Mikä uskonnoista on oikea, paras ja miksi? Vai eikö mikään ole? Miksei?
Mikä ja
miksi? Perustele.
18552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lapsenusko on viattomin ja puhtain sekä mielestäni aidoin ilman mitään ehtoja. Tietysti he jotka lapsenuskonsa ovat pystyneet aitona säilyttämään ovat myös aika lähellä oikeaa.
Niin, nyt en tarkoita uskoa Joulupukkiin, lapset tietää että hän on olemassa.
Onhan heillä vaticaanissa Jumalan pojan viran sijainenkin, Ja Sunnuntain on Catolilainen kirkko
antanut ihmiskunnalle, Ja Äiti jumalan palvonta on jo valmiina mitä muuta etsiä haluaa.
Ystävyydellä Aramis ::
muttei jokaiselle tietenkään. Perusteluna, että buddhalaisuus vastaa mulle järkevästi kaikkiin kysymyksiin mihin olen halunnut vastauksen, eikä pyri vastaamaan semmoisiin kysymyksiin joihin ei voi eikä mun mielestä tarvitse vastata. Buddhalaisuus on tuonut mulle mielenrauhaa ja olen vähitellen oppinut näkemään ja kokemaan kaiken ihan toisella, paljon paremmalta tuntuvalla tavalla;)).
pakko uskoa johonkin uskontoon, eikö silloin ole paras uskoa siihen joka lupaa eniten antaa, sillähän ei silloi ole väliä lunastaako se lupauksensa, kunha uskoo vain tiukasti kaikkiin lupauskiin, tietysti vähän kannaattaa katsoa mitä niistä lupauksista joihin uskoo joutuu maksamaan.
Tuskin kannattaa vain uskonvaraisista lupauksista hirveesti maksaakkaan?
itsekäs näkemys, .pp..
vaan järkevä?
Mutta jos haluaat uskoa vain toisten puolesta, tai muitten takia esm, jumalan/ jumalien, mitähän se sitten merkiteekin, niin sitten siitä vaan, tyhmäkin saa olla ihan vapaasti uskossaan?
ei voida yleisesti ottaen sanoa, mikä uskonnoista on paras ja oikea. Kukin voi vain löytää itselleen oikean uskonnon tai sitten olla löytämättä. Tuskinpa sitä itselleen oikeaa uskontoa kannattaa kuitenkaan millään hyötyperusteella etsiä, vaikka joku ei-uskova tätä mieltä saattaisi ollakin.
ei uskostasi ole mitään hyötyä?
Tuo :pp.:n (meniköhän pisteet oikein) kysymys on sen verran mielenkiintoinen, että toivoisin sinun vastaavan siihen. Voidaan sitten vertailla hyötyjämme, jooko?
että kun huomioni mukaan :pp. on hyvin fiksu ja liikkuu niin täysin eri sfääreissä kuin minä, niin vaivoin tai tuskin ollenkaan pystyn vastailemaan hänen kysymyksiinsä. Jotta en joutuisi kuitenkaan kiusaukseen yrittää kaikesta huolimatta vastata ja rasittaa häntä tyhmillä vastauksilla, niin olen jättänyt hänen viestinsä yleensä lukematta. Niin että valitettavasti sinä ja minä emme voi vertailla hyötyjämme, mutta ainahan sinä voit sen vertailun suorittaa :pp.:n kanssa.
on se tunne, johon uskonnot paljolti vetoavat. Jo ennen muinaisia roomalaisia jokseenkin joka kansanheimolla oli omat jumalansa, joita piti lepytellä uhrein ja palvontamenoin. Yliluonnolliset olennot voivat saada paljon harmia aikaan, jollei heitä pidetä tyytyväisinä.
Sijaisuhrin ajatus on tunnettu jo muinaisissa Mesopotamian kulttuureissa paljon ennen ajanlaskumme alkua. Sairaan sijasta saatettiin uhrata karitsa manalan jumalalle, jotta sairas pelastuisi. Syntiä tehneen kuninkaan sijaan voitiin tappaa määräajaksi hallitsemaan valittu sijaiskuningas. Jumalatar Ishtar taas laskeutui manalaan ja antoi rakkaan Tammuz-poikansa lunnaaksi, jotta maailma pelastuisi. Tähän liittyi myös myytti kuoleman jälkeisestä ylösnousemuksesta (Uskonnot maailmassa, toim. Pentikäinen)
Hyvä uskonto on sellainen, joka poistaa pelkoa ja lupaa mukavia asioita ihmiselle. Jumalan on parasta rakastaa ihmisiä ja olla kaikkivaltias, jotta hän pystyy järkkäämään asiat ihmistä miellyttävällä tavalla. Sijaisuhri on hyvä keksintö. Jumala ei vaadi ihmisiä tilille heidän rötöksistään, kun hänen verenhimonsa on jo tyydytetty.
Kristinusko täyttää aivan pätevästi hyvän uskonnon vaatimukset. Paras ja oikea, hm.
Kreikkalaisen Isokrateen (432-338 eKr) mukaan, muinaisen Egyptin papit olivat keksineet jumalten rangaistukset vaikkuttaakseen siten kansan käyttäytymiseen.
kautta aikojen ollut kongreettista hyötyä.
vallanpitäjille.
Parasta on uskoa itseensä, tekemisiinsä ja puhumisiinsa.
Sellaista rankingia ei voida tehdä, mikä määrittelisi parhaan tai lähinnä oikean uskonnon.
Tämä kullekin henkilökohtainen juttu, mikä on kenelläkim puute.
Kai voitaisiin sanoa, että kullekin oikea uskonto on se, joka parhaiten vastaa hänen psyykensä kuvaa. Loksahtaa paikalleen ihmisen psyykeen kuin palapelin pala.
Valikoima onkin huomattavasti viimeaikoina parantunut ja tänäpäivänä on mistä valita.
Eilisen Mirja Pyykön ohjelman perusteella näyttää siltä, että ihmiset myöskin valitsevat.
Kuka tarvitsee lähinnä armahdusta, kuka turvallisuutta, kuka hyväksyntää jne. Siitä vain sovittamaan.
Jotkut tulevat toimeen ilman uskontoa. Se voi johtua torjunnasta. Useinmiten kuitenkin ilmeisesti siitä, etteivät he aivan oikeasti tarvitse sitä.
Näyttää siltä, että olemme kovaa kyytiä menossa sellaiseen monikulttuuriin, jossa kirkko pikimmiten tulisi erottaa valtiosta ja alkaa panostaa niihin tekijöihin, joilla suvaitsevaisuutta parannettaisiin (ainakin edellytyksiä).
Tällaiset asetelmat ovat hyvin poikkeuksellsia ihmiskunnan historiasa.
Useimmiten ei ole tullut kysymykseenkään, että ihmiset olisivat voineet valita uskontonsa tai mahdollisen uskonnottomuuden.
Mitä tuonpuoleinen/tuonpuoleiset odottavat ihmiseltä? Mitä ihminen odottaa tuonpuoleiselta/tuonpuoleisilta? Tämä jälkimmäinen on se Valintatalo, olisiko näin?
Onko periaate sopivan uskonnon valitsemisen velvollisudesta ja oikeudesta itsessään uskonto? Tarvitaanko herätys "perityn" uskonnon sisällä ja/tai herätys laajemman maailmanuskontojen tarjottimen ääressä? Emmekö ole trendikkäitä, jos emme vavahtele hengellisesti tai yleensä maailmankatsomuksellisesti niin, että ympäristökin sen noteeraa?
harrastetaan exereme matkailua uskontoihin ja niistä pois samalla tavalla kuin tv formaateissa käydään selviytymässä jollain sarella ryhmän kanssa.
Uskontoja enemmänkin käytetään ja kulutetaan ja heitetään pois, kun löytyy jotain sopivampaa.
Kulutus kai on se arvo, tai hyöty ´mitä hyödyn jos uskon siihen ja siihen´ ajttelu on aika tyypillistä tälle ajalle. Sellainen materialistinen suhtautuminen maailmankatsomuksiin ja uskontoihin, höystettynä narsismilla huippuunsa.
Ihmiset haluaa kokemuksia ja niitähän voi saada uskonnoistakin. Viikko muslimina, kuukausi hinduna, vuosi kristittynä. Nami, nami, sanoisi muuan Bjuström.