Rehellisyys

Mummumuori täyttyikö uskollisuustarpeesi omissa suhteissasi 100 prosenttisesti?

Tästä lähtisinkin purkaan vyyhtiä eteenpäin.
Onko siis uskottomuudesta kertominen puolisolle hyvää tahtoa
vai pahansuopuutta vai mitä se on ?
Millaista rehellisyyttä uskoton toteuttaa kertomalla asiansa puolisolle ?

Suurennuslaisin alla. kirjoitti:

Tästä lähtisinkin purkaan vyyhtiä eteenpäin.
Onko siis uskottomuudesta kertominen puolisolle hyvää tahtoa
vai pahansuopuutta vai mitä se on ?
Millaista rehellisyyttä uskoton toteuttaa kertomalla asiansa puolisolle ?

Lue lisää

Rehellisyys on karua asioiden tunnustamista. Ei voi olla rehellinen, jos ei tunnusta uskottomuuttaan. Uskottomuutta ei haluta tunnustaa kun pelätään kumppanin reaktiota siihen. Tuskimpa kovin moni toteaa siihen: "Ai, no ihan kiva, että sait uusia kokemuksia."

Kun uskottomuus on kuitenkin tapahtunut, niin ensin kai pitäisi olla rehellinen itselleen. Miksi tein näin? Mitä haluan suhteeltani? Kunnioitanko enää puolisoani? Rehellisesti punnittuna, yhden illan suhteen tunnustaminen puolisolle on suuri riski suhteen tulevaisuutta ajatellen. Syrjähyppy ja epärehellisyys on myös suuri riski. Uskottomuuden tunnustaminen on karua, totuus tekee kipeää se on selvää. Helpompaa on haudata asia ja olla tunnustamatta. Vaatii nimittäin aika suurta ymmärrystä tajuta toisen uskottomuus, olkoonkin se vain hetken hairahdus.

Tältä pohjalta: kertominen ei ole hyvää tahtoa, eikä pahansuopuutta. Kertominen on karua rehellisyyttä, joka tekee kipeää puolin ja toisin. Se voi olla "synninpäästö", mutta se voi olla myös kaiken loppu. Olisi tietysti hyvä pyrkiä rehellisyyteen, mutta ihminen on inhimmillinen olento, ei täydellinen. Virheitä tehdään, joskus niistä oppiminen on liian myöhäistä.

xyz-69 kirjoitti:

Mummumuori täyttyikö uskollisuustarpeesi omissa suhteissasi 100 prosenttisesti?

on uskollisuustarve?

???? kirjoitti:

Rehellisyys on karua asioiden tunnustamista. Ei voi olla rehellinen, jos ei tunnusta uskottomuuttaan. Uskottomuutta ei haluta tunnustaa kun pelätään kumppanin reaktiota siihen. Tuskimpa kovin moni toteaa siihen: "Ai, no ihan kiva, että sait uusia kokemuksia."

Kun uskottomuus on kuitenkin tapahtunut, niin ensin kai pitäisi olla rehellinen itselleen. Miksi tein näin? Mitä haluan suhteeltani? Kunnioitanko enää puolisoani? Rehellisesti punnittuna, yhden illan suhteen tunnustaminen puolisolle on suuri riski suhteen tulevaisuutta ajatellen. Syrjähyppy ja epärehellisyys on myös suuri riski. Uskottomuuden tunnustaminen on karua, totuus tekee kipeää se on selvää. Helpompaa on haudata asia ja olla tunnustamatta. Vaatii nimittäin aika suurta ymmärrystä tajuta toisen uskottomuus, olkoonkin se vain hetken hairahdus.

Tältä pohjalta: kertominen ei ole hyvää tahtoa, eikä pahansuopuutta. Kertominen on karua rehellisyyttä, joka tekee kipeää puolin ja toisin. Se voi olla "synninpäästö", mutta se voi olla myös kaiken loppu. Olisi tietysti hyvä pyrkiä rehellisyyteen, mutta ihminen on inhimmillinen olento, ei täydellinen. Virheitä tehdään, joskus niistä oppiminen on liian myöhäistä.

Lue lisää

ei sitä suotta sanota että elämänkoulu on kova koulu.

Ei niihin todellisiin asioihin ja ytimiin päästä koskaan käsiksi, jos pelätään kipua. Sekä sitä omaa että toisen. Asiat vain muhivat paiseeksi, kun ne lakaistaan maton alle toistuvasti. Laitetaan laastaria laastarin päälle. Kannattaa ajatella pitkäjänteisesti, mikään ei tapahdu kerralla tai kahdellakaan. Vaaditaan aikaa.

Suurennuslaisin alla. kirjoitti:

Tästä lähtisinkin purkaan vyyhtiä eteenpäin.
Onko siis uskottomuudesta kertominen puolisolle hyvää tahtoa
vai pahansuopuutta vai mitä se on ?
Millaista rehellisyyttä uskoton toteuttaa kertomalla asiansa puolisolle ?

Lue lisää

tuolloin, se rehellisyys pitäisi olla mukana alusta asti siksi, että kun ne asiat lähtee lipsumaan sille suunnalle, että toisella tulee mieleen pettää niin se uskaltais puhua siitä miksi kokee, että jotain (seksi, tunnetta, läheisyyttä,...) on haettava muualta, miksi sitä ei saa suhteesta.

Itse olen pettämistä vastaan, mutta kauhean kovalla kädellä en tuomitse näitä, jotka ovat kertoneet tarpeistaan ja vastakaikua ei ole tullut. Se on lähinnä surullista, että niin epäsopivat on sitten liitossa. Mutta kun asioista puhuu rehellisesti on ainakin mahdollisuus, että homma saadaan pelaamaan. Se on ihan sama kuin se, että toinen kiristää seksillä; jollet tee niin et saa. Siinäkin on jotain epärehellistä. Miksi päästää tilanne tuollaiseksi, miksi ei voi puhua siitä, että ei halua toista jos asioista pitää riidellä, että ne tapahtuis. Sillä niinhän se monilla on, kun sovitut asiat ei toteudu niin se eka vie halut toiselta ja toinen kokee sen rangaistuksena ja sellaiseksihan se muodostuu kaavana toistuessaan ja molemmilla on paha olo asiasta. Eli se rehellisyys alusta asti, miten kokee asiat, mitä tuntee ja se rehellisyys myös hyvissä asioissa, kehuminen jne. Sillä luovitaan monesta karikosta.

mummomuori* kirjoitti:

on uskollisuustarve?

Mummumuori et vastannutkaan rehellisesti täyttyikö uskollisuustarpeesi
kaikissa suhteissa vaan kiersit kysymyksen,= ) siis sinulla on uskollisuustarve .

?----------------------? kirjoitti:

Mummumuori et vastannutkaan rehellisesti täyttyikö uskollisuustarpeesi
kaikissa suhteissa vaan kiersit kysymyksen,= ) siis sinulla on uskollisuustarve .

Etkö tiedän miehen asiaan tarvitset uskollisuutta suhteessa ollessi?

ä______________________ö kirjoitti:

Etkö tiedän miehen asiaan tarvitset uskollisuutta suhteessa ollessi?

ja promilleja oli?

En kiertänyt kysymystä vaan en ymmärtänyt sitä. Kyse ei ole mistään ihmisen perustarpeista. Kyse on siis ihan muusta.

Tätä toista en ymmärrä sitä vähääkään…

Mihin asiaan tarvitsen uskollisuutta?

Sehän on minun oma vapaa valinta, olenko seksuaalisesti uskollinen vai en. Sehän sovitaan aina toisen osapuolen kanssa, eikä vain? Omasta puolestani olen halunnut olla uskollinen, koska se sopii minun arvomaailmaani, sekä siksi että koen sen hyvänä ja suhdetta vahvistavana asiana.

mummomuori* kirjoitti:

ja promilleja oli?

En kiertänyt kysymystä vaan en ymmärtänyt sitä. Kyse ei ole mistään ihmisen perustarpeista. Kyse on siis ihan muusta.

Tätä toista en ymmärrä sitä vähääkään…

Mihin asiaan tarvitsen uskollisuutta?

Sehän on minun oma vapaa valinta, olenko seksuaalisesti uskollinen vai en. Sehän sovitaan aina toisen osapuolen kanssa, eikä vain? Omasta puolestani olen halunnut olla uskollinen, koska se sopii minun arvomaailmaani, sekä siksi että koen sen hyvänä ja suhdetta vahvistavana asiana.

Lue lisää

Itsemääräämisoikeuteen kuuluu oma vapaa valinta ja päätös siitä
haluaako antaa toiselle uskollisuutta vai ei?
Uskottomuus on aina oma valinta.
Tästä omasta valinnasta seurauksena on mahdollisten sopimusten rikkominen,
mikäli on puolison kanssa uskollisuussopimus .
Sopiminen ei takaa uskollisuuden täyttä toteutumista vasta oma valinta
tekee siitä pitävän eli täyttyykö uskollisuus kohdallasi ?
Uskottomuutta ei olisi olemassa mikäli toinen sen tilan valitsee siinä loukkaavassa
muodossa .
Sopimukset ovat taasen asioita joita sovitaan puolison kanssa tai ei
tai sitten mikä pahinta oletetaan toisen olevan uskollinen automaattisesti .
Uskollisuustarve on kyllä sanana vähän ontuva.
Onko uskottomuus ihmisen tarve ?
Jokainen määrittää itse myös puolisonsa kanssa tarvitsevatko suhteessaan
uskollisuutta ?
Olettaisin heidän tarvitsevan uskollisuutta vaikkapa luottamuksen ylläpitoon
välillään.

Suurennuslaisin alla. kirjoitti:

Tästä lähtisinkin purkaan vyyhtiä eteenpäin.
Onko siis uskottomuudesta kertominen puolisolle hyvää tahtoa
vai pahansuopuutta vai mitä se on ?
Millaista rehellisyyttä uskoton toteuttaa kertomalla asiansa puolisolle ?

Lue lisää

Puoliso, joka kertoo uskottomudestaan puolisolle, on heikko ihminen, jonka ei olisi koskaan pitänyt ollakaan uskoton. Sellainen ihminen ei kykene itse kantamaan vastuuta teoistaan ja hups, kieräyttää ne sen rakaan puolison harteille, hänen taakakseen. Aivan kuin lainannostanut henkilö jättää lyhennykset maksamatta ja jättää lyhenykset korkoineen takaajien hoidettavaksi. En näe kovinkaan suurta eroa noiden kahden ihmistyypin välillä, jotka eivät hoida itse omia asioitaan, kärsi ihan itse aiheuttamian ahdistuksia, joita uskottomuus tai vähissä varoissa lainan maksamatta jättäminen voi joillekin aiheutta. Noh, kerrankos ihmiset virheitä tekee ja aika usein lasku tulee sitä kautta maksettavaksi.

simpukantytär kirjoitti:

Puoliso, joka kertoo uskottomudestaan puolisolle, on heikko ihminen, jonka ei olisi koskaan pitänyt ollakaan uskoton. Sellainen ihminen ei kykene itse kantamaan vastuuta teoistaan ja hups, kieräyttää ne sen rakaan puolison harteille, hänen taakakseen. Aivan kuin lainannostanut henkilö jättää lyhennykset maksamatta ja jättää lyhenykset korkoineen takaajien hoidettavaksi. En näe kovinkaan suurta eroa noiden kahden ihmistyypin välillä, jotka eivät hoida itse omia asioitaan, kärsi ihan itse aiheuttamian ahdistuksia, joita uskottomuus tai vähissä varoissa lainan maksamatta jättäminen voi joillekin aiheutta. Noh, kerrankos ihmiset virheitä tekee ja aika usein lasku tulee sitä kautta maksettavaksi.

Lue lisää

joka Ei taas kerro uskottomuudestaan puolisolle... onko hän sitten jotenkin vahvempi tai parempi ihminen?

aloittaja... kirjoitti:

joka Ei taas kerro uskottomuudestaan puolisolle... onko hän sitten jotenkin vahvempi tai parempi ihminen?

Aina on olemassa itseäsi parempia ja huonompia, vahvempia ja heikompia ihmisiä. Minusta ihminen, joka on itsensä ja omien tekemistensä kanssa sopusoinnussa, pystyy kantamaan tekojensa seuraukset on sisäisesti vahva. Silti meistä jokainen täällä toisiamme tarvitsemme, emme kukaan yksin tätä reissua taivalla. Ja jokainen meistä tekee myös virheitä, kukaan meistä ei ole virheetön. Uskottomuus on virhe sellaiselle henkilölle, joka ei sen seurauksia voi itse kantaa. Ehkäpä kertomisen tarkoituksena onkin aikaansaada ero...

simpukantytär kirjoitti:

Aina on olemassa itseäsi parempia ja huonompia, vahvempia ja heikompia ihmisiä. Minusta ihminen, joka on itsensä ja omien tekemistensä kanssa sopusoinnussa, pystyy kantamaan tekojensa seuraukset on sisäisesti vahva. Silti meistä jokainen täällä toisiamme tarvitsemme, emme kukaan yksin tätä reissua taivalla. Ja jokainen meistä tekee myös virheitä, kukaan meistä ei ole virheetön. Uskottomuus on virhe sellaiselle henkilölle, joka ei sen seurauksia voi itse kantaa. Ehkäpä kertomisen tarkoituksena onkin aikaansaada ero...

Lue lisää

pettäjä haluaa tunnustaa päästäkseen syyllisyydestä. Meitä on monenlaisia ihmisiä. yhdelle kerta hairahdus ei ole mitään, toiselle se koettelee omatuntoa ja on pakko tunnustaa.

En kuvittelekkaan olevani muita parempi ihminen. Luultavasti olen siinä jonossa aika loppupäässä. Itse kannatan rehellisyyttä ja puolison oikeutta tietää tekemisistäni. Pyrin jonkinlaiseen sielujen sympatiaan... Ei minua pelota olla rehellinen puolisolleni ja paljastaa hyvien ominaisuuksieni lisäksi myös vajavuuteni. Kun kumppanini tuntee minut ja minä tunnen hänet on helpompaa hyväksyä toisen ihmisen inhimmillisyys ja mahdollisessa kriisitilanteessa ymmärtää paremmin hänen tekonsa, virheensä. Rehellisyys on silloin se kova perusta, josta suhdetta on vielä mahdollista jatkaa ja toisen virheen voi antaa myös anteeksi. Anteeksiantamista tuskin voi olla ilman vilpitöntä rehellisyyttä?

mummomuori* kirjoitti:

ei sitä suotta sanota että elämänkoulu on kova koulu.

Ei niihin todellisiin asioihin ja ytimiin päästä koskaan käsiksi, jos pelätään kipua. Sekä sitä omaa että toisen. Asiat vain muhivat paiseeksi, kun ne lakaistaan maton alle toistuvasti. Laitetaan laastaria laastarin päälle. Kannattaa ajatella pitkäjänteisesti, mikään ei tapahdu kerralla tai kahdellakaan. Vaaditaan aikaa.

Lue lisää

Niin mummumuori .Rehellisyydestä sen verran .
Mistä luulet johuvan kun eräässä perheneuvolassa on taasen eräs henkilökuntaan kuuluvan neuvojan käsitys rehellisyydestä menee näin: On jokaisen oma asia kertooko kertooko hän puolisolleen pettämisestään vai
ei ?

Tarkoitan tällä rehellisellä esimerkillä juuri valaista tätä seikka ette perheneuvoloissakaan olla samoilla linjoilla mitä itse olet?

-------on kirjoitti:

Niin mummumuori .Rehellisyydestä sen verran .
Mistä luulet johuvan kun eräässä perheneuvolassa on taasen eräs henkilökuntaan kuuluvan neuvojan käsitys rehellisyydestä menee näin: On jokaisen oma asia kertooko kertooko hän puolisolleen pettämisestään vai
ei ?

Tarkoitan tällä rehellisellä esimerkillä juuri valaista tätä seikka ette perheneuvoloissakaan olla samoilla linjoilla mitä itse olet?

Lue lisää

yhteydestään, on mahdotonta tulkita sitä kunnolla. Mikä oli tilanne? Missä yhteydessä näin sanottiin?

HUOM En toimi perheneuvolassa!

Aina lähdetään siitä, että jokainen yksilö ja pari tekee ne omat ratkaisunsa. Sitä ei kukaan toinen voi PÄÄTTÄÄ, ei edes KÄSKEÄ. Mutta jos lähdetään pohtimaan sitä, mitä eri toimintamalleja meillä on ja kuinka ne vaikuttavat, sekä niiden mahdollisia seurauksia, kyse on aivan eri jutusta.

Kärjistetysti: Jos ihminen haluaa lyödä vaikka päätään seinään, hän lyö jos niin haluaa. Häneltä tosin voi kysyä, onko tuo ihan järkevää? Kun tämä henkilö valittaa sitten päänsärkyä, niin kuinka siihen tulisi vastata?

Ehkä voi pohtia syitä, miksi hän haluaa tehdä itselleen pahaa? Tai sitä, mitä hän kokee saavansa tuosta? Miettiä mitä kaikkia seurauksia tuosta on? Koen että nämä ketjut ovat juuri sitä pohdintaa!

Jos kuitenkin asianomainen haluaa edelleen lyödä sitä päätään seinään, niin kuka häntä siitä estää? Jospa tuo toteamus liittyi tällaiseen tilanteeseen? Ehkä hän jonain päivänä viimein oivaltaa, että päätä ei särje kun lakkaa lyömästä sitä seinään.

että osasitkin sanoa! Eipä tuohon liene lisättävää...

Ei se nyt tarkoita sitä hyvänen aika mikäli ei kerro puolisolleen uskottomuudesta suoraan seurauksena etteikö ihminen mielessään kykene arvioimaan tekemänsä
virheen seurauksia. Ei yhden virheen tekeminen johda automaattisesti katkeruuden tielle .Jos joku jättää kertomatta tekemänsä vääryyden puolisolleen
ei automaattomasti johda mihinkään .Ei ihmisen katkeruuteen tarvita
epärehellisyyttä .Ihminen tulee katkeraksi mistä milloinki jot joutuu työttömäksi
.Uskolliset puolisot katkeroittavat ja hapattavat oman liittonsa tilaa vaikka
loppuelämäksi monenlaisella vittuilulla jos niin tahtovat.
Uskon et ukoton itse mikäli on tasapainoinen ihminen kykenee hallitsemaan
ja kantamaan omien päätöstensä tilan.
Mutta taasen puolisohan siinä katkeroituu mikäli toinen on uskoton tai
ainakin muuttuu tiedon saatuaan häntä kohtaan kaunaiseksi.

joopa joo kirjoitti:

Ei se nyt tarkoita sitä hyvänen aika mikäli ei kerro puolisolleen uskottomuudesta suoraan seurauksena etteikö ihminen mielessään kykene arvioimaan tekemänsä
virheen seurauksia. Ei yhden virheen tekeminen johda automaattisesti katkeruuden tielle .Jos joku jättää kertomatta tekemänsä vääryyden puolisolleen
ei automaattomasti johda mihinkään .Ei ihmisen katkeruuteen tarvita
epärehellisyyttä .Ihminen tulee katkeraksi mistä milloinki jot joutuu työttömäksi
.Uskolliset puolisot katkeroittavat ja hapattavat oman liittonsa tilaa vaikka
loppuelämäksi monenlaisella vittuilulla jos niin tahtovat.
Uskon et ukoton itse mikäli on tasapainoinen ihminen kykenee hallitsemaan
ja kantamaan omien päätöstensä tilan.
Mutta taasen puolisohan siinä katkeroituu mikäli toinen on uskoton tai
ainakin muuttuu tiedon saatuaan häntä kohtaan kaunaiseksi.

Lue lisää

aika lailla ajatuksen virtaa. Olen pahoillani, mutta siitä on vaikeaa saada selvää.

Eli onko sinun mielestäsi huono asia olla rehellinen?

Katkeruus syntyy kuitenkin siitä, ettei enää halua uskoa mihinkään hyvään, eteenkään siihen että sinua kohtaa oltaisiin rehellisiä.

Onko uskoton ihminen tasapainoinen?

mummomuori* kirjoitti:

aika lailla ajatuksen virtaa. Olen pahoillani, mutta siitä on vaikeaa saada selvää.

Eli onko sinun mielestäsi huono asia olla rehellinen?

Katkeruus syntyy kuitenkin siitä, ettei enää halua uskoa mihinkään hyvään, eteenkään siihen että sinua kohtaa oltaisiin rehellisiä.

Onko uskoton ihminen tasapainoinen?

Lue lisää

En tiedä onko uskoton ihminen tasapainoinen vai ei ?
Ihmisen psyykkinen tasapaino rakentuu lapsuudesta asti
Olen tavannut ihmisiä jotka ovat uskollisia mutta ovat psyykkeeltään
hauraita ja tasapainottomia oman elämänsä tilassa
Olettaisin että uskottomienkin joukkoon mahtuu sekä tasapainoisia ja
tasapainottomia ihmisiä
Enkä edes usko olevan mitään erityistä ihmisryhmää joka edustaisi
erikseen uskollista tai uskotonta ihmisryhmää.
Tähän uskollisuuden toteutumiseen vaikuttaa suurelta osin ihmisen moraalikäsitteet jotka ovat pikkuhiljaa muuttumassa täysin.
Avioeroja paheksuttiin aiemmin suurella kädellä .Mihin on tultu ?
Avioerot ovat jo jokapäiväistä ihmisen arkipäivää.
Mistä voit tietää uskottoman muuttuvan loppuelämäkseen katkeraksi
tai vihaavaksi .En aina oikein mummomuori ymmärrä näitä sinun musta
-valkoisia kommenttejasi
Onko huono asia olla rehellinen ?
Voisin yhtä hyvin kysyä onko hyvä asia aina olla rehellinen ?
Vastauksena sanon, katson itse oikeudekseni olla rehellinen silloin kun
tunnen siihen tarvetta .
Rehellisyyttä tulee käyttää harkite!
Mielenrauha on asia jota vaalin se riittää kun mielessäni on rauha ja tasapaino.
Pikemminkin pyrin ymmärtämään ihmistä ,hänen tekojaan tuomitsemin puolesta.
Näin saavutan itsellenikin tasapainoa, asioissa joita on vaikea käsittää .
Miksi joku ihminen toimi minua kohtaan oman käsitykseni mukaan väärin?
Rehellisyys on myös julmaa ja aiheuttaa katkeruutta ja epäsopua elämään.
Aiemmin elämässä olin melko vaativa rehellisyydessä ja sen määritteissä
Asioiden oli oltava ehdottomia ,kuten itse niistä ajattelin myös toisen osapuolen
oli kyettävä täyttämään oma rehellisyystarpeeni.(aika itsekästä )
Rehellisyys saattaa avata solmuja, yhtälailla voi tehdä solmuista entistä
tiukempia.

Toisilta ihmisiltä asioita voi salata, muttei koskaan itseltään. Itselleen on oltava rehellinen - siitä jää aivan satavarmasti kiinni. Tai no, tunnen kyllä ihmisiä, jotka onnistuvat siinäkin ja höyrähtävät omaan uskoonsa itsestänsä.

Se, että valehtelee on eri asia, kuin että jättää jotain kertomatta ja pitää omana tietonaan. Mielestäni ihminen on epärehellinen kun valehtelee, ei silloin kun jättää jotakin kertomatta. Puhutaanpa tässä nyt uskottomuudesta, politiikasta, yrityksen tai kotitalouden taloustilanteesta, oman perheen tulevaisuuden suunnittelusta, ruokaresepteistä...

On paljon tilanteita, ettei aivan kaikkea voi aivan kaikille huutaa ääneen. Vaikka kun jossakin tuolla yllä joku työpakalla haistatti toiselle töihin tullessaa, ei hänenkään ehkä olisi ollut viisasta ihan kaikkia omia asioita (vitutustaan) läimäyttää päin naamaa toiselle. Ei se tee kaverista epärehellistä, jos se pitääkin oman pahan olon omana tietonaan, eikä rehellistä, että haistattaa päin naamaa.

Mutta itselleen pitää olla rehellinen, eikä pidä tehdä sellaisia tekoja, joiden kanssa ei itse pysty elämään. Jos ei pysty lainaa maksamaan, ei sitä pidä ottaa.

--------ö-ä-ö. kirjoitti:

En tiedä onko uskoton ihminen tasapainoinen vai ei ?
Ihmisen psyykkinen tasapaino rakentuu lapsuudesta asti
Olen tavannut ihmisiä jotka ovat uskollisia mutta ovat psyykkeeltään
hauraita ja tasapainottomia oman elämänsä tilassa
Olettaisin että uskottomienkin joukkoon mahtuu sekä tasapainoisia ja
tasapainottomia ihmisiä
Enkä edes usko olevan mitään erityistä ihmisryhmää joka edustaisi
erikseen uskollista tai uskotonta ihmisryhmää.
Tähän uskollisuuden toteutumiseen vaikuttaa suurelta osin ihmisen moraalikäsitteet jotka ovat pikkuhiljaa muuttumassa täysin.
Avioeroja paheksuttiin aiemmin suurella kädellä .Mihin on tultu ?
Avioerot ovat jo jokapäiväistä ihmisen arkipäivää.
Mistä voit tietää uskottoman muuttuvan loppuelämäkseen katkeraksi
tai vihaavaksi .En aina oikein mummomuori ymmärrä näitä sinun musta
-valkoisia kommenttejasi
Onko huono asia olla rehellinen ?
Voisin yhtä hyvin kysyä onko hyvä asia aina olla rehellinen ?
Vastauksena sanon, katson itse oikeudekseni olla rehellinen silloin kun
tunnen siihen tarvetta .
Rehellisyyttä tulee käyttää harkite!
Mielenrauha on asia jota vaalin se riittää kun mielessäni on rauha ja tasapaino.
Pikemminkin pyrin ymmärtämään ihmistä ,hänen tekojaan tuomitsemin puolesta.
Näin saavutan itsellenikin tasapainoa, asioissa joita on vaikea käsittää .
Miksi joku ihminen toimi minua kohtaan oman käsitykseni mukaan väärin?
Rehellisyys on myös julmaa ja aiheuttaa katkeruutta ja epäsopua elämään.
Aiemmin elämässä olin melko vaativa rehellisyydessä ja sen määritteissä
Asioiden oli oltava ehdottomia ,kuten itse niistä ajattelin myös toisen osapuolen
oli kyettävä täyttämään oma rehellisyystarpeeni.(aika itsekästä )
Rehellisyys saattaa avata solmuja, yhtälailla voi tehdä solmuista entistä
tiukempia.

Lue lisää

Pakko kysyä onko äidinkielesi suomi? Ei tarvitse vastata, mutta tuo lauseiden muodostaminen tekee kirjoituksestasi hyvin vaikeasti ymmärrettävää.

Olen aivan samaa mieltä, että pitää pyrkiä ymmärtämään eikä tuomitsemaan. Terveen järjen käyttö on toki sallittua, missään asiassa ehdottomuus ei ole hyväksi.

Moraalikäsitykset tietysti muuttuvat, niinhän ne ovat muuttuneet vuosisatoja. On hyvä jos tuntee vaikkapa historiaa, josta voi peilata nykyaikaa. Eikä tarvitse mennä kauas. Olen itse ollut nuori 70 –luvulla. Kun olin aikuisena sinkkuna n. 10 vuotta, yllätyksekseni asenteet olivat seksin osalta muuttuneet kielteisemmiksi. Eli nyt on alkamassa uusi puritaanisuuden kausi.

En ole väittänyt uskottoman ”muuttuvan” loppuelämäkseen katkeraksi. Tarkoitatko ehkä sitä että epärehellinen ihminen alkaa nähdä muissakin vain epärehellisyyttä ja näin kyynistyy pikkuhiljaa?

Kerro esimerkki milloin rehellisyys on julmaa ja aiheuttaa katkeruutta ja epäsopua? Tarkastelen asioita pitkällä aikavälillä, enkä vain hetkeä kerrallaan.

Niin, olen optimisti ja ”sinisilmäinen” toisinaan. Lähden siitä uskosta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja haluaa pyrkiä hyvään. Hän on myös minua kohtaan rehellinen (järkevissä määrin ja etenkin keskeisissä asioissa). Ymmärrän, että toisinaan voi olla epärehellinen ja siihen on syynsä. Hyväksyn sen.

Salaisuudet ja valheet sattuvat usein vain eniten omaan nilkkaan. Jos minua on johdettu harhaan ja olen toisen mielestä käyttäytynyt tai reagoinut ”väärin”, en voi olla kuin pahoillani hänen puolestaan. Mikäli tuosta on koitunut jotain pahaa minulle, en näe syytä altistaa itseäni enempiin harhaanjohtamisiin, eli minulla ei ole syytä uskoa häntä enää tuon jälkeen.

Se että sanon ääneen, eli varoitan jo etukäteen, että minulle saa valehdella mutta ei montaa kertaa, ei mielestäni ole vaatimista. Nostan vain esiin sen, että vastuu seurauksista siirtyy sille valehtelijalle. Hän ei voi puolestaan vaatia minulta ”järkevää” käyttäytymistä, etenkin jos jatkaa valehteluaan. Eli hän valitsee, kuinka toimii. Hän voi valita koska olen sanonut sen rehellisesti hänelle.

Rehellisyys ei siis ole minulle tarve, vaan yksi elämän perusarvoista. En voi vaatia sitä kuin itseltäni. Kun toinenkin haluaa olla rehellinen, syntyy hyvä ihmissuhde. Syntyy aito vuorovaikutus, eikä näytelmää tai pelaamista.

simpukantytär kirjoitti:

Toisilta ihmisiltä asioita voi salata, muttei koskaan itseltään. Itselleen on oltava rehellinen - siitä jää aivan satavarmasti kiinni. Tai no, tunnen kyllä ihmisiä, jotka onnistuvat siinäkin ja höyrähtävät omaan uskoonsa itsestänsä.

Se, että valehtelee on eri asia, kuin että jättää jotain kertomatta ja pitää omana tietonaan. Mielestäni ihminen on epärehellinen kun valehtelee, ei silloin kun jättää jotakin kertomatta. Puhutaanpa tässä nyt uskottomuudesta, politiikasta, yrityksen tai kotitalouden taloustilanteesta, oman perheen tulevaisuuden suunnittelusta, ruokaresepteistä...

On paljon tilanteita, ettei aivan kaikkea voi aivan kaikille huutaa ääneen. Vaikka kun jossakin tuolla yllä joku työpakalla haistatti toiselle töihin tullessaa, ei hänenkään ehkä olisi ollut viisasta ihan kaikkia omia asioita (vitutustaan) läimäyttää päin naamaa toiselle. Ei se tee kaverista epärehellistä, jos se pitääkin oman pahan olon omana tietonaan, eikä rehellistä, että haistattaa päin naamaa.

Mutta itselleen pitää olla rehellinen, eikä pidä tehdä sellaisia tekoja, joiden kanssa ei itse pysty elämään. Jos ei pysty lainaa maksamaan, ei sitä pidä ottaa.

Lue lisää

Se että jättää jotain kertomatta on eri asia kuin valehdella. Salailu voi myös olla epärehellisyyttäkin. Jos olen tehnyt jotain, minkä tiedän vääräksi ja kertomatta jättäminen säästää minut seurauksilta, niin jos jätän kertomatta sen se voi olla yhtä kuin valehtelu.


Otan esimerkin joka ei ole parisuhteesta

Joudun esim. työni vuoksi salaamaan paljon asioita. Se on toisinaan raskasta. Voin vain puhua yleisellä tasolla niistä, en jonkun yksittäisen ihmisen asioista. On tarkkaan mietittävä mitä voi sanoa ja mitä ei. Kyse on silloin suojelusta, pyritään tämän ihmisen hyvään.

Jos tietooni kuitenkin tulee jotain rikollista tai rikoksen suunnittelua (näitäkin toisinaan on), tietyiltä osin salassapitovelvollisuus raukeaa. On tarkkaan otettava selvää, missä raja kulkee, eli millaiset rikokset ovat ehdottomasti paljastettava. Ellei tule itselle syytöstä siitä, että on itse rikollinen eli suojellut rikollista. Pyrin siihen etten kuitenkaan toimi toisen selän takana.

Onneksi ei vielä ole käynyt niin, mutta sekin on mahdollista, että rikos paljastuu ja osallisuus siitä tulee ilmi. Kun sitten on kuulustelussa, ja salaan asian (en ole ”ymmärtänyt”, en ole ”kuullut” tai vaikeneminen) tai valehtelen, joudun siitä itse vastuuseen. Tämän tyyppiseen salailuun/valehteluun en kykene.

Parisuhteessakin on näitä tilanteita.

Et kerro puolisolla vaikka että olet hedelmätön vaikka hän uhkuu innosta saada lapsia. Et kerro että tilillä ei ole rahaa, ja hän ostelee innoissaan kaikkea kivaa, koska uskoo toisin. Et kerro että olet menettänyt luototietosi, kun haaveilette vaikka autosta tai uusista kännyköistä jne. Et kerro että olet jäänyt työttömäksi vaikka lähdetkin joka aamu johonkin. Et kerro että hän on satuttanut sinua sanomisillaan vaan itkeskelet yksinäsi. Et kerro kun hän ihmettelee esim. seksuaalista haluttomuuttasi, vaan masennut yksinäsi. Kun mielipidettäsi kysytään vaikka lomamatkoista, harrastuksista, et sano mitään vaan salaat eriävän mielipiteesi. jne.

Otetaan vaikka rahatilanne. Olen itse saanut vaikka sakon ja maksanut sen. Tili jää nollille. Haluan salata tapahtuneen, ehkä hirvittää se ryöppy joka siitä voi seurata, enkä jaksa kuunnella sitä. Sitten täytyykin hankkia esim. jotain kotiin, mutta ei voi sanoa ettei sitä rahaa ole. Alkaa ahdistava pähkäily, mistä tuon summan saisi kasaan ettei toinen huomaa mitään. ehkä saa pikavippiä, ehkä tutuilta jne. Miten arvelisit sen vaikuttavan keskinäiseen kanssakäymiseen?

Sitten kuukausien päästä asia paljastuu, ihan vain ohimennen. Mitä arvelisi tuosta seuraavan? Miltä sinusta tuntuisi tuossa vaiheessa?

Nämä muuten ovat tavallisia tilanteita monessa perheessä

mummomuori* kirjoitti:

Se että jättää jotain kertomatta on eri asia kuin valehdella. Salailu voi myös olla epärehellisyyttäkin. Jos olen tehnyt jotain, minkä tiedän vääräksi ja kertomatta jättäminen säästää minut seurauksilta, niin jos jätän kertomatta sen se voi olla yhtä kuin valehtelu.


Otan esimerkin joka ei ole parisuhteesta

Joudun esim. työni vuoksi salaamaan paljon asioita. Se on toisinaan raskasta. Voin vain puhua yleisellä tasolla niistä, en jonkun yksittäisen ihmisen asioista. On tarkkaan mietittävä mitä voi sanoa ja mitä ei. Kyse on silloin suojelusta, pyritään tämän ihmisen hyvään.

Jos tietooni kuitenkin tulee jotain rikollista tai rikoksen suunnittelua (näitäkin toisinaan on), tietyiltä osin salassapitovelvollisuus raukeaa. On tarkkaan otettava selvää, missä raja kulkee, eli millaiset rikokset ovat ehdottomasti paljastettava. Ellei tule itselle syytöstä siitä, että on itse rikollinen eli suojellut rikollista. Pyrin siihen etten kuitenkaan toimi toisen selän takana.

Onneksi ei vielä ole käynyt niin, mutta sekin on mahdollista, että rikos paljastuu ja osallisuus siitä tulee ilmi. Kun sitten on kuulustelussa, ja salaan asian (en ole ”ymmärtänyt”, en ole ”kuullut” tai vaikeneminen) tai valehtelen, joudun siitä itse vastuuseen. Tämän tyyppiseen salailuun/valehteluun en kykene.

Parisuhteessakin on näitä tilanteita.

Et kerro puolisolla vaikka että olet hedelmätön vaikka hän uhkuu innosta saada lapsia. Et kerro että tilillä ei ole rahaa, ja hän ostelee innoissaan kaikkea kivaa, koska uskoo toisin. Et kerro että olet menettänyt luototietosi, kun haaveilette vaikka autosta tai uusista kännyköistä jne. Et kerro että olet jäänyt työttömäksi vaikka lähdetkin joka aamu johonkin. Et kerro että hän on satuttanut sinua sanomisillaan vaan itkeskelet yksinäsi. Et kerro kun hän ihmettelee esim. seksuaalista haluttomuuttasi, vaan masennut yksinäsi. Kun mielipidettäsi kysytään vaikka lomamatkoista, harrastuksista, et sano mitään vaan salaat eriävän mielipiteesi. jne.

Otetaan vaikka rahatilanne. Olen itse saanut vaikka sakon ja maksanut sen. Tili jää nollille. Haluan salata tapahtuneen, ehkä hirvittää se ryöppy joka siitä voi seurata, enkä jaksa kuunnella sitä. Sitten täytyykin hankkia esim. jotain kotiin, mutta ei voi sanoa ettei sitä rahaa ole. Alkaa ahdistava pähkäily, mistä tuon summan saisi kasaan ettei toinen huomaa mitään. ehkä saa pikavippiä, ehkä tutuilta jne. Miten arvelisit sen vaikuttavan keskinäiseen kanssakäymiseen?

Sitten kuukausien päästä asia paljastuu, ihan vain ohimennen. Mitä arvelisi tuosta seuraavan? Miltä sinusta tuntuisi tuossa vaiheessa?

Nämä muuten ovat tavallisia tilanteita monessa perheessä

Lue lisää

Olettaisin tilanteeseen vaikuttavan molempien puolisoiden salaamiset .
Siis ensin olisi kysyttävä itseltä mitä tärkeitä asioita olen itse salannut
puolisoltani ?.Olenko itsekkin syyllistynyt johonkin rikkeeseen joka ei tule
näin selvästi ilmitullut esiin ?
Millä tavoin olen kohdellut puolisoani ?
Olisiko tästä seurauksena myös salailun tarve?
Onko puolisollani aiemmassa elämässään ollut tarvetta salailuun juuri
raha-asioissa.
Itse kysyisin myös mistä syystä minulta salataan asioita ?
Ja myös miksi toisella on tarvetta salata yhteisiä asioita joka vaikuttaa
minun luottamukseeni toista kohtaan?
Raha-asioissahan usein on kysymys vallasta ?
Taasen johtopäätöksenä ei voida olettaa lainkaan uskottomuuden salaamisen
olevan yhteydessä raha-asioiden salaamisiin. Yhtä lailla uskollinen puoliso voi
salata ja vetää rahaa omalle tililleen vaikka ylimääräisitä ylitöistään joista ei ole
vain tullut "maininneeksi" mitään ?
Oikeastaan kysymyksesi mummumuori miltä itsestä tuntuisi on kovin naivi ,koska
oletan sinunkin kykenevän ajattelemaan itse miltä yleensä tällaiset asiat tuntuvat
ihmisistä ?
Lisäksi mielessä voidaan salata toiselta yhtä sun toista ?

mummomuori* kirjoitti:

Se että jättää jotain kertomatta on eri asia kuin valehdella. Salailu voi myös olla epärehellisyyttäkin. Jos olen tehnyt jotain, minkä tiedän vääräksi ja kertomatta jättäminen säästää minut seurauksilta, niin jos jätän kertomatta sen se voi olla yhtä kuin valehtelu.


Otan esimerkin joka ei ole parisuhteesta

Joudun esim. työni vuoksi salaamaan paljon asioita. Se on toisinaan raskasta. Voin vain puhua yleisellä tasolla niistä, en jonkun yksittäisen ihmisen asioista. On tarkkaan mietittävä mitä voi sanoa ja mitä ei. Kyse on silloin suojelusta, pyritään tämän ihmisen hyvään.

Jos tietooni kuitenkin tulee jotain rikollista tai rikoksen suunnittelua (näitäkin toisinaan on), tietyiltä osin salassapitovelvollisuus raukeaa. On tarkkaan otettava selvää, missä raja kulkee, eli millaiset rikokset ovat ehdottomasti paljastettava. Ellei tule itselle syytöstä siitä, että on itse rikollinen eli suojellut rikollista. Pyrin siihen etten kuitenkaan toimi toisen selän takana.

Onneksi ei vielä ole käynyt niin, mutta sekin on mahdollista, että rikos paljastuu ja osallisuus siitä tulee ilmi. Kun sitten on kuulustelussa, ja salaan asian (en ole ”ymmärtänyt”, en ole ”kuullut” tai vaikeneminen) tai valehtelen, joudun siitä itse vastuuseen. Tämän tyyppiseen salailuun/valehteluun en kykene.

Parisuhteessakin on näitä tilanteita.

Et kerro puolisolla vaikka että olet hedelmätön vaikka hän uhkuu innosta saada lapsia. Et kerro että tilillä ei ole rahaa, ja hän ostelee innoissaan kaikkea kivaa, koska uskoo toisin. Et kerro että olet menettänyt luototietosi, kun haaveilette vaikka autosta tai uusista kännyköistä jne. Et kerro että olet jäänyt työttömäksi vaikka lähdetkin joka aamu johonkin. Et kerro että hän on satuttanut sinua sanomisillaan vaan itkeskelet yksinäsi. Et kerro kun hän ihmettelee esim. seksuaalista haluttomuuttasi, vaan masennut yksinäsi. Kun mielipidettäsi kysytään vaikka lomamatkoista, harrastuksista, et sano mitään vaan salaat eriävän mielipiteesi. jne.

Otetaan vaikka rahatilanne. Olen itse saanut vaikka sakon ja maksanut sen. Tili jää nollille. Haluan salata tapahtuneen, ehkä hirvittää se ryöppy joka siitä voi seurata, enkä jaksa kuunnella sitä. Sitten täytyykin hankkia esim. jotain kotiin, mutta ei voi sanoa ettei sitä rahaa ole. Alkaa ahdistava pähkäily, mistä tuon summan saisi kasaan ettei toinen huomaa mitään. ehkä saa pikavippiä, ehkä tutuilta jne. Miten arvelisit sen vaikuttavan keskinäiseen kanssakäymiseen?

Sitten kuukausien päästä asia paljastuu, ihan vain ohimennen. Mitä arvelisi tuosta seuraavan? Miltä sinusta tuntuisi tuossa vaiheessa?

Nämä muuten ovat tavallisia tilanteita monessa perheessä

Lue lisää

Lain mukainen rikos on rikos, eiköhän tuo nyt ole itsekullekin päivänselvä asia. Ja noissa muissa esimerkeissähän ihminen ei uskalla kertoa omia tunteitaan tai tarpeitaan, ei ole uskaltanut ns. nostaa kissaa pöydälle. Siinä tapauksessa rinnastaisin ne uskottomuuteen, että parisuhteen seksitilanteeseen tyytymätön tekee ratkaisunsa aivan itse yrittämättä vähääkään korjata omaa parisuhdettaan.

Jos kuitenkin yrittää ja vastassa on se jyrä, joka sanoo vaikka, että ei tipu kuin sen kerran viikossa, tästä ei meillä keskustella, niin minusta ei sellaista tilannetta voi rinnastaa esimerkkeihisi. Tiedän, että joitakin ihmisiä on lähes mahdotonta saada keskustelemaan, saatika yhteistä ratkaisua hakemaan vaikka nyt seksitilanteen ratkaisemiseksi. Varmasti aika monen on vaikea myöntää, ettei itse pysty tyydyttämään kumppaninsa seksuaalisia tarpeita, kumppaninsa uskottomuden on monelle mahdottomalta tuntuva paikka.

Toistan taas, jos toista rakastaa todella ja tietää, ettei keskinäisen rakkauden väliin pääse mikään, niin rakkaalleen haluaa vain hyvää. Onnellinen ja tyytyväinen ihminen lisää onnea ja tyytyväisyyttä ympäristöönsä. Ahdistunut ja pahoinvoipa ihminen levittää ahdistusta ja pahaa oloa ympärilleen. Jos perheessä kaikki muuten on hyvin ja parisuhde muilta osin toimii, niin onko todella se ero ainoa oikea ratkaisumalli? Vai onko toisen ihmisen tyydyttävä sen vahvemman tahtoon ja sopeutettava oma elämänsä hänen tahtoon?

simpukantytär kirjoitti:

Lain mukainen rikos on rikos, eiköhän tuo nyt ole itsekullekin päivänselvä asia. Ja noissa muissa esimerkeissähän ihminen ei uskalla kertoa omia tunteitaan tai tarpeitaan, ei ole uskaltanut ns. nostaa kissaa pöydälle. Siinä tapauksessa rinnastaisin ne uskottomuuteen, että parisuhteen seksitilanteeseen tyytymätön tekee ratkaisunsa aivan itse yrittämättä vähääkään korjata omaa parisuhdettaan.

Jos kuitenkin yrittää ja vastassa on se jyrä, joka sanoo vaikka, että ei tipu kuin sen kerran viikossa, tästä ei meillä keskustella, niin minusta ei sellaista tilannetta voi rinnastaa esimerkkeihisi. Tiedän, että joitakin ihmisiä on lähes mahdotonta saada keskustelemaan, saatika yhteistä ratkaisua hakemaan vaikka nyt seksitilanteen ratkaisemiseksi. Varmasti aika monen on vaikea myöntää, ettei itse pysty tyydyttämään kumppaninsa seksuaalisia tarpeita, kumppaninsa uskottomuden on monelle mahdottomalta tuntuva paikka.

Toistan taas, jos toista rakastaa todella ja tietää, ettei keskinäisen rakkauden väliin pääse mikään, niin rakkaalleen haluaa vain hyvää. Onnellinen ja tyytyväinen ihminen lisää onnea ja tyytyväisyyttä ympäristöönsä. Ahdistunut ja pahoinvoipa ihminen levittää ahdistusta ja pahaa oloa ympärilleen. Jos perheessä kaikki muuten on hyvin ja parisuhde muilta osin toimii, niin onko todella se ero ainoa oikea ratkaisumalli? Vai onko toisen ihmisen tyydyttävä sen vahvemman tahtoon ja sopeutettava oma elämänsä hänen tahtoon?

Lue lisää

Ahaa

Tarkoitat oikeastaan tilannetta, jossa ei keskusteluyhteys pelaa lainkaan. Ongelmana on siis oikeastaan se, ei niinkään uskottomuus. Tällaisessa liitossa ei taida pelata muistakaan asioista keskusteleminen? No, tällainen tyrmääjä on itse aiheuttanut tilanteen. Muitakin hankaluuksia varmaan on? Jos nämä kaksi voivat elää suhteessa, joka on etäinen, niin mikäs siinä sitten. Tai lähteä hakemaan apua jostain.

Sattuuhan sitä että lopulta toiselta hermot pettää ja tykitetään lujilla. Uhataan pettämisellä ja ei salata sitä mitenkään. Ainakin uhotaan ja päissään tietysti. Varsin suomalainen malli : (

Toinen on jatkuvan valtataistelun aloitus, joka päättyy toraisaan eroon.

Kolmas on se hissun kissun pettäminen aikansa. Kun halut lopahtaa, loppuu suhdekin ja liittoa jatketaan entiseen malliin. Liian usein vain se kolmas osapuoli riitauttaa suhteen ja viimeistään suhteen loputtua paljastaa petoksen. Ellei sitten tieto valu muuta kautta ja vasta vuosien päästä. Harvemmin siis sujuu suunnitelmien mukaan. Voi olla vaihtoehto, mutta erittäin perustelluista syistä. Luulen että enemmän vanhuksilla toimiva.

Kyllä olen sitä mieltä että ei se ero ole aina ratkaisu, se saattaa olla jopa ”todellisuuspakoa”. Ei haluta kohdata todellisuutta vaan juostaan karkuun suhteesta, ettei asioista tarvitsisi käsitellä tai kohdata.

Ei se kuule aina ole niin selvää, mikä on rikos ja mikä ei! Ihan teoreettinen esimerkki: kaveri on päihdeongelmainen ja hän kertoilee huumeiden käytöstään. Tulee ilmi että hänen kaverinsa kasvattelee omia rehujaan ja myy niitä sitten kavereille.

Tämä kaveri on luottanut sinuun ja vaarannat hänen hoitonsa, jos annat rikoksen ilmi. Luottamus on avain kuntoutumiseen.

Toisaalta huumeidein myyjä(t) jatkaa toimintaansa. Jos paljastat hänet, henkilöllisyytesi tulee heidän tietoonsa. Voit joutua itse uhkan alaiseksi. Toisaalta menetät myös niiden käyttäjien luottamuksen, jotka mahdollisesti olisivat tulossa kuntoutukseen.

En ole tuossa työssä HUOM! Mutta tiedän tuttavien kautta. Laki sanoo että rikos on siinä määrin pieni, että sinun ei tarvitse sitä itse ilmoittaa. Samoin jos joudut oikeuteen, voit suojata osan salassapidolla. Jäljelle jää moraalinen vastuu. Eikä se ole helppo.

alkua vain kaikille ! kirjoitti:

Olettaisin tilanteeseen vaikuttavan molempien puolisoiden salaamiset .
Siis ensin olisi kysyttävä itseltä mitä tärkeitä asioita olen itse salannut
puolisoltani ?.Olenko itsekkin syyllistynyt johonkin rikkeeseen joka ei tule
näin selvästi ilmitullut esiin ?
Millä tavoin olen kohdellut puolisoani ?
Olisiko tästä seurauksena myös salailun tarve?
Onko puolisollani aiemmassa elämässään ollut tarvetta salailuun juuri
raha-asioissa.
Itse kysyisin myös mistä syystä minulta salataan asioita ?
Ja myös miksi toisella on tarvetta salata yhteisiä asioita joka vaikuttaa
minun luottamukseeni toista kohtaan?
Raha-asioissahan usein on kysymys vallasta ?
Taasen johtopäätöksenä ei voida olettaa lainkaan uskottomuuden salaamisen
olevan yhteydessä raha-asioiden salaamisiin. Yhtä lailla uskollinen puoliso voi
salata ja vetää rahaa omalle tililleen vaikka ylimääräisitä ylitöistään joista ei ole
vain tullut "maininneeksi" mitään ?
Oikeastaan kysymyksesi mummumuori miltä itsestä tuntuisi on kovin naivi ,koska
oletan sinunkin kykenevän ajattelemaan itse miltä yleensä tällaiset asiat tuntuvat
ihmisistä ?
Lisäksi mielessä voidaan salata toiselta yhtä sun toista ?

Lue lisää

kaiken sen salaamista, mikä vaikuttaa toiseen. Uskottomuus on niistä vain yksi.

Ihan hyvä että pohdit ensin sen oman puolesi. Sitten haluat ottaa selvää, miksi toinen menetteli niin.

Kyllä tiedän miltä se voisi tuntua, mutta en tiedä kysymättä, kuinka juuri sinä tuntisit!
Yhtälailla jos olisin ilkeä, väittäisin tämän olevan naivin kysymyksen:

Itse kysyisin myös mistä syystä minulta salataan asioita?

Kuvitteletko, että tuohon osaa vastata ihan noin vain? Hänenhän pitäisi olla tuolloin rehellinen ja vaikuttimena on kuitenkin se, ettei asiaa halua kohdata. Mitkä olisivat sinun mielestäsi niitä syitä?

Ehkä sinua ahdistaisi ja mieltäsi vaivaisi asia niin, että aloittaisit selvitystyön. Miettisit vaihtoehdot, mitä ne syyt voisivat olla. Kyselisit, aloittaisit keskusteluja ja samalla piinaisit tätä salailevaa puolisoa. Hän puolestaan puolustautuisi, hän kenties tuntisi häpeää. Asiasta tulisi useampi riita. Vaikka se selvitettäisiin, se vain pulpahtelisi sopivissa yhteyksissä esiin. Lopulta olisit loukkaantunut siitä, että puolisosi salaili asiaa. Et enää oikein pystyisi luottamaan häneen ainakaan siinä samassa asiassa. Pahimmillaan kyräilisitte toinen toistanne.

Jos haluatte riitoja liittonne, tämä on ehdottomasti paras mentelmä niiden aikaan saamiseksi!

Yksi syy miksi salaillaan, on oman tilan ottaminen. Koetaan että toinen tarkkailee liikaa, ja ei saa olla rauhassa. Sanotaan siis vaikka että ollaan jossain paikassa, missä ei kuitenkaan olla. Tästä ei sitten ole pitkä matka, että se jolta salaillaan, alkaa epäillä vaikka sitä pettämistä.

Todellakin mielessään saa kukin ajatella ihan mitä tahansa, sitä ei tarvitse kertoa kenellekään. Eiköhän jokainen osaa päättää, mikä on olennaista ja mikä ei!

simpukantytär kirjoitti:

Lain mukainen rikos on rikos, eiköhän tuo nyt ole itsekullekin päivänselvä asia. Ja noissa muissa esimerkeissähän ihminen ei uskalla kertoa omia tunteitaan tai tarpeitaan, ei ole uskaltanut ns. nostaa kissaa pöydälle. Siinä tapauksessa rinnastaisin ne uskottomuuteen, että parisuhteen seksitilanteeseen tyytymätön tekee ratkaisunsa aivan itse yrittämättä vähääkään korjata omaa parisuhdettaan.

Jos kuitenkin yrittää ja vastassa on se jyrä, joka sanoo vaikka, että ei tipu kuin sen kerran viikossa, tästä ei meillä keskustella, niin minusta ei sellaista tilannetta voi rinnastaa esimerkkeihisi. Tiedän, että joitakin ihmisiä on lähes mahdotonta saada keskustelemaan, saatika yhteistä ratkaisua hakemaan vaikka nyt seksitilanteen ratkaisemiseksi. Varmasti aika monen on vaikea myöntää, ettei itse pysty tyydyttämään kumppaninsa seksuaalisia tarpeita, kumppaninsa uskottomuden on monelle mahdottomalta tuntuva paikka.

Toistan taas, jos toista rakastaa todella ja tietää, ettei keskinäisen rakkauden väliin pääse mikään, niin rakkaalleen haluaa vain hyvää. Onnellinen ja tyytyväinen ihminen lisää onnea ja tyytyväisyyttä ympäristöönsä. Ahdistunut ja pahoinvoipa ihminen levittää ahdistusta ja pahaa oloa ympärilleen. Jos perheessä kaikki muuten on hyvin ja parisuhde muilta osin toimii, niin onko todella se ero ainoa oikea ratkaisumalli? Vai onko toisen ihmisen tyydyttävä sen vahvemman tahtoon ja sopeutettava oma elämänsä hänen tahtoon?

Lue lisää

Eipä tietenkään kenenkään ole tyydyttävä yhtään mihinkään parisuhteessaan. Jos henkilö ei itse halua pysyä parisuhteessaan ja jos hän katsoo ettei kykene saavuttamaan yhteiselämässään muuta kuin epäsopua niin .........!

Avioeronhan saa nykyisin vallan helposti .Joten enää ei ole sitä vaaraa,
etteikö eroon pääse kuka vain .Vaikka toisen osapuolen kokiessa suhteen olevan
hänelle riittävä saa toinen poistua sieltä ,syystä tai ilmankin.

Niin ja tuossa rakkauden määritteessäkin on ihmisten ja parien keskuudessa
laajalti eroa ei se edes välttämättä ole sama kuin omasi .
Mikä on rakkauden mitta ja määrä ?

Ensinnäkään määritelmäsi onnellinen tuottaa ympärilleen onnea ja ahdistunut taasen ahdistuneisuutta ?
Miten niin jos toista rakastaa todella tuottaa hänelle vain hyvää tahtoa ?
Ja taasen ahdistunutko rakkaudessaan tuottaa vastaavasti pahaa ?
Eikö mitenkään ole mahdollista että rakastunutkin ihminen voi tuottaa
toiselle ahdinkoa ja myös hyvää oloa ?
Rakkauden määritteet onnellinen ja tyytyväinen ?
Kovin ovat korkeat tavoitteet ?


Ihmisen elämässä on sekä onnettomia ja onnellisia jaksoja syklittäin

Ja totta hitossa jos suhde toimii niin on hyvä mutta kun suhteet ovat välillä
mitä milloinkin?.On ihmisiä jotka pärjäävät tilanteissaan keskustelun ja yhteisen
näkemyksen kautta pitkälle ja ilman tätä yhteistä näkemystäänkin toista ymmärtäen.
Taasen paljon on pareja jotka juuri kamppailevat alueella jossa ei edes ole yhteistä toimivuutta ,näkemyksesi tavoin. Mutta silti ollaan vain yhdessä kun toiseen on totuttu niin siihen tyydytään ja ollaan sitten yhdessä halki elämän !

mummomuori* kirjoitti:

Pakko kysyä onko äidinkielesi suomi? Ei tarvitse vastata, mutta tuo lauseiden muodostaminen tekee kirjoituksestasi hyvin vaikeasti ymmärrettävää.

Olen aivan samaa mieltä, että pitää pyrkiä ymmärtämään eikä tuomitsemaan. Terveen järjen käyttö on toki sallittua, missään asiassa ehdottomuus ei ole hyväksi.

Moraalikäsitykset tietysti muuttuvat, niinhän ne ovat muuttuneet vuosisatoja. On hyvä jos tuntee vaikkapa historiaa, josta voi peilata nykyaikaa. Eikä tarvitse mennä kauas. Olen itse ollut nuori 70 –luvulla. Kun olin aikuisena sinkkuna n. 10 vuotta, yllätyksekseni asenteet olivat seksin osalta muuttuneet kielteisemmiksi. Eli nyt on alkamassa uusi puritaanisuuden kausi.

En ole väittänyt uskottoman ”muuttuvan” loppuelämäkseen katkeraksi. Tarkoitatko ehkä sitä että epärehellinen ihminen alkaa nähdä muissakin vain epärehellisyyttä ja näin kyynistyy pikkuhiljaa?

Kerro esimerkki milloin rehellisyys on julmaa ja aiheuttaa katkeruutta ja epäsopua? Tarkastelen asioita pitkällä aikavälillä, enkä vain hetkeä kerrallaan.

Niin, olen optimisti ja ”sinisilmäinen” toisinaan. Lähden siitä uskosta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja haluaa pyrkiä hyvään. Hän on myös minua kohtaan rehellinen (järkevissä määrin ja etenkin keskeisissä asioissa). Ymmärrän, että toisinaan voi olla epärehellinen ja siihen on syynsä. Hyväksyn sen.

Salaisuudet ja valheet sattuvat usein vain eniten omaan nilkkaan. Jos minua on johdettu harhaan ja olen toisen mielestä käyttäytynyt tai reagoinut ”väärin”, en voi olla kuin pahoillani hänen puolestaan. Mikäli tuosta on koitunut jotain pahaa minulle, en näe syytä altistaa itseäni enempiin harhaanjohtamisiin, eli minulla ei ole syytä uskoa häntä enää tuon jälkeen.

Se että sanon ääneen, eli varoitan jo etukäteen, että minulle saa valehdella mutta ei montaa kertaa, ei mielestäni ole vaatimista. Nostan vain esiin sen, että vastuu seurauksista siirtyy sille valehtelijalle. Hän ei voi puolestaan vaatia minulta ”järkevää” käyttäytymistä, etenkin jos jatkaa valehteluaan. Eli hän valitsee, kuinka toimii. Hän voi valita koska olen sanonut sen rehellisesti hänelle.

Rehellisyys ei siis ole minulle tarve, vaan yksi elämän perusarvoista. En voi vaatia sitä kuin itseltäni. Kun toinenkin haluaa olla rehellinen, syntyy hyvä ihmissuhde. Syntyy aito vuorovaikutus, eikä näytelmää tai pelaamista.

Lue lisää

Mielestäni vastuu on aina henkilöllä itsellään vaikka valehtelisi sinulle taikka
Hentun liisalle joka kerta luvalla tai ilman ?

mummomuori* kirjoitti:

Pakko kysyä onko äidinkielesi suomi? Ei tarvitse vastata, mutta tuo lauseiden muodostaminen tekee kirjoituksestasi hyvin vaikeasti ymmärrettävää.

Olen aivan samaa mieltä, että pitää pyrkiä ymmärtämään eikä tuomitsemaan. Terveen järjen käyttö on toki sallittua, missään asiassa ehdottomuus ei ole hyväksi.

Moraalikäsitykset tietysti muuttuvat, niinhän ne ovat muuttuneet vuosisatoja. On hyvä jos tuntee vaikkapa historiaa, josta voi peilata nykyaikaa. Eikä tarvitse mennä kauas. Olen itse ollut nuori 70 –luvulla. Kun olin aikuisena sinkkuna n. 10 vuotta, yllätyksekseni asenteet olivat seksin osalta muuttuneet kielteisemmiksi. Eli nyt on alkamassa uusi puritaanisuuden kausi.

En ole väittänyt uskottoman ”muuttuvan” loppuelämäkseen katkeraksi. Tarkoitatko ehkä sitä että epärehellinen ihminen alkaa nähdä muissakin vain epärehellisyyttä ja näin kyynistyy pikkuhiljaa?

Kerro esimerkki milloin rehellisyys on julmaa ja aiheuttaa katkeruutta ja epäsopua? Tarkastelen asioita pitkällä aikavälillä, enkä vain hetkeä kerrallaan.

Niin, olen optimisti ja ”sinisilmäinen” toisinaan. Lähden siitä uskosta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja haluaa pyrkiä hyvään. Hän on myös minua kohtaan rehellinen (järkevissä määrin ja etenkin keskeisissä asioissa). Ymmärrän, että toisinaan voi olla epärehellinen ja siihen on syynsä. Hyväksyn sen.

Salaisuudet ja valheet sattuvat usein vain eniten omaan nilkkaan. Jos minua on johdettu harhaan ja olen toisen mielestä käyttäytynyt tai reagoinut ”väärin”, en voi olla kuin pahoillani hänen puolestaan. Mikäli tuosta on koitunut jotain pahaa minulle, en näe syytä altistaa itseäni enempiin harhaanjohtamisiin, eli minulla ei ole syytä uskoa häntä enää tuon jälkeen.

Se että sanon ääneen, eli varoitan jo etukäteen, että minulle saa valehdella mutta ei montaa kertaa, ei mielestäni ole vaatimista. Nostan vain esiin sen, että vastuu seurauksista siirtyy sille valehtelijalle. Hän ei voi puolestaan vaatia minulta ”järkevää” käyttäytymistä, etenkin jos jatkaa valehteluaan. Eli hän valitsee, kuinka toimii. Hän voi valita koska olen sanonut sen rehellisesti hänelle.

Rehellisyys ei siis ole minulle tarve, vaan yksi elämän perusarvoista. En voi vaatia sitä kuin itseltäni. Kun toinenkin haluaa olla rehellinen, syntyy hyvä ihmissuhde. Syntyy aito vuorovaikutus, eikä näytelmää tai pelaamista.

Lue lisää

Mihin rehellisyyttä tarvitaan ?
Silloin kun rehellisyyden seuraus on vain perheen hajoaminen kun uskottomuus
tulee esiin ja näin ollen lapsetkin joutuvat kärsimään tässä tilanteessa .
On tilanne julma lasten näkökulmasta katsoen kun perhe hajotetaan !
Oletan perheessä olevan normaali tilanne ,ennen tämän tiedon saapumista.
Julma rehellisyys silloin kun teini saa tiedon toisen vanhemman olleen vankilassa
ja surmanneen ihmisen.
Sanotaan on pakollista rehellellisyyttä jota ei voi paeta loputtomiin.
Mutta julmaa kertominen melko usein on toiselle osapuolelle ,vaikka lopputuloksena olisikin pakko .
Jos et mummumuori saanut selvää kirjoittamastani niin kysy joltain mitä
kirjoitus suomeksi tarkoittaa ?

mummomuori* kirjoitti:

Pakko kysyä onko äidinkielesi suomi? Ei tarvitse vastata, mutta tuo lauseiden muodostaminen tekee kirjoituksestasi hyvin vaikeasti ymmärrettävää.

Olen aivan samaa mieltä, että pitää pyrkiä ymmärtämään eikä tuomitsemaan. Terveen järjen käyttö on toki sallittua, missään asiassa ehdottomuus ei ole hyväksi.

Moraalikäsitykset tietysti muuttuvat, niinhän ne ovat muuttuneet vuosisatoja. On hyvä jos tuntee vaikkapa historiaa, josta voi peilata nykyaikaa. Eikä tarvitse mennä kauas. Olen itse ollut nuori 70 –luvulla. Kun olin aikuisena sinkkuna n. 10 vuotta, yllätyksekseni asenteet olivat seksin osalta muuttuneet kielteisemmiksi. Eli nyt on alkamassa uusi puritaanisuuden kausi.

En ole väittänyt uskottoman ”muuttuvan” loppuelämäkseen katkeraksi. Tarkoitatko ehkä sitä että epärehellinen ihminen alkaa nähdä muissakin vain epärehellisyyttä ja näin kyynistyy pikkuhiljaa?

Kerro esimerkki milloin rehellisyys on julmaa ja aiheuttaa katkeruutta ja epäsopua? Tarkastelen asioita pitkällä aikavälillä, enkä vain hetkeä kerrallaan.

Niin, olen optimisti ja ”sinisilmäinen” toisinaan. Lähden siitä uskosta, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja haluaa pyrkiä hyvään. Hän on myös minua kohtaan rehellinen (järkevissä määrin ja etenkin keskeisissä asioissa). Ymmärrän, että toisinaan voi olla epärehellinen ja siihen on syynsä. Hyväksyn sen.

Salaisuudet ja valheet sattuvat usein vain eniten omaan nilkkaan. Jos minua on johdettu harhaan ja olen toisen mielestä käyttäytynyt tai reagoinut ”väärin”, en voi olla kuin pahoillani hänen puolestaan. Mikäli tuosta on koitunut jotain pahaa minulle, en näe syytä altistaa itseäni enempiin harhaanjohtamisiin, eli minulla ei ole syytä uskoa häntä enää tuon jälkeen.

Se että sanon ääneen, eli varoitan jo etukäteen, että minulle saa valehdella mutta ei montaa kertaa, ei mielestäni ole vaatimista. Nostan vain esiin sen, että vastuu seurauksista siirtyy sille valehtelijalle. Hän ei voi puolestaan vaatia minulta ”järkevää” käyttäytymistä, etenkin jos jatkaa valehteluaan. Eli hän valitsee, kuinka toimii. Hän voi valita koska olen sanonut sen rehellisesti hänelle.

Rehellisyys ei siis ole minulle tarve, vaan yksi elämän perusarvoista. En voi vaatia sitä kuin itseltäni. Kun toinenkin haluaa olla rehellinen, syntyy hyvä ihmissuhde. Syntyy aito vuorovaikutus, eikä näytelmää tai pelaamista.

Lue lisää

En tiedä näkeekö epärehellinen muissa epärehellisyyttä ja tätä kautta kyynistyisi.
Oletko sitä mieltä ,kyyniset ihmiset ovat epärehellisiä ?
Milestäni jos ei näe omaa epärehellisyyttään ei voi nähdä sitä toisissakaan.
Mutta asioita voidaan salata hyvinkin pitkään ja elää tässä tilanteessa siitä
huolimatta .
Jokaisen on itse kannettava vastuu omasta salaamisestaan ja myös päätettävä
kertokoo muille asioista joita on aiemmin salanut ?
Kuitenkin olen taipuvainen ajattelemaan asioita myös tämän epärehellisen
ihmisen kantilta katsottuna.
Herää minullekkin kysymys miksi olla rehellinen jos seurauksena siitä on vain pahaa oloa ?
Lain puitteissahan taasen rikos on rangaistava teko mikäli ihminen saadan
rikoksesta edesvastuuseen.
Moraaliset rikkomukset ovat taasen ihmisen sisäisen omantunnon ääniä
Jos hän kokee tekevänsä oikein vaikenemalla kumppanilleen uskottomuudestaan
on siihen useimmiten pätevä syy.
Mikäli hän ei halua avioeroa on hyvin ymmärrettävää tällaisessa tilanteessa
hänen salaavan asian muilta ihmisiltä.
Tottakai hänen tulee tilanteen paljastuessa samaan tilanteseen mutta katsoo
parhaammaksi jäädä kotiin niin kauaksi, kunnes ajetaan kotoa pois.
Ei hyvänen aika monikaan tahdo erkaantua lapsistaan ja omasta puolisostaan.
Jos hän niin tahtoisi hän lähtisi omaan elämään.

Toisen osapuolen kannalta ajateltuna kertominen saattaa olla hyväksi.

Tulee aina käyttää harkintaa kertoessaankin kuinka toimii koska useimmiten
joudut perheestäsi eroon .
Niin ja vielä olisihan sinun pitänyt tietää jo etukäteen kuinka käy ettet petä
mutta uskottomuutta ei varmaan niin laajasti olisi mikäli jokainen tietäisi
etukäteen mitä se tulevaisuudessa omalla kohdalla merkitsee.
Elämää ei eletä etukäteen !
Harvat edes tietävät olevansa jossain suhteen vaiheessa uskottomia !
Näin itse asiaa ajatellen pyrin ymmärtämään mistä syistä tilanne ajautui salaamiseen?



.

jälkipyykkiä kirjoitti:

En tiedä näkeekö epärehellinen muissa epärehellisyyttä ja tätä kautta kyynistyisi.
Oletko sitä mieltä ,kyyniset ihmiset ovat epärehellisiä ?
Milestäni jos ei näe omaa epärehellisyyttään ei voi nähdä sitä toisissakaan.
Mutta asioita voidaan salata hyvinkin pitkään ja elää tässä tilanteessa siitä
huolimatta .
Jokaisen on itse kannettava vastuu omasta salaamisestaan ja myös päätettävä
kertokoo muille asioista joita on aiemmin salanut ?
Kuitenkin olen taipuvainen ajattelemaan asioita myös tämän epärehellisen
ihmisen kantilta katsottuna.
Herää minullekkin kysymys miksi olla rehellinen jos seurauksena siitä on vain pahaa oloa ?
Lain puitteissahan taasen rikos on rangaistava teko mikäli ihminen saadan
rikoksesta edesvastuuseen.
Moraaliset rikkomukset ovat taasen ihmisen sisäisen omantunnon ääniä
Jos hän kokee tekevänsä oikein vaikenemalla kumppanilleen uskottomuudestaan
on siihen useimmiten pätevä syy.
Mikäli hän ei halua avioeroa on hyvin ymmärrettävää tällaisessa tilanteessa
hänen salaavan asian muilta ihmisiltä.
Tottakai hänen tulee tilanteen paljastuessa samaan tilanteseen mutta katsoo
parhaammaksi jäädä kotiin niin kauaksi, kunnes ajetaan kotoa pois.
Ei hyvänen aika monikaan tahdo erkaantua lapsistaan ja omasta puolisostaan.
Jos hän niin tahtoisi hän lähtisi omaan elämään.

Toisen osapuolen kannalta ajateltuna kertominen saattaa olla hyväksi.

Tulee aina käyttää harkintaa kertoessaankin kuinka toimii koska useimmiten
joudut perheestäsi eroon .
Niin ja vielä olisihan sinun pitänyt tietää jo etukäteen kuinka käy ettet petä
mutta uskottomuutta ei varmaan niin laajasti olisi mikäli jokainen tietäisi
etukäteen mitä se tulevaisuudessa omalla kohdalla merkitsee.
Elämää ei eletä etukäteen !
Harvat edes tietävät olevansa jossain suhteen vaiheessa uskottomia !
Näin itse asiaa ajatellen pyrin ymmärtämään mistä syistä tilanne ajautui salaamiseen?



.

Lue lisää

vaikka pyrin välttämään loukkaamista. Missä ihmeessä sinun ajatuksesi oikein viilettää?

Eli onko sinun mielestäsi ihan se ja sama, salaileeko tai valehteleeko toiselle. Se vain päätetään aina miltä milloinkin sattuu tuntumaan? Kaikkihan niin tekevät.

Mikä vastuu salaajalla on? Se etteivät vain muut saa tietää, mikä on todellisuus? Se kellä on tieto, hänellä on myös valta. Taidat käyttää tätä valtaa ihan sumeilemattomasti lainkaan ajattelematta mitä siitä muille aiheutuu. Sinulle on vain tärkeintä se välitön hyöty mitä itse saat? Ei tarvitse seurata mitä tekosi seuraukset aiheuttaa.

Onko sinulta salattu tärkeitä asioita elämässäsi? Entä onko sinua huiputettu valehtelemalla? Ehkä kuulut näihin ihmisiin, jotka jo lapsesta saakka ovat oppineet siihen. Osaat ilmeisesti tarkkailla kaksoisviestintää, olla aina varuillaan ja ”lukea” mitä se toinen oikein tarkoitti. Tehdä tulkintoja ja oletuksia kaikesta mahdollisesta. Oletat että totta kai toinenkaan ei ole sen rehellisempi kuin sinä itse.

Tuosta kirjoittamastasi päätellen sinulla on varsin erilaiset arvot kuin minulla. Miksi se perinteinen ”perhe” on tärkeämpi mitään muuta? Kyllä, näen melkein päivittäin näitä jotka ”perheen” takia eivät uskalla elää tai tekevät sitä salaa muilta. Purevat hammastaan, sietävät ja pakottavat itsensä elämään elämää josta eivät oikeasti pidä.

Sinun mielestä olen todella julma ihminen. Olen näet hajottanut perheeni ja ilman ”pätevää” syytä, jopa kaksi kertaa. Johtuen että koin tuota perheihanuutta lapsena. Kaksi toraavaa vanhempaa, kotona en asunut yhtään kauempaa kuin oli pakko. Vaan naimissa olivat yli 50 vuotta.

Se paha olo voi olla tie parempaan elämään. Se voi olla kasvun alku uuteen. Se voi olla jotain mikä vahvistaa tulevaisuudessa. Se voi olla se, jonka avulla opit ymmärtämään enemmän ja syvemmin. Miksi siis sitä pitää pelätä?

Siellä pahan olon takana voi piillä paljon uutta ja parempaa jos vain uskaltaa sinne katsoa. Uskaltaa tuntea, uskaltaa käydä siellä pohjalla ja nousta ehompana ylös.

Yksi tapaus. Vaimo ylvästeli ja reposteli usein sillä, että hänen miehensä ei ainakaan ole uskoton. Hän kyllä näyttäsi taivaanmerkit ja mies oli niin fiksu että uskoi. Sitten paljastui että miehellä oli ollut vuosia rakastajatar, josta lähiympäristö oli ollut tietoinen. Seurasi romahdus.

Tämä nainen kävi helvetin tuskat läpi, nöyryytys ja häpeä olivat sietämättömät. Tarvittiin lääkkeitä ja terapiaa. Jotkut nauroivat tälle ennen niin ylpeälle naiselle. Osa säälitteli. ”Hyvät” perhetutut hylkäsivät, he eivät arvostaneet eronneita. Jäljelle jäi vain todelliset ystävät.

Nyt pari vuotta myöhemmin, hän voi hyvin. Löysi ihan uusia harrastuksia ja innostuksen kohteita. Jopa niin että sanoi itsensä irti töistä ja nyt opiskelee uutta ammattia. Lapset ensin olivat hädissään, sitten kauhistuivat ja suuttuivat, kunnes huomasivat että äidillä olikin voimaa ja olivat tyytyväisiä.

Näin häntä tässä, ja juteltiin. Kysyin mitä hän nyt ajattelee tapahtuneesta. ”Tiedätkö, en olisi koskaan tullut tehneeksi näitä juttuja, ellei tätä olisi tapahtunut. Tästä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos se liitto olisi jatkunut. En ikinä olisi uskaltanut, mutta vasta sitten kun oli pakko.”

Jos ei halua erkaantua siitä omasta puolisosta, niin sitten tekee niin, että erkaantuu? En ymmärrä logiikkaasi…

Yleensä siihen vieraissa käymisen salaamiseen ei ole pätevää syytä. Syy on että itse saa enemmän kuin toinen, saa muut ihmiset käyttäytymään haluamallaan tavalla. Lues joskus ajatuksen kanssa noita kirjoituksia, joita petetyt kirjoittavat. Mikä koski kaikkein eniten?

Elämää eletään tässä ja nyt. Salaaja vain haluaa siirtää sitä johonkin toiseen ajankohtaan, etenkin siltä toiselta.

Jos välittää niin ymmärtää että se mikä koskee itseen, koskee myös siihen toiseen.

PS Miksi sinä salaat?

--------------ja kirjoitti:

Eipä tietenkään kenenkään ole tyydyttävä yhtään mihinkään parisuhteessaan. Jos henkilö ei itse halua pysyä parisuhteessaan ja jos hän katsoo ettei kykene saavuttamaan yhteiselämässään muuta kuin epäsopua niin .........!

Avioeronhan saa nykyisin vallan helposti .Joten enää ei ole sitä vaaraa,
etteikö eroon pääse kuka vain .Vaikka toisen osapuolen kokiessa suhteen olevan
hänelle riittävä saa toinen poistua sieltä ,syystä tai ilmankin.

Niin ja tuossa rakkauden määritteessäkin on ihmisten ja parien keskuudessa
laajalti eroa ei se edes välttämättä ole sama kuin omasi .
Mikä on rakkauden mitta ja määrä ?

Ensinnäkään määritelmäsi onnellinen tuottaa ympärilleen onnea ja ahdistunut taasen ahdistuneisuutta ?
Miten niin jos toista rakastaa todella tuottaa hänelle vain hyvää tahtoa ?
Ja taasen ahdistunutko rakkaudessaan tuottaa vastaavasti pahaa ?
Eikö mitenkään ole mahdollista että rakastunutkin ihminen voi tuottaa
toiselle ahdinkoa ja myös hyvää oloa ?
Rakkauden määritteet onnellinen ja tyytyväinen ?
Kovin ovat korkeat tavoitteet ?


Ihmisen elämässä on sekä onnettomia ja onnellisia jaksoja syklittäin

Ja totta hitossa jos suhde toimii niin on hyvä mutta kun suhteet ovat välillä
mitä milloinkin?.On ihmisiä jotka pärjäävät tilanteissaan keskustelun ja yhteisen
näkemyksen kautta pitkälle ja ilman tätä yhteistä näkemystäänkin toista ymmärtäen.
Taasen paljon on pareja jotka juuri kamppailevat alueella jossa ei edes ole yhteistä toimivuutta ,näkemyksesi tavoin. Mutta silti ollaan vain yhdessä kun toiseen on totuttu niin siihen tyydytään ja ollaan sitten yhdessä halki elämän !

Lue lisää

on vanhempieni avioliitto. Siinä liitossa ei ollut yhteistä toimivuutta. Nauroivat joskus että yhteistä oli vain jääkaappi ja vuode. Liitossa oli kuitenkin kaksi vahvuutta, rehellisyys ja uskollisuus. Niistä ei kumpikaan joustanut. Hitonmoista sisua se vaatii, enkä usko että nykyään monikaan haluaa sellaista sietää.

Itse olen etsinyt miestä, joka kykenee ainakin tuohon rehellisyyteen. Aitoon välittämiseen. En pelkää uskottomuutta, jos vain sisua löytyy siihen yhdessä olemiseen. Arvostan sitä toki, mutta en sellaista miestä hylkäisi, joka ei suoruutta ja tunteita pelkää.

Se joka ei kykene näkemään tuskan, surun ja vaikeuksien taakse, ei varmasti ymmärrä rehellisyyttäkään. Hän ei myöskään saa kokea sitä, kun laaksosta noustaan ja nähdään elämä täynnä toivoa ja uskoa.

Todellinen rakkaus on sitä vasta kun se ruokittu todellisella tuskalla.

mummomuori* kirjoitti:

vaikka pyrin välttämään loukkaamista. Missä ihmeessä sinun ajatuksesi oikein viilettää?

Eli onko sinun mielestäsi ihan se ja sama, salaileeko tai valehteleeko toiselle. Se vain päätetään aina miltä milloinkin sattuu tuntumaan? Kaikkihan niin tekevät.

Mikä vastuu salaajalla on? Se etteivät vain muut saa tietää, mikä on todellisuus? Se kellä on tieto, hänellä on myös valta. Taidat käyttää tätä valtaa ihan sumeilemattomasti lainkaan ajattelematta mitä siitä muille aiheutuu. Sinulle on vain tärkeintä se välitön hyöty mitä itse saat? Ei tarvitse seurata mitä tekosi seuraukset aiheuttaa.

Onko sinulta salattu tärkeitä asioita elämässäsi? Entä onko sinua huiputettu valehtelemalla? Ehkä kuulut näihin ihmisiin, jotka jo lapsesta saakka ovat oppineet siihen. Osaat ilmeisesti tarkkailla kaksoisviestintää, olla aina varuillaan ja ”lukea” mitä se toinen oikein tarkoitti. Tehdä tulkintoja ja oletuksia kaikesta mahdollisesta. Oletat että totta kai toinenkaan ei ole sen rehellisempi kuin sinä itse.

Tuosta kirjoittamastasi päätellen sinulla on varsin erilaiset arvot kuin minulla. Miksi se perinteinen ”perhe” on tärkeämpi mitään muuta? Kyllä, näen melkein päivittäin näitä jotka ”perheen” takia eivät uskalla elää tai tekevät sitä salaa muilta. Purevat hammastaan, sietävät ja pakottavat itsensä elämään elämää josta eivät oikeasti pidä.

Sinun mielestä olen todella julma ihminen. Olen näet hajottanut perheeni ja ilman ”pätevää” syytä, jopa kaksi kertaa. Johtuen että koin tuota perheihanuutta lapsena. Kaksi toraavaa vanhempaa, kotona en asunut yhtään kauempaa kuin oli pakko. Vaan naimissa olivat yli 50 vuotta.

Se paha olo voi olla tie parempaan elämään. Se voi olla kasvun alku uuteen. Se voi olla jotain mikä vahvistaa tulevaisuudessa. Se voi olla se, jonka avulla opit ymmärtämään enemmän ja syvemmin. Miksi siis sitä pitää pelätä?

Siellä pahan olon takana voi piillä paljon uutta ja parempaa jos vain uskaltaa sinne katsoa. Uskaltaa tuntea, uskaltaa käydä siellä pohjalla ja nousta ehompana ylös.

Yksi tapaus. Vaimo ylvästeli ja reposteli usein sillä, että hänen miehensä ei ainakaan ole uskoton. Hän kyllä näyttäsi taivaanmerkit ja mies oli niin fiksu että uskoi. Sitten paljastui että miehellä oli ollut vuosia rakastajatar, josta lähiympäristö oli ollut tietoinen. Seurasi romahdus.

Tämä nainen kävi helvetin tuskat läpi, nöyryytys ja häpeä olivat sietämättömät. Tarvittiin lääkkeitä ja terapiaa. Jotkut nauroivat tälle ennen niin ylpeälle naiselle. Osa säälitteli. ”Hyvät” perhetutut hylkäsivät, he eivät arvostaneet eronneita. Jäljelle jäi vain todelliset ystävät.

Nyt pari vuotta myöhemmin, hän voi hyvin. Löysi ihan uusia harrastuksia ja innostuksen kohteita. Jopa niin että sanoi itsensä irti töistä ja nyt opiskelee uutta ammattia. Lapset ensin olivat hädissään, sitten kauhistuivat ja suuttuivat, kunnes huomasivat että äidillä olikin voimaa ja olivat tyytyväisiä.

Näin häntä tässä, ja juteltiin. Kysyin mitä hän nyt ajattelee tapahtuneesta. ”Tiedätkö, en olisi koskaan tullut tehneeksi näitä juttuja, ellei tätä olisi tapahtunut. Tästä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos se liitto olisi jatkunut. En ikinä olisi uskaltanut, mutta vasta sitten kun oli pakko.”

Jos ei halua erkaantua siitä omasta puolisosta, niin sitten tekee niin, että erkaantuu? En ymmärrä logiikkaasi…

Yleensä siihen vieraissa käymisen salaamiseen ei ole pätevää syytä. Syy on että itse saa enemmän kuin toinen, saa muut ihmiset käyttäytymään haluamallaan tavalla. Lues joskus ajatuksen kanssa noita kirjoituksia, joita petetyt kirjoittavat. Mikä koski kaikkein eniten?

Elämää eletään tässä ja nyt. Salaaja vain haluaa siirtää sitä johonkin toiseen ajankohtaan, etenkin siltä toiselta.

Jos välittää niin ymmärtää että se mikä koskee itseen, koskee myös siihen toiseen.

PS Miksi sinä salaat?

Lue lisää

Näen ettei tapamme kohdata ihmisiä ole samankaltainen.
Olen sitä mieltä ihmiset toimivat ja tulevat toimimaan omien näkemysten mukaan.
Kuten kirjoitin en odota toiselta samaa rehellisyyden määrää mikä itselläni on . Jos hänellä ei ole sitä minulle antaa pyrin pikemminkin ymmärtämään syitä ,
miksi hän kokee asiat näin .
En odota myöskään sinulta samankaltaista rehellisyyden määritettä .
Muuten mitä loukkaavaa kirjoituksessasi on ?
Sanoit suoraan mielipiteesi .
Olen elämässäni tullut näkemään kuinka tärkeää on itse pitää kiinni
omasta rehellisyyden tarpeestaan .Itselleni se on riittänyt ja olen tullut
toimeen elämässäni omalla näkemykselläni.
Oma määritelmäni rehellisyydestä on mielenrauha ja tähän itse pyrin.
Mitähän salaan ja mitä minun tulisi salata sitä en tosiaankaan tiedä ?

Mielestäni jos toisesta oikeasti välittää varsinkin lapsistaan .

Tekojensa vuoksi ei pidä mennä rikkomaan perhettä jos on mahdollisuus
olla rikkomatta.(Oletan tietenkin perheen olleen ennen uskottomuutta
normaalissa perhetilanteessa )
Myös omat teot tulee kantaa rasittamatta perhettään .
Ymmärrän hyvin miksi toiset eivät halua kertoa ja rikkoa perhettään
omien virheidensä takia (uskottomuus).

Jos sinulla on tässä asiassa eri näkemys niin pyrin ymmärtämään sitäkin
näkemystä !

mummomuori* kirjoitti:

on vanhempieni avioliitto. Siinä liitossa ei ollut yhteistä toimivuutta. Nauroivat joskus että yhteistä oli vain jääkaappi ja vuode. Liitossa oli kuitenkin kaksi vahvuutta, rehellisyys ja uskollisuus. Niistä ei kumpikaan joustanut. Hitonmoista sisua se vaatii, enkä usko että nykyään monikaan haluaa sellaista sietää.

Itse olen etsinyt miestä, joka kykenee ainakin tuohon rehellisyyteen. Aitoon välittämiseen. En pelkää uskottomuutta, jos vain sisua löytyy siihen yhdessä olemiseen. Arvostan sitä toki, mutta en sellaista miestä hylkäisi, joka ei suoruutta ja tunteita pelkää.

Se joka ei kykene näkemään tuskan, surun ja vaikeuksien taakse, ei varmasti ymmärrä rehellisyyttäkään. Hän ei myöskään saa kokea sitä, kun laaksosta noustaan ja nähdään elämä täynnä toivoa ja uskoa.

Todellinen rakkaus on sitä vasta kun se ruokittu todellisella tuskalla.

Lue lisää

Mielestäni tämä rakkauden käsite todellisuudesta pitää paikkansa vain oman
kokemuksesi kohdalla.
Muttet voi yleistää kaikkien olevan samaa mieltä mitä heidän kohdallaan
todellinen rakkaus merkitsee ?(ei lie tarkoituskaan )
Rehellisyyttä voi ymmärtää epärehellinenkin eihän epärehellisyys ymmärrystä vie
pois.
Mielestäni kuinka toimia sen jälkeen kun on salannut uskottomuuden .
Salaako henkilö tämän perheeltä ja päätyy kantamaan uskottomuuden taakkaa
omilla harteillaan .
Kertominenkin johtaa vain riitaisuuteen ja pahimmillaan eroon.
Usein ajatellaan myös lapsia ja heidän pahoinvointiaan.
Etkö todella usko kertomatta jättämisellä myös pyritään suojelemaan
perhettä omalta pahalta?(empatiakyky )
Joskus kertominen johtaa parempaan perheyhteyteen ja pahimmillaan erottaa
koko perheen lopullisesti .
Eikä välttämättä eron kautta päästä parempaan uuteen suhteeseen ,
edes uskollinkaan osapuoli .

Jos perhetilanne on ollut hyvä mielipiteeni asiassa on ehdottomasti käytä
harkintaa ennenkuin kerrot jos niin päätät tehdä !

Jos kertominen on vain hyväksi puolisolle mutta lapset kärsivät siitä enemmän
niin mieti tarkkaan mitä teet ?

mummomuori* kirjoitti:

on vanhempieni avioliitto. Siinä liitossa ei ollut yhteistä toimivuutta. Nauroivat joskus että yhteistä oli vain jääkaappi ja vuode. Liitossa oli kuitenkin kaksi vahvuutta, rehellisyys ja uskollisuus. Niistä ei kumpikaan joustanut. Hitonmoista sisua se vaatii, enkä usko että nykyään monikaan haluaa sellaista sietää.

Itse olen etsinyt miestä, joka kykenee ainakin tuohon rehellisyyteen. Aitoon välittämiseen. En pelkää uskottomuutta, jos vain sisua löytyy siihen yhdessä olemiseen. Arvostan sitä toki, mutta en sellaista miestä hylkäisi, joka ei suoruutta ja tunteita pelkää.

Se joka ei kykene näkemään tuskan, surun ja vaikeuksien taakse, ei varmasti ymmärrä rehellisyyttäkään. Hän ei myöskään saa kokea sitä, kun laaksosta noustaan ja nähdään elämä täynnä toivoa ja uskoa.

Todellinen rakkaus on sitä vasta kun se ruokittu todellisella tuskalla.

Lue lisää

Nyt mummumuori löytyi ehkä syy miksi ajattelemme eri tavoin näistä uskollisuus
ja uskottomuusasioissa.
Lapsuuden kodissani isäni oli hyvä lapsilleen mutta hänellä oli taipumusta
lähteä välillä omille reissuilleen .
Äitini ei koskaan moittunut häntä vaan pyrki ymmärtämään hänen heikkouttaan.
Heidän liittonsa kesti isäni kuolemaan asti !
Äitini ei koskaan isäni kuoleman jälkeen kaivannut uutta miestä elämäänsä.
Mielestäni heidän välillään oli rakkautta !
Oletko sitä mieltä ettei isäni kyennyt aidosti välittämään äidistäni ?
Oliko tämä sitä todellista rakkautta joka oli myös ruokittu todellisella tuskalla !

Myötätunto kirjoitti:

Nyt mummumuori löytyi ehkä syy miksi ajattelemme eri tavoin näistä uskollisuus
ja uskottomuusasioissa.
Lapsuuden kodissani isäni oli hyvä lapsilleen mutta hänellä oli taipumusta
lähteä välillä omille reissuilleen .
Äitini ei koskaan moittunut häntä vaan pyrki ymmärtämään hänen heikkouttaan.
Heidän liittonsa kesti isäni kuolemaan asti !
Äitini ei koskaan isäni kuoleman jälkeen kaivannut uutta miestä elämäänsä.
Mielestäni heidän välillään oli rakkautta !
Oletko sitä mieltä ettei isäni kyennyt aidosti välittämään äidistäni ?
Oliko tämä sitä todellista rakkautta joka oli myös ruokittu todellisella tuskalla !

Lue lisää

Mielestäni nykyisin pyritään avioliitoissa täydellisyyden tavoitteluun.
Kaiken tulisi olla mahdollisimman hyvää !
Tämä syö rakkautta !
Kuitenkin nykyisin on suurempi mahdollisuus kuin koskaan aiemmin
naisilla on ollut elämässään tämän täydellisen hyvän toteutumiseen
omalla kohdallaan .
Tähän täydellisyyden tavoitteluun kuuluu myös uskollisuuden hyvän
haluamista puolisoltaan.
Mutta mihin onkaan tultu ?
Yksi ikävä puoli elämässämme kuitenkin on yhä olemassa .
Ihmisen heikko luonne ?
Jos itse oletkin luonteeltasi pysyvä voi toinen sortu aelon tiellä.
Ihminen on erhtyväinen ja tekee virheitä !

niin tai näin kirjoitti:

Näen ettei tapamme kohdata ihmisiä ole samankaltainen.
Olen sitä mieltä ihmiset toimivat ja tulevat toimimaan omien näkemysten mukaan.
Kuten kirjoitin en odota toiselta samaa rehellisyyden määrää mikä itselläni on . Jos hänellä ei ole sitä minulle antaa pyrin pikemminkin ymmärtämään syitä ,
miksi hän kokee asiat näin .
En odota myöskään sinulta samankaltaista rehellisyyden määritettä .
Muuten mitä loukkaavaa kirjoituksessasi on ?
Sanoit suoraan mielipiteesi .
Olen elämässäni tullut näkemään kuinka tärkeää on itse pitää kiinni
omasta rehellisyyden tarpeestaan .Itselleni se on riittänyt ja olen tullut
toimeen elämässäni omalla näkemykselläni.
Oma määritelmäni rehellisyydestä on mielenrauha ja tähän itse pyrin.
Mitähän salaan ja mitä minun tulisi salata sitä en tosiaankaan tiedä ?

Mielestäni jos toisesta oikeasti välittää varsinkin lapsistaan .

Tekojensa vuoksi ei pidä mennä rikkomaan perhettä jos on mahdollisuus
olla rikkomatta.(Oletan tietenkin perheen olleen ennen uskottomuutta
normaalissa perhetilanteessa )
Myös omat teot tulee kantaa rasittamatta perhettään .
Ymmärrän hyvin miksi toiset eivät halua kertoa ja rikkoa perhettään
omien virheidensä takia (uskottomuus).

Jos sinulla on tässä asiassa eri näkemys niin pyrin ymmärtämään sitäkin
näkemystä !

Lue lisää

joku erityinen tapaus mielessäsi.

Tuntuu että tarkoitat nyt kerta pettämistä. Motiivit pettämiseen vaihtelevat, joten se on hyvä huomioida. On eri asia jos on kerran tai pari käynyt vieraissa, kuin että on joko jatkuvasti lyhytaikaisia suhteita tai pitkäaikainen suhde vieraan kanssa.

Sanotaan että naiset pettävät tunteiden takia ja miehet jännityksen ja seksin takia. Tavallisimpia syitä ovat joku epäsopu suhteessa, jota yritetään korjata jonkun kolmannen henkilön avulla. Oman kumppanin kanssa ei tunne elämä enää suju tai seksi ei toimi. Ollaan siis jo loittonemassa toinen toisistaan. Syy voi olla myös asenne, eli haluaa harrastaa suhteesta huolimatta mahdollisimman paljon seksiä muiden kanssa tai addiktio. Samoin ihan vain kokeilun halu, miltähän se seksi tuntuisi jonkun toisen kanssa tai uteliaisuus kokeilla seksiin liittyviä fantasioita. Jotkut jäävät koukkuun.

Olen lähtenyt tarkastelemaan tilannetta vaiheesta vähä ennen pettämistä, pettämisen aikana ja jälkeen, kun kyseessä on pidemmät ulkopuoliset suhteet.

Se on totta, että harvoin se perhe elämä tällaisissa tapauksissa on hyvää ja onnellista. Korkeintaan sille pettäjälle se voi olla, ainakin näin moni itse sen ilmaisee. Vähintäänkin se, että toinen viettää kaksoiselämää näkyy väkisinkin hänen käytöksessään. Sehän se on ensimmäinen asia, joka pistää silmään ja saa epäilykset heräämään petetyllä. Toki on persoonia, jotka voivat lohkoa todellisuuden, eli unohtaa sen toisen elämän välillä.

Jossain kertaluontoisissa tapauksissa tilanne todella voi olla toisin. Pettäjä katuu tekoaan, eikä koe tarvetta jatkaa sitä.

Suurin osa pettämisistä tulee julki. Tällöin punnitaan se parisuhteen todellinen taso. Mikäli se on salaisuuksilla rakennettu korttitalo, romahdus on valtava. Silloin rikkoutuu paljon ja tuhoa tulee. Jos suhde on ollut vahvalla pohjalla, nämä parit selviävät myös näistä pettämistapauksista. Ehtona on että he opettelevat olemaan rehellisempiä toisilleen siitä eteenpäin.

Tuo sinun periaatteesi toimii siis vain niin kauan, kun pettäminen pysyy salaisuutena.

Rehellisyyttä odotan etenkin elämänkumppaniltani ja ystäviltäni, totta kai. Ihan vain siksi että se on edellytys rakkaudelle. Samoin useimmat tapaamani ihmiset haluavat olla rehellisiä, nekin jotka eivät sitä aina ole olleet. He kokevat sen helpottavana ja vapauttavana.

Osa on sitten niitä, kuten sinäkin ehkä? Jotka katsovat voivansa päättää toisen puolesta hänen todellisuutensa. Mielenkiintoista on että tähän keskiluokkaiseen maailmankuvaan kuuluu salailun periaate. Halutaan näyttää että menee hyvin ja ollaan onnellisia, pystytetään se kuuluisa kulissi. Tästä pidetään sitten keinolla millä hyvänsä kiinni. Todellisuudessa kuitenkin voidaan pahoin. Kuinkahan moni masennus onkaan syntynyt tästä syystä?

Myötätunto kirjoitti:

Nyt mummumuori löytyi ehkä syy miksi ajattelemme eri tavoin näistä uskollisuus
ja uskottomuusasioissa.
Lapsuuden kodissani isäni oli hyvä lapsilleen mutta hänellä oli taipumusta
lähteä välillä omille reissuilleen .
Äitini ei koskaan moittunut häntä vaan pyrki ymmärtämään hänen heikkouttaan.
Heidän liittonsa kesti isäni kuolemaan asti !
Äitini ei koskaan isäni kuoleman jälkeen kaivannut uutta miestä elämäänsä.
Mielestäni heidän välillään oli rakkautta !
Oletko sitä mieltä ettei isäni kyennyt aidosti välittämään äidistäni ?
Oliko tämä sitä todellista rakkautta joka oli myös ruokittu todellisella tuskalla !

Lue lisää

Uskottomuus ja epärehellisyys ovat oikeastaan eri asioita. Luulen että vanhempiesi välillä on syntynyt sanaton sopimus tuosta, että isäsi on kulkenut vieraissa. Äitisi on siis ollut tietoinen ja ehkä he ovat keskenään siitä puhuneet? Mielestäni tuo on ihan sitä samaa sisua, että tällaisten ei anneta kaataa suhdetta.

Tunnen pareja, joilla on samankaltainen tilanne. Vaimot ovat hyväksyneet miehensä tuon piirteen, mutta miehet kunnioittavat myös vaimojaan. Eli pettäminen ei näy arjessa, se ei häiritse kotielämää. He ovat aikoinaan kuitenkin sopineet tuosta ja ihan rehellisesti.

En pitäisi omalla kohdallanikaan suhteen loppuna, jos toinen kävisi vieraissa. Edellytys on vain se, että tiedän niin tapahtuvan ja siitä on sovittu. Mitään yksityiskohtia ei kiinnostaisi tietää esim. milloin tai missä. Se että olemme olleet uskollisia, on vapaa valinta, jota arvostan suuresti.

Tarkoitin sitä, että vaikka vanhempani eivät olleet mitään mallivanhempia muutoin, mutta he olivat rehellisiä toisilleen. Samoin että ei se pelkkä uskollisuus tee liitosta hyvää.

mummomuori* kirjoitti:

Uskottomuus ja epärehellisyys ovat oikeastaan eri asioita. Luulen että vanhempiesi välillä on syntynyt sanaton sopimus tuosta, että isäsi on kulkenut vieraissa. Äitisi on siis ollut tietoinen ja ehkä he ovat keskenään siitä puhuneet? Mielestäni tuo on ihan sitä samaa sisua, että tällaisten ei anneta kaataa suhdetta.

Tunnen pareja, joilla on samankaltainen tilanne. Vaimot ovat hyväksyneet miehensä tuon piirteen, mutta miehet kunnioittavat myös vaimojaan. Eli pettäminen ei näy arjessa, se ei häiritse kotielämää. He ovat aikoinaan kuitenkin sopineet tuosta ja ihan rehellisesti.

En pitäisi omalla kohdallanikaan suhteen loppuna, jos toinen kävisi vieraissa. Edellytys on vain se, että tiedän niin tapahtuvan ja siitä on sovittu. Mitään yksityiskohtia ei kiinnostaisi tietää esim. milloin tai missä. Se että olemme olleet uskollisia, on vapaa valinta, jota arvostan suuresti.

Tarkoitin sitä, että vaikka vanhempani eivät olleet mitään mallivanhempia muutoin, mutta he olivat rehellisiä toisilleen. Samoin että ei se pelkkä uskollisuus tee liitosta hyvää.

Lue lisää

Et mummumuori voi todellakaan tässä tilanteessa sanoa mikä oli
vanhempieni tilanne oikeasti joten mielipiteesi on vain sinun
uskosi varassa ?
Aivan uskottomuus ja rehellisyys ovat eri asioita !
Itse voin sano heidän tulleen toimeen asian kanssa !
Miksi äitini toimi isääni puolustaen johtuu taasen omasta mielestäni
kahdesta asiasta jotka eivät olleet mitenkään sidoksissa isäni moraalisiin
näkemyksiin tai rakkauteen(uskottomuus) ?
Äitini rakasti isääni oman rehellisyytensä pohjalta omien tarpeittensa
ja näkemystensä pohjalta ja myös siihen aikaan vallitsevien yhteisten
naisten maailmassa syntyneiden moraaliarvojen pohjalta myös uskonto oli
äidilläni luja, moraalinen itsenäinen arvo ja tarve hänen elämässään.

Näkökulmani omaan itsenäiseen näkemykseen on vahva ja mielipiteeni
omaan itsemääräämisoikeuteen on myös kehittynyt vanhempien elämän kautta.

Mielestäni kykenen ymmärtämään myös uskottomuuden kokeneita ihmisiä juuri heidän heikkouksiensa kautta koska minulla on omakohtainen kokemus isäni
heikkoudesta.Pyrin ymmärtämään miksi joku toimii kuten toimi !
Kuten sanoin mielessään voi myös kantaa omia taakkojaan. Äitini oli oppinut
elämään hyvin nuorena itsenäisesti ja kantoi vastuutaankin oman ajttelun suuntaan .Vaikka hänen historiansa oli äärettömän raskas hän tyytyi osaan
jonka oli valinnut ei työntänyt omaa arvomaailmaansa rehellisyyden tavoittele-miseen vaan hän eli tosiasioiden kanssa jotka kohtasivat hänen elämäänsä
ja omien moraaliarvojensa mukaisesti.
Isäni taasen puolusti oikeudenmukaisuutta vaikka itse toimikin heikkouksissaan
toisin ja myös hän oli hyvin tarkka jos me lapset toimimme jossain valehdellen.

ja muut pastalaiset ! kirjoitti:

Et mummumuori voi todellakaan tässä tilanteessa sanoa mikä oli
vanhempieni tilanne oikeasti joten mielipiteesi on vain sinun
uskosi varassa ?
Aivan uskottomuus ja rehellisyys ovat eri asioita !
Itse voin sano heidän tulleen toimeen asian kanssa !
Miksi äitini toimi isääni puolustaen johtuu taasen omasta mielestäni
kahdesta asiasta jotka eivät olleet mitenkään sidoksissa isäni moraalisiin
näkemyksiin tai rakkauteen(uskottomuus) ?
Äitini rakasti isääni oman rehellisyytensä pohjalta omien tarpeittensa
ja näkemystensä pohjalta ja myös siihen aikaan vallitsevien yhteisten
naisten maailmassa syntyneiden moraaliarvojen pohjalta myös uskonto oli
äidilläni luja, moraalinen itsenäinen arvo ja tarve hänen elämässään.

Näkökulmani omaan itsenäiseen näkemykseen on vahva ja mielipiteeni
omaan itsemääräämisoikeuteen on myös kehittynyt vanhempien elämän kautta.

Mielestäni kykenen ymmärtämään myös uskottomuuden kokeneita ihmisiä juuri heidän heikkouksiensa kautta koska minulla on omakohtainen kokemus isäni
heikkoudesta.Pyrin ymmärtämään miksi joku toimii kuten toimi !
Kuten sanoin mielessään voi myös kantaa omia taakkojaan. Äitini oli oppinut
elämään hyvin nuorena itsenäisesti ja kantoi vastuutaankin oman ajttelun suuntaan .Vaikka hänen historiansa oli äärettömän raskas hän tyytyi osaan
jonka oli valinnut ei työntänyt omaa arvomaailmaansa rehellisyyden tavoittele-miseen vaan hän eli tosiasioiden kanssa jotka kohtasivat hänen elämäänsä
ja omien moraaliarvojensa mukaisesti.
Isäni taasen puolusti oikeudenmukaisuutta vaikka itse toimikin heikkouksissaan
toisin ja myös hän oli hyvin tarkka jos me lapset toimimme jossain valehdellen.

Lue lisää

jo tavallaan historiaa

En tietenkään voi sanoa, siksi laitoinkin ehkä? eli näinkin voisi olettaa.

Entisajan moraali oli todella toisenlaista. Minuakin opetettiin tuohon vanhaan maailmaan. Naisen piti kantaa ristinsä, eli olipa se puoliso millainen tahansa, hänestä ei erottu. Siksi moni eli myös uskottoman miehen kanssa, kun ei muuta voinut tai uskaltanut. Mummoni mm. sanoi että se on luonnollista että mies pettää.

Kuitenkin se oli naiselle suuri häpeä, siitä pyrittiin vaikenemaan. Asiaa salailtiin visusti. Siitä ei ollut edes lupa puhua. Kuten ei muustakaan seksiin liittyvästä. Tätä kutsutaan kaksinaismoralismiksi. Kaikki kielletty on sallittua, kunhan se tehdään salaa.

Jos äitisi on ollut uskossa, niin silloin rehellisyys on ollut hänen perusarvonsa. Kristinusko näet lähtee totuudesta ja pitää valehtelua syntinä!

Niin, olen itse elänyt avoimessa liitossa, tullut petetyksi (jopa varsin raa’alla tavalla). Olen elänyt sinkkuna ja kokenut kaikenlaista. Olen ollut se joka on lähtenyt liitosta, joutunut satuttamaan toista ja hajottanut ”perheen”. En ole joutunut valehtelemaan kuitenkaan, siksi minun on vaikea käsittää, mikä rehellisyydessä on niin vaikeaa?

Puhut itsemääräämisoikeudesta. Etkö sitten kuitenkaan osaa laittaa rajoja sille, kuinka sinua kohdellaan? Annatko muiden tehdä sinulle melkein mitä vain, ja sinä aina alistut siihen? Entä mitä sen ymmärtämisen jälkeen sitten tapahtuu?

mummomuori* kirjoitti:

jo tavallaan historiaa

En tietenkään voi sanoa, siksi laitoinkin ehkä? eli näinkin voisi olettaa.

Entisajan moraali oli todella toisenlaista. Minuakin opetettiin tuohon vanhaan maailmaan. Naisen piti kantaa ristinsä, eli olipa se puoliso millainen tahansa, hänestä ei erottu. Siksi moni eli myös uskottoman miehen kanssa, kun ei muuta voinut tai uskaltanut. Mummoni mm. sanoi että se on luonnollista että mies pettää.

Kuitenkin se oli naiselle suuri häpeä, siitä pyrittiin vaikenemaan. Asiaa salailtiin visusti. Siitä ei ollut edes lupa puhua. Kuten ei muustakaan seksiin liittyvästä. Tätä kutsutaan kaksinaismoralismiksi. Kaikki kielletty on sallittua, kunhan se tehdään salaa.

Jos äitisi on ollut uskossa, niin silloin rehellisyys on ollut hänen perusarvonsa. Kristinusko näet lähtee totuudesta ja pitää valehtelua syntinä!

Niin, olen itse elänyt avoimessa liitossa, tullut petetyksi (jopa varsin raa’alla tavalla). Olen elänyt sinkkuna ja kokenut kaikenlaista. Olen ollut se joka on lähtenyt liitosta, joutunut satuttamaan toista ja hajottanut ”perheen”. En ole joutunut valehtelemaan kuitenkaan, siksi minun on vaikea käsittää, mikä rehellisyydessä on niin vaikeaa?

Puhut itsemääräämisoikeudesta. Etkö sitten kuitenkaan osaa laittaa rajoja sille, kuinka sinua kohdellaan? Annatko muiden tehdä sinulle melkein mitä vain, ja sinä aina alistut siihen? Entä mitä sen ymmärtämisen jälkeen sitten tapahtuu?

Lue lisää

Voi pystyn laittamaan rajoja tosi hyvin kuinka minua kohdellaan siitä
ei ole epäilystä !
Itsemääräämisoikeus on oikeutta päättää lain puitteissa omista valinnoistaan.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita myöskään sitä etteikö voisi ymmärtää ihmistä
joka toimii näkemysteni mukaan toisin.
Rehellisyydessä vikaa miksi tulisi olla ?
Epärehellistäkin voi pyrkiä ymmärtämään jos siihen on aitoa tahtoa.
Niin jos sinun on asiaa vaikea käsittää salaavia ihmisiä niin ei se sulje pois tosiasiaa et muut ajattelevat myös oman käsityksensä mukaisesti.

Itselleni on tämän ymmärtämisen myötä avautunut portti näkemykseen
etteivät asiat ole pelkästää mustavalkoista vaan meillä ihmisillä on
juuri tuota harmaata aluetta elettävänä .
Ennen kaikkea ei ole erikseen olemassa mitään epärehellisiä tai päinvastoin
rehellisiä ihmisiä.
Ihmiset elämässään horjuu monen valinnan välissä .
Valinnoista vasta syntyy epärehellisiä ihmisiä -aika hurja nimitys ikään kuin
olisi kyse jostain pahoista ja paatuneista ihmisistä vaikka kyseessä on usein hyviä perheenisiä ja -äitejä - eri ihmisryhmiä.

vastata sinulle ! kirjoitti:

Voi pystyn laittamaan rajoja tosi hyvin kuinka minua kohdellaan siitä
ei ole epäilystä !
Itsemääräämisoikeus on oikeutta päättää lain puitteissa omista valinnoistaan.
Itsemääräämisoikeus ei tarkoita myöskään sitä etteikö voisi ymmärtää ihmistä
joka toimii näkemysteni mukaan toisin.
Rehellisyydessä vikaa miksi tulisi olla ?
Epärehellistäkin voi pyrkiä ymmärtämään jos siihen on aitoa tahtoa.
Niin jos sinun on asiaa vaikea käsittää salaavia ihmisiä niin ei se sulje pois tosiasiaa et muut ajattelevat myös oman käsityksensä mukaisesti.

Itselleni on tämän ymmärtämisen myötä avautunut portti näkemykseen
etteivät asiat ole pelkästää mustavalkoista vaan meillä ihmisillä on
juuri tuota harmaata aluetta elettävänä .
Ennen kaikkea ei ole erikseen olemassa mitään epärehellisiä tai päinvastoin
rehellisiä ihmisiä.
Ihmiset elämässään horjuu monen valinnan välissä .
Valinnoista vasta syntyy epärehellisiä ihmisiä -aika hurja nimitys ikään kuin
olisi kyse jostain pahoista ja paatuneista ihmisistä vaikka kyseessä on usein hyviä perheenisiä ja -äitejä - eri ihmisryhmiä.

Lue lisää

ajatuksesi ovat sekavia. Välillä luulen että ymmärrän, mutta sitten huomaan että ymmärtänytkään. Sekoitat asioita toisiinsa varsin mielivaltaisella tavalla. Olen pahoillani.

Itsemääräämisoikeus on kaikilla, mutta miten se ymmärtämiseen liittyy? On minulla eräs toinenkin arvo ja se on vapaus. Pyrin olemaan siinä määrin vapaa kuin se tässä yhteiskunnassa voi olla mahdollista. Se on jo vaikeampi asia kuin rehellisyys.

Työni elementti on juuri ymmärtää – ja todella erilaisia ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita että hyväksyy jonkun, minkä kokee vääränä tai vahingollisena. Minä ymmärrän, mitä on hermot palaa, suuttumus valtaa mielen, silmissä sumenee ja se nyrkki (veitsi) heilahtaa. En vain hyväksy väkivaltaa.

Voin kuvitella että nytkin monella parilla on ne omat salaisuutensa ja arki-ilta sujuu oivasti osittain näytellen mutta kohtuullisen mukavasti. Sitten mennään nukkumaan ja sydän murhetta täynnä ja ehkä kyyneleet kirvellen silmissä.

En ymmärrä sitä että itse ehdoin tahdoin tehdään ongelmia. Sitten syytellään toinen toistaan ja olo vain pahenee. Tiedätkö mikä tehtävä terapeuteilla oikeastaan on? (huom. en ole terapeutti!) Hän availee näitä salaisuuksia ja valheita parien väliltä. Hän yrittää tuoda heidät todellisuuteen ja luoda uutta pohjaa heidän välilleen.

Kyllä, on olemassa aimo joukko paatuneita valehtelijoita. Heidän omaatuntoaan ei kolkuta, sillä heillä on aina ”hyvä” syy valheisiin.

mummomuori* kirjoitti:

ajatuksesi ovat sekavia. Välillä luulen että ymmärrän, mutta sitten huomaan että ymmärtänytkään. Sekoitat asioita toisiinsa varsin mielivaltaisella tavalla. Olen pahoillani.

Itsemääräämisoikeus on kaikilla, mutta miten se ymmärtämiseen liittyy? On minulla eräs toinenkin arvo ja se on vapaus. Pyrin olemaan siinä määrin vapaa kuin se tässä yhteiskunnassa voi olla mahdollista. Se on jo vaikeampi asia kuin rehellisyys.

Työni elementti on juuri ymmärtää – ja todella erilaisia ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita että hyväksyy jonkun, minkä kokee vääränä tai vahingollisena. Minä ymmärrän, mitä on hermot palaa, suuttumus valtaa mielen, silmissä sumenee ja se nyrkki (veitsi) heilahtaa. En vain hyväksy väkivaltaa.

Voin kuvitella että nytkin monella parilla on ne omat salaisuutensa ja arki-ilta sujuu oivasti osittain näytellen mutta kohtuullisen mukavasti. Sitten mennään nukkumaan ja sydän murhetta täynnä ja ehkä kyyneleet kirvellen silmissä.

En ymmärrä sitä että itse ehdoin tahdoin tehdään ongelmia. Sitten syytellään toinen toistaan ja olo vain pahenee. Tiedätkö mikä tehtävä terapeuteilla oikeastaan on? (huom. en ole terapeutti!) Hän availee näitä salaisuuksia ja valheita parien väliltä. Hän yrittää tuoda heidät todellisuuteen ja luoda uutta pohjaa heidän välilleen.

Kyllä, on olemassa aimo joukko paatuneita valehtelijoita. Heidän omaatuntoaan ei kolkuta, sillä heillä on aina ”hyvä” syy valheisiin.

Lue lisää

joskus itsemääräämisoikeus menee yhteisten sopimusten edelle kun on
kyse seksuaalisista tarpeista .
siis ihminen ottaa asiat omaan hallintaan vaikkapa kun suhteessa vallitsee
selibaatti vain esimerkkinä .
en missään nimessä hyväksy väkivaltaa mielestäni ei ole huono asia jos
löytää näihin tekoihin johtaneita syitä ja näin mielessään pääsee käsittelemään
ihmisten tekoja laajemmasta perspektiivistä.
Rikollisuus on erikseen ja uskottomuus on ihmisen pahe.
Uskon myös näihin paatuneiden valehtelijoiden olemassaoloon, mutta silloin
heidän paatuneisuutensa jossain elämän vaiheessa muuttu rikolliseksi tai
aiheuttaa suurta vahinkoa lähimmäisilleen tottakai näidenkin joukossa on perheellisiä ihmisä.

niinpä niin kirjoitti:

joskus itsemääräämisoikeus menee yhteisten sopimusten edelle kun on
kyse seksuaalisista tarpeista .
siis ihminen ottaa asiat omaan hallintaan vaikkapa kun suhteessa vallitsee
selibaatti vain esimerkkinä .
en missään nimessä hyväksy väkivaltaa mielestäni ei ole huono asia jos
löytää näihin tekoihin johtaneita syitä ja näin mielessään pääsee käsittelemään
ihmisten tekoja laajemmasta perspektiivistä.
Rikollisuus on erikseen ja uskottomuus on ihmisen pahe.
Uskon myös näihin paatuneiden valehtelijoiden olemassaoloon, mutta silloin
heidän paatuneisuutensa jossain elämän vaiheessa muuttu rikolliseksi tai
aiheuttaa suurta vahinkoa lähimmäisilleen tottakai näidenkin joukossa on perheellisiä ihmisä.

Lue lisää

Itsemääräämisoikeus vai vallan otto? Sanon vain aih! Eli jos minulla tekee mieli harrastaa seksiä jonkun kanssa, minä vain sitten teen niin? Kyllä, silloin teen niin kun elän yksin. Samoin teen niin jos puolisoni mielestä se sopii.

Jos puoliso ei anna seksiä ja jopa kieltää minua, minä otan vallan käsiini ja petän. Hei aikuisten oikeesti, ei todellakaan ole muita vaihtoehtoja? Kuulostaa lähinnä murrosikäisen kapinoinnilta. Siinä ei ainakaan ymmärrystä ole sitä puolisoa kohtaan.

Esimerkkini ei ollut rikollisesta! Vaan siitä muuten niin hyvästä, ja rakastavasta isästä ja puolisosta. Rikollisuus ei ole erikseen. Meistä kuka tahansa voi tiukan tulkinnan mukana olla rikollinen. Milloin viimeksi et käyttänyt suojatietä? Puhuit kännykkään autolla ajaessasi? Paheita ovat valehtelu, pettäminen, laiskuus, ylensyöminen, oman edun tavoittelu…

Siinä missä pettämistä pitää ymmärtää, täytyy ymmärtää myös pinnan palamista. Mihin se sinun ymmärtäminen nyt katosi?

Taitaa olla niin, että niitä paatuneita valehtelijoita on myös varsin korkeissa asemissa tässä yhteiskunnassa. Onhan narsismikin se kova sana tietyissä piireissä. Tuossa minun naapurissakin asuu paatunut valehtelija, aina se vain saa jonkun puolelleen.

Paatunut olet, jos et tunne pistossa mielessäsi kun ”vannot väärän valan” läheisillesi ja väität olleesi aina esim. uskollinen, vaikka olet pettänyt tai huijannut jotakuta.

OK, lopetan tämän, sillä et näemmä ole kovin looginen.

mummomuori* kirjoitti:

Itsemääräämisoikeus vai vallan otto? Sanon vain aih! Eli jos minulla tekee mieli harrastaa seksiä jonkun kanssa, minä vain sitten teen niin? Kyllä, silloin teen niin kun elän yksin. Samoin teen niin jos puolisoni mielestä se sopii.

Jos puoliso ei anna seksiä ja jopa kieltää minua, minä otan vallan käsiini ja petän. Hei aikuisten oikeesti, ei todellakaan ole muita vaihtoehtoja? Kuulostaa lähinnä murrosikäisen kapinoinnilta. Siinä ei ainakaan ymmärrystä ole sitä puolisoa kohtaan.

Esimerkkini ei ollut rikollisesta! Vaan siitä muuten niin hyvästä, ja rakastavasta isästä ja puolisosta. Rikollisuus ei ole erikseen. Meistä kuka tahansa voi tiukan tulkinnan mukana olla rikollinen. Milloin viimeksi et käyttänyt suojatietä? Puhuit kännykkään autolla ajaessasi? Paheita ovat valehtelu, pettäminen, laiskuus, ylensyöminen, oman edun tavoittelu…

Siinä missä pettämistä pitää ymmärtää, täytyy ymmärtää myös pinnan palamista. Mihin se sinun ymmärtäminen nyt katosi?

Taitaa olla niin, että niitä paatuneita valehtelijoita on myös varsin korkeissa asemissa tässä yhteiskunnassa. Onhan narsismikin se kova sana tietyissä piireissä. Tuossa minun naapurissakin asuu paatunut valehtelija, aina se vain saa jonkun puolelleen.

Paatunut olet, jos et tunne pistossa mielessäsi kun ”vannot väärän valan” läheisillesi ja väität olleesi aina esim. uskollinen, vaikka olet pettänyt tai huijannut jotakuta.

OK, lopetan tämän, sillä et näemmä ole kovin looginen.

Lue lisää

Kuulehan muori jos olet noin rajoittunut käsittelemään vain omaa näkökantaasi,
sille asialle en voi yhtään mitään .
Syyttämin juuri johtaa usein näihin itsemääräämistilaneisiin.
En kuule ees ole tämä kyseinen henkilö - kyseessä oli vain esimerkki mutta
kuta kuinkin elävästä elämästä joten äläpä nyt kaada vihaasi viattoman niskaan
johan tässä säikätään tämäkin ihminen jo rehellistä kirjootustaan.
Juu kyllä minä sinun pinnan palamisen ymmärän vaan en sitä miksi
sen hyvä ihiminen minuun kohistat.

mummomuori* kirjoitti:

Itsemääräämisoikeus vai vallan otto? Sanon vain aih! Eli jos minulla tekee mieli harrastaa seksiä jonkun kanssa, minä vain sitten teen niin? Kyllä, silloin teen niin kun elän yksin. Samoin teen niin jos puolisoni mielestä se sopii.

Jos puoliso ei anna seksiä ja jopa kieltää minua, minä otan vallan käsiini ja petän. Hei aikuisten oikeesti, ei todellakaan ole muita vaihtoehtoja? Kuulostaa lähinnä murrosikäisen kapinoinnilta. Siinä ei ainakaan ymmärrystä ole sitä puolisoa kohtaan.

Esimerkkini ei ollut rikollisesta! Vaan siitä muuten niin hyvästä, ja rakastavasta isästä ja puolisosta. Rikollisuus ei ole erikseen. Meistä kuka tahansa voi tiukan tulkinnan mukana olla rikollinen. Milloin viimeksi et käyttänyt suojatietä? Puhuit kännykkään autolla ajaessasi? Paheita ovat valehtelu, pettäminen, laiskuus, ylensyöminen, oman edun tavoittelu…

Siinä missä pettämistä pitää ymmärtää, täytyy ymmärtää myös pinnan palamista. Mihin se sinun ymmärtäminen nyt katosi?

Taitaa olla niin, että niitä paatuneita valehtelijoita on myös varsin korkeissa asemissa tässä yhteiskunnassa. Onhan narsismikin se kova sana tietyissä piireissä. Tuossa minun naapurissakin asuu paatunut valehtelija, aina se vain saa jonkun puolelleen.

Paatunut olet, jos et tunne pistossa mielessäsi kun ”vannot väärän valan” läheisillesi ja väität olleesi aina esim. uskollinen, vaikka olet pettänyt tai huijannut jotakuta.

OK, lopetan tämän, sillä et näemmä ole kovin looginen.

Lue lisää

Siun kanssas kirjoottelun lopetan het tykkänään johan nyt jo vapisen
vaikka oon uskollista sorttia- jo kuule jos mummumuorin halon alle jääpi
tahtoo tulla pahhaa jäläkiä .
en petä ees laisinkaan mut taitaapi se siunki ymmärrys olla välliin
tolokkua vailla ku et ymmärrä niin et ku ommoo ihtiäs .
maailmassa onpi muoriseni kaikesorttista ihimistä niin on laijasta laittoon.

ja kauhia syntisäkki kirjoitti:

Kuulehan muori jos olet noin rajoittunut käsittelemään vain omaa näkökantaasi,
sille asialle en voi yhtään mitään .
Syyttämin juuri johtaa usein näihin itsemääräämistilaneisiin.
En kuule ees ole tämä kyseinen henkilö - kyseessä oli vain esimerkki mutta
kuta kuinkin elävästä elämästä joten äläpä nyt kaada vihaasi viattoman niskaan
johan tässä säikätään tämäkin ihminen jo rehellistä kirjootustaan.
Juu kyllä minä sinun pinnan palamisen ymmärän vaan en sitä miksi
sen hyvä ihiminen minuun kohistat.

Lue lisää

kirjoitat siinä määrin sekavasti, että et ehkä tule siksi ymmärretyksi. Sen olen useaan kertaan sanonut.

Esitän kysymyksiä ja teesejä, jotka ovat ihan yleisellä tasolla esitettyjä. Ei niitä ole tarkoitus ottaa henkilökohtaisesti, vaikka käytänkin ”sinä” muotoa. Yritän esittää asian tiivistetysti. Älä tulkitse kaikkea niin, että ne liittyvät itseesi!

” Syyttämin juuri johtaa usein näihin itsemääräämistilaneisiin.”

Mitä tällä tarkoitat? Kun syytät toista ihmistä, niin käytätkö silloin itsemääräämisoikeutta? Vai että kun tulet syytetyksi, itsemääräämisoikeus antaa sinulle luvan vaikka valehdella? Vai tarkoitatko sitä että sinun ei tarvitse ottaa vastaan syyllisyydentuntoa? Vai voit karata paikalta ”itsemääräämistilanteessa”? Siis mitä...

En ole vihainen, eikä pinna ole palanut. Miksikä olisi? Odotin vain perusteluja, joita ilmeisesti et osaa antaa.

Kysyin miksi sitä oman lupauksen pettäjää tulee ymmärtää ja hyväksyä hänen tekonsa, mutta miksi ei sitä että menettää malttinsa (ehkä syystäkin) ja käyttäytyy sopimattomasti?

Leimaat toisen rikolliseksi ja toisen ”heikoksi” ihmiseksi. Kyse on kuitenkin samankaltaisesta tilanteesta? Eikö lyöjäkin toteuta omaa itsemääräämisoikeuttaan?

Miksi voi pettää ja perustella että minulla on oikeus määrätä itseäni ja omaa seksuaalisuuttani, ja tehdä sitä salaa puolison selän takana?

Miksi on oikeus määrätä itseään valehtelemaan aina kun omasta mielestäni se on paikallaan?

Kertaan, miten se eroaa mielivallasta? Otan oman vallan käyttööni mutta samalla siirrän toiselta oikeuden päättää omasta puolestaan.

Kyllä, meitä on moneksi. Samoin meillä on paljon yhteisiä tekijöitä, joista on hyvä puhua.

mummomuori* kirjoitti:

kirjoitat siinä määrin sekavasti, että et ehkä tule siksi ymmärretyksi. Sen olen useaan kertaan sanonut.

Esitän kysymyksiä ja teesejä, jotka ovat ihan yleisellä tasolla esitettyjä. Ei niitä ole tarkoitus ottaa henkilökohtaisesti, vaikka käytänkin ”sinä” muotoa. Yritän esittää asian tiivistetysti. Älä tulkitse kaikkea niin, että ne liittyvät itseesi!

” Syyttämin juuri johtaa usein näihin itsemääräämistilaneisiin.”

Mitä tällä tarkoitat? Kun syytät toista ihmistä, niin käytätkö silloin itsemääräämisoikeutta? Vai että kun tulet syytetyksi, itsemääräämisoikeus antaa sinulle luvan vaikka valehdella? Vai tarkoitatko sitä että sinun ei tarvitse ottaa vastaan syyllisyydentuntoa? Vai voit karata paikalta ”itsemääräämistilanteessa”? Siis mitä...

En ole vihainen, eikä pinna ole palanut. Miksikä olisi? Odotin vain perusteluja, joita ilmeisesti et osaa antaa.

Kysyin miksi sitä oman lupauksen pettäjää tulee ymmärtää ja hyväksyä hänen tekonsa, mutta miksi ei sitä että menettää malttinsa (ehkä syystäkin) ja käyttäytyy sopimattomasti?

Leimaat toisen rikolliseksi ja toisen ”heikoksi” ihmiseksi. Kyse on kuitenkin samankaltaisesta tilanteesta? Eikö lyöjäkin toteuta omaa itsemääräämisoikeuttaan?

Miksi voi pettää ja perustella että minulla on oikeus määrätä itseäni ja omaa seksuaalisuuttani, ja tehdä sitä salaa puolison selän takana?

Miksi on oikeus määrätä itseään valehtelemaan aina kun omasta mielestäni se on paikallaan?

Kertaan, miten se eroaa mielivallasta? Otan oman vallan käyttööni mutta samalla siirrän toiselta oikeuden päättää omasta puolestaan.

Kyllä, meitä on moneksi. Samoin meillä on paljon yhteisiä tekijöitä, joista on hyvä puhua.

Lue lisää

Lyhyesti kun kokee tulleensa kohdelluksi suhteessaa väärin vaikka
itse pyrkii löytämään ratkaisua sitä ei löydy.Ihminen ratkaisee itse ongelman
eikä tämän jälkeen enää huomio toista.
Itsemääräämisoikeutta käytetään runsaasti oman tahdon totetumiseen
esimerkiksi,eroamalla puolisosta.Uskottomuus ei ole ainoa asia joka tuottaa
toiselle pahaa mieltä.Tilanne jolla toisella puolisolla on tahtoa ja halua
jatkaa avioliitto jossa hän kokee voivansa hyvin ja rakastaa puolisoaan
ja taasen toinen osapuoli kokee rakkauden loppuneen(ei uskottomuuden vuoksi)
synnyttää vastaavanlaista huijatuksi tulemisen tunnetta ja loputtomia
miksi kysymyksiä hän kokee tulleensa verisesti loukatuksi kun toinen
hylkää hänet ja myös huijatuksi Ps en jaksa enää kirjoitella omia näkemyksiäni .
Tämän jälkeen voit pyrkiä selittämään mikä näissäkin tilanteissa mätti?

Niin ihmisten tulisi osata toimia tässäkin tilanteessa "kirjanoppineesti"
ja vuorovaikutustaidot tulisi tässäkin tapauksessa huomioda.
Hyvät jatkot vain sinulle mummumuori !

kaikille ! kirjoitti:

Lyhyesti kun kokee tulleensa kohdelluksi suhteessaa väärin vaikka
itse pyrkii löytämään ratkaisua sitä ei löydy.Ihminen ratkaisee itse ongelman
eikä tämän jälkeen enää huomio toista.
Itsemääräämisoikeutta käytetään runsaasti oman tahdon totetumiseen
esimerkiksi,eroamalla puolisosta.Uskottomuus ei ole ainoa asia joka tuottaa
toiselle pahaa mieltä.Tilanne jolla toisella puolisolla on tahtoa ja halua
jatkaa avioliitto jossa hän kokee voivansa hyvin ja rakastaa puolisoaan
ja taasen toinen osapuoli kokee rakkauden loppuneen(ei uskottomuuden vuoksi)
synnyttää vastaavanlaista huijatuksi tulemisen tunnetta ja loputtomia
miksi kysymyksiä hän kokee tulleensa verisesti loukatuksi kun toinen
hylkää hänet ja myös huijatuksi Ps en jaksa enää kirjoitella omia näkemyksiäni .
Tämän jälkeen voit pyrkiä selittämään mikä näissäkin tilanteissa mätti?

Niin ihmisten tulisi osata toimia tässäkin tilanteessa "kirjanoppineesti"
ja vuorovaikutustaidot tulisi tässäkin tapauksessa huomioda.
Hyvät jatkot vain sinulle mummumuori !

Lue lisää

et siis osaa vastata kysymyksiin ja varsinkaan perustella niitä. Mutta ok. Ehkä jutuissasi on juontakin, ja voimme olla joistakin samaa mieltä.

kaikkea hyvää sinulle...

Eräässä yhteydessä tuli julki puolison epärehellisyys .
Hän tunnusti olleensa halki avioliiton ajan uskoton vaimolleen.
Vaimo ja mies elivät yhdessä 25 vuotta .
He kuitenkin päätyivät eroon.
Vaimo ja mies elävät kumpikin omalla tahollaan tyytyväisinä.
En ikinä maailmassa menisi kertomaan naiselle ja paljastamaan
hänelle ex:miehen rikkomuksista.
Olen tässä asiassa epärehellinen, mutta omatuntoni ei soimaa minua.

Niin tuohon 100 kg tapaukseen voin sanoa vain kaikki tiesivät näin olevan.
Aika yleistä ihmisten välistä vuorovaikutusta
Myyjä sai tuotteensa myytyä paremmin tällä keinolla ja varmisti näin
toimeentuloaan.
Samalla periaatella aviopuoliso joko haukkuu tai kehuu puolisoaan.
Jos hän on hyvin mustasukkainen puolisostaan hän saattaa kertoa
vain puolison huonoja puolia puolisostaan jottei kiinnostus lisääntyisi
häneen omaansa kohtaan liiaksi asti.
Eräässä tilanteessa nainen kertoi toiselle naiselle miehellään olevan
sukupuoliherpeksen tämä upposi kuin häkä toiseen naiseen .
Tämä toinen nainen oli taasen kertonut kuinka hän pelkää
tämän sieppaavan hänen miehensä.
Miehellä ei ollut sukupuoliherpestä.
Tämä pariskunta on edelleen yhdessä ja tyytyväisiä keskenään.
Niin kaikki voi tässäkin tapauksessa paljastua .
Nainen huomaa kyllä toisten epärehellisyyden miltei tikuntarkkaan
muttei omista tekemistään virheistä ole moksiskaan.
Monenlaista määritelmää on itse kullakin takataskussa kun kaivetaan
rehellisyyden tikulla takapuolta.
Ken sanoo olevansa virheetön ja erheetön heittököön sen ensimmäisen kiven
perään .

Muokkaukset kirjoitti:

Niin tuohon 100 kg tapaukseen voin sanoa vain kaikki tiesivät näin olevan.
Aika yleistä ihmisten välistä vuorovaikutusta
Myyjä sai tuotteensa myytyä paremmin tällä keinolla ja varmisti näin
toimeentuloaan.
Samalla periaatella aviopuoliso joko haukkuu tai kehuu puolisoaan.
Jos hän on hyvin mustasukkainen puolisostaan hän saattaa kertoa
vain puolison huonoja puolia puolisostaan jottei kiinnostus lisääntyisi
häneen omaansa kohtaan liiaksi asti.
Eräässä tilanteessa nainen kertoi toiselle naiselle miehellään olevan
sukupuoliherpeksen tämä upposi kuin häkä toiseen naiseen .
Tämä toinen nainen oli taasen kertonut kuinka hän pelkää
tämän sieppaavan hänen miehensä.
Miehellä ei ollut sukupuoliherpestä.
Tämä pariskunta on edelleen yhdessä ja tyytyväisiä keskenään.
Niin kaikki voi tässäkin tapauksessa paljastua .
Nainen huomaa kyllä toisten epärehellisyyden miltei tikuntarkkaan
muttei omista tekemistään virheistä ole moksiskaan.
Monenlaista määritelmää on itse kullakin takataskussa kun kaivetaan
rehellisyyden tikulla takapuolta.
Ken sanoo olevansa virheetön ja erheetön heittököön sen ensimmäisen kiven
perään .

Lue lisää

Valehdellaan tai jätetään kertomatta KOSKA SILLÄ SAADAAN AJETTUA OMAA ETUA.

Naamioidaan se huolenpidoksi ettei toinen pahoita mieltä TOTUUSESTA.

VALEHTELU ON SIIS SOSIAALISESTI HYVÄKSYTTYÄ, EIKÄ KETÄÄN SAA TUOMITA SIITÄ. KUITENKIN JOPA NÄMÄ VALEHTELUN KANNATTAJAT TUOHTUVAT KUN HUOMAAVAT KUSETUKSEN KOSKETTANEEN HEITÄ ITSEÄÄN.

TOTTA, IHMINEN HYVÄKSYY OMAN OIKEUDEN VALEHDELLA MUTTA EI SALLI ETTÄ HÄNELLE VALEHDELLAAN.

Valehtelusta saa hyötyä vain ja ainoastaa itse, tätä kait kutsutaan itsekkyydeksi.

Virheettömiä ihmisiä ei ole, mutta kaikilla kun ei ole edes halua pyrkiä siihen suuntaan, mutta toivovat kaikkien pitävän häntä sellaisena.

Haukkuvat armotta toisten pienistäkin virheistä, mutta eivät kestä pientäkään kritiikkiä itsestään.

VALEHTELUN TARKOITUS ON AINA PARANTAA OMAA ASEMAA JA VARMISTAA ETTEI RANGAISTA TEOISTA. Opitaan lapsena: Ei se ollut mun syy, toi toinen aloitti, en varmaan..., ihan vahigossa mää uhohdin maksaa.... ei meidän maikka osaa opettaa tätä mulle.... se oli varmaan Kalle..... sää oot luulotautinen.... miten voit edes epäillä.... en ottanut kun yhen keppanan ( 2.5 promillea ) ym ym....

Näitä siis toisaalta kutsutaa tekosyiksi tai selityksiksi riippuen puhuuko kumpi osapuoli. Molemmat siis ovat se kolikon puoli, mutta erinnäköisiä.

Toi 100 kg keijukainen oli oiva esimerkki, kaikki tietävät valheesta ja sen motivaatiosta, kyse on siis sosiaalisesti sovitusta valehtelusta koska rehellinen tässä tilanteessa olisi se pahis.

KUKAAN EI PIDÄ TOTUUDEN KERTOJISTA JA VALEHTELIJOITA RAKASTAVAT KAIKKI.

PYRKIKÄÄ SIIS AINA JA JOKA TILANTEESSA AINOASTAAN VALHEESEEN NIIN MAAILMA PELASTUU. KOITTAKAA EI VIIKKOON YHTÄKÄÄN TOTUUTTA, VAIN VALHEITA VALHEEN PERÄÄN. SEPITTÄKÄÄ JUTTUJA TUTTAVISTA JA JOPA TUNTEMATTOMISTA, SAATTE OMAA KRUUNUA KIILOTETTUA. VALHEEN PERUSTARKOITUSHAN ON JUURI TÄMÄ.

Muokkaukset kirjoitti:

Niin tuohon 100 kg tapaukseen voin sanoa vain kaikki tiesivät näin olevan.
Aika yleistä ihmisten välistä vuorovaikutusta
Myyjä sai tuotteensa myytyä paremmin tällä keinolla ja varmisti näin
toimeentuloaan.
Samalla periaatella aviopuoliso joko haukkuu tai kehuu puolisoaan.
Jos hän on hyvin mustasukkainen puolisostaan hän saattaa kertoa
vain puolison huonoja puolia puolisostaan jottei kiinnostus lisääntyisi
häneen omaansa kohtaan liiaksi asti.
Eräässä tilanteessa nainen kertoi toiselle naiselle miehellään olevan
sukupuoliherpeksen tämä upposi kuin häkä toiseen naiseen .
Tämä toinen nainen oli taasen kertonut kuinka hän pelkää
tämän sieppaavan hänen miehensä.
Miehellä ei ollut sukupuoliherpestä.
Tämä pariskunta on edelleen yhdessä ja tyytyväisiä keskenään.
Niin kaikki voi tässäkin tapauksessa paljastua .
Nainen huomaa kyllä toisten epärehellisyyden miltei tikuntarkkaan
muttei omista tekemistään virheistä ole moksiskaan.
Monenlaista määritelmää on itse kullakin takataskussa kun kaivetaan
rehellisyyden tikulla takapuolta.
Ken sanoo olevansa virheetön ja erheetön heittököön sen ensimmäisen kiven
perään .

Lue lisää

koska hyväksyt valetelun katsot ettei toisella ole oikeutta pettyä, loukaantua tai olla vihainen jos hänelle valhedellaan jos toisella on ollut aito halu parantaa omia asemia.

Tätähän tämä suomeksi tarkoittaa.

Valehtelu on inhimmillistä ( itsekkyys ) ja tehdään omaksi eduksi ( totta ) ja ihminen joko hyväksyy tai tuomitsee moisen käytöksen.

Valetelua voi tehdä siis myös itselle.

näihän se menee kirjoitti:

koska hyväksyt valetelun katsot ettei toisella ole oikeutta pettyä, loukaantua tai olla vihainen jos hänelle valhedellaan jos toisella on ollut aito halu parantaa omia asemia.

Tätähän tämä suomeksi tarkoittaa.

Valehtelu on inhimmillistä ( itsekkyys ) ja tehdään omaksi eduksi ( totta ) ja ihminen joko hyväksyy tai tuomitsee moisen käytöksen.

Valetelua voi tehdä siis myös itselle.

Lue lisää

Jos lapsi on tehnyt jotain väärää, tuleeko hänen kertoa siitä vanhemmilleen vai olla kertomatta. Ja plää plää plää, riippuu tietenkin asian luonteesta MUTTA ihan noin suurpiirteisesti ajateltuna: minkä ohjeen sinä annat / antaisit lapsellesi tai nuorellesi. Onko hyvä, että vanhemmat saavat tietää nuoren juopottelusta vai onko parempi, etteivät saa tietää? Tässä aika hyvä ajatusleikki siihen, mitä perheesseä pidetään rehellisyyden mittana ja mitä sinä siis haluat tietää / et halua tietää.

Mifordia kirjoitti:

Jos lapsi on tehnyt jotain väärää, tuleeko hänen kertoa siitä vanhemmilleen vai olla kertomatta. Ja plää plää plää, riippuu tietenkin asian luonteesta MUTTA ihan noin suurpiirteisesti ajateltuna: minkä ohjeen sinä annat / antaisit lapsellesi tai nuorellesi. Onko hyvä, että vanhemmat saavat tietää nuoren juopottelusta vai onko parempi, etteivät saa tietää? Tässä aika hyvä ajatusleikki siihen, mitä perheesseä pidetään rehellisyyden mittana ja mitä sinä siis haluat tietää / et halua tietää.

Lue lisää

Sinäpä tääl märehit olemattomia .Vanhemman syämmen pääs on naru
omaan pentuun niin pitkälti ku elämää riittääpi.
Ainapa on hyvä kertoa muitteki mitä omat ja toisten alaikästeen penikat
tekevät pahassa päässään keksivät juua alakoholia ja kokkeleevat joos mitäkii
sekottelevat tolokun päästään ja toiset ovat pahoiks vaivookseen jo saanet
perimässä pahemmat viatki ko toisten penikat ja opetukset kotosalla onpi
siinäki erotusta .Viärän ja oikkeen tullee oppia jo pennusta lähein ei
parane sit silimille hyppiä ku kasvaa isoks ihimiseks ku voi vanheempi
porista johan sulle sen opin annoin vaan et ymmärtänny sitä päässäs vaan
teit senkin tekoses ku aikuises kasvoit ommiis nimiin nii on siu vastuunkin laita
vanhemmilles älä sitä tyrkkää vaikka saat sie kotoas lohun ja siulla rakkautta
jaamme vaikka pahojas oot menny tekköön vihanen saatan olla muuta
hylätä en voipi aikaista laistinkaan jo oon maailmalla nähäny näitä
vanhempien hylykäämiä jäläkeläisiä.
Kun se pakkoo olemaan ihimisen laita niin tohtii elämässään tehä hvvää
ku pahhaakin kukanenkin .

äijäperkelees kirjoitti:

Sinäpä tääl märehit olemattomia .Vanhemman syämmen pääs on naru
omaan pentuun niin pitkälti ku elämää riittääpi.
Ainapa on hyvä kertoa muitteki mitä omat ja toisten alaikästeen penikat
tekevät pahassa päässään keksivät juua alakoholia ja kokkeleevat joos mitäkii
sekottelevat tolokun päästään ja toiset ovat pahoiks vaivookseen jo saanet
perimässä pahemmat viatki ko toisten penikat ja opetukset kotosalla onpi
siinäki erotusta .Viärän ja oikkeen tullee oppia jo pennusta lähein ei
parane sit silimille hyppiä ku kasvaa isoks ihimiseks ku voi vanheempi
porista johan sulle sen opin annoin vaan et ymmärtänny sitä päässäs vaan
teit senkin tekoses ku aikuises kasvoit ommiis nimiin nii on siu vastuunkin laita
vanhemmilles älä sitä tyrkkää vaikka saat sie kotoas lohun ja siulla rakkautta
jaamme vaikka pahojas oot menny tekköön vihanen saatan olla muuta
hylätä en voipi aikaista laistinkaan jo oon maailmalla nähäny näitä
vanhempien hylykäämiä jäläkeläisiä.
Kun se pakkoo olemaan ihimisen laita niin tohtii elämässään tehä hvvää
ku pahhaakin kukanenkin .

Lue lisää

Senpä tohi suoralta käeltä tulla poriseen teillekki jotta kun miun haltuun
asioita annetaan en niitä porise etteenpäin sitä juoruliinaa en etteeni
pistä.Sanonpa suoralta käeltä on tullut jos jonkimoista erhettä ihimisen
tekosia miunkin korviin Miulla onpi se oma näkeminen rehellisyyen ja epärehelisyyen mittarista jotta sepä kallistuupi vuoroin jokkaisella oikeaan
ja väärään suuntaan ihte kunkin kohalla Millaista vääryyttä harrastaapi toista
kohtaan on olemas niin pirullisia ihmisiä jotta silimät reppee päästä
ku kuuntelee tekosia ja yhtälailla niistäkki sitten löytyy se lämmön liekki
jolla elvyttelen sitäkin pahhaa mieltä.Niin se on omanikin elämisen laita
en tohi mennä sannoon olevain rehellinen kaikes tekemises vaikka sitä
kohti yritänkin kurkottaa jo kohta on toinen lahe maas ku tulloo välliin
noita pahasia lauseita suusta päästettyä.
Sitte on sitäki vikkoo ihmisis jotta härnäävät toistaan henkises mieles josta
ei tehä tiliä ku loppusuoralla ymmäretään omien tekosten laita.
Nyt tämä kurja lähtee menneen etiäpäin ja poistuu teiän parreempien ihimisten
tieltä jääkäpä järjesteleen tätä maailmaa oikeaan suuntaan tehkööpä siitä niin hyvä ku parhaaksi näette siinäpä teille savottoo piisoo loppu elämäks asti.
Hyvvöö vain toivottelen niin itteensä kovin hyväks tunteville ja huonommillekki
ihimisille joista ette hyvvää puolta taho nähäkkään.

äijäperkelees kirjoitti:

Senpä tohi suoralta käeltä tulla poriseen teillekki jotta kun miun haltuun
asioita annetaan en niitä porise etteenpäin sitä juoruliinaa en etteeni
pistä.Sanonpa suoralta käeltä on tullut jos jonkimoista erhettä ihimisen
tekosia miunkin korviin Miulla onpi se oma näkeminen rehellisyyen ja epärehelisyyen mittarista jotta sepä kallistuupi vuoroin jokkaisella oikeaan
ja väärään suuntaan ihte kunkin kohalla Millaista vääryyttä harrastaapi toista
kohtaan on olemas niin pirullisia ihmisiä jotta silimät reppee päästä
ku kuuntelee tekosia ja yhtälailla niistäkki sitten löytyy se lämmön liekki
jolla elvyttelen sitäkin pahhaa mieltä.Niin se on omanikin elämisen laita
en tohi mennä sannoon olevain rehellinen kaikes tekemises vaikka sitä
kohti yritänkin kurkottaa jo kohta on toinen lahe maas ku tulloo välliin
noita pahasia lauseita suusta päästettyä.
Sitte on sitäki vikkoo ihmisis jotta härnäävät toistaan henkises mieles josta
ei tehä tiliä ku loppusuoralla ymmäretään omien tekosten laita.
Nyt tämä kurja lähtee menneen etiäpäin ja poistuu teiän parreempien ihimisten
tieltä jääkäpä järjesteleen tätä maailmaa oikeaan suuntaan tehkööpä siitä niin hyvä ku parhaaksi näette siinäpä teille savottoo piisoo loppu elämäks asti.
Hyvvöö vain toivottelen niin itteensä kovin hyväks tunteville ja huonommillekki
ihimisille joista ette hyvvää puolta taho nähäkkään.

Lue lisää

Miepä oon näitä maailman raitteja jo tallonnu ja sanon vain teille yhenkin tottueen
meis kaikissa asustaa se samanen vääryys jokapäiväsessä elämänkulus me
tehään kaikenmoista kieroiluu toinen toistamme kohtaan .
Tottueen torvensoittajat oovat kiivasta väkkee ne näkköö vain toisella silimäl
puolison tekoset vaan eipä kohto niin nalakatuksia joka viepi voiman
pois ja syäpi ommoo rakkuen määrää.Silimän otatte pois jos kaksikin ihimiseltä
joka käypi harhaan ja omat päässänne kirkastuvat ko tähet jolla pistelette
tottuksia toisen niskaan ja paatte toisen ryömiin ko raato peräs .
jokaisessa asuu niin pahhuus ko hyvyys ja samassa ihminessä on vuoroin
pahhuuen tahtoa vaikka tottueen nimmin puhhuukin.
ehottommia ei voi me ihimiset maan päällisessä elämässä olla vaan koittakee
ottakee se elmänkuluku ommiin nimmiin jos että saata petikaverin kanssa olla
ottakeepa aina vain parempaa ihimistä tilalle niin johan jo porkutatte ku kultakalat
veessä .
Heittäkee se ensimmäinen kiv perrään ja toinenkin niin jo on syöämmessä
hyvä tahto jotta se ruppee pikkuhilijaa märkänöön ihtelläski.