Paljon ajatuksia Jumalasta, kuolemasta, ihmisistä herättävät sanat.
------------------------------------------------------------------------------
//kotiteollisuus//
*Kaihola*
Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä.
onnellista loppua
odotamme siellä
missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle.
En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen.
Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa.
maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi.
En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu.
------------------------------------------------------------------------------
*Tämän taivaa alla*
Kuun ja auringon
välissä olento on,
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin.
Sekö minusta
jäljellä enää on?
Missä olin ja missä lentelin?
Tuuli yltynyt
hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt
käy yli puiden rantojen.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet
kun tuuli levittää tomua yllemme
pelkään kuolemaa
ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Tämän taivaan alla.....
------------------------------------------------------------------------------
//kotiteollisuus//
*Kaihola*
Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä.
onnellista loppua
odotamme siellä
missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle.
En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen.
Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa.
maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi.
En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu.
------------------------------------------------------------------------------
*Tämän taivaa alla*
Kuun ja auringon
välissä olento on,
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin.
Sekö minusta
jäljellä enää on?
Missä olin ja missä lentelin?
Tuuli yltynyt
hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt
käy yli puiden rantojen.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
Se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Unohduksen sylistä nousee
raudanharmaalle taivaalle
lintujen parvet
kun tuuli levittää tomua yllemme
pelkään kuolemaa
ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.
Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan.
Pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen.
Mutta rukous on
vain mutina tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.
Tämän taivaan alla.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itsekkin tutustunit Kotiteollisuuden tuotantoon ja joo, paljon on hyviä ajatuksia miesten mielessä.
"pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä." tätähän tämä on.
ja Hynynen on äijien äijä,kunkku.Minäkin välttelin jostain syystä kotiteollisuutta,mutta nyt se on iskenyt päähän kuin leka!Mahtavia sanoituksia...