Siellä kaikki kasvit kukoistaa. Siellä paistaa aurinko, siellä ollaan ilman vihaa, riitaa, ylemmyyttä, tasa-arvoisia.
Jeesus kulkee keskellämme.
Ollaan kaikkien niiden rakkaiden kanssa joista olimme erossa, ennenkuin pääsimme maanpiiristä henk.m.
Vaikka polut ei olisikaan kultaa, niin siellä on se kaikki, minkä toivomme siellä olevan.
Sielllä minulla on se kaliopuutarha ja siellä vihdoinkin saan rohkeutta kertoa salarakkaalleni kuinka paljon hänestä pidän.
- Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä. Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä !
Jeesus kulkee keskellämme.
Ollaan kaikkien niiden rakkaiden kanssa joista olimme erossa, ennenkuin pääsimme maanpiiristä henk.m.
Vaikka polut ei olisikaan kultaa, niin siellä on se kaikki, minkä toivomme siellä olevan.
Sielllä minulla on se kaliopuutarha ja siellä vihdoinkin saan rohkeutta kertoa salarakkaalleni kuinka paljon hänestä pidän.
- Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä. Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä !
Vastaukset 83
Vanhimmat
se jeesus joka kulkee keskellämme. Jos satamiljardia sielua haluaa olla jeesuksen ympärillä niin onkohan tungosta?
Olettaen että jeesuksia olisi vain se yksi ainut josta uskovaiset puhuvat.
Hassua että ihmiset haluavat Jeesuksen kulkevan keskellään kun hänellä on ollut ainakin 2 inkarnaatiota Palestiinan inkarnaatioiden jälkeen. Varmaan ihmiset tahtoisivat tutustua hänen uusimpiin inkarnaatioihinsa, missä hän ei suinkaan ole Jeesus??
No, joka tapauksessa saadaan vaikka Joulupukki kävelemään kesämaahan koska ne maat muodostuvat mielikuvituksesta niin kuin tämäkin maa. Kaikki toiveet realisoituvat, mielikuvituksen energiat sen varmistavat.
Mitenköhän ihmiset saataisiin tajuamaan, ettei ole koskaan mitään eroa rakkaudesta/rakkaista?? Ei tarvitse pyrkiä minnekään, kaikki on jo hyvin. Illuusio on niin vahva ettei sitä helposti tajua näissä sfääreissä.
Olen vakuuttunut siitä että kun ihmisten karma vähenee niin he näkevät tämän maailman lopullisena taivaana, sillä sitä tämä on. Karma tekee sen illuusion että maailma nähdään muuna kuin lopullisena onnen paikkana. Maailma koetaan hvyin hyvin henkilökohtaisesti. Henkilökohtaisuus itse asiassa on sama asia kuin karma.
onkin meissä itsessämme niinkuin jumala/jumaluuskin.
Tietenkin taivasten valtakuntaa ja astraalimaailmaa voidaan pitää samana asiana.
Kun ihmiskunta on kohonnut korkeimmalle astraalille niin maailma on muuttunut sellaiseksi mitä nyt nimitettäisiin paratiisiksi. Ajatellaan sellaista yhdistelmää, kuin vastasyntynyt vauva ja aikuinen olisi samassa paketissa, toimien maailmassa nykyisten aikuisten viroissa. Vastasyntyneen vauvan puhtaus ja iloisuus ja aikuisen aivot. "Vastasyntynyt" maan johdossa. Sellaisena näen tulevaisuuden maailman.
Se on fyysiselle tasolle laskeutunut kesämaa. Tai korkeimmalle astraalille noussut materia. Materiakin edistyy kun ihmiset edistyvät.
Korkein astraali, tuo fantasioiden taivas, on vedenjakaja. Sen yläpuoliset maailmat ovat "hyviä" ja alapuoliset "pahoja". Itsessään se edustaa "kehityskelpoisuutta", ihmiset siinä tilassa ovat luopuneet suuresta osasta roinastaan mitä omistavat.
Haastelet paratiisi on täällä maanpäällä, se on henkine tila jossa kärsimys,tuska ja ahdistus ovat päättyneet,ikuisiksi ajoiksi.
Se ei ole puutarha jossa käyskennelään viikunanlehdessä, kun uskonnot sen kuvaavat
Edelleenkin hänen on elantonsa hankittava, niinkuin tähänkin asti
Mutta ihmisen matka tuohon paratiisitilaan on pitkä ja tuskallinen,sillä se on kulkenut
tuhansia vuosia väärään suuntaan.
On kuitenkin merkkejä olemassa, että tuo suunta on muuttumassa oikeaan
Sen tekee mahdolliseksi tiedon välitys esim. netti, niin ,eettä he vivat paremmin kommunikoita, myös toisenlaisen tiedon saamiseksi kuin mitä uskonnot ja aatteet tarjoavat
Se johtaa uskontojen ja aatteiden orjuuttamien ihmisten vapautumiseen, niiden ikeestä
Vapaus menneisyydestä on ensimmäine askel totuuteen, ja myös viimeinen
[Q]
Olen vakuuttunut siitä että kun ihmisten karma vähenee niin he näkevät tämän maailman lopullisena taivaana, sillä sitä tämä on. Karma tekee sen illuusion että maailma nähdään muuna kuin lopullisena onnen paikkana. Maailma koetaan hvyin hyvin henkilökohtaisesti.[/q]
Tekevätkö deevat työtä? Paskivatko jumalat pönttöön? Kärsiikö henkiopas ilmavaivoista?
Tässä maailmassa on kaikille yhteisiä vaivoja, joita ei taivaissa ole, ei edes astraalitasolla. Ollessaan irti ruumiistaan ihminen tietää todella, mitä vapaus on, ja kuinka arvokasta se on. Tekisi mieli tehdä itsemurha: sellaista orjuutta tämä maallinen elämä on.
Eipä monilla asioilla ole merkitystä, kun lakkaa vaatimasta arvostusta itselleen, sillä useimmat etsivät arvostusta muilta ja tekevät sen eteen vaikka mitä. Minä aion viettää tämän elämän laiskotellen ja mietiskellen. Joutilaisuus on hienoa.
> Tekevätkö deevat työtä? Paskivatko jumalat pönttöön? Kärsiikö henkiopas ilmavaivoista?
Kärsimys näyttäytyy erilaisessa valossa kun tajunnantila on sopiva.
Olen irti fyysisestä ruumiistani. Ei se ole vapautta, se on korkeimmillaan vain ekstaasia. Tarvittaessa voi matkustaa OOBE:ssa vaikka kuuhun, ei sekään ole vapautta. Kävin itse asiassa kuussa toissa yönä tervehtelemässä "olmiolentoja". Merkuriuksella olennot olivat abstrakteja elämänmuotoja. Abstraktisuuskaan ei ollut vapautta.
Vapaus on takertumattomuutta mielen sisältöihin.
> Minä aion viettää tämän elämän laiskotellen ja mietiskellen. Joutilaisuus on hienoa.
Eli kokoat itseäsi. Kun on riittävän kokonainen niin oivallukset ovat mahdollisia.
Elämäntehtäväni on jäljelle jääneen itseni deletoiminen ymmärtämällä tätä jäljelle jäänyttä mentaaliroinaa niin että sekin katoaa. Se mikä ei ole deletoitavissa se olkoon "mielen perimmäinen luonto".
Olen keksinyt että ihminen on ainakin tällä tasolla mitä ymmärrän erittäin sidoksissa toiseen ihmiseen, oli se ihminen kuka tahansa. Me olemme hyvin läheinen perhe tahdoimme sitä tai emme. Siksi yhden hyvä on aina toisen hyvä, ja yhden paha on toisen paha. Tämän takia en voi olla välinpitämätön ja joutilas.
Kyllä se on selvää, ettei kukaan vaikkapa epävapaan työn tekijä ole vapaa, koska hän ei voi valita, tekeekö hän sitä vai ei. Kun hän sitten on irti ruumiistaan, niin hänellä ei ole sitä taakkaa jäljellä. Joten on varmasti ihmisiä, jotka eivät ole vapaita, vaikka heidän mielentilansa olisi millainen. Tietenkin on coping-keinoja, joilla vaikka voidaan latistaa tunteet niin, ettei tunne yhtään mitään, muuttuu ihmiszombieksi.
Mutta tämä epävapauden totuus leimaa koko ihmiskuntaa. He eivät vaan ole tietoisia siitä, koska heiltä puuttuu elämyksiä "tuonpuoleisesta", jossa ei ole huolia, kun ei ole ruumista. Ruumista täytyy ruokkia, ruokaan yleensä täytyy tehdä työtä, työ ei yleensä ole miellyttävää. Niinpä elämä on osin aina orjuutta. Hyvä niiden, joilla on mieluisa työ. Silloin en kyllä edes puhuisi työstä vaan elämäntavasta, t a v a s t a o l l a, ei työskennellä ahtaassa merkityksessä "leivän eteen". Nykyisin on kyllä rottia, kuten minä, jotka ajattelevat, että antaa Universumin työskennellä. Itse voi kerätä vähät hedelmät, jotka annetaan.
Ymmärrän kyllä tuon ei-sitoutumis-asenteen, sitä Sokrateskin opetti; hän ei kärsinyt edes kahleissa kuolemantuomion saadessaan. Mutta mikäpä siinä, kun on kuolemantuomio edessä. Vaikeaa on olla kahleissa vuosia ja tehdä epävapaata työtä. Mutta Sokrateellakin oli ruumis. Hänellä oli omat vaivansa, jotka kuuluvat ehdonvaraiseen olemassaoloon. Siksi olisi hyvä muistaa työskennellä kärsimyksen vähentämiseksi.
"Vapaus on takertumattomuutta mielen sisältöihin."
Niin, tuo on joogaa... mutta jokaisella on silti ruumis, joka on kärsimykselle altis. Joten vapaus tulee lopullisesti vasta kuolemassa, kunhan vielä on valaistunut kuollessaan.
Hemmetti, että nyt hermostuin oikein todella. Mihin paskapallolle me olemme tulleet, kun muistikin pyyhitään ihan kaikesta? Auttaisi, jos edes tietäisi, minne on menossa. Uskon Alex Collierin puheisiin Andromedalaisista. Olen itsekin nähnyt jotain siihen suuntaan. He tietävät, minne ovat menossa, he tuntevat inkarnaationsa. Missä me oikein asumme, kun emme näitäkään - saa tietää?
Vallankumous deevaosastolla olisi paikallaan!
[Q]. Me olemme hyvin läheinen perhe tahdoimme sitä tai emme. Siksi yhden hyvä on aina toisen hyvä, ja yhden paha on toisen paha. Tämän takia en voi olla välinpitämätön ja joutilas.[/q]
Niin se on, valitettavasti. Mutta keskimmäistä virkettä en oikein ymmärrä. Nyt sinä jo alat luoda jotain yleispätevää moraalisäännöstöä! Perustelut yleispätevälle moraalille, kiitos.
Nyt tulee ehkä torjuntareaktion aiheuttavaa juttua.
" Yhden hyvä on aina toisen hyvä, ja yhden paha on toisen paha. "
- Tämä perustuu siihen käsitykseen, että ihmiskunta on yksi olento. Sen minkä teemme jollekin ihmiselle, sen me teemme kenelle tahansa ihmiselle. Mihin tahansa ihmiseen kohdistuva teko koskee minua ja ketä tahansa toista ihmistä.
Ei ole olemassa eri olentoja tässä aurinkokunnassa. Koko aurinkokuntamme systeemi on yhden olennon elämää.
Sinä olet osa tätä entiteettiä. Kuka tahansa tässä aurinkokunnassa on osa tätä Elämää. Planeetat ovat Elämän hermokeskuksia, ihmisen korkeammat minät ovat Hänen atomejaan. Kun kohoamme korkeamman minä tasolle huomaamme olevamme atomeja jättimäisessä hermoverkostossa.
Näin tämän olen kokenut. Se oli se jota nimitin satoriksi 19 vuotiaana. Nyt olen n. 20 vuotta ollut suureksi osaksi pää pilvissä, mutta silti olen kyennyt töitä tekemään siinä missä muutkin. Tavallinen virkamies virastossa.
Muistinmenetys on paikallaan, kun tahdotaan testata mitä entiteetti todellisuudessa osaa. Silloin muistin suunnatonta apua ei voi käyttää. Tämä on rämeplaneetta, testiasema rohkeimmille.
Alex Collier...totta n. 50%, puolet palturia.
Andromedalaiset muistavat koska ovat edellä meitä edellä jotain 50 000-100 000 vuotta (oma arvio). Nuo olmiolennot, zetat ovat teknologisesti meitä edellä 3000 vuotta. Psyykkisesti edellä ovat meitä 50 000 vuotta mutta..heillä henkinen kehitys junnaa parhaillaan. Koettavat keksiä miten pääsisivät eteenpäin. Luottavat abstraktion voimaan. Koska olen samanlainen tyhjäpää kuin hekin, kollektiivisesti ajatteleva, niin tunnen sukulaisuutta heidän kanssaan.
Buddhan oppi on käännetty vapaudeksi kärsimyksestä. Käännös voisi olla myös vapaus turhautumista. Jostain syystä on vakiitunut sana kärsimys. Kärsimys ja turhautuma käännetään sanskritiksi samalle sanalle.
Turhautumista pääsee eroon, siihen toimii Buddhan oppi. Käsitykseni mukaan kärsimyksestä ei pääse eroon mikäli rakastaa. Rakkaus minkä tuot mukanasi on se kärsimys minkä otat kantaaksesi muilta ihmisiltä.
Henkinen rakkaus on taakan kantamista. Kärsimys lisääntyy, väitän. Mutta samaan hengenvetoon väitän, että saat voimaa kestää ne hirmuiset tuskat minkä otat kantaaksesi kun rakastat.
Yksikään ihminen ei ole valaistunut sillä tavalla että olisi vapautunut kärsimyksistä. Päinvastoin. Rakkaus vetää taakan kantajaksi ja kärsimyksen ikeen alle. Se joka seisoo kynnyksellä kuulee ihmiskunnan tuskan huudot. Ne kuuluvat! Kuka silloin menisi nirvanaan?? Ei kukaan eikä kukaan ole mennytkään. Kaikki odottavat että yhdessä jatkamme taivalta. Yksinäinen vapautuminen on täysin mahdotonta, jos kuuntelee ihmisten tuskan huutoja. Olemme kollektiivi.
Mäkin olen ihmetellyt tuota buttalaisten kovaa halua päästä kärsimyksestä kokonaan eroon. Turhautumisesta eroon pääseminen taas kuulostaakin jo ihan järkevältä ja tavoiteltavalta.
Ja turhautumisesta pääsee eroon mielestäni kulkemalla sitä kultaista keskitietä.
Kärsimystä pitää aina mielestäni olla elämässä. Se vain antaa elämälle elämän tuntua. Ilo tuntuu paljon enemmän ilolta, kun olemme tunteneet kärsimystä.
Rakkaus sattuu, sanotaan ja niinhän se usein tekeekin. Tai ehkä kyse onkin vain siitä romanttisesta rakkaudesta?
Itsensä rakastaminen on kaikkein vaikeinta ja silloin kun olemme mestareita siinä, emme enää tarvitse ulkopuolista rakkautta. Tosin sellainen ihminen, joka rakastaa syvästi ja aidosti itseään, saa myöskin muiden rakkautta osakseen. Tällainen rakkaus säteilee ympärilleen hyvin voimakkaasti.
Itsensä rakastamisen tie on kuitenkin "pitkä ja tuulinen" ja johtaa lopulta vapautumiseen eli valaistumiseen. Nollasta lähdetään ja sataan tullaan. Pienimmästä suurimpaan.
Ja olemme todellakin kollektiivi ja sooloilua ei juuri esiinny kuin aniharvoin.
Ihmiset luulevat, että heillä on vapaa tahto, mutta silti suurin osa ihmiskunnasta kamppailee oravanpyörässään. Tekevät vastenmielistä työtä ja riippuvat epätyydyttävissä ihmissuhteissa. Sitä se karma teettää. Että sellasta "vapaata tahtoa".
Onneksi jonain päivänä kaikki on kuitenkin toisin....
Tervepä terve jälleen.
Ei ollenkaan torjuntaa, ei ollenkaan. Olehan minäkin omaksumassa tuon näkökannan.
"Yhden hyvä on aina toisen hyvä, ja yhden paha on toisen paha. Tämän takia en voi olla välinpitämätön ja joutilas."
Tuo on hyvin vaikea sanoma. Oivaltava mutta vaikea. Miten voidaan tietää, että oma hyväsi koituu muiden hyväksi? Miten tiedät, että paha ei koidu muiden hyväksi? Voihan esimerkiksi joku häikäilemätön liikemies - täytyy tunnustaa, etten tajua mitään liikeasioista enkä rahasta - edistää taloudellista hyvää egoistisella käytöksellään. Sellainen ihminen voisi yksityiselämässään vahingoittaa muita, mutta tasapainottaa sitä luomalla taloudellista vakautta monille perheille. Sellaista hyväähän monet pitävät arvokkaana. Onko se sitten arvokasta ikuisuuden näkökannalta?
Niin tai näin, itse ainakin olen alkanut puhdistaa "saastaista maljaa", koetan tulla paremmaksi ihmiseksi. Siihen pyrkimykseen on riittänyt hengelliset kokemukset. Harmi, etteivät kaikki koe sellaisia asioita. Toisaalta hyväkin: talous heikentyisi välittömästi, koska hengellistyneet ihmiset viis veisaavat materiasta. Sitä todistaa kuolemanrajakokemuksetkin. Asioilla on monta puolta täällä murheen laaksossa.
Turhautumistahan tapahtuu, kun jotain asiaa ei voi saavuttaa. Joten täytyy luopua halusta saavuttaa jotain. Otin eilen vihoissani mietelausekirjan käteeni ja aukaisin sen.
Francois de La Rochefoucault:
"Meissä itsessämme on kaikissa täydellisen onnen este: kyllästyminen siihen, mitä meillä jo on, ja toivomus saada, mitä meillä ei ole."
Se merkitsee vähään (varsinkin materiaan) tyytymistä.
[Q]Se joka seisoo kynnyksellä kuulee ihmiskunnan tuskan huudot. Ne kuuluvat! Kuka silloin menisi nirvanaan??[/q]
Minä. Nirvanaan meneminen tarkoittaa egostaan luopumista. Kirkas valo käsitetään todelliseksi olemukseksi. Jos Kirkas valo on yksi, kuten sinäkin ilmeisesti sanot, niin mitä merkitsee yhden valohiukkasen paluu alkutilaan, jos se... Jos se, niin mitä. Yhtäkkiä tuli mieleeni, että mitä se Kirkas valo oikein tekee kaiken aikaa. Eikö se sitten kutsu meitä luokseen? Mitä merkitsee yksi valohiukkanen täällä, jos olemme kuitenkin kaikki yhtä? Nämä ovat järjettömiä asioita. Olen kokenut tuskaa, kun ajattelin maailman tilaa ja ihmisiä. Mutta mitä ihmettä yksi ihminen voi tehdä? Sitä paitsi kaikki on jo sanottu. Täällä on käynyt hengellisiä opettajia opettamassa tien takaisin alkutilaan. Tarvitseeko ihmiskunta yhä uusia herätteitä jääräpäisyytensä parantamiseksi? Ei, ei. Kyllä kaikki on jo sanottu.
Ja ajattele deevoja, Kirkkaan valon jumalia, jotka ruumiitta ovat täydellisessä tilassa mutta ilmeisesti eivät tee juuri mitään. Voisin toimia sellaisessa tilassa ihmiskunnan hyväksi, mutta ruumiissa en.
Ruumiissa en.
Ei mitään niin hyvää, etteikö jotain pahaakin ja toisinpäin.
Tuo laiskuutesi kertoo siitä, että olet jo lähellä valaistumista ja elämiesi loppua. Kun kaikki kerran on jo koettu ja tehty, niin miksi enää ponnistella? Mukavampi jäädä vain paisteeseen loikoilemaan...
Pitäs kuitenkin vähän ryhdistäytyä. Vaikka kaikki onkin jo nähty ja koettu.
Kaikkien ei todellakaan ole tarkoitus olla boddhitsavoja. Maailma lakkais pyörimästä.
Jotkut väittävät, että kaikki voivat valaistua jo heti tässä elämässään, jos vain haluavat. Itse en sellaiseen usko. Buddhan taas väitetään sanoneen, että kaikki ovat jo valaistuneita. He eivät vain tiedä sitä.
Se, joka ei halua enää mitään, saa kaiken.
Miten sitten saavuttaa tila jossa ei enää halua mitään?
Helpommin sanottu kuin tehty.
Tässä "mulle heti, kaikki ja nyt maailmassa" se onkin varsin haastavaa, tosin äärimmäisyys voikin olla joillekkin vain nopeuttava tekijä. Tässä ajassa siis oikeastaan kannattaakin tavoitella suuria henkisiä määränpäitä. Haaste on toki kova, mutta saavutuskin sen mukainen eli mitä kovempi haaste, sitä suurempi edistys.
Katson yleiseltä näkökannalta. Kun yksi kehittyy henkisesti niin se vaikuttaa toiseen. Kun yksi jämähtää paikalleen väliaikaisesti, niin se vaikuttaa kollektiiviin. Kun yksi on puhdas, niin hän puhdistaa ilmapiiriä missä on likaista. Ja päinvastoin.
Maalliset yksityikohdat ovat lähes merkityksettömiä. Näen maallisen näyteltävänä teatterina omalla kohdallani. Minulle on samantekevää lähes missä ammatissa olen, kun vain olen ihmisten piirissä.
Työ on henkinen laki henkisellä tasolla, siksi teen työtä myös maallisella tasolla. Aurinkokunnan elämäkin tekee työtä lakkaamatta, se josta olemme osia. Ei hän lepää.
Olennaista on henkinen kehitys. Henkiseen kehitykseen kuuluu lainkuuliaisuusperiaate, siksi en voi olla esim. murtovaras ammatiltani. Maalliset lait ovat heijastuksia, tosin vajavaisia, henkisistä laeista. Siksi maallisia lakeja ja asetuksia tulee kunnioittaa. Tosin väkivallattomuus on henkinen periaate, siksi en voi puolustaa maata aseellisesti vaikka aliupseerikoulun satuin käymään puolivahingossa. Kun henkinen laki on ristiriidassa maallisen kanssa, valitaan henkisen lain mukainen käytös.
Työtä tarjotaan sellaiselle joka on valmis sitä tekemään, tämä on henkinen laki ja toteutuu henkisellä tasolla. Maallisella tasolla se toteutuu viipeellä ja karma on joskus siinä välissä hidastimena.
Työtä ei muuten ole kaikille asti. Vaikka hengellisellä tasolla onkin jokaiselle oma paikkansa, niin täällä niin ei selvästi ole. Minulle tuli hirmuinen vihaboosti tuosta orjuudesta ja palkkatyöstä eilen. Olen meditoinut viime aikoina kohtuullisesti. Olisikohan kyseessä karminen juttu. Neljännesvuosisata lähestyy, mutta maailma ei kiinnosta. Silti minun pitää olla täällä ainakin jokunen vuosi. Sitten varmaan lähden luostariin ja jään sinne. Harmillisesti theravada vaikuttaa liian analyyttiselta. Zenistä en tiedä, oikeastaan se kiehtoo kolmesta pääsuunnasta kaikkein vähiten. Kolmen vuoden Tiibetin buddhismi retriitti voisi olla hyvä. Kristityksi en voi alkaa siitä yksinkertaisesta syystä, että sen oppi on väärä. Kunpa tämä asia olisi jo selvillä. On erittäin kuluttavaa olla tekemättä mitään mieluista. Stressitaso käy välillä niin kovalla, että sisäsyntyinen morfiini alkaa vaikuttaa - keho tulkitsee tilanteen vaaralliseksi.
Tuo hengellisen tason työ ei ole varmasti samanlaista puurtamista kuin täällä. Mitä ne deevat sitten spesifisesti tekevät? Minusta muuten tulisi hyvä suojelusenkeli. Maailmanmieheksi minusta ei ole.
Viime vuoden alussa minulle sattui kaikkea kummallista. Heräsin yöllä ja aistin jonkun huoneessa. Aloin tuntea rakkautta, puhdasta ekstaasia. En katsonut, kuka siellä oli, taisin hävetä itseäni, käänsin kylkenikin hänestä pois. Silti rakkausboosti vaan jatkui. "Ahhhh" oli ainoa, mitä tuli suustani. Sitten tunsin, että olio meni pois. Tunne jatkui vielä. Tunnustelin, olinko hereillä. Kyllä olin, täysin hereillä, puhtaassa ekstaasissa. Totta se oli.
Jos jumalten työ on tuollaista, niin kyllä minä alan ekstaasinlevittäjäksi vaikka tällä paikalla. Ei kummoinen työ.
Niin, se on vaikeaa saavuttaa. Yksi opettaja sanoikin, että jooga ei ole mitään kuntosaliurheilua vaan pitkäkestoista työtä, jonka vaikutukset saattavat näkyä vasta vuosien päästä. Minä olen harjoittanut säännöllisesti kolme vuotta, mutta mitään erityistä en ole saavuttanut. Tihennän harjoituksia pikkuhiljaa. Paras olisi, kun saisi keskittyä täysin siihen eli ilman maallisia huolia.
Mitä se kaikki sitten on? Ei Jeesus, Buddha tai Maharshi tahtonut mitään "kaikkea". He olivat ja elivät totuuden mukaan.
meikäläisen mielestä "korkein henkinen aste" on lähimmäisen ehdoton palveleminen. Se on suurin etuoikeus mikä vain on olemassa. Jeesuskin pesi opetuslastensa jalat mikä juuri symboloi tätä lähimmäisen ehdotonta palvelemista.
Ja se "kaiken saaminen" on oikeastaan henkistä laatua, ei niinkään enää materialistista laatua.
Noista joogista en osaa sanoa. Oma tieni on "tavallisen ihmisen tie", johon kuuluu perhe ja parisuhde. Joskus ajattelin erakoitumista, mutta se jotenkin tuntui aika turhalta. En jaksaisi keskittyä kokoajan vain itseeni ja omaan henkiseen kehittymiseen. Lähimmäiset voivat aivan yhtä hyvin jalostaa ihmistä.
Kyllä siinä moni asia jalostuu, kun pitää ottaa muita ihmisiä jatkuvasti huomioon. Pitää kehittää rehellisyyttä, uskollisuuutta, kärsivällisyyttä ja itsehillintääkin. Ja tietenkin monia, monia muitakin ominaisuuksia. Erakolla ei ole sitä etuoikeutta. Sanon etuoikeutta, huolimatta siitä, että se on välillä hyvinkin raskasta ja erittäin vastuullista.
Uskoisin kuitenkin, että karmaakin palaa siinä samalla oikein sillä IIISOLLA liekillä. ;)
Jonkun kohtalona voi toki olla erakkonakin eläminen. Taitelijat ovat ainakin sellainen ihmisryhmä, jotka jopa saavat luomisvoimaa yksinäisyydestä. Luominenhan on jumallallista! Siinä voi kokea "Jumalan yksinäisyyden", ja siinä piilee samalla valtava luomisvoima.
Jos itse joutuisin valitsemaan erakon osan, haluaisin olla taiteilija. Ehkä säveltäjä, koska musiikki on suuri rakkauteni. Tätäkin kun kuuntelee, niin ei enää muista koko yksinäisyyttään.
http://www.youtube.com/watch?v=ipzR9bhei_o
Bach oli muuten jo hyvin kokenut sielu ja se kuuluu hänen musiikissaan.
Epätasainen jakauma on selvä puute. Työn ja ruuan tasajaon eteen voidaan tehdä paljon. Tämä on karminen juttu, mutta tilannetta voidaan keventää. Apinoiden planeetta tämä rämeikköplaneetta on vieläkin, silti edistymistä havaittu. Rämeikkö siksi, koska ilmapiiri on liejun hajuinen ja ilma sakeana savusumusta, henkiselle silmälle. Savusumu tulee ihmisten tunteista ja ajatuksista. Osa ihmisistä on siirtynyt paremmille planeetoille ihan tähän lähelle, toisiin dimensioihin. Katson kuitenkin edistymisen olevan suht hyvää juuri tällä pallolla olosuhteiden vaikeuden vuoksi. Pitää syödä, ulostaa ja nukkua. Se että ihmisten pitää nukkua ja levätä on merkki siitä että ollaan hyvin alkeellisella planeetalla. Kehomme ei vielä myöskään ime kaikkea ravintoa suoraan ihon läpi ilmasta tai auringonvalosta. Fyysinen keho on kuin mekaaninen koje jota pitää tankata kuin autoa.
Muistan miltä tuntuu olla kiinteästi sidottuna fyysiseen kehoon, pääsemättä siitä pois. Niin kauan kuin luulee olevansa keho, koje jota käytetään, niin olo on lievästi sanottuna..supistunut.
> Harmillisesti theravada vaikuttaa liian analyyttiselta. Zenistä en tiedä, oikeastaan se kiehtoo kolmesta pääsuunnasta kaikkein vähiten. Kolmen vuoden Tiibetin buddhismi retriitti voisi olla hyvä. >
Vayrayanaopettajilla on tehokkaita menetelmiä. Jotta voisi niistä hyötyä on persoonan syytä olla tasapainoinen. Buddhalaisilla on keinot vapauteen, on eri asia milloin on kelvollinen niistä hyötymään. Näen niin että theravada on alkeisopetusta, mahayana keskitason oppia ja vayrayana edistyneimmille.
Zen suuntaa suoraan asiaan, mutta voidakseen siitä hyötyä vapauteen asti tulee olla raudanluja persoonan vahvuus ja hyvä puhtaus sekä itsekontrolli. Zeniläiset menetelmät saattavat sivutuotteena poistaa hieman kontrollia, siksi valmiiksi kontrollissa oleva ja kurinalainen oppilas on mainio alkutilanne.
Olet eri vaihtoehtojen välillä, kaipaat menetelmää. Täysin menetelmätön juttu ei ehkä sinulle sovi. Tiibetiläiset mestarit suosittelevat lepäämään mielen luonnossa mitään yrittämättä, täysin hiljaa. Tämä ei ehkä suoraan sovellu länsimaisille kiireisille oppilaille, jotka ovat kadottaneet kyvyn vain mennä dhyanatiloihin (meditaatiotiloihin).
> Tuo hengellisen tason työ ei ole varmasti samanlaista puurtamista kuin täällä. Mitä ne deevat sitten spesifisesti tekevät? Minusta muuten tulisi hyvä suojelusenkeli. Maailmanmieheksi minusta ei ole. >
Henkisen tason työ on iloa ja rauhaa, syvää keskittymistä ja meditaatiota. Se on sisäisillä tasoilla toimimista, koetetaan synnyttää ihmisissä buddhinen olemus, jota ihmiskunnassa ei läheskään kaikilla vielä ole. Se on energioilla työskentelyä. Myös maaplaneetan chakroja voidaan puhdistella, karmallisten rajoitusten puitteissa. Tiedän yhden joka ei jaksanut millään syntyä tälle pallolle, ja hän sai koulutuksen henkioppaaksi. Se on vaativa ja vastuullinen työ ja samanveroista haastavuudessaan kuin että syntyisi maaplaneetalle raskaaseen olotilaan. Tämä "luuseri joka ei halua syntyä" on kuitenkin ahkera toimessaan ja onnistunut, ja ei ole tarvinnut syntyä tuhansiin vuosiin. Poikkeustapauksessa tällaisia menettelyjä, ja niihin pääsemiseksi tulee olla pätevät perustelut.
Deevat ovat eräs astraalista korkeammalla alueella toimiva luonnonkunta, jonka tehtäväkenttä osittain sivuaa ihmisten töitä. Deevoissa on esim. kansallishaltijoita, jotka vastaavat ihmisten korkeammasta olemuspuolesta siihen saakka, kunnes ihminen syntyy henkiseen maailmaan itsetietoisena. Kansallistunne, "olen suomalainen", tulee Suomen kansallisdeevalta. Hän johtaa massoja. Niitä massoja joilla ei ole omaa deevatason ruumista vielä tietoisena käytössä. Vaikutus on hienovarainen, ja deevan jalo tarkoitus on johtaa Suomen kansa ymmärtämään oma jumalainen alkuperänsä ja tulemaan deevatasolle.
Suuri osa deevoista huolehtii muista kuin ihmisistä. Ihmiskunta on vain yksi monista elämänvirroista. On kasveja, eläimiä ja kiviäkin. On lukuisia muita silmälle näkymättömiä elämänvirtoja planeetallamme, joista tulee huolehtia samalla painotuksella kuin ihmisistä. Lisäksi kuussa on oma elämänsä näkymättömällä tasolla. Muilla planeetoilla sama homma.
Deevat inspiroivat myös taiteita. Ovat ihmisarkoja luonteeltaan, ja audienssin saaminen voi olla haastavaa. Jos asia koskee suoraan heidän työtehtäviään, niin kontakti syntyy kyllä ja infoa saapi. Eivät ole lainkaan ihmisiä.
Vähitellen olisi hyvä päästä tunteesta "olen suomalainen" tunteeseen "olen maapallon kansalainen" ja siitä eteenpäin. Tämä on kansallisdeevan juttua tällainen kansallistunteen laajentaminen yleismaailmalliseksi, vähitellen koko universumia koskevaksi. Universumin kansalainen tai universumin lapsi - sellaisia ihmiset ovat joskus.
Se sinun vierailijasi oli joku työntekijä. Koulutusta saanut tietää mikä määrä energiaa kestetään ja milloin on järkevää auttaa ja milloin on hyvä olla taka-alalla.
Ilon ja rauhan levitystä se työ paljolti on.
Nyt tulee käsittelyä buddhalaiseen tyyliin. Deevoihin vastasinkin jo toisessa viestissä.
Käsität deevat yleisesti kirkkaan valon jumaliksi. Jos kirkkaan valon jumala toimii ihmiskunnan hyväksi niin ei ehkä hänen tarvitse syntyä tähän tiheyteen. Ongelma onkin siinä että monet kirkkaan valon jumalat eivät tee mitään, ovat käpertyneet rauhan tilaan suuntaamatta tätä rauhaa altruistisesti mihinkään ja siksi putoavat. Minäkin putosin, olen siitä esimerkki. Oli kirkkaan valon jumala tekemättä mitään, kyllästyin ja tulin ihmiseksi.
Kun lähtöpassien aika on, sen huomaa kyllästymisenä. Pakko suunnata alas, ja loppumatomalta tuntuva syöksy alempiin tiheyksiin on edessä.
Enää en tätä virhettä toista. Palvelu on avainsana.
En voisi vaan laiskotella ja olla jouten, sillä se laiskistaa mielen. Elämää ei saa hukata haukottelemiseen, sillä kun kuolet, elämäsi olisi vain hukkaan heittettyä aikaa.
Tässä oiva viisaus:
”Kaikki mitä minun on todella tarvinnut tietää opin jo lastentarhassa.
Kaiken, mitä todella tarvitsen tietääkseni, miten elää, mitä tehdä ja miten olla, opin lastentarhassa. Viisaus ei ole ylioppilastutkintovuoren huipulla, vaan tarhan hiekkalaatikolla. Opin siellä nämä asiat:
Jaa kaikki.
Pelaa reilua peliä.
Älä lyö ihmisiä.
Pane tavarat takaisin sinne, mistä otit.
Siivoa omat sotkusi.
Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun.
Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta.
Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään.
Vedä vessa.
Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää.
Elä tasapainoista elämää – opi jotakin, ajattele jotakin, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki ja tee työtä vähän joka päivä.
Ota nokkaunet iltapäivisin.
Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa.
Tajua ihme.”
sikiää?
Mistä tiedät olleesi kirkkaan valon jumala? Ja että jumalakin voi kyllästyä. Miksi sitten ihminen ponnistelee päästäkseen ihmisyydestään eroon tai siitä egostaan?
Ei tunnu uskottavalta, kuulostaa enempi sen vanhan valheketun tuhansilta juonilta.
Jokin sisimmässäni viestii ettei aito elämä voi olla tuollaista.
Sinulle olisi parempi olla lukematta tällaisia juttuja. Onneksi mentaalinen torjunta torjuu ne asiat automaattisesti jotka eivät sovellu jollekin henkilölle. Näin on koodattu ihmisten psyykkiseen torjuntamekanismiin.
"Se, joka ei halua enää mitään, saa kaiken."
Oletko kuullut aarrekartta terapiasta? Siinähän listataan tai kuvitetaan taulu asioista, joita haluaa elämään. Esim. jos haluaa paremman työpaikan, taulu joko kuvitetaan aiheista, mitkä liittyy unelma työpaikkaan, tai sitten ne kirjoitetaan siihen ylös.
Pelkkä hyvä palkka ja lyhyt työviikko ei riitä, sillä silloin voikin löytää itsensä laittomasta duunista, vaan asia pitää miettiä järkevästi ja niin, että se unelma olisi myös mahdollinen saavutus.
Olen tavannut monta ihmistä, jotka ovat näitä karttoja tehneet. Jotkut huvikseen, jotkut kursseilla/koulutuksissa ym.
Aika moni on väittänyt asian toimineen.
Luin joskus jostain, että kaikki mitä ajattelemme, muuttuu ennemmin tai myöhemmin todeksi. Ei ehkä aina ihan niin kuin sen suunittelimme, jos emme suunitelleet kunnolla.
Esim. Nuorenpana, kun aloitin tekemään sijaisuuksia päiväkotiin, eräs pomo pyysi minut seuraavaksi päiväksi töihin. Luulin tekeväni lastenhoitajan sijaisuutta, mutta samana iltana kuulin muualta, että toimeenkuvani olikin yhden erittäin hankalan käytöshäiriöisen pojan erityisavustaja. Olin silloin nuori, kokematon ja peloissani, olihan pojan oma hoitajakin loppuun palanut ja jatkuvasti tekosyyllä sairaslomalla.
Yöllä toivoin, että poika tulisi kipeäksi.
Aamulla kun menin töihin, kaikki ihmetteli, kun poikaa ei näkynyt päiväkotiin. Vasta puolenpäivän aikaan pojan äiti soitti pojan tulleen kipeäksi (kuumetta ja nuhaa) Sain samana päivänä uuden sijaisuuden, kun kerran paikalla olin ja se kestikin sitten 4kk. eli kesään asti ja tämä poika tuli aikoinaan takaisin päiväkotiin ja hän sai sitten kokeneen avustajan tuuraamaan omaa sirasta avustajaa.
Tietenkin olin mamis silloin, mutta tilanne oli kaikille eduksi. 22v. epävarmuus olisi näkynyt liian selvästi ja keväästä olisi tullut kaaottinen tai minun työni olisi loppuneet siinä päiväkodissa lyhyeen.
Uskon, että kun jotain oikein innokkaasti haluaa tai epätoivoisesti toivoo -sen saa. Jopa lotto voiton, jos siihen onneen oikein uskoo. (uskoisin itse, jos en välillä epäilisi)
Kirkas valo kasvattaa ihmisen kirkasta valoa. Kun ihmisen kirkas valo on riittävästi kasvanut ja vakiintunut, tapahtuu yhtyminen kaikkialliseen kirkkaaseen valoon; palvelun hengessä.
> Mitä merkitsee yksi valohiukkanen täällä, jos olemme kuitenkin kaikki yhtä? >
Kun ymmärrät tämän kokemuksellisesti, olet kokenut saman kuin minä. Mihinkään ei tarvitse mennä, kaikki on hyvin ja ääretön rauha on kaikkialla.
Nuorena eräässä työpaikassa sattui v...umainen pomo.
Nukkumaan mennessä kuvittelin pomon kasvot eteeni , otin nenästä kiinni pusersin ja väänsin.
Aamulla näin pomon jonka nenä oli punainen ja turvonnut, paisunut kaksinkertaiseksi.
Tämän jälkeen olen pyrkinyt "vartioimaan" mieltäni etten pahempia aikaansaisi;D
Eli yritän katkaista "pahan" ajatuksen.
Tuo etukäteen mielikuvien luominen kaikesta tekemisestä jouduttaa huomattavasti työsuoritusten nopeutta ja onnistumista.
Halu tarkoittaa intohimoa ja sellaista maallista haluamista. Maallinen haluaminen on myös jos haluaa taivaan iloja. Kyse on siitä että takertuuko kohteeseen vai ei. Takertuva haluaminen tekee minän.
Takertumaton halu on nimeltään tahto. Halu muuntuu kehityksen myötä tahdoksi. Tahto on persoonatonta jalostunutta "halua" jolla ei ole suosikkikohdetta. Tahto on universaalia, joka vie kehitystä eteenpäin.
Kun minä muuntuu universaaliksi, niin syntyy tahtoa joka ei sido. Universaali minä syntyy sillä tavalla että tarkkailijasta tulee tarkkailun kohde. Haaste on kova, koska kyse on etäisyyksien kuroutumisesta umpeen. Eihän sellaisessa entinen minä koossa pysy, mutta probleemi ratkaistuu kun minän takaa paljastuu yllättäen joku, joka pystyy toimimaan vaikka olisitkin subjekti että objekti samalla kertaa. Siitä ei ennen ollut havaintoa muuta kuin arkkityyppisinä hahmoina unissa. Kaikki mitä mieleen tulee olet sinä itse, huisia. Kaikkialle minne katseesi suuntaat sieltä katsot sinä itse.
Tämä on elämän mysteeri ja harkiten lähestyttävä juttu. Onneksi evoluutio on hidas, ja vain "kahjot" lähtevät sitä kovasti kiihdyttämään. Ihmeellistä sekin, että "kahjuus" voi iskeä karmallisistakin syistä, siis se on sitä positiivista karmaa. :-)
Oletko käynyt Marsissa? Siellähän on se ihmisen päätä muistuttava "veistos".
Että ihmiset kirjoittelevat asioita ylös saadakseen ne toteutumaan. Useinhan käy niin, että sitä saa mitä tilaa. ;)
Jotkut tosin sanoo, että pitää vähän varoa mitä toivoo ja haluaa.
Jotkut tietenkin syntyvät kultalusikka suussa ja saavat kaiken valmiilta pöydältä.
Moni kuitenkin kituuttaa vähäisillä resurseilla. Yrittävät ja yrittävät ja silti kaikki menee päin helvettiä. Sitä se karma teettää. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät.
Joku elää vielä "lepoelämää" missä kaikki pelaa ja onnistuu. Sellainen elämä seuraa yleensä välittömästi hyvin rankkaa elämää. Se on tavallaan hyvitys edellisen elämän kovuudesta.
Sehän on tavallaan "magiaa" kun toivoo jollekin hyvää tai pahaa. Jotkut väittävät, että se jopa toimisi. Kyllä siinä kuitenkin täytyy olla jotain muutakin takana.
Moni köyhäkin haaveilee lottovoitosta, mutta raha näyttäisi menevän rahan luokse. Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että raha on kaiken pahan alku ja juuri. Siihen pitää suhtautua varauksella.
Omassa elämässänikin olen huomannut voimakkaan karmisen vaikutuksen. Olen köyhä, sairas ja muutenkin kusessa. Ei auta kuitenkaan muuta kuin pyristellä kohtaloaan vastaan ja toivoa, että jonain päivänä se aurinkokin paistaa risukasaan. Ja ihmisenhän täytyy olla soturi! Kestää kaikenlaista pystyssä päin. Se on sitä ihmisen todellista suuruutta! ;)
"Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää."
Eivät minun vatsalleni. Muuten oikein hyviä neuvoja, varsinkin nuo päiväunet :)
Laiskuudella tarkoitan enemmän sitä, etten tee väkisin mitään, en suorita elämääni muiden ehdoilla. Pureudun yhä syvemmälle itseeni ja uskon sillä tavalla tietäväni, mitä minun tulee tehdä ollakseni tyytyväinen elämään. Joutilaisuudessa ja yksinäisyydessä purkautuu ehdollistuminen. Sillä tavoin ihmisestä voi tulla sellainen kuin hän on. Torikärpästen surina (laumat) on haitallista yksilön kasvulle.
[Q]meikäläisen mielestä "korkein henkinen aste" on lähimmäisen ehdoton palveleminen. Se on suurin etuoikeus mikä vain on olemassa.[/q]
Mahdollisesti kyllä. Mutta mitä puhetta tuo sitten on. Aiotko itse palvella ihmiskuntaa epäitsekkäästi? Oman perheen (lihan ja veren) rakastaminen ei nyt ole varmaan hirveän suuri ansio. Minä en edes ajattele lähimmäisten palvelua päätoimisena ajankäyttönä, ennen kuin se on t ä y s i n l u o n t e v a valinta. On turha lähteä ruokkkimaan maailmaa soppakauhalla, jossa on vain varsi.
[Q]Ja se "kaiken saaminen" on oikeastaan henkistä laatua, ei niinkään enää materialistista laatua.[/q]
Niinpä se taitaa olla. Mitään ei saa mukaansa, mutta ihminen jälleensyntyy. Ajattelen sitä laivaakin, joka inkarnaatiollani joskus oli. Missä lie lahoamassa tai polttopuina nyt. Mitään täällä ei omista, vähiten toisia ihmisiä. Kaikesta joutuu luopumaan, sillä tulee päivä, jolloin "olet nyt kuin lakastunut lehti. Kuoleman lähetit ovat saapuneet. Seisot ulko-ovella, mutta sinulla ei ole evästä mukanasi." (Dhammapada, 235)
[Q]Noista joogista en osaa sanoa. Oma tieni on "tavallisen ihmisen tie", johon kuuluu perhe ja parisuhde.[/q]
On tärkeää, että jokaisella on oma tiensä, että mihinkään ei pakoteta! Minä taas en alistu siihen, että ihminen on jokin lisääntymiskone, joka tuottaa jälkipolvea nostamaan talouskasvua. Jooga on minulle tärkeää tällä kertaa. Perhe on koettu jo.
Varmasti lähimmäiset jalostavat, mutta he ovat myös taakka sille, joka aikoo jättää tämän maailman taakseen enää syntymättä. Hindukulttuurissa on miehillä tunnettua jättää perhe jossain vaiheessa ja lähteä etsimään totuutta köyhänä askeettina. Yksi sellainen oli Bruntonin kirjassa "Salaista Intiaa etsimässä", tietäjä, joka ei koskaan puhu. Kannattaa lukea kirja ja varsinkin tuo kappale. Mies kyllästyi maalliseen elämään, jätti perheensä ja löysi itsensä kurinalaisen harjoittelun tuloksena.
[Q]Pitää kehittää rehellisyyttä, uskollisuuutta, kärsivällisyyttä ja itsehillintääkin. Ja tietenkin monia, monia muitakin ominaisuuksia. Erakolla ei ole sitä etuoikeutta.[/q]
Noita joutuu kehittämään jokainen erakko. Oma alhainen luonto on voitettava, niinpä nuo ovat tärkeitä erakollekin.
Huh, mitä kirkkomusiikkia laitoit. Tulee mieleen pakolliset masentavat käynnit nimenomaisessa paikassa.
Don't be another brick in the wall, patu! Älä anna lastesikaan tulla sellaiksi! No et varmaan annakaan, kun olet noin omalaatuinen.
http://www.youtube.com/watch?v=M_bvT-DGcWw
Ihmisen ei tietenkään pidä väkisinpäkisin pakottaa itseään mihinkään. Mutta voiko siltä aina välttyä? Ei taida voida. Kohtalomme ohjaa meitä vääjäämättä tiettyyn suuntaan, halusimme sitä tai emme.
Vanhempana sitä on ainakin vähän helpompaa ottaa lähimmäisetkin huomioon kuin mitä vielä ihan nuorena on. Elämänkokemushan opettaa meitä ehkä kaikkein tehokkaimmalla tavalla. Sehän tässä vanhenemisessa niin mukavaa onkin.
Juu, ei se oman perheen, suvun, heimon, kansakunnan tai koko ihmiskunnan palvelu mikään suuri ansio olekaan. Se on pelkästään palvelua, ilman mitään sen kummempaa palkintoa tai hehkutusta. Todellista hyvää tehdään aina muiden katseilta piilossa.
Muakin ollaan selvästi viemässä koko ajan siihen suuntaan, että hoitotyö on minun alani. Itse en pidä itseäni minään "laupias samarialaisena", mutta kyllä ihmiset aina välillä tulee luokseni ja alkavat kertomaan elämästään ja ongelmistaankin. Näkevät kuulemma päältä päin, että olen sellainen ihminen, jota voi lähestyä.
Siitä olen kyllä aika varma, että se henkinen pääoma jonka olemme täällä itsellemme keränneet tulee säilymään tuleviinkin elämiimme. Muutenhan siinä ei ole mitään järkeä. Kyllä niille "eväillä" pärjää jo ihan missä tahansa.
Oon muuten lukenut tuon Bruntonin kirjan joskus parikymmentä vuotta sitten. En kyllä itse perhettäni ihan helposti jättäis. Ainakaan jos se joutuisi näkemään nälkää ja muuta kurjuutta siitä hyvästä. Liian moni jättää perheensä täällä länsimaissa, eikä todellakaan tullakseen viisaaksi, kuten idässä toimitaan, jos toimitaan kohta enää sielläkään??
Ja kyllähän tuo Pink Floyd aina puhuttelee, vaikka onkin aika tramatisoitua. ;)
Olen yrittänyt olla vaikuttamatta omiin lapsiini. Jos sellaista voi edes yrittää? Eiköhän ne aina ota jotain mallia vanhemmistaan joka tapauksessa? Saas nährä!
>On erittäin kuluttavaa olla tekemättä mitään mieluista.<
Yritätkö siis olla tekemättä mitään jotta saisit halut ja himot latistettua? Voi surku miten vaikeaksi teet elämäsi toimiessasi vastoin ihmisyyttäsi. Ihmistä ei ole tarkoitettu laiskottelemaan eikä tuijottamaan omaan itseen vaan hänet on luotu tekeväksi, tuntevaksi, leikkiväksi ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. On luonnonvastaista yrittää tuhota tekemisen kipinää sisällään.
Jotenkin surumielellä olen lukenut kirjoituksiasi ja voisinko sanoa toivottamalta kuulostavia ponnistelujasi vapautua tämän maailman kahleista.
Oman itsen kahleista vapautuu suuntaamalla katseen toisiin ja auttamalla toisia. Näin ratkeaa sisäinen existenssi-tuska, valaistumishinku, niin, koko elämän tarkoitus, joka on ristin muotoinen: yhteys ylöspäin Jumalaan ja yhteys vaakatasossa toisiin ihmisiin. Vasta vuorovaikutuksessa toisiin ihminen pääsee kasvamaan, ei uppoutumalla itseensä.
Miten orjuuttavaa onkaan yrittää vapautua egostaan!
Nuori mies, älä tuhoa elämääsi tekemättömyys-haihattelulla luullen tulevasi siten joksikin henkiseksi auttajaksi. Älä ponnistele nujertaaksesi egosi. Ponnistele nujertaaksesi ylpeytesi ja pääset tielle, joka vie kohti totuutta, mutta ei omaan egoon päin, koska sieltä ei löydy pohjimmiltaan muuta kuin pahuutta. Buddhalaisuudesta löydät vain loputtoman suorittamisen suon ja ihmisyyden menettämisen.
Kristinusko tuo tarkoituksettomuus-ongelmaan kaikkein parhaimman ratkaisun, mutta myös kaikkein vastenmielisimmän ihmisen luonnolle. Minä tiedän että tiedän että tiedän ettei mistään muualta saa syvimpää sisäistä tyydytystä.
Muut uskonnot asettavat ihmiselle käskyjä: tee. Kristinuskon Jumala sanoo: tehty. Kaikki on jo tehty ihmisen "valaistumisen" puolesta. Ainoa mitä ihmisen tarvitsee tehdä, on hyväksyä tämä itselle, suostua toisen "sijaisvalaistukseen". Omat ponnistukset on aivan turhia, koska Jumala ei hyväksy muita kun sijaisen tekemän työn. Mitään jumaluutta ei siis saavuteta, koska kaikki on luotu omiksi lajeiksi eikä lajien vaihtuvuutta tapahdu toiseksi. Ihminen pysyy ihmisenä vaikkakin meidät restauroidaan alkuperäiseen olemukseemme Jeesuksen suorittamalla "sijaisvalaistumisella". Tämä on se elämän ydin, joka jakaa ihmiset ja hämmentää mieliä.
Jumalan voi löytää ihan läheltä. Luostarissa ei ratkea se, mikä maallisessa elämässä hiertää. Luther kipuili jumalkaipuussaan, kuritti ruumistaan nälkää nähden ja paljaalla lattialla maaten. Totuus aukeni hänelle vihdoin Raamatusta. Oivallus syntyi hänen ulkopuoleltaan sanasta, ei sisäisen ihmisen kurittamisesta. Sana muuttaa ihmistä, jos sen annetaan se tehdä. Ihminen itseriittoisuudessaan luulee saavuttavansa jotakin omilla töillä omaan itseen tuijottaen.
Mutta jos matkustushaluja/varoja löytyy, Israelissa voi tuntea ihan konkreettisesti Jumalan läsnäolon. Siinä mielessä maan ilmapiiri on jotakin ainoalaatuista maailmassa. Ja erityisesti läsnäolon tuntee Länsimuurilla.
Intialainen kristityksi kääntynyt Sadhu Sundar Singh sanoo:
"Jos tieto (dzhnana) samoin kuin hyvät työt (karma) ja hartaus (bhakti) ovat välttämättömiä pelastusta (moksa) varten, niin mitä hyötyä on pelastuksesta, jos sen saatuamme sulaudumme yleismaailmalliseen olentoon ja sielumme (atman) sulautuvat yleismaailmalliseen sieluun (paramatman)? Silloinhan me häviämme sensijaan että pelastuisimme! Ja kun itse katoamme Brahmaan, hukkuu tietommekin... "Tieto" ei ole enää tietoa vaan muuttuu ikuiseksi tietämättömyydeksi ja tyhjyydeksi. Kun olimme tietämättömyyden tilassa, meillä oli ainakin vähän tietoa itsestämme, mutta kun olemme saavuttaneet pelastuksen "tiedon" avulla, on meidän luovuttava siitäkin vähästä, mikä meillä oli ennen Brahmaan sulautumistamme!"
Nirvanasta:
"Kuten elävät olennot eivät voi olla olemassa ilman tuntoa, samoin on mahdotonta, että elävä olento voisi olla olemassa ilman haluja. Jos joku olisi sellainen, olisi hän eloton; kun on tuntoa, on varmasti haluja. ..Jos tunnemme janoa, haluamme juoda sammuttaaksemme janomme. Jos täydellinen pelastus perustuu kaikkien halujen kuolettamiseen, niin halujen kuolettaminen on jo itsessään halu. Sellainen pyrkimys on kuin koettaisi sammuttaa tulta tulella tai kuivata vettä vedellä. Se on ihan mahdotonta ja luonnonlain vastaista."
http://www.netikka.net/mpeltonen/singh.htm
Eli jälleensyntymiset ovat aivan turhia oppimisen ja tiedonkeruun kannalta. Kankkulan kaivoon olet menevä kaikkine inkarnaatioinesi: mitä hyödyit siitä laivana olostakin?Uhh...
Buddhalaisuus on järjetön, siis järkeä vailla oleva ja jotenkin niin toivottoman, toivottoman lohduton oppi.
Yksi luku Sadhu Sundar Singhin kirjasta, millaista on taivaassa.:
http://arsmoriendi.blogspot.com/2008/09/sadhu-sundar-singh-taivaasta.html
Sadhu Sundar Singhin puheesta:
"Minäkin kerran yritin pelastua omin voimin. Kuinka
hartaasti tutkinkaan kaikkia pyhiä kirjojamme, kuinka
ankarasti taistelin saadakseni rauhan ja levon! Minä
tein hyviä töitä, tein kaikki, minkä luulin tuovan
rauhaa, mutta rauhaa en saanut, sillä sitä en voinut
itse hankkia itselleni. Viimein käännyin Jeesuksen
puoleen, jota olin vihannut ja pilkannut, ja pyysin
Häneltä rauhaa. Pitäydyin Jumalan sanaan ja taistelin
ja rukoilin. Silloin tuli Jeesus luokseni, Hänen
kirkkautensa täytti minut loisteellaan, ja minä sain
rauhan. Siitä hetkestä tuli elävä Jeesus elämääni,
eikä Hänen rauhansa ole sittemmin minusta kadonnut."
http://groups.yahoo.com/group/saarnarinki/message/3941
Oma kokemukseni ihan lähipäiviltä idän uskonnoista: Kulkiessani eräänä päivänä laulavan ja tanssivan Hare Krisna-ryhmän ohi, tunsin kylmän ja vastenmielisen henkäyksen. Se oli se pahuuden henkivalta, joka heissä vaikuttaa.
[Q]Yritätkö siis olla tekemättä mitään jotta saisit halut ja himot latistettua? Voi surku miten vaikeaksi teet elämäsi toimiessasi vastoin ihmisyyttäsi. Ihmistä ei ole tarkoitettu laiskottelemaan eikä tuijottamaan omaan itseen vaan hänet on luotu tekeväksi, tuntevaksi, leikkiväksi ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. On luonnonvastaista yrittää tuhota tekemisen kipinää sisällään.[/q]
Ihan syvyyspsykologisestkin ihmisen on hyvä vetäytyä ajoittain täydelliseen yksinäisyyteen. Ei tarkoituksenani olekaan jäädä pysyvästi kammioon. Hauskasti sanottu tuo luonnonvastaisuus. Taistelen nimittäin samalla sisälläni asuvaa vaistoeläintä vastaan. Paul Gauguin koki kulttuurimme vaistoja latistavaksi ja perverssiksi ja haki todellista luonnonihmistä Tahitilta ja Marquesas-saarilta. Hänen harmikseen länsimaiden myrkky, kristinusko ja tarkoitukseton toiminta, olivat levinneet sinne. Vaistojen katson kuitenkin olevan valaistumisen edellä. Mitä hyvää on sellaisessa elämässä, joka hakee vain uutta nautintoa, uutta sykäystä, joka loppuu pian. On parempi hankkia mielenrauhaa ja korkeampia tajunnantiloja, so. ymmärtää oma potentiaalinsa.
[Q]Jotenkin surumielellä olen lukenut kirjoituksiasi ja voisinko sanoa toivottamalta kuulostavia ponnistelujasi vapautua tämän maailman kahleista.[/q]
No eihän se hauskaa nyt ole. Kuka väittää, että elämä on hauskaa? Pitäisi nyt ymmärtää psykologiaa sen verran, että siirtymävaiheissa olemistavasta toiseen sisältyy ongelmia.
[Q]Oman itsen kahleista vapautuu suuntaamalla katseen toisiin ja auttamalla toisia. Näin ratkeaa sisäinen existenssi-tuska, valaistumishinku, niin, koko elämän tarkoitus, joka on ristin muotoinen: yhteys ylöspäin Jumalaan ja yhteys vaakatasossa toisiin ihmisiin. Vasta vuorovaikutuksessa toisiin ihminen pääsee kasvamaan, ei uppoutumalla itseensä.[/q]
Jossain määrin ajattelen tuon olevan totta, siten voidaan saavutta transpersonaalinen kokemus. Mutta ihmisen todellisen luonnon ymmärtäminen on tärkeämpää. Sitten voi mennä ihmisten luo - jos tuntee tarvetta.
[Q]Miten orjuuttavaa onkaan yrittää vapautua egostaan![/q]
Vaikeaa muttei orjuuttavaa. Ei elämän vaikeita töitä ole helppo tehdä.
[Q]Nuori mies, älä tuhoa elämääsi tekemättömyys-haihattelulla luullen tulevasi siten joksikin henkiseksi auttajaksi. Älä ponnistele nujertaaksesi egosi. Ponnistele nujertaaksesi ylpeytesi ja pääset tielle, joka vie kohti totuutta, mutta ei omaan egoon päin, koska sieltä ei löydy pohjimmiltaan muuta kuin pahuutta. Buddhalaisuudesta löydät vain loputtoman suorittamisen suon ja ihmisyyden menettämisen.[/q]
Länsimaisen ja itämaisen ihmisen välillä on niin suori juopa, etten tätä viitsi edes kommentoida.
[Q]Kristinusko tuo tarkoituksettomuus-ongelmaan kaikkein parhaimman ratkaisun, mutta myös kaikkein vastenmielisimmän ihmisen luonnolle. Minä tiedän että tiedän että tiedän ettei mistään muualta saa syvimpää sisäistä tyydytystä.[/q]
On hienoa, että olet onnellinen uskossasi, mutta eipä se ole minun tieni. Nytkin olen melkein hurmiossa mietiskeltyäni ja rukoiltuani. Mystikko etsii syvää yhteyttä Kuolemattomaan. Miksi et arvosta mystikkoja, et edes kristillisiä mystikkoja kuten Franciscusta ja Teresa Avilalaista? He omistivat elämänsä saavuttaaksen syvän jumalyhteyden ja onnistuivatkin siinä - luostarin rauhassa.
[Q]
Muut uskonnot asettavat ihmiselle käskyjä: tee. Kristinuskon Jumala sanoo: tehty. Kaikki on jo tehty ihmisen "valaistumisen" puolesta. Ainoa mitä ihmisen tarvitsee tehdä, on hyväksyä tämä itselle, suostua toisen "sijaisvalaistukseen". Omat ponnistukset on aivan turhia, koska Jumala ei hyväksy muita kun sijaisen tekemän työn.[/q]
Älä viitsi. Miksi oikeastaan väitellä tästä? Miksi sinä toit tämän esiin, kun antikristillisyyteni on tullut päivänselväksi. Sijaisvalaistumista ei ole. Täytyy t u n t e a ei-luotu, ei vain uskoa, kuten Dhammapadassakin sanotaan. Ja siihen on tekniikoita.
[Q]Jumalan voi löytää ihan läheltä. Luostarissa ei ratkea se, mikä maallisessa elämässä hiertää.[/q]
Kyllä siellä on rauha keskittyä harjoituksiin. Ilmapiiri on myös hyvä.
[Q]Ihminen itseriittoisuudessaan luulee saavuttavansa jotakin omilla töillä omaan itseen tuijottaen.[/q]
Niin saavuttaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Ramana_Maharshi
http://en.wikipedia.org/wiki/Ramakrishna
http://en.wikipedia.org/wiki/Buddha
http://en.wikipedia.org/wiki/Nagarjuna
http://en.wikipedia.org/wiki/Milarepa
Voitaisiin jatkaa.
Jatka sinä vain tielläsi, minä jatkan omallani :)
Kaikkea hyvää, terveisin säteilevä Erjuth!
Arvostan sitä että arvostatte musiikkia. Vänkis vieläpä harmonista musiikkia. Se on jumalten leipää.
Pienenä vinkkinä niille jotka eivät jaksa meditoida, on sairauksia tai muuten vain laiskottaa: Harmoninen musiikki kohentaa tietoisuuden tilaa ja parantaa. Jazzin ja rockin sijaan klassista musiikkia tai muuten sellaista missä on harmonisia sointuja (maj7, 5, -5, 9 -9 -soinnut ovat dissonoivia ja eivät paranna). Mozartin musiikki on parantavaa vaikka siinä ajoittain esiintyy Hm7-5 -sointuja. Ne taidokkaasti purettu, ei soiteta niitä usein klimpissä, niin se ei suuremmin haittaa. Mendelssohnin musiikki yhdistää, tuo sitä Ranskan vallankumouksen "vapautta ja veljeyttä", mikä silloin jäi vain haaveeksi.
Musiikin sateenkaarisiltaa pitkin voi nousta ikuisuuden kynnykselle. Tosin siinäkin kohtuus, sillä musiikistakin voi saada yliannostuksen. Musiikin mahdollisuudet psyykettä korjaavana sekä tasapainottavana tekijänä ovat suunnattomat.
Listasin musiikin tekijöitä ja mitä heidän musiikkinsa tuo mielestäni kuuntelijalle:
- Mendelssohn: kaikki ovat sisaruksia keskenään (yleismaailmallinen veljeys), harmonisoi ja muuntaa erityisesti tunnemaailmaa parempaan suuntaan
- Mozart: äly, huumori, oppiminen
- Bach: järjestää ajattelua loogiseen suuntaan, tuo tietoa maailmankaikkeuden rakenteesta, edistää matematiikan oppimista
- Beethoven 6, 7, 8 sinfonia: harmonisoivat ja tasapainottavat vahvasti. 7 ja 8 sinfonia edistävät hiljentymistä.
Tässäpä näin pikaisesti mitä säveltänerot tuovat ihmiskunnan hyödyksi. :)
Kärsin tänään oikein kunnolla. Tulin siihen päätökseen, että teen mieluusti työtä, jos sitä vain on tarjolla. Näinä aikoina varsinkaan ei voi olla kovin nirso. On hyvä muistaa tämän maailman realiteetit. Jos tulevaisuus on ennalta määrätty, niin minulla on siinä mielessä hyvät mahdollisuudet, sillä olen nähnyt itseni luovassa työssä. Ilmeisen selvänäköinen serkkuni sanoi myös minulle pari vuotta sitten, että kyllä oikea työ löytyy. Serkkuni onkin oikea vanha sielu, erittäin lempeä ihminen, jonka keskuudessa ei tarvitse esittää mitään, toisin kuin monien monien muiden. Minä en sitten osaa esittää roolia, mistä johtuu sosiaalinen kömpelyyteni. Ei työ sinänsä ole mikään haaste, vaan ihmisten kanssa pärjääminen.
[Q]Olet eri vaihtoehtojen välillä, kaipaat menetelmää. Täysin menetelmätön juttu ei ehkä sinulle sovi. Tiibetiläiset mestarit suosittelevat lepäämään mielen luonnossa mitään yrittämättä, täysin hiljaa.[/q]
Harjoitan yksinkertaista meditaatiota mantralla, jotta ajatukset häipyvät pois. Nyt harjoitan myös visualisaatiokurssia (tantrisen suunnan kurssi). Visualisaatio ei ole minulle kovinkaan helppoa.
Kansallisuustunteesta voitaisiin todella päästä maailmankansalaisen tunteeseen. Onneksi veljeys näyttää nyt väistämättömältä. Enää ei voida lietsoa sotaa ja dehumanisoida muita ihmisiä samaan tapaan kuin ennen, koska eri rodut ja kansat ovat tulleet niin lähelle. Ydinpommit pitävät rauhan maassa, vaikka ne olisi tietysti parempi poistaa kokonaan.
[Q]Se sinun vierailijasi oli joku työntekijä. Koulutusta saanut tietää mikä määrä energiaa kestetään ja milloin on järkevää auttaa ja milloin on hyvä olla taka-alalla.[/q]
Kyllä. Luin Haichin kirjasta, että keho ei kestä kuin tiettyjä määriä sellaista jumalenergiaa, josta minä pääsin osaksi. Kerran tein hengitysharjoituksen. Sitten kun suljin silmäni, tunsin kuin joutuvani johonkin imuun. Sydämessäni hypähti ja tunsin sekunnin parin ajan mieletöntä ekstaasia. "Rakastan, rakastan" olivat spontaanit sanat, joita toistin. Kehoa ei ole suunniteltu sellaisiin tiloihin. Miten täällä voisi toimia tavallisissa askareissa sellaisissa tunnelmissa.
Sellaiset ihmiset ovat rentouttavaa seuraa joiden seurassa ei tarvitse pinnistellä.
Puhuin aiemmin roolisuorituksesta, se kaipaa täsmennystä. Olen huomannut että kun olen kanssakäymisissä ihmisten kanssa niin he monesti puhuvat kuin olisin se keho joka on vain vaate. Se joskus on häirinnyt, mutta tyydyn siihen että monet näkevät vain ulkoisen vaatekerran ja samaistavat ihmisen siihen. Tullakseen ymmärretyksi tulee tulla ainakin jonkin verran sen ihmisen luokse ja käyttää hänen ymmärtämiään sanoja ja eleitä ja sopeutua hänen maailmankatsomukseensa, että tulisi ymmärretyksi. Vaatii ponnisteluja tuo sopeuttaminen (näytteleminen), ja siksi ihmiset jotka näkevät ihmisen monitasoisena olentona ovat kullanarvoisia. Heidän seurassaan voi olla enempi oma itsensä.
Eräs tuttuni näkee energioita, hänelle ei tarvitse puhua kovinkaan paljon koska hän näkee aurasta suoraan yleispiirteittäin missä mennään. Joitain tarkentavia kysymyksiä ja vastauksia toki tarvitaan. Aivan pienet lapset ovat monesti loistavia vaistoamaan, olen huomannut, ja heidän kanssaan keskustelu sujuu parhaiten. Voi olla oma itsensä.
Vanhempieni seurassa muutan puheeni kristillisen käsitekoneiston mukaiseksi koska he ovat tunnustuksellisia kristittyjä. Näin väärinymmärryksiä tulee vähemmän. Eräs tuttuni on teosofi ja hänen seurassaan käytän teosofisia termejä jos puhumme maailmankatsomuksellisista asioista. Sitä sanotaan psykologiassa peesaukseksi, viestinnän perillemenon parantamista.
Päivällä oli paljonkin ajatuksia. Saa nähdä, mitä nyt saa kokoon.
"Kulttuurille sovinnaisesti alistuneet ihmiset ovat Winnicottin ( http://en.wikipedia.org/wiki/Donald_Winnicott ) mielestä kulttuurittomia refleksikimppuja, joilta puuttuu ajatteluun tarvittava potentiaalinen tila sekä kyky yhdistää sisäiset elämykset ulkomaailman asioihin. Pelkästään ulkoista turvallisuutta ja asioiden järjestämistä palveleva ajattelu ei auta yhdistämään sisäistä ja ulkoista todellisuutta jännittävällä tavalla vaan tuntuu pelkältä rasitukselta."
"Luovuus, leikki, tarkoittaa oikeastaan kykyä kotiutua maailmaan tekemällä se omalta kannalta merkitykselliseksi. Jos perusluottamus on jäänyt niin heikoksi, ettei lapsi uskalla korvata mielessään yhtä asiaa toisella menettämisenpelon vuoksi, lapsesta tulee pystyynkuollut aikuinen. Toiminta on vain suojautumista olemassaolon uhalta eikä omakohtaisesti elettyä elämää. Monet aikuisten 'leikeistä', kuten omia ongelmia ulkoistava politikointi, byrokraattinen kiipeäminen, väkivalta tai purkautumiskeskeinen seksuaalisuus ovat todellisen leikin kurjia korvikkeita, symbolointiin yltämättömiä pakkotoimintoja. Suorasta viettityydytyksestä haetaan korvausta tyhjyydelle, jonka väärän minän mukainen elämä tuottaa."
(Juha Siltala: Miehen kunnia, s. 175)
Minun ongelmani näyttää liittyvän tähän. Monethan vain suorittavat elämäänsä tämän mukaan. Minä huomasin käyttäytyväni tuolla tavoin, mutta olen nyt pääsemässä sen yli. Sinä olet pärjännyt työssäsi ja maailmassa sisäisen kokemuksesi voimalla. Sinulla taisi kuitenkin olla vaikea ja sopeutumiskyvytön nuoruus? Minulla on joitain kokemuksia, joita en ole vielä pystynyt integroimaan sillä tavoin, että maailmassa toimiminen olisi luontevaa. Tuntuu kuin eläisi kaksoiselämää. Kirjoitin yksi päivä paperille ahdistuneena, että lahjattoman elämä ei ole elämää ollenkaan, ja se pitää paikkansa, luovuuden puute on tuskallista. Luovuudesta saa voimia arkipäivään ja leivän hankkimiseen. Sinä harrastat soitinpelejä, jossa sielusi voi ilmaista itseään.
Vielä parempi on, jos ihminen pystyy elämään koko elämänsä luovasti, siis vailla pakkoa ansaita leipäänsä epämiellyttävällä tavalla. Sillä vaikka ihmisellä on luovia harrastuksia, niin hänellä saattaa silti olla vastenmielinen työ, jonka tekemistä harrastus auttaa jaksamaan. Että voi koko ajan ilmaista itseään, eikö se ole jo niin paratiisimaista kuin täällä voi olla? Humanistinen psykologia on samalla linjalla self-actualization-käsitteellään. Toivottavasti ihmiskunta pystyy tulevaisuudessa parantamaan elinoloja niin, että ihan jokaisella, on aikaa ilmaista itseään ja tulla sellaiseksi kuin on. Maailmassa on nytkin noin miljardi nälkäistä ihmistä. Heidän elämänsä saattaa kulua kokonaan leipähuolissa. Mitä elämää sellainen on. Selviytymistä vain, jotta voi kuolla.
Kuinka voi käydä näin, että ajatukset katoavat. Päivällä tosiaan tuntui, että voisin kirjoittaa aiheesta monta sivua, mutta nyt töksähti ja pahoin.
Jatkoa Siltalan kirjasta. S: 185:
"'Väärä minä' voitaisiin metapsykologisesti käsittää pakonomaiseksi puolustusmekanismiksi, joka on kehittynyt varhaisen vuorovaikutuksen epäonnistuttua. Toisista ei ole ollut apua viettipaineiden sitomisessa, ja sitomattomat vietit ahdistavat. 'Aito minä' tai 'ydinminä' tarkoittaa tällöin sitä osaa, jolla ihminen uskaltaudu toisten yhteyteen. Kanssakäyminen todellisten ihmisten kanssa ei ole päässyt lieventämään arkaaisia mielikuvia, joihin vietit ensinnä ovat kiinnittyneet. 'Vietin' määritelmäksi riittä tässä pyrkimys helpottaa oloaan toisen avulla. Lapsi ei ole saanut nähdä hoitajan kestävän hänen pahimpiakin tunteitaan eikä ole voinut korvata vahinkoja, jotka on mielessään tälle aiheuttanut. Varhaiseen tarvitsevuuteen kuuluu näet myös kohteen pirstominen ja syöminen. Pois on täytynyt painaa myös aggressio, jonka tarpeita vastaamaton tunkeilu on aiheuttanut. 'Epäsosiaalinen alitajunta' on siten seurausta siitä, ettei lasta ole kohdattu ja vahvistettu kokonaisena. Siksi hänellä on aina syyllinen olo ja hän pelkää paljastuvansa norminrikkojaksi. Ahdistus pyrkii hahmottumaan syyllisyydeksi, vaikka rikosta ei ole. Ihminen joutuu kaventamaan tunneilmaisujaan, jotta ei tuhoaisi tarvitsemiaan ihmisiä."
Monen elämä on tämän väärän minän kanssa painiskelua. Mutta miten ihminen löytää omat voimavaransa, lahjansa, mahdollisuutensa? Onko ratkaisu mennä ihmisten seuraan vai pureutua syvälle itseensä meditoimalla? Ongelmat tulevat usein suhteettoman suuriksi yksinäisyydessä. Sellainen asia, jonka takia ei saanut koko yönä unta, saattaa jonkun hyvän ihmisen kanssa keskultaessa muuttua oman mielen tekaisemaksi pöpöksi. On esim. tiettyjä naisia, joiden kepeässä seurassa filosofin raskaat murheet unohtuvat.
Sellaista maailman murskaamisen pelkoa minä poden. En tiedä, mitä hyötyä minusta voisi maailmalle olla, joten eikö olisi sama vetäytyä luostariin. Niin se on, en minä paremmaksi itseäni luule vaan huonommaksi. Pärjäisin kyllä maailmassa, jos olisin hyvä.
Kestän kyllä kaikenlaisia juttuja, mutta olisin vain halunnut tietää, mistä oikein tiedät olleesi kirkkaan valon jumala. Jos jokaisen sisäiseen tietoisuuteen ilmoitetaan mitä mielikuvituksellisimpia asioita, mistä tietää kenen kokema on totta? En voi tulla sinun totuuteesi sisälle, joka on vain sinun pääsi sisällä. Koska näkyvä maailma on sama kaikille, täytyy henkimaailmakin olla samanlainen kaikille, ei jokaiselle omanlaisensa, vaikka jotkut niin luulevatkin. Johan tässä näkyvässä maailmassa vallitsee niin selkeät loogiset lainalaisuudet ja järjestys, ettei Jumala ole voinut muutta olemustaan ja luoda henkimaailmaa epäloogiseksi.
Minä väittäisin että Jumala haluaa ilmestyä kaikille luoduilleen, ei vain niille, joilla ei psyykkinen torjuntamekanismi iske päälle.
Loogisuus askeltaa välillä omia polkujaan palstan kirjoittajien viesteissä. Jos tämän elämän tarkoitus on egon kuoletus jotta tulla jumaliksi, niin mitä hyötyä on jälleensyntymisillä, jotta kehittyisi jumaliksi, kun sitten jumalina olo on tympeää valossa makoilua, josta tipahtaa taas ihmiseksi? Eipä kuulosta haluttavalta polulta.
> "Kulttuurille sovinnaisesti alistuneet ihmiset ovat Winnicottin mielestä kulttuurittomia refleksikimppuja, joilta puuttuu ajatteluun tarvittava potentiaalinen tila sekä kyky yhdistää sisäiset elämykset ulkomaailman asioihin. Pelkästään ulkoista turvallisuutta ja asioiden järjestämistä palveleva ajattelu ei auta yhdistämään sisäistä ja ulkoista todellisuutta jännittävällä tavalla vaan tuntuu pelkältä rasitukselta." >
Hyvät lainaukset olet löytänyt. Niissä puhutaa individuaation prosessista. Pelkästään ulkoista ympäristöä matkimalla ja sovinnaisesti normeihin alistumalla ilman sitä edeltävää kapinavaihetta, jolloin yksilön on mahdollista syntyä, syntyy puolittain yksilöityneitä ihmisiä. Maailma, se on muiden ihmisten mielipiteet elävät heissä. Tulee mieleen 1900-luvun ensimmäisten psykologien näkemys vanhemman tappamisesta symbolisesti. Pikkulapsella elävät vanhemmat hänen mielen maailmassaan muodostaen suuren osan hänen muotoutuvasta identiteetistään.
Kapinavaihe antaa mahdollisuuden oman tilan löytämiselle sovinnaisuuksien ja normien viidakossa. Jotain itsemuotoiltua ja omakohtaisesti koettua elämää pitäisi saada murrosvaiheessa aikaan että voisi sanoa että siinä on yksilö, ja ettei tuntuisi olevansa liikaa tyhjän päällä. Yksilö löytää itse vastauksia, hieman toisessa valossa kuin muut. Kukaan maailmankeudessa ei ole löytänyt samanlaista ratkaisua, ja juuri sisäisellä tasolla tulisi olla ainutkertainen mielestäni. Jos joku sanelee toiselle uskonnollisen ajatusmaailman niin saneltavasta ei tule yksilöä.
Sosiaalipsykologisen suodattimen läpi tarkasteltuna yksilöllä tulisi olla toimiva suhde ympäristöön ja sisäiseen mielikuvamaailmaansa. Voin yhtyä tähän. Tilan löytäminen itselle on olennaista, että voi pohdiskella mikä tai kuka sitä oikein onkaan, kuka minä olen? Millainen on minun olemukseni? Mitä tahdon elämältä? Miten järjestän elämäni? Ja muita kysymyksiä joihin tahtoo löytää omakohtaisia vastauksia. Juuri nuo omakohtaiset oivallukset ovat tärkeitä mielestäni individuaation jatkuessa. Se on jotain aitoa itseä jonka on itse muotoillut ja muokannut saaduista virikkeistä.
Kun varsinainen ydinminä alkaa tulla esiin, niin maailman murskajaiset voivat olla melkomoiset. Joillakin toinen kapinavaihe tulee 40 -vuotiaana, joillakin jo 25-vuotiaana. Halutaan tuottaa jotain syvän luovasti, luovuus kuuluu siihen ehdottomasti. Tässä yhteydessä tulee Saima Harmaja mieleen. Hän kirjoitti tämän suuntaisia ajatuksia: "tahdon palaa liekillä, tahdon loimuta!" Hänellä sisäinen palo oli ydinminuuden ilmetessä hyvin syvällistä ja mullistavaa. Hän tunsi olevansa kuin vieraalla planeetalla. Hänen elämänsä vaati häneltä jotain niin syvällistä toteuttamista, että vain täydellinen omistautuminen taiteelle kykeni sitä jotenkin tyydyttämään.
Minulla on ollut erittäin kova kapinavaihe, joka muistuttaa Saima Harmajan vastaavaa. Se muutti minut täysin ja kaikki jätin, mutta vain sisäisesti. Tilalle täytyy tulla jotain muuta, ja tässä tapauksessa tuli jotain jota sanon transpersoonalliseksi. Ydinmuuden myllerryksessä ei ihminen paljon voi mitään itse muutoksen pakolle, mutta sen voi suunnata rakentavaan suuntaan. Ihminen voi valita miten suhtautuu asioihin, siihen se valinnanvara minusta paljolti jää. Onko optimisti vai pessimisti?
Psyyken energioiden suuntaaminen mahdollisimman rakentavasti - tämä oli pelastukseni omassa murrosvaiheessani. Sanon oman prosessin aikaansaannosta entiselle kuolemiseksi, joka päivä kuolen eiliselle. Se tarkoittaa myös kulttuurille sisäisesti kuolemista. Silloin ei jää painolasteja, minulle se on täydellisen optimistista. Kullakin on ainutlaatuiset prosessit.
> Ongelmat tulevat usein suhteettoman suuriksi yksinäisyydessä. Sellainen asia, jonka takia ei saanut koko yönä unta, saattaa jonkun hyvän ihmisen kanssa keskultaessa muuttua oman mielen tekaisemaksi pöpöksi. On esim. tiettyjä naisia, joiden kepeässä seurassa filosofin raskaat murheet unohtuvat. >
Tässä muotoilit asian mainiosti. Voiko ilman hetkittäistä syvää yksinäisyyttä saavuttaa jotain todella sisäistä ja omakohtaisesti koettua? Ehtiikö rauhoittua jos ravaa päivät pääksytysten seuraelämässä? Saako yksinäisyydessä ymmärrystä siitä mitä annettavaa ihmisten kanssa vuorovaikuttamisella voi olla? Voi peilata itseään muihin ihmisiin, kaikkea ei tarvitse kokea itse, jotain voi oppia myös toisten kokemuksista.
Humanistinen psykologia ajattelee ihmisen olevan ainutkertainen ja hän voi kasvaa koko elämänsä. Se näkee ihmisen optimistisessa valossa. Olen samaa mieltä. "Pahan" voi kääntää hyväksi milloin tahansa riippumatta lapsuudesta. Ideana on se, että voi muuntaa. Kyllä ne Freudin opitkin pitävät osin paikkaansa mielestäni, mutta Freud pani painoa liikaa lapsuuteen ja siihen, että ihminen voi vain vaivoin hallita tiedostamattomasta kumpuavia viettiyllykkeitä. Ei niitä tarvitse hallitsemalla hallita tai padota, niiden energiaa on mahdollista muuntaa niin ne ikäänkuin alkavat haihtumaan.
Koetin suojella sinua, koska näen että "avaruustekstini" eivät sovellu sinulle.
> Koska näkyvä maailma on sama kaikille, täytyy henkimaailmakin olla samanlainen kaikille, ei jokaiselle omanlaisensa, vaikka jotkut niin luulevatkin.>
Näen että henkimaailma on subjektiivinen suurimmaksi osaksi. Jotain yhteneviä piirteitä toki voi olla. Tämä maailma on päinvastainen, suureksi osaksi objektiivinen, tosin jokainen elää subjektiivisuuden värittämässä maailmassa. "Henkimaailma" on sisäinen jokaiselle ainutlaatuinen todellisuus. Sisäiset maailmat voidaan palauttaa psykologiseksi käsittelyksi, niihin ei tarvita mystiikkaa. Näkisin että psykologia löytää jossain vaiheessa sopivat termit ilmaisemaan kaikenlaisia mielentiloja. Nyt on syntymässä transpersoonallinen psykologia, joka voi tarkoittaa myös ns. tuonpuoleisen psykologiaa.
Jokainen on ollut "kirkkaan valon jumala". Se tarkoittaa - ollut psyyken alkutilassa tai lähellä sitä, mistä on tullut tähän todellisuuteen. Sanon sitä transpersoonalliseksi ydinminäksi. Kukaan ei ole poikkeustapaus.
>...mutta olisin vain halunnut tietää, mistä oikein tiedät olleesi kirkkaan valon jumala.>
Perustuu muistiin. Tietenkään en voi sitä todistaa koska se on sisäinen kokemuksellinen juttu. Jos ajattelemme näitä jumalia mielen perustilan arkkityyppeinä niin ne voidaan käsittää sillä lailla arkisemmin. Valo on eräs arkkityyppi. Sen ihminen vaistoaa "hyvänä". Siksi puhuin käsitteillä kirkas valo ja jumala. En voi kuvata mitä muistan koska se ei ole vielä kuvailtavissa käsitteillä täsmällisesti, mutta käsitteet kirkas valo ja jumala jotenkin viittaavat siihen suuntaan. Tosiaan myös perustila, alkutila tai ydinolemus ovat vähän sinne päin.
Myös kvanttitaso voisi olla sopiva termi. Kvantti on jotain perustavanlaatuista, kuvaa pienintä osasta mitä on. Jos fysiikan kielelle asian puen niin olin kvanttitasolla kvanttipuurossa, kuin valokvantti valovyöhykkeen sisällä. No, nämä termit menevät jo melko kauaksi, mutta ehkäpä joku jossain saa jotain tolkkua mitä koetan selvittää :-)
Sanoit: "Kirkas valo kasvattaa ihmisen kirkasta valoa." Mitä ihmettä olet keksinyt?
Pitäisikö sinun hieman nöyrtyä ja olla höynäilemättä ihmisiä täällä? Etkö saa omantunnon vaivoja moisista valheista?
Joskun luin tällä palstalla jonkun sanoneet että sinä olisit ylimmällä tasolla näissä teidän jutuissa. Ethän vaan pidä itseäsi muita parempana noilla ihmeellisillä lauseillasi?
Kokija ei voi olla ylemmällä enkä alemmalla tasolla, koska hän ei ole olemassa. Kokijan olemassaolon kuvittelu on fantasiaa ja pelkkä mielikuva.
Kaikki hyvä musa on lähellä sydäntäni. Hevistä se sillon joskus alko. Tosin faijani oli lähes fanaattinen Beatles diggari. Sitä musaa sitten tuli aivan vauvasta asti kuultua. En muuten ole koskaan omistanut yhtäkään Beatlesin levyä.
Uskovaiset pitääkin sitä "satanistisena" musiikkina. Eihän ne pojat mitään pyhymyksiä olleet, mutta pirun hienoa musiikkia saivat aikaan. Luin kerran täällä netissä uskovaisten juttua helvetissä ja John Lennonkin on kuulemma nyt siellä. Oli mennyt väittämään olevansa Jeesustakin suositumpi. No, Lennon ei kuitenkaan ollut aivan siellä alimmassa helvetissä. Mut joo...
Kuka nyt tuohonkin uskoo?
Hevin ja klassisen kuuntelijat ovat tutkimuksien mukaan kuulemma lähellä toisiaan. Enkä mäkään nyt mitään Lordia tai Kissiä ole koskaan kuunnellut. Ne on mullekin "liikaa". Enemmänkin sitä klassista matskua.
Musiikki todellakin vaikuttaa meihin monin eri tavoin. Onhan se jo kasveillakin todettu, että harmoninen musiikki todellakin "miellyttää" niitä.
Hevin kuunteleminenkin pitää ajoittaa yleensä nuoruuden jutuksi. Hevi auttaa purkamaan nuoruuden paineita. Kun tuntuu rankalta niin on jotenkin helpottavaa kuunnella rankkaa musiikkia.
Fiksut kuuntelee kyllä harmonista musiikkia! ;)
Kuka sitten kirjoittaa nimimerkillä "kokija"?
kokija on ajatus päässäsi.
Led Zeppelinin aikoihin kitaraa vasta alettiin säröyttämään, joka muutti hevin luonteen rajummaksi. Perinteinen hevi missä lauletaan korkealta ja kovaa sekä kitarassa on metallinen kirkas saundi...melkein kuin klassista musaa. Särö on periaatteessa ok, mutta hevikitaran särö tuntuu rikkovalta.
Palstalle olen aiemmin laittanut heviversion, laitetaan orkesteriversio:
http://www.youtube.com/watch?v=Ys0hBEEM2Lo&feature=related
Hevissä on monesti kuolemateema. Kevyt diskohevi kuten Europe - Final Countdown on just sitä ihteään kuolemamusiikkia. "Jo nuorena muista kuolemateemaa niin tulet tutuksi kuolemisen kanssa, ja elämästä tulee ystäväsi" - jotain tällaista voisi olla hevimusiikin filosoofinen slougani. Kuoleman kautta elämisen makuun.
Lordin euroviisuvoittokappaleen sanat ovat kyllä mainiot. Ne voidaan tulkita helposti myönteisiksi (tarpeen vaatiessa kielteisiksi) ja siinä niiden valtti. Tuo Lordin kappale taisi olla monelle koetinkivi; tunnistaako hyvää sanomaa mukapelottavan sirkusasun takaa.
Iskevä Final Countdown:
http://www.youtube.com/watch?v=tt_ro2aerQg
Sanat mukana, ja tekstistä on löydettävissä parikin eri kerronnan tasoa.
Voisin kysellä sinulta loogisia kysymyksiä lisääkin mutta sinä et vastaa loogisesti.
Tilanne on sama kuin muurarilla joka pyytää apupojalta laastia mutta saakin aina sinappia, ketsuppia, kermavaahtoa.....
Tässä reilut pari vuosikymmentä säröistäkin skebaa soitelleena...
Zeput ei ollu varsinainen hevibändi, eikä aina soittanut hard rockiakaan. Monipuolinen bändi sinänsä, vaikka mielestäni onkin jäänyt vähän ajan hampaisiin.
Black Sabbath taas on sitä kaikkein alkuperäisintä heviä.
http://www.youtube.com/watch?v=oqRRBtQsw3w&feature=related
"Kuollaan nuorena!"
Tuossa on tosin Dio Ozzyn paikalla. Diohan on ihan oikea laulaja Oziin verrattuna. ;)
Hevi on kuolemaa, kuolema on heviä! ;)
Niin se vaan menee...rokkaa...there is still time to change the road your are on...
Rakensin seuraavanlaisen mallin tietoisuuden jakautumisesta:
A. Päiväpuoli
* tiedostettu subjektiivinen maailma
- henkilökohtainen fyysinen, psyyken odotukset värittävät kollektiivista maailmaa
* tiedostamaton objektiivinen maailma (Tämänpuoleinen alkutila, fyysinen ydinolemus)
- kollektiivinen fyysinen, joka voidaan havaita selkeästi vain ilman uskomuksia
B. Yöpuoli
* tiedostettu subjektiivinen maailma (Kesämaa)
- henkilökohtainen ylifyysinen l. psyykkinen, uskomuksista muodostunut
* tiedostumaton objektiivinen maailma (Tuonpuoleinen alkutila, ydinolemus)
- kollektiivinen ylifyysinen l. psyykkinen, joka voidaan havaita vain ilman uskomuksia
Päivällä elämme päiväpuolella, yöllä yöpuolella (unet). Normaalisti yöpuoli on päiväpuolen toiminnan aikaan tiedostumaton. Fyysisen kuoleman jälkeen siirrytään tutustumaan ensimmäistä kertaa tietoisesti yöpuolen elämään, jos siihen ei olla esim. hiljentymisen aikana päiväpuolella tutustuttu. "Kesämaa" kuuluu yöpuolen tietoisuuden tiloihin, jossa on yksilökohtainen sekä kaikille yleinen puolensa.
Mitä olen nyt mietiskellyt niin kesämaa on yleensä vahvasti henkilökohtaisesti värittynyt, ja objektiivinen puoli näkyy osittain. Sama ilmiö havaitaan päiväpuolella ns. tässä todellisuudessa. Objektiivinen maailma värittyy käsitteitä käyttämällä ja olettamalla siitä jotain. Kun esimerkiksi katsomme puuta, ajattelemme "puu". Silloin näemme puun vain osittain koska välissä on sana "puu" joka haittaa oikean puun näkymistä. Samoin jos ajattelemme että puu on vihreä, meillä on ennakkokäsitys siitä ja se haittaa puun näkemistä.
Yöpuolta tutkittaessa henkilökohtaisuus on vahvempaa kuin päiväpuolella, koska materia koostuu siitä, jota sanomme psyykkeeksemme. Siksi objektiivisen havainnon tekeminen siitä on haastavaa.
Voisi sanoa niinkin, että rajan takana katsomme tätä samaa maailmaa toiselta puolelta, eri näkövinkkelistä vain. Maailma sinällään pysyy samana, vaikka onkin henkilökohtaisilla uskomuksilla ja mielipiteillä värittynyt. Se on jopa jakautunut eri mantereisiin, koska eri uskomuksilla on tapana jakautua eri osiin maailmaa. Jos on vahvasti tietyn uskomuksen vallassa, ei voi astua toisen uskomuksen omaavien mantereelle. Eri uskomukset ovat "värähtelytasoja".
Uskomukseton voi matkustaa kaikissa osastoissa, koska näkee maailman objektiivisesti, ja hänelle ei ole väliä mitä uskomusta kulloinkin käyttää.
Tällaista pohdintaa illan kuluksi sinun aiheesta..
Oikein pohdiskelet, sillä se on sitä uskomatonta elämää, jossa uskolla ei ole mitään
sijaa.
Jos elämme uskontojen ja aatteiden synnyttämässä käsitemaailmassa,niin elämme harhan maailmassa,sillä todellisuudessa, toimimme oman psykologisen perimämme mukaan, jota emme tiedosta, ja tästä syntyvät kaikki ristiriidat,kärsimys ym.
Heh, eiköhän täällä suuri osa ihmisistä elä juuri sen psykologisen perimänsä eli syntiinlangenneen luontonsa mukaan halujen ja himojen oravanpyörässä.
Kovasti vänkäät aatteettomuutta, mikä tilanne on täysin absurdi: sinullakin on aatteita vaikka muuta yrität uskotella eli elät pahasti harhan maailmassa luulossa ettei sinulla ole aatteita. Yksinkertaisesti et kykenisi elämään ilman minkäänlaisia aatteita tai uskomuksia.
Jälleensyntymiseen uskovallahan on omat uskomuksensa, olkoonkin omia sisäisiä kokemuksiaan mutta niin on kristitylläkin kokemuksia, jotka vastaavat Raamatun sanaa, jonka ovat kirjoittaneet tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka sama Pyhä Henki kaikkina aikoina on ohjannut kristittyjä ja vakuuttanut Raamatun sanan olevan totta. Tässä on vankka todistuspohja, jolla selitetään myös toisenlaisia kokemuksia ja mistä lähteestä ne 'ilman uskoa' tulevat kokemukset ovat.
Raamatun ilmoitusta ei ole aikaisemmille sukupolville ilmoitettu.
Ef.3:1: "Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni -
2. olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu,
3. että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut;
4. josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen,
5. jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille."
Onko jälleensyntyjillä yhtä vankkoja perusteluja erilaisille kokemuksille? Millä te selitätte uskovien kokemukset?
Joh.12:46. "Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
47. Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
48. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
49. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
50. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."
Joh.16:7. "Kuitenkin minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja (Pyhä Henki) tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
8. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
9. synnin, koska he eivät usko minuun;
10. vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
11. ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu."
> ...sillä se on sitä uskomatonta elämää, jossa uskolla ei ole mitään
sijaa. >
Myös jälleensyntymisusko ja niistä kertovat tekstit on heitettävä pois. Kaikenlaisia uskomuksia voi käyttää kuin vasaraa ja nauloja mutta ne ovat itsessään yhdentekeviä ja roskaa. Roskakin voi joskus olla heijastus jostain, joten roskaa voi käyttää viitteenä. Silti sisäinen elämä, jota tyhjyydeksi voidaan kutsua, pysyy samana.
Sama juttu raamatusta, pelkkää roskaa. Roska-raamatulla viitataan jonnekin, ja monenlaisiin viittauksiin voi sitäkin käyttää. Itsessään se ei ole mitään.
> Joh.16:7. "Kuitenkin minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja (Pyhä Henki) tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. >
Tämä kohta viittaa uskomattomaan elämään. Kun Jeesus ( eli uskomus Jeesuksesta ) menee pois, tulee Pyhä Henki, jota sanon Tyhjyydeksi ja Läsnäoloksi. Se on elämä ilman jumalankuvia ja uskomuksia. Paavali oli Tyhjyys-Läsnäolon asiantuntija mutta sotki sanallisesti asioita joissain repliikeissään. Lisäksi äkkiväärä juutalaistausta vaikutti hänen sanamuotoihinsa.
Onneksi kaikki saavat tulkita Paavalin sanat omalla tavallaan. Jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö nykyajan humanistisen käsityksen mukaan ja tällä yksilöllä on sisäinen elämä, jonka hän muodostaa itse. Pyhä Henki antaa sisäistä tilaa ja samalla rauhaa kun ei tarvitse sisälle tunkea uskoa, uskomuksia ja jumalankuvia. Ne saavat jäädä sisäisen temppelin ulkopuolelle.
Oikeassa jälleensyntyminen ei ole uskon asia, vaan on selvitettävä itselleen,
mtä on jälleensyntyminen ja miksi.
Silloin kun elää nykyhetkessä ei tarvitse uskoa, eikä aatteita, mutta kun ihmiset elävät menneisyyden vankina, jotka juontavat uskonnoista ja aatteista, niin tarvitaan joku ohjenuora miten elää.
elämisessä nykyhetkessä tuota painolastia ei enään ole,sillä tuhansien vuosien painolasti
jota hän on kantanut ( psykologinen perimä) sukupolvesta toiseen, ja joka taakka vain kasvaa, seuraavassa sukupolvessa.
En tarkoita vanhemmilta lapsille tulevaa perimää,vaan psykologista perimää perisyntiä
Nyt-hetki on tarkkaavaisuutta tässä pisteessä missä ollaan. Tarkkaavaisuus tässä hetkessä on psyykkisen integraation avain. Psyykkeen ylivalta on poistettavissa, kun se on integroitunut. Ehyttä kokonaisuutta on mahdollista käsitellä niin kuin hevosta ohjataan suitsista. On mahdollista tiedostaa ajattomuus psyykkeen läpi, kun se on suitsittu hiljaiseksi.
Pyhä Henki ei ole tyhjyyttä-läsnäoloa niinkuin sinä sen kuvittelet. Turhaan sinä koetat analysoida Pyhää Henkeä sillä et tiedä siitä mitään ennen kuin koet Pyhän Hengen vaikutuksen. Viestistäsi selkeästi voi lukea että et ole kokenut Pyhän Hengen läsnäoloa. Toivon että jonakin päivänä Pyhä Henki tulee sinuun ja saat kokea sen huikean tunteen.
En ollut uskossa kun minuun tuli Pyhä Henki. En miettinyt uskon asioita enkä ollut lukenut Raamattua kun se tapahtui. Olin yksin metsässä kävelemässä kun yks kaks tunsin valtavan rakkauden tulevan minuun. Vaikka maailman kaikki ihmiset rakastaisivat sinua ja sinä heitä niin se ei olisi mitään tämän rakkauden rinnalla jonka Pyhä Henki minulle silloin antoi. Pyhä Henki viipyi minussa ehkä 10 sekuntia ja ihan aluksi sain tietää että tämä rakkaus on Jumalasta. Voin vain sanoa että tunne oli aivan äärettömän huikea ja ne jotka eivät ole tätä kokeneet voivat vain arvailla ja toiset ehkä jopa pilkata sitä tunnetta jonka koin.
Osa ihmisistä sanoo että hänessä vaikuttaa Pyhä Henki mutta se ei varmasti ole sillä lailla kuin minä sen koin. Se n. 10 sekuntia minkä minä koin on niin vahva kokemus että ihminen ei pysty kuin olemaan paikallaan ja antaa Pyhän Hengen tulvia rakkauttaan.
Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen voi nähdä asiat selkeämmin, erottaa pahan oikeasta ja yrittää elää siten että pääsisi irti pahasta. Toki ihminen on vain heikko ruukku ja omaan elämään vaikuttaa myös toisten elämät ja tunteet ja sellainenkin ihminen joka on uskossa voi ja tekeekin myös vääriä asioita.
Tullakseen uskoon ei tarvitse kokea Pyhää Henkeä siten kuten minä olen sen kokenut. Ehkä minut on katsottu sieltä ylhäältäpäin niin jääräksi/tyhmäksi että ollakseni samassa lähtökohdissa muitten kanssa minut on täytynyt ravistaa tuntemaan se tosiasia että Jumala on olemassa, heh.
Jos minä valehtelematta sanon että tuon ison kiven takana on herkkutatteja niin uskoisitko sen? Joku voisi uskoa sen ja joku ehkä ei tai ainakin epäilisi. Tätä on usko. Uskotaan jonkun asian olevan siten kuten se sanotaan. Ne jotka eivät usko eivät myöskään aio niitä sieniä sieltä poimia ja ne jotka uskovat haluavat sinne kiireesti. Kun koko sieniporukka viedään todistamaan sanomisiani niin ne jotka uskoivat ilahtuivat ja ne jotka eivät uskoneet olivat väärässä.
Jos olisin antanut sienen todisteeksi sellaiselle joka ei olisi uskonut niitä siellä olevan niin olisiko hän sen jälkeen uskonut että puhun totta?
Olen samaa mieltä että koet Pyhän Hengen tuolla tavalla.
> Jos minä valehtelematta sanon että tuon ison kiven takana on herkkutatteja niin uskoisitko sen? Joku voisi uskoa sen ja joku ehkä ei tai ainakin epäilisi. Tätä on usko. Uskotaan jonkun asian olevan siten kuten se sanotaan. Ne jotka eivät usko eivät myöskään aio niitä sieniä sieltä poimia ja ne jotka uskovat haluavat sinne kiireesti. Kun koko sieniporukka viedään todistamaan sanomisiani niin ne jotka uskoivat ilahtuivat ja ne jotka eivät uskoneet olivat väärässä.
Jos olisin antanut sienen todisteeksi sellaiselle joka ei olisi uskonut niitä siellä olevan niin olisiko hän sen jälkeen uskonut että puhun totta? >
Lähdetään siitä että hyväksyn kokemuksesi sellaisenaan. Jokaisella on henkilökohtaiset kokemukset, ja on ookoo että niistä puhutaan. Puhuminen lisää vuorovaikutusta, vuorovaikutus lisää kokemuksia, kokemukset lisäävät kehitystä ja kehitys on jumalallinen suunnitelma.
Mielestäni ihmisen psykologis-henkisellä alueella on oltava varovainen tuon uskomisen kanssa, siellä missä se "oma" maailma sijaitsee. Kestävä ja turvallinen kehitys lähtee siitä, että hyväksytään kunkin kokemusmaailman olemassaolo ja että hänellä on lupa kokea juuri tuolla tavalla kuin kokee.
Yksi pukee kokemuksen yhdenlaisiksi sanoiksi, toinen toisenlaisiksi. Sanat vaihtelevat suuresti. Kullakin on kullekin sanalle oma heman eriväritteinen merkitys. Kokemuksetkin vaihtelevat yksilöllisesti ja ovat henkilölle totta. Jokaisen kokemus on sen vuoksi tästä näkökulmasta katsottuna oikein.
Herkkutattivertaus on käytännöllinen. Sen ansalankana psykologis-henkiselle alueelle sovellettuna on se, että tehdään mielikuva herkkutateista ennen kuin ne ovat kädessä. Kun henkilöllä on mielikuva, niin hän ei näe varsinaisia tatteja oikein tai ei ollenkaan. Hän näkee mielikuvan tateista. Sana "herkkutatti" sinänsä jo estää näkemistä. Tällainen uskominen henkisellä alueella toimii huonosti ja kiinnittää ihmisen uskomuksiin todellisuuden sijasta.
Tällaista uskomista pidän puutteellisena. Toki sekin on oikein, koska elämä ei ole epätäydellistä sinänsä vaikka se näyttäytyy eri kehitysvaiheissaan eri muodoissa ja laaduissa. Kaikki kehitysvaiheet ovat samanarvoisia ja yhtä tarpeellisia.
Minä koin sen sillä tavalla mutta se ei ollut mitenkään minusta itsestä kiinni. Se suunnaton rakkaus joka minussa oli sen hetken aikaa ja jonka tiesin olevan Jumalasta ei tullut minusta sillä olen vain ihminen.
Se suunnaton rakkaus tuli Jumalasta, minun ulkopuolelta. Se tunne ei ollut minusta ja se tieto Jumalan läsnäolosta ei tullut minusta. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa siinä hetkessä. Sellaista tuntua Jumalasta ei ihminen kykene itselleen tekemään.
Tuollainen henkilökohtainen kokemus sinulla oli.
Sanoit: "Puhuminen lisää vuorovaikutusta, vuorovaikutus lisää kokemuksia, kokemukset lisäävät kehitystä ja kehitys on jumalallinen suunnitelma."
Millä tavalla kahden ihmisen keskustelu on jumallinen suunnitelma?
Jos ihmiset ovat sienestämässä ja joku tulee ja sanoo että tuolla kiven takana on sieniä ja näyttää yhden vieläpä todisteeksi niin miten se on niille ansalankana? Se voisi olla ansana sehkä sen takia että sienen antaja haluaa johtaa muut harhaan mutta tarinassanihan ei ollut kyse siitä sillä tarinassa puhuttiin totta sienien sijainnista.
Kyllä sienestäjä herkkutatin tuntee ja jos hänellä on mielikuva herkkutateista niin se ei millään lailla estä häntä näkemästä niitä. Jos kaveri joka puhuu totta sanoo kiven takana olevan sieniä niin tuskin sienestäjä joka tietää että tämä kaveri puhuu totta alkaisi yhtäkkiä epäilemään häntä. Tuskin hän alkaisi yhtäkkiä analysoimaan onko siellä sieniä vai ei.
Jotenkin vaan tuntuu että halusit olla viisaampi kuin oletkaan analysoidessasi tarinaani. Analyysisi oli jotenkin sekava ja tekemällä tehty. Ehkä sinä koetit symboloida tarinaani jotenkin omituiseen suuntaan mutta se ei nyt oikein onnistunut vai oletko sinä kenties niitä jotka eivät usko kun puhutaan totta vaan alat keksimään selityksiä ja johdat ihmisiä pois sieltä missä sen toden kuulee?
> Sanoit: "Puhuminen lisää vuorovaikutusta, vuorovaikutus lisää kokemuksia, kokemukset lisäävät kehitystä ja kehitys on jumalallinen suunnitelma."
Millä tavalla kahden ihmisen keskustelu on jumallinen suunnitelma? >
Kehitys on jumalallinen suunnitelma.
> Kyllä sienestäjä herkkutatin tuntee ja jos hänellä on mielikuva herkkutateista niin se ei millään lailla estä häntä näkemästä niitä. >
Käsittääkseni estää.
Aivan superloistavat vastaukset. Perustelutkin olivat ylitsevuotavat. Olet jälleen ylittänyt itsesi!
Toisin sanoen esittämiini kysymyksiin ei voi löytyä järkevää vastausta.
Eikö sinusta sienestäjä näe sieniä? Eikö todella? Miten selität sen että suomesta myydään sieniä italiaankin. Ovatko sienien ostajat sokeita ja uskovat myyjää joka antaa tyhjän korin ja väittää että siinä on 100 kg sieniä?
Toivottavasti olet niin valistunut että ymmärsit sanomani. Yleistän nyt mutta monet jälleensynymäoppiin uskovat tällä palstalla eivät ymmärrä lukemaansa.
Kokija ei usko jälleensyntymisoppiin.
Harhaa.
Olikohan se harhaa kun eräskin tattien poimijapariskunta sai kesäansioinaan sienistä yli 100 000 markkaa? Että muutaman kesän ansioilla voisi ostaa omakotitalon.
Miksi sinäkin sitten olet tullut harhaan, josta harhasta pitäisit oppia taas jumalien tavoille? Ei, kyllä sinä tulit vanhempiesi avittamana tänne etkä tiennyt mitään harhasta ennen kuin luit pääsi sekoittavia itämaisia opuksia. Mutta siinä mielessä olet turvallisella pohjalla, että vanhempasi ovat tunnustavia kristittyjä, ja Jumala lupaa pelastaa perhekunnittain. Että olet pelastuksen tulilinjalla ja Jumalan rakkauden nuolien kohteena. Jumalan myllyt jauhavat hitaasti mutta varmasti...
Kyllähän kaikki _saavat_ tulkita Paavalinkin sanoja mielensä mukaan, emme onneksi asu totalitaarisessa valtiossa. Eri asia sitten on, onko kaikilla tulkinnoilla annettavaa tulkitsijalleen.
On melkoisen mieletöntä tuo yleishumanistishöpötys kaikkien mielipiteiden totuudesta. Jos esim. partiolaiset pitävät leiriään metsäpalstallasi ja haluat kertoa heille, minkälaista maastoa palstallasi on, missä kannattaa liikkua ja mitä paikkoja kannattaa varoa, niin kirjoitat yksi yhteen todellisuuden kanssa palstasi maan muodon. Tuskin satuilet upottavasta suoalueesta, että se on pelkkää harhaa ja että sinne kannattaa mennä. Kun partiolaiset sitten lukevat kirjeesi, he voivat tulkita kirjeesi kirjaimellisesti tai tulkita kukin mielensä mukaan. Ehkä he päätyvät tulkitsemaan suoalueesta kielloistasi huolimatta sen olevan leiriytymiseen oivallista maastoa ja lampsivat kaikki suonsilmäkkeisiin upoten. Leirin jälkeen he syyttävät sinua virheellisistä ohjeistasi. Puolustaudut että sinähän varoitit suoalueesta. Mutta partiolaiset perustelevat että jokainen saa tulkita ohjeesi niin kuin haluaa ja vaativat rahallista korvausta.
Sama asia on Raamatun tekstien kansa. On pyrittävä ymmärtämään mitä kirjoittaja on halunnut sanoa, ei tulkiten mielivaltaisesti omien halujen mukaan. Ei teksteistä ole mitään hyötyä, jos ne tulkitsee miten sattuu. Siksi Jeesus lähetti ylösnousemisensa jälkeen Pyhän Hengen (Joh.16:7). Koska Hän ei voinut olla fyysisesti enää maan päällä, Hän lähetti Henkensä ohjaamaan seuraajiaan. Tämä Henki on konkreettinen henki, ei mikään tyhjyys. Jos olisi minun vallassani, minä teille tyhjyyden paukauttaisin sisäänne, te tyhjyyden ylistäjät! Sen jälkeen puheenne perustuisi todellisuuden kanssa yksiin: ON on ON ja EI on EI. Eikä mitään hengellistä siansaksaa mielihalujen mukaan.
Jeesus (Pyhä Henki) kyllä mene pois uskovastakin ihmisestä, joka jatkuvasti elää vastoin Hänen ohjeitaan itsekkäästi ja synnissä omia himojaan seuraten. Ja se onkin sitten synnin orjuutta vaikka ihminen luulee olevansa vapaa tekemään mitä tahtoo. Vaikka tulkitsemaan Paavalin sanoja Tyhjyys-Läsnäoloksi.
Uskoontulossa Jumala ei tunge ihmiseen uskomuksia ja jumalankuvia, vaan Hän antaa uskon lahjana, joka mahdollistaa yhteyden Jumalaan Jeesuksen kautta ja ymmärtää hengellisiä asioita ilman vääristelyjä.
Jokainen tulkitsee raamatun ja muut kirjat tavallaan.
Uskonnolliset auktoriteetit menettävät valtansa.
>Jokainen tulkitsee raamatun ja muut kirjat tavallaan.<
No niinhän nuo tekee.
>Uskonnolliset auktoriteetit menettävät valtansa.<
Asetat siis itsesi ja sisäiset tuntemuksesi uskonnolliseksi auktoriteetiksi. Mutta kerran nekin auktoriteetit sortuu ja jokaisen on tunnustettava yksi ja ylin auktoriteetti, niin vastenmieliseltä ja naurettavalta kuin se nyt saattaa tuntuakin:
"... kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil.2:10-11
Olen Jeesuksen puolella ja Jumalan palvelija.
Mielikuva-Jeesus sen sijaan on mielestäni humpuukia.
Mielikuva-Jumala on myös humpuukia.
Miksi olet tehnyt itsestäsi noin niljakkaan?
Jos olet Jeesuksen puolella niin sinulle Jeesus on tie totuus ja elämä. Ymmärrät kai sitten myös sen että ihminen elää vain yhden elämän, ei satoja.
Onkohan kuitenkin niin että olet luonut oman mielikuvasi Jeesuksesta? Sellaisesta joka ei vastaa sitä mitä Raamatussa lukee.
Johan yhdessä viestissä sanoit ettet ole olemassa joten miten sellainen jota ei ole voi olla Jeesuksen puolella? Uskoakseen Jeesukseen täytyy uskojalla olla sielu. Tyhjyydellä ei ole sielua sillä Jumala loi ihmisen siten että otti maan tomua ja puhalsi siihen hengen. Ketään ei luoda siten että ei oteta mitään ja ei siihen henkeä puhalleta.
Koeta jo päättää oletko pelkkä höpöttäjä vai vakavasti otettava ihminen. Tähän asti juttusi ovat oleet kyllä ihan höpöjä ja ehkä liiallisen vääristyneen ajattelun tuloksia. Meille ajatuksesi eivät hallaa tuo sillä ne vaikuttavat vain sinuun. Me koetamme tuoda sinulle totuutta esille eikä se totuus siitä miksikään muutu vaikka kuinka väännät "älykästä" vastaväitettä tai olet lipevä kuin saippua.
Ei Jeesus-uskoa.
Kaikki usko pois.
Raamattu on roskaa.
Jälleensyntymisoppi on roskaa.
Ajatukset ovat roskaa.
Jeesuksella ei ole sielua.
Vakavastiotettavuus on roskaa.
Kaiken arvostuksen on kuoltava.
Kokija on roskaa.
Kaikki ajattelu on poistettava.
Sanot ettei sinua ole olemassa ja jos viestejäsi on kirjoittanut roska kuten asian ilmaiset niin eikö viestisi silloin olekin valetta sillä roska on vain materiaalia eikä kykene mitään ilmaisemaan.
Minä kuitenkin tiedän että sinä olet ihminen jolla on tunteet kuten muillakin mutta olet ehkä vähän hukassa itsesi suhteen. Älä ole näkymätön vaan tule esille sieltä omasta olemattomuudestasi.