Työtön saa lapsellisen vähän

Käykääpä katsomassa, kun on niin suuret tulot teillä työttömillä.

No, eihän köyhät pääse matkustamaan noin pitkälle, kun ei ne tuet sellaisiin riitä.

Ainahan on työtä tarjolla meille köyhille, mutta vain alipalkkatukitöihin.

Ja, täällä talven pakkasissa varmasti pärjää ilman lämpimiä asuntoja, joita etelän maan asukkaat eivät niin tarvitse, kun lämmintäilmastoa piisaa oleiluun ulkosallakin asuen.

Ei suomen ilmaston takia voi verrata meidän oloja lämpimienmaiden oloihin, että siellä on aivan eri meininki asustella.

Suomi on karu maa, kun kesä on niin lyhyt, ja talvi on aina edessä, että sen mukaan on eläminen.

Miksi työttömille ei ole antaa oikeita töitä, joilla pärjäisi tämänlaisissa oloissa, kun on kerta joku lämmin koppero jokaiselle oltava.

Jos näitä töitä teetätetään tukirahoilla, jotka ovat verorahoista kertyneitä, niin
miksi jotkut loiseläjät saavat näitä suojatyöpaikkoja kunnon palkoilla, jotka ovat myös verorahoista maksettuja, että miksei niitä suojatyöpaikkoja ole antaa jokaiselle, jotka töitä haluaa tehdä ?

Eikö se olisi oikeudenmukaista ?, että kaikille samanlaiset oltavat.

No, eihän tämä mitenkään voi tapahtua, kun työpaikkoja ei kerta ole antaa kaikille.

Ja tämäntakia, joku osa kansasta joutuu pakosta elämään tukirahoilla.

Että, kuka nyt oikeasti haluaisi kuulua huono-osaisiin ja olla loppuelämänsä köyhä ?

Kyllä me huono-osaiset kuule olemme ajattelevaa porukkaa, että me tiedostamme, milloin meitä kohdellaan hyvin, ja sen erityisesti milloin kohtelu on ala-arvoista.

Koko ikäni köyhänä olleena tiedän, että mihin köyhä kykenee. Ja, se tieto ei näytä olevan tiedossa hyväosaisilla, kun te jaksatte jauhaa työttömille maksettavista pienenpienistä rahamääristä, että kuinka se on liian paljon jne.

Köyhä ei kykene oikein muuhun kuin kotona pyöriin, että ruokakaupassa käydään mutka, ja takas kotiin. Kun köyhällä ei ole varaa muualla pyörimiseen, ja ajanviettoon kevytmielisesti hurvaillen.
Ja varsinkaan sellaisissa paikoissa missä liikkuu paljon ihmisiä, niin köyhä ei halua oleskella, kun siellä ei tajuta, että jollain menee huonosti rahallisesti.

Että, kuka nyt köyhää jaksaisi katsella, kun sen kurja elämäntilanne on aina samanlainen. Eikä se pysty harrastaan näitä tavalliseen elämään kuuluvia hömpötyksiä jne.

No, sinulla näyttää olevan rautainen kunto, ja ajattelet, että jokaisella köyhälläkin on sellainen.
Mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa, että kuntoni on huono.
Syitä voi olla monia, että mistä se nyt johtuukaan.

Mutta, kun olin viime vuoden puolella sellaisessa erittäin raskaassa siivoojan työssä puolivuotta, niin siellä ollessani olin kuin orjaleirillä, missä ruoskaniskujen uhalla teetetään pakkotyötä viimeiseen hengenvetoon saakka, että siltä se tuntui.
Se oli kahdeksan tuntia päivässä, ja joka päivä tuntui, että tämä on liikaa, että en jaksa enää tippaakaan.
Mutta, kun siitä sai hieman parempaa palkkaa kuin muissa kuulemissani palkkatukitöissä, niin sentakia olin puoli vuotta, muuten olisin lopettanut 3kk:teen.
Niin, kuntoni ei tuntunut kohoavan, ja aina oli pinnistettävä, että jaksaa tippaakaan.

Joillekkin väliaikaisuus on mahdotonta, että kun ei ole sopivaa työtä, että mitäs niille ?

Kylläpä typeryys ja tietämättömyys kukoistaa kirjoituksessasi.

Et ilmeisesti tiedä mitään työttömiin kohdistetuista järjettömistä rangaistuksista, joita ihan liian usein lätkitään hyvinkin mielivaltaisesti. Johtunee siitä, että sinun kaltaisiasi typeryksiä riittää niin päättäjissä kuin työhallinnossakin. Tiedän sen entisenä työhallinnon virkamiehenä.

Tuo 'työnteko on oltava aina kannattavaa' on vuosien mantra kokoomuksen kielenkäytössä ja työministerienkin suussa. Ei tuolla ole muuta tarkoitusta kuin heikentää työttömien sosiaaliturvaa. Heikko sosiaaliturva vain syrjäyttää ja pienentää mahdollisuuksi työllistyä. Kukapa työnantaja on valmis palkkaamaan masentunutta resupekkaa.

Työttömät maksavat työttömyydellään siitä, että Suomella menee huonosti ja yhä huonommin taitaa olla taitaa asiat tulevaisuudessa olla, mikä tietää myös yhä enemmän työttömiä: http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2009/08/19/nain-suomi-uppoaa/200918361/12 . Jokainen työssäoleva voisi miettiä sitä, että kuka joutuu olemaan työttömänä siksi, että itsellä on työpaikka. Tulevaisuudessa työttömyys on yhä useamman kohtalona. Tämänpäivän työssäkäynnillään rehentelevä voi olla huomisen työtön.

''Tuet ovat myös tarkoitettu väliaikaisiksi ja oletuksena on että työkykyinen palaa työelämään kun mahdollisuus on.''

Joopa joo. Hyvä sanoa, kun avoimia työpaikkoja on yhä vähenevässä määrin, muutamia tuhansia ja työttömiä lienee tällä hetkellä oikeasti puolisen miljoonaa. Suuren osan väestöstä on siis pakosta oltava työttömiä. Se vain korvataan työttömille pirun huonosti.

Jokapäiväinen taisto leivästä tuo stressiä. Stressi tappaa. Tutkimuksinkin on osoitettu, että työttömien parissa on kuolevuus muuta väestönosaa suurempaa. Kaasukammiot ja muut brutaalit keinot eivät ole meillä korrekteja, mutta käyhän se niinkin, että työttömät ajetaan liian ahtaalle.

''Käykääpä joskus vertailun vuoksi tutustumassa työttömän arkeen vaikkapa jossain Aasian tai Etelä-Amerikan maassa.''

Merkillistä, että aina vedetään esiin kehitysmaat. Miksi ei vertailua suoriteta esim. liliuksiin. Sitä paitsi on ihan eri asia olla lämpimän maan asukkaana työtön kuin vaikkapa Suomessa, missä ilmaston kylmyys pakottaa tiettyihin perusjuttuihin, jos hengissä meinaa säilyä.

Helsinkiläinen Kirkko ja kaupunki -lehti käsitteli jokin aika sitten Liisa Björklundin väitöskirjaa Kannustaminen ja moraali. Seuraavassa otteita lehden jutusta:

Kannustavuus syrjäytti oikeudenmukaisuuden Suomen hallituksen arvojärjestyksessä 1990-luvulla.

Kannustamisesta tuli muotisana, vaikka harva tietää,mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan.

(Minun kommenttini: Virkamiehenä opin sen, että kun päättäjät alkavat puhua kannustamisesta, se tarkoittaa oikeasti sitä, että sosiaaliturvaa ja köyhien asemaa heikennetään.)

Björklund esittää väitöskirjassaan, että oikeudenmukaisuuden periaatteet murenevat yhteiskunnassa, jossa taloudellinen etu saa jatkuvasti syrjäyttää ihmisten sosiaaliset oikeudet.

Kannustamisesta on tullut monessa suhteessa paradoksaalinen esimerkki orwellilaisen uuskielen yleistymisestä. Puhutaan kannustamisesta, vaikka tosiasiassa kyse on enemmän lannistamisesta, pakottamisesta tai välinpitämättömyydestä.

Vielä 1990-luvun alun hallitusohjelmissa kansalaisia kannustettiin tasa-arvoon. Vuosikymmennen puolivälissä ei enää kannustettu oikeudenmukaisuuteen vaan tuottavuuteen.

Kun päämääristä jäi pois oikeudenmukaisuus, eriarvoisuus on lisääntynyt enemmän kuin missään toisessa OECD-maassa.

Ketään ei voi kannustaa, ellei palkkiolla ole riittävää yhteyttä henkilön itsensä katsomaan hyvään.

On helppo määkiä, että ensin on leivottava kakku, jotta sitä voi jakaa. Ydinongelma on kuitenkin, että yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuus ei ole tärkeä arvo, tätä kakkua ei osata jakaa.

Tuossapa vähän ajateltavaa:

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8383393/39529346

Typerää julistaa oman elämäntilanteensa hyvyyttä. Elämäntilanteet ovat erilaisia.

Erilaisia kirjoitti:

Typerää julistaa oman elämäntilanteensa hyvyyttä. Elämäntilanteet ovat erilaisia.

En tiennytkään että tällä palstalla ei saa kuin surkutella omaa kovaa kohtaloaan! Elämäntilanteeni on vaihdellut viimeisen 17 vuoden aikana mutta aina olen ollut enemmän tai vähemmän onnellinen, se on asenteesta kiinni.