Ite oon aina ollu uskovaisen sillä oon kasvanu uskovaisessa perheessä? Mites te?
Miten tulit uskoon?
*mirjam
4255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mun perheeni ei ole uskovainen, mutta mummoni on.Mummolta opin iltarukouksen jo lapsena.
Tietysti päiväkerhossa sain myös jo ohjausta.
Kävin myös tyttökerhoa ja partiota, jotka molemmat kannustivat kristillisyyteen.Partiossa varsinkin oli vahvasti näkyvissä uskoon kasvatus.
Koulussa uskonto rupesi kiinnostamaan ja se nousikin suosikki oppiaineeksi.Rippikoulukesänä
(jo ennen riparia) rupesin lukemaan Raamattua ja ottamaan asioista enemmän selvää.Riparin jälkeen tunnustin olevani uskossa.Koskaan varsinaisesti en ole epäillyt Jumalan olemassaoloa, mutta oman henkilökohtaisen uskonratkaisuni tein silloin.Päätin ottaa Kristuksen sydämeeni kokonaan ja ikuisiksi ajoiksi.Pyysin itse Jeesusta sydämeeni ja siten sain uskon kalliina lahjana.
Itse tulin uskoon,kun huomasin,miten paljon hyvää mun ystävät oli Jumalalta saaneet. Huomasin,että he voivat henkisesti tosi hyvin ja olivat jotenki niin vapaita.
Rupesin pohtimaan uskonasioita ja lukemaan erilaisia hengellisiä kirjoja. Sitten vaan tajusin,etten halua elää elämääni ilman Jumalaa ja pyysin rukoilemalla,että" anna mun tulla uskoon ja anna mun synnit anteeksi". Heti laskeutui valtava sisäinen rauha ja tiesin,että Jumala oli vastannut rukoukseeni.
Nyt voin sanoa,että Kun avasin sydämeni Jeesukselle ja sain sitä kautta synnit anteeksi ja tiedän myös,että kuolessani pääsen taivaaseen,niin elämä on ihan toisenlaista. Saan kokea sisäistä rauhaa ja iloa ja jotenki vaan entiset huoletkaan ei enää paina samalla tavalla. Jeesus myös paransi mun ajoittaisen masennukseni kun pyysin sitä..
En edes ymmärtänyt, kuinka kaipasin Jumalaa. Ajattelin, että hän on vain parempia ihmisiä varten, en ajatellut olevani hyvä, koska tiesin, että olin tehnyt paljon vääryyttä elämässäni. Tunsin itseni syntiseksi ja usein toivoin, että voisin aloittaa kaiken alusta. Jumala puhutteli minua ja tunsin kehotusta alkaa lukea Raamattua.
Alotin alusta, ja mitä pitemmälle luin sitä enemmän se vaikutti minuun. Niinpä se johti siihen, että tapasin erään kerran kaksi uskoon tulluta poikaa, jotka kertoivat siitä kuinka Jeesus oli muuttanut heidän elämänsä. En ymmärtänyt tarvitsevani sitä samaa, vaikka kaipasin muutosta. Niinpä he kysyivät minulta haluaisinko minäkin ottaa vastaan Jeesuksen, ja
kiitos Jumalalle, että vastasin kyllä. Sinä iltana sain pyytää Jeesusta antamaan minun syntini anteeksi ja lupasin lähteä seuraamaan häntä. En ole parempaa ratkaisua elämässäni tehnyt. Paljon on ollut kärsimystä ja tuskaakin
matkan varrella, en olisi selvinnyt ilman Herran
apua. On ollut myös paljon iloa. Kaiken keskellä olen kokenut suurta rauhaa, sitä jota minulla ei
ollut ennenkuin Jeesus tuli elämääni.
Olen niin kiitollinen Jumalalle, että hän huoli
tällaisen huonon. Mutta eikö ole ihme, hän ottaa
vastaan kenet tahansa , joka nöyrtyy hänen
edessään. Jos kaipaat käänny hänen puoleensa.
Ihanaa kuulla muidenkin kokemuksia. Kiitos Jeesus!
Usko on sisäistä rauhaa ja iloa Jeesuksessa..