Tilanteeni on hyvin vaikea. Olen tullut nuorena uskoon mutta maailma vei mennessään hyvin pian ja vuosikausia oli valtavia, kohtuuttomia vaikeuksia. Tuntui etten selviä ilman Jeesusta ja hänen rakkauttaa ja armoaan. Kääntyminen uudelleen Jumalan puoleen onkin antanut minulle paljon lohtua ja toivoa.
Nyt tilanteeni on kuitenkin se, että olen eronnut entisestä miehestäni mutta olosuhteiden pakottamana emme voi mennä uudelleen naimisiin, ainakaan kovin pian. Välillämme on kuitenkin paljon rakkautta, yhteisymmärrystä ja myös seksiä. Uskovat ystäväni ovat sitä mieltä, että en elä raamatun mukaisesti ja tilanteen toivottomuus on ajanut minut suureen hengelliseen ahdinkoon. Kirjoitin myös eräälle sielunhoitajalle ja hän oli sitä mieltä, että en ole jättänyt tätä kysymystä miesasiastani Jumalalle. Kyllä olen jättänyt - ja tuskaillut paljon asian vuoksi. Välillä tuntuukin, että olen sekoamispisteessä-enkä uskalla liittyä minkään seurakunnan aktiivijäseneksi, koska tuntuu että tämän "syntielämäni" vuoksi en olisi mihinkään seurakuntaan kelpaava.
Kuitenkin tiedän, että Jeesus tietää ja ymmärtää tilanteeni-tiedän sen syvällä sydämessäni. Sitä en voi sanoa näille uskoville ystävilleni, sillä he eivät täysin voi ymmärtää tämän hetkistä tilannettani. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette selvinneet?
Nyt tilanteeni on kuitenkin se, että olen eronnut entisestä miehestäni mutta olosuhteiden pakottamana emme voi mennä uudelleen naimisiin, ainakaan kovin pian. Välillämme on kuitenkin paljon rakkautta, yhteisymmärrystä ja myös seksiä. Uskovat ystäväni ovat sitä mieltä, että en elä raamatun mukaisesti ja tilanteen toivottomuus on ajanut minut suureen hengelliseen ahdinkoon. Kirjoitin myös eräälle sielunhoitajalle ja hän oli sitä mieltä, että en ole jättänyt tätä kysymystä miesasiastani Jumalalle. Kyllä olen jättänyt - ja tuskaillut paljon asian vuoksi. Välillä tuntuukin, että olen sekoamispisteessä-enkä uskalla liittyä minkään seurakunnan aktiivijäseneksi, koska tuntuu että tämän "syntielämäni" vuoksi en olisi mihinkään seurakuntaan kelpaava.
Kuitenkin tiedän, että Jeesus tietää ja ymmärtää tilanteeni-tiedän sen syvällä sydämessäni. Sitä en voi sanoa näille uskoville ystävilleni, sillä he eivät täysin voi ymmärtää tämän hetkistä tilannettani. Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette selvinneet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen tullut siihen tulokseen, että teen ja toimin tästä eteenpäin sellaisten periaatteiden mukaan, että en satuta ja loukkaa ketään läheistäni enkä itseäni. Lopetan jahkailun, joka ei johda mihinkään. Elän omatuntoni mukaan, ja omatuntoni kertoo minulle hyvin selvästi että en tee tällä hetkellä elämässäni mitään väärää enkä pahaa. Jos joku vielä aikoo vedota kohdallani raamatun sanaan esiaviollisesta seksistä, aion sanoa että kohta sopii paremmin nuorille neitsyille ja haureuden välttämiseksi. Jos minä aikuinen ihminen elän tasapainossa entisen mieheni kanssa, en aio sallia kenenkään muun ihmisen enää tuota tasapainoa horjuttaa. Olin jo menossa sielunhoitoon tämän asian vuoksi...no tämmöistä, vaikka en tiedä kiinnostaako ketään mutta kerroinpahan nyt kuitenkin...
T: Ap
Sinä itse tiedät parhaiten mikä on kohdallasi parasta. Syyllistäjiä, tuomareita, jumalalla ja Raamatulla lyöjiä kyllä riittää hengellisissä piireissä. Mutta he unohtavat lähimmäisen viisaan ymmärtämisen omassa sokeudessaan. Älä kuuntele niitä, vaan omaa omatuntoasi ja JÄRKEÄSI. Minusta tuntuu että olet jo löytänyt oikean suunnan.