Elämän halu mennyt!

osaton*

Olen menettänyt mielenkiintoni kaikkeen,mistä ennen nautin!
Nyt olen vain seinien sisäpuolella ja haluaisin vain nukkua,olen väsynyt totaalisesti. Tiedän että tämä on masennusta mutta se ei asiaa auta kun en saa itseäni liikkeelle!
Sanonta "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "piristy" ei tehoa!
On minulla muutakin sairautta mutta yleiskunto laskee yllättävän nopeasti!

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta vai olenko ypö yksin?

20

2657

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kyllä yksin ole.

      masennus mulla ainakin iskee syksyisin,mutta erityisesti keväisin.masennus ei ole vielä pahaksi päässyt,joten en ole vielä lekuris käynyt,mutta kai se jossain vaiheessa on mentävä,jos se pahentuu.

      • iskee

        Myös yleensä syksyllä! Mutta vielä on kesää jäljellä ja elämä menee hukkaan. Tuntuu niin turhalta kaikki ja oman arvon tunto on nollassa! En osaa enää nauraa ja välttelen ihmisiä,en jaksa puhua ja näytellä normaalia!


      • Vagiman
        iskee kirjoitti:

        Myös yleensä syksyllä! Mutta vielä on kesää jäljellä ja elämä menee hukkaan. Tuntuu niin turhalta kaikki ja oman arvon tunto on nollassa! En osaa enää nauraa ja välttelen ihmisiä,en jaksa puhua ja näytellä normaalia!

        tuttua, et sä yksin ole :(


      • Klownikala
        Vagiman kirjoitti:

        tuttua, et sä yksin ole :(

        Tuttua tässäkin suunnassa. Viime keväänä menetin otteeni käytäntöön täysin eikä mikään muu kuin nukkuminen ollut enää kiinnostavaa. Olin myöskin jatkuvasti väsynyt, eikä mikään, mistä ennen nautin, ollut enää missään mielessä kiinnostavaa. Nyt on hieman sama tilanne. Itsetuhoiselta ei missään nimessä tunnu, mutta tuntuu, että haluaisi vain painaa "pause" -nappia ja olla rauhassa. Sosiaalisissa tilanteissa käyttäydyn luontevasti, mutta ne kuluttavat loppuun ja kotiin päästyäni energiaa ei riitä enää muuhun.

        Itselleni tälläinen mielialan aaltoilu on sen verran tuttua, että osaan käsitellä tätä. Haen rutiineista apua ja pakotan itseni mukaan kaveriporukan juttuihin, vaikkei yhtään huvittaisi. Itseäni kylläkin auttaa kliseinen ajatus "aamulla kaikki on paremmin", koska aamuisin tosiaan tuntuu paremmalta.

        Jos vain mahdollista, suosittelen, että juttelet jollekin läheisellesi, joka voi tukea tilannettasi. Masennuksesi saattaa olla ns. kausimasennusta, josta pääset yli omin voimin, mutta saattaa myös pahentua. Ammattiauttajalle en ehkä vielä suuntaisi. Tunnettu tosiseikka on, että liikkuminen kohentaa mielialaa, joten jos tuo "muu sairautesi" ei sitä estä, niin raikasta ilmaa olisi hyvä saada vaikkapa reippaalla lenkkeilyllä. Itsekään en tosin yleensä vain jaksa. Toinen mielialaan (biologisesti) vaikkuttava seikka on unirytmi. Jos nukut nyt selvästi yli 9-11 (yksilökohtaisesti) tuntia ja tunnet itsesi fyysisesti uupuneeksi, nukut liikaa. Saattaa olla hyvä idea yrittää vähentää unen määrää, koska kumma kyllä, unen oikea määrä kohentaa mielialaa huomattavasti. Saattaa myös olla, että syksyn- ja keväänaikaiset muutokset valon määrässä vaikuttavat mielialaa heittelevästi. Tällöin voit yrittää syödä vitamiineja. Myös Omega-3 -rasvahapot kohottavat yleensä mielialaa ja "aktivoivat", jotta sängystä pääsee ylös.


      • tahtoisin!
        Klownikala kirjoitti:

        Tuttua tässäkin suunnassa. Viime keväänä menetin otteeni käytäntöön täysin eikä mikään muu kuin nukkuminen ollut enää kiinnostavaa. Olin myöskin jatkuvasti väsynyt, eikä mikään, mistä ennen nautin, ollut enää missään mielessä kiinnostavaa. Nyt on hieman sama tilanne. Itsetuhoiselta ei missään nimessä tunnu, mutta tuntuu, että haluaisi vain painaa "pause" -nappia ja olla rauhassa. Sosiaalisissa tilanteissa käyttäydyn luontevasti, mutta ne kuluttavat loppuun ja kotiin päästyäni energiaa ei riitä enää muuhun.

        Itselleni tälläinen mielialan aaltoilu on sen verran tuttua, että osaan käsitellä tätä. Haen rutiineista apua ja pakotan itseni mukaan kaveriporukan juttuihin, vaikkei yhtään huvittaisi. Itseäni kylläkin auttaa kliseinen ajatus "aamulla kaikki on paremmin", koska aamuisin tosiaan tuntuu paremmalta.

        Jos vain mahdollista, suosittelen, että juttelet jollekin läheisellesi, joka voi tukea tilannettasi. Masennuksesi saattaa olla ns. kausimasennusta, josta pääset yli omin voimin, mutta saattaa myös pahentua. Ammattiauttajalle en ehkä vielä suuntaisi. Tunnettu tosiseikka on, että liikkuminen kohentaa mielialaa, joten jos tuo "muu sairautesi" ei sitä estä, niin raikasta ilmaa olisi hyvä saada vaikkapa reippaalla lenkkeilyllä. Itsekään en tosin yleensä vain jaksa. Toinen mielialaan (biologisesti) vaikkuttava seikka on unirytmi. Jos nukut nyt selvästi yli 9-11 (yksilökohtaisesti) tuntia ja tunnet itsesi fyysisesti uupuneeksi, nukut liikaa. Saattaa olla hyvä idea yrittää vähentää unen määrää, koska kumma kyllä, unen oikea määrä kohentaa mielialaa huomattavasti. Saattaa myös olla, että syksyn- ja keväänaikaiset muutokset valon määrässä vaikuttavat mielialaa heittelevästi. Tällöin voit yrittää syödä vitamiineja. Myös Omega-3 -rasvahapot kohottavat yleensä mielialaa ja "aktivoivat", jotta sängystä pääsee ylös.

        Sinun tuntemukset kuvaa hyvin myös minua! Paitsi tuo aamu,minä odotan jo aamulla iltaa että pääsisi nukkumaan ja päivä-unet nukun myös. Silloin ei tarvitse ajatella eikä miettiä mitään. Yhteyden pidot ystäviin olen karsinut,pitämällä kännykän äänettömällä ja enkä ole vastannut kuin "pakollisiin" soittoihin esim. lapset ja äiti!
        Minulla on ensi kuussa leikkaukseen meno,poistetaan kohtu ja viimeinen munasarja,sekin vaikuttaa varmaan mieli-alaan! En osaa oikein asennoitua siihen!

        Syksyisin olen juossut marjojen perässä mutta nyt en kertaakaan,ei kiinnosta enkä jaksa.Hyvin herkästi väsyn myös sosiaaliset tilanteet vie voimat! Nukkumisesta vielä sen verran että näen paljon unia ja puhun unissani!!!


      • jatkoa
        tahtoisin! kirjoitti:

        Sinun tuntemukset kuvaa hyvin myös minua! Paitsi tuo aamu,minä odotan jo aamulla iltaa että pääsisi nukkumaan ja päivä-unet nukun myös. Silloin ei tarvitse ajatella eikä miettiä mitään. Yhteyden pidot ystäviin olen karsinut,pitämällä kännykän äänettömällä ja enkä ole vastannut kuin "pakollisiin" soittoihin esim. lapset ja äiti!
        Minulla on ensi kuussa leikkaukseen meno,poistetaan kohtu ja viimeinen munasarja,sekin vaikuttaa varmaan mieli-alaan! En osaa oikein asennoitua siihen!

        Syksyisin olen juossut marjojen perässä mutta nyt en kertaakaan,ei kiinnosta enkä jaksa.Hyvin herkästi väsyn myös sosiaaliset tilanteet vie voimat! Nukkumisesta vielä sen verran että näen paljon unia ja puhun unissani!!!

        Kivut on myös joka päivä seurana. Kasvainten takia ala-vatsa kivut ja keväällä sairastuin poski-ja otsaontelo tulehdukseen johon eivät tehonneet antibiootit (5 kuuria) eikä punkteeraukset 3kpl. Krooninen sinuiitti joka pitää pään kipeänä ja olen jonossa "ontelo" leikkaukseen myös! Viime kuussa tehtiin paksu-ja ohutsuolen tähystys joka oli aivan hirveä toimenpide. Sairaslomalla olen huhtikuun puolivälistä lähtien. Mutta nyt Kela päätti että olen "terve" ja ei maksa 2kk sairauspäivärahaa,se oli viimeinen pisara. Romahdin täysin!
        Elämällä ei ole enää tarkoitusta,tavallaan vietiin ihmis-arvo kokonaan! Olen täysin arvoton!


      • Kyyhkynen
        jatkoa kirjoitti:

        Kivut on myös joka päivä seurana. Kasvainten takia ala-vatsa kivut ja keväällä sairastuin poski-ja otsaontelo tulehdukseen johon eivät tehonneet antibiootit (5 kuuria) eikä punkteeraukset 3kpl. Krooninen sinuiitti joka pitää pään kipeänä ja olen jonossa "ontelo" leikkaukseen myös! Viime kuussa tehtiin paksu-ja ohutsuolen tähystys joka oli aivan hirveä toimenpide. Sairaslomalla olen huhtikuun puolivälistä lähtien. Mutta nyt Kela päätti että olen "terve" ja ei maksa 2kk sairauspäivärahaa,se oli viimeinen pisara. Romahdin täysin!
        Elämällä ei ole enää tarkoitusta,tavallaan vietiin ihmis-arvo kokonaan! Olen täysin arvoton!

        Toivon todellakin sulle paljon voimia ja ympärillesi ihmisiä, jotka susta oikeasti välittävät. Kertomuksesi mukaan olet ollut kovasti sairaana. Nyt kaikesta ikävästä ja kivuista huolimatta, yritä löytää tästä maailmasta jotakin kaunista ja hyvää. Ulkoilma tekee ihmeitä, kauniissa maisemassa kävely ja eläinten seurailu ovat minulle tervehdyttäviä asioita.

        Kauniita ja aurinkoisia päiviä sinulle ja paljon halauksia! :)


      • sinulle:)
        Kyyhkynen kirjoitti:

        Toivon todellakin sulle paljon voimia ja ympärillesi ihmisiä, jotka susta oikeasti välittävät. Kertomuksesi mukaan olet ollut kovasti sairaana. Nyt kaikesta ikävästä ja kivuista huolimatta, yritä löytää tästä maailmasta jotakin kaunista ja hyvää. Ulkoilma tekee ihmeitä, kauniissa maisemassa kävely ja eläinten seurailu ovat minulle tervehdyttäviä asioita.

        Kauniita ja aurinkoisia päiviä sinulle ja paljon halauksia! :)

        Tuntematon ystävä lohduttavista sanoista!


      • ulkomalainen 2
        tahtoisin! kirjoitti:

        Sinun tuntemukset kuvaa hyvin myös minua! Paitsi tuo aamu,minä odotan jo aamulla iltaa että pääsisi nukkumaan ja päivä-unet nukun myös. Silloin ei tarvitse ajatella eikä miettiä mitään. Yhteyden pidot ystäviin olen karsinut,pitämällä kännykän äänettömällä ja enkä ole vastannut kuin "pakollisiin" soittoihin esim. lapset ja äiti!
        Minulla on ensi kuussa leikkaukseen meno,poistetaan kohtu ja viimeinen munasarja,sekin vaikuttaa varmaan mieli-alaan! En osaa oikein asennoitua siihen!

        Syksyisin olen juossut marjojen perässä mutta nyt en kertaakaan,ei kiinnosta enkä jaksa.Hyvin herkästi väsyn myös sosiaaliset tilanteet vie voimat! Nukkumisesta vielä sen verran että näen paljon unia ja puhun unissani!!!

        Kaksi vuotta sitten puolisolla oli aivan samanlainen tilanne....
        Masennus. Odotti kohtun ja munasarjoijeen poistoa.
        Poiston jälkeen elämänlaatu ja ilo on huomattavasti parantunut.
        Onnellinen puoliso.


      • Sinulle!
        ulkomalainen 2 kirjoitti:

        Kaksi vuotta sitten puolisolla oli aivan samanlainen tilanne....
        Masennus. Odotti kohtun ja munasarjoijeen poistoa.
        Poiston jälkeen elämänlaatu ja ilo on huomattavasti parantunut.
        Onnellinen puoliso.

        Positiivisuudesta! Vaikuttiko se miten teidän "yhteieloon"? Minua pelottaa sekin leikkauksen jälkeinen elämä. Minkälaiseksi muutun ja kuinka se vaikuttaa naiseuteen! Olenko jotenkin vajavainen sen jälkeen mutta vaihtoehtoja ei ole kuin se poisto niiden kasvainten takia! Enää kuukausi aikaa siihen!

        Kuinka kauan olen kipeä ja sairaslomat ym.

        Minkä ikäinen puolisosi oli? (ei ole pakko vastata) Itse täytän jo 48v. seuraavan kerran! Minulle tieto tuli yllättäen ja kyllä se mietityttää! En tunne ketään jolle on tehty se toimenpide ja osaisi kertoa mitä tuleman pitää!


      • ulkomalainen 2
        Sinulle! kirjoitti:

        Positiivisuudesta! Vaikuttiko se miten teidän "yhteieloon"? Minua pelottaa sekin leikkauksen jälkeinen elämä. Minkälaiseksi muutun ja kuinka se vaikuttaa naiseuteen! Olenko jotenkin vajavainen sen jälkeen mutta vaihtoehtoja ei ole kuin se poisto niiden kasvainten takia! Enää kuukausi aikaa siihen!

        Kuinka kauan olen kipeä ja sairaslomat ym.

        Minkä ikäinen puolisosi oli? (ei ole pakko vastata) Itse täytän jo 48v. seuraavan kerran! Minulle tieto tuli yllättäen ja kyllä se mietityttää! En tunne ketään jolle on tehty se toimenpide ja osaisi kertoa mitä tuleman pitää!

        Kyllä ja erittäin positiivisesti.
        En hallitse hyvin suomea ja sen takia en pystyy ilmaisemaan itseä täydellisesti. Mutta, sen verran sanon että alussa oli hiukan ongelmia siinä suhteesa että puoliso kuvitteli että hän ei ole enää niin haluttu kun aikasemmin. Se ei pidä yhtään paikkansa. Minun oli erittäin vaikea lähestyä puolisoa koska en tiennyt milloin hän on valmis fyysiseen suhteen sen leikkauksen jälkeen ja hän kuvitteli että ei ole enää haluttu ...
        Hän oli 43v. kun leikkaus suoritetiin ja varmasti osaisi kertoa paremmin miltä nyt elämä maistuu.
        Minusta tuntuu että naisilla alkaa juuri silloin ihan uusi elämä. Ei tarvitse huolehtia enää punaisten päivien rutineista ... raskaus riskeistä, ehkäisy pillereistä. Jos ei tykkä nykyisestä seksielämänkumpanista, voi vaihtaa.
        PUOLISON ELÄMÄNLAATU ON MERKITTÄVÄSTI PARANTUNUT JA HÄN NAUTTI OMASTA UUDESTA ELÄMÄSTÄ


      • nopeasta
        ulkomalainen 2 kirjoitti:

        Kyllä ja erittäin positiivisesti.
        En hallitse hyvin suomea ja sen takia en pystyy ilmaisemaan itseä täydellisesti. Mutta, sen verran sanon että alussa oli hiukan ongelmia siinä suhteesa että puoliso kuvitteli että hän ei ole enää niin haluttu kun aikasemmin. Se ei pidä yhtään paikkansa. Minun oli erittäin vaikea lähestyä puolisoa koska en tiennyt milloin hän on valmis fyysiseen suhteen sen leikkauksen jälkeen ja hän kuvitteli että ei ole enää haluttu ...
        Hän oli 43v. kun leikkaus suoritetiin ja varmasti osaisi kertoa paremmin miltä nyt elämä maistuu.
        Minusta tuntuu että naisilla alkaa juuri silloin ihan uusi elämä. Ei tarvitse huolehtia enää punaisten päivien rutineista ... raskaus riskeistä, ehkäisy pillereistä. Jos ei tykkä nykyisestä seksielämänkumpanista, voi vaihtaa.
        PUOLISON ELÄMÄNLAATU ON MERKITTÄVÄSTI PARANTUNUT JA HÄN NAUTTI OMASTA UUDESTA ELÄMÄSTÄ

        Vastauksesta! Hyvin osaat kirjoittaa. No,minulla on samanlaiset ajatukset kuin puolisollasi että olen sitten jotenkin "vastenmielinen"! Minulla taas on ne vaihevuodet jo päällä mutta se hyvä että loppuu kuukautiset! Siinäkin tulee säästöä:) Puoliso ei taida vaihtamalla enää kummeta kun on yhdessä oltu jo 30vutta! Mutta en tiedä mitä hän minusta ajattelee sitten!


    • .

      Samat oireet oli minullakin ja hain reippaasti apua lääkäriltä. Hän kirjoitti lääkkeen joka toivon mukaan nostaa minut takaisin normaaliin elämään. Voimia sinulle :)

      • on!

        Sepran niminen lääke mutta ei tunnu auttavan vaikka se on ollut jo kaun! Olikohan siitä mennyt teho? Tai nyt olen vaipunut liian pohjalle ettei auta mikään!

        Onneksi on olemassa tämä kone niin voi kirjoittaa:)


      • on!
        on! kirjoitti:

        Sepran niminen lääke mutta ei tunnu auttavan vaikka se on ollut jo kaun! Olikohan siitä mennyt teho? Tai nyt olen vaipunut liian pohjalle ettei auta mikään!

        Onneksi on olemassa tämä kone niin voi kirjoittaa:)

        Keskivaikeamasennus! Miten se luokitellaan?


      • pitäisi
        on! kirjoitti:

        Keskivaikeamasennus! Miten se luokitellaan?

        Jotenkin "reipastua" mutta miten voin onnistua??? Ei tämä ole yhtään normaalia minua.


      • pahenee,
        pitäisi kirjoitti:

        Jotenkin "reipastua" mutta miten voin onnistua??? Ei tämä ole yhtään normaalia minua.

        Lääkärille meno edessä ja Sepram vaihdetaan mutta mikä olisi sopiva,nopea tehoinen ja lisäksi halpa?

        Tein vielä senkin virheen että olem jättänyt yhteyden pidon ystäviini pois kun en jaksa "rupatella" niitä näitä! Välillä yritän että soitan mutta kun pitäisi painaa sitä vihreää näppäintä niin se tyssää siihen. Yritystä siis on mutta ei tekoja!


      • uneton*
        pahenee, kirjoitti:

        Lääkärille meno edessä ja Sepram vaihdetaan mutta mikä olisi sopiva,nopea tehoinen ja lisäksi halpa?

        Tein vielä senkin virheen että olem jättänyt yhteyden pidon ystäviini pois kun en jaksa "rupatella" niitä näitä! Välillä yritän että soitan mutta kun pitäisi painaa sitä vihreää näppäintä niin se tyssää siihen. Yritystä siis on mutta ei tekoja!

        En saa yöllä nukuttua!
        Viime yö oli horrosta,nousin vähän ylös kun uni ei tullut ja nousin lopulta kolmelta ylös kokonaan!
        En silti tunne itseäni ainakaan vielä väsyneeksi. Tiskasin ja laitoin ruoan valmiiksi ja pesin pyykkiä,käyn tavallaan yli-kierroksilla!

        Mikä kumma mulla on????


    • kylll

      samassa jamassa....

      • pelottaa

        Nukuin päivällä pari tuntia:( Ja nyt en ole yhtään väsynyt ja eipä taida nukkumatti tulla!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastatko?

      Ala kertomaan se ja heti
      Ikävä
      74
      3153
    2. Mikä haluat olla kaivatullesi?

      1. Kaveri 2. Ystävä 3. Panokaveri 4.puoliso 5 jokin muu
      Ikävä
      92
      2895
    3. Kosiako meinasit?

      Voi sua rakas ❤️
      Ikävä
      51
      2135
    4. Mietin että

      Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin
      Ikävä
      20
      1595
    5. Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon

      Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..
      Vimpeli
      6
      1369
    6. Oot ilkee paha noita

      Paha babushka Luulitko etten tienny
      Ikävä
      15
      1359
    7. Sytyttikö hallin lapsi vai joku mielipuoli

      Onko tietoa? Toivon jälkimmäistä
      Vimpeli
      19
      1324
    8. Aaamu on täällä taas!

      Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa
      Ikävä
      13
      1321
    9. Tajusin vaan...

      Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein
      Ikävä
      14
      1297
    10. Noin ulkonäkö-jutut ei multa

      Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin
      Ikävä
      24
      1242
    Aihe