Mitenkä ovat työnantajat suhtautuneet siihen, että olet suorittanut siviilipalveluksen etkä armeijaa?
Siviilipalveluksen suorittaneet ohoi
Kahden vaiheilla
91236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kahdessa paikkaa oltiin muka hyvää pataa asian kanssa. En päässyt sinne. Kaupungin hommiin pääsee aina, mä olen siellä.
Ulkomailla sivari on ennemminkin etu kuin haitta. Vinkkinä vaan...
mennä... eli heitä tuskin kiinnostaa koko asia. Mutta miten sinä siitä edun väännät sitä ihmettelen suuresti?
Ulkomailla, missä asevelvollisuusarmeijasta ei ole tietoakaan, ei tietenkään osata arvostaa sitä Uskomatonta Miehyyttä, minkä Suomen Armeija kaikille varumiehille antaa.
Ulkomaisia työnantajia kiinnostaa työkokemus. Kuten vaikka siviilipalvelus.
Itseltäni ei ole tainnut kukaan työhönottotilanteessa kysyä asevelvollisuuden suorittamisesta. On ehkä ammatteja, joissa armeijakoulutuksesta on hyötyäkin, mutta niissäkään armeijan suorittamisen ei luulisi olevan ehto työssä pärjäämiselle.
Itse olen aika hyvin koulutettu. Eivät ole asiasta kysyneet edes haastattelussa ja töihin olen päässyt.
Kaippa kysyisivät, jos heille olisi merkitystä asialla. :)
Tottakai on aloja / ihmisiä / työpaikkoja joille on merkitystä asialla, mutta ei ainakaan vielä ole vaikuttanut minun työnsaantiin. Pienillä paikkakunnilla tietyillä alueilla suomessa saattaa olla tosi tärkeeää armeijan käynti.
Mutta parempi niin että työnantajat kysyvät ja eivät ota töihin jos kokevat jotenkin uhkana sivarin. Itse en ainakaan haluaisikkaan työpaikkaa johon en ole tervetullut.
Suurta osaa työnatajista ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkän historiasi tällä saralla.
Kysymys on lähinnä siitä, että miksi sivariin on ajautunut. Minua työhönottajana hieman epäilyttää ottaa sivaria hommiin, koska ne on yleensä semmosia runopoikia, jotka helposti saattavat ratketa toitottamaan ideologiaansa ja siten aiheutttaa työilmapiirin huonontumista.
On olemassa ihmisiä, jotka menevät sivariin ns. oikeista syistä, mutta valitettavasti nykyisin yhä suurempi osa ajautuu sivariin silkkaa velttouttaan luullen, että sivari olisi yhtä juhlaa armeijaan verrattuna. En väitä, etteikö sivarissa tarvisi hommia tehdä, mutta paineensietokykyä sivarissa ei juurikaan tarvita. Luulen, että juuri paineensietokyvyn puute ajaa nuorukaisia sivariin. Sinulle suosittelen armeijaa. Armeijassa joudut, ehkä hieman kovemmalle, mutta loppu elämä helpottuu huomattavasti, kun ei tarvitse olla joka paikassa selittelemässä ja perustelemassa miksi ei aikanaan käynyt armeijaa. Vanhempasikin pääsevät vähemmällä kun ei tarvitse olla selittelemässä ihmisille ja eikä heidän tarvitse miettiä, että mikä kasvatuksessa meni pieleen. Vanhempana miehenä armeijaa on mukava muistella(armeijassa oli helvetin hauskaa), eikä tarvitse luimistella jossain nurkassa kun kaverit muistelee armeijaa. Ei armeijassa oloa kukaan palvelusaikanaan varsinaisesti rakasta. Armeija kannattaa vain ottaa siltä kantilta, että tämä nyt on vain tehtävä.
Työnantajia kiinnostaa lähinnä se, pitääkö työntekijän mennä lähiaikoina suorittamaan velvollisuuttaan; ei se, miten velvollisuus on suoritettu.
Ammattitaitoinen rekrytoija ei tietenkään tee valintaansa sivari/armeija-kriteerillä, sen enempää kuin hiusten värin tai murteen perusteella. Kannattaa rohkeasti mainita siviilipalvelus työkokemuksena, sitähän se on.
Palvelusvelvollisella on oikeus saada palveluspaikalta työtodistusta vastaava todistus voidakseen osoittaa saamansa työkokemuksen.
Valtion virkamies saa ikälisiä laskettaessa hyväkseen siviilipalvelusajan erikseen säädetyillä tavoin. Kunnan palveluksessa olevalle palvelus otetaan virkavapautena tai työlomana huomioon.