja sen hyvään vaikuttavaan voimaan. Rakkaudesta puhutaan, mutta minusta pelkoon nojataan. Tähänkin vastaan varmaan tuonnempana hieman eri tavalla, kun prosessoin tätä. Tämä on minulla kesken. Liian vaikea vastattava tyhjentävästi, tai niin että itse olisin tyytyväinen vastaukseeni.
Kerro mielipiteesi ja minä yritän korjata sanomisiani, jos huomaan, että puhun läpiä päähäni, tai olen tehnyt pahoja asiavirheitä oppien suhteen, jota väitän JT-opiksi. Tässä muut voivat auttaa minua, jos haluavat.
Sen sanon kuitenkin kolminaisuusopin kannattajille ja sielunkuolemattomuus opin puolustajille jne. En tässä yhteydessä halua puuttua niihin, eikä edes kiinnosta vaikka olisi kysymys kuusinaamaisesta Jumalasta. Käsitteitä, joille ei minulle ole paskankaa arvoa, kun emme Jumalaa voi käsittää oman näkemykseni mukaan.
Mulle on aivan sama missä elämä jatkuu ja sekin jatkuuko se ollenkaan, lukuunottamatta sitä, että missään en enää haluaisi kitua, niinkuin olen täällä maan päällä joutunut sen jo kokemaan. Tässä on ollut minulle helvettiä ihan omiksi tarpeiksi ja jos on sellainen Jumala, joka haluaa helvettiä ylläpitää, painukoon sinne itse saunomaan, minä en hänen kanssa saunakilpailuun rupea.
Uskon kuitenkin että Korkein on rakkaus ja tällaista ei ole, eikä tule...ja rakkaus on se mihin todellisuudessa uskon ja sitä yritän ilmentää edistyvästi, epäonnistuen kovin pahasti....se on kuitenkin haluni ja toiveeni, että osaisin rakastaa joka päivä hieman täydemmin, kuin edellisenä, mutta valitettavasti tämä toive ei ole vielä toteutunut, ei ainakaan minua tyydyttävällä tavalla.
Pieni huomio salilla. Astuin sisään ja iloinen joukko ihmisiä ympäröi minut tervehtimään ja kättelemään. Kääntäessäni päätäni huomasi takapenkillä yksin istuvan surullisen hahmon katselevan lattiaan, päätään nostamatta. Sama iloinen joukko käveli hänen ohitseen vilkaisemattakaan häntä.
Mietin koko kokouksen ajan ihmisoikeuksia, simputtamista, julkista nöyryyttämistä.
Pidätkö tätä oikeutettuna? Onko tällainen välinpitämättömyys tavallista?
Vastaan mielelläni niin kauan, kuin jaksat kysyä ja jos minulta löytyy vastaus :), don't worry :).
En voi tietysti tietää tuon surullisen hahmon tilannetta. Hän voi olla vaikka masennuksesta (depressio, lääketieteellinen siis)kärsivä ja ihmiset jättävät hänet rauhaan, ehkä tietäen tilanteen, koska masentunut ei välttämättä jaksa, kuin olla. He ovat saattanee lähestyä häntä aikasemmin ja huomanneet tilanteen ja yrittävät ottaa sen huomioon kykynsä mukaan.
Jos hän on erotettu, tilanne on toinen. Hänen kanssaan ei seurustella ja se loukkaa minusta ihmisoikeuksia, en ymmärrä, että millään perusteella voi ihmiseltä evätä keskustelumahdollisuutta toisen ihmisen kanssa. Mutta yleensä oman kokemukseni mukaan, kokouksessa käyvään erotettuun suhtaudutaan myönteisesti ja hän saa kannustavia hymyjä osakseen joidenkin taholta, joiden näkemys elämästä ja sanoisin Jeesuksen opetuksista on syvemmällä.
Epäilen siis, että kyseessä on ollut depressiosta kärsivä ihminen, joita on jonkin verran, ellei "yllättävän paljon" JT:n keskuudessa.
Seurakunnassa ei ole minusta simputusta tai julkista nöyryyttämistä oikeastaan ollenkaan. Ei siellä sellaiseen kannusteta. Ei henki ole sellainen. Ihmiset lähinnä ovat huolissaan omasta hengellisyydestään ja kun siinä kokee riittämättömyyttä ja huonoa omanarvontuntoa, niin se saattaa purkautua syyttelynä, tai jonain negatiivisena oireena, kuten juoruaminen, joka on aika yleistä. Halutaan toiset ikäänkuin samaan riviin, kun kuvitellaan, että toiset kuvittelee, että he ovat jotenkin parempia. Siis tällainen kypsymätön näkemys. Luulen, että ymmärrät.
Tämä minusta saa aikaan monia negatiivisia piirteitä aikaan. Joukkoon tietysti mahtuu kaikenlaista väkeä ja kaikkea löytyy, mutta simputus ja nöyryyttäminen, etenkään julkinen ei ole ongelma.
Mitä välinpitämättömyyteen, sitä luulen olevan siinä mielessä, että kun ihmisiä patistetaan hyvän tekemiseen ja rima vedetään korkealle, niin ihmisestä tulee herkästi asioissa itseensä luotaava sen sijaan, että hän kokisi hyvän olon tunnetta ja vapaasti haluaisi huomioida toiset. JT:ssä minusta herkästi alkaa esittäminen, yritetään ikään kuin olla tuon mitan mukainen, johon pyritään ja tämä aiheuttaa robottimaista, joka on ystävälliseen kuoreen sijoitettu, käyttäytymistä joidenkin kohdalla, kuten minun. Sanoisin, että kohdallani terve vuorovaikutus kärsi aika lailla, koska kaikessa aina tuntui olevan ilmassa kysymys: mitä me olemme suhteessa Jehovaan ja mikä on hengellisyyden taso.
Lähinnä niin, että oltiin huolissaan, miltä oma hengellisyys näytti toisen silmissä ja tämä sitten suhteutettuna ihmisen sisäiseen kamppailuun Jumalansa kanssa. Tällainen "trimmaaminen" tuo jäykkyyttä ja kireyttä ja määrätynlaista kylmyyttä ja toisen tarpeen tarkkasilmäistä huomioimattomuutta, ainakin minun kohdalla.
Opetuksessa tähdätään koko ajan kaikkeen muuhun, kuin toisen ihmiseen kylmästi suhtautumiseen, päinvastoin koko ajan kannustetaan huomioimaan tuollaisia takarivin surullisia hahmoja, mutta jostain syystä määrätynlainen koleus on ilmapiirissä. Sanoisin sen johtuvan tästä jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta suhteessa Jumalaan ja se herättää herkästi arvostelun hengen.
Ihmisoikeus ja sen puute tulee lähinnä esille eronneisiin ja erotettuihin suhtautumisessa, ei niinkään seurakunnan sisäpuolella oleviin. Tietysti asenne kaikkiin ihmisiin "potentiaalisina opetuslapsina" ja heidän saaminen "totuuden tuntemukseen", eli Jehovan todistajaksi, vääristää joidenkin kohdalla vahvasti suhdetta toisiin ihmisiin. Heistä tulee objekteja, kohteita uskonnolliselle toiminnalle, ei ihmisiä, joiden kanssa eletään. Monet pystyvät olemaan ihmisiä ihmisille, siihen vaikuttaa monet taustat, mutta herkästi asetelmallisuus syntyy, juuri tämän "Saatanan maailma" ja pelastusjärjestely Jehovan järjestö ajatusmallista.
Jokainen on tietysti yksilö ja kaikkea löytyy näkemyksensä kanssa, toinen omaa terveemmän näkemyksen, rakkautta ilmaisevan ja ymmärtävän, toinen näkee aivan sumeiden lasien läpi. Tällä palstalla näkee jonkin verran sitä kielteistä kirjoa ja ehkä myönteistäkin jossain määrin. Uskoisin, että tämä palsta ei kerro, mitä ihmisiin tulee, kirjoa Jehovan todistajien kokoonpanosta, paremminkin esille tulee hieman kärjistetympi kirjo. Tämä on siis vain minun subjektiivinen arvio tilanteesta.
Erotetuista ei yleensä ottaen puhuta rivosti eikä halveksivasti, vaikka sekaan mahtuu erotettujen parjaamista eri vaikuttimilla. Lähinnä kun on kuultu jonkun tehneen jotakin "tyhmää", niin tilanteessa sanotaan monesti: Niin tohon se menee, kun jättää totuuden.
Em halutaan pysyä erossa sen vuoksi, ettei se jäytäisi ihmisen uskoa, ei sen vuoksi, että erotetut tuomittaisiin pahoina. He ovat "vain" hengellisesti huonoa seuraa. Tämä vaan ei minusta ole ihmisen valinnanvapautta kunnioittavaa toimintaa ja aiheuttaa ristiriitaisia tilanteita ja tunteita, puolin ja toisin.
Nyt on hyvä pitää mielessä, että tämä on vain minun näkemykseni, eikä välttämättä todellisuus, missä mennään järjestön sisäpuolella. Toisilla henkilöillä voi olla sellainen kokemuspohja, joka ei saa ihmistä yhtymään minun näkemykseen ja mielipiteeseen.
Tämä tilanne Jehovan todistajat/erotetut ja eronneet vaan voimistaa herkästi toisten leimaamista ja mustamaalaamista puolin ja toisin. Uskoisin kuitenkin, että juuri tämä ihmisarvoa luokkaava erottamiskäytäntö ja suhtautuminen erotettuihin/eronneisiin "Jumalan käskystä" tekee siitä niin pulmallisen. Asialla kun vielä peloitellaan tavalla tai toisella "rakkauden" hengessä, tilanteesta tulee vieläkin tulehtuneempi.
Pyydän, että kommentoit ja haet tarkennusta, että voin yrittää selittää enemmän. Tämä on aika vaikeaa kertoa objektiivisesti missä mennään, kun tuntuu, että ei tiedä, mikä on sitä. Jotenkin Jehovan todistajana oloni oli niin ahdistavaa, että se vääristi näkemystäni. Kaikki eivät koe sitä sellaisena ja heille asiat eivät näyttäydy tässä valossa, niinkuin minulle.
Mutta jos jotakin et ymmärrä, kysy vaan uudelleen ja hieman kysymystä selittäen.
Kielteistä on myös se, että herkästi ihmistä mitataan, hänen hengellisyyttään sillä, minkä verran hän käy kokouksissa ja kenttäpalveluksessa. Vastaako hän kokouksissa jne.
Ihmisiä eriarvoistetaan näin tekojensa perusteella ja ehkä leimataankin helpommin, etenkin jos siihen vielä jotenkin kannustetaan "ojentaaksemme" toista. Tämä tarkoittaa seurustelusta pidättäytymistä enemmän tai vähemmän ihmisen kanssa. Tämä voisi olla sitä jonkinlaista simputtamista, kun tarkemmin ajattelen.
Henkenä siinä kuitenkin on toisen "auttaminen" ja näin ollen ymmärrettävästi tämä tekee asian eriväriseksi, kuin simputtaminen esimerkiksi armeijassa voisi olla.
On ihmisiä, jotka on oppineet rakastamaan toisia Jehovan todistajien keskuudessa. Yhteisön paine vaan tuppaa tekemään kepposen, kun ihminen ei ajatusmaaimaltaan ole vielä vastaanottamaan kypsyyttä, ehkä taustansa takia. Hän kuitenkin yrittää esittää jotakin, mihin hänen eväänsä ei vielä riitä ja tämä on eräänlainen ongelma minusta. Aitous kärsii ainakin.
Ja vielä, ennenkuin ihminen leimataan seurakunnassa yksilöiden tasolla laajemmin tai jopa vanhimmiston taholta annetaan ymmärtää jonkun seuran kyseenalaisuus...siihen kynnys on erittäin suuri, ainakin siinä seurakunnassa, jossa toimin. Minä en nyt edes muista hämärästi, kuin pari jotakin tämän kaltaista tapausta, niin harvinaista se oli ja olin sentään vajaa kaksikymmentä vuotta aktiivisesti toiminnassa mukana roikunta päälle, tuskallinen sellainen.
aihetta: Ihminen vallankäytön välineenä. Uskonnolliset yhteisöt muistuttavat paljon toisiaan. Lisäksi minua kiinnostaa jehovantodistajuus siinä mielessä, miten yhteisö muuttaa ihmisen itsetuntoa. Erään piirikonventin puheet ja kastetilaisuus siihen kuuluvine sitoumuksineen hämmensivät mieltäni. Jotenkin pelkäsin itsemääräämisoikeuden kaventumisesta. Lisäksi mieleeni hiipi ajatus, miten tuo kaikki vaikuttaa ihmisen identtiteettiin?
Kokemukseni jehovantodistajuudesta perustuu "kutsuttuna olemiseen" kirjantutkistelussa, kokouksissa ja konventissa. Tietenkin kokoaikainen "värväys riveihin" on ollut ilmassa. En kuitenkaan pysty sitoutumaan liikkeeseen joka rajoittaa ihmisen koko elämää ja eliminoi vapaan valinnan.
Mikä mielestäsi on Jehovan todistajien ideologia? Olen kiitollinen jo nyt antamistasi vastauksista ja lupauksestasi että voin kääntyä puoleesi kysymyksissäni.
On jo myöhä, niinpä toivotan sinulle oikein hyvää yötä!Schlaf gut!
>>Mikä mielestäsi on Jehovan todistajien ideologia?
Sanon ensin, mitä se on JT:n mielestä minun kuvitelmani mukaan:
Jumalan valtakunta hallitsee jo nyt Jeesuksen johdolla vihollisten keskellä ja Jehovan todistajat ovat osa tuota järjestelyä selvitäkseen läpi edessä olevan Harmagedonin ja tämän johdosta kaikki voimavarat keskitetään Valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen tänä lopunaikana, niin, että mahdollisimman monilla olisi tilaisuus selvitä paratiisiin elämään lähitulevaisuudessa. Tämä edellyttää tuon Valtakunnan alaisuudessa toimimista ja "uskollinen ja ymmärtäväinen orja" (käytännössä hallintoelin) on jo osa tuota Valtakunnan edustusta ja kuningastasolla, syytä mennä sen tahdissa kaiken järjen mukaan luottaen heidän esittämäänsä maailmankuvaan, jonka he ovat Jehovasta lähtevän ja Jeesuksen/enkeli kanavan kautta saaneet pyhän hengen voimakkaasti vaikuttaessa ihmisen epätäydellisyydestä huolimatta, itselleen.
Koska näin on ja siinä järjestelyssä saa olla osana, niin kiitollisuus ja rakkaus pitäisi saada "meidät" (Jehovan todistajat, me hengessä kovasti asiaa esitetään) tekemään kaikkemme julistaaksemme hyvää uutista kaikessa maailmassa, ennenkuin loppu tulee, siihen liittyen olematta "osa maailmasta", koska se on tuhoon johtavalla tiellä. Tämä edellyttää läheistä olemista tämän organisaation, Jumalan pelastusjärjestelyn, yhteydessä ja tämä näkyy siinä, että kokoukset, kenttäpalvelus ja yhdessä ajan viettäminen keskenään, välttäen "tarpeettomia maailmallisia" kontakteja, on merkittävässä osassa elämässä, jotta säilyttäisi uskonsa, Saatanan ja hänen joukkonsa sinnikkäistä ponnisteluista huolimatta ja moninaisista petosyrityksistä huolimatta, ei saisi ihmistä harhautumaan uskossaan tähän kaikkeen, menettäen uskonsa hyvään, koska se tapahtuu jos ihminen joutuu eroon Jumalan järjestelystä. "Ihmisen sydän pahanilkinen ja taipuvainen kaikkeen pahaan, kuka taitaa sen tuntea" ajatus mielessä- älä luota itseesi.
Hallintoelin taitaa sen tuntea ja ohjaa sydäntä oikeaan suuntaan ja tietysti Jumalan hengen voimakkaasti vaikuttaen, mikäli yksilö sitä haluaa ja se merkitsee silloin tiivistä yhdessäoloa Jumalan maallisen organisaation yhteydessä. Tämä organisaatio on ainoa oikea totuus maan päällä, sen takia sitä totuudeksi kutsutaan ja Raamattua, Jeesuksen sanojan mukaillen ja tästä johdetuin laulukirjan laulun sanoin iloisesti lauletaan salissa: "Totuuden tie parhaan elämän takaa."
Tätä kaikkea kutsutaan Matt:6:33 täyttymykseksi: "Etsi ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä muu lisätään teille."
Oma näkemykseni on se, että muutama mies on päättänyt ottaa vallan ohjata oman uskonsa mukaan noin 6 miljoonaa ihmistä, koska he uskovat, että vain heille Jumala on antanut vallan ohjata ihmisen elämää täydellisesti ja tässä heidän uskomuksensa mukaan Jumalan henki vaikuttaa ja heidän mukaansa tuo henki vaikuttaa myös kaikissa tuohon järjestöön kuuluvissa, mikäli sen antaa vaikuttaa ja he kertovat, mitä tulisi nyt tehdä, jotta henki vaikuttaisi mahdollisimman voimakkaasti. Näyttää minusta siltä, että he ovat ottaneet "kaiken vallan maan päällä" jo nyt, soveltaen itseensä Jeesuksen sanat: "Minulle on annettu kaikki valta maan päällä ja taivaassa." Minusta heistä on tullut toisen "uskon herroja" ja toisen palveleminen uskossa on jäänyt vähempiarvoiseen osaan.
Jotta mokia ei syntyisi, on tehty "säännöstö", kirjoittamaton tai kirjoitettu. Se on number one, selitysopas ihmisen eloon sen kaikilta osin ja epäonnistumisen se toteuttamisessa ja ikävät seuraukset siitä, sälytetään vapaasti yksilön vastuulle, jotka annetaan auliisti anteeksi, kunhan tämän säännöstön piiriin palataan uskollisesti.
Lopuksi voisin todeta näin: Jos tässä uskonnossa on kysymys totuudesta sen varsinaisessa todellisessa merkityksessä, niin oman uskoni mukaan tässä vaiheessa jonkinasteinen selkäsauna, kurinpalautus Jehovan taholta, olisi enemmän kuin odotettu toimenpide joillekin tuon organisaation yksilöille ja ehkä terävimmissä kärjessä koko "top 10":lle. Siltä se vain tuntuu, vaikka taustani puolesta ajattelen, että kuritus saattaakin kapsahtaa näiden sanojen johdosta omaan nilkaani sitä toisille toivottaessani...ja tämä ajatus ei vielä ole jättänyt minua rauhaan.
Tässä oli tiivistelmää VT-seuran ja oman näkemyksen ja JT:n näkökulmasta katsottuna, yrittäen ottaa huomioon se, että tämän tekstin lukee ihminen, jonka elämä ei ole liittynyt koko kyseiseen uskontoon juuri mitenkään.
odottanut Jt- ystäviltänikin silloin kun asiaa tiedustelin. Mikä mielestäsi aiheuttaa sen, että aikuinen mies ilman argumentointia sanoo:"meillä on totuus", suuriinkin teologisiin kysymyksiin, tuntematta muuta kuin Jt- näkemyksen?
"Onhan pokkaa" ajatuksen sijasta, pidän lapsenomaisena asennetta, että keskustellessani Jt:n kanssa uskonnosta, he asettuvat ylivertaiseen asemaan itseeni nähden. Siinä missä itse arkailen, ovat he varmoja. Erehdyitkö koskaan oppikysymyksissä? Oliko sinulla koskaaan eriävä oma kanta asioihin?
Minua on myös kutsuttu vierailulle yksityisiin Jt- koteihin. Onko syynä ystävällinen olemukseni kuten kerran kuulin, vai kaikki peliin paneva käännytysyritys. Joka tapauksessa, kaikki keskustelu pyöri jehovantodistajuudessa. Kysymykseni kuuluu, olessasi Jt. paneuduitko myös muiden uskontojen näkemyksiin esim.ehtoollisesta? Kokemukseni muistonvietosta valtakunnansalilla oli enemmän kuin hämmentävä, se itse asiassa järkytti minua.
Käytkö nyt, erottuasi jäjestöstä moikkaamassa kavereitasi salilla?
...ja kaiken väitetään perustuvan Raamattuun ja vain yksinomaan siihen...se on Jumalan sana oppaaksi kaikkeen hyvään, on ajatus, jota ylläpidetään jatkuvasti ja tämä näkyy Raamatun sivujen ahkerana kääntämisenä erilaisissa tilaisuuksissa ja monen kotonakin, puhumattakaan siitä, että sen esillä pitämiseen kannustetaan vahvasti julistamistyössä.
Ja niinkuin olet varmaan ymmärtänyt, oman näkemykseni mukaan, vaikka Raamattua kunnioitetaan todellisesti kirjana ja Jumalan ajatuksina, niin käytännössä tuo kunnioitus kohdistuu paremminkin VT-seuran selityksiin, kuin itse Raamattuun. Näitä kahta asiaa ei vain ilmeisesti osata erottaa toisistaan kovin hyvin, mitä ilmeisemmin.
Mutta niinkuin kaikissa yhteisöissä, meitä on moneen junaan ja näkemyksiä on erilaisia, mutta uskoisin kokemukseni pohjalta, että Jehovan todistajat ovat poikkeuksellisen samanmielisiä, mitä tulee uskonnollisiin kysymyksiin, kautta maailman. Tämän yksimielisyyden saavuttaminen on kieltämättä asia, joka pistää miettimään sitä, mitä se kertoo järjestön olemuksesta, etenkin kun vertailukohtana on näkemyksien kirjo, joka niin helposti muodostuu, kun ihmiset pohtivat vapaasti sitä, mihin uskovat. Tätä vapautta ei taideta käyttää hyväksi tai sallia, miten vain,Jehovan todistajien keskuudessa, koska sen hajoittava vaikutus on niin suuri, kun julistamistyö on järjestön päätavoite, sensijaan, että olisi kyse suuresta keskusteluryhmästä, jonka organisoiminen olisi varmaankin aika mittava hanke ja julistaakin siis pitäisi :).
Uskoisin, että tällainen keskustelujen tukahduttaminen heti alkuunsa on aivan tarkoituksellista, jotta ajatukset pysyisivät olennaisessa. Herää vaan kysymys, mikä elämässä on olennaista ja jos se löytyy, miten se saavutetaan?
Jehovan todistajat sanovat tärkeintä olevan: "Jehovan suvereeniuden kunniaan saattaminen Jumalan valtakunnan välityksellä." Mitä tämä käytännössä merkitsee Jehovan todistaja yksilön elämässä? Mitä hän voi tehdä omalta osaltaan asian eteen, kun syödäkin pitäisi ja sokeriarvot heittelee. Makea elämä - ei - mut ei vähä makea pahaa tee. Ole "kohtuullinen kaikessa". Helpommin sanottu, kuin tehty.
Jehovan todistajuus on tasapainottelua niin monen asian kanssa, että heikompaa alkaa hirvittämään ja minä kuuluin valitettavasti niihin.
Vastaan aluksi sinulle helpoimmasta päästä ja jatkan varmaan huomenna vireemmällä nupilla (mikäli on :D). Ajatus ei enää oikein toimi voimakkaan ajatustyön takia, mutta yritän vastata parhaan tämän hetkisen kykyni mukaan ja korjailen sitten varmaan tuonnempana, jos meni oikein metsään. Ja kiva kun kyselet, minusta tämä on mielenkiintoista ja saattaa selkiyttää omaakin ajatteluani :).
>>Käytkö nyt, erottuasi jäjestöstä moikkaamassa kavereitasi salilla?
En. Vaikka arvostan heitä yksilöinä, ajatusmaailma ei enää kohtaa ja vaikeuttaa kanssakäymistä huomattavasti. Sali ei voi olla enää tällainen paikka asetelmallisuuden takia. Ymmärtäväistä hymyä moikkaamishengessä: "En ole teitä vastaan yksilöinä" -hengessä he eivät tarvitse, koska monet heistä tietävät sen muutenkin, koska tuntevat minut siltä osin. Tilanne on traumaattinen ja on vienyt halun olla tekemisissä "perus Jehovan todistajan" kanssa missään mielessä, koska ajattelun perusta on niin erilainen, että emme voi kohdata toisiamme sillä tasolla, kuin haluaisin. Siis pidättäydyn seuranpidosta, eikä se ole tietenkään edes mahdollista asemani takia. Tuo "moikkaaminen" voitaisiin käsittää väärin helposti ja siksi yritän pysyä kaukana salista, aivan kirjaimellisen rakennuksenkin kohdalla puhuttaessa.
Todellisia ystäviä minulle on vain jäänyt kaksi Jt:n keskuudesta ja heitä tapaan yksityisesti.
>>Minua on myös kutsuttu vierailulle yksityisiin Jt- koteihin. Onko syynä ystävällinen olemukseni kuten kerran kuulin, vai kaikki peliin paneva käännytysyritys. Joka tapauksessa, kaikki keskustelu pyöri jehovantodistajuudessa. Kysymykseni kuuluu, olessasi Jt. paneuduitko myös muiden uskontojen näkemyksiin esim.ehtoollisesta? Kokemukseni muistonvietosta valtakunnansalilla oli enemmän kuin hämmentävä, se itse asiassa järkytti minua.
Ystävällisyytesi on lisäsyy käännyttämiselle, valitan. Vaikka käännyttämistä ei olisikaan, niin henki on: "Jos annamme myönteisen kuvan JT:stä oman käytöksemme kautta, niin ehkä hän myöhemmin oppii totuuden ja tulee mukaan kuvioihin, Jumalan hengen vetämänä, josta ehkä saamme itse olla osallisena, kun annamme hyvän esimerkin."
Em on tietenkin kärjistys, koska pitäähän ihminen toisesta ihmisestä aidosti ja tuolloin käännyttäminen menee hiukan taka-alalle ajattelussa, mutta pohjavärin se antaa kaikelle tekemiselle. Pidetty ihminen on vaan niin kiva saada "totuuden" tuntemukseen ja meistä voi tulla hyvät kaverit vielä kaikenlisäksi...jotenkin näin.
Kun kaikki pyöri jehovantodistajuuden ympärillä keskustelussa, niin se on aika varma merkki siitä, että sinulle yritettiin "todistaa", jota termiä Jt käyttää käännyttämistermin sijasta, "totuutta", että se olisi siemen totuuteen kasvamiseen...Jt sanastoa mukaillen, joka on muotoutunut jonkin verran Raamatun ja VT-seuran ilmaisujen kautta. Tullut oma kapulakieli, joita asiasta tietämättömän on vähän vaikea, ellei mahdoton hahmottaa aluksi. "suuri joukko", "jäännös", "muut lampaat" jne. muutaman mainitakseni.
Paneuduinko muiden uskontojen oppikysymyksiin? En, vain sen vähimmän, mikä "riitti" Vt-seuran mukaan perusteluksi riittävän todistuksen antamiseen. Itseasiassa noihin muihin oppiin paneutuminen omin päin ei ollut ollenkaan suositeltavaa. Sanoisin hengen olevan tämä: "Se ei ole tarpeen, kaikki tieto on jo meillä omassa kirjallisuudessamme, mitä tarvitaan ja sitä paitsi se on myös hyvin vaarallista uskon kannalta, koska ihmisen pystyy niin helposti johtamaan harhaan, kun hän ominpäin tutkii asioita."
Muistonvietto tuollaisena, kun se tapahtuu JT:n parissa on aina ollut minusta jollakin tavalla epämiellyttävä ja pelottava ja tavattoman kuiva tilaisuus. On toki niin, että kun Jeesus ehtoollisen, illallisen, asetti, niin ei se ehkä ollut kovin riemukas tilanne ja varmaankin tuleva kidutuskuolema ja viimeiset hetket loivat vakavan, ehkä vähäpuheisen tilaisuuden, jota osaltaan tuo muistonvietto heijastelee. Mutta sen määrätynlainen väkinäisyys ja sovittaminen valtakunnansaliin esikuvaansa mukaillen, joka tapahtui ainutlaatuisena hetkenä tuolloin Jeesuksen kohdalla...se ei vaan toimi (oma näkemys) jostain syystä kohdallani.
Ehkä tämän kokemukseni ja siihen vaikuttavien tunteiden vuoksi, koen koko ehtoollisasian epämiellyttävänä kaikissa piireissä, enkä ole tutustunut uskontojen käytäntöön siinä suhteessa. Tästä aiheesta puhuminenkin on jo minulle epämiellyttävää tuohon liittyvän muotomenorituaali käytäntöjen kirjon vuoksi ja sen vuoksi, että huomio niin usein kohdistuu siihen, mitä me ihmiset saamme, ei siihen, että Jeesus toimi niin rakkaudellisesti rakkauden takia, niinkuin käsitän asian olevan.
Pointti on se, että "väärää uskontoa" (JT:n mukaan kaikki muut uskonnot), ei ihmisiä siinä, vaan uskontoa, oppii vihaamaan Jehovan todistajana ja siitä haluaa pysyä niin kaukana, kuin ikinä pystyy.
Nyt on vain niin kohdallani, että kun olen oppinut rakkaudesta jotakin, olen ruvennut vihaamaan uskontoja entistä enemmän, koska minusta kaikki uskonnot sitovat ihmisen ajattelua jollakin tavalla ja asettaa rajan, jota sydämeni ei nyt voi hyväksyä omalle kohdalleni, koska se riistäisi minulta vapauden josta Jeesus puhui, kun hän yhdisti siihen totuuden ja rakkauden. Uskonto on järjestelmä, ihmiset on ihmisiä ja nämä on hyvä erottaa toisistaan.
Kuten ehkä kerroin omistan kirjahyllyllisen Jt.- kirjallisuutta, lehtiä tietenkin useilta vuosilta. Mainittakoon vielä, että asenteeni Jehovan todistajiin on ystävällinen ja vapaa negatiivisesta varauksesta.
Elikä kysymyksiin. Lehdessä lukee Intiaan on perustettu Betel - perhe.Kuva mukana. Mikä heidän toimenkuvansa on? Mistä he saavat elannon?Onko heidän koko elämänsä jotenkin turvattu?
Gilead, mihin sitoudun? Mitä tekevät lehtiveli, lavanpalvelija, kellottaja,erikoistienraivaaja. Onko vanhin myös eräänlainen "sielunhoitaja". Tällaista pohdintaa uskonasioiden rinnalla.
Kiitos taustasi valaisemisesta, auttaa selkeästi minua.
Olen vähän huono vastaamaan tällaisiin kysymyksiin ja kun olen ollut toiminnasta pois, niin muistot alkaa olla niin ja näin kuvioiden suhteen, joka kannattaa tietysti sinun ottaa huomioon.
Betel perhe suuntautuu kirjallisuuden painamiseen ja levittämiseen, työn organisointiin siellä maassa missä onkin. Jos Betel-kodissa on kirjapaino, niin siellä painetaan julkaisuja, kapasiteetin mukaan. Jos ei ole, niin sieltä vaan johdetaan käytännön asioita, jotka liittyvät seurakuntiin. Betel perhe, eli siis haaratoimistossa olevat ihmiset ovat yhteydessä päätoimistoon. Yhteydestä huolehtii tietysti ne, joilla on siihen vastuu. Betel perhe tarvitsee johdon ja työ on oganisoitu. Haaratoimiston koosta riippuen tarvitaan eri ammattilaisia ja he usein kouluttuvat ja koulutetaan omin voimin ja joukkoon varmaan mahtuu alan ammattilaisia, jos koulutus on tullut hankittua jossain muualla.
Elanto tulee määrahasta, joka on aika mitätön, varmaan vieläkin. Perustarpeisiin suunnattu, lähinnä hammasharja, shampoo tasolla mennään. Todella pieni summa, ainakin aikoinaan. Ruoka ja "asunto" ja ylläpito tulee Vt-seuran puolesta. Tikkurilassa on jopa hammaslääkäri, kampaaja jne. Eri alan ammattilaiset (JT:t siis)tulevat ilmaiseksi tuottamaan palveluksiaan, näin ole käsittänyt asian olevan.
Periaatteessa koko heidän elämä on turvattu, mikäli he pysyvät uskollisena vakaumukselleen. Kun saavuttaa korkean iän, eikä kykene enää töihin missään muotoa, voi kuitenkin viettää loppuelämänsä betel perheessä. Sairastumisista en tiedä, mikä on tilanne silloin, jos menettää työkykynsä kokonaan.
Gilead on lähetyskoulu. Se on kokoajanpalvelijoille, tienraivaajiksi kutsutuille, oleva erikoiskoulu, joka suuntaa ulkomaisille kentille. Koulutuksen pituutta en enää muista, vois olla jossain puoli - vuosi tehokasta koulutusta julistamistyötä varten. Tehokkuuden saa jokainen määritellä itse. Mutta puhutaan nyt näin tässä kohtaa. Gileadiin ei pääse tosta noin vain, vaan pitää olla jonkinnäköisen kriteerin täyttävä ja sinne käsittääkseni sitten kutsutaan.
Gileadissa sitoutuu lähtemään palvelemaan käytännössä katsoen minne vaan, mihin määrätään. Näin muistelisin. Osaa kielen tai ei, sinne vaan ja oppimaan. No monet on aika päteviä siinä ja oppi menee aika nopeasti perille. En osaa oikein sanoa muuta, mikä tulisi nyt mieleen.
Nämä luettelemasi lehtiveljet ym. ovat käytännön askareita seurakunnassa tekeviä ihmisiä. Erikoistienraivaajaa lukuunottamatta käytännössä veljiä, eli siis miespuolisia. Seurakunnassa on kirjallisuuspöytä, jossa yleensä pari henkilöä antaa kirjallisuutta ja pitää niistä tilastoa. Hoitaa tilaukset seurakuntaan mitä kirjallisuuteen tulee jne.
Lavanpalvelija hoitaa esimerkiksi mikrofonien siirtelyt, lavan järjestämisen ja tällaisia käytännön pikkuaskareita puhujalavalla.
Kellottaja ottaa aikaa nk. teokraattisessa puhekoulussa, jossa on lyhyitä harjoituspuheita. n. 5 min. pitkiä. Hän pirauttaa kelloaan, kun puheaika umpeutuu. Näin kokous pysyy aikataulussa. Monesti joku nuorempi mies tai poika hoitaa tällaista pikkuaskaretta.
Erikoistienraivaaja on tienraivaaja joka on lupautunut suuremman tuntimäärän tekemiseen, kuin tienraivaaja julistamistyössä. Siis "kokoajan palvelijoita". Tuntimäärä on koko ajan laskenut, mutta silloin kun itse olin tienraivaaja, tuntimäärä oli 90 tuntia ja erikoistienraivaaja teki 140 tuntia ja sitten se tippui 120 tuntiin loppuvaiheessa, kun itse keikuin kuvioissa mukana. Muistaakseni näin ja tämä siis kuukautta kohti. Tienraivaajan tuntimäärä oli sidottu vuoteen, 1000 tuntia vuodessa ja sen sai toteuttaa omassa tahdissaan. Erikoistienraivaajalla oli kuukausikohtainen.
Erikoistienraivaaja siihen aikaan ainakin poikkesi niin, että hänen suorin kontakti oli haaratoimistoon ja hän sai myös betel-perheen luokkaa olevan määrärahan, koska käytännön syistä osa-aika työ ei voinut olla kaksinen, kun ei aika riitä ja nukkua pitäisi. Tienraivaaja hankki oman elantonsa itse ja käytännössä suurin osa tyyty aika vaatimattomaan elintasoon. Jotkut ovat paremmilla oksilla, kun osaa vähän paremmin asioista rahaa tehdä.
Vanhin selunhoitajana. No jos puhutaan hengellisistä asioista, niin sitä nimenomaan pitäisi olla. Mutta jos puhutaan psykologina tai terapeuttina olosta, niin siihen ei enää kannusteta, niinkuin joskus aikoinaan erehdyttiin luulemaan, että tuon viran voi hoitaa lennosta Raamatunlehtiä kääntämällä. Nykyään tajutaan varmaankin paremmin lääketieteelliset mielenhäiriöt ja niiden käsittelyn tarve ja kannustetaan ottamaan hoitoa tarvittaessa. Näin olen käsittänyt. Ajat muuttuu.
em. on tietysti veteen piirretty viiva, koska monet henkiset sairaudet voivat liittyä läheisesti hengelliseen pahoinvointiin, joten ole siinä nyt sitten Raamattusi kanssa pallo hukassa, itku silmässä, kun et tiedä keneltä apua pyytäisit.
Oliko tässä mitään? Vähän on huono vastata, kun ei tiedä toisen tietomäärää. Saatto tulla ihan päivänselvyyksiä, mutta näin...
Noista seurakunnan käytännön askareista. Sisaret, eli siis naispuoliset, hoitavat heille ominaisempia juttuja. Tällaisia voisi olla vaikka sisustukseen liittyvät asiat, kuin kukkaset, verhot jne.
Siivoukset hoituvat ryhminä, jotka perustuu nk. kirjantutkisteluryhmiin. Niitä vuorotellaan.
Jollakin voi olla vastuualueena pihan työt. Lumityöt ja sen sellaiset. Käytännön askareita ja joillekin niistä on annettu jokin kuvaava nimike.
Pätevyysvaatimuksena on "esimerkillinen kristitty". Sanoisin, että liukuva käsite, mutta ymmärrän pointin.
Kirjoituksesi selvensi asian. kuuluin pieneen kodikkaaseen kirjantutkiskelija ryhmään silloin kun se kokoontui vielä tiistaisin. kertoivat, että ennen konventissa tarjottiin myös leivoksia! Tällaista pientä hyväntahtoista porinaakin. Lähettävät jatkuvasti terveisiä, että odottavat ryhmään.
En kuitenkaan halua Jehovan todistajaksi, olen humanisti. En halua että minuun istutetaan ennakkoluuloja jotka tarttuvat niin helposti. En vihaa kirkkoa, en mitään uskonnollista yhteisöä. Olen täysin ekumeeninen.
Jehovan todistajat on myös hauskaa porukkaa, vaikkakin uskonasioista olen täysin eri mieltä. Kuitenkin on todettava, että itselleni elämä ilman uskoa ei ole elämää. Ihminen on hengellinen olento. Millainen on oma kantasi?
>>Kuitenkin on todettava, että itselleni elämä ilman uskoa ei ole elämää. Ihminen on hengellinen olento. Millainen on oma kantasi?
Samaa mieltä omalta kohdaltani.
et opetetaan lapsille kaikki Jehovan tiet vai mitä arvelet. !? Käytkö moittimas kirkon pappeja ku ne vettää ripareita,et toki,sehän on hienoa...kasvatetaan lapsista kuuliasia.Aivan sama mulle mitä sinä luopio väännät tulemaan tekstiä ja kaikki muut,täyttä valetta ja huonoa itsetuntoa.Sillä ei oo merkitystä miten kukin puhuu,jokainen on oma persoosa,tieto on sama
muuten nykyään pyörit, onko kahvi vielä mietoa ja kananmunat vapaiden kanojen munia? Siitä on jo aikaa, kun viimeksi tavattiin, ja silloinkin vain ohimennen, taisit silloin vielä käydä kokouksissa?
Ja lisäisin vielä lopuksi, että hengellinen olento, joka nähtävästi olen, haluaa, että hengellisyydellä on jokin tarkoitus. Siitä olen varma, että tuo tarkoitus pitää sisällään rakkauden ja uskon sen lähteen olevan Korkein mahdollinen.
Riittääkö se hengellisyyden tarpeen tyydyttämiseksi, että oppii rakastamaan ympäristöään tällä Tellus nimisellä planeetalla? Jos oppii rakastamaan merkittävässä määrin, ainakin se laajamittaisena toteutettuna merkitsisi maapallolle paljon viihtyisämmät olosuhteet, kuin nyt. Kysymys vain kuuluu: Miten tällaiset olosuhteet maan päälle voisi tulla?
Ihmisten pyrkimykset tuntuvat hyytyvän. Ne vaan tuntuvat hyytyvän.
Mitä jää jäljelle? Olisiko Jumala se ainoa ratkaisu? Näin uskon. Mitä hyväksi käyttäen Hän sen tulee toteuttamaan (uskon, että tulee) jää nähtäväksi. Mutta haluni olisi olla mukana siinä tarkoituksessa, koska vain se tyydyttää todellisuudessa sen, mitä hengellisyyteni janoaa:
Rakastamisen tarve Jumalan tarkoituksen mukaisesti.
Ehkä nyt on aika siihen, että luen ensimmäisen kerran koko Raamatun läpi. Teko, jota en ole koskaan tehnyt. Ehkä on aika paikata tämä aukko sivistyksessä ja katsoa mitä se tuo tullessaan. Teen sen käyttämättä VT-kirjallisuutta tukena. Nyt haluan lukea Raamattua ja katsoa, mitä ajatuksia se herättää minussa. Pysyykö jalat maan pinnalla vai tähyilenkö kohti taivasta? Jos jälkimmäistä, siihen tarvii apuvoimia, se on varma, välineistä en ole niinkään varma.
Jos ajatukset ovat sellaisia, että koen niistä olevan jollekin täällä hyötyä, niin ehkäpä syyn ja seuraus-lain mukaisesti, tapaamme uudelleen ja vaihdamme ajatuksia hyvällä suhteella :)
Nyt on ainakin aika pitää tauko ja ryhtyä Akun lataukseen, hyvää yötä kaikille ja tasapuolisesti.
iältään 15- 16v....? Saman ikäinen jt lapsi on jo käynyt tläpi täydellisen aivopesun ja useimmat on jo kai kastettukin järjestöön....
Viestisi on syvästi uskonnollis - filosofinen. Jokaista lausettasi jään miettimään. Mieleen nousee vain ajatus:" Mikä on ihminen,että häntä muistat?" Kirjoittele ajatuksiasi, ne herättelevät pohtimaan itsenäisesti!
Kertoisitko joskus kokemuksiasi vanhimpana olosta? Mitä jehovantodistajuus merkitsi elämässäsi? Mitä tällä hetkellä ajattelet järjestöstä?
Pyörin tämän telluksen mukana universumissa. Stressimuniahan emme aikoneet syödä kumpikaan! Siitä on todella aikaa, kun viimeksi tavattiin. Ohikiitävän hetken, oliko se merkityksellisempi kuin ennen? Kyllä, kävin kokouksissa miltei säännöllisesti.
Kiitos.
>>Viestisi on syvästi uskonnollis - filosofinen. Jokaista lausettasi jään miettimään. Mieleen nousee vain ajatus:" Mikä on ihminen,että häntä muistat?" Kirjoittele ajatuksiasi, ne herättelevät pohtimaan itsenäisesti!
Uskonnollis-filosofista taitaa todellakin olla. Tuosta sanayhdistelmästä en vain ole kovin ylpeä, koska taustani vuoksi noille sanoille on muodostunut kovin ikävä kaiku omassa ajattelussani.
Niin mikä on ihminen, että häntä muistat? Tästä tulee mieleen, että ehkä hyvä olisi muistaa, kun kerran on luonut ihmisen tänne maan päälle. Kukaan ei ole pyytänyt tietääkseni tänne maan päälle, kukaan ei ole tainnut pystyä itse vaikuttamaan tuloonsa tänne sen enempää. Tästä huolimatta kuitenkin monella tuntuu elämän halu olla kova jatkaa tätä elämää täällä pyöreällä kamaralla, jossa tosiaan jalka tuntuu lipsuvan niin monesti.
Sanalla sanoen vähäpätöisenä ihmistä pidän, vaikka ego tuntuukin kasvavan sisällä usein, kuin ilmanpaine syötyään hernerokan. Lopputulos on suurinpiirtein samanlainen kummassakin tapauksessa. Loppuvaiheessa ei ole hyvä olla ja silloin palautuu taas mieleen nuo sanat, jotka Raamatusta lainattuna mainitsit, kun vastakaiku on tuon hetkeksi nousseen ylpeyden mukainen. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, niinhän se Raamatussa todetaan. Kun nenä nousee pystyyn, ei näe enää missä kulkee, olisko "elämän laki".
Ole halunnut kirjoittaa ajatuksiani, mutta nyt olen hieman epävarma niiden tarpeellisuudesta yleiseen jakoon. Olen elänyt siinä toivossa, että kannustaisivat ihmisiä, joilla on yhtymäkohtia minunlaisen ihmisen elämään, jotta niistä voisi olla hyötyä siinä, että saisi elämänsä vähän parempaan järjestykseen, pala kerrallaan, mitä tulee elämän hengelliseen puoleen. Nyt olen kuitenkin epävarma, onko näin?
Minulla on jostain syystä ollut taipumus opettajan rooliin ja kärsin siitä. Tilanne mutkistuu entisestään, kun olen hengellisessä kriisissä ja ajatukset hapuilevat suuntaan jos toiseen ja vielä monesti hädissäni. Kuitenkin halu on jostain syystä esittää jykeväjalkaista auttavaa "kättä". Tässä on vaarana kohdallani se, että jos joku saakin apua, minulla herkästi kilahtaa se kalloon ja kusi alkaa virrata kaulasta ylöspäin. Ja siitähän ei hyvää seuraa. Hengellinen kriisi on myös tehnyt omanarvontuntoni heikommaksi monelta osin ja tämä varmaankin voisi olla eräs syy tähän em. ilmiöön. On niin tai näin, niin tämä tapahtumaketju ei minua miellytä.
Sinusta minusta heijastuu terve vaatimattomuus. Sen ominaisuuden minäkin haluaisin omata.
>>Kertoisitko joskus kokemuksiasi vanhimpana olosta? Mitä jehovantodistajuus merkitsi elämässäsi? Mitä tällä hetkellä ajattelet järjestöstä?
Hyviä kysymyksiä sinänsä, mutta niihin en halua vastata nyt, koska ajattelin, että ehkä näillä asioilla ei tilanteessani ole nyt merkitystä, koska suhtautumiseni on niin epämääräinen, ei ole selvää kantaa sinne eikä tänne. Koen, ettei niihin vastaaminen julkisesti aja mitään asiaa, josta voisi olla apua minulle, tai kenellekään muulle, joka painii omassa uskon kriisissään.
Niinkuin edellisessä viestissä totesin, uskon, että nyt on aika lukea Raamattu ainakin kertaalleen läpi ja katsoa tilanne uudelleen sitten. Vie tietysti aikaa jonkin verran. Nyt ajattelen myös, että jos Raamattua lukiessa tulee ajatuksia, joita haluaisin jakaa ja keskustella rakentavasti jonkun kanssa, esimerkiksi täällä, niin toivotaan, että näin tapahtuisi, mikäli se minusta ja jostakin muusta tuntuu sen arvoiselta. Tässä vaiheessa en tiedä, onko se tarpeellista. Prosessini on niin pahasti vaiheessa.
Oloa voisi kuvitella sellaiseksi, että on kuin eksyneenä metsässä, jossa pimeys, tai ainakin painostava hämäryys vallitsee ja pimeän tulo on vain ajankysymys. Olo on pelokas ja epävarma, mutta jonkinlaiseen "erämiestaitoon"nojaten ja toivo siitä, että kyllä täältä jotenkin selvitään , vaikka risut naamaa repii ja juurakko kivineen kompastumisia aiheuttaakin, vähän väliä. Jatkuvaa horjahtelua kuitenkin. Olo on aika lailla yksinäinen.
Asiaa ei helpota sekään ajatus, että miksi minun pitikin lähtä samoilemaan tähän suuntaan, kun jos olisin valinnut tuon toisen tien, niin olisin, ehkä pidemmän matkan kulkenut, mutta selvemmän tien johdattelemana. Toisaalta tulee mieleen ajatus; oliko yleensäkään mahdollisuutta valita sitä, oliko se vääjäämätöntä, ennemmin tai myöhemmin. Omassa valinnassa ajankohta sinänsä, mutta taipumuksen ja suunnan kannalta lähes mahdoton, ellei peräti mahdotonta, tehdä toisin?
En usko kohtaloon, mutta uskonko muuhun, kuin ihmisen omaan valintaan pelkästään? Tämä on vielä käsittelyn alla. Vaikuttaa siltä, että ihmiset eivät ole ainoat, jotka tämän pallon läheisyydessä häärää ja kaikki eivät ole myötämielisiä ihmistä kohtaan, vaikka päätä silittävätkin pettävästi aika ajoin.
Haluan olla varovainen sen vuoksi, missä asioista keskustelen ja missä hengessä. Se ei ole yhdentekevää. Aina vaan ei ole niin varma hengestään ja silloin liikutaan heikoilla jäillä.
Siispä aion nyt lukea ensin Raamattua.
Ilmaiset itseäsi todella hyvin! Tulen itsekin uskonnollisesta taustasta ja uskon ymmärtäväni ainakin siltä osin, minkälaisiin kriiseihin tuo päätös jättää "yhteisö", johtaa ihmisen. Näen sen kuitenkin henkisenä kasvun paikkana.Miten mukavaa olisikaan nyt jälkeenpäin muuttaa menneisyys haluamakseen. Olisiko se sitten minun elämän historiani on toinen juttu. Eroahdistus ei ole niitä helpoimpia asioita ihmisen elämässä. Mutta taistelemaanhan tänne synnytty. Elämä on rankka juttu, kolhuitta tuskin selviää kukaan. Itselläni on ainakin taipumus muuhun, kuin "kultaisen keskitien" kulkemiseen. Sanoisko itselleen:"sitä saa, mitä tilaa!"
Ihminen selviää aina, hyvin tai huonosti. Sanotaan ettei sattumaa ole, vaan johdatusta, vaikka ei se aina siltä näytä. Pitäisi kuulema valita ajatukset joita ajattelee, siis kannustaa, rohkaista ja kiittää itseään. Hakea ne tyytyväisyyden aiheet, elikä olikohan se Seneca joka sanoi:"onnellinen on se ihminen joka on tyytyväinen!"
Vai että olisin vaatimaton! Olisinki! Sama tauti kuin sinulla, jos olet pedagokiikkaan taipuvainen. Tahdon neuvoa vaikka niitä ei kysytäkkään!
Jehovan todistajien yhteisöstä olen nyt saanut asiallista tietoa sinulta.Tiedän, että minunlaiseni ihmisen paikka ei ole siellä. En nyt kyllä kasteelle ollut menemässäkään. Olen vain innokkaiden kenttäilijöiden "tuntitavoitteessa" ollut jo pitkään.
Kirjoitat omista etsimisen tunteista. Uskotko ettei meistä "valmiimpia" tule, tällaisena saa kelvata. Ja raamattu vakuuttaa:"tulkaa,kaikki on valmista!"
>>Ilmaiset itseäsi todella hyvin! Tulen itsekin uskonnollisesta taustasta ja uskon ymmärtäväni ainakin siltä osin, minkälaisiin kriiseihin tuo päätös jättää "yhteisö", johtaa ihmisen. Näen sen kuitenkin henkisenä kasvun paikkana.
On tietysti kriisi sinänsä, että ei voi jakaa uskoaan, tai siitä kumpuavia näkemyksiä toisen kanssa vapaasti ja luulen, sen olevan aika olennaista omalla kohdallani. Olen verrattain itsenäinen ihminen, mitä tulee ihmisten kanssakäymiseen ja sosiaaliseen tarpeeseen. En ole kokenut saavani tukea oikeastaan ollenkaan ihmisestä, tai tässä kohtaa paremminkin ihmisryhmästä, yhteisöstä. Yksilöstä sinänsä olen tällaista saanut ja monesti se on ollut sellaista, että se on 'vahvistanut' olemassaolevaa ajatustani, ei niinkään uuden ajatuksen esille tuomista. Tosin niitäkin taitaa matkan varrella ollut.
Tietysti se, että on Jehovan todistajana ollut ja joutunut tietoisesti rajoittamaan ajatettelukykyään, niinkuin muutkin jäsenet, vaikuttaa siihen, että 'uusia' ajatuksia ei juurikaan pääse tulemaan, mitä tulee hengellisiin kysymyksiin. Voi siis olla niin, kun avartaa ajatteluaan, niin huomaa, että on valmis ottamaan vastaan uutta paremmin ja ehkä tiedonsaanti kanavia ilmaantuu lisää, josta tällaista tietoa voi ammentaa ja ottaa pääkoppaansa käsiteltäväksi.
>>Eroahdistus ei ole niitä helpoimpia asioita ihmisen elämässä.
Ei todellakaan ole. Kun asiaan liittyy hengellisen yhteyden katkeaminen, tai vähintäänkin merkittävä vaurio, niin se on tuskallinen prosessi käsiteltäväksi.
>>Elämä on rankka juttu, kolhuitta tuskin selviää kukaan. Itselläni on ainakin taipumus muuhun, kuin "kultaisen keskitien" kulkemiseen. Sanoisko itselleen:"sitä saa, mitä tilaa!"
Elämä on ollut kohdallani erittäin rankka juttu, vertailupohjaa ei tietysti ole toiseen ihmiseen, kun ei voi tietää toisen tunne-elämää, mutta uskoisin, että olen käynyt läpi sellaista, joka voidaan luokitella rankaksi, jopa jonkun toisen mielestä.
'Kultainen keskitie'. Termi, jonka jokainen varmaankin käsittää omalla tavallaan. Uskoisin sinun ajattelevan sen olevan ehkä turvallista, yleisesti hyväksyttyä, 'tasapainoista' näkemystä elämästä, rajoja kokeilematta? Jos näin. Minäkään en todellakaan ole sellainen. Kultainen keskitie ilmauksella voi tietysti olla syvällisempi merkitys, joka voisi olla erittäin tervetullut ihmisen elämään. Mutta luulen, että tätä et tarkoittanut.
>>Sanoisko itselleen:"sitä saa, mitä tilaa!"
Meninpä tilaamaan ja vielä noin kallista! :)...niin se taitaa olla. Hymyilyttää, vaikka tuskaa se on tuottanut, nuo tilaustuotteet, joita mielellään heittelisi pois niiden tarpeettomuuden tähden, sekä niiden tilantarpeen vuoksi. Turhaa painolastia toden totta. Onpahan päässyt tietysti tutustumaan jonkinlaiseen tuotevalikoimaan ja tietää ehkä paremmin, mitä ei kannata enää tilata. (Vertaukset on lähellä sydäntäni, joskus liian :) )
>>Ihminen selviää aina, hyvin tai huonosti. Sanotaan ettei sattumaa ole, vaan johdatusta, vaikka ei se aina siltä näytä. Pitäisi kuulema valita ajatukset joita ajattelee, siis kannustaa, rohkaista ja kiittää itseään. Hakea ne tyytyväisyyden aiheet, elikä olikohan se Seneca joka sanoi:"onnellinen on se ihminen joka on tyytyväinen!"
Tuossa koen olevan aika paljon asiaa. Ehkä ei tarvitse edes kommentoida. Oma elämänkokemukseni viittaa samaan suuntaan.
>>Vai että olisin vaatimaton! Olisinki! Sama tauti kuin sinulla, jos olet pedagokiikkaan taipuvainen. Tahdon neuvoa vaikka niitä ei kysytäkkään!
Sitten taidetaan ymmärtää toisiamme ehkä keskimääräistä paremmin :).
>>Jehovan todistajien yhteisöstä olen nyt saanut asiallista tietoa sinulta.
Olen tyytyväinen jos näin on. Itse olen kuitenkin aralla tunnolla ja pelkään puhuvani sellaista, joka subjektiivisuudellaan luo kuvan, joka ei vastaa todellisuutta. Hyvä jos asia on niinkuin sanot sinun kohdalla. Jokainen tietysti käsittää sanat ja lauseet omalla tavalla, lisättynä se, että lukee vielä kirjaimellisesti väärin sanat ja saa sen mukaisen käsityksen. Tähän olen itsekin niin monesti syyllistynyt.
>>Tiedän, että minunlaiseni ihmisen paikka ei ole siellä
Ei se minunkaan paikka tällä hetkellä tunnu olevan. Onko koskaan? Sitä en voi tietää. Nyt näin.
>>Kirjoitat omista etsimisen tunteista. Uskotko ettei meistä "valmiimpia" tule, tällaisena saa kelvata. Ja raamattu vakuuttaa:"tulkaa,kaikki on valmista!"
Kirjoitan tunteistani, tunteet ovat niin tärkeällä sijalla elämässä. Ilman niitä, onko mitään? Niiden sijainti tietysti täytyy löytää omalla kohdalla ja pitää järki päässä, tai vähintään kädessä.
Mitä tulee valmiuteen, niin aika 'valmis' tapaus tässä on :D. Ihan 'kypsä' :D Itseasiassa tosi kypsä. :)
Elämäni on ollut yhtä etsimistä, mitä tulee totuuteen. Uskon, että tämä kelpaa Jumalalle. Mutta etsiminen alkaa jo menettää viehätystään sen vuoksi, että saarekkeet, joita vastaan tulee, jossa voi hetken levähtää ja nauttia olotilastaan, ovat niin harvassa. Tai tuntuu siltä. ehkä ne ei ole, kiire on vaan niin kova.
" Sinun kanssasi on miellyttävä olla!" Kiitos samoin! Kirjoittaessani "uskonnollis- filosofinen", ajattelin kahta Jt- todistajaa jotka aivan kavahtivat ovellani kun kuulivat minun puhuvan Filosofiasta. Samoin viittasit Sinä myös taustaasi. Mikä filosofiassa nostaa uhkakuvia? Ovatko ne ulkoapäin istutettuja ennakkoluuloja?
"Kultainen keskitie" tarkoitti kirjoituksessani toisten valmiiksi tallaamia polkuja. Mikä mielestäni estää yksilön itsensä hakemasta omaa polkuaan.
Älä kanna huolta, että jotenkin vaikuttaisit subjektiivisilla näkemyksilläsi omiin näkemyksiini jehovantodistajuudesta! Ottaen huomioon sen, että en ole koskaan ollut "sisäpuolella", en tarvitse myöskään raollaan olevaa takaporttia. Olen vain varoituksista huolimatta halunnut tutustua tähän uskontoon, vuosikausia lehtiin ja myöhemmin kokouksiin muihin tapahtumiin.
Se, miksi se ei ole minua varten on selkiytynyt minulle. Russel ja Rutherford muistuttavat aika lailla Adventtikirkon oppisuuntia. Maailmanlopun laskelmat ovat myöhemmin pettäneet, ja "ainoa oikea totuus",kyseenalaistuu useammin kuin kerran. Mielestäni jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi, kunhan huomioi sen,ettei uskon totuus lähde siitä, että keskittyy murskaamaan toisten "totuuden!"
Puhut tunteiden tärkeydestä. Totta, ihminen on kosketuksissa itseensä tunteiden kautta.En nyt lähde analysoimaan ilon,surun,onnen ja rakkauden tunteita.Ymmärryksellämme ja tiedollammehan me niitä käsittelemme.
Jaaha...vai ollaan siellä "kypsiä", ihan "TOSI kypsiä" tapauksia! Hmmm....nyt poika pistit pahan! En usko! Jos 100- vuotiaskin sanoo särisevällä äänellään olevansa vielä raakile, niin ....miten Sinä....varhaiskypsä......
Viimeiseen kappaleeseesi. Jumalalle kelpaavat kaikki hänen luotunsa! Jumala vain ei kelpaa kaikille!
Elämä on luotu nautittavaksi jo nyt, ei vasta "paratiisissa." 2.Tim.!:7 "Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan VOIMAN ja rakkauden ja raittiuden hengen." Itse asiassa raamattu sanoo:"Älkää peljätkö!" Siispä, seuraus, lähtekäämme iloisesti nauttimaan elämän antimista! VAI.........
>> Uskonnollis-filosofista taitaa todellakin olla. Tuosta sanayhdistelmästä en vain ole kovin ylpeä, koska taustani vuoksi noille sanoille on muodostunut kovin ikävä kaiku omassa ajattelussani.
Tuosta filosofiaan liittyvästä srk:ssa olevasta assosiaatiosta tuli mieleeni muuan henkilö, myönteisessä mielessä.
Tunnen / tiedän erään Jt srk:ssa vanhimpana jo pitkän taipaleen tehneen henkilön, joka on myös filosfian professori. Hän oli toiminut yliopistolla filosofian professorina jo pitkään ennen kuin alkoi tutkia Jt:n kanssa ja jatkaa edelleen tuossa yliopiston virassaan toimien myös vanhempana Jt srk:ssa. Näin on ollut lienee parisenkymmentä vuotta ellei hyvin pidempäänkin. Kyse on eräästä yliopistokaupungista ulkomailla.
Kiintoisa kombinaatio, lähestymistapansa ja puheensa ovat kaikkea muuta kuin musta-valkoisia rakenteeltaan ja ajatuksenkulultaan. Hänellä on lisäksi "raamia ja luonnetta" vaikka muille jakaa, ollen samalla erityisen nyanssinen ja tahdikas hengeltään. Oletan hänen tehneen varsin pitkän 'tien' enen kuin päätyi omaan ratkaisuunsa hengellisten asioiden suhteen.
>>Jaaha...vai ollaan siellä "kypsiä", ihan "TOSI kypsiä" tapauksia! Hmmm....nyt poika pistit pahan! En usko! Jos 100- vuotiaskin sanoo särisevällä äänellään olevansa vielä raakile, niin ....miten Sinä....varhaiskypsä......
:) Se oli vitsi ja voisi ilmaista sanoilla: 'Ihan valmis tapaus', tai 'aivan kypsä*, siis kypsähtänyt. Eli lapseksi itseni lähinnä mieltäisin, tosiaan poikaseksi.
Mutta luen nuo kommenttisi ja ajattelen niitä ja katson löytyykö jotakin sanottavaa.
Sen nyt voi sanoa, että elämä opettaa koko ajan, vaikka jo 18 vuotiaana oli tietonsa kukkuloilla. Ei tainnut olla ihan niin, eikä kokemuksen tuomasta ymmärryksestä ollut hajuakaan. Sanojen merkityskin on alkanut hiljalleen joiltakin osin avautumaan. Mutta luen siis ensin, mitä sanoit.
Harvinainen yhdistelmä tosiaan. Nämä eivät varmaankaan sulje pois toisiaan, kun puhutaan filosofiasta ja uskosta. Mutta niille on annettu leima, joka ei varmaankaan vastaa todellisuutta, mutta ajavat vastakkainajattelun asiaa.
Filosofia, olisiko ihmisviisaus, jotakin sellaista? Todellinen ihmisviisaus on sopusoinnussa Jumalan ajattelun kanssa. Näin näen nyt.
Painopisteen siirtäminen taas ihmisen järkeilylle ja vastaavasti toisella tavalla saatavaan tietoon (tuntemukseen), johon varmaankin alitajunnalla on merkitystä 'tiedon lähteenä' ja jota Jumala saattaa hyödyntää. Silloin tulemme kysymyksien eteen, mitkä menevät aika moninaiseksi ja silloin herää kysymys, mihin käytämme aikamme. Pohdintaan suurissa määrin, vaiko elämiseen ja sitä kautta oppimiseen, johon pohdinta luonnollisesti kuuluu osana ihmisen olemusta.
Jotta tämä ei irrottautuisi liikaa palstan teemasta, niin Jehovan todistajuudessa tuntuu olevan vallalla asioiden 'kieltäminen' rakentavina asioina. Filosofian uhkakuvat tuodaan esille, mitä ne sitten onkin, jos ei muuta kuin ajankäytännöllinen ongelma, niin niistä pidättäytymiseen tuodaan esille perusteeksi kielteiset esimerkit ja kielteiset ilmiöt.
Onko tällainen hyvä asia? En tiedä. En tunne niin hyvin ihmisen 'yleistä' tasoa, että voisin sanoa, että ei niin saa tehdä, tai että se ei kokonaisuus huomioonottaen olisi järkevää. Täällä tuntuu olevan ihmisiä, jotka ovat tämän asian yläpuolella, mutta onko ihmiset sitä keskimäärin, herää kysymys?
>> Jt- todistajaa jotka aivan kavahtivat ovellani kun kuulivat minun puhuvan Filosofiasta
Tuttu tunne menneiltä ajoilta, vaikka koko ikäni olen saanut leiman, tosin myönteisen sellaisen JT:n taholta: "Sinä olet niin filosofinen." Minun tapauksessa sitä ei ole sanottu pahalla, eikä kielteisesti. Itse vaan olen suhtautunut aikanaan siihen kovin kielteisesti, nyt en enää niin, vaikka vielä ikäviä kaikuja heijastelee pitkin tyhjää päänkuorta.
>> Ovatko ne ulkoapäin istutettuja ennakkoluuloja?
Kyllä.
>>"Kultainen keskitie" tarkoitti kirjoituksessani toisten valmiiksi tallaamia polkuja. Mikä mielestäni estää yksilön itsensä hakemasta omaa polkuaan.
Ok. Kukin käsittää omalla tavalla ja tämä selitys on hyvinkin sellainen, kuin ihmiset sen yleensä käsittää. Hyvä tietää. Harvemmin käytän tuota sanayhdistelmää, joten merkitys tuntuu olevan kohdaltani hämärä.
>>Älä kanna huolta,
En varmaan kanna kohdaltasi huolta, mutta joidenkin muiden kohdalta saatan sitä tehdä. Onko tarpeellista? En tiedä.
>>Se, miksi se ei ole minua varten on selkiytynyt minulle. Russel ja Rutherford muistuttavat aika lailla Adventtikirkon oppisuuntia. Maailmanlopun laskelmat ovat myöhemmin pettäneet, ja "ainoa oikea totuus",kyseenalaistuu useammin kuin kerran
Mikään ei näistä ensin mainituista vielä riitä itselle todistukseksi ruksin päälle vetämiseksi totuuden suhteen, mutta sitten tämä viimeinen "kyseenalaistuu useammin", sitä selvitän ja saattaa johtaa siihen, että ruksit siirtyvät sanan Jehovan todistajat ylle. Näin ei vielä siis. Vaikka en nyt haluakaan olla Jehovan todistaja, koska uskoni on erilainen, kuin heidän. Liian erilainen tässä vaiheessa. Lähennynkö minä uskossani heitä ajan kanssa, vai lähentyykö Jehovan todistajien 'joukkousko' omaa uskoani, tietenkään siitä edes tietämättä :), se jää nähtäväksi. Vai käykö niin, että erkaantuminen on ilmeinen ja välimatka senkun laajenee. Tulevaisuutta en tiedä, en ole ennustaja ja vähiten sitä haluan ollakaan. Tosin siihenkin virheeseen tulee syyllistyttyä erinäisissä luuloissaan, eikä välttämättä uskontoon liittyvissä.
>>[ei] totuus lähde siitä, että keskittyy murskaamaan toisten "totuuden!"
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä!
>>Jumalalle kelpaavat kaikki hänen luotunsa! Jumala vain ei kelpaa kaikille!
Hyvin sanottu.
>>"Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan VOIMAN ja rakkauden ja raittiuden hengen."
Valitettavasti pelottaa hiukan vielä. Mutta kyllä nauttia haluaisin elämän antimista, riippuu tietysti mistä niistä. "Täydellinen rakkaus karkoittaa pelon", ilmeisesti rakkaudessa on puutetta kohdallani mitä luultavammin.
Minusta oli vain niin hauska tuo luonnehdintasi itsestäsi. Onnneksi en mennyt pidemmälle ....en tarkoittanut kristityn kypsyyttä. Pysytään tuossa " ihan valmis tapaus." Mutta vastaa mihin?
>>Mutta vastaa mihin
:))
>> Harvinainen yhdistelmä tosiaan. Nämä eivät varmaankaan sulje pois toisiaan, kun puhutaan filosofiasta ja uskosta.
Filosofiaa kututaan usein analyyttis-kriittiseksi, kyseenalaistavaksi ja ehdollistavaksi lähestymistavaksi asioihin ja elämään. Itselläni on kiusaus laitta filosofia lainausmerkkeihin dramatisoinnin sijaan, tarkoittamaan pikemminkin 'filosofista' eli syvällistä ja laajaa lähestymistapaa, asioiden monipuolista tarkkailua, tutkimista ja analysointia, nyanssia. Siihen liittyy myös objektiivisuuteen (kova vaatimus muuten) ja oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen.
>> Painopisteen siirtäminen taas ihmisen järkeilylle ja vastaavasti toisella tavalla saatavaan tietoon (tuntemukseen), johon varmaankin alitajunnalla on merkitystä 'tiedon lähteenä' ja jota Jumala saattaa hyödyntää.
Alitajunnalle lienee voi antaa melko laajankin merkityksen. Tuossa edellä mainitsemassasi yhteydessä mieleeni tulee ihmisen olemus Luojansa luomana, joka on laittanut ihmiseen 'elämän lain / lainalaisuuden' henkisen ja fyysisen, myös tietyn sisäisen tuntemuksen elämän olemuksesta (huh, miten tuonkin yksilöisi tarkemmin), johon myös omatunto keskeisesti sisältyy. Jossakin päin Isoa-Kirjaa oli maininta yksilöistä jotka kieltävät Jumalan olemassaolon, mutta 'kuitenkin laki joka on heidän jäsenissään' todistaa Luojasta.
Sitten on alitajunnan psykologinen rakenne, johon liittyy biologinen, sekä tietoinen henkinen ja tunneperäinen menneisyys, sekä alitajuinen menneisyys ja ehdollistuminen, jotka vaikuttavat reaktioissa eri tilanteissa ja elämän eri valinnoissa, ihmissuhteissa yleensäkin ja puolison valintaankin. Mikäli aihe kiinnostaa, niin jokin hyvä sukupolvipsykologian kirja voisi olla varsin ruokaisaa luettavaa.
>> Jotta tämä ei irrottautuisi liikaa palstan teemasta, niin Jehovan todistajuudessa tuntuu olevan vallalla asioiden 'kieltäminen' rakentavina asioina
Mielestäni liian pitkälle menevä suora ja epäsuora säännöstäminen, ohjeistus, karsinointi ja sen vastaavanlainen kontrollointi voi jopa tehdä karhun palveluksen yksilön suhteelle Luojaansa. Elintilaa tarvitaan myös näissä asioissa. Raamatun antamat periaatteet raameina ja kompassina, mutta jokainen on viimekädessä yksin omantuntonsa kanssa Luojan edessä ja vastaa itse valinnoistaan ja jokainen etenee omaa tahtiaan elämän kaikilla alueilla. Turbo hengellisissä asioissa aiheuttaa pikemminkin maitohapoille menoa ja voi osoittautua pitkällä aikavälillä pikemminkin vastareaktioita toivottujen sijaan. Tässäkin kaikki ovat yksilöitä. Kohdistaisin mieluummin huomion rakentaviin ja terveisiin vaihtoehtoihin, mahdollisuuksiin ja valintoihin, kuin rajoittavaan ja 'tehokkuus keskeiseen standardisoituun' lähestymistapaan.
Erittäin hieno viesti. Luen tämän muutaman kerran ja ensimmäisellä kerralla luettua tuli mieleen ajatus: Niin se on, mitä tuohon mitään lisäämään.
Katsotaan, pysyykö seuraavilla lukukerroilla ajatus samana?
Kertakaikkisen hyvin kirjoitettu!
>>syvällistä ja laajaa lähestymistapaa, asioiden monipuolista tarkkailua, tutkimista ja analysointia, nyanssia
Juuri näin minäkin käsitän sen.
>>kova vaatimus muuten
Joskus tuntuu lähes mahdottomalta vaatimukselta ihmiselle.
>>oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen
Tämä on myös vaikeaa, koska on niin monta seikkaa, jotka olisi huomioitava, mutta hieno pyrkimys ja välttämätön. Minulla on tapana sisällyttää nämä kaikki rakkauden alakohdiksi. Sen valinnan olen tehnyt intuitio pohjalta ja sen vedenpitävyydestä en ole varma.
>>myös tietyn sisäisen tuntemuksen elämän olemuksesta
Moneen kohtaan voisin sanoa nii-i. Keräilen kuitenkin vain muutamia ajatuksiasi. Itse olen tästä käyttänyt termiä: "Raamattu on kirjoittettu jo sydämeemme". Se on vaan kaivettava sieltä vähän kerralla ulos. Onko se todellakin Raamattu, vai tämä sinun mainitsema, voi olla sama asia, tai sitten ei. Tutkimuksen alla.
>>'kuitenkin laki joka on heidän jäsenissään' todistaa Luojasta.
Kuulostaa hyvältä ja oikealta tulkinnalta.
>> Mikäli aihe kiinnostaa, niin jokin hyvä sukupolvipsykologian kirja voisi olla varsin ruokaisaa luettavaa.
Tämän aika saattaa tulla, mutta ei aivan nyt tunnu ajankohtaiselta. Tilanne voi muuttua nopeastikin. Erään psykologian teoksen vaikutus oli myönteisyydessään vertaansa vailla, joten saattaa olla, että psykologia, sen terveessä ja hyväksi koetussa muodossa tulee ajankohtaiseksi lukemistoksi. Suosituksia otetaan vastaan jo tässä vaiheessa jos mielessäsi on jokin sellainen.
>>Kohdistaisin mieluummin huomion rakentaviin ja terveisiin vaihtoehtoihin, mahdollisuuksiin ja valintoihin, kuin rajoittavaan ja 'tehokkuus keskeiseen standardisoituun' lähestymistapaan.
Tämä tuntuisi olevan se terve, ihmistä arvostava ja ihmiseen luottava lähestymistapa.
>>Aivan sama mulle mitä sinä luopio väännät tulemaan tekstiä
Ehkä olisi siinä tapauksessa parempi olla kommentoimatta niitä.
Miten määrittelisit ihmisen Jumalan kuvana? Vrt.1.Moos.26- 27."Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme." Mikä mielestäsi on Jumalan kaltaisuutta ihmisessä?
Oikeudenmukaisuus.
>> Minulla on tapana sisällyttää nämä kaikki rakkauden alakohdiksi. Sen valinnan olen tehnyt intuitio pohjalta ja sen vedenpitävyydestä en ole varma.
Mikäli jokin vaikutin ja tekojen motiivi elämässä, ominaisuus, asia, tekijä, pitäisi nimetä kulmakiveksi ja tärkeimmäksi kaikkeudessa, niin rakkaus on yli kaiken muun.
>> Suosituksia otetaan vastaan jo tässä vaiheessa jos mielessäsi on jokin sellainen.
Psykologisista teoksista on runsaasti tarjontaa, joista osa jättää osin kylmäksi ja osa on erityisen kiinnostavaa, loogista, syvällistä, luotaavaa, rakentavaa, sekä käytännönläheistä ja ruokaisaa. Se riippuu myös kunkin kulloisestakin ruokahalusta, mitä listalleen haluaa. Kannattanee ehkä lähestyä aihealueittain, valita fiiliksen mukaan ja tsekata myös alan kirjaarvosteluja joista voi saada hyviä ideioita.
Arviot ovat tietysti kovin subjektiivisiä. Yhtä mainiota parisuhdepsykologiaan liittyvä kirjaa voisin suositella, jossa asiaa lähestytään keskeisesti tunneperäisen tiedostetun ja tiedostamattoman / alitajuisen menneisyyden ja erilaisten ehdollistumamallien kautta ja niiden vaikutuksesta valintoihin, tunteisiin, tunnetiloihin ja reaktioihin, toimintamalleihin jne. Varsin fiiniä ja luotaavaa tekstiä, joka laittaa myös katsomaan 'peilin taakse'. Teemastaan huolimatta luotaa samalla hyvin laajemminkin ihmisen henkistä kasvua. Tosin en tiedä osuuko kirjan teema aineosaksi menuusi.
Sukupolvipsykologiaa koskien olisi yksi erinomainen kirja, vaan sitä ei ole valitettavasti käännetty suomeksi ja vastaavaan suomenkieliseen en ole tutustunut. Jonkin kirjaarvostelun valikoimista saataattaisi osua kohdalle mainio vastaava suomeksi tai suoraan Akateemisen valikoimista.
Lähinnä tulee mieleen miniatyyri Luojan perusominaisuuksista, joskin epätäydellisenä kovin ontuen ;)
Ehkäpä yksi hyvä tiivistelmä siitä on hengen hedelmät joista suurimpana rakkaus ja kaikki mitä siihen liittyy, Gal.5:22-23.
Itse sisäistän siihen kaikki myöteiset ja rakentavat ominaisuudet kuten, oikeudenmukaisuus, omantunnon muistuttama hyvän ja pahan tieotoisuus / tiedostaminen, rauha (aktiivisena l. verbinä), rehtiys, hyvyys ja siihen pyrkiminen, tunteet, ilo, huumori, energia, elämänhalu, luovuus, uteliaisuus, erilaiset taidot, taiteellisuus, älykkyys, kauneudentaju jne.
>>Yhtä mainiota parisuhdepsykologiaan liittyvä kirjaa voisin suositella
Itseasiassa herätit kiinnostukseni aiheeseen. Mikä tuo kirja on?
Ihminen on henki, sielu (= mieli,järki,tunteet) ja ruumis. Millainen on käsityksesi kolminaisuudesta? Onko vakaumuksesi jehovantodistajuuden kanssa yhteneväinen näkemyksissä, Harmagedon, maanpäällinen paratiisi? Allekirjoitatko Jehovan todistajien näkemykset suuresta Babylonista?
Tein pikaisen tarkistuksen jonka mukaan kirja vaikuttaisi olevan hieman vaikeasti saatavilla, joskin saattaa sen jostakin vielä löytää (kirjoittaja on yenkki):
- https://www.akateeminenkirjakauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/CatalogSearchResultView?sortKey=&storeId=10052&catalogId=10001&langId=-11&contractId=&pageSize=20&beginIndex=0&searchType=advanced&AS_Author=harville+hendrix&AS_Role=&AS_Title=kaikki+se+rakkaus+mik%E4+sinulle+kuuluu&AS_Description=&AS_PublisherName=wsoy&AS_Series=&AS_PublicationDateStart=&AS_PublicationDateEnd=&AS_Keywords=&AS_Ean=&AS_Language=
Kiitos, yritän selvittää mistä teoksen saa.
Kokonaisuudessaan nuo ovat minulle Raamatun perusteella (siinä määrin kuin sitä tunnen) hyvin loogisia näkemyksiä, samoin kuin myös ajatus kuolleiden tilasta. Nähdäkseni Luoja kuitenkin katsoo viimekädessä yksilöön tehdessään oikeudenmukaisia ratkaisuja, jonka vuoksi en uskaltautuisi vetämään ehdotonta rajaa tyyliin, vain ja ainoastaan JT:t pelastuvat, ei yksikään muu.
Kuitenkin mielestäni ihmiskunta tarvitsee yhteiset ja terveet 'liikennesäännöt', jotta kaikki voisivat elää rauhassa ja hyvinvoivina, sekä yksilöinä, että ihmisyhteisönä, komeeta Tellusta ja siitä hyvin huolehtimista unohtamatta ;)
Yleisten olosuhteiden suhteen Telluksella tulee mieleen muuan valtionmiehen usein käyttämät sanat "tarttis tehrä jotakin" ;)
Mitä itse ajattelet näiden asioiden suhteen?
Olen muutamia vuosia tutustunut myös jehovantodistajuuteen,kokouksissa,kirjantutkiskelussa ja konventissa.Kirjoja ja lehtiä on tienkin kertynyt aikamoinen määrä. Halusin olla ennakkoluuloton ja kun innokkaasti kutsuttiin, lähdin tutustumaan. Kunnioitan ihmisten vakaumusta,mutta en kuitenkaan voi hyväksyä muiden uskontojen luokittelua ja oman näkemyksen ylivertaisuuden korostamista.Oppikysymykset ja tulkinta kristinuskosta eivät olleet yhteneväiset oman näkemykseni kanssa.
Kuitenkin näen Jehovan todistajan myös lähimmäisenä jota minun tulee rakastaa, kuten myös katolilaista ja luterilaista. Ajatus kuolleiden tilasta eroaa varmaan näkemyksestäsi. Kristinuskon mukaan Jeesus ei alkanut hallita vuonna 1914.
Kristityt odottavat Jeesuksen näkyvää palaamista maan päälle. Niin,"Henki todistaa meidän henkemme kanssa,että olemme Jumalan lapsia." Raamatun mukaan. En nyt siteeraa enemmälti Raamattua,mutta uskon ihmisen pelastuvan yksin uskosta ja yksin armosta Kristuksen tähden. Usko tietenkin synnyttää hyviä tekoja. Näkemykseni Jumalan kuvasta ihmisessä on ortodoksinen.
Kristityt odottavat:odotamme uusia taivaita ja uutta maata jossa vanhurskaus vallitsee.( 2.Piet.3: 10- 13) Silloin ei ole ensimmäistä maata ja ensimmäistä taivasta. ( Ilm.21:1)