Olisiko täällä tilausta pitkälle kirjoitelmalle uskovaisen normaalin miehen mietelmistä ja elämänkokemuksista, joiden päämääränä on selvittää itselle ja mahdollisesti myös muille oman uskon lähtökohtia ja syitä?
Olen aloittanut tällaisen kirjoittamista - ja olen päässyt jo aika pitkälle siinä, toivoisin, että myös muut tekisivät rehellisistä lähtökohdista ajatellen oman selventävän tekstinsä omasta elämästänsä, jotka voisimme sitten koota yhteen keskusteluun.
Aloitan keskustelun sitten, kun olen saanut tehtyä sen loppuun saakka. (pitkä rimpsu tulossa) :)
Olen aloittanut tällaisen kirjoittamista - ja olen päässyt jo aika pitkälle siinä, toivoisin, että myös muut tekisivät rehellisistä lähtökohdista ajatellen oman selventävän tekstinsä omasta elämästänsä, jotka voisimme sitten koota yhteen keskusteluun.
Aloitan keskustelun sitten, kun olen saanut tehtyä sen loppuun saakka. (pitkä rimpsu tulossa) :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tokihan on mahdollista keskustella myös siitä miksi ei ole ateisti. Onhan se niin että rehellisyyden nimissä myös opposition mielipidettä on kuultava. Sen verran mitä palstaa tunnen, en usko että kovin mielekästä keskustelua kirjoitelmasi kuitenkaan tulisi herättämään. Jotkut saattavat suuttua siitä, toisia ei kiinnosta, ja ne jotka vaivautuvat vastaamaan sinulle kirjoittavat, kuitenkin niin musertavaa kritiikkiä että sinä et siihen vastaa vaan katoat kuin pieru Saharaan. En minä haluaisi olla näin kyyninen, mutta kun tätä touhua on pari vuotta katsellut niin näin se vain menee.
Todennäköisesti kirjoitan joka tapauksessa sen tekstin loppuun ja laitan tänne. Oikeastaan sillä ei sen jälkeen edes ole merkitystä millä tavalla siihen reagoidaan muiden palstalaisten taholta.
Pääasia, että mä saan kertoa avoimesti siitä miksi olen tällainen ja muut saa tilaisuuden koittaa ymmärtää sitä.
Jos oon rehellinen teitä kohtaan ja kerron rehellisesti elämästäni, niin silloin vaatii aikamoista kieroutumista ihmiseltä, joka aikoo tuomita sen jollakin tavalla. Tarkoitan, että kukaan ei voi laittaa toisen elämänkokemuksia kyseenalaiseks järkevällä tavalla.
Aina voi tietenkin yrittää syyttää mua mielenvikaiseks, hulluks / valehtelijaks, tai jokskin, mutta se ei kuitenkaan ole totta, sen voi kuka tahansa mut tunteva todistaa.
Eli käytännössä kirjoitan tekstin sillä tavalla, että mut tunteva ihminen vois tuntea mut siitä. En tosin tiedä onko täällä ketään sellaisia.
Jatkan aina seuraavalle keskustelulle heti kun avatessa tulee joku helvetin pitkä jaaritus.
Koska keskustelua mielestäni ei ole se että yksi pöllö kirjoittaa sivukaupalla jonnin joutavia vaan paska heitetään lyhyenä ja ytimekkäänä.
Esim; Painu helvettiin elämänkertoinesi! Ota mallia tuosta.
Kiitos mr salmonella, sulla on selvästikin asennetta. Sun ei oikeesti tarvitse lukea yhtäkään keskustelua mitä täältä löytyy, mutta jos sä saat heti raivarin nähdessäs jotakin mikä ei miellytä sun egoas, niin kannattaa ihmeessä koittaa selvittää, että missä se vika mahtaa piillä.
Älä jaarittele niin eiköhän tuo onnistu.
eräs jenkki tuumasi osuvasti. "have a point, that's all it takes. have A point"
Olisikin kiva kuulla jonkun puhuvan omista kokemuksista, eikä lankeaisi tuohon sitaattisotkuun, jota kukaan ei jaksa lukea. Saarnaaminen saa heti torjuntareaktion aikaan. Tulee vaan sellainen olo, että uskovaisilta on imetty aivot ja laitettu jotain paperimassaa tilalle, kun yhteys omaan itseen on täysin kadotettu ja uskovaisesta tulee raamatunsitaattiautomaatti, joka korvaa aivoitoiminnan. Niin että kyllä minä ainakin luen, jos ei tule niitä loputtomia lainauksia, joita jokainen voi itsekin Raamatusta lukea.
Mulla ei ole ajatuksena lainata mitään tekstejä, ellei teksti "tarinan" kannalta välttämättä sitä vaadi.
Tää on sinänsä hyvä juttu ehkä teillekin, koska nyt saatatte saada erittäin loistavan tilaisuuden yhden yksilön kohdalla todistaa, että se paperimassa siellä nupissa on todellista. ;)