Kielen kerrotaan antavan henkisen mallin
Kuka tietää – ehkä juuri strömsnes-hiltuslaisista teorioista meidän täytyy hakea selvitys vahvaan, suomalaiseen auktoriteettiuskoon?
Vem vet - kanske är det just i de strømsnes-hiltunenska teorierna vi ska söka förklaringen till den starka, finska auktoritetstron?
VBL –ANALYS: Monet tutkijat ovat todenneet, että on olemassa eroja kun on kysymys suomen- ja ruotsinkielisten terveydestä ja elämäntavoista. Suomenruotsalaiset elävät kauemman, he ovat terveempiä ja sosiaalisempia kuin suomenkieliset maanmiehet. Harva tutkija on uskaltanut selitykseen miksi näin on. Erkki Hiltunen, jota haastateltiin Radio Vegas program Kvanthopp (6.8) tekee siinä suhteessa mielenkiintoisen poikkeuksen. Hiltunen väittää, että suomenkielisillä ja ruotsinkielisillä on erilaiset henkiset mallit lähtökohtina elämässään. Henkisellä mallilla tarkoitetaan suurin piirtein kopiota paikasta ja ajasta ja jota jatkuvasti käytetään raamina käytännön elämässä.
Siellä missä ruotsinkieliset lapsesta lähtien soveltavat indoeurooppalaista, liikuntaan suuntautunutta mallia varustetaan suomenkielinen yksilö fenno-ugrilaisella, hahmosuuntautuvalla mallilla. Hiltunen katsoi saavansa käytännön kokemusta kieliryhmien välisistä eroista kun hän yhdessä norjalaisen kokeilevan psykoloogin Frode Strömsnesin kanssa tutki kuinka ruotsin- ja suomenkieliset esiintyvät elokuvassa. Missä suomenkieliset olivat suuntautuneet olemuksiin ja hahmoihin ja niiden keskinäisiin suhteisiin olivat ruotsinkieliset suuntautuneet liikkeisiin ja toimintaan. Hiltusen mukaan ovat henkisten mallien erot ratkaisevia myöskin muissa yhteyksissä.
Tutkimuksen mukaan vuodelta 1996 sattuu esimerkiksi ruotsinkielisille 40 prosenttia harvemmin työtapaturma kuin suomenkieliselle maanmiehelle.
Toiset tutkimukset osoittavat, että suomenkieliset saavat useammin urheiluvammoja ja tapaturmia kotona kuin ruotsinkieliset.
Hiltusen mukaan tämä johtuu siitä, että ruotsinkieliset indoeurooppalaisella asennoitumistavallaan ovat paremmin soveltuvia länsimaiseen tuotantotapaan. Enemmän sinut käytännön elämän kanssa, siis.
Ja siinä, että ruotsinkielisillä on ollut vanhemmat ja koulu jotka ovat ohjanneet heitä indoeurooppalaiseen asennoitumistapaan ja työ- ja yhteiskuntaelämä Suomessa seuraa samoja käsityksiä ja malleja on näillä paremmat lähtökohdat kuin suomenkielisillä, joiden siis täytyy ”simultaanitulkata” maailmaa omasta henkisestä mallistaan lähtien.
On kysymys enemmän ympäristöstä kuin perinnöstä. Jos Hiltunen on oikeassa niin se tarkoittaa sitä, että ruotsinkieliset kasvu- ja kouluaikanaan Suomessa varustetaan todellisuuteen ja elävään elämään paremmin soveltuvalla työkalupakilla kuin suomenkieliset.
Kieli jo osoittaa eroja, Hiltusen mukaan:
Kun saksalainen, ruotsalainen ja useimmat eurooppalaiset ihan oikein puhuvat seuraavansa omaa ”yhteistä-tuntoaan”- yhteinen tieto - puhuu suomalainen ”omasta tunnostaan”, siis omasta tiedostaan ja vakaumuksestaan.
Vastaavalla tavalla ruotsin verbi sisältää enemmän liikettä kun taas suomen kielessä keskitytään substantiiviin, siis olemiseen. Siellä missä ruotsinkielinen sosiaalisen ja ulospäin suuntautuvan kuvion mukaan jakaa tietoaan muitten kanssa ja seurustelee ja keskustelee samanarvoisella tasolla suuntautuu suomenkielinen itseensä, yksilö- ja hahmosuuntautuneena, kuten hänen sanotaan olevan.
Siis ei ole ollenkaan kummallista, että suomenruotsalaiset kollektiivina esiintyvät enemmän sosiaalisina kuin suomenkieliset (tekstissä oli ”svenskspråkiga” mutta kaiketi suomenkielisiä tarkoitettiin), Hiltusen mukaan.
Tutkijan ja journalistin Erkki Hiltusen yhteenvedot erottuvat jonkin verran perinteellisistä, sosioloogisista selvitysmalleista joita on esitetty. Niiden mukaan on suomenruotsalaisten verkostot ja sosiaalinen pääoma joka tekee suomenruotsalaisista terveitä ja onnellisia
Kuka tietää – ehkä juuri strömsnes-hiltuslaisista teorioista meidän täytyy hakea selvitys vahvaan, suomalaiseen auktoriteettiuskoon?
Vem vet - kanske är det just i de strømsnes-hiltunenska teorierna vi ska söka förklaringen till den starka, finska auktoritetstron?
VBL –ANALYS: Monet tutkijat ovat todenneet, että on olemassa eroja kun on kysymys suomen- ja ruotsinkielisten terveydestä ja elämäntavoista. Suomenruotsalaiset elävät kauemman, he ovat terveempiä ja sosiaalisempia kuin suomenkieliset maanmiehet. Harva tutkija on uskaltanut selitykseen miksi näin on. Erkki Hiltunen, jota haastateltiin Radio Vegas program Kvanthopp (6.8) tekee siinä suhteessa mielenkiintoisen poikkeuksen. Hiltunen väittää, että suomenkielisillä ja ruotsinkielisillä on erilaiset henkiset mallit lähtökohtina elämässään. Henkisellä mallilla tarkoitetaan suurin piirtein kopiota paikasta ja ajasta ja jota jatkuvasti käytetään raamina käytännön elämässä.
Siellä missä ruotsinkieliset lapsesta lähtien soveltavat indoeurooppalaista, liikuntaan suuntautunutta mallia varustetaan suomenkielinen yksilö fenno-ugrilaisella, hahmosuuntautuvalla mallilla. Hiltunen katsoi saavansa käytännön kokemusta kieliryhmien välisistä eroista kun hän yhdessä norjalaisen kokeilevan psykoloogin Frode Strömsnesin kanssa tutki kuinka ruotsin- ja suomenkieliset esiintyvät elokuvassa. Missä suomenkieliset olivat suuntautuneet olemuksiin ja hahmoihin ja niiden keskinäisiin suhteisiin olivat ruotsinkieliset suuntautuneet liikkeisiin ja toimintaan. Hiltusen mukaan ovat henkisten mallien erot ratkaisevia myöskin muissa yhteyksissä.
Tutkimuksen mukaan vuodelta 1996 sattuu esimerkiksi ruotsinkielisille 40 prosenttia harvemmin työtapaturma kuin suomenkieliselle maanmiehelle.
Toiset tutkimukset osoittavat, että suomenkieliset saavat useammin urheiluvammoja ja tapaturmia kotona kuin ruotsinkieliset.
Hiltusen mukaan tämä johtuu siitä, että ruotsinkieliset indoeurooppalaisella asennoitumistavallaan ovat paremmin soveltuvia länsimaiseen tuotantotapaan. Enemmän sinut käytännön elämän kanssa, siis.
Ja siinä, että ruotsinkielisillä on ollut vanhemmat ja koulu jotka ovat ohjanneet heitä indoeurooppalaiseen asennoitumistapaan ja työ- ja yhteiskuntaelämä Suomessa seuraa samoja käsityksiä ja malleja on näillä paremmat lähtökohdat kuin suomenkielisillä, joiden siis täytyy ”simultaanitulkata” maailmaa omasta henkisestä mallistaan lähtien.
On kysymys enemmän ympäristöstä kuin perinnöstä. Jos Hiltunen on oikeassa niin se tarkoittaa sitä, että ruotsinkieliset kasvu- ja kouluaikanaan Suomessa varustetaan todellisuuteen ja elävään elämään paremmin soveltuvalla työkalupakilla kuin suomenkieliset.
Kieli jo osoittaa eroja, Hiltusen mukaan:
Kun saksalainen, ruotsalainen ja useimmat eurooppalaiset ihan oikein puhuvat seuraavansa omaa ”yhteistä-tuntoaan”- yhteinen tieto - puhuu suomalainen ”omasta tunnostaan”, siis omasta tiedostaan ja vakaumuksestaan.
Vastaavalla tavalla ruotsin verbi sisältää enemmän liikettä kun taas suomen kielessä keskitytään substantiiviin, siis olemiseen. Siellä missä ruotsinkielinen sosiaalisen ja ulospäin suuntautuvan kuvion mukaan jakaa tietoaan muitten kanssa ja seurustelee ja keskustelee samanarvoisella tasolla suuntautuu suomenkielinen itseensä, yksilö- ja hahmosuuntautuneena, kuten hänen sanotaan olevan.
Siis ei ole ollenkaan kummallista, että suomenruotsalaiset kollektiivina esiintyvät enemmän sosiaalisina kuin suomenkieliset (tekstissä oli ”svenskspråkiga” mutta kaiketi suomenkielisiä tarkoitettiin), Hiltusen mukaan.
Tutkijan ja journalistin Erkki Hiltusen yhteenvedot erottuvat jonkin verran perinteellisistä, sosioloogisista selvitysmalleista joita on esitetty. Niiden mukaan on suomenruotsalaisten verkostot ja sosiaalinen pääoma joka tekee suomenruotsalaisista terveitä ja onnellisia
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hiltusen teoriat voivat mahdollisesti olla tyhjää puhettakin. Mutta kuka tietää – ehkä juuri strömsnäs-hiltullaisista henkisistä malleista me voimme etsiä selvitystä siihen, että suomenkielisillä monissa yhteyksissä vaikuttaa olevan vahvempi auktoriteettiin usko kuin ruotsinkielisillä?
Suomalaiset yritykset ovat todellisuudessa enemmän ylhäältäpäin johdettuja ja hierarkiamaisia kuin ruotsalaiset ja Urho Kekkosta pidettiin pitkän aikaa – joidenkin ruotsinkielisten mukaan ihan liian kauan tarpeellisena isähahmona suomalaisille.
Viimeisten elinvuosien aikana johdettiin sairauksien murtamaa presidenttiä ympäri Tamminiemeä, ainoastaan siksi, että suomalaiset tuntisivat olonsa turvalliseksi.
Monella on myöskin sormenpäätuntumaa, että suomenkieliset lehdet sisältävät enemmän viranomaisperäistä informaatiota kuin suomenruotsalaiset lehdet jotka perinteisesti ovat suuntautuneet vilkkaaseen, ihmistenväliseen keskusteluun.
Yhteiskuntakeskustelu joka valitettavasti viime aikoina tekniikan kehittymisen myötä on muuttunut nimettömäksi ja siirtynyt nettiin.
Ohjelma ”Kvanthopp” lopetettiin symppaattisesti kylläkin viittaamalla, että meidän maamme suurimmat taiteilijat, niiden joukossa Alvar Aalto ja Jean Sibelius seisoivat yksi jalka kummassakin kielikulttuurissa ja olivat kykeneviä yhdistämään parhaat palat kahdesta rinnakkaisesta maailmasta.
On olemassa monia muita esimerkkejä kuinka dynaamista energiaa ja kipinää syntyy kahden kulttuurin raja-alueille tai missä kaksi rintamaa kohtaa. Sen vuoksi voi tämä teksti myöskin olla osana sitä keskustelua aikaansaada erityissuoja kahdelle elävälle kielikulttuurille Rannikkopohjanmaalla.
Kieli on luultavastikin huomattavasti tärkeämpi kuin mitä me käytännön arkipäivässä haluamme uskoa. Sen vuoksi onkin keskusteltava kielestä, tutkittava kielikulttuurien ja monikielisyyden merkitystä ja ennen kaikkea pidettävä kiinni kielestä.
Valitettavasti on kieli ja erityisesti kielikulttuurien väliset erot vieläkin tabu.
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?linkID=81052&storyID=46643
Hienoa että ruotsinkielisillä on asiat hyvin. Voisivat lopettaa sen iänikuisen valittamisensa ja marisemisensa.
Hienoa että ruotsinkielisillä on asiat hyvin. Voisivat lopettaa sen iänikuisen valittamisensa ja marisemisensa.