Valtaosa heistä ei takuulla taistellut lastensa ja lastenlastensa pakkoruotsittamisen puolesta. He tahtoivat oikeasti suomalaisen=suomenkielisen isänmaan. Virolainen asetti heidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen kouluun pakkoruotsin, joka vie heiltä mahdollisuuksia menestyä globaalissa kilpailussa.
Suomenkieliset sotaveteraanit
kääntyvät haudoissaan.
9131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Andersen kertoo sivulla 144: "Syyskuun 19. päivään 1944 mennessä oli Ruotsissa rekisteröity yhteensä 2025 Suomesta kevään ja kesän aikana tullutta pakolaista. Näistä tulivat 62 prosenttia, eli 1257 henkilöä ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista Pohjanmaalla.
Kymmenestä kunnasta onnistui enemmän kuin 1%:n koko väestöstä paeta (Ruotsiin). Korkeimmat pekenemis-prosentit löytyvät Munsalasta ja Korsnäsistä, mutta lukumääräisesti eniten pakeni Närpiöstä. Monista (ruotsinkielisistä) Pohjanmaan kunnista ei paennut ketään: Öja, Alaveteli, Kruunupyy, Teerijärvi, Purmo, Uusikaarlepyy ja Björköby. (Andersenin taulukko s.145)
"Fram till den 19 september 1944, dagen för vapenstilleståndets undertecknande, registrerades i Sverige sammanlagt 2025 flyktningar ankomna från Finland under våren och sommaren. Av dessa kom sammanlagt 62 procent eller 1257 personer från svenska och tvåspråkiga orter i Österbotten.
Från tio kommuner lyckades mera än 1% av befolkningen fly, Munsala och Korsnäs hade högsta flyktprocenten, medan det största antalet flyktningar kom från Närpes. Från flera österbottniska kommuner flydde ingen: Öja, Nedervetil, Kronoby, Terjärv, Purmo, Nykarleby stad och Björköby.(Se tabell i sidan 145.)"
Tämä on varsin ikävää luettavaa, mutta näidenkin asioiden tulee näkyä historiankirjoissa. Kaksi kylää, jotka jätämme yksilöimättä, loistaa ylitse muiden: Ensimmäisestä pakeni Ruotsiin 11 eli neljäsosa palvelukseen kutsutuista ja toisesta 12 miestä, vain yhden noudattaessa liikekannallepano-määräystä. Nämä kylät eivät olleet Munsalasta.
Toinen länsirajaa sivuava karkuruuden ja käpykaartilaisuuden pesäke oli korpikommunismin leimaama Kolari. Paikalliseen metsäkaartiin kuului enimmillään 50 miestä. Asiasta on kirjoittanut Markku Tasala. "Metsäkaarti : Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha"; Oulu : Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s. ISBN 951-749-341-X (sid.).
Sivulla 207 Tasala kirjoittaa Pohjanmaankin ongelmaa sivuten: "Ruotsiin paenneiden sotilaskarkureiden lukumäärä kohosi noin 800:aan vuoden 1944 alusta Lapin sodan päättymiseen saakka huhtikuussa 1945. Kolme neljäsosaa(3/4)heistä oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueelta."
Valtaosa heistä ei takuulla taistellut lastensa ja lastenlastensa pakkoenglanittamisen puolesta. He tahtoivat oikeasti suomalaisen=suomenkielisen isänmaan. Joku mulkku ajoiheidän lapsilleen ja lapsenlapsilleen kouluun pakkoenglannin, joka vie heiltä mahdollisuuksia menestyä globaalissa kilpailussa.
sivistyksen eli siis myös länsimaisten suurten kielten puolesta.
länsimaista sivistystä, vaan pikemminkin sen puutetta.
Omasta ruotsinkielisestä pienviljelijäperheestäni (3 ha viljeltyä maata) tiedän että taistelivat itsenäisen maan puolesta kielestä riippumatta. Sillloin ymmärrettiin että on pakko puolustaa maatamme rinta rinnan ja sotien jälkeen kaikki osallistuvat jälleenrakennus työhön. Tämän päivän Suomessa meillä ei ole varaa sulkea ketään pois joka haluaa tämän maan parasta.
parasta? Ei maan paras synny niin, että estetään suomenkielisiltä tehokas suurten kielten opiskelu pakolla pientä ruotsinkieltä pakertamalla. Aika on rajallinen luonnonvara ihmisen elämässä.
minkä kielinen? vast. ruotsinkielinen..
Ja vankka viiksekäs pussihousuhomo!
Ja vapaa demokratiamme tuotoshan pakkoruotsikin on. Erittäin suurella eduskunnan enemmistöllä.
Kileipoliittisesti kai taisteltiin pakkovenääjää vastaan, ja kotimaisten kielien puolesta.