Kun ihminen tai muu eläin on kiimassa, sitä ei pidättele mikään. Siltä ikään kuin kytkeytyy pois kaikki tietoisuus ja harkinta. Kiimassa oleva ei ympätöivästä maailmasta ja todellisuudesta tiedä eikä välitä: se on kuin soipa metso.
Jokainen kiima kestää vain aikansa. Sitten kiima asettuu ja kutka lauhtuu, niin kuin vanha kansa sanoo. Tässä katsannossa kiima on samanlainen kuin raju ryyppääminen, jonka jälkeen tulee krapula ja arki.
1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Suomessa oli kaksi kiima-aikaa. Ensimmäinen oli "pääomamarkkinoiden liberalisointi"- ja valtiohyhtiöitten yksityistämiskiima. Toinen oli eurooppaanmenemiskiima. ne olivat sakean ideologisia ja hurmoksellisia kiimoja. Nyt ne ovat ohi. "Euroopassa" ollaan, ja yhä useammista se alkaa tuntua yhä vähemmän kaksiselta.
Nyt maksetaan niiden kiimojen ruokkoja, ja kauan maksetaankin.
Muutama vuosi sitten alkoi Nato-kiima. Johtajauroksia olivat Martti Ahtisaari, Lipponen ja Max Jakobson. Niiden ympärillä pyöri valtaisa lauma nuorempia uroksia, jotka nekin tahtoivat päästä astumaan: kaikkinaisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan ns. tutkijoita ja ns. asiantuntijoita, toimittajia ja muuta sekundaa. Porukkaan liittyivät myös kumpujen öiden urokset, sekä vanhat veteraanit että uudet natonörtit, nämä Suomen kumpujen amerikkalaiseen yöhön siitetyt.
Helsingin Sanomat, tärkeältä osalta myös Yleisradio, ennen muuta sen TV1, ovat olleet tässä kiimassa mukana, sen suurena ja mahtavana rykimäpaikkana. Kaiken aikaa ovat johtajaurokset vaatineet "keskustelua", mutta eivät ole siihen kelpuuttaneet ketään sellaista, joka on eri mieltä heidän kanssaan. Tunnussanana on ollut "turvallisuuspolitiikka". Se - samoin kuin "keskustelu" Suomen Nato-jäsenyydestä - ei mitään muuta tarkoita, kuin että Venäjä ikuisesti uhkaa Suomea, vaikka sitä ei ääneen kehdata tai uskalleta lausua. Tämän ovat Jukka Tarkka ja Max Jakobson lopulta avoimesti sanoneetkin.
Nato-kiima perustuu siis Venäjän saatanantamiseen. Se voidaan tehdä esimerkiksi puhumalla Euroopan ja Yhdysvaltain "yhteisistä arvoista", niin kuin SDP:n puheenjohtaja 25.2.2004.
Mutta näkyy se tämäkin kiima pikku hiljaa asettuvan. Lipponen, samalla kun hän puhuu Euroopan ja yhdysvaltain "yhteisistä arvoista", sanoo nyt, että ei ole Suomen vielä kiire hakea Naton jäseneksi. Kaikkein kiivaimman rykimäajan päättymiseen viittaa myös se, että Lipponen turvaa jo Urho Kekkoseen, jonka hän ottaa aseekseen niitä vastaan, jotka - niin kuin Lipponen sanoo "ovat sitä mieltä, että USA on imperialistinen valtio, jonka kanssa Suomen ei pitäisi olla ainakaan missään yhteisessä järjestössä."
Kaksi on Suomessa porukkaa, jotka eivät ole NATO-kiimassa. Ensinnäkin Suomen kansan enemmistö, tuo rahvas, joka ei ymmärrä asian oikeata laitaa, vaan "elää kylmän sodan aikaa" (Nato-kiimaisethan ne siinä ajassa vegetoivat). Toinen porukka näkyy olevan tuo Tarja Halonen, Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja, jotka selvästikin ovat yhtä tyhmää kuin rahvas. Siinä meillä kaksi tohelostoa. Isänmaalle onneksi.
Kannattaa lukea kirja: Suomi ja NATO. Eurooppalaisia näkökulmia sotilasliitosta.
Jokainen kiima kestää vain aikansa. Sitten kiima asettuu ja kutka lauhtuu, niin kuin vanha kansa sanoo. Tässä katsannossa kiima on samanlainen kuin raju ryyppääminen, jonka jälkeen tulee krapula ja arki.
1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Suomessa oli kaksi kiima-aikaa. Ensimmäinen oli "pääomamarkkinoiden liberalisointi"- ja valtiohyhtiöitten yksityistämiskiima. Toinen oli eurooppaanmenemiskiima. ne olivat sakean ideologisia ja hurmoksellisia kiimoja. Nyt ne ovat ohi. "Euroopassa" ollaan, ja yhä useammista se alkaa tuntua yhä vähemmän kaksiselta.
Nyt maksetaan niiden kiimojen ruokkoja, ja kauan maksetaankin.
Muutama vuosi sitten alkoi Nato-kiima. Johtajauroksia olivat Martti Ahtisaari, Lipponen ja Max Jakobson. Niiden ympärillä pyöri valtaisa lauma nuorempia uroksia, jotka nekin tahtoivat päästä astumaan: kaikkinaisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan ns. tutkijoita ja ns. asiantuntijoita, toimittajia ja muuta sekundaa. Porukkaan liittyivät myös kumpujen öiden urokset, sekä vanhat veteraanit että uudet natonörtit, nämä Suomen kumpujen amerikkalaiseen yöhön siitetyt.
Helsingin Sanomat, tärkeältä osalta myös Yleisradio, ennen muuta sen TV1, ovat olleet tässä kiimassa mukana, sen suurena ja mahtavana rykimäpaikkana. Kaiken aikaa ovat johtajaurokset vaatineet "keskustelua", mutta eivät ole siihen kelpuuttaneet ketään sellaista, joka on eri mieltä heidän kanssaan. Tunnussanana on ollut "turvallisuuspolitiikka". Se - samoin kuin "keskustelu" Suomen Nato-jäsenyydestä - ei mitään muuta tarkoita, kuin että Venäjä ikuisesti uhkaa Suomea, vaikka sitä ei ääneen kehdata tai uskalleta lausua. Tämän ovat Jukka Tarkka ja Max Jakobson lopulta avoimesti sanoneetkin.
Nato-kiima perustuu siis Venäjän saatanantamiseen. Se voidaan tehdä esimerkiksi puhumalla Euroopan ja Yhdysvaltain "yhteisistä arvoista", niin kuin SDP:n puheenjohtaja 25.2.2004.
Mutta näkyy se tämäkin kiima pikku hiljaa asettuvan. Lipponen, samalla kun hän puhuu Euroopan ja yhdysvaltain "yhteisistä arvoista", sanoo nyt, että ei ole Suomen vielä kiire hakea Naton jäseneksi. Kaikkein kiivaimman rykimäajan päättymiseen viittaa myös se, että Lipponen turvaa jo Urho Kekkoseen, jonka hän ottaa aseekseen niitä vastaan, jotka - niin kuin Lipponen sanoo "ovat sitä mieltä, että USA on imperialistinen valtio, jonka kanssa Suomen ei pitäisi olla ainakaan missään yhteisessä järjestössä."
Kaksi on Suomessa porukkaa, jotka eivät ole NATO-kiimassa. Ensinnäkin Suomen kansan enemmistö, tuo rahvas, joka ei ymmärrä asian oikeata laitaa, vaan "elää kylmän sodan aikaa" (Nato-kiimaisethan ne siinä ajassa vegetoivat). Toinen porukka näkyy olevan tuo Tarja Halonen, Matti Vanhanen ja Erkki Tuomioja, jotka selvästikin ovat yhtä tyhmää kuin rahvas. Siinä meillä kaksi tohelostoa. Isänmaalle onneksi.
Kannattaa lukea kirja: Suomi ja NATO. Eurooppalaisia näkökulmia sotilasliitosta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakin minulla kasvaa näistä terrori-iskuista. Toinen vaihtoehto tietysti olisi laittaa pää pensaaseen, mutta mitä sitten jos ne kuitenkin löytävät, yksinkö taistelet?
Ketkä "ne"?
...kannattaisko sun ensin selvittää, mistä "terrorismi" syntyy. tyhjästäkö, huvikseenko ne tekevät kauheuksia?
Meneppä puhumaan Virolaisille "Nato-kiimasta".
He ovat joutuneet kokemaan miltä tuntuu olla liittoutumaton. Heitä on Siperia opettanut niin kovalla kädellä, että he ajattelevat realistisesti.
Heiltä turhat toiveajattelut ovat karisseet aikoja sitten.
Me suomalaiset laitamme pään pensaaseen kuin jänikset, ihan niinkuin 1930-luvullakin. Pensaassa on turvallista olla, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä tahansa.