Aloitan uuden ketjun, kun en jaksa enää selata tuota lähes 400 viestin polveilevaa keskusteluketjua, joka alkaa piispa Teemun erovaatimuksella ja laajenee sen jälkeen mitä merkillisimpiin sfääreihin.
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä nämä urputtajat oikein tahtovat? Suomalaista piispaa on aiemmin vaadittu, jopa saman nimimerkin toimesta jolle hän ei nyt kelpaakaan. SCJ ei kelpaa. Joku tuolla ketjussa kyseli, mitä oikein pitäisi olla: fransiskaani, dominikaani, kenties jesuiitta? Kysyjä ei näytä saaneen vastausta, niin kuin ei sekään järkevän tuntuinen tyyppi, joka kyseli niiltä jotka vaativat uudistuksia hiippakuntaan, mitä uudistusten pitäisi oikein käytännössä olla.
Mitä te nyt oikein haluatte? Näyttää siltä (ja muistuu mieleen) että piispa J. Wrobelkaan ei kelvannut. Piispa Verschuren taidettiin hyväksyä, tai sitten hän oli minun kirkkoon liittyessäni ollut piispana jo niin kauan, että keskustelun laineet olivat jo laantuneet.
Olen käynyt infokurssin (kyllä, isä Teemu opetti meitä, mutta niin opetti moni muukin henkilö, aina edesmenneitä piispa Verschurenia ja diakoni Laukamaa sekä "maastakarkotettua" isä Jaan Aartsia myöten). Liityin katoliseen kirkkoon täysissä järjissäni kohta 20 vuotta sitten. Minua kuten luultavasti monia muitakin loukkaa se, että joissakin edellä mainitsemani keskustelun viesteissä leimataan infokursseilla käyneet ja niiden jälkeen seurakuntaan liittyneet ihmiset mielenterveydeltään horjuviksi. Varmaan kaikissa seurakunnissa on heitäkin, mutta ymmärtääkseni mielenterveyspotilasprosentti ei ole katolisen kirkon puolella sen suurempi kuin missään muussakaan uskonnollisessa yhdyskunnassa (täyttä näyttöä tästä ei ole, koska aiheesta ei ole tehty tutkimusta).
Mutta jos
- vastanimitetty piispa on pahasta
- infokurssilta liittyvät henkilöt ovat katolilaisiksi kelpaamattomia
- sinkut ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat vähintään epäilyttäviä, jollei suorastaan tuomittavia
niin kertokaapa minulle
- millainen piispa olisi teille mieluinen
- mitkä uudistukset hiippakunnassa pitäisi toteuttaa nyt ensimmäiseksi
- millainen ihminen olisi mielestänne ns. kunnon katolinen
niin lupaan toteuttaa tämän kolmannen kohdan. Jos se nyt yleensä on käännynnäiselle mahdollista. Onko se, mielestänne?
Olisi kiinnostavaa tietää, mitä nämä urputtajat oikein tahtovat? Suomalaista piispaa on aiemmin vaadittu, jopa saman nimimerkin toimesta jolle hän ei nyt kelpaakaan. SCJ ei kelpaa. Joku tuolla ketjussa kyseli, mitä oikein pitäisi olla: fransiskaani, dominikaani, kenties jesuiitta? Kysyjä ei näytä saaneen vastausta, niin kuin ei sekään järkevän tuntuinen tyyppi, joka kyseli niiltä jotka vaativat uudistuksia hiippakuntaan, mitä uudistusten pitäisi oikein käytännössä olla.
Mitä te nyt oikein haluatte? Näyttää siltä (ja muistuu mieleen) että piispa J. Wrobelkaan ei kelvannut. Piispa Verschuren taidettiin hyväksyä, tai sitten hän oli minun kirkkoon liittyessäni ollut piispana jo niin kauan, että keskustelun laineet olivat jo laantuneet.
Olen käynyt infokurssin (kyllä, isä Teemu opetti meitä, mutta niin opetti moni muukin henkilö, aina edesmenneitä piispa Verschurenia ja diakoni Laukamaa sekä "maastakarkotettua" isä Jaan Aartsia myöten). Liityin katoliseen kirkkoon täysissä järjissäni kohta 20 vuotta sitten. Minua kuten luultavasti monia muitakin loukkaa se, että joissakin edellä mainitsemani keskustelun viesteissä leimataan infokursseilla käyneet ja niiden jälkeen seurakuntaan liittyneet ihmiset mielenterveydeltään horjuviksi. Varmaan kaikissa seurakunnissa on heitäkin, mutta ymmärtääkseni mielenterveyspotilasprosentti ei ole katolisen kirkon puolella sen suurempi kuin missään muussakaan uskonnollisessa yhdyskunnassa (täyttä näyttöä tästä ei ole, koska aiheesta ei ole tehty tutkimusta).
Mutta jos
- vastanimitetty piispa on pahasta
- infokurssilta liittyvät henkilöt ovat katolilaisiksi kelpaamattomia
- sinkut ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat vähintään epäilyttäviä, jollei suorastaan tuomittavia
niin kertokaapa minulle
- millainen piispa olisi teille mieluinen
- mitkä uudistukset hiippakunnassa pitäisi toteuttaa nyt ensimmäiseksi
- millainen ihminen olisi mielestänne ns. kunnon katolinen
niin lupaan toteuttaa tämän kolmannen kohdan. Jos se nyt yleensä on käännynnäiselle mahdollista. Onko se, mielestänne?
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta eikö hulluus Ristuksen ristin vuoksi ole järkevämpää ku reikkalaisten vilosohvien viisaus?
Tämä aloitus on täysin turha. Kokemus osoittaa, että mikäli samasta aiheesta tehdään toinen aloitus, siinä yleensä vain toistellaan jo sanottua. En näe nyt sellaiseen minkäänlaista tarvetta. Lisäksi palstalla ei ole perinteisesti suvaittu rinnakkaisia keskusteluita samasta aiheesta.
Vinkkinä sanoisin senkin, ettei "Kummallista keskustelua" kelpaa keskustelun nimeksi. Nimestä pitää käydä selville lyhyesti ja ytimekkäästi mistä aiheesta tai aihepiiristä on kysymys. Ajattelevan katolilaisen "Piispa Teemu, eroa!" sanoo kolmella sanalla tämän. Eri asia taas on olemmeko siitä samaa mieltä. Mutta juuri siitä se keskustelu alkaakin.
Korvameduusa kirjoitti:
” Mutta jos
- vastanimitetty piispa on pahasta
- infokurssilta liittyvät henkilöt ovat katolilaisiksi kelpaamattomia
- sinkut ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat vähintään epäilyttäviä, jollei suorastaan tuomittavia
niin kertokaapa minulle
- millainen piispa olisi teille mieluinen
- mitkä uudistukset hiippakunnassa pitäisi toteuttaa nyt ensimmäiseksi
- millainen ihminen olisi mielestänne ns. kunnon katolinen
niin lupaan toteuttaa tämän kolmannen kohdan. Jos se nyt yleensä on käännynnäiselle mahdollista. Onko se, mielestänne?”
***********************************************
Mielestäni yllä oleva nimimerkki Korvameduusan teksti on täysin asiallinen ja näihin samoihin kysymyksiin kaipaa varmasti moni muukin vastauksia.
Ettekö te isä Teemu Sipon piispaksi valintaa arvostelevat osakaan kertoa, mitä te itse asiassa haluatte. Onko teillä sellainen mielikuva, että isä Teemu Sippo olisi valituksi tulemisellaan syrjäyttänyt mielestänne paremmin Helsingin hiippakuntaan sopivan henkilön.
Odotan vastauksianne, mikäli jollakulla teistä toista katolista henkilöä arvostelevista, on edes jonkinlainen kuva siitä :
- millainen piispa olisi teille mieluinen
- mitkä uudistukset hiippakunnassa pitäisi toteuttaa nyt ensimmäiseksi
- millainen ihminen olisi mielestänne ns. kunnon katolinen
Olen ihan samaa mieltä exotsirin kanssa. Keskustelu piispa Teemu Siposta on käynyt niin hävyttömäksi, että olisi totta tosiaan aika saada vastauksia niiltä, jotka hänen kykynsä ovat tällä palstalla kyseenalaistaneet.
Kyllä hiippakunta on kammottavassa kunnossa. Hyvinä katolilaisina itseään pitävät ihmiset pitävät sopivana heittää viesti toisensa jälkeen lokaa nimitetyn piispansa päälle. Eikä teillä ole mitään tajua siitä, millaiseen suhtautumiseen ja käyttäytymiseen kristillisyys meitä velvoittaa? Eikö kirkon auktoriteettia ja virkaa kunnioiteta enää ollenkaan?
Olkaa nyt hyvät ja vastatkaa niihin kysymyksiin, joita tämän keskustelun avaaja teille esittää.
että keskustelun voi poistaa sillä henkilö pilkkaa erimieltä olevia nimittämällä heitä urputtajiksi. Laittamalla vähän epäasiallisuutta asialliseen tekstiin saa kuvan että epäasiallisuus on ok. Mutta sitähän kirjoittaja kai haluaa. Mutta jos kirjoittaja kuitenkin pyytä anteeksi epäasiallisuuttaan voin vastata. Tosin olen kyllä mielestäni vastannut monesti em. kysymyksiin tällä palstalla.
jos sana urputtaja teitä loukkasi. Jos käytän sen sijasta epiteettiä "henkilöt, jotka tällä palstalla kritisoivat vahvasti isä Teemu Sipon nimittämistä Helsingin hiippakunnan piispaksi" niin voitko vastata kysymyksiini?
Tai laittaa linkin sinne, mistä löydän selkeät vastaukset näihin keskusteluketjun avauksessa esittämiini kysymyksiin?
No ensinnäkin en ole mielestäni kritisoinut tätä voimakkaasti vaan kertonut mielipiteeni asiasta.
Mieluinen piispa: Hiippakutapappi, jesuiitta, benediktiini, dominikaani, fransiskaani tässä jäjestyksesä.
Syyt: dehoniaanit ovat jo pitkään hallinneet sillä menttalitetilla, että Suomi on pidettävä dehoniaanien hallussa silläkin uhalla, että se vatii toimimista kirkkoa vastaan ja suoranaista kutsumuksien tuhoamista sekä välinpitämättömyydellä että aktiivisella täysin tahallisella kiusanteolla. Itse toivoivoin siksi, että uusi piispa ei olisi missään nimessä dehoniaani. En oman itseni vuoksi, vaan ihan hiippakunnan vuoksi. Vaikka kyllä minun täyytyy sanoa, että olisi kivempaa, jos kirkkoherra olisi suomalainen eikä puolalainen, italialainen tai vaikka jostain Etelä-Amerikasta. Hiippakuntapappi piispana tai piispa sellaisesta sääntökunnasta, joka ei toimi Suomessa aktiivisesti olisi taannut hiukan objektiivisempaa hiippakunnan johtamista. Toki dominikaanit toimii Suomessa, mutta ei liene salaisuus että minulla on tässä asiassa hiukan ketunhäntä kainalossa, vaikka kyllä jesuiitat onkin ehdoton suosikkini.
Infokurssilaisista: en ole koskaan vastustanut infokurssilaisia tai puhunut heistä pahaa. Toivon todella, että mahdollisimman moni löytää hengellisen kodin katolisesta kirkosta. Päin vastoin olen kritisoinut vastakkaista toimintaa. Jopa monet papit, ikävä kyllä, suhtautuvat ylimielisesti ja halveksien infokurssilaisiin. Minusta se on väärin. Ja minua hirvittää ajattelu, että olisi parempi että pysyisivät siellä missä ovat, kun kumminkin kapinoivat ja ovat liberaaleja ja ties mitä ja ehkä vaihtavat kirkkoa taas vuoden kuluttua, joka on hyvin tyypillistä. Toki ymmärrän sen, että pait vanhemmiten voivat muttua kyynisiksi, mutta heidän on kumminkin syytä muistaa miksi tekevät valitsemaansa työtä.
Kunnon katolinen: Kunnon katolinen on henkilö, jolla on henkikökohtainen suhde Jumalaan ja pyrkii elämään sen todeksi arkielämässä katolisen kirkon ohjeiden mukaisesti. Ei toki silmät ummesssa totellen vaan, järjellä ja sydämellä ajatellen.
-ps pappien kannattaa hiukan panostaa ulkonäköön ja pukeutumiseen. Parrat kannattaa ajaa ennen sunnuntain messua ja sutaanin käyttö olisi suositeltavaa.
jotta homma ei mene liian vakavaksi tässä Biermösel Blosn: “Bayern”
http://www.youtube.com/watch?v=fZqeVnvnaAk
ja Gerhard Polt paavina:
http://www.youtube.com/watch?v=gK-p_OZd24k
On todella ikävää saada tällainen kuva kirkostamme, mutta ymmärrän sen täysin. Minulle katolinen kirkko on opettanut tähän mennessä toisten hyväksymistä sellaisena kuin toinen on. Harmi, ettei oppi ojaan kaatunut. Mutta selän takana tikarit lentävät kun pää kumartuu rukoukseen. No helvetistä löytyy tilaa kaikille.
Minun protestanttinen ystäväni sanoi, että katolilaisten riitely näyttää todella pahalta hänen silmissä. Jonain päivänä ateistit ja muut käyttävät sitä meitä vastaan. En yhtään ihmettele, en yhtään ihmettele.
Vihata saatte minua, vihamaan minua joudutte, niin kauan kuin olen se mikä olen. Kirkkoyhteisö voi kääntää selkänsä jäsentensä päin, mutta käännynnäisen tai minun kielellä kirkkokuntaa vaihtaneella, ei tulisi lähteä tämän takia pois. Uskon ja rohkeus on oltava niin vahva, että piispasta riitely/käännynnäisen haukkuminen ei haittaa. Minä sanon suoraan silloin, jos minut luokitellaan ryhmään "vikittelijät". Uskoni Isääni ei muutu, vaikka maailman kaikki kirkkokunnat tulisivat riitelemään keskenään, minkä värinen piispa tulisi olla.
Tuin edellistä piispaa, tuen nykyistä piispaa. Tuen katolista uskonoppia ja paaviamme Ratzingeria. Toivon, että minua ohjataan uskossani ilman tikareita. (Ihan minun turvallisuuden kannalta).
Hyvä kirjoitus.
Hyvin moni Kirkkoon liittyymistä harkitseva karaistuu tätä palstaa lukiessaan; silloin on kyse vankasta uskosta kun päättää tulla katolilaiseksi kaikesta tästä riitaisuudesta huolimatta. Niin hassulta kuin se tuntuukin, on Suomi24 eräänlainen koetus jossa tulokas usein punnitaan.
Päätöksen kypsymiseen menee usein vuosikausia, jonka aikana henkilö itse lukee paljon Kirkon historiasta ja teologiasta. Se on hyväksi, sillä se saa näkemään asiat oikeassa perspektiivissä ja aikajänteessä. Kirkko on ulkoisesti köyhä ja eripurainen, mutta sydämessään kantaa loputtomia rikkauksia.
Tästä tulee mieleen Decameronen tarina, jossa katolilainen ja juutalainen kiistelevät, kumpi uskonto on parempi. Juutalainen päättää lähteä Roomaan katsomaan ja palaa takaisin kääntyneenä katolilaiseksi. Katolilainen ihmettelee, että kuinkas nyt noin kävi. Ex-juutalainen vastaa, että hän näki Roomassa kirkon johdon korruption ja synnissä rypemisen ja tuli siihen tulokseen, että Jumalan on oltava kirkon takana, koska ilman Jumalan vaikutusta kirkko olisi jo aika päiviä tuhoutunut korruptoituneiden pappien käsissä.
Ehkä tässä katolilaisten riitelyssä on vähän samaa. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa katolilaisuus nyt enemmän kuin koskaan ja olen löytänyt fantastisia katolilaisia kirjoja ja lähteitä - tosin ovat voittopuolisesti jesuiittojen kirjoittamia. Ilman tätä palstaa tuskin olisin ehtinyt näin pitkälle. Eli kiitos teille taistelevat metsot.
"Niin hassulta kuin se tuntuukin, on Suomi24 eräänlainen koetus jossa tulokas usein punnitaan."
Voiko se sittenkään olla noin? Voihan asiaan pohtia siitäkin näkökulmasta, että pitääkö johonkin kulttuuriin tutustuessa tunkion kautta. Jos ihminen harkitsee Thaimaahan muuttamista, pitääkö hänen välttämättä henkilökohtaisesti tutustua ensin tyttökatuihin ja prostituoitihin? Eihän hänen siellä eläessäänkään tarvitse olla ilmiön kanssa missään tekemisissä?
Könkkö vertaus? Ehkä. Mutta pointti on, että epäilen, josko tämä palsta antaa lainkaan kuvaa katolilaisuudesta. Ehkä ennemmin siitä, että ihmisillä on ongelmia ja joskus vaikeaa tässä elämässä?
Ei tämä palsta tietenkään realistista kuvaa anna Suomen katolilaisista, sen enempää kuin Suomi24 yleensäkään antaa suomalaisista - jotka kuitenkin ovat enimmäkseen rauhallista ja järkevää lajia.
Mutta tämä on kuitenkin ainoa julkinen foorumi jossa katolilaiset käyvät aktiivisesti keskustelua (tai "keskustelua"), ja useimmat katolisuudesta kiinnostuneet nettilukutaitoiset jossain vaihessa löytävät tiensä tänne ja se saattaa olla monelle melkoinen järkytys nähdä miten täällä Kirkon jäsenet riitelevät.
Ehkä hyvä niin, ehkä koetus on tarpeen. Ja kyllähän täälläkin aina välillä näkee toisenlaisia viestejä kuin sitä iänikuista konservatiiivi-liberaali-vatvomista, minkä takia itsekin jaksan täällä käydä, vaikka niin tehdessäni riskeeraan joutua kiihtymyksen valtaan ja kirjoittaa asioita, jotka eivät ehkä aina ole niin hyödyllisiä kuin sinä hetkenä luulisi...
"... joissakin edellä mainitsemani keskustelun viesteissä leimataan infokursseilla käyneet ja niiden jälkeen seurakuntaan liittyneet ihmiset mielenterveydeltään horjuviksi."
Eivätkai ne terveet lääkäriä tarvitse. Monet ovat pahasti vaikean synnin taakan alla horjuvia ja tarvitsevat sen orjuudesta pääsyä.
Itse liityin katoliseen kirkkoon seitsemän kuukautta sitten ja syy oli erityisesti parannuksen sakramentti (rippi) ja eukaristia (ehtoollinen). Ensimmäisen rippini jälkeen tunsin itseni yhtä kevyksei sielustani kuin keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle päästetty lehmä. Eukaristia, Kristuksen kanssa mystinen liittyminen, luo rakkautta ihmiskuntaa sekä itseään kohtaan ja harmoniaa ihmissuhteisiin.
Kun niitä vastauksia urputtajilta näköjään saa vielä odottaa, sanonpa omasta puolestani pari sanaa.
Piispasta. Mieluinen on sellainen piispa, joka haluaa omistautua tälle hiippakunnalle kokonaan. Mieluinen on piispa, joka pyrkii vastaamaan ihmisten hengellisiin tarpeisiin. Mieluinen on piispa, joka esiintyy miellyttävästi: esiintyy meidän katolilaisten suuntaan arvostaen, kuunnellen ja tarpeen mukaan ojentaen, muiden kristittyjen suuntaan fiksusti, kohteliaasti mutta tinkimättömästi katolisia arvoja esillä pitäen. Mieluinen on piispa, joka kulkee seurakunnissa ja näkyy keskuudessamme, niin että tunnemme hänessä johtajamme ja paimenemme.
Lähtökohtaisesti mieluinen on se piispa, joka meille on nimitetty. Tarkoitan tässä nyt yleisesti, en vain vasta nimitettyä piispa Sippoa. Katolilainen kunnioittaa kirkkoa ja sen päätöksiä, myös piispannimityksiä, ainakin kunnes nimitetty piispa (joskus, varsin harvoin), huonon viranhoidon takia menettää sen kunnioituksen.
Minä kunnioitan piispa Sippoa. Hän on minulle lähtökohtaisesti mieluinen, koska kirkko on hänet meille piispaksi nimittänyt.
Uudistuksista hiippakunnassa. Uudistuksia en katso olevani pätevä vaatimaan. Nuorten katoaminen seurakunnista vahvistuksen jälkeen on huolestuttavaa, mutta en tiedä sellaista uudistusta, jolla sen kehityksen voisi kääntää. Toivon uuden piispan vähitellen rauhoittavan hiippakuntansa ja saavan ihmiset ymmärtämään, että riitely, kyräily ja pahan puhuminen selän takana on vahingoksi koko kirkolle. Se on myös syntiä.
Kunnon katolilaisista. Ensimmäinen vaatimus on mielestäni se, että omaa katolisuutta arvostetaan ja kirkkoa arvostetaan. Sellainen arvostaminen tarkoittaa, että otetaan vakavasti kirkon opetus. Ja jos kaikki nyt ajattelevat, että tarkoitan kirkon opetusta seksuaalikäyttätymisestä, niin sanon että tarkoitan kyllä ennen sitä paljoa muuta.
Tarkoitan että ensimmäiseksi on otettava vakavasti kirkon koko eettinen eetos, kymmenen käskyä Vuorisaarnan valossa. Jumalaa on rakastettava, lähimmäistä on rakastettava. Ilman sitä katolilainenkin on vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, kaikista seksuaalisuutta säätelevien käskyjen noudattamisestakin huolimatta.
Muistatte Paavalin sanat siitä, mitä rakastaminen tarkoittaa: kärsivällisyyttä, anteeksi antamista, sitoutumista ja henkilökohtaisen vastuun ottamista. Se ei tarkoita nuhtelua, ellei siihen nuhteluun liity lupaus: minä autan ja tuen. Rakkaus ei salli kenenkään, ei normeja täyttämättömienkään, mollaamista, ei kiusaamista, ei ulkopuolelle sysäämistä.
Toivon, että minäkin joskus kasvan kunnon katolilaiseksi. On se mahdollista Jumalan avulla, sinulle ja minulle.
Ihan hyvin kirjoitit. Mikä muuten erottaa "hyvän katolilaisen" "hyvästä kristitystä" ja lopulta "hyvästä ihmisestä"?
Kun tarpeeksi kaukaa katsoo, kaikilla kristillisillä kirkoilla on samat korostukset. Mitä kirjoitit piispasta ja hyvästä katolilaisesta, sopii ihan yhtä hyvin luterilaiseen tai ortodoksiseen piispaan/seurakuntalaiseen tai vaikka helluntaiseurakuntaan. On myös samat ongelmat: nuoret häviävät rippikoulun jälkeen ja palaavat vasta kymmenien vuosien päästä. Luultavasti edes katolinen kirkko luterilaisesta ja ortodoksisesta puhumattakaan ei ole osa suomalaisten (tai Länsi-Eurooppalaisten) elämää ja viikkorytmiä. Uskonto ei vain sovi nuorten ja keski-ikäisten kiireiseen elämään. Tässä suhteessa pitäisi ottaa oppia muslimeilta, joilla ei ole ongelmia nuorten tavoittamisessa. Tosin islam onkin osa jokapäiväistä elämää kun taas kristinusko on helposti joulua ja pääsiäistä varten.
Mutta jatketaan samaa mallia: riidelkää te piispasta, ortodoksit Mitrosta ja me lutikat vaikka homoliitoista. Ettei tarvitsisi ihan oikeasti huomata, että menetimme pelin maallistumiselle ja islamille jo ajat sitten. Kun nämä riidat on riidelty, keksikäämme jotain yhtä tyjänpäivästä mutta herra paratkoon, ei vahingossakaan vilkaista peiliin.