Tony Scott, mies, joka toi meille "Top gun" nimisen tuotoksen tarjoilee nyt tiivistunneilmaista trilleriä katsojille, jonka tarkoitus ja sanoma jäävät kylläkin hieman epäselviksi loppupeleissä.
"Pelham 1 2 3" kertoo Denzel Washingtonin näyttelemästä Walter Garberista, joka ei aamulla sukkia jalkaan pistäessään osannut odottaa mitä tuona tiettynä päivänä oikein tapahtuisi. Garber on metron johdossa töissä ja ohjaa työkseen metroliikennettä, siis kunnes John Travoltan esittämä häikäilemätön psykootikko, Ryder ja hänen kaverinsa , ilmaantuvat ja kaappaavat metrovaunun, ja sen matkustajat, vaatien näistä 10 miljoonaa lunnaiksi.
Juoni ei siis ole mikään mitä emme olisi jo aikaisemmin nähneet tai kokeneet, ainakin miljöö on lentokoneen tai bussin sijasta metro. Paljon tapahtuukin metrotunneleissa, joidenka pimeät, kolkot paikat korostavat paikoittain painostavaa tunnelmaa.
Elokuva painottaa hieman liian rautalangasta vääntäen "hyvä-paha"-rakennetta. Ryder on entinen pörssimeklari ja linnakundi, joka aikoo rahoja käyttäen tuoda kaaosta Yhdysvaltojen taloustilanteeseen ja luo siten sillan oikean elämän talouskriisiin. Garber taas on se yksi tavallinen, muita puhtoisempi perheen isä ja aviomies, joka ei amerikkalaisittain huuda fuckeja ja shittejä aina tarpeen tullessa vaan osaa olla rauhallinen, tämä tekee siis hänestä automaattisesti sankarin ja "pyhimyksen".
Muitakin mielenkiintoisia vertailunkohteita on mukana: Garber-Ryder, valkoinen-musta, hyvä-paha, toisella on korvakoru toisessa korvassa ja toisella aivan vastakkaisessa korvassa. Kuin kaaos ja järjestys pistettäisiin samaan tehosekoittimeen ja katsottaisiin mitä tulisi.
Tyypilliset kliseet ovat ikävästi mukana: Julkisuuden henkilöä varjostaa seksiskandaali, juuri amerikkalaiset esitetään hölösuisena idiootti kansana ja idea siitä, että kun joku älypää ottaa aseen käteensä ja uhkaa sillä jotain, on Amerikka polvillaan.
Pakkoa mainita myös, että elokuva koetti järkyttävyydessään ja hahmokaartissaan olla liian puhdas. Halutaan tehdä elokuvan pahoista pojista eli universumin vastavoimista pahoja, muttei niin pahoja että Ryder ampuisi esim. lapsen tai nuoren. Sehän menisi kaksinaismoraalin äärirajoille. Se säväyttävä kohahdus, joka saisi tunteita aikaan jäi puuttumaan elokuvasta.
Washington ja Travolta vetävät roolinsa oivallisesti läpi. Travoltasta on pakko sanoa, että nähtyäni hänet niin monen julman tappajan roolissa, ei ole kovin vaikeaa kuvitella hänen jälleen laskeutuneen erääseen juuri tällaiseen rooliin.
Washington on kuin työlleen aidosti omistautunut mies, joka vain sattuu epäonnekseen joutumaan koko kriisin keskelle. Garberin rauhallisuus ja päättäväisyys kerivät koko hahmon arkkia auki loppua kohti yhä nopeampaa tempoa, joka ei suistu raiteilta juuri missään vaiheessa.
Loppujen lopuksi on "Pelham 1 2 3" aika viihdyttävä trilleri, jonka väkivalta on melko hyvin koordinoitua ja ennalta määrättyä, eikä sitä ole sävytetty tylsällä "tyypit lakoon"- meiningillä. Elokuva ei myöskään amerikkalaisuudestaan huolimatta sisältänyt ollenkaan seksiä, onpas kummallista.
Suosittelen katsastamaan Pelhamin, uskallatko mennä metroon?
"Pelham 1 2 3" kertoo Denzel Washingtonin näyttelemästä Walter Garberista, joka ei aamulla sukkia jalkaan pistäessään osannut odottaa mitä tuona tiettynä päivänä oikein tapahtuisi. Garber on metron johdossa töissä ja ohjaa työkseen metroliikennettä, siis kunnes John Travoltan esittämä häikäilemätön psykootikko, Ryder ja hänen kaverinsa , ilmaantuvat ja kaappaavat metrovaunun, ja sen matkustajat, vaatien näistä 10 miljoonaa lunnaiksi.
Juoni ei siis ole mikään mitä emme olisi jo aikaisemmin nähneet tai kokeneet, ainakin miljöö on lentokoneen tai bussin sijasta metro. Paljon tapahtuukin metrotunneleissa, joidenka pimeät, kolkot paikat korostavat paikoittain painostavaa tunnelmaa.
Elokuva painottaa hieman liian rautalangasta vääntäen "hyvä-paha"-rakennetta. Ryder on entinen pörssimeklari ja linnakundi, joka aikoo rahoja käyttäen tuoda kaaosta Yhdysvaltojen taloustilanteeseen ja luo siten sillan oikean elämän talouskriisiin. Garber taas on se yksi tavallinen, muita puhtoisempi perheen isä ja aviomies, joka ei amerikkalaisittain huuda fuckeja ja shittejä aina tarpeen tullessa vaan osaa olla rauhallinen, tämä tekee siis hänestä automaattisesti sankarin ja "pyhimyksen".
Muitakin mielenkiintoisia vertailunkohteita on mukana: Garber-Ryder, valkoinen-musta, hyvä-paha, toisella on korvakoru toisessa korvassa ja toisella aivan vastakkaisessa korvassa. Kuin kaaos ja järjestys pistettäisiin samaan tehosekoittimeen ja katsottaisiin mitä tulisi.
Tyypilliset kliseet ovat ikävästi mukana: Julkisuuden henkilöä varjostaa seksiskandaali, juuri amerikkalaiset esitetään hölösuisena idiootti kansana ja idea siitä, että kun joku älypää ottaa aseen käteensä ja uhkaa sillä jotain, on Amerikka polvillaan.
Pakkoa mainita myös, että elokuva koetti järkyttävyydessään ja hahmokaartissaan olla liian puhdas. Halutaan tehdä elokuvan pahoista pojista eli universumin vastavoimista pahoja, muttei niin pahoja että Ryder ampuisi esim. lapsen tai nuoren. Sehän menisi kaksinaismoraalin äärirajoille. Se säväyttävä kohahdus, joka saisi tunteita aikaan jäi puuttumaan elokuvasta.
Washington ja Travolta vetävät roolinsa oivallisesti läpi. Travoltasta on pakko sanoa, että nähtyäni hänet niin monen julman tappajan roolissa, ei ole kovin vaikeaa kuvitella hänen jälleen laskeutuneen erääseen juuri tällaiseen rooliin.
Washington on kuin työlleen aidosti omistautunut mies, joka vain sattuu epäonnekseen joutumaan koko kriisin keskelle. Garberin rauhallisuus ja päättäväisyys kerivät koko hahmon arkkia auki loppua kohti yhä nopeampaa tempoa, joka ei suistu raiteilta juuri missään vaiheessa.
Loppujen lopuksi on "Pelham 1 2 3" aika viihdyttävä trilleri, jonka väkivalta on melko hyvin koordinoitua ja ennalta määrättyä, eikä sitä ole sävytetty tylsällä "tyypit lakoon"- meiningillä. Elokuva ei myöskään amerikkalaisuudestaan huolimatta sisältänyt ollenkaan seksiä, onpas kummallista.
Suosittelen katsastamaan Pelhamin, uskallatko mennä metroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja tämähän on siis uusintaversio 70-luvun samannimisestä legendaarisesta leffasta, joka oli parempi.