Miten tulit uskoon?

Samalla tavalla. Kasteessa tulin uskoon, sitten äiti opetti iltarukouksen, ruokarukouksen, lasten virren. Kävin pyhäkoulussa, sitten rippikoulun, olin seurakunnan nuorissa, lähdin opiskelemaan teologiaa, työskentelen seurakunnassa. Päivittäin koitan oppia jotain elämästä ja uskosta.

Olen sitä mieltä, että uskovainen koti on hyvä elämän lähtökohta. Mutta elämässä voi tulla asioita, jolloin tämä lähtökohta ei välttämättä riitä.
Oma stoorini on linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / kohdassa 5.7

Erittäin vaikea asia tuo usko. Itse luulin olevani uskossa ja uskottelin että jumala on jotain erillistä minusta jolle voin puhua ja pyytää erilaisia asioita, kunnes tajusin että Jumala on minussa oleva korkein tietoisuus joka ei koskaan ole ollutkaan minusta erossa eikä koskaan tule olemaan erossa minusta. Samalla oivalsin että se minä, joka olen aina luullut olevani olikin vain harhaa ja oman mielen luomaa uskomusta johon uskoin kuin totuuteen. Raamatun sanat (Joh. 10/30) "Isä ja minä olemme yhtä", ovat olleet minulle hyvin tärkeät koska siinä kerrotaan totuus siitä että minä olen aina yhtä isän eli Jumalan kanssa. Maallinen kehoni tuhoutuu todellisen minän (tai sielun) poistuessa kehosta, eli ns. kuolemassa, mutta minä en koskaan tuhoudu vaan minä olen ikuisesti elävä sielu yhtä Jumalassa.
Jos olet kiinnostunut tietämään lisää totuudesta ja valmis luopumaan sinulle tuputetusta tiedosta ja uskomuksista, niin suosittelen vierailua osoitteessa http://www.oshana.org/
Siitä on hyvä alkaa etsimään totuutta ilman ennakkoluuloja.