Miksi Vuosalmi unohdetaan?

Miksi Tali-Ihantalan ohella muistetaan vain Ilomantsi? Joka kuitenkin oli pikkukahakka, verrattuna Vuosalmen suurtaisteluihin. Muistaakseni vain kaksi venäläisdivisioonaa hyökkäsi Ilomantsissa ja vuosalmella niitä oli kymmenittäin.
Jopa siiranmäki oli monta kertaa kovempi paikka, kuin Ilomantsi.

Vuosalmen- äyräpään kiistelty sankari oli etunimeltaan Adolf..
Mutta ei hitler..

Äyräpään sillnpää asema, voiko kusisempaa paikkaa sodistamme löytää?
Ilmianna
Jaa

141 Vastausta


Viipurin valtaus aloitti varsinaiset taistelut, ja se nyt ei ollut paljon mikään.

1. Tali-Ihantala
2. Viipurin lahti
3. Vuosalmi
4. Nietjärvi
5. Ilomantsi
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
43 VASTAUSTA:
Tässä poikasille vähän aikatauluja kesän 1944 tapahtumista:

Tienhaaran taistelut Kivisalmen sillan ympäristössä 21.-23.6.1944,
Tali-Ihantalan suurtaistelut 24.6.-12.7.1944,
Heinjoen-Antrean suunnan sivustahyökkäys 24.-27.6.1944,
Viipurinlahden taistelut 4.-10.7.1944
Äyräpää-Vuosalmen taistelut 4.-18.7.1944.
Lisäksi Laatokan pohjoispuolella samanaikaisesti oli käynnistynyt 21.6.1944 venäläisten hyökkäys Syvärin ylitse, Petroskoi menetettiin 30.6.1944 ja Nietjärven taisteluihin 14.-15.7.1944 päättyi Laatokan Karjalan vetäytymisvaihe pohjoisemman rintamalohkon jatkaessa vetäytymistään Karhumäestä kohti Ilomantsia.
Ilomantsin mottitaistelut 26.7.-13.8.1944
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1944 kirjoitti:
Tässä poikasille vähän aikatauluja kesän 1944 tapahtumista:

Tienhaaran taistelut Kivisalmen sillan ympäristössä 21.-23.6.1944,
Tali-Ihantalan suurtaistelut 24.6.-12.7.1944,
Heinjoen-Antrean suunnan sivustahyökkäys 24.-27.6.1944,
Viipurinlahden taistelut 4.-10.7.1944
Äyräpää-Vuosalmen taistelut 4.-18.7.1944.
Lisäksi Laatokan pohjoispuolella samanaikaisesti oli käynnistynyt 21.6.1944 venäläisten hyökkäys Syvärin ylitse, Petroskoi menetettiin 30.6.1944 ja Nietjärven taisteluihin 14.-15.7.1944 päättyi Laatokan Karjalan vetäytymisvaihe pohjoisemman rintamalohkon jatkaessa vetäytymistään Karhumäestä kohti Ilomantsia.
Ilomantsin mottitaistelut 26.7.-13.8.1944
koska taisteluthan päättyivät vasta syyskuussa. Venäläiset jatkoivat taisteluita vielä 5.9.1944 saakka. Nietjärvellä ja Vuosalmella joukkomme olivat syyskuun rauhantuloon saakka käyden päivittäin taisteluja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
syyskuu,., kirjoitti:
koska taisteluthan päättyivät vasta syyskuussa. Venäläiset jatkoivat taisteluita vielä 5.9.1944 saakka. Nietjärvellä ja Vuosalmella joukkomme olivat syyskuun rauhantuloon saakka käyden päivittäin taisteluja.
"koska taisteluthan päättyivät vasta syyskuussa"

Varmasti ammuskeltiin ja kahinoitiin, MUTTA ei oikeasti tapeltu!

Vankeja koetettiin ottaa ja pientä piruutta tehdä, mutta suurtaistelut oli loppuneet aivan tuon aikataulun mukaisesti.

Naapuri ampui kaiken ylimäätäisen "tykistötavaran" ikään kuin kostoksi suomalaisten niskaan. Niin kävi Talvisodassakin. Satakunta suomalaista kuoli juuri rauhan kynnyksellä ja ihan suotta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1944 kirjoitti:
Tässä poikasille vähän aikatauluja kesän 1944 tapahtumista:

Tienhaaran taistelut Kivisalmen sillan ympäristössä 21.-23.6.1944,
Tali-Ihantalan suurtaistelut 24.6.-12.7.1944,
Heinjoen-Antrean suunnan sivustahyökkäys 24.-27.6.1944,
Viipurinlahden taistelut 4.-10.7.1944
Äyräpää-Vuosalmen taistelut 4.-18.7.1944.
Lisäksi Laatokan pohjoispuolella samanaikaisesti oli käynnistynyt 21.6.1944 venäläisten hyökkäys Syvärin ylitse, Petroskoi menetettiin 30.6.1944 ja Nietjärven taisteluihin 14.-15.7.1944 päättyi Laatokan Karjalan vetäytymisvaihe pohjoisemman rintamalohkon jatkaessa vetäytymistään Karhumäestä kohti Ilomantsia.
Ilomantsin mottitaistelut 26.7.-13.8.1944
Nietjärvellä taisteltiin vielä TOSISSAAN 17.7.

VI Armeijakunnan tykistö ampui 11.-15.7. yhteensä noin 54000 ja kranaatinheittimistö noin 24000 laukausta. Nietjärven taisteluissa 5.Divisioonan tykistö ampuivat 15.7. yhteensä yli 10 000 ja heittimistö noin 4900 laukausta. Heinäkuun 16.-17.päivinä tykistö ampui Nietjärven länsipuolelle 6700 laukausta.
Näin Koskimaan tietojen mukaan.

Viipurinlahdella vihollinen valtasi Hannustiensaaret 8.8. Suomalaiset eivät onnistuneet valtaamaan yrityksistä huolimatta saria takaisin. Samoin taisteluja jatkettiin Viipurinlahdella kun vihollinen yritti vallata Vasikkasaarta vielä 13.8.

Samoin II-AK:n taistelut Loimolan alueella jatkuivat kiivaina. Kenraaliluutnantti Gorolenkko siirrätti CXXVII Kevyen Armeijakunnan Loimolan suuntaan Suojärven pohjoispuolelle ja määräsi sen hyökkäämään suoraan liikkeestä tiettömässä korpimaastossa. Yöllä 17.-18.7 alkanut hyökkäys jatkui usean päivän ajan.
Ankarat taistelut jatkuivat 7.D:n rintamalla heinäkuun loppuun saakka. Loimolan - Suojärven rautatien ja maantien maastossa käytiin kuumimmat taistelut. Vihollisen hyökkäys alkoi voimakkaalla tykistö ja kranaatinheitin valmistelulla 24.7.1944. Venäläinen jalkaväki onnistui pureutumaan JR.56:n II pataljoonan erääseen tukikohtaan, josta se heitettiin vastaiskulla takaisin. Seuraavana päivänä taistelut jatkuivat tykistön ja ilmavoimien tukemina. Suomalaisten oli vetäydyttävä rautatiellä kilometrin verran ja maantiellä puoli, jolloin Suovanjärven eteläpuolella oleva tienhaara jäi viholliselle.

JR 8:n uusi komentaja ev.lut. V. Laakso pysäytti hyökkäyksen. Puujalka Laakso oli Talvelan luottomiehiä.Talvela kutsui arvostamansa veteraanin takaisin rintamalle, jalkansa hän oli menettänyt hyökkäysvaiheen aikana. Laakso kunnostautui vielä Lapin Sodassa ja tuli nimitetyksi viimeiseksi Mannerheim-ristin ritariksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1944 kirjoitti:
Tässä poikasille vähän aikatauluja kesän 1944 tapahtumista:

Tienhaaran taistelut Kivisalmen sillan ympäristössä 21.-23.6.1944,
Tali-Ihantalan suurtaistelut 24.6.-12.7.1944,
Heinjoen-Antrean suunnan sivustahyökkäys 24.-27.6.1944,
Viipurinlahden taistelut 4.-10.7.1944
Äyräpää-Vuosalmen taistelut 4.-18.7.1944.
Lisäksi Laatokan pohjoispuolella samanaikaisesti oli käynnistynyt 21.6.1944 venäläisten hyökkäys Syvärin ylitse, Petroskoi menetettiin 30.6.1944 ja Nietjärven taisteluihin 14.-15.7.1944 päättyi Laatokan Karjalan vetäytymisvaihe pohjoisemman rintamalohkon jatkaessa vetäytymistään Karhumäestä kohti Ilomantsia.
Ilomantsin mottitaistelut 26.7.-13.8.1944
Nietjärvellä taisteltiin vielä TOSISSAAN 17.7.

VI Armeijakunnan tykistö ampui 11.-15.7. yhteensä noin 54000 ja kranaatinheittimistö noin 24000 laukausta. Nietjärven taisteluissa 5.Divisioonan tykistö ampuivat 15.7. yhteensä yli 10 000 ja heittimistö noin 4900 laukausta. Heinäkuun 16.-17.päivinä tykistö ampui Nietjärven länsipuolelle 6700 laukausta.
Näin Koskimaan tietojen mukaan.

Viipurinlahdella vihollinen valtasi Hannustiensaaret 8.8. Suomalaiset eivät onnistuneet valtaamaan yrityksistä huolimatta saria takaisin. Samoin taisteluja jatkettiin Viipurinlahdella kun vihollinen yritti vallata Vasikkasaarta vielä 13.8.

Samoin II-AK:n taistelut Loimolan alueella jatkuivat kiivaina. Kenraaliluutnantti Gorolenkko siirrätti CXXVII Kevyen Armeijakunnan Loimolan suuntaan Suojärven pohjoispuolelle ja määräsi sen hyökkäämään suoraan liikkeestä tiettömässä korpimaastossa. Yöllä 17.-18.7 alkanut hyökkäys jatkui usean päivän ajan.
Ankarat taistelut jatkuivat 7.D:n rintamalla heinäkuun loppuun saakka. Loimolan - Suojärven rautatien ja maantien maastossa käytiin kuumimmat taistelut. Vihollisen hyökkäys alkoi voimakkaalla tykistö ja kranaatinheitin valmistelulla 24.7.1944. Venäläinen jalkaväki onnistui pureutumaan JR.56:n II pataljoonan erääseen tukikohtaan, josta se heitettiin vastaiskulla takaisin. Seuraavana päivänä taistelut jatkuivat tykistön ja ilmavoimien tukemina. Suomalaisten oli vetäydyttävä rautatiellä kilometrin verran ja maantiellä puoli, jolloin Suovanjärven eteläpuolella oleva tienhaara jäi viholliselle.

JR 8:n uusi komentaja ev.lut. V. Laakso pysäytti hyökkäyksen. Puujalka Laakso oli Talvelan luottomiehiä.Talvela kutsui arvostamansa veteraanin takaisin rintamalle, jalkansa hän oli menettänyt hyökkäysvaiheen aikana. Laakso kunnostautui vielä Lapin Sodassa ja tuli nimitetyksi viimeiseksi Mannerheim-ristin ritariksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Josko noinkin kirjoitti:
"koska taisteluthan päättyivät vasta syyskuussa"

Varmasti ammuskeltiin ja kahinoitiin, MUTTA ei oikeasti tapeltu!

Vankeja koetettiin ottaa ja pientä piruutta tehdä, mutta suurtaistelut oli loppuneet aivan tuon aikataulun mukaisesti.

Naapuri ampui kaiken ylimäätäisen "tykistötavaran" ikään kuin kostoksi suomalaisten niskaan. Niin kävi Talvisodassakin. Satakunta suomalaista kuoli juuri rauhan kynnyksellä ja ihan suotta.
"Satakunta suomalaista kuoli juuri rauhan kynnyksellä ja ihan suotta."

Niin, mutta yhtä suotta kuolivat nekin, jotka verisenä kesänä 1941 lähetettiin Suur-Suomea tekemään. Ei heille kerrottu syitä, paitsi propagandassa, ei heille valotettu seurauksia, käsky oli kylmä ja armoton: hyökättävä, kuoltava on!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
merkitys: kirjoitti:
"Satakunta suomalaista kuoli juuri rauhan kynnyksellä ja ihan suotta."

Niin, mutta yhtä suotta kuolivat nekin, jotka verisenä kesänä 1941 lähetettiin Suur-Suomea tekemään. Ei heille kerrottu syitä, paitsi propagandassa, ei heille valotettu seurauksia, käsky oli kylmä ja armoton: hyökättävä, kuoltava on!
sivustakatsojina? Kuinka olisimme pysyneet toisen maailmansodan kurimuksesta sivussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
merkitys: kirjoitti:
"Satakunta suomalaista kuoli juuri rauhan kynnyksellä ja ihan suotta."

Niin, mutta yhtä suotta kuolivat nekin, jotka verisenä kesänä 1941 lähetettiin Suur-Suomea tekemään. Ei heille kerrottu syitä, paitsi propagandassa, ei heille valotettu seurauksia, käsky oli kylmä ja armoton: hyökättävä, kuoltava on!
meidän suunnan veteraanien kanssa, niin silloin lähdettiin ottamaan takaisin meiltä Talvisodassa varastettuja alueita. Ketään ei tarvinnut käskeä tai pakottaa.

”Ei heille kerrottu syitä, paitsi propagandassa, ei heille valotettu seurauksia, käsky oli kylmä ja armoton: hyökättävä, kuoltava on!”
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
merkitys: kirjoitti:
"Satakunta suomalaista kuoli juuri rauhan kynnyksellä ja ihan suotta."

Niin, mutta yhtä suotta kuolivat nekin, jotka verisenä kesänä 1941 lähetettiin Suur-Suomea tekemään. Ei heille kerrottu syitä, paitsi propagandassa, ei heille valotettu seurauksia, käsky oli kylmä ja armoton: hyökättävä, kuoltava on!
jäädä kotiin heinäntekoon ja virittää balalaikat valmiiksi kun venäläiset tulevat leipäannostensa kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sodasta kirjoitti:
sivustakatsojina? Kuinka olisimme pysyneet toisen maailmansodan kurimuksesta sivussa.
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
olisi pitänyt kirjoitti:
jäädä kotiin heinäntekoon ja virittää balalaikat valmiiksi kun venäläiset tulevat leipäannostensa kanssa.
Ei tavallinen tukkijätkä taikka tehtaan sorvari käsittänyt, miksi yhtäkkiä piti taas lähteä itseään tapattamaan, vaikka kukaan ei ollut maahan edes hyökännyt.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30-luvuilla kirjoitti:
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
lukuunottamatta kirjoitti:
Ei tavallinen tukkijätkä taikka tehtaan sorvari käsittänyt, miksi yhtäkkiä piti taas lähteä itseään tapattamaan, vaikka kukaan ei ollut maahan edes hyökännyt.
koko kesän 1940 jatkunut painostus ja rajaloukkaukset, sekä matkustajakone Kalevan alasampuminen olivat jo osviittaa siitä mitä olisi tulossa.

Tietenkin oli silloin ollut parempi jäädä jo ennen Talvisotaa housut nilkoissa Ruotsin rajalle odottamaan ja ilmoittaa Ruotsille että päästämme venäläiset maahanne.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30-luvuilla kirjoitti:
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
" Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan. "

Tuohon on helppo yhtyä. Talvisotaa ei olisi tullut jos olisimme valinneet Viron tien. Sota kuitenkin vei vähemmän meiltä uhreja - kuin mitä Viro menetti, tehtyään sovinnon Stalinin kanssa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
100 000 uhria kirjoitti:
Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin.
" Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin. "

Tottahan sinä haastat, ei Stalin halunnut SODALLA vallata maatamme - vaan oveluudella, kuten teki Viron kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
meille oikea kirjoitti:
" Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan. "

Tuohon on helppo yhtyä. Talvisotaa ei olisi tullut jos olisimme valinneet Viron tien. Sota kuitenkin vei vähemmän meiltä uhreja - kuin mitä Viro menetti, tehtyään sovinnon Stalinin kanssa!
Olisit nyt lukenut koko viestin, ja ajatuksella. Puhutaan sen jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
käsitti kirjoitti:
koko kesän 1940 jatkunut painostus ja rajaloukkaukset, sekä matkustajakone Kalevan alasampuminen olivat jo osviittaa siitä mitä olisi tulossa.

Tietenkin oli silloin ollut parempi jäädä jo ennen Talvisotaa housut nilkoissa Ruotsin rajalle odottamaan ja ilmoittaa Ruotsille että päästämme venäläiset maahanne.
Ei Neuvostoliitto millään tavalla painostanut Suomea sodan edellä, vaan toivoi suomalaisten viimeiseen saakka pysyvän aloillaan ja jättävän Neuvostoliiton rauhaan omalta osaltaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1944 kirjoitti:
Tässä poikasille vähän aikatauluja kesän 1944 tapahtumista:

Tienhaaran taistelut Kivisalmen sillan ympäristössä 21.-23.6.1944,
Tali-Ihantalan suurtaistelut 24.6.-12.7.1944,
Heinjoen-Antrean suunnan sivustahyökkäys 24.-27.6.1944,
Viipurinlahden taistelut 4.-10.7.1944
Äyräpää-Vuosalmen taistelut 4.-18.7.1944.
Lisäksi Laatokan pohjoispuolella samanaikaisesti oli käynnistynyt 21.6.1944 venäläisten hyökkäys Syvärin ylitse, Petroskoi menetettiin 30.6.1944 ja Nietjärven taisteluihin 14.-15.7.1944 päättyi Laatokan Karjalan vetäytymisvaihe pohjoisemman rintamalohkon jatkaessa vetäytymistään Karhumäestä kohti Ilomantsia.
Ilomantsin mottitaistelut 26.7.-13.8.1944
1944:lle tämähän on hyvä tästä näkee kaikki kesän 1944 tapahtumat ja päivämärät ja paikat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
puolustamista kirjoitti:
" Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin. "

Tottahan sinä haastat, ei Stalin halunnut SODALLA vallata maatamme - vaan oveluudella, kuten teki Viron kanssa.
Suomi ei ollut antanut riittäviä turvatakuita. Neuvostoliitto pyrki siksi ratkaisuun asevoimin. Nimitettiin nukkehallitus josta voitiin olla varmoja. Uskottiin että Suomi miehitettäisiin muutamassa viikossa. Talvisodan syttyminen oli kummallekin maalle katastrofi, joka johtui 1) suomalaisten väärästä politiikasta 1920-1939, 2) Neuvostoliiton virhearvioista 1939. Jos Suomi olisi toiminut toisin sotien välisenä aikana, ja jos Neuvostoliitossa olisi tiedetty, ettei Suomen valtaaminen käy käden käänteessä, historia olisi kulkenut eri tavalla, sota vältetty.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30-luvuilla kirjoitti:
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
" 3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan. "

Kuinkas Stalin suhtautuikaan saksalaisten invaasioon/kauttakulkuun vaikka oli saanut maat ja mannut Kannakselta ja vielä erinomaisen tukiohdan Hankoniemen saaristoineen. Muuten Kannakselta saksalaiset eivätkä suomalaistekaan hyökänneet kaupunkiin MISSÄÄN vaiheessa, koko 2MS:n aikana!

Stalinilla oli vallan muut tavoitteet esittäessään ukaaseitaan Suomelle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Suomi valitsi sodan kirjoitti:
Ei Neuvostoliitto millään tavalla painostanut Suomea sodan edellä, vaan toivoi suomalaisten viimeiseen saakka pysyvän aloillaan ja jättävän Neuvostoliiton rauhaan omalta osaltaan.
1940 kesästä, eli sotien välisestä ajasta ja Neuvostoliiton painostuksesta, joka loppui Hitlerin lähettämään noottiin. Väitätkö sinä ettei Neuvostoliitto ampunut alas matkustakone Kalevaa?

Ota sinä päästäs ne Tehtaankadun punaiset ilmaisjakelulasit ja käytä päätäs tai lopeta se paskanpuhuminen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
peloista kirjoitti:
" 3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan. "

Kuinkas Stalin suhtautuikaan saksalaisten invaasioon/kauttakulkuun vaikka oli saanut maat ja mannut Kannakselta ja vielä erinomaisen tukiohdan Hankoniemen saaristoineen. Muuten Kannakselta saksalaiset eivätkä suomalaistekaan hyökänneet kaupunkiin MISSÄÄN vaiheessa, koko 2MS:n aikana!

Stalinilla oli vallan muut tavoitteet esittäessään ukaaseitaan Suomelle.
Suomalaiset osallistuivat Leningradin valtausyritykseen ja saartoon. Suomalaisten rooli oli elintärkeä. Suomalaisten hyökkäys Syvärille oli osa saksalaisten Leningradin operaatiota ja Barbarossa-suunnitelmaa. Syvärille päässeet suomalaiset olivat suurten pihtien pohjoinen kärki. Suomalaiset täyttivät oman osansa suunnitelmasta, mutta saksalaiset epäonnistuivat, eivät päässeet Syvärille. Leningrad pelastui, mutta jäi silti saarroksiin saksalaisten sisemmän saartokärjen takia, joka oli päässyt Nevan ja Laatokan yhtymäkohtaan.

Saksalais-suomalaisten joukkojen saartamassa kaupungissa menehtyi yhtä paljon ihmisiä kuin Auschwitzin keskitysleirissä. Se oli hidasta murhaa (kokemustahan suomalaisilla oli järjestelmällisestä nälkään näännyttämisestä jo vuoden 1918 vankileirien osalta), jota Suomi ei ole koskaan pyytänyt virallisella taholla anteeksi. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Suomen Antifasistinen Komitea, ovat kyllä kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta valtionjohto puhuu vieläkin "erillissodasta", johon muu maailma ei ole uskonut koskaan, ei saksalaiset eikä liittoutuneet. Suomalaista historiallista revisionismia pahimmillaan.

Risto Ryti veteli jo 1941 karttoihin viivoja Suomen rajoista Leningradin ja sen väestön tuhoamisen jälkeen. Se, että tällainen mies äänestettiin tv:ssä toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi, kertoo jotain tosi synkkää tämän maan henkisestä tilasta. Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Viro, sotarikollisten (tuomittujenkin) rehabilitoinnin vaaralliselle tielle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
puhe vuoden kirjoitti:
1940 kesästä, eli sotien välisestä ajasta ja Neuvostoliiton painostuksesta, joka loppui Hitlerin lähettämään noottiin. Väitätkö sinä ettei Neuvostoliitto ampunut alas matkustakone Kalevaa?

Ota sinä päästäs ne Tehtaankadun punaiset ilmaisjakelulasit ja käytä päätäs tai lopeta se paskanpuhuminen.
Kyllä suomalaiset aiheuttivat sotavuosina paljon suurempaa vahinkoa Neuvostoliitolle kuin Neuvostoliitto Suomelle, ja paljon suurempaa kärsimystä neuvostoliittolaisille kuin neuvostoliittolaiset suomalaisille.

Todistaa neuvostoihmisen avarakatseisuudesta, että he kykenivät sodan jälkeen antamaan suomalaisille anteeksi, olemaan kostamatta. Kehittyi luottamus, jonka puitteissa Suomen puolueettomuus rakennettiin ja Suomen talouden vauraus ja suomalainen hyvinvointivaltio luotiin. Oikeisto puhuu suomettuneisuudesta, rähmällään olosta. Oikeasti kyse oli luottamuksesta, rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Eikö se ole edelleenkin ihanne, länsimielisen Nato-militarismin asemesta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30-luvuilla kirjoitti:
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
kanssa johti toiseen maailmansotaan. Suomi oli rauhantahtoinen ja pyrki toimimaan Kansainliitossa sekä yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa rauhan hyväksi. Se ei sopinut NL:lle, joka halusi palauttaa entisen tsaarin Venäjän rajat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaiettu rikoksemme kirjoitti:
Kyllä suomalaiset aiheuttivat sotavuosina paljon suurempaa vahinkoa Neuvostoliitolle kuin Neuvostoliitto Suomelle, ja paljon suurempaa kärsimystä neuvostoliittolaisille kuin neuvostoliittolaiset suomalaisille.

Todistaa neuvostoihmisen avarakatseisuudesta, että he kykenivät sodan jälkeen antamaan suomalaisille anteeksi, olemaan kostamatta. Kehittyi luottamus, jonka puitteissa Suomen puolueettomuus rakennettiin ja Suomen talouden vauraus ja suomalainen hyvinvointivaltio luotiin. Oikeisto puhuu suomettuneisuudesta, rähmällään olosta. Oikeasti kyse oli luottamuksesta, rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Eikö se ole edelleenkin ihanne, länsimielisen Nato-militarismin asemesta?
Jos Suomi olisi jättänyt vastalauseen koneen ampumisesta mitä se ei uskaltanut tehdä pelätessään Neuvostoliiton saavan siitä aiheen hyökkäykselle. Sinun mielestäsi ei Suomella ole oikeutta reakoida tapahtumaan, mutta Neuvostoliitolla on.

Punainen militarismi tässä on valtaamassa alaa, eikä mikään länsimielinen.

Neuvostoliiton johtajat aiheuttivat, sekä omalle kansalleen, että muille kansoille ja suomalaisille mittaamattomat kärsimykset omalla tyhmyydellään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaiettu rikoksemme kirjoitti:
Suomalaiset osallistuivat Leningradin valtausyritykseen ja saartoon. Suomalaisten rooli oli elintärkeä. Suomalaisten hyökkäys Syvärille oli osa saksalaisten Leningradin operaatiota ja Barbarossa-suunnitelmaa. Syvärille päässeet suomalaiset olivat suurten pihtien pohjoinen kärki. Suomalaiset täyttivät oman osansa suunnitelmasta, mutta saksalaiset epäonnistuivat, eivät päässeet Syvärille. Leningrad pelastui, mutta jäi silti saarroksiin saksalaisten sisemmän saartokärjen takia, joka oli päässyt Nevan ja Laatokan yhtymäkohtaan.

Saksalais-suomalaisten joukkojen saartamassa kaupungissa menehtyi yhtä paljon ihmisiä kuin Auschwitzin keskitysleirissä. Se oli hidasta murhaa (kokemustahan suomalaisilla oli järjestelmällisestä nälkään näännyttämisestä jo vuoden 1918 vankileirien osalta), jota Suomi ei ole koskaan pyytänyt virallisella taholla anteeksi. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Suomen Antifasistinen Komitea, ovat kyllä kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta valtionjohto puhuu vieläkin "erillissodasta", johon muu maailma ei ole uskonut koskaan, ei saksalaiset eikä liittoutuneet. Suomalaista historiallista revisionismia pahimmillaan.

Risto Ryti veteli jo 1941 karttoihin viivoja Suomen rajoista Leningradin ja sen väestön tuhoamisen jälkeen. Se, että tällainen mies äänestettiin tv:ssä toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi, kertoo jotain tosi synkkää tämän maan henkisestä tilasta. Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Viro, sotarikollisten (tuomittujenkin) rehabilitoinnin vaaralliselle tielle.
suhteissa johtivat Leningradin saartoon. Tosin Suomi ei osallistunut siihen enmpää kuin rauhan aikana 1918-39.

Uhreja oli venäläisten oman tutkimuksen mukaan 642 900. Vuoden 1918 vankileireistä kantaa vastuun punaisten johto, joka houkutteli arvostelukyvyttömät ihmiset kapinaan ja hylkäsi heidät sitten.

Risto Ryti oli suuri suomalainen, joka hoiti virkaansa vaikeana aikana.

Tuo teksti kertoo jotain synkkää vain antifasistien henkisestä tilasta, johon ei yhtään rehellistä ajatusta mahdu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
meille oikea kirjoitti:
" Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan. "

Tuohon on helppo yhtyä. Talvisotaa ei olisi tullut jos olisimme valinneet Viron tien. Sota kuitenkin vei vähemmän meiltä uhreja - kuin mitä Viro menetti, tehtyään sovinnon Stalinin kanssa!
että teoriassa olisi ollut myös kolmas vaihtoehto kuin liittoutuminen saksan tai NL:n kanssa,liittoutuminen amerikan ja englannin kanssa.Tämä vaihtoehto olisi rikkonut liittoutuneitten välit,toisen maailman lopputulos olisi ollut täysin eri myös tässä tapauksessa.Mutta täällä natsimyönteisyys oli edennyt liian pitkälle,jotta tästä vaihtoehdosta olisi voitu keskustella tuolloin eduskunnassa.Myös Hitler toivoi sodan loppuvaiheessa välirikkoa liittoutuneitten välille.Miksihän heidän strategian laitoksensa tai Lännen vastaava ei tätä vaihtoehtoa mainostanut,koska tuolloin Länsi ja natsit eivät ehkä olisikaan ajautuneet sotaan,vaan ainoastaan sota bolsevismia vastaan olisi syttynyt,2.maailmansota olisi jäänyt paljon pienemmäksi?Juutalaisongelma tietty hiersi myös suurvaltojen välejä.Japanilaisten kohtalo olisi ollut myös ehkä erilainen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaiettu rikoksemme kirjoitti:
Suomalaiset osallistuivat Leningradin valtausyritykseen ja saartoon. Suomalaisten rooli oli elintärkeä. Suomalaisten hyökkäys Syvärille oli osa saksalaisten Leningradin operaatiota ja Barbarossa-suunnitelmaa. Syvärille päässeet suomalaiset olivat suurten pihtien pohjoinen kärki. Suomalaiset täyttivät oman osansa suunnitelmasta, mutta saksalaiset epäonnistuivat, eivät päässeet Syvärille. Leningrad pelastui, mutta jäi silti saarroksiin saksalaisten sisemmän saartokärjen takia, joka oli päässyt Nevan ja Laatokan yhtymäkohtaan.

Saksalais-suomalaisten joukkojen saartamassa kaupungissa menehtyi yhtä paljon ihmisiä kuin Auschwitzin keskitysleirissä. Se oli hidasta murhaa (kokemustahan suomalaisilla oli järjestelmällisestä nälkään näännyttämisestä jo vuoden 1918 vankileirien osalta), jota Suomi ei ole koskaan pyytänyt virallisella taholla anteeksi. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Suomen Antifasistinen Komitea, ovat kyllä kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta valtionjohto puhuu vieläkin "erillissodasta", johon muu maailma ei ole uskonut koskaan, ei saksalaiset eikä liittoutuneet. Suomalaista historiallista revisionismia pahimmillaan.

Risto Ryti veteli jo 1941 karttoihin viivoja Suomen rajoista Leningradin ja sen väestön tuhoamisen jälkeen. Se, että tällainen mies äänestettiin tv:ssä toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi, kertoo jotain tosi synkkää tämän maan henkisestä tilasta. Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Viro, sotarikollisten (tuomittujenkin) rehabilitoinnin vaaralliselle tielle.
" Risto Ryti veteli jo 1941 karttoihin viivoja Suomen rajoista Leningradin ja sen väestön tuhoamisen jälkeen."

Ryti nimenomaan KIELTÄYTYI elokuussa 1941 Hitlerin pyynnöstä huolimatta jatkamasta hyökkäystä Lenungradiin. Virallinen kieltäytyminen allekirjoitettiin ja lähetettiin Hitlerille Mikkelistä.

Kas tässä karttojen kertomaa myös suomalaisten asemista.

http://www.gutenberg-e.org/esk01/maps/LageOst12Nov43a_lg.jpg

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Continuation-War-defensive-lines.png
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pohtimatta, kirjoitti:
että teoriassa olisi ollut myös kolmas vaihtoehto kuin liittoutuminen saksan tai NL:n kanssa,liittoutuminen amerikan ja englannin kanssa.Tämä vaihtoehto olisi rikkonut liittoutuneitten välit,toisen maailman lopputulos olisi ollut täysin eri myös tässä tapauksessa.Mutta täällä natsimyönteisyys oli edennyt liian pitkälle,jotta tästä vaihtoehdosta olisi voitu keskustella tuolloin eduskunnassa.Myös Hitler toivoi sodan loppuvaiheessa välirikkoa liittoutuneitten välille.Miksihän heidän strategian laitoksensa tai Lännen vastaava ei tätä vaihtoehtoa mainostanut,koska tuolloin Länsi ja natsit eivät ehkä olisikaan ajautuneet sotaan,vaan ainoastaan sota bolsevismia vastaan olisi syttynyt,2.maailmansota olisi jäänyt paljon pienemmäksi?Juutalaisongelma tietty hiersi myös suurvaltojen välejä.Japanilaisten kohtalo olisi ollut myös ehkä erilainen.
jääneet käymättä. Puola liittoutui nääs lännen kanssa! Kuinkas heille kävikään?

"Suomalaisilta jää aina näissä keskusteluissa".......
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaiettu rikoksemme kirjoitti:
Suomalaiset osallistuivat Leningradin valtausyritykseen ja saartoon. Suomalaisten rooli oli elintärkeä. Suomalaisten hyökkäys Syvärille oli osa saksalaisten Leningradin operaatiota ja Barbarossa-suunnitelmaa. Syvärille päässeet suomalaiset olivat suurten pihtien pohjoinen kärki. Suomalaiset täyttivät oman osansa suunnitelmasta, mutta saksalaiset epäonnistuivat, eivät päässeet Syvärille. Leningrad pelastui, mutta jäi silti saarroksiin saksalaisten sisemmän saartokärjen takia, joka oli päässyt Nevan ja Laatokan yhtymäkohtaan.

Saksalais-suomalaisten joukkojen saartamassa kaupungissa menehtyi yhtä paljon ihmisiä kuin Auschwitzin keskitysleirissä. Se oli hidasta murhaa (kokemustahan suomalaisilla oli järjestelmällisestä nälkään näännyttämisestä jo vuoden 1918 vankileirien osalta), jota Suomi ei ole koskaan pyytänyt virallisella taholla anteeksi. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Suomen Antifasistinen Komitea, ovat kyllä kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta valtionjohto puhuu vieläkin "erillissodasta", johon muu maailma ei ole uskonut koskaan, ei saksalaiset eikä liittoutuneet. Suomalaista historiallista revisionismia pahimmillaan.

Risto Ryti veteli jo 1941 karttoihin viivoja Suomen rajoista Leningradin ja sen väestön tuhoamisen jälkeen. Se, että tällainen mies äänestettiin tv:ssä toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi, kertoo jotain tosi synkkää tämän maan henkisestä tilasta. Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Viro, sotarikollisten (tuomittujenkin) rehabilitoinnin vaaralliselle tielle.
Mannerheim – Churchill kirjeenvaihdosta.
Marsalkka Zukov kertoo muistelmissaan Vospiminandija i razmyslenija ettei Suomi osallistunut Leningradin valloitukseen ja pysäytti etenemisensä syksyllä1941 saavutettuihin asemiin. Tilanne Karjalan Kannaksella oli varsin rauhallinen, minkä vuoksi voitiin Suomea vastaan taistelleen 23.Armeijan reservit ja osa etujoukoistakin siirtää Leningradin eteläpuolelle saksalaisia vastaan. Luottamus siihen ettei Suomi hyökkää pitemmälle johtui Mannerheimin ja
Churchillin kirjeiden vaihdosta jota he kävivät loppusyksyllä 1941.Mannerheim kertoo asiasta muistelmissaan, kuinka hän vastauskirjeessään 2.12.1941 oli ilmoittanut kohteliaaseen sävyyn, että hänen on mahdotonta keskeyttää käynnissä olevia operaatioita enne kuin joukot ovat saavuttaneet ne asemat, jotka hänen käsityksensä mukaan tarjoavat tarpeeksi turvallisuutta.

Saksalainen historioitsija Hans Müller on ilmaissut kirjeenvaihdon olleen valtiopetos ja ilman Mannerheimin toimintaa Leningrad sekä Moskova olisivat kukistuneet. Näiden valloitusten jälkeen ei olisi tullut enää Stalingradia ja saksalaiset olisivat päässeet Bakun ja myös Lähi-Idän öljyalueille. Täten saksalaisten ei olisi tarvinnut turvautua kivihiilipohjaiseen Bensiiniin jonka tuottaminen oli kallista eikä sitä koskaan saatu riittävästi.

Müller syytti Mannerheimia jatkuvasta veljeilystä vihollisen kanssa salaa presidentiltä hallitukselta ja eduskunnalta. Mannerheim vaikutti asioihin ratkaisevasti ilmoittamalla Churchilille ettei katkaise Muurmannin rataa eikä ota osaa Leningradin valloitukseen. Lupaukset annettiin ennen Englannin sodanjulistusta 6.12.1941, ja Müller oli väittänyt tämänkin jälkeen Mannerheimin olleen yhteydessä Churchililliin, jonka vuoksi Stalin oli voinut melkein yhjentää tämän rintaman osan ja siirtää joukkojaan saksalaisia vastaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Viis kovinta tämä on myös hyvä kun tässä näkee sen järjestyksen missä käytiin ratkaisu taistelut mitä olisi tapahtunut ja mikä olisi ollut sitten Suomen kohtalo jos joku näistä rintama lohkoista olis murtunut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Churchillille kirjoitti:
Mannerheim – Churchill kirjeenvaihdosta.
Marsalkka Zukov kertoo muistelmissaan Vospiminandija i razmyslenija ettei Suomi osallistunut Leningradin valloitukseen ja pysäytti etenemisensä syksyllä1941 saavutettuihin asemiin. Tilanne Karjalan Kannaksella oli varsin rauhallinen, minkä vuoksi voitiin Suomea vastaan taistelleen 23.Armeijan reservit ja osa etujoukoistakin siirtää Leningradin eteläpuolelle saksalaisia vastaan. Luottamus siihen ettei Suomi hyökkää pitemmälle johtui Mannerheimin ja
Churchillin kirjeiden vaihdosta jota he kävivät loppusyksyllä 1941.Mannerheim kertoo asiasta muistelmissaan, kuinka hän vastauskirjeessään 2.12.1941 oli ilmoittanut kohteliaaseen sävyyn, että hänen on mahdotonta keskeyttää käynnissä olevia operaatioita enne kuin joukot ovat saavuttaneet ne asemat, jotka hänen käsityksensä mukaan tarjoavat tarpeeksi turvallisuutta.

Saksalainen historioitsija Hans Müller on ilmaissut kirjeenvaihdon olleen valtiopetos ja ilman Mannerheimin toimintaa Leningrad sekä Moskova olisivat kukistuneet. Näiden valloitusten jälkeen ei olisi tullut enää Stalingradia ja saksalaiset olisivat päässeet Bakun ja myös Lähi-Idän öljyalueille. Täten saksalaisten ei olisi tarvinnut turvautua kivihiilipohjaiseen Bensiiniin jonka tuottaminen oli kallista eikä sitä koskaan saatu riittävästi.

Müller syytti Mannerheimia jatkuvasta veljeilystä vihollisen kanssa salaa presidentiltä hallitukselta ja eduskunnalta. Mannerheim vaikutti asioihin ratkaisevasti ilmoittamalla Churchilille ettei katkaise Muurmannin rataa eikä ota osaa Leningradin valloitukseen. Lupaukset annettiin ennen Englannin sodanjulistusta 6.12.1941, ja Müller oli väittänyt tämänkin jälkeen Mannerheimin olleen yhteydessä Churchililliin, jonka vuoksi Stalin oli voinut melkein yhjentää tämän rintaman osan ja siirtää joukkojaan saksalaisia vastaan.
Mannerheimin kirje Churchillille oli yritys saada Englanti ainakin lykkäämään sodanjulistusta. M. totesi jälkeenpäin kaiketi vain nopeuttaneensa sitä. Hän tiesi hyvin Englannin olevan NL:n asialla. Mistään Leningradin valtauksesta tai Muurmannin radan katkaisusta ei kirjeessä ole sanaakaan. Se on entisessä sota-arkistossa Mannerheim-kokoelmassa.Saattoihan se Saksan kannalta olla huono juttu. Sodan julistamatta jättäminen olisi jättänyt Suomelle hieman toimintatilaa.

Tämän kirjeen sisällön tiesi myös poliittinen johto. Mistään salaisesta veljeilystä ei missään vaiheessa ollut kyse, eikä M. tietenkään pitänyt yhteyttä vihollismaihin.

Neuvostoliitolla oli jo -42 noin 500 divisioonaa ja pienempää yhtymää ja selvä ylivoima saksalisiin. Sitä lisäsi länsivaltojen toiminta. Muutama Suomen rintamalta siirretty yhtymä ei merkinnyt mitään. Oleellisia olivat Kauko-Idän 45 divisioonaa, joilla mm. Moskova pelastettiin.

Hyvä esimerkki siitä innostuneesta valehtelusta, joihin näiillä palstoilla törmää jatkuvasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Virheet Suomen kirjoitti:
suhteissa johtivat Leningradin saartoon. Tosin Suomi ei osallistunut siihen enmpää kuin rauhan aikana 1918-39.

Uhreja oli venäläisten oman tutkimuksen mukaan 642 900. Vuoden 1918 vankileireistä kantaa vastuun punaisten johto, joka houkutteli arvostelukyvyttömät ihmiset kapinaan ja hylkäsi heidät sitten.

Risto Ryti oli suuri suomalainen, joka hoiti virkaansa vaikeana aikana.

Tuo teksti kertoo jotain synkkää vain antifasistien henkisestä tilasta, johon ei yhtään rehellistä ajatusta mahdu.
Vuonna 1941 kävi juuri niin kuin Neuvostoliitto oli 1939 pelännyt: vieraan suurvallan joukot hyökkäsivät Suomen maaperältä Neuvostoliittoa vastaan ja suomalaisetkin osallistuivat yritykseen vallata Leningrad sekä sen jälkeen Leningradin nälkäsaartoon. Eli huoli Leningradin turvallisuudesta 1939 oli enemmän kuin oikeutettu.

"Uhreja oli venäläisten oman tutkimuksen mukaan 642 900."

Onko tuo jokin puolustus? Joukkomurha on joukkomurha. Nälkäsaarto on nälkäsarto. Rikos ihmiskuntaa vastaan on rikos ihmiskuntaa vastaan.

"Vuoden 1918 vankileireistä kantaa vastuun punaisten johto, joka houkutteli arvostelukyvyttömät ihmiset kapinaan ja hylkäsi heidät sitten."

Jos he olivat kerran arvostelukyvyttömiä, ja yksin punaisten johto syyllinen ja vastuullinen, miksi punaiset vietiin leireille kuolemaan? Koska tahdottiin tuhota mahdollisimman paljon ihmisiä fyysisesti, jotta työväenliikkeen niska katkeaisi.

"Risto Ryti oli suuri suomalainen, joka hoiti virkaansa vaikeana aikana."

Risto Ryti oli Suur-Suomesta haaveillut ja Leningradin tuhoamisen hyväksynyt sotarikollisena tuomittu mies, jonka maine on yhtä musta kuin esim. Quislingin tai Antonescun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kehitelläänkin kirjoitti:
Mannerheimin kirje Churchillille oli yritys saada Englanti ainakin lykkäämään sodanjulistusta. M. totesi jälkeenpäin kaiketi vain nopeuttaneensa sitä. Hän tiesi hyvin Englannin olevan NL:n asialla. Mistään Leningradin valtauksesta tai Muurmannin radan katkaisusta ei kirjeessä ole sanaakaan. Se on entisessä sota-arkistossa Mannerheim-kokoelmassa.Saattoihan se Saksan kannalta olla huono juttu. Sodan julistamatta jättäminen olisi jättänyt Suomelle hieman toimintatilaa.

Tämän kirjeen sisällön tiesi myös poliittinen johto. Mistään salaisesta veljeilystä ei missään vaiheessa ollut kyse, eikä M. tietenkään pitänyt yhteyttä vihollismaihin.

Neuvostoliitolla oli jo -42 noin 500 divisioonaa ja pienempää yhtymää ja selvä ylivoima saksalisiin. Sitä lisäsi länsivaltojen toiminta. Muutama Suomen rintamalta siirretty yhtymä ei merkinnyt mitään. Oleellisia olivat Kauko-Idän 45 divisioonaa, joilla mm. Moskova pelastettiin.

Hyvä esimerkki siitä innostuneesta valehtelusta, joihin näiillä palstoilla törmää jatkuvasti.
päätelmänsä asioista et yllätä millään tavoin. Totuutta et voi muuksi muuttaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
100 000 uhria kirjoitti:
Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin.
100000 uhria.
Olisiko Suomen pitänyt antautua ehdoitta, kuten kirjoituksessasi annat ymmärtää.
Ei missään tapauksessa kaukki kunnia kuuluu veteraaneille, joiden ansiosta Suomi säilytti itsenäisyytensä.
Suomelle ei annettu muuta vaihtoehtoa vapaudentiellä. Veteraaneille kaikki kunnia ja kiitos vapaasta Suomesta.
Uhrimme ei ollut turha.
Kiitos veteraaneille itsenäisestä Suomesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30-luvuilla kirjoitti:
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
Suomen voimavarat eivät yksinkertaisesti riittäneet facistivaltion kanssa neuvottelemiseen.
Diktatuuri kuitenkin estettiin Suomessa taistelemalla ja siitä ISO kiitos sotiemme veteraaneille!!!!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
30-luvuilla kirjoitti:
1. Tarton rauhan raja olisi tullut vetää Kannaksella venäläisten kannalta edullisemmin, kauemmaksi Pietarista. Eräs tulevan selkkauksen aiheista olisi siten poistunut jo 1920.

2. Suomessa ei olisi pitänyt sallia sitä venäläis- ja neuvostovastaista propagandaa, jota kouluissa opetettiin virallisena totuutena ja jota kaikki sanomalehdet olivat koko ajan täynnä 1918-1939. Propagandan vaikutuksesta suomalaisten enemmistö ei hyväksynyt minkäänlaisia myönnytyksiä Neuvostoliitolle Moskovan neuvotteluissa 1939.

3. Suomen olisi pitänyt realistisesti varautua tulevan suursodan uhkaan viimeistään vuodesta 1933, jolloin natsit nousivat valtaan Saksassa, ja ennen kaikkea parantaa suhteita Neuvostoliittoon, sopia yhteisistä toimista mahdollisen saksalaishyökkäyksen varalle. Neuvostoliiton ei silloin olisi tarvinnut pelätä Saksan tai jonkin muun suurvallan käyttävän Suomea hyökkäystienä invaasiossa Leningradia ja Pohjois-Venäjää vastaan.

4. Viimeistään 1938, jolloin Neuvostoliitto alkoi tehdä ensimmäisiä ehdotuksia yhteisistä turvallisuusratkaisuista, noihin alustaviin tunnusteluihin olisi pitänyt heti tarttua.

5. Suomalaisten taipumattomuus Moskovassa 1939 on syy talvisotaan, ja välillisesti myös jatkosotaan.
myönnettiin taas kerran, muutama päivä sitten, että Neuvostoliitto aloitti Talvisodan. Viimevuosina on myös Venäjällä alettu ymmärtämään senaikainen sanelupolitiikka, joka ei ollut mitään neuvotteluja. He eivät edes tunteneet käsitettä neuvottelut, sillä tämä on venäläistutkijoiden toimesta todettu. Kun muualla maailmassa neuvoteltiin Neuvostoliitossa saneltiin. Jos tarkasti seurasi eilisiltaista TV-ohjelmaa Itäblokin kaatumisesta, tämänlaatuinen toiminta vilahtaa TV-ruudussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
100 000 uhria kirjoitti:
Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin.
Kirjoitit:
"Veteraanit kuolivat aivan turhaan
100 000 uhria19.8.2009 12:48
Suomi olisi voinut välttää sekä talvi- että jatkosodan noudattamalla toisenlaista politiikkaa suhteessa Neuvostoliittoon ja myös muihin valtioihin 1920- ja 1930-luvulla. Veteraanit kärsivät katkerasti suomalaisten poliitikkojen lyhytnäköisyydestä ja kärsivät edelleen, elämänsä loppuun saakka. Sadattuhannet elämät tuhottiin."

Olisimme voineet välttää Stalinin aggression tappamalla itsemme?

Mutta stalinismin suomalaiset uhrit eivät kuolleet turhaan? He ymmärsivät itse paeta Suomesta v.1918 jälkeen punapakolaisina Venäjälle, missä Stalin tapatti heidät.

Stalinin leireillä tapettiin enemmän suomalaisia punikkeja kuin Suomen kuuluisilla vankileireillä. Kiittäkää towereita kommarit!

Viro, Latvia ja Liettua tekivät neukkujen kanssa YYA-sopparit kun suomalaisivat ymmärsivät kieltäytyä. Tulos: VIro menetti sodassa suuremman osan asukkaistaan kuin Suomi.

Edes Tennilä ei heitä tuollaista puuppaa, kuin Bäkström.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
pohtimatta, kirjoitti:
että teoriassa olisi ollut myös kolmas vaihtoehto kuin liittoutuminen saksan tai NL:n kanssa,liittoutuminen amerikan ja englannin kanssa.Tämä vaihtoehto olisi rikkonut liittoutuneitten välit,toisen maailman lopputulos olisi ollut täysin eri myös tässä tapauksessa.Mutta täällä natsimyönteisyys oli edennyt liian pitkälle,jotta tästä vaihtoehdosta olisi voitu keskustella tuolloin eduskunnassa.Myös Hitler toivoi sodan loppuvaiheessa välirikkoa liittoutuneitten välille.Miksihän heidän strategian laitoksensa tai Lännen vastaava ei tätä vaihtoehtoa mainostanut,koska tuolloin Länsi ja natsit eivät ehkä olisikaan ajautuneet sotaan,vaan ainoastaan sota bolsevismia vastaan olisi syttynyt,2.maailmansota olisi jäänyt paljon pienemmäksi?Juutalaisongelma tietty hiersi myös suurvaltojen välejä.Japanilaisten kohtalo olisi ollut myös ehkä erilainen.
En nyt haluais päteä, mutta kivaahan se on. Jos eduskunnassa ei voitu keskustella liitoutuneisiin tukeutumisesta, niin miksi eduskunnassa tehtiin tällainen päätöskin? Liitoutuneuden joukkoja oli tuhansittain jo matkalla norjan kohdalla Suomeen, kunnes Ruotsi sanoi ettei se käy. Tällä Ruotsi pelasti Suomen ja Ruotsin lähes varmalta kohtalolta toisen maailmansodan päänäyttämöinä (rautamalmi, petsamo, golf virran auki pitämät satamat, kiiruna, natsin raudan tarve, venäjän etupiiri yms. lue ihmeessä). Avustuksia kuitenkin jonkin verran saatiin esim. briteiltä tarvikkeina.
Liitoutuneilla tarkoitat ilmeisesti liittoutuneita Neuvostoliittoa. Sitten sanot että jos ois tullu välirikko liittoutuneiden välille, niin ehkä sota ainoastaan bolsevismia vastaan olisi alkanut. Mikä välirikko? Neuvostoliitto ja liittoutuneet olivat lähes avoimessa sodassa jo talvisodan aikaan. Hitlerillä oli intressejä euroopassa mikä ei käynyt liittoutuneille. Tämä aiheutti sodan. Jos ajattelet että ne vaan halus sotia kaikki ja ihan sama mihinpäin. niin ei se ihan niin varmaan menny. Juutalaisongelma hiersi suurvaltojen välejä? Paremminkin yhtenäisti. Neovostoliitto oli likvitoinut juutalaisia jo aikaa enne hitleriä, britit piti juutalaisia alempina eikä niistä pidetty. Yleinen maailman ilma piiri oli vinksahtanut mutta vain hävinnyttä osoitellaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jeps123456 kirjoitti:
En nyt haluais päteä, mutta kivaahan se on. Jos eduskunnassa ei voitu keskustella liitoutuneisiin tukeutumisesta, niin miksi eduskunnassa tehtiin tällainen päätöskin? Liitoutuneuden joukkoja oli tuhansittain jo matkalla norjan kohdalla Suomeen, kunnes Ruotsi sanoi ettei se käy. Tällä Ruotsi pelasti Suomen ja Ruotsin lähes varmalta kohtalolta toisen maailmansodan päänäyttämöinä (rautamalmi, petsamo, golf virran auki pitämät satamat, kiiruna, natsin raudan tarve, venäjän etupiiri yms. lue ihmeessä). Avustuksia kuitenkin jonkin verran saatiin esim. briteiltä tarvikkeina.
Liitoutuneilla tarkoitat ilmeisesti liittoutuneita Neuvostoliittoa. Sitten sanot että jos ois tullu välirikko liittoutuneiden välille, niin ehkä sota ainoastaan bolsevismia vastaan olisi alkanut. Mikä välirikko? Neuvostoliitto ja liittoutuneet olivat lähes avoimessa sodassa jo talvisodan aikaan. Hitlerillä oli intressejä euroopassa mikä ei käynyt liittoutuneille. Tämä aiheutti sodan. Jos ajattelet että ne vaan halus sotia kaikki ja ihan sama mihinpäin. niin ei se ihan niin varmaan menny. Juutalaisongelma hiersi suurvaltojen välejä? Paremminkin yhtenäisti. Neovostoliitto oli likvitoinut juutalaisia jo aikaa enne hitleriä, britit piti juutalaisia alempina eikä niistä pidetty. Yleinen maailman ilma piiri oli vinksahtanut mutta vain hävinnyttä osoitellaan.
" Liitoutuneuden joukkoja oli tuhansittain jo matkalla norjan kohdalla Suomeen, kunnes Ruotsi sanoi ettei se käy.

" Liitoutuneuden joukkoja oli tuhansittain jo matkalla norjan kohdalla Suomeen, kunnes Ruotsi sanoi ettei se käy. "

Ei länsijoukoilla ollut mitään tarkoitusta tai edes haluakaan tulla Suomen puolelle ja Kannakselle, taistelemaan maamme itsenäisyyden puolesta NL vastaan. Länsimaat olivat jo sodassa Saksaa vastaan, eikä heillä ollut tarkoitusta saada uutta vihollista vielä Neuvostoliitostakin. Kyse oli vain ja ainoastaan Skandinavian luonnonvaroista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ajat ja teot kirjoitti:
" Liitoutuneuden joukkoja oli tuhansittain jo matkalla norjan kohdalla Suomeen, kunnes Ruotsi sanoi ettei se käy.

" Liitoutuneuden joukkoja oli tuhansittain jo matkalla norjan kohdalla Suomeen, kunnes Ruotsi sanoi ettei se käy. "

Ei länsijoukoilla ollut mitään tarkoitusta tai edes haluakaan tulla Suomen puolelle ja Kannakselle, taistelemaan maamme itsenäisyyden puolesta NL vastaan. Länsimaat olivat jo sodassa Saksaa vastaan, eikä heillä ollut tarkoitusta saada uutta vihollista vielä Neuvostoliitostakin. Kyse oli vain ja ainoastaan Skandinavian luonnonvaroista.
jeps, juurikin tätä yritin ylimalkaisesti selittää. Liittoutuneet halusivat turvata malmin kiirunasta ja avata toisen rintaman saksaa vastaan (suomi - ruotsi raja). Venäläiset olisivat aluksi saaneet Suomen (churchill - Stalin salainen sopimus 15.10.39).
Saksa oli ilmoittanut jo kahdella nootilla stalinille ettei voi sallia suomen miehitystä siellä olevien omien etujen vuoksi (ei suomen). Vuonna 1940 venäjä ei olisi mahtanut saksalle mitään jolloin saksa olisi miehittänyt suomen ja jatkanut sotaa ruotsin ja mahdollisesti venäjän rajalla. Aika palasiksi olisi suomi ja ruotsi menny.
Näin ollen vuoden 1939 loppupuolella jokainen suurvalta oli kirjallisesti sopinut suomen itsenäisyyden luovutuksesta neuvostoliitolle. (kahdella eri ristiriitaisella sopimuksella).
Ps. Tulkintoja on monia kuten totuuksiakin. Voittaja kirjoittaa "yleisen" totuuden josta poikkeavat totuudet ovat salaliittoteorioita. Oma salaliittoteoriani on ettei tässäkään sodassa ollut hyvät vastaan pahat tai valkoiset vastaan mustat. Sotimassa oli joukko harmaita ja vähemmän harmaita. Pienet valtiot olivat vähemmän harmaita, koska niiden resurssit eivät riittäneet suurempaan ahneuteen eikä ollut varaa suuriin julmuuksiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaiettu rikoksemme kirjoitti:
Suomalaiset osallistuivat Leningradin valtausyritykseen ja saartoon. Suomalaisten rooli oli elintärkeä. Suomalaisten hyökkäys Syvärille oli osa saksalaisten Leningradin operaatiota ja Barbarossa-suunnitelmaa. Syvärille päässeet suomalaiset olivat suurten pihtien pohjoinen kärki. Suomalaiset täyttivät oman osansa suunnitelmasta, mutta saksalaiset epäonnistuivat, eivät päässeet Syvärille. Leningrad pelastui, mutta jäi silti saarroksiin saksalaisten sisemmän saartokärjen takia, joka oli päässyt Nevan ja Laatokan yhtymäkohtaan.

Saksalais-suomalaisten joukkojen saartamassa kaupungissa menehtyi yhtä paljon ihmisiä kuin Auschwitzin keskitysleirissä. Se oli hidasta murhaa (kokemustahan suomalaisilla oli järjestelmällisestä nälkään näännyttämisestä jo vuoden 1918 vankileirien osalta), jota Suomi ei ole koskaan pyytänyt virallisella taholla anteeksi. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Suomen Antifasistinen Komitea, ovat kyllä kiinnittäneet asiaan huomiota, mutta valtionjohto puhuu vieläkin "erillissodasta", johon muu maailma ei ole uskonut koskaan, ei saksalaiset eikä liittoutuneet. Suomalaista historiallista revisionismia pahimmillaan.

Risto Ryti veteli jo 1941 karttoihin viivoja Suomen rajoista Leningradin ja sen väestön tuhoamisen jälkeen. Se, että tällainen mies äänestettiin tv:ssä toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi, kertoo jotain tosi synkkää tämän maan henkisestä tilasta. Suomi on menossa samaan suuntaan kuin Viro, sotarikollisten (tuomittujenkin) rehabilitoinnin vaaralliselle tielle.
"Suomalaista historiallista revisionismia pahimmillaan."
Onko britit hehkuttanu kuinka churchill teki stalinin kans sopimuksen suomen miehittämisestä ja ruotsin malmin turvaamisesta?
"Venäjä parka joutui suomi-saksa hyökkäyksen kohteeksi" vai mitä yrität kertoa?
Venäjä parka oli tehnyt sopimuksen suomen itsenäisyyden vuomisesta sekä saksan että liittoutuneiden kanssa. Saksa ei voinut hyväksyä (britti-neukku) sopimuksen toteuttamista ja "joutui" (interventionisminsä vuoksi) aloittamaan sodan itään ennen venäjän vahvistumista. Tämä oli taas suomen ainoa mahdollisuus, koska suomen itsenäisyys oli myyty kaikkien toimesta.
Elikkäs: Hitler veteli tuhat kilometriä joka suuntaan, Stalin veteli viis sataa kilsaa länteen ja vähän itään, Churchill veteli tuhat kilsaa itään ja toiset etelään, Roosevelt minne sattu ja kerkes, de gaulle ja mussolini vetivät joka suuntaan mutta ilman mustetta. Sitten Risto Ryti nurkkaan ahdistettuna veteli viivoja sata kilsaa itään päin tarttuessaan ainoaan oljen korteen kaikkien suurvaltojen petettyä suomi. Mitä sitte? Ei tuo ainakaan Rytistä edellä mainittuja sotarikollisempaa tee. Sotarikollisia ovat ne, jotka toiset sotarikolliset nimeävät. Sotarikolliset olisivat kovin toiset jos suomi olisi maailman valloittanut. Tästä syystä en pidä suomalaisia "sotarikollisia" rikollisina ennen kuin britti, ranska, jenkki, venäjä yms rikollisetkin on tuomittu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vaiettu rikoksemme kirjoitti:
Kyllä suomalaiset aiheuttivat sotavuosina paljon suurempaa vahinkoa Neuvostoliitolle kuin Neuvostoliitto Suomelle, ja paljon suurempaa kärsimystä neuvostoliittolaisille kuin neuvostoliittolaiset suomalaisille.

Todistaa neuvostoihmisen avarakatseisuudesta, että he kykenivät sodan jälkeen antamaan suomalaisille anteeksi, olemaan kostamatta. Kehittyi luottamus, jonka puitteissa Suomen puolueettomuus rakennettiin ja Suomen talouden vauraus ja suomalainen hyvinvointivaltio luotiin. Oikeisto puhuu suomettuneisuudesta, rähmällään olosta. Oikeasti kyse oli luottamuksesta, rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Eikö se ole edelleenkin ihanne, länsimielisen Nato-militarismin asemesta?
" Yksi kone vs. miljoona uhria Leningradissa "

Meinaatko tosissasi, että suomalaiset hyökkäsivät Leningradiin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vuosalmen taistelussa oli väärä voittaja... Mieluummin jauhetaan muna pystyssä "torjuntavoittoisista" taisteluista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
44 VASTAUSTA:
Minulla on sukulaisia, joista ainakin yksi on ollut mukana. Monta kaveria hukkui Vuokseen, kun venäläinen pyyhki vedenpintaa konekivääreillään. Venäläinen sai lisäksi Vuosalmen puolelle vahvan sillanpääaseman, jota suomalaiset eivät pystyneet toistuvista hyökkäyksistään huolimatta tuhoamaan. Alkoi erittäin verinen materiaali- ja kulutustaistelu, joka tuntuu aika lailla kadonneen suomalaisten sotahistoriallisesta muistista...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jokeen! kirjoitti:
Minulla on sukulaisia, joista ainakin yksi on ollut mukana. Monta kaveria hukkui Vuokseen, kun venäläinen pyyhki vedenpintaa konekivääreillään. Venäläinen sai lisäksi Vuosalmen puolelle vahvan sillanpääaseman, jota suomalaiset eivät pystyneet toistuvista hyökkäyksistään huolimatta tuhoamaan. Alkoi erittäin verinen materiaali- ja kulutustaistelu, joka tuntuu aika lailla kadonneen suomalaisten sotahistoriallisesta muistista...
Kyllä siellä moni suomalainen kylmeni, eikä edes voittokkaasta taistelusta ollut kysymys. Siksipä siis asiasta ei oikein Suomessa haluta puhua, koska se ei sovi torjuntavoittoisaan mielikuvaan kesän 1944 taisteluista.

Kyllähän vähemmän asioista tietävälle voi helposti jäädä talvisodastakin sellainen kuva yleisen opetuksen perusteella että Suomi olisi voittanut kaikki sodan taistelut...

Todellisuus on meillä vähän hämärtynyt.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jokeen! kirjoitti:
Minulla on sukulaisia, joista ainakin yksi on ollut mukana. Monta kaveria hukkui Vuokseen, kun venäläinen pyyhki vedenpintaa konekivääreillään. Venäläinen sai lisäksi Vuosalmen puolelle vahvan sillanpääaseman, jota suomalaiset eivät pystyneet toistuvista hyökkäyksistään huolimatta tuhoamaan. Alkoi erittäin verinen materiaali- ja kulutustaistelu, joka tuntuu aika lailla kadonneen suomalaisten sotahistoriallisesta muistista...
junnut eivät tunne tapahtumia ei tarvitse tarkoittaa etteivätkö ne olisi aikuisväestön yleisessä tietoisuudessa.

Jermo, Aake Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Helsingissä : Otava, 1980

Koskimaa, Matti Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Porvoo : WSOY, 1996

Koskimaa, Matti Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 Porvoo : Helsinki : Juva : WSOY, 1994
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muutkaan kirjoitti:
junnut eivät tunne tapahtumia ei tarvitse tarkoittaa etteivätkö ne olisi aikuisväestön yleisessä tietoisuudessa.

Jermo, Aake Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Helsingissä : Otava, 1980

Koskimaa, Matti Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Porvoo : WSOY, 1996

Koskimaa, Matti Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 Porvoo : Helsinki : Juva : WSOY, 1994
...sen voimme niille kernaasti suoda. Vuonna 1944 lyödyt, masentuneet, murtuneet miehet palasivat sodasta. Yli 60 vuotta on heille koetettu kertoa, että tappio olikin voitto. Se on eräänlaista terapiaa, ja sillä on oma arvonsa. Mutta vain terapeuttinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vuosalmella kirjoitti:
Kyllä siellä moni suomalainen kylmeni, eikä edes voittokkaasta taistelusta ollut kysymys. Siksipä siis asiasta ei oikein Suomessa haluta puhua, koska se ei sovi torjuntavoittoisaan mielikuvaan kesän 1944 taisteluista.

Kyllähän vähemmän asioista tietävälle voi helposti jäädä talvisodastakin sellainen kuva yleisen opetuksen perusteella että Suomi olisi voittanut kaikki sodan taistelut...

Todellisuus on meillä vähän hämärtynyt.
Sinne kuoli suomalaista läjäkaupalla, kun miehiä ajettiin epätoivoisiin rynnäköihin venäläisten vahvaa sillanpäätä vastaan. Venäläisten kk:t ja emmat papattivat, tykistö iski tulisulkua, suomalaista lakosi aivan kuin viikate olisi leikannut ruohoa. Venäläistä ei saatu heitettyä takaisin joen yli.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vuosalmella kirjoitti:
Kyllä siellä moni suomalainen kylmeni, eikä edes voittokkaasta taistelusta ollut kysymys. Siksipä siis asiasta ei oikein Suomessa haluta puhua, koska se ei sovi torjuntavoittoisaan mielikuvaan kesän 1944 taisteluista.

Kyllähän vähemmän asioista tietävälle voi helposti jäädä talvisodastakin sellainen kuva yleisen opetuksen perusteella että Suomi olisi voittanut kaikki sodan taistelut...

Todellisuus on meillä vähän hämärtynyt.
Vuosalmella estettiin vihollisen aikeet edetä Kannaksen joukkojemme selustaan.
Stalinin tarkoitus saatiin estettyä, joka sodassa oli saada Govorov valtaan ja käskyjensä haltijaksi Helsinkiin. Paraati Helsingissä jäi häneltä pitämättä.
Vuosalmella puna-armeija menetti Sampo Ahton mukaan 15 000 kaatuneina, suomalaisten kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat yli 6000 miestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
arvonsa, kirjoitti:
...sen voimme niille kernaasti suoda. Vuonna 1944 lyödyt, masentuneet, murtuneet miehet palasivat sodasta. Yli 60 vuotta on heille koetettu kertoa, että tappio olikin voitto. Se on eräänlaista terapiaa, ja sillä on oma arvonsa. Mutta vain terapeuttinen.
kieriskelette loputtomassa itsesäälissä ei tarvitse merkitä sen olevan muiden elämänasenne.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ruumiita kirjoitti:
Vuosalmella estettiin vihollisen aikeet edetä Kannaksen joukkojemme selustaan.
Stalinin tarkoitus saatiin estettyä, joka sodassa oli saada Govorov valtaan ja käskyjensä haltijaksi Helsinkiin. Paraati Helsingissä jäi häneltä pitämättä.
Vuosalmella puna-armeija menetti Sampo Ahton mukaan 15 000 kaatuneina, suomalaisten kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat yli 6000 miestä.
Suomalaisten kokonaistappiot (KIA, WIA & MIA) oli 6000. Neukuilla kaatui, haavoittui tai katosi noin 15000 miestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jokeen! kirjoitti:
Minulla on sukulaisia, joista ainakin yksi on ollut mukana. Monta kaveria hukkui Vuokseen, kun venäläinen pyyhki vedenpintaa konekivääreillään. Venäläinen sai lisäksi Vuosalmen puolelle vahvan sillanpääaseman, jota suomalaiset eivät pystyneet toistuvista hyökkäyksistään huolimatta tuhoamaan. Alkoi erittäin verinen materiaali- ja kulutustaistelu, joka tuntuu aika lailla kadonneen suomalaisten sotahistoriallisesta muistista...
"Monta kaveria hukkui Vuokseen"

Oliko ne ErP25 uimamiehiä?

NMehän piti kuskata syöksyveneillä useaan kertaan Vuoksen yli ja aina palasivat uimalla yli. Lopulta Pervitiin-Aatu laitatti KK:t asemiin ja käski ampua uimareita jos vielä yrittävät. Loput antautuvat rippeet koetettiin ammuttaa tykistöllä sinne Äyräpään kirkon harjulle. Olikohan kyseessä Aatun kosto uimareille? JR7:n miehet oli jo aiemmin vaihdettu sieltä pois.

Tämä oli siis se oikeampi syy: Er.P 25. karkaili ja antautui lopulta Äyräpään kirkonmäellä. Suurin osa porukasta oli tästä yksiköstä ja Aatu oli aika kypsä tuon porukan seilaamiseen Vuoksen yli edestakaisin!

"Ehrnroothin onnistui kuitenkin taivuttaa Martola pitämään toistaiseksi sillanpään, jonne sijoitettiin levännyt Er.P. 25. Saman päivän iltana jatkunut venäläisten suurhyökkäys sai Er.P. 25:n irtautumaan asemistaan täysin hallitsemattomasti. Asemissa olleet JR 7:n ja JR 49:n osat joutuivat vaikeaan asemaan ja osin saarroksiin. Osa joukoista tuhoutui, osa pääsi murtautumaan venäläisten linjojen läpi naapuriensa luo ja osa pakeni vastarannalle. Sillanpään keskiosa oli joutunut venäläisten haltuun.

Heinäkuun 6. päivän aamulla käynnistyi tykistön ja syöksypommittajien tukema suomalaisen pataljoonan vastahyökkäys, joka ei kuitenkaan saavuttanut menestystä. Pataljoonan hyökkäys toistettiin illalla, edelleen ilman menestystä.

Heinäkuun 7. päivän aamulla pataljoona hyökkäsi jälleen tykistövalmistelun ja syöksypommittajien tukemana ja pääsi aluksi eteenpäin, mutta törmäsi sen jälkeen venäläisten vastahyökkäykseen. Aamupäivön aikana pataljoona oli kuitenkin taas lähtöasemissaan. Vuoksen yli kuljetettiin lisäjoukkoja ja hyökkäys uusittiin jälleen klo 16. Alkumenestyksen jälkeen oli hyökkääjien kuitenkin palattava lähtöasemiinsa. Iltapäivällä oli sillanpään eteläosan puolustus romahtanut, kun Er.P. 25:n kiinniotetuista miehistä muodostettu osasto jätti jälleen asemansa venäläisten tykistötulessa."

Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439:

"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Aihe on jo kauan sitten sensuroitu pois tältä saitilta:

Ylikangas:Tykistö apuun
Kirjoittanut: Vuosalmella 3.10.2007 klo 10.33

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029540566&view_mode=flat

Vuosalmen eräs kiistelty tuli-isku
Kirjoittanut: ammuttiin 27.3.2007 klo 18.35

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024947220#22000000024947220
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muistoissamme kirjoitti:
Sinne kuoli suomalaista läjäkaupalla, kun miehiä ajettiin epätoivoisiin rynnäköihin venäläisten vahvaa sillanpäätä vastaan. Venäläisten kk:t ja emmat papattivat, tykistö iski tulisulkua, suomalaista lakosi aivan kuin viikate olisi leikannut ruohoa. Venäläistä ei saatu heitettyä takaisin joen yli.
Kirjoissa kerrotaan Päämajassa sanotun Vuosalmi on "joukkohauta" suomalaisille ja usein sanotaa kesällä 1944 suomalaisia "menneen 1000" päivässä kiivaimpana aikana. No kokonaistappiot olikin lähes tuota luokkaa.

Paljonko on "suunnattomasti"? Vuosalmella kaatui yksin 2. D:sta 747 ja katosi 746 miestä, eli noin 1500 kaatunutta.Haavoittuneita oli 4755 miestä. Heitaä toki ainakin puolet toipui jollain lailla. Divisioona menetti siis 50 % koko vahvuudestaan, jalkaväkensä suunnilleen kertaalleen. Osansa saivat muutkin aselajit. Lisäksi tulevat 15., 3. ja PsD:n sekä 19. Prikaatin joukkojen tappiot Vuosalmella.Nämä ovat "suunnattomat" 2,5 viikkoa kestäneissä taisteluissa.Pataljoonien taisteluvahvuudet vaihtelivat muutamista kymmenistä ehkä 300:aan.

Vihollisen tappioiksi arvioidasan noin 15 000 miestä.Sekin on suunnaton määrä, kun puna-armeijan arvioidan menettäneen kesällä 1944 Kannaksella kaikkiaan noin 50 000 miestä.Sitten ihmetellään jotain piristeiden käyttöä kuin maailmansensaatiota!Oleellistahan oli, että johtajat ja joukot ylsivät yli-inhimillisin ponnistuksin onnistuneeseen torjuntaan.

Tappiolukujen eroavuudessa ei ole mitään ihmeellistä. Kyse on aina siitä, lasketaanko myös haavoittuneet mukaan ja miltä ajankohdalta.Eri lähteissä on yksinkertaisesti eri tiedot.Kukin tutkija vastaa itse tiedoistaan. Niiden eroja on aivan turha ihmetellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
sinun sukusi kirjoitti:
kieriskelette loputtomassa itsesäälissä ei tarvitse merkitä sen olevan muiden elämänasenne.
Suomi ei saa enää koskaan lähteä sodanlietsojien vietäväksi. Viime kerralla hinta oli aivan liian kova. Siksi jyrkkä ei Natolle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
yht 15000 kirjoitti:
Suomalaisten kokonaistappiot (KIA, WIA & MIA) oli 6000. Neukuilla kaatui, haavoittui tai katosi noin 15000 miestä.
" Äyräpään-Vuosalmen taisteluissa kamppaili eri vaiheissa noin 30 000 suomalaista ja 60 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Vihollisen tappiot olivat noin 15 000. Myös omat tappiot olivat raskaat. 2. Divisioona menetti kaatuneina 747, haavoittuneina 4 755, ja kadonneina 746 miestä. Tykistön menetykset olivat 48 kaatunutta, 221 haavoittunutta ja 8 kadonnutta. Tykistö ei menettänyt yhtään tykkiä vihollisen tulessa. Vain kaksi tykkiä vaurioitui. Kolme tykkiä tuhoutui putkiräjähdyksissä ja yli kymmenen tykin putket kuluivat loppuun kiivaassa tulitoiminnassa. "

Koskimaan mukaan näin on asian laita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
yhä kirjoitti:
Suomi ei saa enää koskaan lähteä sodanlietsojien vietäväksi. Viime kerralla hinta oli aivan liian kova. Siksi jyrkkä ei Natolle.
uhkaa. Ilman Talvisotaa ei olisi enää Suomea. Siksi jyrkkä ei maanpuolustusvastaiselle kiihotukselle.

Nato voisi olla yksi turvajärjestelmä Suomelle. Sitä vastustaa äärivasemmistio yhtä innolla kuin se aikanaan tuki kommunismia ja Varsovan liittoa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kun vihollinen kirjoitti:
uhkaa. Ilman Talvisotaa ei olisi enää Suomea. Siksi jyrkkä ei maanpuolustusvastaiselle kiihotukselle.

Nato voisi olla yksi turvajärjestelmä Suomelle. Sitä vastustaa äärivasemmistio yhtä innolla kuin se aikanaan tuki kommunismia ja Varsovan liittoa.
Mistä lähtien Nato-myönteisyys on ollut isänmaallista maanpuolustusaatetta? Suomella on eurooppalaisittain vahva armeija ja uskottava puolustus kaikkia uhkia vastaan juuri siksi koska emme ole Natossa.

Miksi pitäisi lähettää suomalaisia USA:n laittomiin sotiin kuolemaan? Nythän sitä jo tehdään, vaikka Suomi ei edes ole Natossa.

Ei joku asia ole kannatettava vain siitä syystä, että äärivasemmisto sattuu sitä vastustamaan. Ja Natoahan vastustaa 2/3 suomalaisista.

Jos Suomi Naton jäsenenä joutuu sotaan Venäjää vastaan, se merkitsee Suomen(kin) tuhoa, koska kyse olisi kolmannesta maailmansodasta.

Sodanlietsojien kädet irti Suomesta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
muutkaan kirjoitti:
junnut eivät tunne tapahtumia ei tarvitse tarkoittaa etteivätkö ne olisi aikuisväestön yleisessä tietoisuudessa.

Jermo, Aake Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Helsingissä : Otava, 1980

Koskimaa, Matti Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Porvoo : WSOY, 1996

Koskimaa, Matti Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 Porvoo : Helsinki : Juva : WSOY, 1994
Aake Jermo teki 2 kirjaa lähinnä JR7 taisteluista. Jermon Siiranmäen taisteluista kertovasta kirjasta kertoo mm. Matti Kuusi omissa muistelmissaan sen syntyvaiheista ja haastatteluista joita Jermo häneltä mourusi. Jälkimäistä kirjaa Kuusi piti aika epäonnistuneena. Jermo oli Kuusen mukaan kinunnut haastattelua jo pitkään ja kun hän lopulta suostui tapaamaan Jermon niin tapaaminen olikin todella lyhyt. Kuusi hoksasi myöhemmin, että Jermolla olikin kova kiire jo tunnin-parin päästä tupakalle ja hän ei luultavasti ilennyt kertoa tätä ääneen ja siksi lopetti jutustelun ennen kuin se pääsi edes kunnolla vauhtiin! Kuusi oli JR7:n propagandaupseerina Jatkosodassa.

Jermo Aake Siiranmäen miehet
Otava, 1977, 359 s., painos: 1

Jermo Aake Teräsmyrskyssä loppuun saakka Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944
Otava, 1980, 374 s., painos: p1

Topi Törmän 1954 julkaistu Siiranmäki Vuosalmi 2.D:n taistelukertomus 9.6.-18.7.1944

Kirjassa on Martolan kirjoittama esipuhe karttoineen sivuilla 7-12

Ja seuraavaksi menemmekin "autenttiseen" 2.D:n taistelukertomukseen. Näin ainakin sanotaan tässä Topi Törmän toimittaman, tai paremminkin laatiman, kirjan esipuheessa. Kirja on julkaistu 1954 eli 10 vuotta niiden tapahtumien jälkeen. Mielenkiintoisin kommentti tulee heti kirjan alussa kun siinä kerrotaan suoraan että ko. divisioonan taistelukertomus kirjoitettiin "puhtaaksi" syksyllä 1944. Tämän puhtaaksikirjoituksen suoritti maisteri Topi Törmä muutaman korkeamman upseerin valvonnassa.
Törmähän oli itse se upseeri joka piti 2.D:n sotapäiväkirjaa, eli kirjoitti tapahtumat tuoreeltaan sotapäiväkirjaan heti niiden tapahtuma-aikaan. Siis sikäli kun se oli mahdollista. Miltähän lieneekään tuntunut stilisoida "puhtaaksi" omaa tuotostaan...?
Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954.
Tuosta "puhtoisesta" kirjasta sopii etsiä vaikka kuvausta siitä tapauksesta josssa Kaunis Adolf antoi Erp 25:n karkureille "viimeisen tervehdyksen komentajalta" sinne Äyräpään kirkon raunioille. Sellaista ei kirjasta löydy. Seuraavaksi sitten voikin alkaa etsimään mainintaa tuosta pikatuomiosta...

Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kuuseen kurottaja kirjoitti:
Aake Jermo teki 2 kirjaa lähinnä JR7 taisteluista. Jermon Siiranmäen taisteluista kertovasta kirjasta kertoo mm. Matti Kuusi omissa muistelmissaan sen syntyvaiheista ja haastatteluista joita Jermo häneltä mourusi. Jälkimäistä kirjaa Kuusi piti aika epäonnistuneena. Jermo oli Kuusen mukaan kinunnut haastattelua jo pitkään ja kun hän lopulta suostui tapaamaan Jermon niin tapaaminen olikin todella lyhyt. Kuusi hoksasi myöhemmin, että Jermolla olikin kova kiire jo tunnin-parin päästä tupakalle ja hän ei luultavasti ilennyt kertoa tätä ääneen ja siksi lopetti jutustelun ennen kuin se pääsi edes kunnolla vauhtiin! Kuusi oli JR7:n propagandaupseerina Jatkosodassa.

Jermo Aake Siiranmäen miehet
Otava, 1977, 359 s., painos: 1

Jermo Aake Teräsmyrskyssä loppuun saakka Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944
Otava, 1980, 374 s., painos: p1

Topi Törmän 1954 julkaistu Siiranmäki Vuosalmi 2.D:n taistelukertomus 9.6.-18.7.1944

Kirjassa on Martolan kirjoittama esipuhe karttoineen sivuilla 7-12

Ja seuraavaksi menemmekin "autenttiseen" 2.D:n taistelukertomukseen. Näin ainakin sanotaan tässä Topi Törmän toimittaman, tai paremminkin laatiman, kirjan esipuheessa. Kirja on julkaistu 1954 eli 10 vuotta niiden tapahtumien jälkeen. Mielenkiintoisin kommentti tulee heti kirjan alussa kun siinä kerrotaan suoraan että ko. divisioonan taistelukertomus kirjoitettiin "puhtaaksi" syksyllä 1944. Tämän puhtaaksikirjoituksen suoritti maisteri Topi Törmä muutaman korkeamman upseerin valvonnassa.
Törmähän oli itse se upseeri joka piti 2.D:n sotapäiväkirjaa, eli kirjoitti tapahtumat tuoreeltaan sotapäiväkirjaan heti niiden tapahtuma-aikaan. Siis sikäli kun se oli mahdollista. Miltähän lieneekään tuntunut stilisoida "puhtaaksi" omaa tuotostaan...?
Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954.
Tuosta "puhtoisesta" kirjasta sopii etsiä vaikka kuvausta siitä tapauksesta josssa Kaunis Adolf antoi Erp 25:n karkureille "viimeisen tervehdyksen komentajalta" sinne Äyräpään kirkon raunioille. Sellaista ei kirjasta löydy. Seuraavaksi sitten voikin alkaa etsimään mainintaa tuosta pikatuomiosta...

Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954.
vetoat tuohon Topi Törmän 2.D:n sotapäiväkirjaan, niin piti tilata se nettidivarista. Lähdenkin tästä postiin noutamaan paketin. Jos sopii , niin jatkossa ilmoitat sivun mistä olet irroittanut väittämän asiayhteydestä.

"Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toistuvasti kirjoitti:
vetoat tuohon Topi Törmän 2.D:n sotapäiväkirjaan, niin piti tilata se nettidivarista. Lähdenkin tästä postiin noutamaan paketin. Jos sopii , niin jatkossa ilmoitat sivun mistä olet irroittanut väittämän asiayhteydestä.

"Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954."
Vuosalmen eräs kiistelty tuli-isku, tapaus saa jatkoa kirjoissa.

Nyt minun on jo pakko kysyä, että joko tulit postista sen kirjan kanssa? Sitä kirjaahan ei nettidivareista juurikaan löydy! Itsekin piti ottaa kopiot kirjaston kirjasta!

Nyt on luettavana Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4. p

Kirjassa on muutama sata sotaveteraanin kertomaa kuvausta sodasta. Muistaakseni kokonaismäärä jutuille on kaikkiaan 280 kpl ja osa on hyvin lyhyitäkin ja kirjan lopussa on kuvauksia sodan jäkeisestä ajasta. Vuosalmen taisteluista ja Äyräpäästä on kerrontaa kymmeniä sivuja! Samoin Talista, Ihantalasta yms. taistelu paikoista.

Sivulla 189-190 on kuvaus tuosta Äyräpään harjun antautumisesta ja Aatun antamasta tykistön iskusta antautuneiden haavoittuneiden suomalaisten sekaan! LUE!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Äyräpään harju kirjoitti:
Vuosalmen eräs kiistelty tuli-isku, tapaus saa jatkoa kirjoissa.

Nyt minun on jo pakko kysyä, että joko tulit postista sen kirjan kanssa? Sitä kirjaahan ei nettidivareista juurikaan löydy! Itsekin piti ottaa kopiot kirjaston kirjasta!

Nyt on luettavana Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4. p

Kirjassa on muutama sata sotaveteraanin kertomaa kuvausta sodasta. Muistaakseni kokonaismäärä jutuille on kaikkiaan 280 kpl ja osa on hyvin lyhyitäkin ja kirjan lopussa on kuvauksia sodan jäkeisestä ajasta. Vuosalmen taisteluista ja Äyräpäästä on kerrontaa kymmeniä sivuja! Samoin Talista, Ihantalasta yms. taistelu paikoista.

Sivulla 189-190 on kuvaus tuosta Äyräpään harjun antautumisesta ja Aatun antamasta tykistön iskusta antautuneiden haavoittuneiden suomalaisten sekaan! LUE!
kirja on ollut kirjahyllyssä jo luettuna yli 2 viikkoa. (Törmä Topi Siiranmäki Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus 9.6 -18.7.1944, painos: 1, 1954, Sidottu, 19 e ) En viitsinyt enään selata ketjua taaksepäin , mutta muistaisin jonkun jossain sanoneen sen olleen siistitty ja puhtaaksikirjoitettu versio 2D:n taisteluista. Kuitenkin jo kenraali Martola kirjan esipuheessa totesi sen olevan yhteenveto divisioonan taisteluista 1944 kesällä ja toimitettu 2D: n sotapäiväkirjojen pohjalta. Toisekseen hyvin tyypillinen sotapäiväkirja missä tilanteita käsitellään alaisen alaisen tasolla. Toisin sanoen pataljoonatasolla. Innokkainkaan ”mustamaalaaja” ei löydä sieltä mitään tukea väittämilleen.

Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja. Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa , niin siitä on helppoa verrata mistä asiayhteydestä mikäkin on irroitettu. (Nilsson Orvar: Suomen asiasta tuli omani, painos: P1, 2003, hinta: 14 e) Syksyn hankintoihin kuuluu myös seuraava Gallén, Jarl Tre bataljoner : infanteriregementet 13 på Karelska näset sommaren 1944 Helsingfors : Söderström, 1949.

Hyvinkin pitkään sotahistoriaa harrastaneena suosittelisin ensin hankkimaan yleiskuvan käydyistä taisteluista järjestyksessä AK-D-R/Pr. Sen jälkeen onkin hyvin helppoa siirtyä pataljoona/ komppaniatasolle jos joku taistelu kiinnostaa erityisesti. Jos harrastus lähtee alun perin tyyppiä Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet sirpaleisesta sillisalaatista ,niin vuosikymmenienkin jälkeen sinulla ei ole kädessä mitään muuta kuin yksittäisten miesten/ pienten ryhmien kokemuksia monta kertaa pahoistakin paikoista ilman minkäänlaista mahdollisuutta tai kykyä liittää niitä laajempiin kokonaisuuksiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Topi Törmän kirjoitti:
kirja on ollut kirjahyllyssä jo luettuna yli 2 viikkoa. (Törmä Topi Siiranmäki Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus 9.6 -18.7.1944, painos: 1, 1954, Sidottu, 19 e ) En viitsinyt enään selata ketjua taaksepäin , mutta muistaisin jonkun jossain sanoneen sen olleen siistitty ja puhtaaksikirjoitettu versio 2D:n taisteluista. Kuitenkin jo kenraali Martola kirjan esipuheessa totesi sen olevan yhteenveto divisioonan taisteluista 1944 kesällä ja toimitettu 2D: n sotapäiväkirjojen pohjalta. Toisekseen hyvin tyypillinen sotapäiväkirja missä tilanteita käsitellään alaisen alaisen tasolla. Toisin sanoen pataljoonatasolla. Innokkainkaan ”mustamaalaaja” ei löydä sieltä mitään tukea väittämilleen.

Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja. Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa , niin siitä on helppoa verrata mistä asiayhteydestä mikäkin on irroitettu. (Nilsson Orvar: Suomen asiasta tuli omani, painos: P1, 2003, hinta: 14 e) Syksyn hankintoihin kuuluu myös seuraava Gallén, Jarl Tre bataljoner : infanteriregementet 13 på Karelska näset sommaren 1944 Helsingfors : Söderström, 1949.

Hyvinkin pitkään sotahistoriaa harrastaneena suosittelisin ensin hankkimaan yleiskuvan käydyistä taisteluista järjestyksessä AK-D-R/Pr. Sen jälkeen onkin hyvin helppoa siirtyä pataljoona/ komppaniatasolle jos joku taistelu kiinnostaa erityisesti. Jos harrastus lähtee alun perin tyyppiä Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet sirpaleisesta sillisalaatista ,niin vuosikymmenienkin jälkeen sinulla ei ole kädessä mitään muuta kuin yksittäisten miesten/ pienten ryhmien kokemuksia monta kertaa pahoistakin paikoista ilman minkäänlaista mahdollisuutta tai kykyä liittää niitä laajempiin kokonaisuuksiin.
>Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja.<

Tämähän käykin mielenkiintoiseksi ja mukavaksi kun on ammattimiehiä hommassa mukana!

Nytkö sinä vasta olet niitä suomenruotsalaisten sotahommista kertovia kirjoja hankkimassa?

Tuliko mukaan Lars Stenströmin Krigsvägar?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä Ry kirjoitti:
>Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja.<

Tämähän käykin mielenkiintoiseksi ja mukavaksi kun on ammattimiehiä hommassa mukana!

Nytkö sinä vasta olet niitä suomenruotsalaisten sotahommista kertovia kirjoja hankkimassa?

Tuliko mukaan Lars Stenströmin Krigsvägar?
Immonen Siikarla Westerlund Voipio:Tammidivisoona

Kirjahan loppuu toteamukseen ettei viimeistä päiväkäskyä ole löytynyt II/JR 13 osalta... aika kuvaavaa.

Oli muuten aika tiukassa hankkia. Nyt näyttää taas kuukkeli löytävän, vieläpä ihan järkevään hintaankin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Topi Törmän kirjoitti:
kirja on ollut kirjahyllyssä jo luettuna yli 2 viikkoa. (Törmä Topi Siiranmäki Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus 9.6 -18.7.1944, painos: 1, 1954, Sidottu, 19 e ) En viitsinyt enään selata ketjua taaksepäin , mutta muistaisin jonkun jossain sanoneen sen olleen siistitty ja puhtaaksikirjoitettu versio 2D:n taisteluista. Kuitenkin jo kenraali Martola kirjan esipuheessa totesi sen olevan yhteenveto divisioonan taisteluista 1944 kesällä ja toimitettu 2D: n sotapäiväkirjojen pohjalta. Toisekseen hyvin tyypillinen sotapäiväkirja missä tilanteita käsitellään alaisen alaisen tasolla. Toisin sanoen pataljoonatasolla. Innokkainkaan ”mustamaalaaja” ei löydä sieltä mitään tukea väittämilleen.

Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja. Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa , niin siitä on helppoa verrata mistä asiayhteydestä mikäkin on irroitettu. (Nilsson Orvar: Suomen asiasta tuli omani, painos: P1, 2003, hinta: 14 e) Syksyn hankintoihin kuuluu myös seuraava Gallén, Jarl Tre bataljoner : infanteriregementet 13 på Karelska näset sommaren 1944 Helsingfors : Söderström, 1949.

Hyvinkin pitkään sotahistoriaa harrastaneena suosittelisin ensin hankkimaan yleiskuvan käydyistä taisteluista järjestyksessä AK-D-R/Pr. Sen jälkeen onkin hyvin helppoa siirtyä pataljoona/ komppaniatasolle jos joku taistelu kiinnostaa erityisesti. Jos harrastus lähtee alun perin tyyppiä Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet sirpaleisesta sillisalaatista ,niin vuosikymmenienkin jälkeen sinulla ei ole kädessä mitään muuta kuin yksittäisten miesten/ pienten ryhmien kokemuksia monta kertaa pahoistakin paikoista ilman minkäänlaista mahdollisuutta tai kykyä liittää niitä laajempiin kokonaisuuksiin.
>Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa<

Eiry -sivuston suomenruotsalaista sotaa käsittelevät artikkelit on enimmäkseen Kalevi Alajoki -nimellä kirjottaneen tekemiä.

Mitä historia tietää ruotsinkielisten sodasta?

http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50

Kas tässä on kyseinen herra itse:

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/data/pix/100v-juhla-167.JPG

91-vuotias veteraani Kalevi Alajoki oli tullut Tampereelta juhlimaan satavuotiasta Suomalaisuuden Liittoa.

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/index.php?group=00000057&mag_nr=7

Mistähän Kalevi on saanut noin kovan trauman suomenruotsalaisista? Onhan hän sotaveteraani itsekin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä Ry kirjoitti:
>Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja.<

Tämähän käykin mielenkiintoiseksi ja mukavaksi kun on ammattimiehiä hommassa mukana!

Nytkö sinä vasta olet niitä suomenruotsalaisten sotahommista kertovia kirjoja hankkimassa?

Tuliko mukaan Lars Stenströmin Krigsvägar?
alkaessa noin 180 jv-pataljoonaa, 77 patteristoa ja pioneerit viesti yms päälle ja jos komentaja vaihtui 4-5 kertaa sodan kestäessä, niin se menee harrastuspohjalta liian vaikeaksi muistaa jokaisen sijainti kaikkina sotapäivinä. Toisaalta tuosta EIRY:n silmittömästä vihasta kaikkea suomenruotsalaisuutta kohtaan on mielenkiintoista miettiä erilaisia vaikuttimia. Siellä mielellään siteerattu lähde on Kuussaaren Suomen Sota jonka kirjoittaja oli tunnettu IKL:n ja Suomalaisuuden Liiton vaikuttaja. Ettei siellä sokea ohjaisi rampaa. Myöskään tuollaiset hierarkian alemmilta tasoilta tulleet hiekkalaatikkokirjat eivät ole jaksaneet kiinnostaa enään pitkään aikaan.(Lars Stenströmin Krigsvägar) Pikemminkin olen jättänyt armeijakuntatasoisten johtopäätösten teon sellaisille henkilöille joidenka ainoa lähde keskusteluihin on Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4. p. Kuten vaikka tuo aamullinen aloitus.( Eversti sotamiehen ampujana?)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sexiettan kirjoitti:
Immonen Siikarla Westerlund Voipio:Tammidivisoona

Kirjahan loppuu toteamukseen ettei viimeistä päiväkäskyä ole löytynyt II/JR 13 osalta... aika kuvaavaa.

Oli muuten aika tiukassa hankkia. Nyt näyttää taas kuukkeli löytävän, vieläpä ihan järkevään hintaankin.
vaikea hankinta koska minäkin ostin sen Infokirjakaupan poistomyynnistä 2000-luvun alkupuolella noin 10€:n hintaan. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi kirjasta hyvin amatöörimäinen ote. Aina kun noita sotahistorioita lukee ,niin kannattaa miettiä kuka kirjoittaa kenelle ja missä tarkoituksessa. Siitä esimerkkinä vaikka eversti Juvan hahmo. Luin viikolla Veikko Juraman Hannuksela vastaan Laurila ja JR58:n historiikki. Kutsui ääni isänmaan : Jalkaväkirykmentti 58, 1941-1944 / Viljo Ratia, Leo Saressalo, Esko Arosilta löytyy omasta hyllystä niin en tunnistanut miestä muuten kuin samasta nimestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kaaleppi Treelta kirjoitti:
>Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa<

Eiry -sivuston suomenruotsalaista sotaa käsittelevät artikkelit on enimmäkseen Kalevi Alajoki -nimellä kirjottaneen tekemiä.

Mitä historia tietää ruotsinkielisten sodasta?

http://www.saunalahti.fi/eiry/ajank2003.html#osa_50

Kas tässä on kyseinen herra itse:

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/data/pix/100v-juhla-167.JPG

91-vuotias veteraani Kalevi Alajoki oli tullut Tampereelta juhlimaan satavuotiasta Suomalaisuuden Liittoa.

http://www.suomalaisuudenliitto.fi/index.php?group=00000057&mag_nr=7

Mistähän Kalevi on saanut noin kovan trauman suomenruotsalaisista? Onhan hän sotaveteraani itsekin...
Suomalaisuuden Liiton tai EIRY:n sielunmaisemaan, niin hyvin kuvaava on seuraava kirja. Lapsenmielisen kirjoittajan lapsenmielistä tekstiä lapsenmielisille/ lapsen tasoisille lukijoille.

Niinistö, Jussi Suomalaisia soturikohtaloita / Helsinki : Suomalaisuuden liitto, 1998
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ErP25 kirjoitti:
"Monta kaveria hukkui Vuokseen"

Oliko ne ErP25 uimamiehiä?

NMehän piti kuskata syöksyveneillä useaan kertaan Vuoksen yli ja aina palasivat uimalla yli. Lopulta Pervitiin-Aatu laitatti KK:t asemiin ja käski ampua uimareita jos vielä yrittävät. Loput antautuvat rippeet koetettiin ammuttaa tykistöllä sinne Äyräpään kirkon harjulle. Olikohan kyseessä Aatun kosto uimareille? JR7:n miehet oli jo aiemmin vaihdettu sieltä pois.

Tämä oli siis se oikeampi syy: Er.P 25. karkaili ja antautui lopulta Äyräpään kirkonmäellä. Suurin osa porukasta oli tästä yksiköstä ja Aatu oli aika kypsä tuon porukan seilaamiseen Vuoksen yli edestakaisin!

"Ehrnroothin onnistui kuitenkin taivuttaa Martola pitämään toistaiseksi sillanpään, jonne sijoitettiin levännyt Er.P. 25. Saman päivän iltana jatkunut venäläisten suurhyökkäys sai Er.P. 25:n irtautumaan asemistaan täysin hallitsemattomasti. Asemissa olleet JR 7:n ja JR 49:n osat joutuivat vaikeaan asemaan ja osin saarroksiin. Osa joukoista tuhoutui, osa pääsi murtautumaan venäläisten linjojen läpi naapuriensa luo ja osa pakeni vastarannalle. Sillanpään keskiosa oli joutunut venäläisten haltuun.

Heinäkuun 6. päivän aamulla käynnistyi tykistön ja syöksypommittajien tukema suomalaisen pataljoonan vastahyökkäys, joka ei kuitenkaan saavuttanut menestystä. Pataljoonan hyökkäys toistettiin illalla, edelleen ilman menestystä.

Heinäkuun 7. päivän aamulla pataljoona hyökkäsi jälleen tykistövalmistelun ja syöksypommittajien tukemana ja pääsi aluksi eteenpäin, mutta törmäsi sen jälkeen venäläisten vastahyökkäykseen. Aamupäivön aikana pataljoona oli kuitenkin taas lähtöasemissaan. Vuoksen yli kuljetettiin lisäjoukkoja ja hyökkäys uusittiin jälleen klo 16. Alkumenestyksen jälkeen oli hyökkääjien kuitenkin palattava lähtöasemiinsa. Iltapäivällä oli sillanpään eteläosan puolustus romahtanut, kun Er.P. 25:n kiinniotetuista miehistä muodostettu osasto jätti jälleen asemansa venäläisten tykistötulessa."

Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439:

"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Aihe on jo kauan sitten sensuroitu pois tältä saitilta:

Ylikangas:Tykistö apuun
Kirjoittanut: Vuosalmella 3.10.2007 klo 10.33

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029540566&view_mode=flat

Vuosalmen eräs kiistelty tuli-isku
Kirjoittanut: ammuttiin 27.3.2007 klo 18.35

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024947220#22000000024947220
pataljoona, mutta taustalla oli 15D:n virhe. Alunperin siihen oltiin kerätty vanhemmat ikäluokat jotka oli tarkoitus kotiuttaa, mutta mistä ei syystä tai toisesta tullutkaan mitään. Kaikissa muissa divisioonissa ErP:t nuorennettiin tasaussiirroilla mikä jäi ErP25:n kohdalla tekemättä. Varmaankin kaikki me ymmärrämme ettei vanhempi suuren perheen isä välttämättä ole parasta mahdollista ainesta lähes epätoivoisessa tilanteessa kuten Äyräpään sillanpää oli viimeisinä päivinä. Toisaalta muut 15D.n joukot (JR15 JR57) täyttivät velvollisuutensa sekä sillanpäässä että Vuosalmella esimerkillisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tutustua kirjoitti:
Suomalaisuuden Liiton tai EIRY:n sielunmaisemaan, niin hyvin kuvaava on seuraava kirja. Lapsenmielisen kirjoittajan lapsenmielistä tekstiä lapsenmielisille/ lapsen tasoisille lukijoille.

Niinistö, Jussi Suomalaisia soturikohtaloita / Helsinki : Suomalaisuuden liitto, 1998
On hyllyssä ja on luettu sekin!

Tohtorismiehen limbo, mutta kukas henkilö onkaan kyseessä?

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti... :=)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Niinistö

"Jussi Niinistö (s. 1970 Helsinki) on Nurmijärvellä asuva suomalainen historiantutkija ja perusuomalainen poliitikko, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti sekä filosofian tohtori. Hän on tullut tunnetuksi suhteellisen laajasta tuotannostaan, joka käsittelee etenkin Suomen aktivismin- ja itsenäistymisenajan sota- ja henkilöhistoriaa."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä ry. kirjoitti:
On hyllyssä ja on luettu sekin!

Tohtorismiehen limbo, mutta kukas henkilö onkaan kyseessä?

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti... :=)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Niinistö

"Jussi Niinistö (s. 1970 Helsinki) on Nurmijärvellä asuva suomalainen historiantutkija ja perusuomalainen poliitikko, Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian ja Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti sekä filosofian tohtori. Hän on tullut tunnetuksi suhteellisen laajasta tuotannostaan, joka käsittelee etenkin Suomen aktivismin- ja itsenäistymisenajan sota- ja henkilöhistoriaa."
Tukholma-syndrooma http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholma-syndrooma
vai onko vanha heimoaktivisti löytänyt lopultakin henkisen kotinsa.(Omantasoisen vertaisryhmän)

”Jussi Niinistö (s. 1970 Helsinki, perussuomalainen poliitikko, on tullut tunnetuksi suhteellisen laajasta tuotannostaan, joka käsittelee etenkin Suomen aktivismin- ja itsenäistymisenajan sota- ja henkilöhistoriaa."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jatkosodan kirjoitti:
alkaessa noin 180 jv-pataljoonaa, 77 patteristoa ja pioneerit viesti yms päälle ja jos komentaja vaihtui 4-5 kertaa sodan kestäessä, niin se menee harrastuspohjalta liian vaikeaksi muistaa jokaisen sijainti kaikkina sotapäivinä. Toisaalta tuosta EIRY:n silmittömästä vihasta kaikkea suomenruotsalaisuutta kohtaan on mielenkiintoista miettiä erilaisia vaikuttimia. Siellä mielellään siteerattu lähde on Kuussaaren Suomen Sota jonka kirjoittaja oli tunnettu IKL:n ja Suomalaisuuden Liiton vaikuttaja. Ettei siellä sokea ohjaisi rampaa. Myöskään tuollaiset hierarkian alemmilta tasoilta tulleet hiekkalaatikkokirjat eivät ole jaksaneet kiinnostaa enään pitkään aikaan.(Lars Stenströmin Krigsvägar) Pikemminkin olen jättänyt armeijakuntatasoisten johtopäätösten teon sellaisille henkilöille joidenka ainoa lähde keskusteluihin on Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4. p. Kuten vaikka tuo aamullinen aloitus.( Eversti sotamiehen ampujana?)
>siteerattu lähde on Kuussaaren Suomen Sota<

Nyt puhut soopaa jälleen kerran! Eiryn sivuilla olevissa suomenruotsalaista sotaa koskevissa jutuissa siteerattu lähde on Suomen Sota 1941-1945 I-XI, joka siis on 11 osainen Sotahistorian laitoksen laatima historiikki Jatkosodasta ja Lapin sodasta.

Everstiluutnantti Eero Kuussaari on sama mies, joka työskenteli sotahistorian parissa. Toki Kuussaari on ollut kirjoittamassa sitä, mutta jos tuo mainitsemasi (Suomen Sota 1941-1945) teos on se sodan jälkeen 1. julkaistu suppea yhden kirjan kokoinen yleisselostus Jatkosodan tapahtumista, jota laatimassa oli myöskin Vilho Niitemaa, niin erikoinen on tulkintasi.

Suomen sota 1941-1945, Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaa, Helsinki: Mantere, 1948

Tässähän näitä vanhoja Suomen Sotia on useampiakin:

Itse asiassa meillä on kolmekin eri teossarjaa nimellä Suomen Sota, joista ensimmäinen on Pajarin komentaman 3. divisioonan esikuntapäällikön Wolf H. Halstin kolmiosainen ”Suomen sota 1939-1945”:

Suomen sota 1939-1945 (Ensimmäinen osa) Talvisota 1939-1940 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1955
Suomen sota 1939-1945; (Toinen osa) Kesäsota 1941 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1956
Suomen sota 1939-1945; (Kolmas osa) Ratkaisu 1944 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1957

Ja sitten erillinen vain 256-sivuinen Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaan kirjoittama:

Suomen sota vv. 1941-1945: maavoimien sotatoimet, jonka ovat kirjoittaneet: Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaa, Helsinki: Mantere, 1948

Mutta varsinainen ’jättipaketti’ on 11-osainen ”Suomen sota 1941-1945” , jonka kaikki osat on toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen Sotahistoriallinen toimisto. so. nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos.

OSAT:

Suomen sota 1941-1945. 1. osa/toimittanut sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Sotateos, 1965

Suomen sota 1941-1945. 2. osa: Laatokan Karjalan valtaus ja eteneminen Aunuksen kannakselle / toimittanut Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1952

Suomen sota 1941-1945. 3. osa: Karjalan kannaksen valtaus kesällä 1941 / Eero Kuussaari / toimittanut Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto. Helsinki : Kivi, 1951

Suomen sota 1941-1945. 4. osa: Karjalan armeijan eteneminen Maaselän kannakselle v. 1941 / A. Petramaa / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1954

Suomen sota 1941-1945. 5. osa: Sotatoimet Seesjärven ja Jäämeren välillä v. 1941 /A. Petramaa, V. Pesonius / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1954

Suomen sota 1941-1945. 6. osa: Asemasotavaihe maarintamilla/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1956

Suomen sota 1941-1945. 7. osa: Venäläisten suurhyökkäys Karjalan kannaksella kesällä 1944/ Eero Kuuussari / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1957

Suomen sota 1941-1945. 8: Sotatoimet Laatokan ja Jäämeren välillä 1944-1945/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1958

Suomen sota 1941-1945. 9. osa: Merivoimat, ilmavoimat, kotijoukot ja naisjärjestöt/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Sotateos, 1960

Suomen sota 1941-1945. 10. osa/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki 1961

Suomen sota 1941-1945. 11. osa: Sotatalous / E. O. Tirronen /toimittanut Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. Porvoo: WSOY, 1975
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä ry. kirjoitti:
>siteerattu lähde on Kuussaaren Suomen Sota<

Nyt puhut soopaa jälleen kerran! Eiryn sivuilla olevissa suomenruotsalaista sotaa koskevissa jutuissa siteerattu lähde on Suomen Sota 1941-1945 I-XI, joka siis on 11 osainen Sotahistorian laitoksen laatima historiikki Jatkosodasta ja Lapin sodasta.

Everstiluutnantti Eero Kuussaari on sama mies, joka työskenteli sotahistorian parissa. Toki Kuussaari on ollut kirjoittamassa sitä, mutta jos tuo mainitsemasi (Suomen Sota 1941-1945) teos on se sodan jälkeen 1. julkaistu suppea yhden kirjan kokoinen yleisselostus Jatkosodan tapahtumista, jota laatimassa oli myöskin Vilho Niitemaa, niin erikoinen on tulkintasi.

Suomen sota 1941-1945, Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaa, Helsinki: Mantere, 1948

Tässähän näitä vanhoja Suomen Sotia on useampiakin:

Itse asiassa meillä on kolmekin eri teossarjaa nimellä Suomen Sota, joista ensimmäinen on Pajarin komentaman 3. divisioonan esikuntapäällikön Wolf H. Halstin kolmiosainen ”Suomen sota 1939-1945”:

Suomen sota 1939-1945 (Ensimmäinen osa) Talvisota 1939-1940 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1955
Suomen sota 1939-1945; (Toinen osa) Kesäsota 1941 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1956
Suomen sota 1939-1945; (Kolmas osa) Ratkaisu 1944 / Wolf H. Halsti
Helsingissä: Otava, 1957

Ja sitten erillinen vain 256-sivuinen Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaan kirjoittama:

Suomen sota vv. 1941-1945: maavoimien sotatoimet, jonka ovat kirjoittaneet: Eero Kuussaari ja Vilho Niitemaa, Helsinki: Mantere, 1948

Mutta varsinainen ’jättipaketti’ on 11-osainen ”Suomen sota 1941-1945” , jonka kaikki osat on toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen Sotahistoriallinen toimisto. so. nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos.

OSAT:

Suomen sota 1941-1945. 1. osa/toimittanut sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Sotateos, 1965

Suomen sota 1941-1945. 2. osa: Laatokan Karjalan valtaus ja eteneminen Aunuksen kannakselle / toimittanut Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1952

Suomen sota 1941-1945. 3. osa: Karjalan kannaksen valtaus kesällä 1941 / Eero Kuussaari / toimittanut Puolustusvoimain pääesikunnan sotahistoriallinen toimisto. Helsinki : Kivi, 1951

Suomen sota 1941-1945. 4. osa: Karjalan armeijan eteneminen Maaselän kannakselle v. 1941 / A. Petramaa / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1954

Suomen sota 1941-1945. 5. osa: Sotatoimet Seesjärven ja Jäämeren välillä v. 1941 /A. Petramaa, V. Pesonius / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1954

Suomen sota 1941-1945. 6. osa: Asemasotavaihe maarintamilla/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1956

Suomen sota 1941-1945. 7. osa: Venäläisten suurhyökkäys Karjalan kannaksella kesällä 1944/ Eero Kuuussari / toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1957

Suomen sota 1941-1945. 8: Sotatoimet Laatokan ja Jäämeren välillä 1944-1945/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Kivi, 1958

Suomen sota 1941-1945. 9. osa: Merivoimat, ilmavoimat, kotijoukot ja naisjärjestöt/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki: Sotateos, 1960

Suomen sota 1941-1945. 10. osa/toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen sotahistoriallinen toimisto. Helsinki 1961

Suomen sota 1941-1945. 11. osa: Sotatalous / E. O. Tirronen /toimittanut Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto. Porvoo: WSOY, 1975
(amatööreistä en tiedä) ei ymmärrä Suomen Sodalla mitään muuta kuin Suomen Sota I-XI joka myöskin löytyy hyllystäni sotatalous mukana. Paljolta oltaisiin vältytty jos Kuussaari oltaisiin viety Sortavalan Seurahuoneen ryyppykekkereistä oikeuteen ja tuomittu elinkautiseen ilman armahdusoikeutta.

"Mutta varsinainen ’jättipaketti’ on 11-osainen ”Suomen sota 1941-1945” , jonka kaikki osat on toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen Sotahistoriallinen toimisto. so. nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
asianharrastaja kirjoitti:
(amatööreistä en tiedä) ei ymmärrä Suomen Sodalla mitään muuta kuin Suomen Sota I-XI joka myöskin löytyy hyllystäni sotatalous mukana. Paljolta oltaisiin vältytty jos Kuussaari oltaisiin viety Sortavalan Seurahuoneen ryyppykekkereistä oikeuteen ja tuomittu elinkautiseen ilman armahdusoikeutta.

"Mutta varsinainen ’jättipaketti’ on 11-osainen ”Suomen sota 1941-1945” , jonka kaikki osat on toimittanut Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen Sotahistoriallinen toimisto. so. nykyinen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitos."
"Paljolta oltaisiin vältytty jos Kuussaari oltaisiin viety Sortavalan Seurahuoneen ryyppykekkereistä oikeuteen ja tuomittu elinkautiseen ilman armahdusoikeutta."

Meinaatko Kuula kohtasi kuulan -episodia? Tuossa kirjassa on kerrottu kuinka Toivo Kuula päähän ammuttuna kitui parisen viikka ennen kuin kuoli!

Kuula Alma Virta venhettä vie - Päiväkirja vuosilta 1901-1919
WSOY, 1968, 324 s., painos: 1
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kuulalaakeri kirjoitti:
"Paljolta oltaisiin vältytty jos Kuussaari oltaisiin viety Sortavalan Seurahuoneen ryyppykekkereistä oikeuteen ja tuomittu elinkautiseen ilman armahdusoikeutta."

Meinaatko Kuula kohtasi kuulan -episodia? Tuossa kirjassa on kerrottu kuinka Toivo Kuula päähän ammuttuna kitui parisen viikka ennen kuin kuoli!

Kuula Alma Virta venhettä vie - Päiväkirja vuosilta 1901-1919
WSOY, 1968, 324 s., painos: 1
Kuussaari kysyi yhtä kaatokänniseltä Walleniukselta, että pitäisikö tuo Kaarlo Juho Ståhlberg muiluuttaa ja kyyditä. Saatuaan luvan soitti Helsinkiin ja pani rattaat pyörimään. Pojillahan oli silloin pienet ”pippalot ”Sortavalan Seurahuoneella missä oli mukana myös monia myöhemmin tunnetuksi tulleita Rajavartioston upseereita. Tuosta Toivo Kuulan kohtalosta päästäänkin siihen, että joko on selvinnyt kuka jääkäriupseeri ampui Ruben Laguksen vanhemman veljen jääkärimajuri Olof Laguksen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ei voi olla kirjoitti:
vaikea hankinta koska minäkin ostin sen Infokirjakaupan poistomyynnistä 2000-luvun alkupuolella noin 10€:n hintaan. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi kirjasta hyvin amatöörimäinen ote. Aina kun noita sotahistorioita lukee ,niin kannattaa miettiä kuka kirjoittaa kenelle ja missä tarkoituksessa. Siitä esimerkkinä vaikka eversti Juvan hahmo. Luin viikolla Veikko Juraman Hannuksela vastaan Laurila ja JR58:n historiikki. Kutsui ääni isänmaan : Jalkaväkirykmentti 58, 1941-1944 / Viljo Ratia, Leo Saressalo, Esko Arosilta löytyy omasta hyllystä niin en tunnistanut miestä muuten kuin samasta nimestä.
>2000-luvun alkupuolella noin 10€:n hintaan.<

Totta kait silloin sai halvalla kun tuore painos oli jo poistomyynnissä!

Tammidivisioona oli tosi lujassa muutama vuosi sitten. Hintapyyntö oli jopa 60€ ja se on liikaa. Nyt näyttää Antikka.Net:ssa oleva kolme tarjolla, tosin vieläkin aika kovaan hintaan. Muualta saat taatusti etsiä. Kokeile vaikka noista nettidivareista. Tuossa on useimmat Suomen nettidivarit hyvin esillä:

http://www.tie.to/kirjat/

Immonen Björn Siikarla toivo Westerlund Göran Voipio Niilo: Tammidivisioona - Kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa, WSOY, 1999, 279 s., painos: P1,

Kiinnostaako täydellinen sarja Tiede ja Ase vuosikirjaa? 68 kappaletta alusta alkaen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kirjan keräilijä kirjoitti:
>2000-luvun alkupuolella noin 10€:n hintaan.<

Totta kait silloin sai halvalla kun tuore painos oli jo poistomyynnissä!

Tammidivisioona oli tosi lujassa muutama vuosi sitten. Hintapyyntö oli jopa 60€ ja se on liikaa. Nyt näyttää Antikka.Net:ssa oleva kolme tarjolla, tosin vieläkin aika kovaan hintaan. Muualta saat taatusti etsiä. Kokeile vaikka noista nettidivareista. Tuossa on useimmat Suomen nettidivarit hyvin esillä:

http://www.tie.to/kirjat/

Immonen Björn Siikarla toivo Westerlund Göran Voipio Niilo: Tammidivisioona - Kertomus jalkaväen ja tykistön yhteistyöstä jatkosodassa, WSOY, 1999, 279 s., painos: P1,

Kiinnostaako täydellinen sarja Tiede ja Ase vuosikirjaa? 68 kappaletta alusta alkaen?
siinä vaiheessa, että 8 heti sotien jälkeen julkaistua puuttuu. Minkä laista hintaa olisit ajatellut pyytää tuosta täydellisestä sarjasta.

”Kiinnostaako täydellinen sarja Tiede ja Ase vuosikirjaa? 68 kappaletta alusta alkaen?”

Sairalloisuutta lähentelevästä hinnoittelusta voisi nettidivareissa ja Huuto.netissä ottaa malliksi Niilo Lappalaisen kirjat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tiede ja Ase kirjoitti:
siinä vaiheessa, että 8 heti sotien jälkeen julkaistua puuttuu. Minkä laista hintaa olisit ajatellut pyytää tuosta täydellisestä sarjasta.

”Kiinnostaako täydellinen sarja Tiede ja Ase vuosikirjaa? 68 kappaletta alusta alkaen?”

Sairalloisuutta lähentelevästä hinnoittelusta voisi nettidivareissa ja Huuto.netissä ottaa malliksi Niilo Lappalaisen kirjat.
"Sairalloisuutta lähentelevästä hinnoittelusta voisi nettidivareissa ja Huuto.netissä ottaa malliksi Niilo Lappalaisen kirjat."

Tuo on täysin totta. Otappas vaikka Jokipiin Panttipataljoona 1.p, jossa on virheitäkin melkoisesti, niin jotkut pyytää 150 noin vain. uutta 4. painosta saa alle 50:llä toimituskuluineen! Samaten Jokipiin Jatkosodan synty on kallis nettidivareissa tai Huuto.net:ssa. Raja se on miunkii säkissäin, sanos.

Tuossa kuvassa näet tämän Tiede ja Ase -kirjasarjan HS:n selän takana!

http://www.ts.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2004-11-07,104:7:263635,1:0:0:0:0:0

Nuo kuvan "keltaiset osat on sitomatta ja niistä osat 1-6 on ennen sotia ilmestyneet. Osa 1 1933 jatkuen osaan 6, eli vuoteen 1938. Sitten onkin taukoa ja osa osa 7 on vuodelta 1949. Siitä eteenpäin jälleen jatkuvana sarjana. On kuule hienoa katsella ennen sotia ilmestyneiden kirjojen "teorioita" eri asetyypeistä kuten panssareista ja niiden käytöstä tai torjunnasta. Moni asia ja teoria meni uusiksi...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jatkosodan kirjoitti:
alkaessa noin 180 jv-pataljoonaa, 77 patteristoa ja pioneerit viesti yms päälle ja jos komentaja vaihtui 4-5 kertaa sodan kestäessä, niin se menee harrastuspohjalta liian vaikeaksi muistaa jokaisen sijainti kaikkina sotapäivinä. Toisaalta tuosta EIRY:n silmittömästä vihasta kaikkea suomenruotsalaisuutta kohtaan on mielenkiintoista miettiä erilaisia vaikuttimia. Siellä mielellään siteerattu lähde on Kuussaaren Suomen Sota jonka kirjoittaja oli tunnettu IKL:n ja Suomalaisuuden Liiton vaikuttaja. Ettei siellä sokea ohjaisi rampaa. Myöskään tuollaiset hierarkian alemmilta tasoilta tulleet hiekkalaatikkokirjat eivät ole jaksaneet kiinnostaa enään pitkään aikaan.(Lars Stenströmin Krigsvägar) Pikemminkin olen jättänyt armeijakuntatasoisten johtopäätösten teon sellaisille henkilöille joidenka ainoa lähde keskusteluihin on Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet, Otava 1967, 4. p. Kuten vaikka tuo aamullinen aloitus.( Eversti sotamiehen ampujana?)
"Siellä mielellään siteerattu lähde on Kuussaaren Suomen Sota jonka kirjoittaja oli tunnettu IKL:n ja Suomalaisuuden Liiton vaikuttaja."

Ei se Kuussaari koko kirjasarjaa ole kirjoittanut, vaikka osa 7 onkin pitkälti Kuussaaren käsialaa. On hänen osuuttaan toki muissakin osissa.

Paljon on Norrbakin uudempaan Jatkosotahistoriaan verrattuna tehty poistoja tuohon "vanhaan ja hyvään" ja siistitty tapausten kulkua... ja kaikki Jatkosodan historia 1-6 osien kartat on suorastaan ala-arvoisia verrattuna siihen vanhaan, jossa on kunnon karttaliitteet kirjojen lopussa! Moni asia on jätetty kokonaan poissa kuten Suhon saaren taistelun kuvaus. Sekin löytyy tuosta parjaamastasi historiikistä. Eiryn vertailutkin on tullut tarkistettua jo vuosia sitten. Montako virhettä muuten olet niistä löytänyt?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Topi Törmän kirjoitti:
kirja on ollut kirjahyllyssä jo luettuna yli 2 viikkoa. (Törmä Topi Siiranmäki Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus 9.6 -18.7.1944, painos: 1, 1954, Sidottu, 19 e ) En viitsinyt enään selata ketjua taaksepäin , mutta muistaisin jonkun jossain sanoneen sen olleen siistitty ja puhtaaksikirjoitettu versio 2D:n taisteluista. Kuitenkin jo kenraali Martola kirjan esipuheessa totesi sen olevan yhteenveto divisioonan taisteluista 1944 kesällä ja toimitettu 2D: n sotapäiväkirjojen pohjalta. Toisekseen hyvin tyypillinen sotapäiväkirja missä tilanteita käsitellään alaisen alaisen tasolla. Toisin sanoen pataljoonatasolla. Innokkainkaan ”mustamaalaaja” ei löydä sieltä mitään tukea väittämilleen.

Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja. Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa , niin siitä on helppoa verrata mistä asiayhteydestä mikäkin on irroitettu. (Nilsson Orvar: Suomen asiasta tuli omani, painos: P1, 2003, hinta: 14 e) Syksyn hankintoihin kuuluu myös seuraava Gallén, Jarl Tre bataljoner : infanteriregementet 13 på Karelska näset sommaren 1944 Helsingfors : Söderström, 1949.

Hyvinkin pitkään sotahistoriaa harrastaneena suosittelisin ensin hankkimaan yleiskuvan käydyistä taisteluista järjestyksessä AK-D-R/Pr. Sen jälkeen onkin hyvin helppoa siirtyä pataljoona/ komppaniatasolle jos joku taistelu kiinnostaa erityisesti. Jos harrastus lähtee alun perin tyyppiä Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet sirpaleisesta sillisalaatista ,niin vuosikymmenienkin jälkeen sinulla ei ole kädessä mitään muuta kuin yksittäisten miesten/ pienten ryhmien kokemuksia monta kertaa pahoistakin paikoista ilman minkäänlaista mahdollisuutta tai kykyä liittää niitä laajempiin kokonaisuuksiin.
Mielenkiintoisin kommentti tulee heti kirjan alussa kun siinä kerrotaan suoraan että ko. divisioonan taistelukertomus kirjoitettiin "puhtaaksi" syksyllä 1944.

Löysitkö kohdan "puhtaaksikirjoittamisesta" ?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39539827
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Stilisointia 1944 syksyllä kirjoitti:
Mielenkiintoisin kommentti tulee heti kirjan alussa kun siinä kerrotaan suoraan että ko. divisioonan taistelukertomus kirjoitettiin "puhtaaksi" syksyllä 1944.

Löysitkö kohdan "puhtaaksikirjoittamisesta" ?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39539827
sinulle suuri pettymys. Luettuani Topi Törmän kirjasta rivienvälitkin suurennuslasin kanssa ,niin en löytänyt pienintäkään merkkiä stilisoinnista, sensuurista tai mistään muustakaan totuuden vastaisesta. Jopa A.E.Martola kirjan esipuheessa täysin yksiselitteisesti toteaa sen olevan yhteenveto 2D:n taisteluista 1944 kesällä ja joka on toimitettu 2D:n sotapäiväkirjoja lähdeaineistona käyttäen. Vaikkakaan kaikki ei tunnu ymmärtävän, niin se tarkoittaa sitä, että divisioonan sotapöytäkirjat löytyvät edelleenkin Sota-arkistosta alkuperäisessä asussaan. Jos olisin (mitä tietenkään en ole) ilkeä, niin katsoisin väittämän sotapäiväkirjojen sensuroinnista Topi Törmän kirjan kohdalla ainoastaan todistavan huonosta luetun ymmärtämisestä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tuottaa kirjoitti:
sinulle suuri pettymys. Luettuani Topi Törmän kirjasta rivienvälitkin suurennuslasin kanssa ,niin en löytänyt pienintäkään merkkiä stilisoinnista, sensuurista tai mistään muustakaan totuuden vastaisesta. Jopa A.E.Martola kirjan esipuheessa täysin yksiselitteisesti toteaa sen olevan yhteenveto 2D:n taisteluista 1944 kesällä ja joka on toimitettu 2D:n sotapäiväkirjoja lähdeaineistona käyttäen. Vaikkakaan kaikki ei tunnu ymmärtävän, niin se tarkoittaa sitä, että divisioonan sotapöytäkirjat löytyvät edelleenkin Sota-arkistosta alkuperäisessä asussaan. Jos olisin (mitä tietenkään en ole) ilkeä, niin katsoisin väittämän sotapäiväkirjojen sensuroinnista Topi Törmän kirjan kohdalla ainoastaan todistavan huonosta luetun ymmärtämisestä.
"katsoisin väittämän sotapäiväkirjojen sensuroinnista Topi Törmän kirjan kohdalla ainoastaan todistavan huonosta luetun ymmärtämisestä."

Nyt oletkin itse ymmärtänyt huonosti lukemasi! MISSÄ on puhuttu sanallakaan sensuroinnista? Itse kyllä käytät sitä termiä oikein olan takaa!

"Luettuani Topi Törmän kirjasta rivienvälitkin suurennuslasin kanssa ,niin en löytänyt pienintäkään merkkiä stilisoinnista, sensuurista tai mistään muustakaan totuuden vastaisesta."

Oletkos muuten verrannnut sitä siihen alkuperäiseen, vaikkapa JR7:n osalta? Sinne sontaliiteriin taisi jäädä aika monta asiakirjaa... No nehän löytyy nykyään naapurista! :=)

"divisioonan sotapöytäkirjat löytyvät edelleenkin Sota-arkistosta alkuperäisessä asussaan"

Kaikkea vaan ei tarvitse kirjoittaa ylös...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kirstun vartija. kirjoitti:
"katsoisin väittämän sotapäiväkirjojen sensuroinnista Topi Törmän kirjan kohdalla ainoastaan todistavan huonosta luetun ymmärtämisestä."

Nyt oletkin itse ymmärtänyt huonosti lukemasi! MISSÄ on puhuttu sanallakaan sensuroinnista? Itse kyllä käytät sitä termiä oikein olan takaa!

"Luettuani Topi Törmän kirjasta rivienvälitkin suurennuslasin kanssa ,niin en löytänyt pienintäkään merkkiä stilisoinnista, sensuurista tai mistään muustakaan totuuden vastaisesta."

Oletkos muuten verrannnut sitä siihen alkuperäiseen, vaikkapa JR7:n osalta? Sinne sontaliiteriin taisi jäädä aika monta asiakirjaa... No nehän löytyy nykyään naapurista! :=)

"divisioonan sotapöytäkirjat löytyvät edelleenkin Sota-arkistosta alkuperäisessä asussaan"

Kaikkea vaan ei tarvitse kirjoittaa ylös...
perustuu divisioonan sotapäiväkirjoihin. Ne kirjoitetaan alaisen (rykmentti) alaisen(pataljoona)tasolla. Siellä kuvataan pataljoonien operaatiot ja niiden vaikutus/ toimenpiteet divisioonatasolle. Sinne eivät alkuunkaan kuulu huoli siitä kuinka Matti Möttösen "suoli" oli toiminut vaikkapa Siiranmäen taistelujen aikana. Voisitko lyhyesti ja venkoilematta kertoa mitä Topi Törmän kirjasta puuttui sellaista mitä sinun mielestä siellä olisi pitänyt olla. Se , että tämä sotilasvirkamies jätti taipaleelle JR7:n arkiston ei ole mitään käytännön merkitystä porrasta ylempänä. Kaikki tarvittava tieto sitä ennen ja myös sen jälkeen liikkui normaalissa järjestyksessä.

"Kaikkea vaan ei tarvitse kirjoittaa ylös.."
Mitä sinun saamien dokumentoitujen tietojen mukaan 2D:n sotapäiväkirjaan on jätetty kirjaamatta..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kaatokänninen kirjoitti:
Kuussaari kysyi yhtä kaatokänniseltä Walleniukselta, että pitäisikö tuo Kaarlo Juho Ståhlberg muiluuttaa ja kyyditä. Saatuaan luvan soitti Helsinkiin ja pani rattaat pyörimään. Pojillahan oli silloin pienet ”pippalot ”Sortavalan Seurahuoneella missä oli mukana myös monia myöhemmin tunnetuksi tulleita Rajavartioston upseereita. Tuosta Toivo Kuulan kohtalosta päästäänkin siihen, että joko on selvinnyt kuka jääkäriupseeri ampui Ruben Laguksen vanhemman veljen jääkärimajuri Olof Laguksen.
"Kuussaari kysyi yhtä kaatokänniseltä Walleniukselta, että pitäisikö tuo Kaarlo Juho Ståhlberg muiluuttaa ja kyyditä."

Matti Lackman kertoi 01.10.2009 Riihisäätiöllä luennoidessaan, että Kaarlo Juho Ståhlbergin muilutus käynnistettiin mitä todennäköisimmin Oulusta käsin ja kenties juuri Riekin toimesta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_Riekki

Matti Lackman luennoi Oulussa Riihisäätiöllä liittyen hänen kirjoittamaansa osuuteen EK:n historiasta kertovaan kirjaan Ratakatu 12.

http://www.riihi.fi/esitelmat.html

01.10.2009 Prof. Matti Lackman "Ensimmäisen tasavallan" turvallisuuspoliisi 1919-1944

P.S.

Ketkä tunnetut suomalaiset olivat niitä Suur-Suomi -miehiä?

Ainakin Esko Riekin on sanottu olleen sellaisen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ErP25 kirjoitti:
"Monta kaveria hukkui Vuokseen"

Oliko ne ErP25 uimamiehiä?

NMehän piti kuskata syöksyveneillä useaan kertaan Vuoksen yli ja aina palasivat uimalla yli. Lopulta Pervitiin-Aatu laitatti KK:t asemiin ja käski ampua uimareita jos vielä yrittävät. Loput antautuvat rippeet koetettiin ammuttaa tykistöllä sinne Äyräpään kirkon harjulle. Olikohan kyseessä Aatun kosto uimareille? JR7:n miehet oli jo aiemmin vaihdettu sieltä pois.

Tämä oli siis se oikeampi syy: Er.P 25. karkaili ja antautui lopulta Äyräpään kirkonmäellä. Suurin osa porukasta oli tästä yksiköstä ja Aatu oli aika kypsä tuon porukan seilaamiseen Vuoksen yli edestakaisin!

"Ehrnroothin onnistui kuitenkin taivuttaa Martola pitämään toistaiseksi sillanpään, jonne sijoitettiin levännyt Er.P. 25. Saman päivän iltana jatkunut venäläisten suurhyökkäys sai Er.P. 25:n irtautumaan asemistaan täysin hallitsemattomasti. Asemissa olleet JR 7:n ja JR 49:n osat joutuivat vaikeaan asemaan ja osin saarroksiin. Osa joukoista tuhoutui, osa pääsi murtautumaan venäläisten linjojen läpi naapuriensa luo ja osa pakeni vastarannalle. Sillanpään keskiosa oli joutunut venäläisten haltuun.

Heinäkuun 6. päivän aamulla käynnistyi tykistön ja syöksypommittajien tukema suomalaisen pataljoonan vastahyökkäys, joka ei kuitenkaan saavuttanut menestystä. Pataljoonan hyökkäys toistettiin illalla, edelleen ilman menestystä.

Heinäkuun 7. päivän aamulla pataljoona hyökkäsi jälleen tykistövalmistelun ja syöksypommittajien tukemana ja pääsi aluksi eteenpäin, mutta törmäsi sen jälkeen venäläisten vastahyökkäykseen. Aamupäivön aikana pataljoona oli kuitenkin taas lähtöasemissaan. Vuoksen yli kuljetettiin lisäjoukkoja ja hyökkäys uusittiin jälleen klo 16. Alkumenestyksen jälkeen oli hyökkääjien kuitenkin palattava lähtöasemiinsa. Iltapäivällä oli sillanpään eteläosan puolustus romahtanut, kun Er.P. 25:n kiinniotetuista miehistä muodostettu osasto jätti jälleen asemansa venäläisten tykistötulessa."

Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439:

"Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunioiden luona."

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!

Aihe on jo kauan sitten sensuroitu pois tältä saitilta:

Ylikangas:Tykistö apuun
Kirjoittanut: Vuosalmella 3.10.2007 klo 10.33

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029540566&view_mode=flat

Vuosalmen eräs kiistelty tuli-isku
Kirjoittanut: ammuttiin 27.3.2007 klo 18.35

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024947220#22000000024947220
Matti Koskimaa Tyrjän rykmentti -kirjassaan esittää Matti Kuusen haastattelun s. 300 ja se menee näin:

"Yksi ennenkokematon epävarmuustekijä huolestutti minua ja varmaan muitakin huolestutti sodan loppuvaiheessa. Everstiluutnanttimme, josta 6.7. oli tullut täysi eversti, johti viimeistä taistoamme Pervitiinin ja unilääkkeiden vuoroviljelyn varassa. Kun tilanne vaati, Niilo Usvasalo, Kalle Niemistö, joskus minäkin ravistelimme hänet hereille. Tuskallisesti tajuihinsa palaavan esimiehen vihanpurkaukset eivät meidän suunnassamme johtaneet sanankäyttöä pahempaan. Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme viestin tajuttuaan tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun. Myöhemmin selvisi, että osa kirkonmäen puolustajista oli siinä vaiheessa jatkamassa taistelua. Ihmettelin kerran puhuessani Ehrnroothin 85 -vuotispäivänä, ettei 2. Divisioonan esikunnasta löytynyt heinäkuussa 1944 niin pätevää sijaista komentajallemme, että tämä olisi voinut silloin tällöin nukkua normaalin yön. Kenraali ei selvästikään pitänyt ajatuksesta, sen enempää kuin eversti Kemppi piti siitä, että otin kerran puheeksi hänen ja kenraali Blickin keskustelun Tyrjän Huuhtalammen rannalla. Luojan kiitos itse Mannerheim oli 76 -vuotiaana oppinut, että sodan johtaminen on (myös) ryhmätyötä. Vuosalmelta puuttuivat Airo ja Heinrichs. Vai puuttuivatko?"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Topi Törmän kirjoitti:
kirja on ollut kirjahyllyssä jo luettuna yli 2 viikkoa. (Törmä Topi Siiranmäki Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus 9.6 -18.7.1944, painos: 1, 1954, Sidottu, 19 e ) En viitsinyt enään selata ketjua taaksepäin , mutta muistaisin jonkun jossain sanoneen sen olleen siistitty ja puhtaaksikirjoitettu versio 2D:n taisteluista. Kuitenkin jo kenraali Martola kirjan esipuheessa totesi sen olevan yhteenveto divisioonan taisteluista 1944 kesällä ja toimitettu 2D: n sotapäiväkirjojen pohjalta. Toisekseen hyvin tyypillinen sotapäiväkirja missä tilanteita käsitellään alaisen alaisen tasolla. Toisin sanoen pataljoonatasolla. Innokkainkaan ”mustamaalaaja” ei löydä sieltä mitään tukea väittämilleen.

Tulihan siinä muiden mukana toinenkin paljon siteerattu kirja. Nämä EIRY:n ”mölöpojat” kun mielellään ”viäntävät ja kiäntävät” II/JR 13:n historiaa , niin siitä on helppoa verrata mistä asiayhteydestä mikäkin on irroitettu. (Nilsson Orvar: Suomen asiasta tuli omani, painos: P1, 2003, hinta: 14 e) Syksyn hankintoihin kuuluu myös seuraava Gallén, Jarl Tre bataljoner : infanteriregementet 13 på Karelska näset sommaren 1944 Helsingfors : Söderström, 1949.

Hyvinkin pitkään sotahistoriaa harrastaneena suosittelisin ensin hankkimaan yleiskuvan käydyistä taisteluista järjestyksessä AK-D-R/Pr. Sen jälkeen onkin hyvin helppoa siirtyä pataljoona/ komppaniatasolle jos joku taistelu kiinnostaa erityisesti. Jos harrastus lähtee alun perin tyyppiä Paavo Rintalan Sodan ja rauhan äänet sirpaleisesta sillisalaatista ,niin vuosikymmenienkin jälkeen sinulla ei ole kädessä mitään muuta kuin yksittäisten miesten/ pienten ryhmien kokemuksia monta kertaa pahoistakin paikoista ilman minkäänlaista mahdollisuutta tai kykyä liittää niitä laajempiin kokonaisuuksiin.
Nämä "alkuperäiset dokumentit" onkin erikoisia "alkuperäisyydessään".

Tässäkin on monen päivän "katkos". Kyse on tällä kertaa JR 58:n sotapäiväkirjassa... mitähän silloin tapauhtui? Olikohan "sotapäiväkirjurilla" sulka hukassa vai muste loppu?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8525404#comment-50467736

10.6.1944 on viimeiset merkinnät

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455184

Sitten ollaankin jo selitysosuudessa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455186

14.6.1944 tarina jatkuu:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455187

Eihän näistä koskaan mitään erikoista löydy. Tuosta alkaa jälestäpäin laadittu "selitysosuus" eli Taistelukertomus ajalta 9-30.6.1944

Taitaa olla samalla lailla tässä 2 D:n Taistelukertomuksessakin, jonka "puhtaaksikirjoituksen" suoritti maisteri Topi Törmä muutaman korkeamman upseerin valvonnassa...

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455226

Eikö rykmentin sotapäiväkirjaa siis pidettykään taisteluiden aikana? Uskokoon ken haluaa. Tuokin JR 58:n Sotapäiväkirjaksi väitetty sepustus on varmasti jälestäpäin puhtaaksikirjoitttu versio, eikä luultavasti ole ensinkään alkuperäinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Katajaan kapsahtaja kirjoitti:
Nämä "alkuperäiset dokumentit" onkin erikoisia "alkuperäisyydessään".

Tässäkin on monen päivän "katkos". Kyse on tällä kertaa JR 58:n sotapäiväkirjassa... mitähän silloin tapauhtui? Olikohan "sotapäiväkirjurilla" sulka hukassa vai muste loppu?

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8525404#comment-50467736

10.6.1944 on viimeiset merkinnät

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455184

Sitten ollaankin jo selitysosuudessa:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455186

14.6.1944 tarina jatkuu:

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455187

Eihän näistä koskaan mitään erikoista löydy. Tuosta alkaa jälestäpäin laadittu "selitysosuus" eli Taistelukertomus ajalta 9-30.6.1944

Taitaa olla samalla lailla tässä 2 D:n Taistelukertomuksessakin, jonka "puhtaaksikirjoituksen" suoritti maisteri Topi Törmä muutaman korkeamman upseerin valvonnassa...

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3455226

Eikö rykmentin sotapäiväkirjaa siis pidettykään taisteluiden aikana? Uskokoon ken haluaa. Tuokin JR 58:n Sotapäiväkirjaksi väitetty sepustus on varmasti jälestäpäin puhtaaksikirjoitttu versio, eikä luultavasti ole ensinkään alkuperäinen.
Jos sinun kohdalla olisi edes pieni toivo ymmärryksestä, niin minä selittäisin miksi JR58 ei kirjoittanut minuutintarkkaa sotapäiväkirjaa niihin aikoihin viivyttäessään jäykästi Rajajoelta VT-linjalle.

Saattoi ilmetä hiukan samaa ongelmaa Rokkalanjoella kun molemmat sivustat murtuivat ja JR58 joutui mottiin mistä he pujottelivat omalle puolen venäläisten panssarikiilojen läpi.

Sitten kun sinä kasvat isoksi ja pääset ensimmäisen kerran "kiksauttamaan" ,niin luultavasti sinä pidät silloinki tarkkaa sotapäiväkirjaa samanaikaisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nojatuoli korpraali kirjoitti:
Jos sinun kohdalla olisi edes pieni toivo ymmärryksestä, niin minä selittäisin miksi JR58 ei kirjoittanut minuutintarkkaa sotapäiväkirjaa niihin aikoihin viivyttäessään jäykästi Rajajoelta VT-linjalle.

Saattoi ilmetä hiukan samaa ongelmaa Rokkalanjoella kun molemmat sivustat murtuivat ja JR58 joutui mottiin mistä he pujottelivat omalle puolen venäläisten panssarikiilojen läpi.

Sitten kun sinä kasvat isoksi ja pääset ensimmäisen kerran "kiksauttamaan" ,niin luultavasti sinä pidät silloinki tarkkaa sotapäiväkirjaa samanaikaisesti.
Kyse oli vain tästä: "Eikö rykmentin sotapäiväkirjaa siis pidettykään taisteluiden aikana?"

Kyllä sitä monen tuhannen ukon rykmentistä aina yksi upseeri joutaa sillä töin olemaan pännähommiin, taisteluidenkin aikana. Eihänsota kuulemma yhtä miestä kaipaa!

"Sitten kun sinä kasvat isoksi ja pääset ensimmäisen kerran "kiksauttamaan" ,niin luultavasti sinä pidät silloinki tarkkaa sotapäiväkirjaa samanaikaisesti."

Kaihoisin mielin katselen armeija-aikaista kalenteriani, kun siellä on jopa 10 sydäntä yhden lomapäivän kohdalla ja kun oikein tuli kuntsariviikonloppu, niin saattoipa merkintöjä olla reilut 20 kpl ja ne tarkoitti VAIN tapauksia, joissa ns. nalli laukesi... revi kuule paremmaksi. Noista ajoista on toki tänä kesänä mennyt jo 30 vuotta, mutta kyllä se vieläkin "ruuti on kuivaa ja nalli lasahtaa" aina tarvittaessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Siiranmäki oli ensimmäinen torjuntavoitto päälle rynnivästä vihollisesta. Sen voiton turvin saatiin tarvittavat lisäpäivät, että maaselän divisioonat ehtivät kannakselle.

Siiranmäestä jouduttiin vetäytymään strategisista syistä, kun linjat oikaistiin vuoksen vesistölinjalle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Matti Koskimaa ovat kirjoittaneet kokolailla tyhjentävästi. Toisaalta Siiranmäen hintana oli se, että Taavetti Laatikainen jälleen soti uusiksi Talvisodan suojajoukkovaihetta ryhmityksellään. IVAK:n oikea sivusta jäi lähes tyhjäksi ja jos siihen lisätään Aaro Pajarin epäterve kunnianhimo omine viivyttelyineen, niin Siiranmäki valui hukkaan/ hiekkaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aake Jermo ja kirjoitti:
Matti Koskimaa ovat kirjoittaneet kokolailla tyhjentävästi. Toisaalta Siiranmäen hintana oli se, että Taavetti Laatikainen jälleen soti uusiksi Talvisodan suojajoukkovaihetta ryhmityksellään. IVAK:n oikea sivusta jäi lähes tyhjäksi ja jos siihen lisätään Aaro Pajarin epäterve kunnianhimo omine viivyttelyineen, niin Siiranmäki valui hukkaan/ hiekkaan.
>Aaro Pajarin epäterve kunnianhimo omine viivyttelyineen<

Oliko nöin, että Laguksen tulo Kuuterselkään kesti kun herrat Pajari ja Lagus kiisteli kenen hattuun sulka otetaan, jos se on tullakseen?

"Olen tullut tänne paikkaamaan reikiänne" kerrotaan L:n sanoneen Pajarille. Halsti kertoo kirjassaan Aika vaatii veronsa, kuinka kova vääntö mahdollisesta "voiton kunniasta" käytiin. W.H.H.:n mukaan hänen neuvostaa Pajari antoi periksi koska tuleva taistelu oli kovin riskaabeli juttu.

Laguksen toimet ja Kuuterselän taistelu.

Laguksen Jääkärien veri valutettiin Kuuterselän myöhästyneessä vastaiskussa ja silloin lähti Panssaridivisioonaan kuuluneesta Jääkäriprikaatista se kokenein aines taivaan tuuliin tai kenttäsairaaloihin! Tuo "SuRullisen" kuuluisa myöhästyminen aiheutui OSALTAAN siitä kun Pajari ja Lagus kiistelivät tuntikausia siitä kumpi ottaa johtaakseen vastaiskun Kuuterselkään, ja siis kunnian taistelusta jos se on voitollinen! Lagushan rehvasteli Pajarille tulleensa vain ilmoittamaan, että he ajavat "läpi"... Sillä arvovaltakiistelyllä oli varmasti oma osuutensa, koska jos sopua ei olisi syntynyt operaation johtamisesta niin Lagus olisi todennäköisesti viivytellyt ja odottanut ehdotonta määräystä Päämajasta... Halsti antoi Pajarin esikuntapäällikkönä lopulta neuvon esimiehelleen luovuttaa noin riskaabeli homma suosiolla Lagukselle. Vastahyökkäys myöhästyi monta tuntia ja se vaikutti osaltaan sen epäonnistumiseen. Kenties osin tuonkin johtamisepisodin takia, koska naapuri ehti varustaa asemansa mm. kaivautumalla.

Wolf H. Halsti Muistelmat II 1939-1948 Aika vaatii vetonsa Otava 1974

Sivulta 308 sivulle 311:

Lagus Pajarille:

"Minut on lähetetty tänne paikkaamaan reikiänne"

"En ota keneltäkään ohjeita"

Pajari: s. 309

"Tuo tyyppi (Lagus) aikoo tehdä itsestään isänmaan pelastajan meidän kunniamme kustannuksella"

Tämä Lagus-Pajari episodi tapahtui noin klo 16:n maissa ja vastahyökkäys Kuuterselkään alkoin klo 23:n vaiheilla. Siis armottomasti myöhässä!

Erään mielipiteen mukaan Pajarin ja Laguksen keskinäinen riitely ei olisi kuitenkaan viivästyttänyt vastahyökkäyksen alkamista, koska Panssaridivisioona oli riidan aikana vasta ryhmittymässä vastahyökkäykseen. Vastahyökkäys viivästyi koska Panssaridivisioonan pääosat eivät olleet Kuuterselässä, vaan ne joutuivat siirtymään sinne oltuaan valmiina toimimaam Kivennavan suuntaan. Suomalaiset olivat kenties arvioineet vastustajan aikeet väärin. Siirtyminen päivänvalossa venäläisten ilmatoiminnan häiritsemänä otti aikaa. Toisaalta oliko silloin kovin pimeää illallakaan?

Tästä "kaikkien tilanteiden herrasta" pari sanaa tähän loppuun:

Laguksella oli joissakin suhteissa vaikea luonne. Taisi olla tyypillinen ylimielinen suomeruotsalainen. Hän teki jo Talvisodassa Summan murruttua samanlaisen "entreen", hämmentäen siellä pari päivää ja lähtien sitten pois, kuten myös kesällä 1944 Pajarin komentopaikalle. Kolmannen kerran hän teki saman tempun A. Ehrnroothille Vuosalmella. Siinä tapauksessa Ehrnrooth pääsi kuittaamaan, kun Laguksen(kin) miehet joutuivat tulimysrkyssä antamaan periksi. Ehrnroothin lyhyt ilmoitus Lagukselle kuului: "Herra kenraali, miehenne pakenevat taistelusta."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Halstinsa lukenut kirjoitti:
>Aaro Pajarin epäterve kunnianhimo omine viivyttelyineen<

Oliko nöin, että Laguksen tulo Kuuterselkään kesti kun herrat Pajari ja Lagus kiisteli kenen hattuun sulka otetaan, jos se on tullakseen?

"Olen tullut tänne paikkaamaan reikiänne" kerrotaan L:n sanoneen Pajarille. Halsti kertoo kirjassaan Aika vaatii veronsa, kuinka kova vääntö mahdollisesta "voiton kunniasta" käytiin. W.H.H.:n mukaan hänen neuvostaa Pajari antoi periksi koska tuleva taistelu oli kovin riskaabeli juttu.

Laguksen toimet ja Kuuterselän taistelu.

Laguksen Jääkärien veri valutettiin Kuuterselän myöhästyneessä vastaiskussa ja silloin lähti Panssaridivisioonaan kuuluneesta Jääkäriprikaatista se kokenein aines taivaan tuuliin tai kenttäsairaaloihin! Tuo "SuRullisen" kuuluisa myöhästyminen aiheutui OSALTAAN siitä kun Pajari ja Lagus kiistelivät tuntikausia siitä kumpi ottaa johtaakseen vastaiskun Kuuterselkään, ja siis kunnian taistelusta jos se on voitollinen! Lagushan rehvasteli Pajarille tulleensa vain ilmoittamaan, että he ajavat "läpi"... Sillä arvovaltakiistelyllä oli varmasti oma osuutensa, koska jos sopua ei olisi syntynyt operaation johtamisesta niin Lagus olisi todennäköisesti viivytellyt ja odottanut ehdotonta määräystä Päämajasta... Halsti antoi Pajarin esikuntapäällikkönä lopulta neuvon esimiehelleen luovuttaa noin riskaabeli homma suosiolla Lagukselle. Vastahyökkäys myöhästyi monta tuntia ja se vaikutti osaltaan sen epäonnistumiseen. Kenties osin tuonkin johtamisepisodin takia, koska naapuri ehti varustaa asemansa mm. kaivautumalla.

Wolf H. Halsti Muistelmat II 1939-1948 Aika vaatii vetonsa Otava 1974

Sivulta 308 sivulle 311:

Lagus Pajarille:

"Minut on lähetetty tänne paikkaamaan reikiänne"

"En ota keneltäkään ohjeita"

Pajari: s. 309

"Tuo tyyppi (Lagus) aikoo tehdä itsestään isänmaan pelastajan meidän kunniamme kustannuksella"

Tämä Lagus-Pajari episodi tapahtui noin klo 16:n maissa ja vastahyökkäys Kuuterselkään alkoin klo 23:n vaiheilla. Siis armottomasti myöhässä!

Erään mielipiteen mukaan Pajarin ja Laguksen keskinäinen riitely ei olisi kuitenkaan viivästyttänyt vastahyökkäyksen alkamista, koska Panssaridivisioona oli riidan aikana vasta ryhmittymässä vastahyökkäykseen. Vastahyökkäys viivästyi koska Panssaridivisioonan pääosat eivät olleet Kuuterselässä, vaan ne joutuivat siirtymään sinne oltuaan valmiina toimimaam Kivennavan suuntaan. Suomalaiset olivat kenties arvioineet vastustajan aikeet väärin. Siirtyminen päivänvalossa venäläisten ilmatoiminnan häiritsemänä otti aikaa. Toisaalta oliko silloin kovin pimeää illallakaan?

Tästä "kaikkien tilanteiden herrasta" pari sanaa tähän loppuun:

Laguksella oli joissakin suhteissa vaikea luonne. Taisi olla tyypillinen ylimielinen suomeruotsalainen. Hän teki jo Talvisodassa Summan murruttua samanlaisen "entreen", hämmentäen siellä pari päivää ja lähtien sitten pois, kuten myös kesällä 1944 Pajarin komentopaikalle. Kolmannen kerran hän teki saman tempun A. Ehrnroothille Vuosalmella. Siinä tapauksessa Ehrnrooth pääsi kuittaamaan, kun Laguksen(kin) miehet joutuivat tulimysrkyssä antamaan periksi. Ehrnroothin lyhyt ilmoitus Lagukselle kuului: "Herra kenraali, miehenne pakenevat taistelusta."
tuon sinun mielipiteesi ellei siellä kirkkaana "pukinsorkkana" olisi kaikesta paistanut läpi EIRY:n tyhmä, typerä ja lapsenmielinen viha kaikkea suomenruotsalaisuutta kohtaan. Koska meillä molemmilla kuitenkin on myönteinen suhtautuminen maanpuolustukseen, niin jos sopii , niin muotoilet nuo mielipiteesi jatkossa hiukan enemmän kieli keskellä suuta. Muussa tapauksessahan meille saattaisi syntyä sellainen harhakuva, että nuo sinivalkoiset nuoret olisivatkin ihan samanlaisia yksisilmäisiä ”sönkköjä” kuin vaikka nuo antifasistit.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
allekirjoittanut++ kirjoitti:
tuon sinun mielipiteesi ellei siellä kirkkaana "pukinsorkkana" olisi kaikesta paistanut läpi EIRY:n tyhmä, typerä ja lapsenmielinen viha kaikkea suomenruotsalaisuutta kohtaan. Koska meillä molemmilla kuitenkin on myönteinen suhtautuminen maanpuolustukseen, niin jos sopii , niin muotoilet nuo mielipiteesi jatkossa hiukan enemmän kieli keskellä suuta. Muussa tapauksessahan meille saattaisi syntyä sellainen harhakuva, että nuo sinivalkoiset nuoret olisivatkin ihan samanlaisia yksisilmäisiä ”sönkköjä” kuin vaikka nuo antifasistit.
" viha kaikkea suomenruotsalaisuutta kohtaan "

Mitä Eiryllä on tässä tekemistä? Jos suomenruotsalaisen AE vinoilee suomenruotsalaiselle L:lle, niin eikö sellaista asiaa saa kertoa kuten kuuluukin? Ylimielisyys suomalaisuutta kohtaa kuuluu suomenruotsalaiseen perinteeseen. Sitä et voi kiistää. Pajari taisi olla enemmän noita aitosuomalaisia ja siinä oli eräs tuon skisman syy.

"Koska meillä molemmilla kuitenkin on myönteinen suhtautuminen maanpuolustukseen, niin jos sopii , niin muotoilet nuo mielipiteesi jatkossa hiukan enemmän kieli keskellä suuta."

Kyllä. Asenteeni maanpuolustukseen on hyvin myönteinen. Jatkossakin sanon asiat juuri niin suoraan kuin tarve vaatii ja ne on tapahtuneet. Se ainoa seikka mikä minua itseäni ihmetyttää on, että miksi ikävistäkin asioista ei voida kertoa. Sodassahan sattuu kaikenlaista, jopa omien teloituksia. Niissä muuten suomenruotsalaiset tuntuu kunnostautuneen erityisesti. Sattumaako? Ei.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tässä on eräs kertomus: Sotavanki Tapio Skog

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Sotavanki Tapio Skog, Erkki Aukion haastattelu: Erillinen Pataljoona 25 (ErP 25) Äyräpäässä

...Suomalaiset juoksutettiin pois tykistökeskityksessä. Miehiä oli tuolloin siinä joukossa parikymmentä...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
kertoa viestilläsi. Jos me ottaisimme puhtaan nokkimisjärjestyksen 1944 kesällä, niin heikkousjärjestys olisi seuraava.
III/JR 5= Ylivoimaisesti heikoin.
III/JR12= toinen rangaistuspataljoona jolla ei ollut mitään käyttöä.
ErP25= Iästä/ muista syistä johtuen hyvin heikko.
III/JR56= Rangaistuspataljoona joka kaikesta päätellen hoiti tonttinsa ihan kohtuullisesti.
Kaiketi myöskin IV/21Pr oli muodostettu TäydP/JR 101:stä, mutta koska siitäkään ei ole kuulunut mitään maailmaa mullistavaa, niin kaiketi hoitanut hommansa
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
haluat kirjoitti:
kertoa viestilläsi. Jos me ottaisimme puhtaan nokkimisjärjestyksen 1944 kesällä, niin heikkousjärjestys olisi seuraava.
III/JR 5= Ylivoimaisesti heikoin.
III/JR12= toinen rangaistuspataljoona jolla ei ollut mitään käyttöä.
ErP25= Iästä/ muista syistä johtuen hyvin heikko.
III/JR56= Rangaistuspataljoona joka kaikesta päätellen hoiti tonttinsa ihan kohtuullisesti.
Kaiketi myöskin IV/21Pr oli muodostettu TäydP/JR 101:stä, mutta koska siitäkään ei ole kuulunut mitään maailmaa mullistavaa, niin kaiketi hoitanut hommansa
En mitään sen kummenpia. Sattui vaan tuo juttu kohdalle ja linkkasin muillekin luettavaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Linkkari. kirjoitti:
En mitään sen kummenpia. Sattui vaan tuo juttu kohdalle ja linkkasin muillekin luettavaksi.
Meitä oli vähän jäljellä Äyräpäässä, Vuosalmen taistelujen sillanpääasemassa. Vihollinen jatkoi hyökkäystään kahden divisioonan voimin. Olimme luovuttaneet asemamme ja odotimme kuljetusta Vuoksen yli, mutta sitä ei tullut. Oli kuudes heinäkuuta 1944 kello 2.30. Aurinko nousi punaisena kehänä. Syvä kaipaus kotiin valtasi mieleni, kun tunsin tilanteen toivottomuuden. Meillä ei ollut jäljellä ainoatakaan patruunaa konepistooliemme lippaissa.

Istuin toverini kanssa kuopan pohjalla odottaen, mitä tuleman pitää. Käsikranaatista haavoittunutta jalkaani särki ja saappaassa oli viljalti verta. Viisi vanjaa ilmestyi eteemme konepistoolit meihin suunnattuina. Käskyn saatuamme nousimme seisomaan ja sitten seurasi tarkastus. Menetin kelloni ja kaiken muun ottamisen arvoisen. Sitten marssimme kolme kilometriä rykmentin komentopaikalle. Olimme väsyneitä ja nälissämme: kolme vuorokautta ilman ruokaa ja lepoa.

Vedin saappaan jalastani ja repäisin auki ensiapusiteen. Käteni eivät totelleet ja päätäni huimasi. Silloin saapui sotilaspukuinen naislääkäri avuksi, omasta halustaan vai käskystä, sitä en tietänyt. Marssi jatkui nyt auringon helteessä kaksi peninkulmaa. Tippa vettä olisi ollut suuren omaisuuden arvoinen.

Iltapuolella saavuimme Heinjoelle. Minut vietiin kuulusteltavaksi kahden sotilaan saattamana. Suomea puhuva yliluutnantti tarjosi tupakan ja alkoi henkevästi keskustella sodasta. Kun hän luuli saavuttaneensa luottamukseni, hän levitti eteeni kartan ja kyseli tykistöpatterimme sijaintipaikkaa. Sotilasvalani muistaen vastasin, etten tiennyt. Kuulustelija muutti hetkessä tyyliään, ojensi pistoolin ohimooni ja karjaisi: ”Kerro, senkin Hitlerin ja Mannerheimin koplan lahtari!”

Punaupseeri otti jälleen lempeämmän menettelyn, pyysi anteeksi kiivastumistaan ja jatkoi kyselyään aina välillä kuitenkin uhkaillen. Kun en puhunut, minut vietiin käsiraudoissa saunaan ja ilmoitettiin, että jos en aamulla puhuisi, minut ammuttaisiin. Kun tietoja ei saatu irti, minut vietiin toisen vangin kanssa navetan kivijalan viereen, käännytettiin seinään päin ja ampujille komennettiin latausote. Vielä kerran tuli kysymys: "Puhutteko?” Emme vastanneet, mutta odotettua laukausta ei kuulunutkaan. Meidät vietiin nyt toisten joukkoon, annettiin noin 300 grammaa leipää ja palanen hyvin suolaista turskaa.

Jatkoimme marssia koko päivän. Saimme kerran vettä ja illalla vähän leipää. Vietimme Kyyrölässä kolme vuorokautta piikkilangalla ympäröidyssä navetassa ja meiltä ajettiin tukka pois. Matka jatkui ensin marssien ja sitten junassa Leningradiin, jossa sain puhtaat siteet jalkaani ja jotakin salvaa. Sieltä meidät vietiin lähelle Narvaa ja parin viikon kuluttua alkoi kymmenen päivää kestänyt matka Keski-Venäjälle. Olimme heikossa kunnossa, sillä saimme vain vähän kuivaa leipää ja vettä. Pyörtymiskohtauksia sattui useita.

Uudella paikkakunnalla jouduin kirvesmiesryhmään, joka käsitti 20 suomalaista ja saman verran saksalaisia. Työnjohtajana oli nuori nainen, ja kun ymmärsin mittausasioista, pääsin hänen avustajakseen. Kuukauden kuluttua sairastuin kurkkumätään. Ehdin jo olla puolen päivän ajan tajuttomanakin, mutta toivuin saksalaisen lääkärin hoidossa.

Toipilaana ollessani sain kuulla aselevosta, ja toivo Suomeen pääsystä heräsi. Valitettavasti minuun tarttui punatautia muistuttava vatsasairaus, johon kuoli satoja sotavankeja. Selvisin sentään hengissä. Nyt jouduimme matkaamaan Moskovaan ja siitä 300 kilometriä kaakkoon päätyen kuitenkin vallan toiseen suuntaan Volgan alkujuoksulle. Siellä oli leirissä 3000 miestä, joista puolet suomalaisia. Tehtävänä oli nostaa joesta uittotukkeja. Ruoka annosteltiin ämpäristä kuppeihin tai säilykepurkkeihin. Ilta-askareet toimitettiin pärevalkealla. Vartijamme halusivat meidän laulavan suomalaisia lauluja, mutta kun olisimme ennen nukkumaan menoa veisanneet virren, sitä ei sallittu, koska ainoa usko ja autuus oli Stalin.

Lopulta tuli tieto pääsystämme Suomeen. 20. marraskuuta nousimme junaan. Oli pakkanen ja paleli, mutta tietoisuus kotiin pääsemisestä lämmitti. Junan pysähtyessä rajaviivalla en voinut sanoin kuvata sitä iloa, kun sain astua kotimaan kamaralle.

Tahtoisin lopuksi omistaa pari sanaa niille, jotka eivät koskaan palanneet. Te kaikki olitte miehisen miehen ja sankarimiehen esikuvia. Teidän urheat hahmonne liittyvät ylväinä korkokuvina vapautemme patsaaseen. Teidän osanne oli antaa henkenne Suomen ja Karjalan puolesta. Siitä on synnyinmaa virittävä Teille ikuisen kiitoksen.

Kertoja Aimo Levola syntyi Valkjärvellä, astui 18-vuotiaana palvelukseen lokakuussa 1942 ja seuraavan vuoden lokakuussa siirrettiin JR 7:n II pataljoonaan. Kun Äyräpään sillanpääasemasta ei saatu järjestettyä kuljetusta Vuoksen yli, hän joutui haavoittuneena siellä vangiksi 6.7.1944.

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavankina.htm
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ei oikein täsmää. JR 36 oli 15D:n lakkautettu rykmentti joka oli koko jatkosodan taistellut Kannaksella. Kuinka sellainen voidaan siirtää Syväriltä Kannakselle.

”Aukio oli jatkosodan pääosan taistellut ruotsinkielisen Jalkaväkirykmentti 13:n II Pataljoonan riveissä, mutta oli siirretty helmikuussa 1944 JR 36:n jäljellä olevaan pataljoonaan Syvärillä.”
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ilomantsi ei ollut pikkukahakka, vaan raakaa korpisotaa. Kannaksella Kuuterselän alalohkon, Sahakylän ja Vammelsuun taisteluihin sekä myöhemmin Viipurinlahden taisteluihin osallistuneet JP1:n ja JP6:n miehet muistelivat myöhemmin Ilomantsin taisteluja fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskaina. Ei päässyt fillarilla mihinkään, soiden kautta koukittiin, kiristeltiin motteja, korpimaastossa olivat vihollisen vitjat ja omat sekaisin. Eräs alikersantti kertoi minulle vielä 1970-luvun alussa, että hän kuuli vuosien ajan öisin moteissa kuolevien hevosten huutoa.

Sotaa käymättömän ei pitäisi alkaa uhoten jakaa taistelujen luonnetta. Ne ovat tykkänään erilaisia muotoja, teräsmyrskyn tankkien ja stormovikien shokkivaikutus tai hermoja kuluttava mies vastaan miestä taistelu korvessa.

Ilomantsista voisi sanoa sen erityispiirteen, että koska monet suomalaiset nuoret olivat vielä metsään tottuneita luonnonlapsia tuohon aikaan, he tunsivat olevansa tasaveroisia naapurin kanssa. Sillä oli suuri vaikutus itsetunnolle.

Mannerheim nosti Ilomantsin ykköseksi. Elähdyttävä voitto, jossa myös taistelukenttä jäi kokonaisuudessaan suomalaisten haltuun ja vihollinen oli lyöty rajojen ulkopuolelle, jätti sodan lopussa maun siitä, että Suomen leijona vieläkin pärjää, jos tiukka paikka tulee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
En vähättele Ilomantsiakaan, mutta mittasuhteet siellä kuitenkin olivat eri kaliiberia kuin suurtaisteluiksi luokitelluissa Tali-ihantala, äyräpää-vuosalmi ja aina unohdettu siiranmäki. Tietenkin vielä Nietjärven u-asema on luettava suurtaistelujen luokkaan.

Ilmantsia on syytä korostaa suomalaisen sodankäynnin taidon, riemuvoittona. Raappana käytti ns kaksi osaista motitusta, jolla saavutettiin täydellinen yllätysetu naapureihin nähden. Uskon että käytetyllä taktiikalla olisi voitu voittaa vielä huomattavasti isompikin vihollisylivoima. Käytettyyn taktiikkaan antoi vielä apunsa maasto ja Raappanan erinom,ainen paikallistuntemus.

Suomalaisen sodankäynnin menestys on perustunutkin aina siihen, että on pystytty ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet, joita on sitten mestarillisesti hyväksi käytetty. Sodankäynnin a ja o on se kenellä on aloite, tätä Hitleri ei ymmärtänyt. Yllätyksellä suomalaiset tempaisivat aina aloitteen itselleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aloittaja kirjoitti:
En vähättele Ilomantsiakaan, mutta mittasuhteet siellä kuitenkin olivat eri kaliiberia kuin suurtaisteluiksi luokitelluissa Tali-ihantala, äyräpää-vuosalmi ja aina unohdettu siiranmäki. Tietenkin vielä Nietjärven u-asema on luettava suurtaistelujen luokkaan.

Ilmantsia on syytä korostaa suomalaisen sodankäynnin taidon, riemuvoittona. Raappana käytti ns kaksi osaista motitusta, jolla saavutettiin täydellinen yllätysetu naapureihin nähden. Uskon että käytetyllä taktiikalla olisi voitu voittaa vielä huomattavasti isompikin vihollisylivoima. Käytettyyn taktiikkaan antoi vielä apunsa maasto ja Raappanan erinom,ainen paikallistuntemus.

Suomalaisen sodankäynnin menestys on perustunutkin aina siihen, että on pystytty ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet, joita on sitten mestarillisesti hyväksi käytetty. Sodankäynnin a ja o on se kenellä on aloite, tätä Hitleri ei ymmärtänyt. Yllätyksellä suomalaiset tempaisivat aina aloitteen itselleen.
On omituista väittää, että Äyräpää-Vuosalmi tai Siiranmäki olisivat jotenkin unohdettuja. Kaikissa kesän -44 tapahtumia kokonaisuutena käsittelevissä teoksissa ne käydään läpi. Lisäksi ne aina mainitaan yhdessä Tali-Ihantalan, Viipurinlahden ja ehkä Ilomantsin ynnä Nietjärven kanssa, kun kesän -44 tärkeitä taisteluja luetellaan.

Vuosalmesta on useita erillisiä teoksia ja näillä palstoilla se on yksi eniten jauhettuja taisteluja.

Aloittajan väite Vuosalmen unohtamisesta menee hänen oman tietämättömyytensä piikkiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aloittaja kirjoitti:
En vähättele Ilomantsiakaan, mutta mittasuhteet siellä kuitenkin olivat eri kaliiberia kuin suurtaisteluiksi luokitelluissa Tali-ihantala, äyräpää-vuosalmi ja aina unohdettu siiranmäki. Tietenkin vielä Nietjärven u-asema on luettava suurtaistelujen luokkaan.

Ilmantsia on syytä korostaa suomalaisen sodankäynnin taidon, riemuvoittona. Raappana käytti ns kaksi osaista motitusta, jolla saavutettiin täydellinen yllätysetu naapureihin nähden. Uskon että käytetyllä taktiikalla olisi voitu voittaa vielä huomattavasti isompikin vihollisylivoima. Käytettyyn taktiikkaan antoi vielä apunsa maasto ja Raappanan erinom,ainen paikallistuntemus.

Suomalaisen sodankäynnin menestys on perustunutkin aina siihen, että on pystytty ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet, joita on sitten mestarillisesti hyväksi käytetty. Sodankäynnin a ja o on se kenellä on aloite, tätä Hitleri ei ymmärtänyt. Yllätyksellä suomalaiset tempaisivat aina aloitteen itselleen.
Ymmärrän, että suurtaistelulla tarkoitat lujaa materiaalisotaa, johon osallistuu puolin ja toisin suuria joukkoja. Tässä mielessä Talin-Ihantalan taistelu on Pohjoismaiden historian suurin. Siitä, onko se yksilölle kovempi paikka kuin joku muu, asia ei kuitenkaan kerro mitään. Joku Vuosalmen tappajaisissa hyvin pärjännyt rintamamies ei välttämättä kykenisi kaukopartioretkeen, vaikka siellä ei laukaustakaan ammuttaisi. Vaatii hermoja maata hiljaa radan varressa yötä odotellen, kun vartiojoukkue kävelee kolmen metrin päästä ohi. Rintamamies voi hermostua ja avata tulen: "Tapan kaikki s-na!"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sotamies. kirjoitti:
Ymmärrän, että suurtaistelulla tarkoitat lujaa materiaalisotaa, johon osallistuu puolin ja toisin suuria joukkoja. Tässä mielessä Talin-Ihantalan taistelu on Pohjoismaiden historian suurin. Siitä, onko se yksilölle kovempi paikka kuin joku muu, asia ei kuitenkaan kerro mitään. Joku Vuosalmen tappajaisissa hyvin pärjännyt rintamamies ei välttämättä kykenisi kaukopartioretkeen, vaikka siellä ei laukaustakaan ammuttaisi. Vaatii hermoja maata hiljaa radan varressa yötä odotellen, kun vartiojoukkue kävelee kolmen metrin päästä ohi. Rintamamies voi hermostua ja avata tulen: "Tapan kaikki s-na!"
Joten voimme luottaa siihen, että jokainen suomalainen sotilas täytti sen paikkan, mihin sattui määräyksen saamaan. Ainoastaa viipurin menetys oli sellainen tapahtuma, jossa jäi jälkipuheisiin mahdollisuus,entä jos paikalla olisi ollut toinen joukko-osasto.

Me asioiden taustoja enemmän tietävät, tiedämme että se ei ollut puolustajien syy. Möhläykset tai uhraaminen päätettiin muualla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Marsares kirjoitti:
On omituista väittää, että Äyräpää-Vuosalmi tai Siiranmäki olisivat jotenkin unohdettuja. Kaikissa kesän -44 tapahtumia kokonaisuutena käsittelevissä teoksissa ne käydään läpi. Lisäksi ne aina mainitaan yhdessä Tali-Ihantalan, Viipurinlahden ja ehkä Ilomantsin ynnä Nietjärven kanssa, kun kesän -44 tärkeitä taisteluja luetellaan.

Vuosalmesta on useita erillisiä teoksia ja näillä palstoilla se on yksi eniten jauhettuja taisteluja.

Aloittajan väite Vuosalmen unohtamisesta menee hänen oman tietämättömyytensä piikkiin.
Kyllähän me alan harrastajat nämä tiedämme, mutta suurelle yleisölle nämä ovat jääneet tuntemattomiksi.
Näistä kun ei juuri elokuvia ole tehty.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
On unohdukselle syynsä,se on siinä kun se kansallissankari Adolf ampui omia miehiä tykistöllä äyräpään kirkon raunioilla.
Siellä oli parikymmentä tositaisteliaa pitämässä pientä sillanpäätä mutta tämä kansallissankari ampui sinne keskityksen että se siitä.
Olisi jo aika tämäkin totuus tuoda julki ja tunnustaa paniikki mikä Adolfilla oli siellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
31 VASTAUSTA:
että Äyräpäässä käytettiin tehokkaasti tykistöä. Yhdessä tapauksessa jäi joitakin omia ANTAUTUNEINA oman tykistön peitteen alle. Kukaan ei edes haavoittunut.

Aatu johti puolustusta täälläkin erittäin tehokkaasti ja myös kovaotteisesti. Muuten rintama olisi murtunut.

Näitä asioita on käsitelty lukuyisissa kirjoissa ja tälläkin palstalla jauhettu loputtomiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Marsares kirjoitti:
että Äyräpäässä käytettiin tehokkaasti tykistöä. Yhdessä tapauksessa jäi joitakin omia ANTAUTUNEINA oman tykistön peitteen alle. Kukaan ei edes haavoittunut.

Aatu johti puolustusta täälläkin erittäin tehokkaasti ja myös kovaotteisesti. Muuten rintama olisi murtunut.

Näitä asioita on käsitelty lukuyisissa kirjoissa ja tälläkin palstalla jauhettu loputtomiin.
"Kukaan ei edes haavoittunut."

Osaltaan tuon tykistökeskityksen seurauksena ammuttiin lähes kaikki antautuneet suomalaiset haavoittuneet. Vain kävelemään pystyneistä jotkut palasivat sotavankeudesta. Alastomat uimaan aikoneet ajettiin Vuokseen ja ammuttiin sinne. Montako suomalaista kuoli tuohon tykkituleen? Sitä ei ikinä tiedetä, koska paikalla olleilla oli sattumoisin muutakin tekemistä, eli oman nahkansa suojelu tuossa samaisessa "kestityksessä". Joissakin lähteissä sanotaan, ettei kenenkään suomalaisen tiedetä kaatuneen siinä ammunnassa.

Nyt voitkin sitten seuraavaksi miettiä MIKSI juuri tällä kertaa sinne Äyräpään harjulle ammuttu suomalaisten, yleensä erittäin tehokkaaksi mainostettu, tykkituli olisi ollut näinkin tehotonta, ettei ketään sen alle jääneistä suomalaisista kuollut! Venäläisiä varmaankin kuoli läjäpäin. Uusin suomalainen sotasalaisuus onkin SELEKTIIVINEN TYKKITYLI. Sitä testattiin suurella menestyksellä Äyräpään kirkon "kestityksessä" !!!

Uskokoon ken haluaa nuo suomalaisten UPSEERIEN selitykset. Minusta tuntuu että Matti Kuusen kertoma versio tapahtumista lienee lähimpänä todellisuutta.

5.10.2001

http://www.kultti.net/lehdet/yliop.html

Sisutabletteja

"Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun." "
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pervitiini-isku kirjoitti:
"Kukaan ei edes haavoittunut."

Osaltaan tuon tykistökeskityksen seurauksena ammuttiin lähes kaikki antautuneet suomalaiset haavoittuneet. Vain kävelemään pystyneistä jotkut palasivat sotavankeudesta. Alastomat uimaan aikoneet ajettiin Vuokseen ja ammuttiin sinne. Montako suomalaista kuoli tuohon tykkituleen? Sitä ei ikinä tiedetä, koska paikalla olleilla oli sattumoisin muutakin tekemistä, eli oman nahkansa suojelu tuossa samaisessa "kestityksessä". Joissakin lähteissä sanotaan, ettei kenenkään suomalaisen tiedetä kaatuneen siinä ammunnassa.

Nyt voitkin sitten seuraavaksi miettiä MIKSI juuri tällä kertaa sinne Äyräpään harjulle ammuttu suomalaisten, yleensä erittäin tehokkaaksi mainostettu, tykkituli olisi ollut näinkin tehotonta, ettei ketään sen alle jääneistä suomalaisista kuollut! Venäläisiä varmaankin kuoli läjäpäin. Uusin suomalainen sotasalaisuus onkin SELEKTIIVINEN TYKKITYLI. Sitä testattiin suurella menestyksellä Äyräpään kirkon "kestityksessä" !!!

Uskokoon ken haluaa nuo suomalaisten UPSEERIEN selitykset. Minusta tuntuu että Matti Kuusen kertoma versio tapahtumista lienee lähimpänä todellisuutta.

5.10.2001

http://www.kultti.net/lehdet/yliop.html

Sisutabletteja

"Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun." "
iso poika, niin sinäkin opit suhtautumaan hiukan varauksellisesti vanhan takkinsa kääntäneen iikollin juttuihin millä hän nöyristellen pyrkii uusien vallanpitäjien suosioon.

"Uskokoon ken haluaa nuo suomalaisten UPSEERIEN selitykset. Minusta tuntuu että Matti Kuusen kertoma versio tapahtumista lienee lähimpänä todellisuutta."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Pervitiini-isku kirjoitti:
"Kukaan ei edes haavoittunut."

Osaltaan tuon tykistökeskityksen seurauksena ammuttiin lähes kaikki antautuneet suomalaiset haavoittuneet. Vain kävelemään pystyneistä jotkut palasivat sotavankeudesta. Alastomat uimaan aikoneet ajettiin Vuokseen ja ammuttiin sinne. Montako suomalaista kuoli tuohon tykkituleen? Sitä ei ikinä tiedetä, koska paikalla olleilla oli sattumoisin muutakin tekemistä, eli oman nahkansa suojelu tuossa samaisessa "kestityksessä". Joissakin lähteissä sanotaan, ettei kenenkään suomalaisen tiedetä kaatuneen siinä ammunnassa.

Nyt voitkin sitten seuraavaksi miettiä MIKSI juuri tällä kertaa sinne Äyräpään harjulle ammuttu suomalaisten, yleensä erittäin tehokkaaksi mainostettu, tykkituli olisi ollut näinkin tehotonta, ettei ketään sen alle jääneistä suomalaisista kuollut! Venäläisiä varmaankin kuoli läjäpäin. Uusin suomalainen sotasalaisuus onkin SELEKTIIVINEN TYKKITYLI. Sitä testattiin suurella menestyksellä Äyräpään kirkon "kestityksessä" !!!

Uskokoon ken haluaa nuo suomalaisten UPSEERIEN selitykset. Minusta tuntuu että Matti Kuusen kertoma versio tapahtumista lienee lähimpänä todellisuutta.

5.10.2001

http://www.kultti.net/lehdet/yliop.html

Sisutabletteja

"Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun." "
kertoman mukaan vangeille ei tullut tappioita. Haavoittuneiden ampuminen oli jo käynnissä, samoin uimalla pakenijoiden.

Yksittäinen patteriston peite ei välttämättä aiheuta tappioita kuoppaisessa maastossa. Vangit juoksutettiin kiireesti pois alueelta. Haavoittuneiden vankien ampuminen oli venäläisille rutiinia.Nyöhemmin Äyräpäähän ammuttiin kahdeksalla patteristolla, mikä tietysti aiheutti suuriakin tappioita tiheään sulloutuneissa venäläisjoukoissa pienellä alueella. Nämä ammunnat on sotkettu eräissä selvityksissä keskenään.

Matti Kuusen tarina on vain yksi lajissaan. Paljon uskottavampi on tykistöpäällikkönä toimineen majuri Olavi Arimon kertomus. Samoin vankeudesta panennen luutnantti Aukion.

Mustamaalus toki kuuluu palstan upseerivihaajien toimintamalliin. Heidän tarinoitaan voi uskoa kuka haluaa. Niitä leimaa halu kuvata asiat suomalaisten kannalta mahdollisimman negatiivisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Marsares kirjoitti:
kertoman mukaan vangeille ei tullut tappioita. Haavoittuneiden ampuminen oli jo käynnissä, samoin uimalla pakenijoiden.

Yksittäinen patteriston peite ei välttämättä aiheuta tappioita kuoppaisessa maastossa. Vangit juoksutettiin kiireesti pois alueelta. Haavoittuneiden vankien ampuminen oli venäläisille rutiinia.Nyöhemmin Äyräpäähän ammuttiin kahdeksalla patteristolla, mikä tietysti aiheutti suuriakin tappioita tiheään sulloutuneissa venäläisjoukoissa pienellä alueella. Nämä ammunnat on sotkettu eräissä selvityksissä keskenään.

Matti Kuusen tarina on vain yksi lajissaan. Paljon uskottavampi on tykistöpäällikkönä toimineen majuri Olavi Arimon kertomus. Samoin vankeudesta panennen luutnantti Aukion.

Mustamaalus toki kuuluu palstan upseerivihaajien toimintamalliin. Heidän tarinoitaan voi uskoa kuka haluaa. Niitä leimaa halu kuvata asiat suomalaisten kannalta mahdollisimman negatiivisesti.
Tämän ketjun lähtölaukaus on tässä kommentissa! Ottakaan ketju talteen sillä vanhaan kokemukseen perustuen tämä poistetaan tuotapikaa!

>Matti Kuusen tarina on vain yksi lajissaan. Paljon uskottavampi on tykistöpäällikkönä toimineen majuri Olavi Arimon kertomus. Samoin vankeudesta panennen luutnantti Aukion.<

Majuri Olavi Arimon ja luutnantti Aukion kertomus vastaan luutnantti Matti Kuusi, silloinen propagandaupseeri (1944 kesä) ja vielä tuolloin (2004) virassaan ollut eversti Ari Rautala: 2-2 tilanne.

Eversti Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin: "Vedä sinne koko voimallasi!"

Tasapeli tähän mennessä! :=)

Kuka kumman "Vedä sinne koko voimallasi" eversti Ari Rautala:

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=281&component=/PublishDB/Kirjailijat_kirjailijaesittely.asp&recID=152

Kuka on kukin:

Eversti Ari Rautala (s. 1954) toimii Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajana (1.1.2002 alkaen) . Hän harrastaa sotahistoriaa ja on johtanut usean vuoden ajan lukuisia matkoja viime sotiemme taistelupaikoille.

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/images/20010921_0954_1/ari_rautala.jpg

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/20010921_0954_1.dsp

"Puolustusvoimain komentaja on määrännyt everstiluutnantti Ari Rautalan Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajaksi 1.1.2002 lukien. Rautala työskentelee tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulussa."

Taasko löytyi valehteleva upseeri?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Valehteleeko everstitikin? kirjoitti:
Tämän ketjun lähtölaukaus on tässä kommentissa! Ottakaan ketju talteen sillä vanhaan kokemukseen perustuen tämä poistetaan tuotapikaa!

>Matti Kuusen tarina on vain yksi lajissaan. Paljon uskottavampi on tykistöpäällikkönä toimineen majuri Olavi Arimon kertomus. Samoin vankeudesta panennen luutnantti Aukion.<

Majuri Olavi Arimon ja luutnantti Aukion kertomus vastaan luutnantti Matti Kuusi, silloinen propagandaupseeri (1944 kesä) ja vielä tuolloin (2004) virassaan ollut eversti Ari Rautala: 2-2 tilanne.

Eversti Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin: "Vedä sinne koko voimallasi!"

Tasapeli tähän mennessä! :=)

Kuka kumman "Vedä sinne koko voimallasi" eversti Ari Rautala:

http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=281&component=/PublishDB/Kirjailijat_kirjailijaesittely.asp&recID=152

Kuka on kukin:

Eversti Ari Rautala (s. 1954) toimii Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajana (1.1.2002 alkaen) . Hän harrastaa sotahistoriaa ja on johtanut usean vuoden ajan lukuisia matkoja viime sotiemme taistelupaikoille.

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/images/20010921_0954_1/ari_rautala.jpg

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/20010921_0954_1.dsp

"Puolustusvoimain komentaja on määrännyt everstiluutnantti Ari Rautalan Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajaksi 1.1.2002 lukien. Rautala työskentelee tällä hetkellä Maanpuolustuskorkeakoulussa."

Taasko löytyi valehteleva upseeri?
tilanne tapahtui Arimon mukaan myöhemmin iltapäivällä, kun venäläisten todettiin valmistelevan ylimenohyökkäystä. Tietenkään ei voitu olla varmoja, oliko kaikki vangit viety pois maalialueelta.

Sota on sotaa. Sitä on nojatuolikenraalien ja mustamaalaajien vaikea tajuta. On vain suuri into mustamaalata vaikeassa tilanteessa vastuuta kantaneita upseereita ja tapahtumia rehellisesti kuvanneita sotahistorioitsijoita.

Oleellista on, että hyökkäys Vuosalmella torjutiin. Puolustuksen pettäminen olisi saattanut Kannaksen joukot äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen. Kiitos komentajien, upseerien ja kaikkien puolustajien, ei näin käynyt.

Sekös näitä mustamaalaajia harmittaa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mykkä-Oskari kirjoitti:
tilanne tapahtui Arimon mukaan myöhemmin iltapäivällä, kun venäläisten todettiin valmistelevan ylimenohyökkäystä. Tietenkään ei voitu olla varmoja, oliko kaikki vangit viety pois maalialueelta.

Sota on sotaa. Sitä on nojatuolikenraalien ja mustamaalaajien vaikea tajuta. On vain suuri into mustamaalata vaikeassa tilanteessa vastuuta kantaneita upseereita ja tapahtumia rehellisesti kuvanneita sotahistorioitsijoita.

Oleellista on, että hyökkäys Vuosalmella torjutiin. Puolustuksen pettäminen olisi saattanut Kannaksen joukot äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen. Kiitos komentajien, upseerien ja kaikkien puolustajien, ei näin käynyt.

Sekös näitä mustamaalaajia harmittaa!
Tuossahan tuo on ylempänä kerrottu mitä Rautala kirjoittaa:

Kerrataanpas vielä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39536288

Oliko ne ErP25:n uimamiehiä?
ErP2519.8.2009 12:20

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vedä sinne koko voimallasi! kirjoitti:
Tuossahan tuo on ylempänä kerrottu mitä Rautala kirjoittaa:

Kerrataanpas vielä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39536288

Oliko ne ErP25:n uimamiehiä?
ErP2519.8.2009 12:20

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Nukkuuko Jamppa ja Imppa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vedä sinne koko voimallasi! kirjoitti:
Tuossahan tuo on ylempänä kerrottu mitä Rautala kirjoittaa:

Kerrataanpas vielä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39536288

Oliko ne ErP25:n uimamiehiä?
ErP2519.8.2009 12:20

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Kun nuo upseerivihaajat jatkavat Aatun mustaamista, niin kävin vielä kerran läpi joukon lähteitä koskien Äyräpään sillanpäätä. Tulos on selvä: kyseessä on kaksi eri ammuntaa lyhyen ajan sisällä samana iltapäivänä 7.7. 44.

Majuri Olavi Arimoon on luottaminen, koska hän kertoo omasta toiminnastaan. Hän siis ammutti peitteen yhdellä kevyellä patteristolla asiasta ensin everstiluutnantti Haahden ja Aatun kanssa neuvoteltuaan. Hänen ei tarvinnut pyytää lupaa oman (tuki)patteristonsa käytölle.Patteriston peitteessä ( patterit ampuvat kukin omalle hehtaarilleen) on tuli sen verran harvaa, että sen alta voidaan juosta pois ja ehkä tappioitta.

Kun Aatu oli käskenyt "vetää koko voimalla", on kyse jo seurravasta tilanteesta. Arimo on pyytänyt JR 7:n tukitykistön lisäksi divisioonan yhteisryhmän käyttöönsä eli hänellä on ollut ainakin neljä raskasta ja kolme kevyttä patteristoa. Tällöin tulen tiheys on tuloajalla ammuttaessa niin suuri, että se polttaa hapen ilmasta ja eloonjääneetkin menettävät tajuntansa. Siitä keskityksestä ei juosta pois. Aatu ei tietenkään voinut tietää varmuudella jäikö omia allle vai ei. Ilmeisesti ei, koska palanneet vangit eivät kertoneet mistään erityisen rajusta tulituksesta.

On selvää, että juuri tästä toisesta ammunnasta kertoo Rautala täysin todenmukaisesti. Matti Kuusi sen sijaan ilmeisesti yhdistää molemmat tapahtumat. Ammuntojen välillä ei ole tarvinnut olla varttia - puolta tuntia suurempaa aikaero. Siksi ne on helppo sotkea toisiinsa.

Eihän totuus näihin "jukkatotuushöpöttäjiin" uppoa, mutta tuskinpa kukaan heidän piirinsä ulkopuolelta nuo mustamaaluksetkaan nielee.

On selvää, että näiden sivarikentsujen on aina ja kaikessa yritettävä häpäistä veteraanien ja erityisesti rintamakomentajien uroteot. Siitä ilmeisesti koituu jonkinnäköinen tyydytys näille alemmuudentuntoisille raukoille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mykkä-Oskari kirjoitti:
Kun nuo upseerivihaajat jatkavat Aatun mustaamista, niin kävin vielä kerran läpi joukon lähteitä koskien Äyräpään sillanpäätä. Tulos on selvä: kyseessä on kaksi eri ammuntaa lyhyen ajan sisällä samana iltapäivänä 7.7. 44.

Majuri Olavi Arimoon on luottaminen, koska hän kertoo omasta toiminnastaan. Hän siis ammutti peitteen yhdellä kevyellä patteristolla asiasta ensin everstiluutnantti Haahden ja Aatun kanssa neuvoteltuaan. Hänen ei tarvinnut pyytää lupaa oman (tuki)patteristonsa käytölle.Patteriston peitteessä ( patterit ampuvat kukin omalle hehtaarilleen) on tuli sen verran harvaa, että sen alta voidaan juosta pois ja ehkä tappioitta.

Kun Aatu oli käskenyt "vetää koko voimalla", on kyse jo seurravasta tilanteesta. Arimo on pyytänyt JR 7:n tukitykistön lisäksi divisioonan yhteisryhmän käyttöönsä eli hänellä on ollut ainakin neljä raskasta ja kolme kevyttä patteristoa. Tällöin tulen tiheys on tuloajalla ammuttaessa niin suuri, että se polttaa hapen ilmasta ja eloonjääneetkin menettävät tajuntansa. Siitä keskityksestä ei juosta pois. Aatu ei tietenkään voinut tietää varmuudella jäikö omia allle vai ei. Ilmeisesti ei, koska palanneet vangit eivät kertoneet mistään erityisen rajusta tulituksesta.

On selvää, että juuri tästä toisesta ammunnasta kertoo Rautala täysin todenmukaisesti. Matti Kuusi sen sijaan ilmeisesti yhdistää molemmat tapahtumat. Ammuntojen välillä ei ole tarvinnut olla varttia - puolta tuntia suurempaa aikaero. Siksi ne on helppo sotkea toisiinsa.

Eihän totuus näihin "jukkatotuushöpöttäjiin" uppoa, mutta tuskinpa kukaan heidän piirinsä ulkopuolelta nuo mustamaaluksetkaan nielee.

On selvää, että näiden sivarikentsujen on aina ja kaikessa yritettävä häpäistä veteraanien ja erityisesti rintamakomentajien uroteot. Siitä ilmeisesti koituu jonkinnäköinen tyydytys näille alemmuudentuntoisille raukoille.
>>> Tulos on selvä: kyseessä on kaksi eri ammuntaa lyhyen ajan sisällä samana iltapäivänä 7.7. 44. Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä
enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva
tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli
kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä,
jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti
Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella
puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä
rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin
urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen
mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli
saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa
ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin
komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä.
Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen
on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta
tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi
divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston
päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen
tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on
"ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan
ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa
asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen
etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä
kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut
asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään
viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua
hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan
ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä
apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen
tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on
kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin
omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen
etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kasvaa kirjoitti:
iso poika, niin sinäkin opit suhtautumaan hiukan varauksellisesti vanhan takkinsa kääntäneen iikollin juttuihin millä hän nöyristellen pyrkii uusien vallanpitäjien suosioon.

"Uskokoon ken haluaa nuo suomalaisten UPSEERIEN selitykset. Minusta tuntuu että Matti Kuusen kertoma versio tapahtumista lienee lähimpänä todellisuutta."
>>opit suhtautumaan hiukan varauksellisesti vanhan takkinsa kääntäneen iikollin juttuihin millä hän nöyristellen pyrkii uusien vallanpitäjien suosioon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Panehan paremmaksi! kirjoitti:
>>> Tulos on selvä: kyseessä on kaksi eri ammuntaa lyhyen ajan sisällä samana iltapäivänä 7.7. 44. Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä
enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva
tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli
kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä,
jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti
Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella
puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä
rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin
urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen
mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli
saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa
ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin
komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä.
Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen
on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta
tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi
divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston
päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen
tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on
"ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan
ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa
asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen
etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä
kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut
asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään
viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua
hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan
ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä
apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan
ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on
kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin
välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva
Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen
tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on
kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin
omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen
etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.
ampuneensa yhdellä kevyellä patteristolla, eli omalla I/KTR 15. Sen jälkeen ammuttiin sitten "koko voimalla" eli 7-8 patteristoa. Tästähän on selvät kertomukset Koskimaalla ja Rautalalla. Tietysti jälkimmäisen allekin on voinut jäädä omia miehiä, mutta siitä ei ole tietoa.

Jso et ymmärrä tykistön käyttöperiaatteita, niin on turha kinata selvää asiaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mykkä-Oskari kirjoitti:
ampuneensa yhdellä kevyellä patteristolla, eli omalla I/KTR 15. Sen jälkeen ammuttiin sitten "koko voimalla" eli 7-8 patteristoa. Tästähän on selvät kertomukset Koskimaalla ja Rautalalla. Tietysti jälkimmäisen allekin on voinut jäädä omia miehiä, mutta siitä ei ole tietoa.

Jso et ymmärrä tykistön käyttöperiaatteita, niin on turha kinata selvää asiaa.
"Tästähän on selvät kertomukset Koskimaalla ja Rautalalla."

Koskimaan kirjassa majuri Arimo kertoo tapahtumasta samalla tavoin kuin Suomen Kenttätykistön Historia, (osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439) kertoo. Samaten Matti Kuusikin kertoo tapauksen kulun menneen samaan tapaan. Vain Pervitiini oli A:n tajuntaa laajentamassa...

Minä olen tämän asian tarkistanut ja lukenut niin monesta eri kirjasta, että nyt sinä saat laittaa lähteet esille tuollaiseen väitteeseesi! Nyt sinulla on jo niin erikoinen väittämä kyseessä, että laitahan lähteet esille. Etkö pystykään? Varmaankin tykistöllä ammuttiin Äyräpäässä monta kertaa päivässä, mutta suomalaisten loppuporukka antautui vain kerran siellä Äyräpään kirkon raunioilla tai sen lähistöllä! Ja juuri silloin ammuttiin, mutta ehkä ei kuitenkaan "koko voimalla".

Saatiinko jälleen kerran pötyä puhuva sotahistoriaa harrasteleva aktiiviupseeri, vieläpä oikein everstitasoa oleva sellainen? Näyttää pahalta. Koska Jamppa ja Imppa karauttaa apuun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kuuseen kurkottaja kirjoitti:
>>opit suhtautumaan hiukan varauksellisesti vanhan takkinsa kääntäneen iikollin juttuihin millä hän nöyristellen pyrkii uusien vallanpitäjien suosioon.
"Kummallista oli, että Kylkirauta -lehti stilisoi hänen mainiosta puheestaan erään kohdan poissa!"

Poistettu kohta koski Rajajoelle ensimäisenä ehtinyttä joukko-osastoa, joka oli eräs JR 7:n porukka. Tästä Kuusi mainitsee itse Roolit ja särmät, Dokumentteja seitsemältä vuosikymmeneltä -kirjansa, Kemppi ja hänen rumpalinsa luvun johdannossa.

Kyösti Vääväsen Savon Prikaatin historiaa -kirjasta en löydä tuota Matti Kuusen pitämää puhetta. Muistelmakirjasta kyllä löytyy se alkuperäinen puhekin, joka näyttää olevan sama täälläkin:

PUHE SAVON PRIKAATILLE 1957

http://www.jrseiska.net/1yleista/savpri57.html

"Monia kyllä harmitti se, että rykmentin voitoista ei tullut komeita kuvauksia maailmalle. Näimme, miten radio, sanomalehdet ja kuvalehdet julkaisivat valtavia reportaaseja siitä, miten jotkut joukot saavuttivat ensimmäisinä Kannaksen vanhan rajan. Katselimme omia sotapäiväkirjojamme ja havaitsimme, että 3. Komppania oli ollut Rajajoella 6 tuntia muita ennen. Kiiskisen komppania oli vain ryhtynyt tsaikan keittoon, sen sijaan että olisi kutsunut haastattelijat ja valokuvaajat paikalle."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kverulantti kirjoitti:
"Tästähän on selvät kertomukset Koskimaalla ja Rautalalla."

Koskimaan kirjassa majuri Arimo kertoo tapahtumasta samalla tavoin kuin Suomen Kenttätykistön Historia, (osa 2: 1939-1945, Vuosalmen taistelut, sivulla 439) kertoo. Samaten Matti Kuusikin kertoo tapauksen kulun menneen samaan tapaan. Vain Pervitiini oli A:n tajuntaa laajentamassa...

Minä olen tämän asian tarkistanut ja lukenut niin monesta eri kirjasta, että nyt sinä saat laittaa lähteet esille tuollaiseen väitteeseesi! Nyt sinulla on jo niin erikoinen väittämä kyseessä, että laitahan lähteet esille. Etkö pystykään? Varmaankin tykistöllä ammuttiin Äyräpäässä monta kertaa päivässä, mutta suomalaisten loppuporukka antautui vain kerran siellä Äyräpään kirkon raunioilla tai sen lähistöllä! Ja juuri silloin ammuttiin, mutta ehkä ei kuitenkaan "koko voimalla".

Saatiinko jälleen kerran pötyä puhuva sotahistoriaa harrasteleva aktiiviupseeri, vieläpä oikein everstitasoa oleva sellainen? Näyttää pahalta. Koska Jamppa ja Imppa karauttaa apuun?
Täytyy puuttua juttuun täältä kenttätykistön puolelta, missä nämä tulenkäytön asiat sentään osataan..

On turha inttää, jos et ymmärrä selvää tekstiä eli omaa lainaustasi. Olisi hyvä tietysti myös käsittää tulen käytöstä jotain. Kun rykmentin tykistöpäällikkö ilmoittaa ampuvansa patteriston peitteen omalla kevyellä yksiköllään, niin se on täysin eri asia kuin "vetää koko voimalla". Se taas muodostui 2. D:n omasta tykistöstä eli neljästä patteristosta ja ak:n yhteisryhmä Swendelinistä, jossa oli 3-4 raskasta patteristoa ja yksi järeä patteri. Arimohan ilmoittaa nimenomaan, että sen käyttöön oli saatava eri lupa eli dvisioonan tykistökomentajalta.

Sitä tarvittiin nyt,kun vihollinen oli yrittämässä vesistön ylitystä heti sillanpään vallattuaan. Kaikkien antautuneiden poisjuoksuttamisesta ei voitu olla tietoisia JR 7:n komentopaikalla, joten siellä otettiin uudelleen tietoinen riski siitä, että omia saattoi jäädä tämänkin tulituksen alle. Oleellista oli kuitenkin hajoittaa hyökkäysryhmitys, mikä onnistui.

Ei tälläisen osaamisen everstejä tarvita. Tosin Koskimaan ja Rautalan sekä muiden asiaa tutkineiden tietoja on käytetty hyväksi ja koulutusta on saatu ihan nykyisiltäkin tykkieversteiltä. Kyllä tulenjohtopäällikön tiedot ( reservin kapteeni) ja sotahistorian harrastus erityisesti tykistön käytön osalta riittävät.

Mikset perehdy loputtoman höpötyksen sijasta Vuosalmen taistelujen tulen käyttöön? Eikö siitä löydykään rakastamaasi nustamaalausta?

Se on sillä tavalla, että pelkkä sotahistorian lukeminen ja sopivien pätkien lainaaminen ei pitkälle auta. Teksti on myös ymmärrettävä ilman ennakkoasenteita. Jos ei käsitä mitään epäsuoran tulen käytön periaatteista, on turha lainata sotahistorioita.

Ymmärrän kyllä hyvin, että sotahistorian tutkijat ja sotilasasiantuntijat eivät tällä palstalla viihdy. On ikävää, kun valehtelijat ja mustamaalaajat syyttävät muita valehtelijoiksi itse asioista mitään ymmärtämättä.

Ilman kenttätyksitöä ei muuten Vuosalmenkaan torjunta olisi onnistunut. Putkia oli melko vähän, mutta ne ampuivat sitä kiivaammin. Vähintään pelleilyä on esittää jatkuvasti asia niin, että tykistö olisi lähinnä tulittanut omia antautuneita. Se oli täysin sivuseikka tässä taistelussa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mykkä-Oskarin tykkiveli kirjoitti:
Täytyy puuttua juttuun täältä kenttätykistön puolelta, missä nämä tulenkäytön asiat sentään osataan..

On turha inttää, jos et ymmärrä selvää tekstiä eli omaa lainaustasi. Olisi hyvä tietysti myös käsittää tulen käytöstä jotain. Kun rykmentin tykistöpäällikkö ilmoittaa ampuvansa patteriston peitteen omalla kevyellä yksiköllään, niin se on täysin eri asia kuin "vetää koko voimalla". Se taas muodostui 2. D:n omasta tykistöstä eli neljästä patteristosta ja ak:n yhteisryhmä Swendelinistä, jossa oli 3-4 raskasta patteristoa ja yksi järeä patteri. Arimohan ilmoittaa nimenomaan, että sen käyttöön oli saatava eri lupa eli dvisioonan tykistökomentajalta.

Sitä tarvittiin nyt,kun vihollinen oli yrittämässä vesistön ylitystä heti sillanpään vallattuaan. Kaikkien antautuneiden poisjuoksuttamisesta ei voitu olla tietoisia JR 7:n komentopaikalla, joten siellä otettiin uudelleen tietoinen riski siitä, että omia saattoi jäädä tämänkin tulituksen alle. Oleellista oli kuitenkin hajoittaa hyökkäysryhmitys, mikä onnistui.

Ei tälläisen osaamisen everstejä tarvita. Tosin Koskimaan ja Rautalan sekä muiden asiaa tutkineiden tietoja on käytetty hyväksi ja koulutusta on saatu ihan nykyisiltäkin tykkieversteiltä. Kyllä tulenjohtopäällikön tiedot ( reservin kapteeni) ja sotahistorian harrastus erityisesti tykistön käytön osalta riittävät.

Mikset perehdy loputtoman höpötyksen sijasta Vuosalmen taistelujen tulen käyttöön? Eikö siitä löydykään rakastamaasi nustamaalausta?

Se on sillä tavalla, että pelkkä sotahistorian lukeminen ja sopivien pätkien lainaaminen ei pitkälle auta. Teksti on myös ymmärrettävä ilman ennakkoasenteita. Jos ei käsitä mitään epäsuoran tulen käytön periaatteista, on turha lainata sotahistorioita.

Ymmärrän kyllä hyvin, että sotahistorian tutkijat ja sotilasasiantuntijat eivät tällä palstalla viihdy. On ikävää, kun valehtelijat ja mustamaalaajat syyttävät muita valehtelijoiksi itse asioista mitään ymmärtämättä.

Ilman kenttätyksitöä ei muuten Vuosalmenkaan torjunta olisi onnistunut. Putkia oli melko vähän, mutta ne ampuivat sitä kiivaammin. Vähintään pelleilyä on esittää jatkuvasti asia niin, että tykistö olisi lähinnä tulittanut omia antautuneita. Se oli täysin sivuseikka tässä taistelussa.
"Vähintään pelleilyä on esittää jatkuvasti asia niin, että tykistö olisi lähinnä tulittanut omia antautuneita. Se oli täysin sivuseikka tässä taistelussa."

Kyse onkin siitä, että onko meillä jälleen kerran "totta puhuva" eversti? Oikein sotahistorian harrastaja.
Tätä ketjua taaksepäin seuraamalla huomaat hänen aiemman työpaikkansa... jäljet jotaa TAAS kerran sylttytehtaalle!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-40062940

21.09.2001

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/20010921_0954_1.dsp

"... työskentelee tällä hetkellä (21.09.2001) Maanpuolustuskorkeakoulussa."

Et sitten pyty esittämään yhtäkään lähdettä väittämiesi (kaksi eri ammuntaa) tueksi?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Taas yksi lisää kirjoitti:
"Vähintään pelleilyä on esittää jatkuvasti asia niin, että tykistö olisi lähinnä tulittanut omia antautuneita. Se oli täysin sivuseikka tässä taistelussa."

Kyse onkin siitä, että onko meillä jälleen kerran "totta puhuva" eversti? Oikein sotahistorian harrastaja.
Tätä ketjua taaksepäin seuraamalla huomaat hänen aiemman työpaikkansa... jäljet jotaa TAAS kerran sylttytehtaalle!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-40062940

21.09.2001

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/20010921_0954_1.dsp

"... työskentelee tällä hetkellä (21.09.2001) Maanpuolustuskorkeakoulussa."

Et sitten pyty esittämään yhtäkään lähdettä väittämiesi (kaksi eri ammuntaa) tueksi?
tapahtuma vaikeuttaa jo unensaantia, niin sinun kannattaa käydä tarkistamassa sota-arkistosta kaikkien Vuosalmella toimineiden patteristojen ja ryhmien ammuskulutus. Se kyllä ilmenee sotapäiväkirjoista riittävän tarkasti aikoineen ettei tarvitse luulla tai olettaa mitään toisen käden tietojen varassa.
Ps. Missä aselajissa olet saanut varusmieskoulutuksesi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Taas yksi lisää kirjoitti:
"Vähintään pelleilyä on esittää jatkuvasti asia niin, että tykistö olisi lähinnä tulittanut omia antautuneita. Se oli täysin sivuseikka tässä taistelussa."

Kyse onkin siitä, että onko meillä jälleen kerran "totta puhuva" eversti? Oikein sotahistorian harrastaja.
Tätä ketjua taaksepäin seuraamalla huomaat hänen aiemman työpaikkansa... jäljet jotaa TAAS kerran sylttytehtaalle!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-40062940

21.09.2001

http://www.mil.fi/ajankohtaista/tiedotteet/arkisto/2001/20010921_0954_1.dsp

"... työskentelee tällä hetkellä (21.09.2001) Maanpuolustuskorkeakoulussa."

Et sitten pyty esittämään yhtäkään lähdettä väittämiesi (kaksi eri ammuntaa) tueksi?
että ampuminen yhdellä patteristolla on eri asia, kuin ampuminen "koko voimalla" eli kahdeksalla patteristolla. Senhän juuri Arimo ja Rautala todistavat. Asian tuossa juuri tykkiupseeri selitti. Taphtui siis kaksi eri ammuntaa, joicen alle saattoi jäädä omia, tosin tuksin jälkimmäiseen. Ja tietysti ammutiin vielä monta kertaa tuonkin päivän aikana.

Everstipelkosi menee naurettavuuksiin. Luuletko todella, että Maanpuolustuskorkeakoulun tai yleensä minkään muun armeijan laitoksen ammattilaiset viitsivät osallistua järjettömään koohotukseesi? Kymmenet kerrat jauhat samaa paskaa, suoraan sanoen.

Tiukkaa tekee näin reserviläiselläkin. Mutta ei viitsi myöskään katsella jatkuvaa valehtelua ja mustamaalausta. Sen verran tässä upseeria ollaan. Ja Aatun mollaaminenkin alkaa jo kypsyttää. Vainajalla on maineen suoja, vaikka et sitäkään ymmärrä. Upseerien mustamaalaaminen näkyykin olevan se varsinainen aiheesi, ei sotahistoria.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mykkä-Oskari kirjoitti:
että ampuminen yhdellä patteristolla on eri asia, kuin ampuminen "koko voimalla" eli kahdeksalla patteristolla. Senhän juuri Arimo ja Rautala todistavat. Asian tuossa juuri tykkiupseeri selitti. Taphtui siis kaksi eri ammuntaa, joicen alle saattoi jäädä omia, tosin tuksin jälkimmäiseen. Ja tietysti ammutiin vielä monta kertaa tuonkin päivän aikana.

Everstipelkosi menee naurettavuuksiin. Luuletko todella, että Maanpuolustuskorkeakoulun tai yleensä minkään muun armeijan laitoksen ammattilaiset viitsivät osallistua järjettömään koohotukseesi? Kymmenet kerrat jauhat samaa paskaa, suoraan sanoen.

Tiukkaa tekee näin reserviläiselläkin. Mutta ei viitsi myöskään katsella jatkuvaa valehtelua ja mustamaalausta. Sen verran tässä upseeria ollaan. Ja Aatun mollaaminenkin alkaa jo kypsyttää. Vainajalla on maineen suoja, vaikka et sitäkään ymmärrä. Upseerien mustamaalaaminen näkyykin olevan se varsinainen aiheesi, ei sotahistoria.
"alkaa jo kypsyttää"

Kas kas, alatkos hermostua? Teistä saa eniten asiaa irti kun hieman heruttelee :=) Aika monet tuntuu seurailevan jopa näitäkin juttuja. Mikäs se on herutellessa kun pysyttelee vain kirjallisissa lähteissä. Onkos löytynyt valheita?

Katoppas kun Ukko itse tuli kommentoimaan tuossa taannoinkin:

Kiitos teille mielipiteistänne
www.jarmonieminen.fi Käyttäjän viestit4.3.2009 11:19

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6916588#comment-36332343

Minulle on ollut mielenkiintoista havaita, miten paljon persoonani kiinnostaa niin monia. Viimeisen parin vuoden aikana Jarmo Nieminen on seikkaillut kymmenissä, jossei sadoissa keskusteluketjuissa.

Kiitos teille kommentaattoreille. Olen saanut väitöskirjaani teidän syventämän suunnan.

Lisäksi totean, että kommenttejenne avulla oma minäni ja sen voimautuminen on entisestään kehittynyt. Olette olleet todella hyviä sparraajia. Kiitos teille.

Kirjoittelen jatkossakin omille nettisivuilleni asiasta. Aihepiiri kiehtoo minua.

Tervetuloa Rikhardinkadun kirjastoon 10. tai 17.3. kello 18-20. Alustan silloin siellä minulle rakkaista muista asioista.

Parhain terveisin
Jarmo Nieminen
www.jarmonieminen.fi
palaute[a]jarmonieminen.fi

PS. Mikäli Viipurin-Huhtiniemen-Lappeenrannan-Taavetin -epäselvyydet kiinnostavat, niin voin järjestää ao. asioista alustusillan keväällä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sivullinen++ kirjoitti:
tapahtuma vaikeuttaa jo unensaantia, niin sinun kannattaa käydä tarkistamassa sota-arkistosta kaikkien Vuosalmella toimineiden patteristojen ja ryhmien ammuskulutus. Se kyllä ilmenee sotapäiväkirjoista riittävän tarkasti aikoineen ettei tarvitse luulla tai olettaa mitään toisen käden tietojen varassa.
Ps. Missä aselajissa olet saanut varusmieskoulutuksesi.
"Missä aselajissa olet saanut varusmieskoulutuksesi"

Siinä missä käveltiin nappaskengissä :=)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vedä sinne koko voimallasi! kirjoitti:
Tuossahan tuo on ylempänä kerrottu mitä Rautala kirjoittaa:

Kerrataanpas vielä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8404470#comment-39536288

Oliko ne ErP25:n uimamiehiä?
ErP2519.8.2009 12:20

Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin. Useimmat kuitenkin säilyttivät henkensä ja joutuivat sotavankeuteen.

Everstiluutnantti Ehrnrootin ollessa etukomentopaikallaan seuraamassa sillanpään viimeisiä taisteluja hän näki kirkonmäen viimeiset tapahtumat. Hänen tulenjohtopäällikkönsä kysyi: -Mitä me nyt teemme? Tuolloin Ehrnroot oli miettinyt hetken: Siellä on vielä omiakin, osa vankeina, osa haavoittuneina ja osa uimataidottomina. Mutta siellä on myös vihollisisa, jotka tulittavat kiivaasti virran yli pyrkiviä ja jotka valmistautuvat Vuoksen ylitykseen. Se painoikin eniten vaakakupissa ja hän olikin vastannut: -Vedä sinne koko voimallasi!
Tuossa on 3 kuvausta heinäkuun 7. iltapäivän tapahtumista kesällä 1944 Äyräpäässä.

Eversti Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin."

Luutnantti Aukion kertomaa Äyräpäästä 1944

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Vangiksi

"Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.
Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus."

Pentti Syrjän sotavangeista kertova kirja, Raskas jotos, WSOY 1987, kertoo myöskin tämän tapauksen suomalaisten vankien silmin nähtynä ja koettuna.

Vilho Parkkonen kertoo vangiksi joutumisensa vaiheita:

Sivu 119: "Aivoissa pyöri vain yksi ajatus:ylös, ylös! Parkkonen tiesi, miten käy niiden, jotka jäävät maahan makaamaan. Hän oli nimittäin vangiksi joutumisen yhteydessä nähnyt, miten venäläiset menettelivät puhdistaessaan valtaamiaan suomalaisten asemia. He kiskaisivat jokaisen maassa makaavan pystyyn ja jos joku ei kestänyt seisaallaan, niin kohta ilmestyi sininen reikä otsaan. Sääntönä näytti olevan, että haavoittuneita ei ruveta hoivaamaan."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Äyräpäässtä kirjoitti:
Tuossa on 3 kuvausta heinäkuun 7. iltapäivän tapahtumista kesällä 1944 Äyräpäässä.

Eversti Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin."

Luutnantti Aukion kertomaa Äyräpäästä 1944

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Vangiksi

"Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.
Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus."

Pentti Syrjän sotavangeista kertova kirja, Raskas jotos, WSOY 1987, kertoo myöskin tämän tapauksen suomalaisten vankien silmin nähtynä ja koettuna.

Vilho Parkkonen kertoo vangiksi joutumisensa vaiheita:

Sivu 119: "Aivoissa pyöri vain yksi ajatus:ylös, ylös! Parkkonen tiesi, miten käy niiden, jotka jäävät maahan makaamaan. Hän oli nimittäin vangiksi joutumisen yhteydessä nähnyt, miten venäläiset menettelivät puhdistaessaan valtaamiaan suomalaisten asemia. He kiskaisivat jokaisen maassa makaavan pystyyn ja jos joku ei kestänyt seisaallaan, niin kohta ilmestyi sininen reikä otsaan. Sääntönä näytti olevan, että haavoittuneita ei ruveta hoivaamaan."
Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yleisesti. Miksi heidän sotarikoksistaan ei ole tehty minkäänlaista haloota?

Tässä on jälleen yksi esimerkki:

Leijonalipun komppania - Suomalaisten sota 1939-1945

"Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän."

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8525404/40408007

Kirjoittaja on Paavo Lehtola - teoksesta Leijonalipun komppania.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jamppa-Imppa kirjoitti:
"alkaa jo kypsyttää"

Kas kas, alatkos hermostua? Teistä saa eniten asiaa irti kun hieman heruttelee :=) Aika monet tuntuu seurailevan jopa näitäkin juttuja. Mikäs se on herutellessa kun pysyttelee vain kirjallisissa lähteissä. Onkos löytynyt valheita?

Katoppas kun Ukko itse tuli kommentoimaan tuossa taannoinkin:

Kiitos teille mielipiteistänne
www.jarmonieminen.fi Käyttäjän viestit4.3.2009 11:19

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6916588#comment-36332343

Minulle on ollut mielenkiintoista havaita, miten paljon persoonani kiinnostaa niin monia. Viimeisen parin vuoden aikana Jarmo Nieminen on seikkaillut kymmenissä, jossei sadoissa keskusteluketjuissa.

Kiitos teille kommentaattoreille. Olen saanut väitöskirjaani teidän syventämän suunnan.

Lisäksi totean, että kommenttejenne avulla oma minäni ja sen voimautuminen on entisestään kehittynyt. Olette olleet todella hyviä sparraajia. Kiitos teille.

Kirjoittelen jatkossakin omille nettisivuilleni asiasta. Aihepiiri kiehtoo minua.

Tervetuloa Rikhardinkadun kirjastoon 10. tai 17.3. kello 18-20. Alustan silloin siellä minulle rakkaista muista asioista.

Parhain terveisin
Jarmo Nieminen
www.jarmonieminen.fi
palaute[a]jarmonieminen.fi

PS. Mikäli Viipurin-Huhtiniemen-Lappeenrannan-Taavetin -epäselvyydet kiinnostavat, niin voin järjestää ao. asioista alustusillan keväällä.
Kohta Jamppa ja Imppa käy kuumana kun lukevat Ylikankaan Heikin uusinta kirjaa.
Kuula punottaa ja silmät pullistelee kuin sonnivasikalla konsaan.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8492557
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jälleen yksi lisää kirjoitti:
Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yleisesti. Miksi heidän sotarikoksistaan ei ole tehty minkäänlaista haloota?

Tässä on jälleen yksi esimerkki:

Leijonalipun komppania - Suomalaisten sota 1939-1945

"Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän."

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8525404/40408007

Kirjoittaja on Paavo Lehtola - teoksesta Leijonalipun komppania.
Mielestäni on todella huolestuttavaa se että nykypäivän nuorisomme monelta osin väheksyy sotaveteraaniemme saavutuksia... tämä tässäkin blogissa mm. huomattu... !!! Nuorisomme kyllä tietää mitä sanalla sotaveteraani tarkoitetaan, mutta ei sen syvällisemmin....
Kerron nyt teille hyvä nuorisonväki mitä mm. olemme tehneet juurin sinunkin puolestasi.. Ensinnäkin me rintamalla olleet emme ole vastuussa tuonajan politiikasta! aina voi kyseenalaistaa politiikkaa mutta silloin täytyy tietää faktoja jotka koskivat tuon ajankohdan tilannetta.... siitä nyt ei enempää.

- Hiellä, verellä ja omasta hengestä vastaten puolustimme itsenäisyyttämme jotta sinäkin nuori saat nauttia vapaasta ja itsenäisestä Suomesta ( et ole venäjän kansalainen).

-Sodan murjoman Suomen jälkeen rakensimme omin käsin tämän valtion Länsi valtioksi demokratiaksi , politiikan, infrastruktuurin, teollisuuden jne. Loimme sinua varten jotta sinulla on hyvä olla nykypäivän Suomessa.

-Maksoimme Valtion Sotavelkamme takaisin Neuvostoliitolle kuten Geneve sopimuksessa sovimme.

Nyt kysyn sinulta Nuori olemmeko tehneet väärin auttaessamme sinua....? Vai olisiko sittenkin ollut parempi menettää sodassa Suomen itsenäisyys ja asua ja olla miehetitetyssä valtiossa... ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Huolestunut vanhus kirjoitti:
Mielestäni on todella huolestuttavaa se että nykypäivän nuorisomme monelta osin väheksyy sotaveteraaniemme saavutuksia... tämä tässäkin blogissa mm. huomattu... !!! Nuorisomme kyllä tietää mitä sanalla sotaveteraani tarkoitetaan, mutta ei sen syvällisemmin....
Kerron nyt teille hyvä nuorisonväki mitä mm. olemme tehneet juurin sinunkin puolestasi.. Ensinnäkin me rintamalla olleet emme ole vastuussa tuonajan politiikasta! aina voi kyseenalaistaa politiikkaa mutta silloin täytyy tietää faktoja jotka koskivat tuon ajankohdan tilannetta.... siitä nyt ei enempää.

- Hiellä, verellä ja omasta hengestä vastaten puolustimme itsenäisyyttämme jotta sinäkin nuori saat nauttia vapaasta ja itsenäisestä Suomesta ( et ole venäjän kansalainen).

-Sodan murjoman Suomen jälkeen rakensimme omin käsin tämän valtion Länsi valtioksi demokratiaksi , politiikan, infrastruktuurin, teollisuuden jne. Loimme sinua varten jotta sinulla on hyvä olla nykypäivän Suomessa.

-Maksoimme Valtion Sotavelkamme takaisin Neuvostoliitolle kuten Geneve sopimuksessa sovimme.

Nyt kysyn sinulta Nuori olemmeko tehneet väärin auttaessamme sinua....? Vai olisiko sittenkin ollut parempi menettää sodassa Suomen itsenäisyys ja asua ja olla miehetitetyssä valtiossa... ?
ikäluokkaa väittäisin sotien kokeneiden veteraanien ja heitä seuranneen sukupolven suurimmaksi virheeksi sen ettei haluttu vaatia seuranneilta polvilta mitään vaan sallittiin heidän kasvaa arvomaailmaan missä ei itseltä vaadita minkäänlaista panosta vaan kaikki saapuu jostain käsittämättömästä ja pohjattomasta ”valtion pussista” valmiina uuninpankolle.
Hyvinkin tyypillinen 30-lukulaisen maatalousvaltion ongelma. Mikäpä olisi sen pöyhkeämpi kuin ”äkkirikas”.

”Nyt kysyn sinulta Nuori olemmeko tehneet väärin auttaessamme sinua....? Vai olisiko sittenkin ollut parempi menettää sodassa Suomen itsenäisyys ja asua ja olla miehetitetyssä valtiossa... ?”
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tunnustamatta kirjoitti:
ikäluokkaa väittäisin sotien kokeneiden veteraanien ja heitä seuranneen sukupolven suurimmaksi virheeksi sen ettei haluttu vaatia seuranneilta polvilta mitään vaan sallittiin heidän kasvaa arvomaailmaan missä ei itseltä vaadita minkäänlaista panosta vaan kaikki saapuu jostain käsittämättömästä ja pohjattomasta ”valtion pussista” valmiina uuninpankolle.
Hyvinkin tyypillinen 30-lukulaisen maatalousvaltion ongelma. Mikäpä olisi sen pöyhkeämpi kuin ”äkkirikas”.

”Nyt kysyn sinulta Nuori olemmeko tehneet väärin auttaessamme sinua....? Vai olisiko sittenkin ollut parempi menettää sodassa Suomen itsenäisyys ja asua ja olla miehetitetyssä valtiossa... ?”
Sotaveteraanit syötti Adolf Hitler. Eivät nämä osanneet järjestää sattumia soppaansa ite.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sukupolven kirjoitti:
Sotaveteraanit syötti Adolf Hitler. Eivät nämä osanneet järjestää sattumia soppaansa ite.
suhteen välirauhan aikana kaksi mahdollisuutta. Neuvostoliitto tai Saksa. Yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla vaaleilla valitut päättäjät valitsivat senaikaisen tietämyksen valossa sen pienemmän pahan eli Saksan. Mielelläni jos sinulle suinkin sopii ja muitakin rakentavia ehdotuksia löytyy, niin kuuntelen hyvinkin tarkalla korvalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jälleen yksi lisää kirjoitti:
Naapurit harrasti haavoittuneiden sotavankien ampumista ihan yleisesti. Miksi heidän sotarikoksistaan ei ole tehty minkäänlaista haloota?

Tässä on jälleen yksi esimerkki:

Leijonalipun komppania - Suomalaisten sota 1939-1945

"Silloin nousin pystyyn mutta tilaisuuteni pelastautua oli myöhäistä. Minua kohti sojotti kolme neljäkymmentä aseen piippua. Vangitsijoilla oli kiusaus apua minut kuten kävi haavoittuneelle toverilleni hetken kuluttua. Häntä ammutttiin kylmästi päähän."

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8525404/40408007

Kirjoittaja on Paavo Lehtola - teoksesta Leijonalipun komppania.
Talvisodan Taipaleessa tehtiin ihan samaa, eli ammuttiin haavoittuneita, mutta nyt oli tilanne toisin päin. Tuossa Taipaleenjoki kirjassa on kuvaus, jossa edettiin taisteluhautaa pitkin, joka oli täynnä vihollisen kaatuneita ja haavoittuneita. Kaikki haavoittuneet ammuttiin kaiken varalta...

Jukka L. Mäkelä: Taipaleenjoki
WSOY 1971
Yrjö Jylhän komppanian taistelut.

Kähösen kirjassa kerrotaan Taipaleen taisteluista ja saattaapa siitäkin löytyä jotain.

Kähönen Urho Voittamattomat pataljoonat. Taipaleen talvisota
Kustannuspiste Oy, 1982, 210 kuvaliite
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Äyräpäässtä kirjoitti:
Tuossa on 3 kuvausta heinäkuun 7. iltapäivän tapahtumista kesällä 1944 Äyräpäässä.

Eversti Ari Rautala: "Sotiemme taistelupaikoilla", Gummerus 2004, kerrotaan sivulla 124 Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä mm. näin:

"Iltapäivällä oli kirkonmäellä enää hajanaista vastarintaa, joka päättyi siellä olevien noin 30 puolustajan antautumiseen. Kaikkiaan venäläiset saivat vajaat sata vankia. Vangit ryöstettiin, haavoittuneita ammuttiin hengiltä tai alastomia suomalaisia ajettiin Vuokseen, jonne heidät ammuttiin."

Luutnantti Aukion kertomaa Äyräpäästä 1944

http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/jatkosota/sotavanki.htm

Vangiksi

"Tulitus taukosi, Kädet nousivat antautumisen merkiksi. Puna-armeijan yliluutnantti veti Aukion katsomaan, kuinka paljon venäläissotilaita oli kuollut. Mies oli vihainen.
Lähellä ollut kirgiisi ampui erään suomalaisen haavoittuneen sotilaan. Todettiin myöhemmin, että se ei ollut ainoa tapaus."

Pentti Syrjän sotavangeista kertova kirja, Raskas jotos, WSOY 1987, kertoo myöskin tämän tapauksen suomalaisten vankien silmin nähtynä ja koettuna.

Vilho Parkkonen kertoo vangiksi joutumisensa vaiheita:

Sivu 119: "Aivoissa pyöri vain yksi ajatus:ylös, ylös! Parkkonen tiesi, miten käy niiden, jotka jäävät maahan makaamaan. Hän oli nimittäin vangiksi joutumisen yhteydessä nähnyt, miten venäläiset menettelivät puhdistaessaan valtaamiaan suomalaisten asemia. He kiskaisivat jokaisen maassa makaavan pystyyn ja jos joku ei kestänyt seisaallaan, niin kohta ilmestyi sininen reikä otsaan. Sääntönä näytti olevan, että haavoittuneita ei ruveta hoivaamaan."
Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä 1944. Venäläiset ampui haavoittuneet suomalaiset, jotka ei kyenneet kävelemään ja osa ammuttiin kun naama ei miellyttänyt. Taitaa löytyä samat tapaukset sotavankikertomuksista.

http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/sisallys.htm

Neuvostoliitossa sotavankeudessa kuolleet

http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/matrikkeli12062003.pdf

Ihan tiedoston lopussa...

Tuntematon 11./JR 7

07.07.1944 Äyräpää, sillanpääasema

Äyräpää, sillanpääasema; Vähälummukka Toivo, Hangon
kuulustelupöytäkirjasta: Venäläiset ampuivat muutama
minuutti antautumisen jälkeen ja heittivät ruumiin Vuokseen.

Tuntematon 3./JR 7 ?

04.07.1944 Äyräpää

Äyräpää; Pykäläinen Jussi, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
…lähdettiin viemään vihollisen linjojen taakse. Siinä meistä
ammuttiin kaksi miestä ilman syytä, vaikka olimme
antautuneet vangeiksi.

Tuntematon Er.P 25 ?

07.07.1944 Äyräpää

Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
Venäläiset tulivat 7.7. klo 16-17 välillä niemeen, jossa
kuulusteltava oli 7 muun vaikeasti haavoittuneen suomalaisen
kanssa... vankitovereistaan ei kuulusteltava tuntenut
ketään...siitä kuljettua n. 100 metriä kaatui pyörtyneenä yksi
suomalaisista maahan, johon toinen saattajista olleista
venäläisistä hänet ampui konepistoolilla...

Tuntematon Er.P 25 ?

07.07.1944 Äyräpää

Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
(jatkuu edellisestä) …matkaa jatkettaessa n. 50 metriä sattui
toinen samanlainen tapaus ja ampumisen suoritti sama
venäläinen sotilas.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kuuseen kurkottaja kirjoitti:
>>opit suhtautumaan hiukan varauksellisesti vanhan takkinsa kääntäneen iikollin juttuihin millä hän nöyristellen pyrkii uusien vallanpitäjien suosioon.
tuosta Matti Kuusen pikkuveljestä Pekka Kuusesta joka toimi sotien jälkeen jopa Alkon pääjohtajana. Saapuessaan tarkastamaan Seinäjoen piiriä, niin aluejohtaja Antti Isotalo junior (vanha heimosoturi) kaivoi kuvan sodanedellisistä IKL:n Kuortaneen laulujuhlilta missä esiintyivät molemmat veljekset. Isotalon Antti kysyi Pekalta ,että vieläkö sinä olet samaa mieltä. Pekka kakisteli kurkkuaan ja totesi ettei ole. Siihen Antti Isotalo junior totesi, että hän on edelleenki eikä ole tarvinnut kääntää takkiaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
07.07.1944 Äyräpää kirjoitti:
Äyräpään kirkonmäen tapahtumista heinäkuun 7. iltapäivänä 1944. Venäläiset ampui haavoittuneet suomalaiset, jotka ei kyenneet kävelemään ja osa ammuttiin kun naama ei miellyttänyt. Taitaa löytyä samat tapaukset sotavankikertomuksista.

http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/sisallys.htm

Neuvostoliitossa sotavankeudessa kuolleet

http://yle.fi/dokumentti/sotavangit/suomalaiset/matrikkeli12062003.pdf

Ihan tiedoston lopussa...

Tuntematon 11./JR 7

07.07.1944 Äyräpää, sillanpääasema

Äyräpää, sillanpääasema; Vähälummukka Toivo, Hangon
kuulustelupöytäkirjasta: Venäläiset ampuivat muutama
minuutti antautumisen jälkeen ja heittivät ruumiin Vuokseen.

Tuntematon 3./JR 7 ?

04.07.1944 Äyräpää

Äyräpää; Pykäläinen Jussi, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
…lähdettiin viemään vihollisen linjojen taakse. Siinä meistä
ammuttiin kaksi miestä ilman syytä, vaikka olimme
antautuneet vangeiksi.

Tuntematon Er.P 25 ?

07.07.1944 Äyräpää

Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
Venäläiset tulivat 7.7. klo 16-17 välillä niemeen, jossa
kuulusteltava oli 7 muun vaikeasti haavoittuneen suomalaisen
kanssa... vankitovereistaan ei kuulusteltava tuntenut
ketään...siitä kuljettua n. 100 metriä kaatui pyörtyneenä yksi
suomalaisista maahan, johon toinen saattajista olleista
venäläisistä hänet ampui konepistoolilla...

Tuntematon Er.P 25 ?

07.07.1944 Äyräpää

Äyräpää; Salomaa Ahti, Hangon kuulustelupöytäkirjasta:
(jatkuu edellisestä) …matkaa jatkettaessa n. 50 metriä sattui
toinen samanlainen tapaus ja ampumisen suoritti sama
venäläinen sotilas.
Tämähän on aika raju ketju aiheesta Äyräpään taistelut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ehrnrooth, A d o l f Erik Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari n:o 162 s. 9.2.1905 Helsinki k. 26.2.2004 Turku - curriculum vitae ja valokuvia mm. Vuosalmelta.

http://www.mil.fi/paaesikunta/tiedotteet/354.dsp#kuvat
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
eiköhän itkeminen siitä kuka oli uhri ja kuka oli syyllinen ole turha jatkaa.

Maailma oli tuohon aikaan tosipaikan edessä, Pakon sanelemana.

Se että on annettu ideologioille niin suuri merkitys propagandan kautta on vain peittänyt todelliset syyt sotaan aivan täysin.

ottakaa ihmiset selvää siitä, millä pellot sotaa edeltävänä aikana lannoitettiin ja mistä sitä lannoitetta saatiin, ja kuinka pitkäksi aikaa tuota lannoitetta oli laskettu riittäväksi.

ottakaa sen jälkeen selvää myös siitä, kuinka suurta väestöä olisi pellot pystyneet sen jälkeen ylläpitämään, kun tuo lannoite olisi loppunut, kuten myös kävi.

Tässä on syy miksi elintilaa lähdettiin hakemaan pitkin ja poikin maailmaa, jo ensimmäisen maailmansodan aikanakin.

vastauksia: pellot lannoitettiin linnunpaskalla, jota myös guanoksi kutsutaan. ja varannot ehtyivät siten että 40 luvulla sitä ei ollut oikeastaan enää käytettävissä. suurin tuottajamaa oli argentiina.

Tilalle ei ollut tuohon aikaan mitään toista tapaa ylläpitää peltojen ruuantuotanto siinä tilassa, että edelleen olisi kyetty ruokkimaan jo tuohon aikaan ylisuureksi kasvaneet väestöt.

sittemmin kehitettiinkin sitten KEINOLANNOITUS, jolla moisesta sotien ongelmasta päästiin eroon ja voitiin taas turvallisesti kasvattaa taloutta ja ihmispopulaation määrää, kuin myös siinä sivussa kadottaa luontoaan ja saastuttaa ympäristöään.

Nyttemmin sitten on meristä noin 70% kalakannoista kalastettu, eroosiot pitkin ja poikin syövät viljelyspinta-alaa mukavasti, varsinkin kun nykyään tuppaa tulvimaan vähän siellä sun täällä.
Samoin on alkanut maailman eliittiä ihmetyttämään myös se seikka, että miten tuo keinolannoitus tapahtuu ja mitä siihen vaaditaan. No, siihen vaaditaan huimasti energiaa joka tarkoittaa fossiilisia energianlähteitä. 500 litraa kuluu energiaa raakaöljynä mitaten vuosittain yhden länsimaalaisen ihmisen ruuantuotantoon. Ja nyt kun alkaa nuo fossiiliset käymään vähiin kivihiilestä lähtien, alkaa olemaan taas kovin kiinnostavat paikat edessä.

Monikaan ei varmaan ole selvillä siitä, miksi maakaasuputkea vedetään itämeren pohjaa pitkin saksaan.
ehkäkö siitä, että saksan kivihiilen tuotanto on kääntynyt laskuun jo vuosikymmeniä sitten. aikoinaan oli yksi suurimpia tuottajia.

Pallo alkaa olemaan aika loppuun kaluttu, ja väestö hirvittävän ylisuureksi kasvanut siten ettei ruokkimiseen ole keinoja, jollei jotenkin jotain keksitä.

Tässä on totista settiä edessä eikä USA ihan vain rahan takia ole öljyalueita itselleen kaappaamaan. Onpahan vain varmistellut omaa selviytymistään huikean propagandan takana. Tavallinen pulliainen kuulee sellaisia satuja syistä miksi irakiin sun muualle mentiin että oksat pois, mutta mitä siitä, riittää että ne uskotaan. Se riittää, jenkeille. Totuus täällä tavalliselle kansalaiselle on aivan toinen..

Ajatelkaa kerrankin järjellänne ihmiset.
ajatelkaa vietnamin sodan syttymistä siitä kun tonkinin lahdella mukamas vietnamilaiset hyökkäsivät USA:n paattia vastaan.
Minkä ihmeen takia moinen pieni valtio menisi suurta karhua sotaan haastamaan?? mitä hyötyä siitä vietnamille olisi aiheuttaa sota??
Entäs tsetseenit. mitä hyötyä heidän olisi räjäyttää kerrostaloja pitkin ja poikin venäjää?? saadakseen lisää pommeja omaistensa ja kaupunkiensa niskaan, jotta voisivat taas sotia??
entä afgaanien ja irakilaisten, ynnä iranilaisten, posauttaa pari konetta wtc torneihin, että varmana saisivat kostoiskun? kuinka paljon se hyödyttää heitä?
entä mainilan laukaukset? paljonko suomi hyötyi ampuessaan ne?
entä puolan armeijan hyökkäys saksan rajavartio asemalle juuri ennen toista maailmansotaa? paljonko puolalaiset hyötyivät moisesta provokaatiosta?

Onko ihmiset todella niin typeriä, että uskovat että heitä ei voi kusettaa ja heille isot tahot puhuvat aina totuuden ja ennen ihmiset olivat niin hölmöjä että sellainen meni läpi.

ajatelkaa asiaa uudelleen, nykyään propaganda koneistot ovat vain ottaneet menneisyydestä oppia, kuin myös tehostuneet. nykyään ette pääse turvaan siltä enää minnekään, sitä tulee joka tuutista, sitä oikeaa näkemystä tapahtumiin. teidän itsenne ei tarvitse miettiä mitään, vaan vain omaksua se mitä teille kerrotaan. ja sekin mitä teille kerrotaan on tarkoin rajattua ja tarkoituksen hakuisesti kirjattua.

Toki maailman on nykyään niin kaunis paikka, kiltimpi ja parempi mitä ennen. sen näkee ihmisten hyvinvoinnista ja tasa-arvosta. ihmiset ovat huomattavasti vähemmän stressaantuneita kuin ennen. nykyään on koneita mitkä säästävät aikaa, ja sen vuoksi painetaaan pää kolmantena jalkana töissä, että voisi ostaa niitä säästäkseen sitä aikaa. ja mitä sillä ajalla sitten tehdään?

Voi pojat, ette arvaakaan mikä meillä vielä edessä on, mutta ehkä se on teille vain parempi, ettette tiedäkään, on paljon helpompi olla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hieno historiallinen taltiointi jossa Ehrnrooth selvittää sodan vielä jatkuessa ja takana kuuluvan tykinjyskeen säestämänä Äyräpään ja Vuosalmen taisteluja.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=23&a=7167
Ilmianna
Jaa
Voi hyvinkin pitää paikkaansa. Siiranmäelle hyökkääjä sekosi ensimmäisen kerran. Ja Siiranmäellä ratkesi se, ettei läpimurrosta tullut laaja vaan hyökkääjän ylivoima rajoittui vain Viipuriin menevälle uralle. Eli Siiranmäessä (2.D) mahdollisti sen, ettei Suomen armeija Kannaksella tuhoutunut ja Itä-Karjalasta siirretyt reservit ehtivät VKT-linjalle eikä vihollinen päässyt suorasta liikkeestä puhkaisemaan suomalaisten puolustuslinjaa.

Vuosisalmi-Äyräpää-taistelusta kannattaa muistaa se, että vihollisen 8 divisioonaa (erään arvion mukaan jopa 10) torjui suurimman osan aikaa vain Martolan 2.D ja eteenkin sen nyrkki - Ehrnroothin JR 7 oli varsin keskeinen sotatoimiyhtymä Kannaksen taisteluissa 1944. Ihantalassa paine jakautui monelle divisioonalle ja esim. Vihman 6.D oli todellisessa paineessa lopulta vain 7 päivää eli otti vastaan viimeiset, jo heikentymässä olevat läpimurtoyritykset.

Martolan 2.D ei olisi kylläkään kestänyt 8 divisioonan painetta (nuo venäläisdivisioonat oli kyllä heikentyneet taisteluissa merkittävästi) ellei divisioona olisi saanut lisää tykistöyhtymiä torjumaan sillanpäästä läpimurtoon pyrkiviä vihollisosastoja.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Miksi Vuosalmi unohdetaan?

Miksi Tali-Ihantalan ohella muistetaan vain Ilomantsi? Joka kuitenkin oli pikkukahakka, verrattuna Vuosalmen suurtaisteluihin. Muistaakseni vain kaksi venäläisdivisioonaa hyökkäsi Ilomantsissa ja vuosalmella niitä oli kymmenittäin.
Jopa siiranmäki oli monta kertaa kovempi paikka, kuin Ilomantsi.

Vuosalmen- äyräpään kiistelty sankari oli etunimeltaan Adolf..
Mutta ei hitler..

Äyräpään sillnpää asema, voiko kusisempaa paikkaa sodistamme löytää?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta