punastumisen hoito

terapiaa?
Salpausleikkaukseen kun et ole menossa.

Hei, olet todella oikeassa! Itse kärsin punastelusta, ja se haittaa sosiaalista elämääni. Mielummin jäisin vain kotiin neljän seinän sisälle, kun lähtisin kävelemään ulos naama punaisena. Ne, jotka eivät punastumisesta kärsi: onneksi olkoon!
Ette tiedäkkään miten paljon se voi haitata jonkun elämää. Tässä yksi esimerkki:
Istun ruotsin tunnilla, vieressäni uusi tyttö, jota en paljoa tunne.
Opettaja käskee tehdä paritehtävän, lehahdan jo täysin punaiseksi, kun hän sanoo "paritehtävän." En vain _pysty_ puhumaan vierustoverilleni ilman, että naamani lehahtaa punaiseksi ja siinä sitä ollaan. Yritän aina katsella muualle ja peittää ujouden, mutta en kykene siihen. Vastaukseksi saan ihmetteleviä katseita ja lopulta pari jättää koko tehtävän kesken, mitään sanomatta.

Tekisin MITÄ VAIN, että saisin tähän helvettiin hoidon! Itseasiassa tuntuu siltä, että punastuminen hallitsee elämääni, sillä jos en punastelisi, uskaltaisin sanoa ääneen asioita, mitä haluaisin. Monesti tunnilla haluaisin kipeästi kommentoida tunnilla käymäämme asiaa, mutta jätän koko ajatuksen pois punastumisen takia. Eikä tähän auta "älä välitä siitä, kyllä se siitä!!" "kyllä se ajan mittaan haihtuu, se on nuoruuden ongelma!" - kommentit. Haluaisin lääkkeitä, muttakun en uskalla asiasta puhua vanhemmilleni, enkä tule koskaan puhumaan. Haluan hoitaa lääkkeiden hankinnan itse, mutta pelkään, että siitä tulee lasku kotiin ja vanhemmat saavat tietää. En tiedä mitä tekisin. Mieluummin kuolen, kun jatkan tätä samaa rataa päivästä toiseen.

Tekstistäsi ei käynyt ilmi oletko naispuolinen. Jos näin, autan nyt sinua :) Hanki mahd. vaalea meikkivoide. Esimerkiksi Lumenen Natural Code- sarjassa on vaniljan sävyinen meikkivoide, eli varsin vaaleaa. Jos punastut, näyttäisit siltä, kuin sinulla olisi poskipunaa. Eli ei varmasti haittaa :)

Minun ongelma yläaste ikäisenä oli, jostain kumman syystä, tunnilla punastuminen. Ehkäpä siksi, jos olimme tunnilla, missä pulpetit oli asetettu siten, että kaikki näkivät ( olin varsin ujo yläasteella :D) En vielä tämän ikäisenä edes käyttänyt mitään meikkivoiteita. Nykyään punastun vain häpeästä :D Jopa väärästä vastauksesta tunnilla tai jos alan miettimään vastausta pidempään (tuntuu kyllä niin tyhmältä) itse käytän mainitsemaani meikkivoidetta ja kun katastrofi tapahtuu :D ajattelen ettei sitä paljoakaan huomaa meikkivoiteen alta :)

Onnea!!

Mulla on nykyään tullut samantapainen ongelma! En ole mikään ujo ihminen, mutta etenkin koulussa kun pidän esitelmiä naama menee punaiseksi ja kaulaan tulee outoja punaisia läikkiä? En tajua ollenkaan mistä johtuu, mutta voi johtua vaaleasta hipiästä kun on niin vaaleat hiukset yms :( Mutta mä olenkin teini-ikäinen että kai se voi jotenkin siitäkin johtua, mutta se vaan on ärsyttävää!! Kun en tavallaan kammoksu mannä esiintymään ihmisille ollenkaan tai luokan eteen, se on ihan kivaa mutta silti jännitys purkaantuu sellaisena, ja tottakai kaikki sen huomaavat! APUA!!

Olen yläasteella. En punastu kauhean helposti ja en ole ujo, mutta aina kun juttelen jollekkin puolitutulle tai tuntemattomalle ihmiselle punastun ja se ei ole söpöä sillä itselläni ei ole siroja kasvoja. Minua ärsyttää paljon kun luokkaliseni kommentoivat punastumiseeni esim. Miks sä oot punanen? Kattokaa (nimeni) punastuuu!! Ja tietenkin punastun vielä enemmän. Liikuntasuorituksissa kuten koululiikunnassa olen aivan punainen ja se häiritsee, sillä puna ei lähde poskilta liikuntasuorituksen jälkeen heti vaan jää poskiini muutamiksi minuuteiksi. Olen sosialistunut paljon yläasteella enkä punastu kauhean paljon, mutta en halua antaa sellaista kuvaa itsestäni että ensitapaamisella olen naama punaisena.... ;((

Itse pääsin eroon kiusallisesta punastumisesta vahvan kosteusvoiteen avulla. Herkkä ihoni kuivui jopa vesipesusta saatikka saippualla tuli punaiset läiskät lisäksi.
Käytän vieläkin joka huuhtelun jälkeen vahvinta yövoidetta ja päivällä kevyt värivoide (ei saa olla erottuva) lisäksi.
Elämäni on helpottunut suunnattomasti ja uskallan nyt nauraa hämmennykselleni jos punastun. Poskeni punastuvat vieläkin rasituksesta esim. urheilu mutta se on yhtä luonnollista kuin hikoilu.
Tässäpä yksi halpa vinkki jos jotakuta muutakin auttais.

Munaa perseeseen! :)

jooh...mitähän nyt sanois... oon punastellu viitisen vuotta , ja aika helposta leimahtaa...oon aika suosittu ja tytöt ''pyörii'' ympärillä,mutta en pysty seurustelemaan tai juttelemaan näille tytöille kun leimahdan heti....juttelen niille paljon netissä,mutta livenä en melkein ees uskalla kattoo niihin....oon yrittäny puhuu vanhemmille mut ei vaa onnistu.... en tiiä mitä tekis...mitä niitä lääkkeitä on ja mistä niitä saa???? apuja nyt :( en kestä enää!!!!!

Tuli ketjua lukiessa mieleen oma nuoruus.

Olin ja olen vieläkin kova punastumaan mutta se ei mua enää haittaa - päinvastoin, ihmiset jotka punastuvat kiinnostavat minua kovasti, kiinnostukseni siis herää punastuvia ihmisiä kohtaan koska heissä on sitä jotain, punastujat todellakin ovat tunteellisiä ja siveellisiä ja kauniita ihmisiä.

Kun nykyään olen isommassa seurassa missä punastumista yleensä tapahtuu sanon ystävilleni tai tuttavilleni että 'tämähän aivan punastuttaa mua' tai 'huh, onpa täällä kuuma' hymyillen samalla, ja tällä tavalla näin toimien saavutan aivan varmasti muiden ihmisten suosion.

Punastuminen siis on kaunista ja se huomataan. Ne ihmiset jotka rakastavat osaavat punastua. Ystäväni aikoinaan sanoi minulle tuon edellisen, että 'katsos, sähän osaat punastua vielä', ja mä muistelen että siitä alkoi mun oikea suhtautuminen punstelemiseen. Ne ihmiset jotka punastelevat ja punastuvat eivät ole kylmiä ja julmia eivätkä tunteettomia kovia ihmisiä.

Sellainenkin tuli mieleen että ne jotka punastuvat usein voivat kärsiä ehkä omilta vanhemmiltaan perittyä punastumista, joten heidän kyllä kannattaisi tuoda asia vakavasti esille, ja jos vanhemmat eivät reagoi ongelmaan mitenkään niin sitten lekurilta tai meikeistä tai mistä vaan apua ongelmaan sillä ongelma on tosiaan inhottava ja typistää opiskelemista ja elämää pahimmillaan; opiskelu jo itsessään keskustelemisen ja ulkoisen ulosannin harjoittelemattomuuden takia on huonolla tolalla Suomessa; miksei täällä opiskeluun oteta mukaan esimerkiksi esitelmien pitämisten käytännön harjoitteluna? On väärin tuhlata aikaa ja energiaa punastelemiseen, itsellänikin meni monen monta työtuntia ja viikkoa hukkaan kyseisen vaivan kanssa painiskellessa.

Mutta niinkuin sanoin, punastelevat ihmiset kiehtovat mua ja uskon että punastelijat aivan yleismaailmallisestikin ovat kiinnostuksen kohteita positiivisessa mielessä.

On ikävää jos punastelu ei pysy hallinnassa, silloinhan se on kuin huumeiden väärinkäyttö ja sen ikävät seuraamukset ja pienentää elämää. Hyvää jatkoa kaikille punastelijoille, te niinkuin minäkin olette ihania, muistakaa tämä.

Olen 22v mies ja kärsniyt punastelusta yläasteelta lähtien. alussa se on pysynyt vielä ihan hallinnassa etten punastunut kuin vasta esim kahvipöydässä jos minulta jotain kysyttiin tai piti jotain itsestäni kertoa. nyt vasta viime aikoina tämä on räjähtänyt ihan käsiin kun tulee punasteltua ihan vaan kun ajatteleekin että kohta saattaa taas punastua. tätä tapahtuu melkein missä vaan sisätiloissa. ulkona en siis punastele ollenkaan enkä myöskään kännissä. työt piti lopettaa tämän takia koska en kestänyt enään sitä häpeää. opiskellakin kiinnostaisi mutta kun ei uskalla naama tomaattina istua joka tunnilla. kaikki mahdolliset sukujuhlat jätän väliin tämän takia koska ne ovat yleensä olleet niitä pahimpia koska tiedän että jossain vaiheessa pitäsi vähä kuulumisia kertoa. en ole ikinä ollut ujo ja olen ollut aina ulospäinsuuntautunut, paitsi nyt vuoden sisällä kun tämä vaiva on tullut pahemmaksi. äsken kävin lääkärissä muista syistä ja koko sen episodin ajan olin naama punaisena ja olen myös nykyään alkanut hikoilemaan päästä kun punastun. piti lääkäriltä samalla kysyä tuohon punasteluun propralia mutta kun en kehdannut. en ymmärrä mistä tää vittumainen vaiva on yhtäkkiä näin pahaksi tullut. vie kaikki elämän ilot kun ei kiinnosta , pysty, uskalla mitään tehdä. ärsyttävintä on se että oon korviani myöten ollut pitkään ihastunut yhteen tyttöön mutta en uskalla edes ajatella mitään aloittavani koska edessä olisi kaiken maailman perheisiin tutustumiset ym. ihastun todella harvoin ja pelkäänkin että menee rakkauskin tässä kohta silmien edestä ohi.

onko propral se maaginen parannus ollut teille muille?

Olen 21v mies ja tismalleen sama tarina kuin bunasella. Ihan kuin olisi omia ajatuksia lukenut! APUJA

punastelusta pääsee kun ei välitä siitä eli antaa itsensä punastua...