Musta on aivan järkyttävää, että freteistä on tullut oikeen buumi. Tiedättekö todella minkälainen lemmikki fretti on? Se on kesy-hilleri, ei mikään koira.
Kaverini hurahti frettiin ja maksoi siitä itsensä kipeäksi. Lopulta fretti myytiin pois koska se sotki kaikki paikat (kakkii periaatteesa kissanhiekkalaatikkoon - periaatteessa, niitä pitää olla huoneen jokaisessa kuLMASSA!). Elukka eleli ihan omassa maailmassaan, eli jos hekee söpöä pikku lemmikkiä jota voi silitellä, niin fretti ei todellakaan ole sitä. Lisäksi se on niin aktiivinen, että voisi sanoa, että koiran kanssa pääsee helpolla, fretin kanssa ei.
Miettikää ihmeessä kahteen kertaan haluatteko puolivillin otuksen vain sen takia, että se on erikoinen lemmikki...
Kaverini hurahti frettiin ja maksoi siitä itsensä kipeäksi. Lopulta fretti myytiin pois koska se sotki kaikki paikat (kakkii periaatteesa kissanhiekkalaatikkoon - periaatteessa, niitä pitää olla huoneen jokaisessa kuLMASSA!). Elukka eleli ihan omassa maailmassaan, eli jos hekee söpöä pikku lemmikkiä jota voi silitellä, niin fretti ei todellakaan ole sitä. Lisäksi se on niin aktiivinen, että voisi sanoa, että koiran kanssa pääsee helpolla, fretin kanssa ei.
Miettikää ihmeessä kahteen kertaan haluatteko puolivillin otuksen vain sen takia, että se on erikoinen lemmikki...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Meillä valitaan aivan itse kakkakulmat ja paikat, jotka tarttee laatikon. Niitä on yleensä kaksi. Kakkimispaikkoja saa karsittua helposti pois.
Meidän frettejä voi myös silitellä, itseasiassa ne rakastaa silittelyä ja sylissä löhöilyä. Samoin mitään "omia maailmoja" ei saa hakemallakaan niille, vaan ne tahtoo leikkiä ja peuhata ihmisten kanssa (jatkuvasti) ja omaa kivaa on turhankin hankala keksiä.
(frettien lähimpiin sukulaisiin kuuluu siis hilleri mm. mutta fretti muuten sinänsä kuuluu näätäeläimiin.)
Ja asiaan.
Kuten flame jo mainitsikin, niin myös meilläkin fretit ovat itse valinneet kakkapaikkansa ja astioita tosiaankin on vain muutama. Frettimme olemme ottaneet myöskin silloin, kun ovatte olleet nuoria ja tällöin käsiteltiin frettejä ja paljon.(jota tehdään edelleenkin)
Muutenkin otuksemme tykkää nukkua sylissä, tulevatte meidän luo puuhasteleen ja muutenkin osallistumaan omalla tavallaan, nauttivatte myöskin rapsuttelusta ja eritoten siitä, että saavatte olla ihmisten luona.
On meillä toki Emman kanssa ongelmamme ollut mutta osaksi niistä ollaan selvitty päättäväisellä koulutuksella ja periksi antamattomuudella.
Ja vielä loppuun muutama sananen kumppanuksista
Viivi haettiin meille siis luovutusikäisenä (vaikka onkin puoliksi hilleri ja fretti), niin silti emme tytöstä luopuisi emmekä Selmasta ja Emmastakaan.
Tulkoon vastaan mitä ongelmia tahansa, niin porukalla niistä selvitään.
Ja voinenko myöskin lisätä tähän loppuun, että myöskin frettitietous on valttia tässä asiassa koska ennenkuin fretin ottaa, niin kannattaa lukea paljon tietoutta ja kysellä kokemuksia frettien omistajilta. :)
Kuten Viivi jo tuossa sanoikin, frettitieto on valttia, samoin kuin maltti! =) Koiran ja kissan kanssa pärjää miltei "näppituntumalta", mutta fretin hoitoon ja sen sielunmaailmaan pitää tutustua huolellisesti ennen fretin ostoa, näin vältytään ikäviltä ylläreiltä. Kaikkia ihmisethän eivät voi sulattaa sitä, että fretiltä pääsee aina sillon tällön vahinkoja, tai että kukat yms. on nostettava ylös.
"Tiedättekö todella minkälainen lemmikki fretti on?" Toivon vain, että jokainen, jolla on fretti, tietää tämän. Mutta sulle selvennän tota kesyhilleri-käsitettä. Fretistähän käytetään myös tota nimitystä, mutta se on tasan kesyhilleri eikä kesy hilleri - eli EI siis KESYTETTY hilleri.
"...ja maksoi siitä itsensä kipeäksi." Kipeämmäksi rahapussi tulee monista lemmikeistä. Mun mielestä frettien hinnat on just sopivat, niitä ei osteta helposti hetken mielijohteesta, toisin kuin puoli-ilmaisia kisuja. =(
"jos hakee söpöä pikku lemmikkiä jota voi silitellä, niin fretti ei todellakaan ole sitä." Kaverisi on saanut vaan yksilön, joka viihtyy omissa oloissaan. Meilläkin vanha rouva touhuilee mielummin omiaan. Mutta toisaalta tuo on totta, ihan pienimmille lapsille en frettiä suosittelisi, koska ne eivät kestä niin kovaa käsittelyä kuin esim. kissat/koirat. Freteillä ei myöskään ole samanlaista miellyttämishalua kuin koirilla, minusta se on vaan hyvä. Ehkä se onkin yksi syy, miksi frettejä niin rakastan! =) Mutta jos haluaa takuuvarman lellittävän, niin ostakaa koira.
Toisaalta kirjoituksesi oli ihan asiaa sisältävä. Olen huomannut, että moni nuorempi haluaa fretin, koska "se on niin söpö", mutta heille ei edes tule mieleen, ettei fretit käyttäydy samalla tavalla kuin muut tavallisemmat lemmikit. Monelle fretit omat tavat tulevat ikävänä yllätyksenä, eivätkä voi sopeutua ajatukseen pienestä tasmanian tuholaisesta omassa kodissaan, niin reetu parka vaihtaa sitten kotia. Minulle fretit ovat juuri se oikea laji, kuin kissan ja koiran luonnesekoitus. Ne ovat tarpeeksi itsenäisiä, mutta kaipaavat sillon tällön (joskus liiankin usein) ihmistä. Koirassa ja kissassa on sitten omat kommervenkkinsä, joiden takia en ko eläimiä hanki.
Fretti tarvitsee rinnalleen vahvan, sopeutuvan ja huumorintajuisen ihmisen.
Tiedättekö todella minkälainen lemmikki fretti on?
Jokaisen, joka edes harkitsee fretin hankkimista, pitäisi jo ennen ostopäätöstä ottaa riittävästi eläimestä selvää, sen hoidosta ja normaaleista frettimäisistä piirteistä. Ei ole eläimen vika, jos omistaja on tyhmä! Kun omistajalla on riittävästi tietoa ja taitoa, pitkää pinnaa ja motivaatiota fretti on mitä ihanin lemmikki.
Ja kyllä, uskoisin että tiedän minkälainen lemmikki fretti on... tällä hetkellä niitä on tosiaan seitsemän kotona. jokainen on oma persoonansa, jolla on omat tavat ja mieltymykset sekä tarpeensa. Ja yhdestäkään en luovu mistään hinnasta :)
Saa syyttää vaan itseään jos ottaa liian vähällä tietopohjalla itselleen lemmikin joka ei vastaakaan sitten odotuksia. Aina pitää tietysti etukäteen ottaa selvää kaikista asioista (myös negatiivisista puolista) ja miettiä asiaa tarkkaan. Oli sitten kyseessä fretti tai mikä vaan eläin. Eiköhän kaikki täällä kirjoittelevat frettien omistajat tiedä tasan tarkkaan mihin ovat ryhtyneet. Eri asia on ne teinit jotka ottaa lemmikkejä hetken mielijohteesta ja kun kyllästyvät ja todellisuus iskee vastaan niin luopuvat eläimestä ja näin tulee niitä kiertoeläimiä jotka voivat olla kovinkin surkea näky. Tai kuten muistan jonkun kirjoittaneen täällä, että ainahan mä voin viedä sen lopetettavaksi. Ja siihen tuli vielä jatkoa tyyliin, että tämä ks. henkilö oli vienyt vasta (!?) 2 lemmikkiä aiemmin lopetettavaksi kyllästymisen takia. Järkyttävää tekstiä! :(
ei tuo välinpitämättömyys ja tiedon puutteellisuus koske vain teinejä vaan aivan minkä ikäisiä tahansa.
Viimeisen vuoden aikana olen törmännyt niin kolmekymppiseen fretinomistajaan kuin viisikymppiseenkin, jotka ovat hankkineet fretin ilman mitään pohjatietoja ja sitten uhanneet viedä ne lopetettavaksi, kun fretti on esim. rämpyttänyt häkin kaltereita pitkästyessään.
Surullista, mutta valittettavasti melko tavallista :(
Mä valitettavasti henk.koht tunnen parit ihmiset, jotka alkuhuuman jälkeen jättävät lemmikkinsä melkeinpä oman onnensa nojaan. Lopetettavaksi viemistä eivät ole suunnitelleet, sentään. Maalla taas taitaa olla eri meininki. Mummoni eläin jos sairastuu, hän lopettaa sen omin käsin ja hankkii pian uuden. En viitsi kertoa kauhutarinoita niistä lopettamistavoista, mutta ne ovat yleisiä maalla asuville vanhemmille ihmisille. =( Koita nyt mummo saada sitten uskomaan, ettei eläimelle saa tehdä noin...
turiset! :)
Hirvee frettibuumi... Luullaan että ne on niin kuin 'tosi helppoja ja söpöjä sekä erikoisia koirantapasia otuksia'. Jokainen lemmikkilehti vielä lisää buumia kirjoittaessaan freteistä 'hurmaavina söpöläisinä'!
RaIvOsTuTtaA, tOtTa ViE
kuitenkaan fretin vika se, että niitä hankitaan liian huteroin pohjatiedoin.
Itse pyrin mahdollisimman laajasti kertomaan fretistä niille jotka eläimistä kyselevät ja käyvät meillä niihin tutustumassa. Kerron niin niitä hyviä puolia kuin huonojakin. Ja huonot puoletkin ovat niin suhteellisia, onko se yksi vahinkokakka nurkassa sitten niin iso asia että se poistaa kaikki ne ihanat ja positiviiset puolet?
voisitko kertoa mulle freteistä?mulla on kyl nyt marsu,mutta haluaisin vaan tietää freteistä(sekä hyvistä että huonoista puolista ja hinnasta,kaupasta josta niitä voi ostaa yms..) jos voisit suoraan meilata mulle? mun oso on [email protected]
En tarkoita tätä millään pahalla muita fretti-ihmisiä kohtaan, ihmisiä on erilaisia, mutta minusta fretti ei todellakaan ole kesy eläin. Tällöin sen oikea paikka olisi luonnossa, ei ihmisten kotona.
Olin aikoinani ostamassa frettiä sillä luulin että fretti olisi suhtkoht kesy. Kävin läpi opuksia, soittelin kasvattajille ja lopuksi sitten tuli aika nähdä itse otus kasvattajan luona. Kun menin käymään oli totuus aika kamala. Fretit hyökkäsivät kimppuuni ja koko sen ajan kun olin paikalla ne yrittivät purra niskaani ja kurkkuani. Käteeni ne purivat niin kipeästi että siitä alkoi vuotamaan verta. Lopulta läksin nolona kasvattajan luota ja sanoin soittavani myöhemmin asiasta. Huomasinpa myöhemmin vielä että minulle tuli allergisia oireita kyseisestä eläimestä, ihme sinänsä sillä en ole allerginen millekään muulle eläimelle.
Ymmärrän hyvin kissat ja koira ja muut domestikoituneet eläimet, mutta minusta frettien pitäminen on epäilyttävää jo ihan eläinsuojelulliselta kannalta.
Tiesitkö, että fretti on ollut ihmisen lemmikkinä jo pari tuhatta vuotta. Tai no vatsinaisena lemmikkinä ei niin kauan, mutta ihmisen seuralaisen ja apuna kumminkin.
Fretti on lemmikki, jolta usein joutuu opettamaan puremisen pois. Järsiipä kissan ja koiranpennutkin käsiä, jos niiden annetaan niin tehdä. Kuten on jo moni sanonut, fretti on kärsivällisen ja huumorintajuisen ihmisen lemmikki, eikä kukaan sitä helppona lemmikkinä pidä.
Toivottavasti kuitenkaan kasvattajan aikuiset fretit eivät hyökänneet kimppuusi. Pennut sen sijaan saattavat purra todella kipeästi, mutta oppivat nopeasti paljolla käsittelyllä ja päättäväisellä (HUOM!ei väkivaltaisella) opetuksella, ettei pureminen ole sallittua. Yleensä freteistä kasvaa ihania, seurallisia otuksia, joista osa pitää silittelystä, rapsuttelusta ja viihtyy sylissäkin. Oma frettini viihtyy olkapäälläni ja niskan takana. Jos aikuinen fretti vielä käyttäytyy ongelmallisesti, on omistajan syytä vilkuilla peilistä itseään ja miettiä, mikä meni vikaan.
"Fretti on lemmikki, jolta usein joutuu opettamaan puremisen pois. Järsiipä kissan ja koiranpennutkin käsiä, jos niiden annetaan niin tehdä. Kuten on jo moni sanonut, fretti on kärsivällisen ja huumorintajuisen ihmisen lemmikki, eikä kukaan sitä helppona lemmikkinä pidä."
Tiesin tämän kyllä aivan hyvin kun lähdin katsomaan pentuja. Ei meidän nykyinen koiranpentukaan ikinä niin pahasti ole purrut meitä että veri valuisi lattialle.. Pennut saattavat kokeilla hampaillaan, mutta kyllä ne sen lopettavat kunhan määrätietoisesti opettaa ne käyttäytymään toisin. Olen omistanut myös kissanpentuja, jotka ovat enemmän fretin kaltaisia, hieman petomaisempia olentoja. Kyllä niidenkin neulahampaat sattuvat kun pennut leikkisästi hyökkäilevät, mutta sellaisesta ei todellakaan ollut kyse tuolloin.
"Toivottavasti kuitenkaan kasvattajan aikuiset fretit eivät hyökänneet kimppuusi. Pennut sen sijaan saattavat purra todella kipeästi, mutta oppivat nopeasti paljolla käsittelyllä ja päättäväisellä (HUOM!ei väkivaltaisella) opetuksella, ettei pureminen ole sallittua."
Sekä pennut *että* aikuiset olivat puremassa, suorastaan kimpussani. Niitä sai siirrellä joka toinen sekuntti pois kaulan luota ja ne suorastaan katselivat sitä "himoiten". Ne hyppelivät niskaani ja yrittivät sitä kautta käydä kurkulleni. Lopulta onnistuivat puraisemaan käsivarttani, jolloin tuo haava aiheutui. Painoin sitä sormellani kunnes pääsin takaisin autoon, koska en ujona ihmisenä halunnut aiheuttaa vaivaa kasvattajalle. Ja minulle oli erityisesti suositeltu tätä kasvattajaa..
"Ne hyppelivät niskaani ja yrittivät sitä kautta käydä kurkulleni."
Kuinka ne ylettivät hyppimään niskaasi? Makasitko lattialla tms.? Jos tilanne oli mielestäsi tukala, mikset noussut seisomaan ja näin karistanut frettejä kimpustasi?
Jos kasvattajan aikuiset fretitkin hyökkäilivät kimppuusi, on kasvattajalla todellakin syytä katsoa peiliin. (Pentujen emo saattaa joskus olla hyökkäävä, mutta kasvattajan olisi silloin pitänyt laittaa emo esim. häkkiin.) Tuskin hän kovin asiaan omistautunut kasvattaja on ollutkaan.
Minkä ikäisiä pennut olivat, kun kävit niitä katsomassa? Oliko kasvattaja käsitellyt pentuja paljon?
Mulla 7 viikkonen pentu puri suonen auki kädestä niin, että verta kirjaimellisesti lens. Se kuitenki oli oma vika, kun annoin sen nakerrella mun rystysiä, kun pidin sitä sylissä. Nykyään sama fretti vaan pussailee.
Meillä ei oo kukaan koskaan yrittänyt kaulaan, vaikka meillä on neiti aikoinaan ollu oikeasti kova puremaan. Olkapäälle tai pään päälle kun päästään (täytyy vähintää istua lattialla), niin joko kaivetaan hiuksia, yritetään päästä naamaan pusuttelemaan tai pahin vaihtoehto: imeskellään tai järsitään korvaa.
Istuimme lattialle polvillamme ja seurailimme niiden touhuja. Ne kiipeilivät pitkin vaatteitani ylöspäin terävillä kynsillään ja aina jos yritin koskettaa jotakin ja ottaa jonkinlaisen terveellisen kontaktin niihin ne puraisivat kättäni. Lopulta vain päätin nousta seisomaan ja sanoin että minun pitää miettiä asiaa. Olin niin nolo kaikesta ja luulin että oli minun vikani kun fretit hyökkäilivät.. Ajattelin että minussa on varmaankin jotakin mistä ne eivät pitäneet. En minä uskaltanut asiasta mainita kasvattajalle edes jälkeenpäin. Mukana oli sekä pentujen emo, pennut että muita frettejä, jotka kaikki olivat samassa huoneessa. Pennut olivat luovutusikäisiä ja olisin saanut niistä yhden mukaani heti, jos olisin halunnut.
Tuskin vika sussa oli, vaikka täytyy myöntää, että oon törmänny henkilöihin, joiden kimppuun täysin puremattomat fretit on hyökänny ilman syytä. Tällasia on yleensä ollu esim. poikaystävä ehdokkaat, jotka on yrittäny pussata mua niin, että fretti on nähny ^^, voimakas haju (esim. tupakka tai alkoholi) tai jos henkilö pelkää toooooosi paljon.
Sun tapauksessa vika oli selvästi kasvattajassa.
Oon huomannu sellasen, että todella moni pelkää kun Tumppi kiipeää niiden olkapäälle ja yrittää haistella korvaa. Vieraat ihmiset luulevat, että se puree, vaikka rouva vaan haluaisi haistella uuttaa tuttavuutta. Yritä siinä sitten vakuutella, ettei se pure, kun vieras yrittää kauhuissaan repiä Tumppia irti huutaen ja kiljuen...
Minuakin ihmetyttää tuo "hyökkäsivät kimppuuni". Liian tuttavalliseksi käyvistä freteistä pääsee eroon nousemalla seisomaan, fretit eivät (ainakaan meillä) kiipeä farkkujen lahjetta pitkin.
Fretin pennut järsivät, mua ei kyllä kertaakaan niin pahasti, että olisin sydänjuuriani myöten järkyttynyt asiasta. Kaikkien eläinten pennut purevat. Ja jos todellakin aikuinen fretti on verenhimoisesti kimppuun käynyt, kasvattaja saisi katsoa peiliin. Mutta epäilen tuota. Jotkut fretit vain haluavat tehdä tuttavuutta hieman liian ahkerasti.
Nykyään menee koiria ja kissojakin uusiin koteihin vuosittain ihan hirmuisesti enemmän kun aijemmin!et ei tää frettejä vain koske..
ä*syttää tollaset joilla ollut fretti tyyliin 2 vuotta ja sit kun joku muukin haluu niin on niinkun maailman eka ja ainoo oikee fretin omistaja..
ollut suhteellisen vähän aikaa, muutaman vuoden. Siltikin olen todella tarkka kenelle esim. tästä pentueesta myyn fretin. Ellei ostaja ole vaivautunut ottamaan lemmikistä edes perusasioita selville tai muuten vaikuttaa välinpitämättömältä eläimen hyvinvointia ajatellen niin ei, en todella myy.
Se 'oikea' fretinomistaja vaivautuu ottamaan asioista selvää niin itsensä kuin eläimenkin vuoksi :)
Samoilla jäljillä Miinan kanssa, vaikken kasvattaja olekaan. Kyllä kunnollinen eläimenomistaja on sellainen, joka vaivautuu ottamaan elukastaan selvää, ennenkuin hankkii sellaisen. Siis muutakin tietoa kuin se, että kuinka monena eri värinä sitä ko eläintä saa.
Minäkin olen omistanut frettejä vain "muutaman" vuoden, enkä kyllä edes kuvittele olevani "se ainoa ja oikea", enkä kuvittele, että tiedän kaiken, tai että omat neuvoni olisivat niitä ainoita oikeita. Joka päivä oppii jotain uutta. Minua henk.koht. ärsyttää henkilöt, jotka hankkivat eläimen hetken mielijohteesta.