uskovaista psykologia, neurologia tai hypnologia?
Olisi mielenkiitoista tietää voivatko tällaiset ihmiset hurahtaa uskoon, vai ovatko he "tiedolla roketetut" sitä vastaan.
Olisi mielenkiitoista tietää voivatko tällaiset ihmiset hurahtaa uskoon, vai ovatko he "tiedolla roketetut" sitä vastaan.
Vastaukset 52
Vanhimmat
>>uskovaista psykologia, neurologia tai hypnologia?
Tiede ja usko ovat eri asioita joten tuo "hurahtaminen" ilmeisesti tapahtuu jos on tapahtuakseen ihan muista syistä.
Tutustuin aikanaan hypnoosiin ja sen eri käyttömuotoihin ja näen tiettyä yhtäläisyyttä uskonjen keskuudessa harrastettavissa tilaisuuksissa ja suggestiolla.
Tosin en ole itse ollut mukana niin voimakkaissa joissa kaatuillaan jne. Laki EI salli että hypnoosia käytettäs esimerkiksi uskonnollisissa tilaisuuksissa. Mutta on hyvin vaikea vetää rajaa mikä on suggestiota ja mikä esimerkiksi hartauteen kuuluvaa. Ilmeistä kumminkin on että lain mielessä liikutaan "harmailla alueilla."
Käsittääkseni uskojen johtajat ovat hyvin tietoisia suggestion voimasta. He eivät siitä ilmeisesti puhu suggestion tuomana ilmiönä vaan selittävät pyhänhengen laskeutumisena tai jonain vastaava tunteena.
Olen myös vakuuttunut siitä että ne ulkomailla tapahtuneet joukko-itsemurhat ovat juuri joukkosuggestion voimalla aikaan saatuja. Asiaa on vaikea todistaa mutta muuta pätevämpää selitystä on vaikea löytää.
Nyt ruotsissa tapahtunut verityö vapaakirkon sisällä tuo hiukan uutta valoa näihinkin asioihin. Asian tutkijat ovat varmaan jo saaneet enemmän tietoa miten ja miksi sen seurakunnan/lahkon tjms. johtohahmo sai niin suuren merkityksen ihmisiin. Aluksi kaikki seurakuntalaiset vaikenivat mutta osa on halunnut avautua täydellisesti ja se edesauttaa tutkimuksia siinäkin mielessä. Joten ehkä uutta valoa on tulossa sitä etsiville.
""""Laki EI salli että hypnoosia käytettäs esimerkiksi uskonnollisissa tilaisuuksissa. """""
MIKÄ LAKI?
Suomen lainsäädännöstä ei löydy ainuttakaan hypnoosia koskevaa pykälää.
Mitä taas alkuperäisen kysyjän kysymykseen tulee, niin tiedän useitakin meitä uskonnollisen vakaumuksen omaavia hypnoosiasiantuntijoita.
Uskon ja hypnoosin suhteita tarkastellaan myös osoitteessa
http://www.aretalogia.com/index.html
ollaan kuitenkin tekemässä ja sen jälkeen voitkin siten harrastaa sitä enää itseesi.
laki aikoo puuttua esim. kirkollisten toimitusten hypnotisoivaan vaikutukseen olisi kiva tietää?
Tai kaiken tiedotustoiminnan, radion, Tv n,lehdistön suggestiiviseen manipulointiin, olisi kiva tietää?
Tai elokuvien, kirjojen, keskustelujen suggestiiviseen sisältöön, olisi kiva tietää.
Vai onko taas tulossa jokin laki, joka sallii pappien käyttää suggestioita mutta kieltää sen esim joltain rajoitetulta ammattikunnalta esim. vaikka ammattiauttajilta?
tarkoitus ole rajoittaa se lääketieteelliseen käyttöön, siis nimen omaan hypnoosin antaminen, nuo mainisemasi manipuloinnit ei varmaan kuulu lain piiriin.
siis papit ei enää saisi vapaasti jatkaa puoskarointiaan ja puurouttaa ihmisten aivoja käyttökelvottomaan kuntoon!? Lääkärit vaan, epäilen ettei asia edisty lainkaan.
Kaikki kanssakäyminen perustuu pitkälle joko tietoisen tai tiedostamattoman hypnoosin ja suggestioiden käyttöön. Miten oikeasti pystytään vetämään raja missä se on sallitua ja missä ei.
Autokauppiaita unohtamatta. Siis kuka on pätevä sanomaan milloin ja kenelle hypnoosia voi antaa, kun pelkistetysti koko elämä on eriasteisten hypnoositilojen ja suggestioiden yhdistelmää?
Saadaanpahan taas liuta uusia sääntöjä sääntöjen luvattuun maahan. Niihinhän ihmiset kuitenkin täällä Suomessa uskovat enemmän kuin jumaliinsa.
"Sääntöihin uskominen" onkin ainoa varteenotettava kilpaijlija uskonnolle.Ehkä ohittaakin kristinuskon jos tarkkoja ollaan.
Palattaisiin suoraan noitavainojen aikaan.
90% kaikista hypnoottisista ilmiöistä kun tapahtuu muun kuin hypnoosi-nimikkeen alla eikä poliisi, syyttäjä ja tuomarit ole päteviä arvioimaan milloin on kysymys hypnoosista - esim. uskonnoissa.
tuli tuossa äkkiseltään mieleen kirsi-maria haapasalo-pesu, jonka luennolla olen joskus ollut.
aiheena oli muistaakseni "varhaisteinit"!
KM-H-P on nuorisopsykiatrian ylilääkäri, mutten muista missä, eikä googlekaan auttanut.
uskovaisia psykiatrian ammattilaisia on paljonkin, myös neurologeja. hypnologit ovat taas sitten eri planeetan logeja...
""""hypnologit ovat taas sitten eri planeetan logeja... """"""
Artikkeli "Suggestoterapia ja usko" osoitteessa
http://www.hypnologia.com/fin/hypno/2002/2/kt.html
Sanoisin, että uskovainen psykologi on mahdottomuus!
kerropa tarkemmin, mitä tarkoitat. minulla näet on käsitys, että juuri uskova psykologi tajuaa uskonasiat jetsulleen!
minunkin lähipiirissäni on pari uskovaa psykiatrian alan ammattilaista ja olen aina ihaillut heidän kykyään ymmärtää ihmistä kokonaisvaltaisesti. eikä usko ole tuonut rajoitteita ymmärrykseen, vaan paremminkin päinvastoin.
sinun psykologisi on ilmeisesti myös ateisti?
Tässä sinulle ja kaikille muille uskova psykologi. Ei ne hyvänen aika sulje toisiaan pois, ellei sitten ole noinkin kapeutunut ajatusmaailma kuin eräillä.
Ei todellakaan tarvi olla psykologi ollakseen "tiedolla rokotettu", niitä löytyy jokaiselta alalta. Aivan eria asia on sitten kuinka aitoa ja syvää se tieto ja vakaumus on. Mikäli järjellä ja tiedolla haluaa asioita käsitellä ja niihin suhtautua niin eihän ateistiakaan(jumalankieltäjää)voisi olla edes olemassa! Mitä järkeä on kieltää sellaista joka ei ole olemassakaan? Voisivat yhtä hyvin ryhtyä joulupukinkieltäjiksi, samaa ajanhaaskausta kumpikin vaihtoehto. Ero on vain siinä että ihmiseen on luotu Jumalankaipuu, se ei anna varmuutta eikä rauhaa ennenkuin ihminen palaa Jumalansa yhteyteen. Raamattu kertoo pelastussanomasta Jumalan hulluutena jota järki ja viisaus ei voi käsittää. Jumala suuressa viisaudessaan on säätänyt asiat niin ettei järjen tai tiedon avulla pelastuta, ovi on kaikille avoinna mutta vain uskon kautta.
Ateisteille Jumala on olemassa kulttuuripiirissä läsnä uskovaisten tunnustuksina, sanoina ja kuvina. Uskoa Jumalaan ateistilla ei ole ja siksi nämä julistukset voivat saada hänet puolustuskannalle.
Mitä järkeä on kieltää sellaista joka ei ole olemassakaan? Voisivat yhtä hyvin ryhtyä joulupukinkieltäjiksi, samaa ajanhaaskausta kumpikin vaihtoehto.
Tuohon voisi sanoa,että suomalainen aikuinen ei usko enää joulupukkiin, joten ei ole mitään kiellettävää. Sen sijaan ateistin mielestä Jumala on harha, joka on olemassa korkeintaan ajatusmaailmassa.
Onpa voimakas harha, kun noin voimakkaasti on "ateistienkin" maailmassa ja kun sille pitää antaa niin paljon aikaa ja vaivaa, jopa kirjoja kirjoittaa sitä vastaan!:-) Antakoon "ateistit" uskovaisten pitää "harhansa". On kai "ateisteilla" tärkeämpääkin ajankulua:-)
Onhan se uskonto ihan noin yleishumanistisestikin kiinnostava asia. Ei kai ufoihin tai muihin jumaliinkaan tarvitse uskoa ilman että niistä voi puhetta tuottaa.
Ei silti, minäkin uskon Jumalaan, pitipä vähän inttää. ;)
Olen uskova psykologi, ja opinnoissani erikoistuin
neuropsykologiaan ja kliiniseen psykologiaan.
Itse asiassa kävin vielä lyhyen kurssin NLP:tä,
jossa käsiteltiin paljon suggestioiden ja
mielikuvien vaikutusta.
Mikään oppimastani ei ole horjuttanut uskoani
Jeesukseen.
Niin että onhan meitä, ja oli opiskelukavereissani
muitakin uskovia. Yksi ystävistäni on uskova
psykiatri, ja toinen on valmistumassa psykologiksi.
Luonteeltani olen kyllä muutoin melkoinen
skeptikko - tehdyt tutkimuksetkin käyn läpi
kriittisellä katseella ennen kuin jollain tavalla
luotan...
Nii että oli Herralla minussa töitä kerrakseen,
kun minusta teki uskovaisen :)
sinä se sitten osaatkin kertoa meille selvästi, mitkä ovat uskosi perusteet Jeesukseen ja ilmeisesti "yliluonnolliseen Jumalaan"?
Sinä,:pp, tarvitset erityiskoulutusta näissä asioissa, olethan sosiaali-alan työläinen, jolla ei tunnu olevan taitoa suhtautua neutraalisti asiakkaan ongelmiin.
Älä loukkaannu, ajattelen myös asiakkaittesi parasta.
nyt oli tekemistä kysymykseni kanssa?
Ja mitä sinä tiedät minun suhtautumisesta asiakkaisiini?
lukemaansa.
Näin syntyvät uskonnot;
Ote Jussi Viitalan kirjasta ”Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen”
(yksi vuoden 2004 Tieto-Finlandia ehdokkaista) s. 230:
”Myyttiin perustuvissa riittimenoissa ihmiset voidaan edelleen kiihottaa ekstaasiin, jossa he ovat valmiit omaksumaan yhteisön edustamat käsitykset hyvästä ja pahasta. Samalla riittiin osallistuvat vahvistavat yhteisöön kuulumisen tunnettaan ja välittävät eteenpäin käsityksiään ”jumalille otollisesta” käyttäytymisestä ja yhteiskunnan järjestyksestä.
Yhteinen, todellinen tai kuviteltu vaara voi olla samanlainen tekijä. Ihmisen geeneihin ei ole ohjelmoitu tiettyä yhteiskuntajärjestystä, vaan vain alttius riiteissä tapahtuvalle joukkosuggestiolle ja sitä kautta tapahtuvalle eettisen normin ja yhteiskunnan jäsenyyden ja yhteisön käyttäytymismallien omaksumiselle.
On ilmeistä, että tämä aivotoimintojen ominaisuus on evoluution tuotetta, vaikka itse riitit ja myytit ovat kulttuurista perimää. Tällainen kulttuurisen ja biologisen evoluution kulku käsi kädessä näyttää toistuneen ihmisen kehityslinjalla monissa yhteyksissä. Tämä ihmisen evoluution tuote - taipumus riitissä tai muutoin aikaansaadussa kiihotustilassa tapahtuvaan sosiaalistumiseen ja lauman ohjaukseen alistumiseen – on tuottanut kaikki maailman uskonnot ja paljon muuta myyttistä ainesta sosiaalistavien riittimenojen käyttövoimaksi.”
Kappalejako nimimerkin lisäämä.
Vastasit minulle alempana olevaan kysymykseeni lähetys yhdistyksestä kiitos siitä.
psykologit tuntevat tajuntaa alentavat menetelmät. Niiden kanssa ei kaikilla ole leikkimista olivatpa ne kemiallisia tai henkisiä.
Käypäs tsekkaamassa helluntailaispalstalla aloittamani jo toiselle sivulle ehtinyt sielunhoito/kristillinen terapia-niminen viestiketju!
Osaisit varmaan vastata kysymyksiini, ja varmasti sinulta löytyisi myös asiallisia vastauksia, näin oletan.
Ikävän kyllä en voi sanoa kuinka paljon pystyn itse pyörimään näillä palstoilla lähiaikoina, ja voi olla että omat vastaukseni saatavat jäädä vähiin, mutta jossain vaiheessa tulen kuitenkin tänne zekkaamaan, joten olisin tosi kiitollinen jos viitsisit zekata kys. ketjun. Ehkäpä keskustelu voi jatkua aiheesta myöh. siis jatkua...ei jankata...? ;)
Katse kristallipallooni, ja kas, mitä siellä näkyikään, itse Trubaduurin sivupersoonahan se siellä taas sekoilee, eikö paremmin olsi sopinut, sosiaali - pummi?
Jos nyt lopetat tuon mielipuolisen leikin niin
annan asian olla, mutta jos vielä jatkat, niin
näytän sinulle varsinaiset taitoni sotkea muutama
peruskäsite niin perinpohjin ettet löydä enää
omaa vilttiä etkä tyynyä.
Minä vastaan tähänkin vainoharhaisuutta hipovalle viestille omalla nimimerkillä.
Joten suosittelen, rauhoitu jo ajoissa, ja ota easysti tästä eteenpäin.
Kai vielä sentään lukea osaat suomenkielisiä
kirjoituksia (viestejä).
Voisitko ammatti-ihmisenä kertoa käsityksesi siitä, että kun silloin tällöin saamme kuulla esim. alkoholistin raitistuneen uskoon tultuaan, mistä tässä ilmiössä on sinun mielestäsi kysymys?
mur mur, meinaatko purra?
Siähän olettkin ainoa keskustelupalstalle kirjoittava, kelle ei saa vastata?
Entäs saako sivupersoonillesi?
Mervi kuin tässä, kertoo se jo paljon?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=680&posting=22000000002661746
Vastaus ja kommentti poikeavat jonkin verran toisistaan, en ole puhunut vastaamisesta mitään.
vastaaminen on vain ajan haaskausta .
vastata voi, mutta ei kommentoida?
Entäs niitten lukuisten sivupersooniesi kommentoiminen?
meillä on ikuisuuten asti, vai miten se meni?
ok, katsotaan josko ehtisin viikonlopun jälkeen
katsoa tuota, kun nyt on pari päivää menoa...
Uskot siis tosissasi, että minä kirjoitan kaikki täällä olevat jutut yksin, poislaskien sinun
kommenttisi ja muutamat vastaukset,sanon vain OHO!
vaikka monet sivupersoonasi ovatkin suuruuden hulluja, älä nyt sentään itsestäsi moisia luule.
En todellakaan usko,että kirjoittelet kaikkia täällä,sillä täällä on jokunen ihan järkeväkin kirjoittaja, mutta voin tietysti näyttää ketjuja joissa sinulla on yhdessä ketjussa yli puolenkymmentä sivupersoonaa.
Mutta voihan se tietysti olla, että olet niin sekopää, etteet edes itse tiedosta niiden olemista, mikä kyllä selittäisi niiden keskenään käymät kommentit?
Silloinhan niitä voikin kommentoidakkin vapaasti, vai mitä?
Mutta selitäppäs sitten miksi sinä älähdit, kun kommentoin sivupersoonaasi?
Tietysti tyhmyyttäsi.
Onpa sinulla herkkä kosketuspinta ja sinun sivupersoonilla vielä herkenpi, sekä heikko kyky
selvittää kirjoittajan aitoutta.
Eihän sellaisia viestiketjuja ole olemassakaan
joissa minä olisin esiintynyt monen monena eri nimimerkkinä tai ottanut kantaa omiin kirjoituksiin, mutta sinulla on kyllä taipumusta
tehdä tälläistä kepulikonsti touhua eli alittaa
rima.
Ja kumma piirre on tuo sinun valtava tarve ivata
tuntemattomia ihmisiä, se on sairasta jos mikä!
lyödä hynttyyt yhteen kun olette jo pitkään seurustellet aktiiviseti keskenanne rupatuuri ja pp.?
Oletko kenties saanut väärää tietoa joltain velholta kun luulet pp pääsevän taivasten valtakuntaan, ei siellä ole tilaa valheen lapsille
eikä ateisteille, etkö tosiaankaan tiennyt tätä.
No nyt tiedät senkin, ainakin toivon niin.
tuokin ilmoittautuminen olla sitä samaa "uskovaisten" todistusta kun heidän todistus tilaisuuksissakin, ketä eniten ja parhaiten valehtelee todistaessaan, se on paras uskovainen?
No niin, pääsin nyt kahlaamaan jollain tavalla ne 85 viestiä, jota ketjusta löytyi. Intensiivinen keskustelu, ei voi muuta sanoa, ja syvällinen aihe.
Pari kommenttia taustastani, jotta tiedät, mistä katselen asiaa: en ole ollut vuosiin terapiatyössä, ja yleensäkin varsinaisella mielenterveyspuolella olen tehnyt vain "kevyttä" lyhytterapiaa, jos se ilmaisu sallitaan. Olin kyllä kiinnostunut aiheesta opiskelun aikana ja vähän jälkeenkin. Yksi syy, mikä vei kiinnostavuuden, oli se, että koin terapiamenetelmien kuitenkin olevan vielä niin...miten sen sanoisi...enemmän taiteen kuin tieteen asia. En halunnut toimia sellaiselta pohjalta, jossa en oikeasti tiedä viekö tämä oikeasti syteen vai saveen. Tein gradun erään terapialajin tuloksellisuudesta, koska aihe tosiaan kiinnosti, mutta...psykoterapiakirjallisuus tuntui sisältävän niin paljon käsitteellistä, vaikeasti todistettavaa sekamelskaa, ettei se oikein innostanut työn pohjana. Toki tiedän, että useimmat ihmiset hyötyvät terapiasta, ja jotakin toki tiedetään niiden vaikutusmekanismeista, mutta en löytänyt sellaista terapiasuuntausta, jonka menetelmiin olisin itse uskonut niin paljon, että olisin lähtenyt sitä työkseni toteuttamaan. Eklektikkojahan suurin osa terapeuteista toki on, mutta kuitenkin. Kognitiivinen ja kognitiivis-konstruktiivinen terapia kiehtoi eniten selkeydellään ja tuloksellisuustutkimustensa valossa. Toivon mukaan psykoterapiaankin tulee pian "evidence based"-villitys, ellei ole jo tullut.. Yhteenvetona siis: Luen ylipäänsä ihmisen terapiaa koskevia kirjoja skeptisesti, ja tämä asenne tulee todennäköisesti näkymään siinä mitä kirjoitan.
Aiheesi on kyllä sellainen, joka kannattaisi ottaa keskusteluun, ja tutkimuksenkin alle, niiden keskuudessa, jotka tekevät pitkäaikaista terapiaa traumaattisista tapahtuneista kärsivien kanssa. Anteeksiantamisen teema tosiaan tulee esille tämän aiheen kirjallisuudessa terapiasuunnasta riippumatta kauttalinjan. Asiaan on todennäköisesti vaikuttanut se, että lapsuuden tarkasteluun liittyvät terapiat ovat ehkä pyrkineet puolustautumaan ulkopuolelta tulleita "siellä-sitä-vaan-syyllistetään-vanhempia"-syytöksiä vastaan sillä, että "eihän-me-siellä-vanhempia-syyllistetä- kun-lopussa-pyritään-ymmärtämään-vanhempien-omia-huonoja-lähtökohtia-ja-pyritään-antamaan-anteeksi". Ja kyllä se asia varmaankin kristittyjen terapeuttien keskuudessa korostuu. En ole tietoinen, miten paljon tästä anteeksiantamisen osuudesta traumaattisissa terapioissa on tehty tutkimuksia, ja minkä laatuisia ne tutkimukset ovat.
Kysyit mitä on kristillinen terapia, ja koetan vastata sen käsityksen pohjalta, mitä olen sivusilmällä aihetta seurannut. Kristillinen terapia ei ole ymmärtääkseni mikään vakiintunut käsite, jolla tarkoitettaisiin jotain yhtä tiettyä ilmiötä. Tässä joitain asioita, mitä sillä tietääkseni voidaan tarkoittaa:
Ensinnäkin joku voi tarkoittaa kristillisellä terapialla pelkästään sitä, että joku kristitty hakeutuu terapiaan sellaiselle terapeutille, jonka tietää olevan kristitty. Syynä on, että hän pelkää, että ei-uskova terapeutti voisi suhtautua epäasiallisesti hänen uskoonsa. - Yleinen pelko, ja on ymmärrettävää, että ihmiset ovat varovaisia, kun eivät oikein tiedä mitä terapia on, ja mitä siellä käsitellään. Kun asiakas tietää, että terapeutti on kristitty, hän uskaltaa helpommin ottaa puheeksi esim. jonkin hengellisen kokemuksen, josta he muutoin ehkä vaikenisivat hulluksi leimaamisen pelossa. Sellaisia ihmisiä varten, jotka etsivät uskovaa terapeuttia, on perustettu joitain kristillisiä terapeuttien yhdistyksiä, esim. Tampereella Soteria-yhdistys http://www.soteria.fi/palvelut.html Siellä näyttää olevan monen eri terapiakoulukunnan edustajia: psykodynaamista, kognitiivista, kognitiivista käyttäytymisterapiaa ym. He toimivat siellä yksityisinä terapeutteina, joita yhdistää kyllä kristillinen usko, mutta toteuttavat koulutuksensa mukaista terapiaa - ei jotakin erityistä "kristillistä terapiaa". Ehkäpä voivat asiakkaan pyynnöstä terapiakerran päätteeksi lyhyesti rukoilla asiakkaan puolesta, mutta muutoin terapia on heidän mukaansa samaa kuin muuallakin.
Sitten on, lähinnä ev.lut.kirkon piirissä "Kristillisiä Toipumisryhmiä" (KRITO), joista voi lukea täältä: http://www.karas-sana.fi/?sid=313 Ryhmissä on hyvin yksinkertainen perusrakenne, eikä sitä ole tarkoitettu vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsiville.
Kolmanneksi on olemassa tätä ilmiötä, jossa joku uskova terapeutti alkaa enemmän kehitellä omaa teoriaa ihmisen mielenliikkeistä, kehitellen omaa käsitteistöä, ja jossa on vaikutteita sekä sielunhoitokirjallisuudesta että tavanomaisista terapiasuunnista. Tästä esimerkkinä vaikkapa tämä esille ottamasi pastori Seppo Jokinen, jolla ilmeisesti on jonkin sortin terapiakoulutus (en tiedä mikä). Hänellä on aika paljonkin tällaista omaa kehittelyä, ja on saanut Suomessa jonkinlaista suosiota: "Seppo Jokinen on laatinut 1991 työmenetelmistään seitsenosaisen luentosarjan, ja tästä luentosarjasta koottiin kirja: "Rikotusta eheä". Luentoja seurasivat tuhannet kuulijat eri puolilla Suomea"... eli hänellä on paljon yleisöä, ja on sen vuoksi tärkeää keskustella hänen menetelmiensä oikeellisuudesta. Lainaten jostain hänen kirjansa esittelystä: "Kirjoittaja korostaa, että hänen tapansa käsitellä ongelmia on yksi monista." Siis yksittäisen ihmisen ajattelua, mutta sillä on seuraajansa. Muita tällaisia terapian ja sielunhoidon yhdistelmien kehittäjiä Suomessa on esim. Tommy Hellsten (virtahepo olohuoneessa). Tällaiseen kirjallisuuteen en ole juurikaan jaksanut perehtyä, mutta tiedän, että sitä luetaan paljon.
Näiden lisäksi on olemassa toki kaikenlaista seurakunnissa tapahtuvaa sielunhoitoa laidasta laitaan: hyvästä pahaan. Parhaimmillaan se on esim. ystävällisen papin kuunteleva korva, ja kokemukseni mukaan ev.lut. kirkon papit osaavat melko hyvin erottaa milloin ohjata ihminen mielenterveyspuolen ammattilaisille, ja milloin riittää heidän supportiivinen kuuntelemisensa ja hengellisten asioiden selvittely. Pahimmillaan "sielunhoito" onkin sitten jonkin yli-innokkaan "auttajan" suorittamaa puoskarointia, esim. siten, että jokin tavallinen psyykkinen häiriö hengellistetään, kun halutaan niin kovasti olla tietävinään enemmän kuin oikeasti tiedetään. Olen kuullut surullisia tarinoita siitä, miten ihminen saa psyykkiseen häiriöönsä mitä kummallisimpia neuvoja esim. joltain karismaattisen suunnan "sielunhoitajalta". Mielenterveyden häiriön hengellistäminen vahingoittaa, ja viivästyttää sitä, että ihminen löytää oikeanlaisen auttajan luo. Ja kun tietää millainen työ ja tuska on joskus saada vaikeasti sairas ihminen hakemaan apua esim. mielenterveystoimistosta, suututtaa, jos joku vielä hankaloittaa tilannetta.
Monenlaisista tällaisista sielunhoitojutuista joku voi käyttää nimitystä "kristillinen terapia".
En löytänyt mainintaa siitä minkä sortin kristillisessä terapiassa ystäväsi oli käynyt, mutta koska otit Seppo Jokisen kirjan esimerkiksi, sinulla lienee aavistus, että olisi kyse noista kolmannenlaatuisista?
Se Seppo Jokisen tekstiote: "lukkiutuneesta tunnesidoksesta", tyttären "vallasta", ja olemisesta "jollakin tavalla" alistettu, ja molemminpuolisesta anteeksipyytämisestä ja anteeksiannosta ym. kuulosti kyllä minunkin korvissani käsittämättömältä, pahalta ja kummalliselta. Epäempaattisuutta ilmentää, kyllä, ja ikään kuin haluttaisiin sanoa jotakin enemmän kuin oikeasti tiedetään.
Olen ennenkin törmännyt mitä kummallisimpiin asenteisiin insestin suhteen...muistan erään opettajan tiukkasävyisesti ojentaneen erästä meidän kurssilaista, kun tuo opiskelija käytti asiasta kevyttä ilmaisua: "isä ja tytär olivat harrastaneet insestiä" - ja jotenkin sävystä kuuli, että hän tosiaan ajatteli sitä isän ja tyttären pikkutuhmana harrastuksena. Opettajamme oli lasten terapeutti, ja teki kyllä sitten selväksi, että harrastuksen sijaan kannattaisi puhua siitä, että "isä on toistuvasti pahoinpidellyt lastaan seksuaalisesti". No niin, tämä meni sivuun aiheesta...mutta jotenkin toi teksti kirvoitti tuon muiston.
Olen pahoillani ystäväsi tilan pahenemisesta. Tulee mieleen, että jos minulla olisi tuollaisia epäilyjä ystäväni terapian vahingollisuudesta, varmaankin haluaisin vaikuttaa asiaan jotenkin. Esim. koettaisin selvittää käsitystäni hänen terapeutilleen. Homma olisi tietysti yksipuolista viestintää, koska hän ei voisi puhua jonkun toisen terapiasta, mutta parempi niinkin. Voisi kai sitä jopa tuoda vahingolliseksi epäilemiään terapian elementtejä kriittiseen keskusteluun jossain alan lehdessä, jotta sen vaarat tulee yleiseen keskusteluun terapiaa tekevien piirissä? Heillä kun on sitä valtaa siihen, mitä terapiassa tapahtuu.
Minulla ei luonnollisesti ole mahdollisuuksia ottaa kantaa siihen, aiheuttiko terapia ystäväsi tilan pahenemisen vai tapahtuiko se terapiasta huolimatta. Ja jos se oli terapian aiheuttamaa, mikä siinä meni pieleen. Oliko kyseisen terapiasuunnan mukainen terapia oikein valittu suhteessa ystäväsi psyykkiseen oireiluun? Tuliko jokin ongelma terapeutin ja asiakkaan välisessä suhteessa? Edettiinkö liian nopeasti, niin, että pinnalle tuli enemmän voimakkaita kokemuksia kuin ehdittiin jäsentää? Vai oliko osuutta jollakin kristilliseksi terapiaksi kutsutulla elementillä? esim. anteeksiantamuksen yrittämisellä, joka sinulla oli hypoteesina.
Keskustelussa tuli sitten paljon mielipiteitä, kokemuksia ja uskomuksia liittyen anteeksiantamiseen ja siihen pyrkimiseen/pyrkimättömyyteen. Ilmiö vaatisi ensin melkoista käsiteanalyysia - mitä ihmettä se anteeksiantaminen oikein on? Mitä kukin sillä tarkoittaa, ja mitä luulee toisten sillä tarkoittavan.
Sen jälkeen voisi siirtyä asian ytimiin, jossa käytäntöön eniten vaikuttava kysymys lienee se, mitä traumaattisen vamman kokeneen tulisi tehdä tai olla tekemättä vamman aiheuttajaa kohtaan tuntemalleen vihalle? Ja onko se, että pyrkii antamaan anteeksi vamman aihettajalle vahingollista ihmiselle itselleen? Jos on, niin missä tapauksissa, ja millä tavalla toteutettuna se pyrkimys vahingoittaa häntä? Se on selvää, että se, mitä nostit esiin: painostus, enemmän tai vähemmän hienovarainen uhkailu ("et toivu muuten"), on vahingollista. Näitä painostuskeinoja tulee todellakin nostaa näkyviin ja protestoida niitä, ja pyrkiä vaikuttamaan terapeuttien puhetapaan ja käytäntöihin tähän liittyen.
Edelleen: Onko mahdollista, että ihminen lakkaa oikeasti tuntemasta vihaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on aiheuttanut todella vakavan vaurion hänelle? Tarkemmin: onko mahdollista, että ihmisen X teko X ei saa enää hänessä aikaan vihaan liittyvää tunnereaktiota - eikä kyse olisi vain siitä, että hän tukahduttaa tunteensa? Siihenhän luulisi löytyvän tutkimusmenetelmiä: tunteisiin liittyviä autonomisen hermoston reaktioita pystytään jollain tavalla mittaamaan. Tutkittaisiin esim. aikuisia, jotka ovat joutuneet insestin kohteeksi lapsena, ja terapian jälkeen väittävät antaneensa tekijälle anteeksi. Mitä tunnereaktioita, kun ajattelevat tekijää? Miten saada näkyviin merkkejä ns. "tukahdutetuista tunteista"? Olen alueella, josta en tiedä tarpeeksi...
Jotakin häivähdystä insestiä kokeneiden ihmisten vihan syvyydestä sain kuunnellessani ystäväni kertovan millaisista tunteista puhuttiin hänen osallistuessaan jäsenenä erääseen vertaistukiryhmään, esim. moni fantasioi menevänsä paikkaan, joka on täynnä ihmisiä ja ampuvansa heidät kaikki konekiväärillä, jne.
Vaikka esim. insestin kokenut ihminen ihan oikeasti lakkaisi jonkin aidon prosessin kautta vihaamasta tekijää, ja olisi antanut hänelle anteeksi, sehän ei tietenkään tarkoita sitä, että hänestä tulisi sen seurauksena vammaton. Jos on elänyt koko lapsuutensa pahasti häiriintyneessä kodissa, ihmisellä ei ole hyvinkään onnistuneen terapian jälkeen yhtä tasapainoisia edellytyksiä sosiaalisiin suhteisiin muiden kanssa. Eli jos vammat yhä näkyvät esim. hänen suhteessaan lapsiinsa, se ei *välttämättä* johdu tukahdutetuista vihantunteista, vaan on seurausta siitä kasvuympäristöstä, jossa ei ollut mahdollista kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Vammat tulevat näkymään tavalla tai toisella aina, mutta tavoitteena on, että oppii selviämään niiden kanssa.
Joo-o, keskustelussa mentiin case-pohjalta...esimerkkejä elävästä elämästä tuotiin puolesta ja vastaan. Mutta kenen omakohtaista kertomusta asiasta voisi uskoa? Mikä riittäisi todisteeksi? Kuka on havainnoinut oikein ja päätellyt oikein mistä jokin ilmiö johtuu? Miten edetä olettamuksista ja yksittäisistä kokemuksista tutkittua tietoa kohti?
No, juu, en lähde tähän sen kummemmin, kun en koe omaavani kauheasti eväitä. Toivon, että ottaisit asian esille terapeuttien/ mielenterveystyöntekijöiden foorumeilla. Siellä(-kin) voisi ihan oikeasti vaikuttaa ja herättää keskustelua.
...harvakseltaan, joo, tuppaa tuo muu elämä haitata tätä virtuaalista ;)
Vaan kyllä minä muistan sinut jo vanhasta kunnon
Nytistä -rest in peace-, kirjoitin sielläkin joskus.
toimii. Tunsin lämpimiä tunteita lukiessani kirjoituksiasi täällä.
Punastun. Mitäköhän älyttömyyksiä olen mahtanut kirjoittaa kun olen jäänyt mieleesi? Olenkohan ollut puolesta vai vastaan?:)
tuunnen muutaman, ihme ja kumma, ihan kelpo sairaalapastorin jotka ovat samalla mielenterveystyön ammattilaisia. Eivät muuten tuo uskoaankaan esille kuin kysyttäessä.
niin rokote löytyy varmasti toiselta alata.
Uskontoa tutkitaan tieteellisesti uskontotieteen laitoksella, ei psykologian laitoksella. Tietääkseni uskontotieteen laitoksen iso päällikkö Helsingin yliopistossa on julkiateisti.
Toinen laitos, missä tieto on aiheuttanut ateismiin kääntymistä on teologinen tiedekunta.
Tässäkin tiedekunnassa uskontoa tutkitaan tavanomaisen tieteellisesti, joskin epäilen, että jumalan olemassaoloa pidetään siellä tosiasiana ilman sen suurempia todisteita.
Uskontotieteen laitoksella ei tietääkseni ole ennakko-oletuksia suuntaan eikä toiseen.
Tässä jälleen kerran Raamattu osoittaa olevansa oikeassa! Siellä sanotaan että loppuaikoina yhä useampi taho(jopa papit ja seurakunnat)ryhtyvät vastustamaan Jumalan Sanaa! Raamatussa on useita mainintoja siitä kunka "viisaat" jo tuhansia vuosia sitten vastustivat Jumalaa ja tappoivat uskovia. Nyt ei maassamme onneksi tapeta ainakaan lain voimalla uskovia mutta sellainenkin aika voi hyvinkin pian tulla ja silloin koetellaan kenen usko kestää!
Ei kaikki papitkaan ole uskovaisia. Hoitavat vain virkaansa ja nauttivat palkasta. Miten voisi odottaa että kaikki akateemisen koulutuksen saaneetkaa olisi uskossa.
Usko ei ilmeisesti ole riippuvaista sellaisista tekijöistä. Albert Einsteinin vastaus kysymykseen "Onko Jumala olemassa" kuvaa hyvin tieteen diplomatista asenne kysymyksiin joita ei ole pystytty todistamaan. Tietysti todistuksien arvo on erillainen tieteellä ja uskolla. Tiede ei tyydy uskoon ja arvailuun vaan tietoon mutta syyllistyy joskus erillaisiin arvailuihin joita etenki uskovaiset sitten väärin jopa tahallaan tulkitsevat. Galileo Galilei on yks hyvä esimerkki siitä miten tiedettä uskovaisten taholta kohdellaan.
nykyisin on muotia ja tarvetta väittää, ettei uskolla ja tieteellä ole mitään ristiriitaa, mutta en ole viellä kertaakaan havainnut, että usko olisi korjannut koskaan tiedettä, mutta toisin päin kyllä?
Tässä tarkoitan uskolla jumaluus uskoja.
Eikö siinä jo ole ristiriitaa?
Uneton näkee ongelman uskon ja tieteen välillä. Näin ei suinkaan ole, vaan kyse on enemmänkin pienipäisyydestä, jos samaan pääkoppaan ei mahdu tiede ja uskonto. Jos ihminen kahlitsee henkiset voimavaransa vain nähdäkseen yhden ja ainoan totuuden, se on ihmisenäolemisen lahjan hukkaan heittämistä. Jos ihmisen nuppi on suht, koht, reilassa, ja on kiinnostunut muustakin kuin hetken huumaa tuottavista tuulahduksista, voi ryhtyä tosissaan tutkimaan mitä kustakin asiasta sanotaan. Esim. Raamattuhan on melkoinen psykologian ja hypnoosin oppikirja, toki paljon muutakin. Mitä tulee taas psykologisen saran työhön, niin eiköhän se ole juuri sitä uuden elämänuskon istuttamista potilaan päähän. Tässä näin lyhykäisesti ja kiireellä kommentoitu, tällä kertaa.