Tulin lukeneeksi kirjasta Kimmo Ketola, "Uskonnot Suomessa" luterilaisuuden käsityksiä. Yllätyin, vaikka jotain tiesinkin, mutta en sentään tällaista:
"Aadamin jälkeen syntyneet ihmiset syntyivät synnissä pahan himon hallitsemina ilman luottamusta Jumalaan. Perisynti tuo mukanaan kadotuksen niille, jotka eivät synny uudestaan kasteen ja Pyhän Hengen voimasta."(s. 57)
Voiko Jumala olla näin armoton? Jopa kadotukseen ilman vauvakastetta! Miksi sitten kehotetaan tuleman lasten kaltaisiksi? Pieni lapsi on täysin viaton. Hän syntyy kylläkin synnin alaiseksi eli maailmaan, jossa kaikki vastuulliseen ikään ehtivät tekevät syntiä Synti edellyttää vastuullisuutta. Kyllä lapsetkin tekevät väärin. Kristuksen sovitus koskee tätäkin väärin tekemistä, mutta ilman, että lapselta ennen sovitusta edellytettäisiin parannusta.
"Aadamin jälkeen syntyneet ihmiset syntyivät synnissä pahan himon hallitsemina ilman luottamusta Jumalaan. Perisynti tuo mukanaan kadotuksen niille, jotka eivät synny uudestaan kasteen ja Pyhän Hengen voimasta."(s. 57)
Voiko Jumala olla näin armoton? Jopa kadotukseen ilman vauvakastetta! Miksi sitten kehotetaan tuleman lasten kaltaisiksi? Pieni lapsi on täysin viaton. Hän syntyy kylläkin synnin alaiseksi eli maailmaan, jossa kaikki vastuulliseen ikään ehtivät tekevät syntiä Synti edellyttää vastuullisuutta. Kyllä lapsetkin tekevät väärin. Kristuksen sovitus koskee tätäkin väärin tekemistä, mutta ilman, että lapselta ennen sovitusta edellytettäisiin parannusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
>Voiko Jumala olla näin armoton?
Ei tietenkään. Ei Jumala ole myöskään niin armoton, että päästäisi korotukseen vain pukki-Smithiin uskovat.
Uskonnot ovat pöhköjä omanaoaisine kuvitelmineen!
Uskonnot ovat todellakin mitä omahyväisimpiä.Kaikissa uskonnoissa on niin itsekkäitä tingeltangel-kuvioita, että ei voi kuin puistella päätään. Ihan sama kun lapsena kuvittelin hypätessäni ruutua, että ei saa astua viivoille jottei tapahtuisi mitään pahaa.
Nyt en ymmärrä itsekään, että mikä tuo epäonnistunut sanani on...
siinä piti lukea, mutta tuli pari ohilyöntiä enkä oikolukenut. Omahyväinen on ihan hyvä sana.
Vaikka taidan nykyään viitata kintaalla ns. kristinuskon opeille, niin mietiskelen usein uskonnon perusteita. Perisynnistä sanottiin, että sen seurauksena ihminen tulee kuolemaan. Jos katselet eläimiä, niin ne eivät varsinaisesti ymmärrä joskus kuolevansa - ne elävät "paratiisillista" elämää. Jossain vaiheessa ihmisen evoluutiota ihminen ymmärsi kuoleman merkityksen. Tässä vaiheessa paratiisillinen elämä loppui ja ja ihminen tiesi kuolevansa. Tässä vaiheessa myös alkoi kaikenlainen selittely, jolla kuolemaa pyrittiin selittämään ja tekemään helpommaksi. Näin syntyi kansanperinne ja lopuksi uskonto. Eli mielestäni "perisynti" on se, että ihminen ymmärtää elämänsä ainutkertaisuuden ja tietää sen aikanaan loppuvan. Tuosta perisynnistä Jeesus pelasti ihmiskunnan ja tarjosi oikean suunnan niille jotka "häntä uskovat" - en usko tässäkään olleen kyse siitä, että pitäisi uskoa Jeesuksen Jumalallisuuteen vaan siihen mitä hän opetti. Hän opetti meidän elävän taivaan valtakunnassa; jos teet maailmasta paremman paikan, niin meillä kaikilla on parempi olla.
Minusta tuntuu, että jos kuoleman jälkeen on elämää, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme elää uudelleen jo elämäämme elämää. Näin ollen mitä parempi elämäsi on ollut, sen paremmin olet "taivaassa" kuolemasi jälkeen.
ikäväkyllä. Moni lapsi jota ei ole ehditty kastaa ennen kuolemaansa on jouduttu hautaamaan kirkkomaan ulkopuolelle. Nykyään Protestanttiset papit ovat todella liukkaita kun tulee tuosta kysymys, eivätkä he välttämättä kerro kirkkokansalle koko totuutta. Esimerkiksi usein kuulee kun pappi myöntelee vaan ihmisen omia ajatuksia eikä itsekkään tiedä mitä kuoleman jälkeent apahtuu.
Nykyisen kirkkolain mukaan vanhemmilla on oikeus haudata niin haluttessa kastamatta kuollut lapsi siunattuun hauttaan. Se on kirjattu ainakin Suomessa lakiin, joten lasta ei voi enää haudata kirkkohautan ulkopuolelle.
1800-luvulla oli toisin ja silloin ilman kastetta kuollut lapsi merkittiin kirkonkirrjaan: "kuolleena syntynyti", jotta voitiin haudata kunniallisesti.
1900-luvulla moista keplotelua ei voinut enää harjoitaa, jolloin kastamaton lapsi haudatiin joukohautaan. Tunnen yhden jäsenen, jolla on kuollut sisko haudattu siten 1950-luvulla.
Vaikka toisaalta harmi kun muut kirkot muuttavat oppiaan ja täten tekevär totuuden löytämisen entistä vaikeammaksi.
korotukseen?