Varmaan löytyisi tähänkin jo vastaus jos viitsisi kaivella, mutta kysytään nyt uudestaan, kun on helppo kysymys.
Ostin asunnon vain omiin nimiini. Olemme olleet naimisissa pitkään myös ennen asunnonhankintaa, eikä meillä ole avioehtoa, eikä minulla ole testamenttiakaan. Jos minä kuolisin, niin onko tilanne vaimon/lapsien perintöveron suhteen sama kuin jos asunto olisi puoliksi minun ja vaimoni nimissä? Joutuuko vaimoni ylipäätään maksamaan perintöveroa asunnosta, jossa hän asuu jos minä kuolen?
Jos tilanne olisi perintöverotuksen kannalta parempi siten, että asunto on molempien nimissä, niin pystynkö enää tässä vaiheessa laittamaan asuntoa molempien nimiin ilman mitään lahjaveroja?
Tarkoitus ei ole kuolla lähiaikoina, mutta hiukan sapettaa jos asunnon omiin nimiin laitto oli aikoinaan virhe. Se oli erään ystävän hyvä vinkki siitä miten voisi joskus tulevaisuudessa hankkia toisenkin "ensiasunnon" ilman leimaveroa. Taitaa tuo leimaverottomuus olla kuitenkin jotenkin sidottu asunnon hankkijan ikään, jolloin yli 40 vuotias vaimoni ei sitä kuitenkaan enää pystyisi hyödyntämään?
Ostin asunnon vain omiin nimiini. Olemme olleet naimisissa pitkään myös ennen asunnonhankintaa, eikä meillä ole avioehtoa, eikä minulla ole testamenttiakaan. Jos minä kuolisin, niin onko tilanne vaimon/lapsien perintöveron suhteen sama kuin jos asunto olisi puoliksi minun ja vaimoni nimissä? Joutuuko vaimoni ylipäätään maksamaan perintöveroa asunnosta, jossa hän asuu jos minä kuolen?
Jos tilanne olisi perintöverotuksen kannalta parempi siten, että asunto on molempien nimissä, niin pystynkö enää tässä vaiheessa laittamaan asuntoa molempien nimiin ilman mitään lahjaveroja?
Tarkoitus ei ole kuolla lähiaikoina, mutta hiukan sapettaa jos asunnon omiin nimiin laitto oli aikoinaan virhe. Se oli erään ystävän hyvä vinkki siitä miten voisi joskus tulevaisuudessa hankkia toisenkin "ensiasunnon" ilman leimaveroa. Taitaa tuo leimaverottomuus olla kuitenkin jotenkin sidottu asunnon hankkijan ikään, jolloin yli 40 vuotias vaimoni ei sitä kuitenkaan enää pystyisi hyödyntämään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
perii puolet aviopuolisonsa omaisuudesta jos ei avioehtoa ole tehty, ja leski saa myös asumisoikeuden kotiinsa vaikka lapset perisivätkin toisen puolikkaan, jolloin taloa ei voi myydä ilman lesken suostumusta vaikka lapset haluisivatkin. Testamentti tietysti yksinkertaistaa tämänkin asian.
verotuskaan ei muutu, jos ei puhuta mistään suurista omaisuuksista lesken osalta. Lapsien kohdalla ei vaikuta mitenkään.
Leskihän ei tietenkään peri mitään, jos on vainajalla on lapsia, eikä ole testamentilla toisin määrätty.
Leski voi saada jotain avio-oikeuden alaisesta varallisuudesta tasinkona, jos lesken koko varallisuus on pienempi, kuin kuolleen puolison. Jos esim. vainajalla ei ole muuta omaisuutta, kuin omistamansa asunto, jonka hinta on vaikkapa 100.000 eur ja leskellä on tilitalletuksia, ja vaikka osuus omien vanhempiensa kuolinpesään yhteensä 100.000 euron arvosta niin leski ei saa kuolleen puolison varoista sentin senttiä.
No suoralta kädeltä tuohon ei pysty vastaaman, kun ei ole tarkempaa tietoa käytettävissä teidän omaisuuksistanne. Koska teillä on lapsia, niin vaimosi ei automaattisesti peri sinulta mitään. Jos hänen nettovarallisuutensa on pienempi, kuin sinun nettovarallisuus, hän voi saada tasinkoa. Tasingon suuruus sitten riippuu nettovarallisuuksienne erosta. Mitä pienempi varallisuuksien ero on, sitä vähemmän puoliso tasinkoa saa. Se, kuinka paljon leskelle tulee tasinkoa, vaikuttaa lasten perintöveroon, koska se määrittää, mikä on lasten perintöosuus. Tasinko on leskelle perintöverosta vapaata. Jos teet asunnosta omistusoikeustestamentin vaimosi hyväksi, vaimo maksaa perintöveron.
Jos luovutat nyt vaimollesi puolet asunnosta, vaimosi maksaa siitä lahjaveron. Teidän pitäsi laskea, kuinka asiassa kannattaisi menetellä. Entä jos möisit asunnosta puolet vaimollesi?
Kiitoksia vastauksista.
Voinko kaikista veroista vaapaana myydä puolet asunnostani vaimolle pilkkahintaan, esim. 1000 eurolla. Luulisi, että roimaan alihintaan myyty omaisuus rinnastetaan lahjoitukseksi. Jos hän sitten joskus myy asunnon omistettuaan sen yli 2 vuotta, niin hänen ei varmaankaan tarvitse maksaa myyntivoittoveroa, jos asunto myydään vaikka 200 000 eurolla.
Jos en voi myydä alle "markkinahinnan", niin joutuuko hän kuitenkin maksamaan 4 % leimaveron?
Jos kauppahinta on 3/4 tai alle asunnon käyvästä arvosta, joutuu vaimosi maksamaan lahjaveron käyvän arvon ja kauppahinnan välisestä erotuksesta. Jos myyt 1000 eurolla ja verottajan hyväksymä käypäarvo on sen 200 000 euroa, annat vaimollesi 99 000 euron lahjan, josta menee lahjaveroa 10 680 euroa ja varainsiirtoveroa joko 40 euroa tai 16 euroa, riippuen millainen asunto kyseessä. Luovutusvoittoveroa ei sitten asuntoa myydessä mene, kunhan vaimosi on asunut asunnossa omistusaikanaan vakituisesti ja yhtäjaksoisesti kaksi vuotta.
Jos taas testamenttaat asuntosi vaimollesi (toki huolehdit, että sinulla on muuta varallisuutta asunnon arvon verran, jotta testamentti ei loukkaa lasten lakiosaa) vaimo saa tehdä 60000 euron puolisovähennyksen, näin perintöä tulisi 140000 euroa, josta vaimo maksaa perintöveroa 17500 euroa. (tasinkoa ei huomioitu). Tässä tapauksessa ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa.
Jos haluat siirtää asunnosta puolet vaimon nimiin niin edullisimmat keinot on myydä hintaan, joka on enemmän kuin 3/4 käyvästä arvosta tai sitten antaa puolet asunnosta lahjana. Edullisuus riippuu tietysti vaimon rahoituskuvista. Ostaessaan sinulta osan asunnosta tai asumiseen oikeuttavista osakkeista, vaimosi maksaa varainsiirtoveron, jos on täyttänyt 40 vuotta. 4% kiinteistöstä tai vuokraoikeudesta rakennuksineen ja osakkeista 1,6%. Varainsiirtovero lasketaan kauppahinnasta.
Taitaa olla järkevintä, että en tee asunnon omistuksen suhteen yhtään mitään. Jos kuolen ennen vaimoani, niin sitten toivottavasti puolet perheemme omaisuudesta katsotaan hänelle verovapaaksi tasingoksi, ja loppuosa menee lapsille. Toisaalta sain vastauksistasi sen käsityksen, että kannattasi kuitenkin testamentata vaimolle se verovapaa 60 000 euroa, jotta lasten perintöverot pienenevät.
Omaisuuden saisi ilmeisesti verovapaasti tasoitettua myös siten, että tekisimme avioeron. Ei tämä kyllä ole meille todellinen vaihtoehto.
Kyselin muutama vuosi sitten pankista, että voiko vaimoni hoitaa tämän asunnon lainojenmaksua, kun asunto ja laina ovat vain minun nimissä. Pankissa ei osattu vastata tuohon kysymykseen. Aluksi yritettiin vastata tyyliin, vaimosi voi silloin tällöin maksaa normaaliaikataulun mukaisia lyhennyksiä korkoja, mutta millään lahjaverovapaata suuremmalla summalla hän ei voi kertarysäyksellä lainoja lyhentää. Tämä vastaus ei kyllä oikein vakuuttanut, ja pankkikin antoi ymmärtää, että eivät he tiedä. Sitten soitin verotoimistoon, eikä sieltä osattu vastata sen paremmin. Luulisi, että jos avioparilla saa olla yhteinen pankkitili, niin silloin myös käytännössä yhteisen asunnon lainaa voi hoitaa tuolta tililtä ilman mitään lahjaverokuvioita. Muussa tapauksessa yhteiset pankkitilit pitäisi kieltää kokonaan, ainakin silloin kun toinen puoliso tienaa selvästi toista vähemmän.
Avioero - ja varsinkin tuo oma kuolema - kuullostavat minun korvaan verosuunnittelukeinoina aika radikaaleilta...
Ehkä sitä tuolloin olisi jo veroetunsa ansainnut?
Kyllä verosuunnittelu ja ylipäätään varallisuussuunittelu avioeron ja/tai kuoleman varalta on tärkeää. Avioliitto saattaa kestää, mutta jokainen meistä joka tapauksessa kuolee joskus. Järjestystä, missä perheen jäsenet kuolee ei voi ennalta tietää ja se korostaakin huolellisen suunnittelun tärkeyttä.
On itsekästä jättää verosuunnittelu tekemättä ja jättää perillisensä mahdollisesti hankalaan välikäteen. Kukaan ei ole kuolematon ja perheellisellä on aina joku joka perii.