"Tuleeko tulevaisuuteen suhtautua ihmisen hyvyyteen uskovan valistushybriksen mukaisesti vai ihmisen langenneiisuuden tunnustavan realistisen ja uskonpuhdistukseen perustuvan vanhaeurooppalaisen perinteen pohjalta?" Teologian tohtori Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Juha Ahvio Nykypäivässä14.8.2009 s. 13
Erittäin johdatteleva kysymys. Kaiken lisäksi lukijoita johdetaan harhaan, koska uskonpuhdistus voi johtaa realismiin vain siinä tapauksessa, että se johtaa uskosta luopumiseen. Uskonnollinen tunnustus on aina jotain muuta kuin realismia.
Erittäin johdatteleva kysymys. Kaiken lisäksi lukijoita johdetaan harhaan, koska uskonpuhdistus voi johtaa realismiin vain siinä tapauksessa, että se johtaa uskosta luopumiseen. Uskonnollinen tunnustus on aina jotain muuta kuin realismia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valistus ja järki voittivat Euroopassa jo 1700-luvulla, mutta vieläkään eivät pappismiehet tunnu toipuneen tappiosta.
Tuo sana "valistushybris" on jonkinlainen 300 vuotta myöhässä oleva vittuilu valistusajan filosofeille ja tiedemiehille.
Kaksi vain? Onko valistus liiallista luottamusta tulevaisuuteen. Kyllä minä ainakin luotan enemmän ihmisten kykyyn toteuttaa humaanisuutta, kuin jähmettyä "realistiseen" uskonnollisuuteen. Jos tuolla nyt sitä tarkoitettiin.
Melko omituisia lauseita kuitenkin.
Herra Ahvio on miettinyt tarkkaan kysymyksenasettelun ja paljastaa jo sillä oman arvomaailmansa.
En muista, että oliko se Kotimaa-lehti, josta luin melko arvovaltaisen väitteen, että teologian opinnot antavat immuniteettia ateismia vastaan. Luultavasti sekulaari humanismi on on teologien pahin painajainen.
Jostain syystä "vanhaeurooppalaisesta perinteestä" on tehty hyve sen sisältöä edes määrittelemättä.
Lasi viiniä ja parlez-vous-francaisia? Vaiko Ranskan 1789 vallankumousta?
Sitaatti on calvinismia ihannoivasta laajemmasta artikkelista. Siinä määritellään jonkin verran tätä vanhaeurooppalaisen perinteen sisältöä, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että todella voisi päätellä sen olevan jollakin tapaa hyödyllistä. Joka tapauksessa pidän Ahvion kirjoitusta skandaalina, joka kertoo karua kieltä älyllisestä rappiosta Kokoomus-puolueen pää-äänenkannattajan sisällössä ja Kokoomuksen politiikassa.
siksi ne ovat siellä teologisessa niin hyviä niitä käsittelemään :)