Kertokaapa uskovaiset mitä usko on teille muka tuonut?? Itse en ole mikään himo uskovainen ollut.. Olen kuitenkin äitini oppien mukaan rukoillut koko nuoruuteni, usko jeesukseen on ollut vahva.. Kuitenkin, mitähän vitun hyötyä siitä on mulle ollut? Ei sitten niin mitään.. Ikinä en ole saanut voimaa sitä rukoiltuani.. Aina olen ollut yksin.. En muista koskaan olleeni onnellinen.. Tähänhän voitte selittää "kaikella on tarkoituksensa" sontaa.. Mutta elämä ei kiinnosta, mikään ei kiinnosta.. Eli onko kuolema mun elämäni tarkoitus???
Vaatii vastauksen!
Sampo83
6134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Kertokaapa uskovaiset mitä usko on teille muka tuonut?? "
Usko - luottaa vahvasti.- Usko on tuonut luottamuksen kaiken jatkuvuuteen.
"Kuitenkin, mitähän vitun hyötyä siitä on mulle ollut? "
Sellanen hyöty ettei sinua ole heitetty jäteveden mukana tunkiolle!
"Eli onko kuolema mun elämäni tarkoitus???"
Sun tarkoituksesi on tehdä itsesi tarpeettomaksi!
Herra Charles Darwin vastaa rukouksiisi. Jos rukoilet tänään, saat ilmaisen mutaation kaupan päälle!
"Kertokaapa uskovaiset mitä usko on teille muka tuonut?"
Muka elämänkatsomuksen.
"Eli onko kuolema mun elämäni tarkoitus?"
Jokaisen elämän tarkoitus on jatkaa elämää.
Elelet äitisi uskon varassa ja tunnustat, että et ole mikään himouskovainen: Siis et ole koskaan tullut henkilökohtaiseen uskoon - tai uudestisyntynyt ylhäältä. Uskosi on vain päänuskoa, ei uskoa hengessä. Et ole ilmeisesti koskaan ottanut Jeesusta Kristusta vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanasi.
Kyllä Taivaallisen Isän tarkoitus olisi antaa sinullekin onnea ja mielekkyyttä elämään. Ei sinun tarvitse ajatella vaihtoehtona kuolemaa. Et ole hullu, etkä mielisairas, mutta vaikutat todella masentuneelta. Voisi olla paikallaan hakeutua ihan ammattilaisen puheille. Nyt voi olla kysymys ihan ihmisen psyykkeen alueella olevista asioista. ihminen on kokonaisuus: ruumis, sielu ja henki.
Ihan hyvä, että voit purkaa murhettasi suoraan kirjoittamalla, ronskeillakin sanoilla. Kirjoituksesi perusteella ymmärrän sinun olevan rehellinenn nuori ihminen.
Itselleni elämä Jumalan ja Jeesuken kanssa ovat kaikki kaikessa, mutta kyllä uskovaisellakin on taisteluita ja harmaita hetkiä!
Älä hylkää uskoa, mutta etsi nyt apua pahaan oloon. Monesti keskusteleminen jo auttaa ja antaa uusia voimia mennä eteenpäin!
olet niin katkera ja vihainen?
Olen sairastanut masennusta vuosia sitten. Elämästä katosi salaa, vähitellen, huomaamatta kaikki ilo. Jäljelle jäi mustaa toivottomuutta. Millään ei tuntunut olevan merkitystä.
Lopulta ymmärsin ja uskalsin hakea apua. Sain masennuslääkityksen. Veihän aikaa, ennen kuin se auttoi, mutta olen ollut vuosia terve. Ensin tuska lähti lievenemään, lopulta alkoi ilokin palailla. Kaiken jälkeen olen ollut ensimmäisiä kertoja elämässäni oikeasti onnellinen. Kun kävin tarpeeksi syvällä, aloin löytää onnen pienistäkin asioista.
Uskosta ei minullekaan koskaan apua ollut; toi vain ahdistusta. Yksi paranemisen askeliani olikin uskaltaa myöntää, että ei sitä jumalaa ole. Se helpotti tavattomasti. Mutta askeleensa kullakin - sinä voit päätyä samaan tulokseen tai sitten eri tulokseen. Pääasia, että kuuntelet itseäsi.
Eli, jos oikeasti olet nyt masentunut, niin kuin viestistäsi jää vaikutelma, niin yritä jaksaa. Askel kerrallaan. Juttele jollekin, hae apua. Riittää, kun jaksat hetken kerrallaan. Vaikka nyt ei siltä tunnu, niin aikanaan helpottaa kyllä.