menkööt kiinni koko paja ja onneksi ei kepulaisia koske, vaan Kataisen kotiseutua... Noita kommentteja ei olisi odottanut edes kepulaisilta, mutta kertoo äärimmäisen paljon sairaudesta nimeltä kepulaisuus. Toivottavasti kepulaiset hyväksyy samat argumentit maataloustuesta - takaisin saavat vielä koko rahalla tai siis nimenomaan ilmaan rahaa;-))
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=441932
Tämmöisiä nämä oiva ja sonnimanniset on.. Isänmaan asialla;-))) unissaan..
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=441932
Tämmöisiä nämä oiva ja sonnimanniset on.. Isänmaan asialla;-))) unissaan..
Vastaukset 12
Vanhimmat
aika lailla totta tuo tarina on.
Suljetun talouden aikana paperitehtaissa ulosmitattiin jatkuvilla lakoilla ja työnseisauksilla ylisuuret etuudet ja palkat SAK:n ja Paperiliiton sapelinkalistelulla.
Ulkomaanvaluuttaa tuovalle paperille ei hallitus voinut muuta kuin jatkuvasti devalvoimalla syödä kasvupohjaa muilta teollisuudenaloilta. Lisäksi paperiteollisuutta jouduttiin kohtelemaan silkkihansikkain energian, vesistöjen pilaamisen ja monen muun suhteen. Jopa metsäpolitiikan tärkein tavoite oli tasalaatuinen sellupuu, jota pystyttiin saamaan mahdollisimman halvalla mahdollisimman paljon. Siksi mm. metsistä ei otettu harventamalla tukkipuita vaan tehtiin massiivisia päätehakkuuaukkoja, jotta sellukattiloihin riittäisi halpaa kuitupuuta ja joskus jopa tukitkin vietiin suoraan sellukattilaan nostamalla tukkipuun laatukriteereitä.
Nyt kun Suomi on yhteisvaluutassa, paperiteollisuus joutuu selkä todellisuutta vasten toimimaan kuten muutkin yritykset.
Suomessa tämä unesta herääminen on tapahtunut kertarysäyksinä.
Monet metsäyhtiöt yrittivät vielä huijata todellisuutta ostamalla yksiköitä ulkomailta vallatakseen markkinoita ja tukeakseen Suomessa kallista tuotantoa.
Koska maailmassa muutkin osaavat yhteen ja vähennyslaskua, huomasivat fiksut ulkomaalaiset melko nopeasti, että suomalaiset metsäyhtiöt harrastivat "nostalgiaa hyvien aikojen kunniaksi" eikä liiketalouden perusteilla ollut paljon merkitystä investointipäätöksissä.
Suomalaisten käsiin jäi vanhanaikaisia tuotantolaitoksia, joiden kunnostaminen nielisi suuria summia, kun samaan aikaan kohdemaissa kilpailijat suolsivat tehtaistaan markkinoille tuotteita melkein entiseen tahtiin.
Suomalaisten käsiin jäi hyvin paljon heikkoja laitoksia, kyvyttömiä organisaatioita ja erityisesti huonosti harkittuja ylihintaisia ostoksia, joiden ostopäätös tehtii katsomalla peruutuspeiliin talouden aallonharjalla.
Lopputulos on se, että heikot johtajat, jotka eivät kotimaassa pystyneet hillitsemään kulurakennetta, lähtivät ulkoimaille ostamaan ulkomaisia tehtaita opiskellakseen kulurakenteen hallintaa kalleimmalla mahdollisella tavalla.
Samalla lailla teki Sonerakin ostaessaan miljardeilla keskieuroopan taivasosuutta. Miljardeja maksanut lisenssi jäi käyttämättä kokonaan.
Metsäteollisuuden yrityksillä luu on nyt tullut jakaja kouraan.
Ulkomaisista seikkailuista luovuttiin ostohintaa halvemmalla ja samaan aikaan kotimaisten laitosten kulurakenne karkasi käsistä.
Maailmantalous hidastui, paperi ei käynyt kaupaksi, hinnat laskivat, mutta kulut eivät.
Mitä tulee maatalouteen niin , suomalainen maatalous ei tule ikinä pärjäämään tuotantokyvyssä keskieurooppalaiselle tai lähes millekään muulle maataloudelle,
koska pohjoisen sijantinsa vuoksi matalampi satotaso ja lyhyempi kasvukausi rajoittavat tuotantoa.
Ainut syy ylläpitää maataloutta Suomessa on turvata ruokahuolto kriisiaikoina, kun ohjukset, laivat, sukellusveneet, merimiinat ja talvella väylättömät jääkentät haittaavat meriliikennettä ja kuljetuksia ulkomailta Suomeen.
Silti tämä ei tarkoita sitä, että Suomessa täytyisi tuottaa elintarvikkeita, joita myytäisiin maailmanmarkkinoille valtion tai EU:n subventoimana.
Suomen pellot täytyy pitää kriisiaikoja silmälläpitäen käyttönottokunnossa, jotta satokauden alkuun tarvittaessa saadan leipäviljan ja rehun tuotantoon riittävä määrä hehtaareja.
Itse kannatan maatalousmarkkinoilla vapaata hinnanmuodostusta, sellaista, jossa tukkuliikkeet ja suuret ketjut eivät pääse määrittelemään kauppojen sisäänostohintoja omien halujensa mukaan vaan markkinoiden mukaan.
Suomen maataloudelle se tietäisi monia konkursseja, mutta se tervehdyttäisi jäljelle jäävän maatalouden. Samalla tietysti tulisi asettaa rajoituksia peltomaan muuntamiselle muuhun kuin maatalouskäyttöön, jottei maatalousyrittäjille olisi saatavissa peltomaata.
Sama on syy paperiteollisuudessakin pitää kapasiteettia Suomessa sen verran, että muuhun kelpaamaton kuitupuu voidaan jalostaa paperiksi.
Siihen tosin riittää nykyisestä kapasiteetista ehkä 1/3 osa tai noin puolet.
Metsätaloustehtaille ajat tulevat olemaan ankeat. Sähköinen tiedonvälitys vähentää paperintarvetta painetulle sanalle. Jos metsatalous ei pysty luomaan painopaperille muita käyttötarkoituksia ja uusia tuotteita, alamäki jatkuu.
Rakentamisessa puulle löytyy erilaisia korvikkeita ja puu on hinnoiteltu tuotteiden ylellisyysluokkaan eli aika helvetin kalliiksi.
Markkinatalouden lakien mukaan markkinaosuudet riippuvat hinnoista, brändeistä, tarpeista, haluista, saatavuudesta yms monesta tekijästä.
Jos puu ylihinnoitellaan ja tehoton tuotantoketju nostaa hintaa entisestään, niin ei pidä ihmetellä jos puu marginalisoituu häviten markkinoilla osuuttaan korvaaville tuotteille niin puuna, paperina kuin muina puun johdannaisina.
Niin, ja peruustuspeili ei kerro koko totuutta tulevaisuudesta.
Eikä sen paremmin yltiöpäinen riskinottokaan ole ratkaisua ongelmiin.
Eikä miljardien oppirahat hukkaan valuneina...
Alkaa näyttää siltä, että paperiteollisuus on laiminlyönyt tuotekehityksensä, kun se ei ole varautunut siihen, että bulkkipaperi ja sahatavara tuotetaan siellä, missä asiakkaatkin ovat eikä niitä enää kuljeteta maapallon ympäri Suomesta asiakkaitten luo.
Tai vaikka tuotekeitystä ei olisikaan laiminlyöty, niin paperitehtaiden johdolta on puuttunut riskinottokyky lähteä investoimaan uudenlaisiin tuotteisiin, kun vanhasta bulkista on vielä saanut hintaa.
Suomessa varmaan pysyy edelleen paperiteollisuutta, mutta sen pitää erikoistua. Sahojen puolella on pakko löytää pidemmälle jalostettua vientitavaraa kuin raakalauta. Ihmettelen vaan liittyykö Anne Brunilan lähtö liitosta siihen, ettei erikoistumiseen olla vieläkään halukkaita?
Maataloutta Suomessa pitää harrastaa omavaraisuuden vuoksi. Kriisiaikoja tulee väistämättä ja on meidän silloinkin syötävä. Sen sijaan kilpailu siitä, mikä maa tuottaa halvimmalla elintarviketeollisuuden raaka-aineet, on turhaa ja häviöön tuomittua. Lähiruoka ja luomu auttaisivat pitämään maaseudun asutumpana, sillä jos maataloustuotanto ajetaan alas, niin kepun kannatusalueet tyhjenevät takuulla ihmisistä.
Jostain syystä Suomessa näkyy nyt kummallista haluttomuutta uuden kehittämiseen, kun sikalanpitäjien osuuskunnan omistama HK-Scan potki pois toimitusjohtajansa, kun tämä satsasi rahaa tuotekehittelyyn eikä pelkän tarjouslenkin tuottamiseen kaupan ketjuille.
-Jäbä
Puuteollisuuden merkitys on jatkuvasti vähentynyt Suomessa, se on kuitenkin erittäin merkittävä teollisuuden ala edelleenkin. Kuitenkin, sellunkeitto vähenee täällä edelleenkin ja jossakin vaiheessa loppuneekin. Kansantaloudelliset tappiot ovat silloin varsin merkittäviä, näin, vaikka ei menetettyjä vientituloja huomioitaisikaan.
Hallitus on varsin vakavien haasteiden edessä, kyseessä on todellinen kriisi, jos metsäteollisuus nopeasti vähentää tuotantoaan. Metsäteollisuudessa on yli 60 000 työpaikkaa, lisäksi metsäteollisuuteen on sidoksissa noin 140 000 työpaikkaa. Kun vielä kartoitamme metsäteollisuuden sijaintipaikkakuntia ja havaitsemme niiden olevan vallan muualla, kuin kehittyvillä alueilla. Silloin on hyvin helppo huomata, että ongelmat tulevat olemaan isot, kuin viimeisestä tehtaasta sammutetaan valot.
Maatalous on toinen varsin hankalasti hoidettava yhtälö, Suomalainen maatalous ei pysty hinnalla kilpailemaan, tämä on selkeä asia. Jatkossa ei ole mahdollista tukea ylituotantoa. Maataloudenkin on sopeuduttava pienentyneisiin tukiin. Mikäli ajatellaan maatalouden kilpailukykyä, silloin suuremmat yksiköt ovat ainoa mahdollisuus. Suuremmat tuotantoyksiköt tarkoittavat myös sitä, ettei kriisiomavaraisuudesta voida puhua. Kriiseillä kun on tapana aiheuttaa ongelmia nimenomaan energiahuollossa. Suuret maatalousyksiköt ovat erittäin haavoittuvia nimenomaan tällä sektorilla.
Hallituksen ratkaisut ovat nyt erittäin merkityksellisiä, saadaanko lamaa jatkoksi mittava alueellinen työllisyysongelma ja maaseudun elinkeinojen alasajo.
Paperiteollisuus on pienentynyt jo pitkään Suomessa, 90-luvun aikana työntekijämäärä puolittui siitä, mitä se oli 80-luvun lopulla. Metsäteollisuuden osuus kokonaistuotannosta on enää jokunen prosentti, kolmen luokkaa, jos oikein muistan.
Minusta saattaisi olla hyvä, jos joku riski-investoinneista kiinnostunut taho ostaisi pois Stora-Enson tehtaat ja ryhtyisi kehittämään niitä erikoispapereiden tuottajiksi. Stora-Enson kaltaiselle, globaalille bulkkipaperin tuottajalle se taitaisi olla liian pientä näpertelyä eikä taida edes kuulua sen ydinosaamisen alueisiin.
Maataloudesta olen eri mieltä kuin sinä. Suuriin tuotantotiloihin keskittyminen ei minusta ole hyvä. Siinä pannaan kaikki munat liiaksi samaan koriin. Diversifiointi olisi parempi ratkaisu, millä tarkoitan, että suurten ohella tarvitsisimme paljon pieniä lähi- ja luomutuotantoon erikoistuneita tiloja kaikkien kaupunkien liepeillä tuottamassa tuoretta ja puhdasta lähiruokaa vaihtoehdoksi elintarviketeollisuuden kotimaisille ja tuontituotteille.
Juuri lähituotannon ylläpito olisi minusta paras kriisiaikojen turva. Energiariskejäkin voitaisi välttää kehittämällä pientiloille tilakohtaisia energiaratkaisuja tuuli-, aurinko- ja biovoiman kautta, jolloin ne eivät olsi riippuvaisia valtakunnan sähköverkon häiriöistä. Tämä antaisi myös mainiot markkinat uusiutuvan energian parissa toimivan teollisuuden tuotekehitykselle, koska tämän kaltaiset tuotteet voivat olla tulevaisuuden "kännykkämarkkinat" ja rahalliselta arvoltaan monikymmenkertaiset.
Työllisyysongelma meille valitettavasti tulee, eikä se riipu paperitehtaiden 1600 ihmisen irtisanomisesta. Palvelualat ja kuntatalous taantuvat vasta ensi vuonna, jolloin saavutamme työttömyyden huipun, vaikka teollinen tuotanto ehkä virkistyykin sitä ennen.
Hallituksen ratkaisut juuri nyt ovat erittäin merkittäviä.
-Jäbä
"Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli Suomessa vuonna 2007 noin 24 miljardia euroa, josta reilu kolmasosa oli puutuoteteollisuuden tuotteita ja loput massa- ja paperiteollisuuden tuotteita. Vuonna 2008 tuotannon bruttoarvo laski noin 12 prosenttia vajaseen 20 miljardiin euroon.
Metsäteollisuustuotteiden kotimaan kulutuksen arvo on noin viisi miljardia euroa. Vuonna 2008 metsäteollisuuden viennin arvo oli 11,2 miljardia euroa ollen vajaa viidennes koko Suomen viennin arvosta. Massa- ja paperiteollisuuden viennin arvo laski edellisestä vuodesta 7 prosenttia 8,9 miljardiin euroon ja puutuoteteollisuuden viennin arvo viidenneksen 2,3 miljardiin euroon."
Lähde: Metsäteollisuuden tietopalvelu
Metsäteollisuus on siis edelleenkin varsin merkittävä taloustekijä. Suurin ongelma on kuitenkin alueellinen, koska metsäteollisuuden vähetessä, ongelmat kasaantuvat jo muutenkin vaikeasti työllistettävillä alueilla.
Maanviljely, mikäli sitä tehdään kilpailukykyisesti ja kustannustehokkaasti, tulee keskittää kuten kilpailijamaissammekin tehdään. Unionin antamat erivapaudet kotimaisen tuotannon tukemiseen tulevat loppumaan jossakin vaiheessa, vaikka kuinka liittoutuisimme Ranskan kanssa. Silloin maanviljelyn kannattavuus laskee jopa hälyttävästi, mikäli mitään ei tehdä. Ruotsi ja Tanska eivät niele sitä, että täältä tuodaan tuettuja elintarvikkeita sotkemaan niiden markkinoita. Pienet sievät tilat ovat söpöjä ja nostalgisia minunkin mielestäni, ne eivät kuitenkaan elätä. Jo nyt maaseudulla suuremmalla osalla on muita tulonansaitsemiskeinoja kuin maanviljelys. Jatkossa iso osa näistä elinkeinosta tulee häviämään, koska ne ovat niin sidoksissa puuteollisuuteen.
En kiistä metsäteollisuuden merkittävyyttä, sitä se on edelleen, vaikka supistuu koko ajan. Syrjäseutujen teollisuuspaikkakunnat ovat ongelma minustakin, kun elämä siellä on täysin tehtaan varassa. Jos esimerkiksi Mäntästä loppuisi paperintuotanto, niin se tuhoaisi koko kaupungin.
Maanviljelystä ilmeisesti jäämme erimielisiksi, vaikken suurtiloja vastustakaan, kun vain katson, että niiden rinnalla pitäisi olla pieniä. Ellei pienuus kannata, niin tiloja ei synny, mutta mahdollisuus niiden toiminnalle pitäisi taata mm. varmistamalla, että pientilojenkin tuotteilla on markkinointikanava kaupan ketjujen kautta eikä vain toreilla ja halleissa.
-Jäbä
Maatilojen kannattavuuteen ja lähiruuan tuottamiseen, olisi jo nyt osassa maata toimivat ruokapiirit. Piirien perustaminen vaatii kohtalaisen tiiviin asutuksen ja myös sen, että kuljetuskustannuksia saataisiin vähennetyksi. Kuljetuskustannuksien alentaminen vaatii yhteistyötä tuottajien taholta.
Tässä eräs ruokapiiri.
http://www.ruokapiiri.fi/clientHome.php
Parempi vaihtoehto olisi saada lähiruoka suoraan markettien valikoimiin. Nyt se ei siellä ole, kun valikoimapäätöksiä ei tee kauppias, vaan ketjun keskusjohto helsingissä. Poikkeuskena vain isot Ptsimat ja City-marketit, mutta niissä lähiruoka, esim. leipä, on kallista, koska marketit perivät lähituottajilta erillisen vuokran siitä, että antavat heille myyntipaikan marketissaan.
Jos ruoan normaali markkinointikanava toimisi, ei ruokapiirejä tarvittaisi, mutta hyvä, että niitäkin on, koska ne havainnollistavat sen ongelman, jonka kauppa valikoimapolitiikallaan aiheuttaa.
-Jäbä
hyväksyy, mutta demarit ja pienituloiset kuluttajat ei hyväksy ;-))
Kepulaiset eivät maataloustukia poista. Sehän tietäisi samalla äänestäjien menetystä ja siihen ei kepulla ole varaa. Kukaan muuhan ei kepua äänestä kuin maalaiset ja kepun valheiden sumuttamat "kaupunkilaiset"
otsikossa kysymys ;-)))
Tuo kirjoitus on harvinaisen punnittua tosipuhetta. Ei olisi uskonut Ilkan pääkirjoitukseksi. asiahan on juuri niin kuin kirjoittaja sen saa. Historiaa myöten.