Vaikea on näillä saiteilla uskoa, että SDP ja Keskusta ovat samassa hallituksessa. Totta totisesti, mikähän mättää. Tässä ääneen mietin sitä nyt ajan kuluksi. Onhan siellä tietämäni mukaan muutamia ihan ajatteleviakin ihmisiä näitä sepustuksia lukemassa.
Keskustan ja SDP:n yhteiselo sujui jotakuinkin hyvin aina Johannes Virolaisen puheenjohtajuuteen asti. Toki silloinkin erimielisyyksiä oli ja aika rajujakin. Kansalaiskeskusteluissa vastakkainasettelu oli kuitenkin, nyt jo suorastaan viehättävän ja nostalgisen tuntuisesti, perinteistä maalais-kaupunkilaisakselilla tapahtuvaa (jokseenkin viatonta) herjanheittoa. Valtakunnan poliitisella tasolla silloin erimielisyydet aina pystyttiin sopimaan. Ja ne sopimukset pitivät. Tämän on myös viimeinen suuresti kunniottamani keskustalainen Johannes Virolainen kertonut yhteistyöstä Sorsan kanssa (rauha heidän sieluilleen).
Valitettavasti Virolaisen jälkeen kaikki tuo on muuttunut. Mitä on siis tapahtunut? Kummankin puolueen kannatus ja kannattajakunnan rakenne on pysynyt suurinpiirtein samana. Vika ei siis ole kannattajissa. Miten Keskusta on onnistunutkin Virolaisen jälkeen valitsemaan puheenjohtajikseen niin useita sellaisia henkilöitä joille tarkoitus pyhittää keinot, joille sana "sopimus" on sanahelinää vain? Niin monenlaisia epälojaaleleja poliittisia irtiottoja, kassakaappisopimuksia ja vyön alle lyöntejä on tapahtunut. On rikottu kaikkia mahdollisia poliittisen pelin sääntöjä ja nyt on menty äärimmäisyyksiin eli laittomuuksiin. Ei tuollaista olisi voinut kaiketi kuvitella tapahtuvan Virolaisen aikana.
Kansalaiskeskustelussa maakuntalehtien pääkirjoituksissa kehitellään mitä ihmeellisimpiä, suorastaan vainoharhaisia teorioita SDP:n pahuudesta - siitä kuinka SDP on kaiken Keskustaan kohdistuneen onnettomuuden takana. (tätä minä tarkoitan tuuleen kylvämisellä, josta mainitsin aikaisemmin Keskustaliberaalille). Nuo onnettomat riidan siemenet löytävät aina jostain niille hedelmällisen, kritiikittömän kasvualustan, josta ne sitten kasvavat ja versovat maailman turuille ja toreille, lehtien mielipidepalstoille ja tänne internetin keskustelusaiteillekin. Tuota kai Lipponenkin tarkoitti maakuntia terrorisoivilla satraapeilla (toki tuokin liian kärjekkäästi sanottu). Tuo kaikki myrkyttää ilmapiiriä ja vaikeuttaa kansakunnan yhteisten asioiden hoitoa.
Kansalaiskeskustelun perusteella olisi vaikea uskoa, että SDP ja Keskusta ovat samassa hallituksessa ja pelkästään kansalaiskeskustelun perusteella hallituksen ikä ei olisi pitkä. Eikä se olekaan, onhan nyt on jo menossa toinen pääministeri vaalien jälkeen hallituksen johdossa?
Pieni toivonkipinä tässä lohduttomuudessa sentään välkkyy, sillä Keskusta näyttäisi vihdoin löytäneen puheenjohtajan, jonka kanssa voi ilmeisestikin luottamuksella yhteistyötä rakentaa. Onhan hän asettanut päämääräkseen sellaisen yhteistyön rakentamisen, että Keskustan ei tarvitsisi olla edes suurin puolue päästäkseen mukaan seuraaviin hallituksiin. Sellaista politiikkaa Keskusta totta totisesti tarvitseekin. Ymmärsin tämän viestiksi juuri keskustan kenttäväelle. Hyvä olisi tuo Vanhasen toive keskustalaistenkin muistaa. Toki saa räväkästikin sanoa, jos löytää sanomiselleen perusteet. On niin helppo puhua puuta heinää.
Kun tuo "stadin kundikin" on ilmeisesti jo matkalla Amerikkaan, niin rohkenen minä vuorostaan ulkomuistista pistää pätkän Eino Leinoa, joka muistutti sanomisen vapaudesta seuraavasti...
"...me laulamme kehdosta hautahan,
kuink' kauan
sitä tiedä me emme.
Paras aina ois sointunsa sommittaa
kuin oisi se viimeisemme."
Hyvää viikoloppua vaan kaikille. Ny demari lähtee kaljalle ja palaa taas joskus tämän minun sorvin eli tietokoneen ääreen.
Keskustan ja SDP:n yhteiselo sujui jotakuinkin hyvin aina Johannes Virolaisen puheenjohtajuuteen asti. Toki silloinkin erimielisyyksiä oli ja aika rajujakin. Kansalaiskeskusteluissa vastakkainasettelu oli kuitenkin, nyt jo suorastaan viehättävän ja nostalgisen tuntuisesti, perinteistä maalais-kaupunkilaisakselilla tapahtuvaa (jokseenkin viatonta) herjanheittoa. Valtakunnan poliitisella tasolla silloin erimielisyydet aina pystyttiin sopimaan. Ja ne sopimukset pitivät. Tämän on myös viimeinen suuresti kunniottamani keskustalainen Johannes Virolainen kertonut yhteistyöstä Sorsan kanssa (rauha heidän sieluilleen).
Valitettavasti Virolaisen jälkeen kaikki tuo on muuttunut. Mitä on siis tapahtunut? Kummankin puolueen kannatus ja kannattajakunnan rakenne on pysynyt suurinpiirtein samana. Vika ei siis ole kannattajissa. Miten Keskusta on onnistunutkin Virolaisen jälkeen valitsemaan puheenjohtajikseen niin useita sellaisia henkilöitä joille tarkoitus pyhittää keinot, joille sana "sopimus" on sanahelinää vain? Niin monenlaisia epälojaaleleja poliittisia irtiottoja, kassakaappisopimuksia ja vyön alle lyöntejä on tapahtunut. On rikottu kaikkia mahdollisia poliittisen pelin sääntöjä ja nyt on menty äärimmäisyyksiin eli laittomuuksiin. Ei tuollaista olisi voinut kaiketi kuvitella tapahtuvan Virolaisen aikana.
Kansalaiskeskustelussa maakuntalehtien pääkirjoituksissa kehitellään mitä ihmeellisimpiä, suorastaan vainoharhaisia teorioita SDP:n pahuudesta - siitä kuinka SDP on kaiken Keskustaan kohdistuneen onnettomuuden takana. (tätä minä tarkoitan tuuleen kylvämisellä, josta mainitsin aikaisemmin Keskustaliberaalille). Nuo onnettomat riidan siemenet löytävät aina jostain niille hedelmällisen, kritiikittömän kasvualustan, josta ne sitten kasvavat ja versovat maailman turuille ja toreille, lehtien mielipidepalstoille ja tänne internetin keskustelusaiteillekin. Tuota kai Lipponenkin tarkoitti maakuntia terrorisoivilla satraapeilla (toki tuokin liian kärjekkäästi sanottu). Tuo kaikki myrkyttää ilmapiiriä ja vaikeuttaa kansakunnan yhteisten asioiden hoitoa.
Kansalaiskeskustelun perusteella olisi vaikea uskoa, että SDP ja Keskusta ovat samassa hallituksessa ja pelkästään kansalaiskeskustelun perusteella hallituksen ikä ei olisi pitkä. Eikä se olekaan, onhan nyt on jo menossa toinen pääministeri vaalien jälkeen hallituksen johdossa?
Pieni toivonkipinä tässä lohduttomuudessa sentään välkkyy, sillä Keskusta näyttäisi vihdoin löytäneen puheenjohtajan, jonka kanssa voi ilmeisestikin luottamuksella yhteistyötä rakentaa. Onhan hän asettanut päämääräkseen sellaisen yhteistyön rakentamisen, että Keskustan ei tarvitsisi olla edes suurin puolue päästäkseen mukaan seuraaviin hallituksiin. Sellaista politiikkaa Keskusta totta totisesti tarvitseekin. Ymmärsin tämän viestiksi juuri keskustan kenttäväelle. Hyvä olisi tuo Vanhasen toive keskustalaistenkin muistaa. Toki saa räväkästikin sanoa, jos löytää sanomiselleen perusteet. On niin helppo puhua puuta heinää.
Kun tuo "stadin kundikin" on ilmeisesti jo matkalla Amerikkaan, niin rohkenen minä vuorostaan ulkomuistista pistää pätkän Eino Leinoa, joka muistutti sanomisen vapaudesta seuraavasti...
"...me laulamme kehdosta hautahan,
kuink' kauan
sitä tiedä me emme.
Paras aina ois sointunsa sommittaa
kuin oisi se viimeisemme."
Hyvää viikoloppua vaan kaikille. Ny demari lähtee kaljalle ja palaa taas joskus tämän minun sorvin eli tietokoneen ääreen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.