Täällä mailmanperällä tapahtui eilen äänekäs väliselkkaus naapureiden välillä. Äänessä oli naapurin rouva, minä ja koirani.
Koira tuo viehättävä ja suloinen lemmikkini vahtii mökin ohitse menevää tietä pitkin päivää. Kun siinä sitten joku onneton kulkee muutaman kerran päivässä, on koirani ylen onnellinen. Narussa kiinni ollessaan se käyttäytyy pihalla kuin kunnon pystykorvan tuleekin. Haukkuu, koska se on sille geeneihin asennettu puolustustehtävä. No eipä se mitään epätavallista ollut, joten jatkoin perunanostoani, kun matkaakin tielle oli senverran, että ohikulkija olisi jo kaukana, ennenkuin ehtisin torua koiraani.
Ääni ei kuitenkaan loppunut vaan koveni ja naapurin rouva yhtyi siihen kirkkaalla hiukan kirkumista muistuttavalla äänellä. Yleensä hän puhuu rauhallisesti matalalla äänellä, joten aloin epäillä jotain olevan hullusti. No johan sieltä hätiin juostessani kuului jo "APUAAA!!" josta säikähdin, että täytyykö minun nyt taas ostaa konjakkipullo. Rouvan miehellehän sen jouduin viimekesänä hankkimaan lääkkeeksi pikkusessen hampaanjälkiin takalistossa.
Heitin lapion maahan ja lähdin juoksemaan etupihalle multapaakut ympärillä lennellen. Karjuin pahimmalla äänelläni koiraani "TÄNNE" (olen joutunut sen varta vasten koiraa varten opettelmaan ja osaankin sen aika hyvin). Etupihalle päästyäni huomasinkin koiran narun olevan tyhjä ja tuo irtolainen tassahteli rauhallisen tyylikkäästi minua kohti, niinkuin kuuluukin. Naapurin rouva vailla hampaanjälkiä huusi ja sätti hiljaista koiraa ja vielä hiljaisempaa minua. Huusi hän hommaavansa tappomääräyksen, toivottavasti ei minulle nyt kuitenkaan.
No siitä sainkin oivan syyn paistaa amerikkalaisia pannukakkuja, kun olen suruun mussuttaja. Enkä nyt kattanut pahvilautasia, vaan hienointa arabian piippuposliinia ja ihan oikeat ruokailuvälineet. Kolmen pannarin jälkeen olotila alkaa olla siedettävä. Rohkeuskin palasi, niin että uskallan lähteä kuljettamaan koiraa pissilenkillä samaisen naapurin ohitse.
Kyllähän minä muistan millaista oli ennen koiraani seisoa vieraan räksyttävän koiran edessä tutisten ja omistaja vieressä vakuutti "se on ihan kiltti, ei se pure". Täytyy tuo koiran naruhommeli siirtää kauemmas tiestä, kunhan nyt keksin sille kiinnityspaikan.
Mukavaa ja oikein rauhallista pyhäpäivää kaikille : )
(Ja sopuisia naapureita ilman räyhääviä koiria )
Koira tuo viehättävä ja suloinen lemmikkini vahtii mökin ohitse menevää tietä pitkin päivää. Kun siinä sitten joku onneton kulkee muutaman kerran päivässä, on koirani ylen onnellinen. Narussa kiinni ollessaan se käyttäytyy pihalla kuin kunnon pystykorvan tuleekin. Haukkuu, koska se on sille geeneihin asennettu puolustustehtävä. No eipä se mitään epätavallista ollut, joten jatkoin perunanostoani, kun matkaakin tielle oli senverran, että ohikulkija olisi jo kaukana, ennenkuin ehtisin torua koiraani.
Ääni ei kuitenkaan loppunut vaan koveni ja naapurin rouva yhtyi siihen kirkkaalla hiukan kirkumista muistuttavalla äänellä. Yleensä hän puhuu rauhallisesti matalalla äänellä, joten aloin epäillä jotain olevan hullusti. No johan sieltä hätiin juostessani kuului jo "APUAAA!!" josta säikähdin, että täytyykö minun nyt taas ostaa konjakkipullo. Rouvan miehellehän sen jouduin viimekesänä hankkimaan lääkkeeksi pikkusessen hampaanjälkiin takalistossa.
Heitin lapion maahan ja lähdin juoksemaan etupihalle multapaakut ympärillä lennellen. Karjuin pahimmalla äänelläni koiraani "TÄNNE" (olen joutunut sen varta vasten koiraa varten opettelmaan ja osaankin sen aika hyvin). Etupihalle päästyäni huomasinkin koiran narun olevan tyhjä ja tuo irtolainen tassahteli rauhallisen tyylikkäästi minua kohti, niinkuin kuuluukin. Naapurin rouva vailla hampaanjälkiä huusi ja sätti hiljaista koiraa ja vielä hiljaisempaa minua. Huusi hän hommaavansa tappomääräyksen, toivottavasti ei minulle nyt kuitenkaan.
No siitä sainkin oivan syyn paistaa amerikkalaisia pannukakkuja, kun olen suruun mussuttaja. Enkä nyt kattanut pahvilautasia, vaan hienointa arabian piippuposliinia ja ihan oikeat ruokailuvälineet. Kolmen pannarin jälkeen olotila alkaa olla siedettävä. Rohkeuskin palasi, niin että uskallan lähteä kuljettamaan koiraa pissilenkillä samaisen naapurin ohitse.
Kyllähän minä muistan millaista oli ennen koiraani seisoa vieraan räksyttävän koiran edessä tutisten ja omistaja vieressä vakuutti "se on ihan kiltti, ei se pure". Täytyy tuo koiran naruhommeli siirtää kauemmas tiestä, kunhan nyt keksin sille kiinnityspaikan.
Mukavaa ja oikein rauhallista pyhäpäivää kaikille : )
(Ja sopuisia naapureita ilman räyhääviä koiria )
Vastaukset 16
Vanhimmat
on koira joka lukeutuu lajissaan maailman kilteimpien joukkoon, varmasti ei aloita tappelua vaikka vastustaja olisi kuinka pieni tahansa, vaan väistää mieluimmin. Ilmeisesti ajattelee että mitäpä sitä hullujen kanssa riitelemään, ei tule kuin sanomista. Elopaino on kuitenkin 30kg joten aivan välttämätöntä tuollainen ei aivan joka tilanteessa olisi. Nille ihmisille jotka arastelevat nelijalkaistani olenkin sanonut ettei muuta pelkäämistä ole kun pitää varansa ettei tule kuoliaaksi nuolluksi!
..on mulla. Jos joku toinen uros vähänkin inahtaa sille, katsoo se arvovaltansa kyseenalaistetuksi ja nostaa kamalan mekkalan. Jos se on irti, niin se kumoaa toisen oli se sitten iso tai pieni (painaa 37 kg itse ja näyttää seefferiltä). Se ei ole purrut ketään muuta, kuin tuota naapuria, kun tuo tuli koiran mielestä vaarallisen näköisellä pelillä (=polkupyörä) minua kohti, eikä uhkailuista huolimatta pysähtynyt. Tai no se oikeastaan näykkäisi vaan housuntakamuksesta. Jos noilla leuoilla puree, niin palahan siitä kannikasta olisi lähtenyt.
Kamalat voimat tuollaisessa pienessä karvaläjässä on. Pikkurillin paksuisen puoshakasen se oli kiskonut tohkeissaan suoraksi, niin että lukko oli auennut. Taas pitää ostaa uusi, ei tämä ollut ensimmäinen.
Minä olisin halunnut ihan toisenlaisen koiran, mustan labbiksen. Tämä on ns. rescue koira ja olen sen neljäs omistaja (oli 1v 3kk kun tuli). Pystykorvan ja sakemannin yhdistelmänä kova, itsepäinen ja älykäs koiraksi. Aina pitäisi olla askeleen edellä sen kotkotuksista, kun se keksii vaikka mitä. Hassuin juttu on se, kun se keski alkaa merkkailemaan ihmisten housunpuntteja, jos jään juttelemaan : )
Mukavia hetkiä sinulle koirasi kanssa : )
ottanut laumaansa uuden jäsenen, siitähän kuuluisi olla ylpeä vaikka housunpuntit kastuvatkin.
No, ehkä ei ihan oikea selitys, tuotahan tapahtuu ainakin siinä tapauksessa mikäli toisen uroskoiran hajua on vähääkään tarttunut jostain vaatteisiin. Samoin jotkut yksilöt suihkauttavat jopa sisätiloihin mikäli siellä tuntuu kilpailijan hajua edes vähän.
Tämän talon asukas on lähes tulkoon tuota lajiketta jota olisit halunnut, vanhemmat on nimittäin peräisin kahdesta suvusta; labradorinnoutajasta sekä karhukoirasta. Ulkonäössä enemmän jälkimmäistä ja luonteeltaan ensimmäiseen lajiin kuuluva.
puhdasrotuinen serobi, oikea jääräpää onkin...meillä on tossa kanssa pystykorvaa, siperianhuskya ja sakemannia...
viime talvena juoksi joku tuolla maantiellä iltapimeässä ja lapset olivat päästäneet pedon irti, oli tarttunut housuihin, hieman repinytkin..
ei tullut onneksi laskua siitä, saatiin soviteltua homma.
Hyvä laumanvartija se kyllä on, pitää huolen laumastaan.;)
..tuo veijari on merkannut vaan yhden kerran. Veljen muovisen joulukuusen alla nosti koipeaan ollessaan suuttunut siihen, kun veljen kissa ei suostunut leikkimään sen kanssa. Tuo näet pitää kissoista yli kaiken : ) Lahjat piti kääriä uusiin papereihin, muuta vahinkoa ei tullut : )
Aina sattuu ja tapahtuu sen kanssa. Ei ole yksitoikkoista tää elämä, ei : )
..mistä on kyse : ) Vahtii tosiaan laumaansa hyvin tiiviisti. Tuolla on vielä niitä tilapäisiä laumoja koirapuistossa. Kaikki ketkä on sisällä, kun mennään kelpaa komenneltaviksi ja vahdittaviksi. Pienistä koirista se pitää huolen ja aroista. Mun lähelle se ei laske uroksia, eikä myöskään uusia koiria sisään portista : )
Ei tuota vatimishommaa mitenkään saa kitkettyä. Se on osa koiraa, kuten älytön metsästysviettikin, jonka kanssa ollaan aina ongelmissa : )
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, lähden tästä taas pihalle katsastamaan että se viihtyy uudessa nurkassaan, eikä revi puita juuriltaan : )
pois omistajiltaan!
Koirat oppii, kun koulutetaan! Muuten ne ottaa vallan itselleen. Pösilöt.
..ohjeita, kuin 30 vuotta koiria kouluttaneella asiantuntijalla, jolla olen käynyt, niin otan ilomielin vastaan : )
että ootko tutustuttanut koiraa naapureihin. naapurit vois tarjota namuja jne...
..tutustutettu. Hän asuu vakituinen asukas. Koira haluaa aina käydä kylässä sillä kohtaa, kun mennään ohi. Ja niinhän me käydäänkin juttelemassa jos kello sallii : )
Näitä toisia näkyy harvemmin (=vapaa-ajan asunto), eivätkä he erityisemmin välitä tutustua koiraani : ) Eihän tuo koira täällä kotona tuolleen vahdi ja hauku. Luulenpa, että tuo narussa oleminen saa sen pöhköilemään. Onhan mun pitänyt tehdä aita pihan ympärille, mutta mites sitä kaikkea ehtii : )
olevan valtarotu palstalla.
mun roffiilikoirassa (ei oma, mutta hyvä kamu) on lisäksi tiibetinterrieriä. ei hauku kauheesti ja tykkää mennä vetämättä flexin verran edellä. käsillä sitten huidellaan, että mihin suuntaan olisi tarkotus mennä. oravat on tietenki bestiksiä.
..vaikka kiire onkin. Olipa ihanan näköinen koira, oikein ystävällisen näköinen. Olisipa minunkin tuollainen pikkuinen, jonka voi ottaa kainaloon, jos se on erimieltä : ) Eli jos se haluaa oravien tai jänisten perään ja minä johonkin ihan vaan tietä pitkin : )
Koirat on kyllä yllättäen aika fiksuja. tuo munkin rätköttää nyt jaloissa, etten pääse livahtamaan kotiin täältä mökiltä. Tietää näet, että ollaan lähdössä : )
Naapurin kanssa ollaan jo puheväleissä, olihan tuo joutunut ämpärinsä taakse piiloitumaan iso nainen. Hampaita ei ollut kuitankaan takalistoonsa saanut onneksi : )
minun tapauksessani on niin päin että koirani on huomattavasti älykkäämpi kuin minä itse tai suurin osa tuttavistanikaan. Olenkin usein miettinyt mihinkä asti elämässäni olisinkaan sen kyvyillä ja lahjakkuudella päätynyt, en olisi tosiaankaan köyhä enkä kipeä. Vaan antaa hevosen surra, sillä on isompi pää..
http://www.youtube.com/watch?v=xskN5IApXdQ
..että ihmisten iässä mitattuna koiran älykkyys on kolmevuotiaan lapsen tasolla. Sinun kirjoituksesi oli enemmän kuin kolmevuotiaan tasolla : )
Minusta koirassa on kyllä paljon sitä koiramaista omaa viisautta..Ai miten viisaan näköisenä se katsoa tillittää takaisin, kun sille jotakin sanoo : )
Tässä vielä koiralaulu linkkinä : )
------------
Äetin hauva
http://www.youtube.com/watch?v=CD4-MQy1Bl0
liian pitkä ja samalla toivon samalla ei räksyttäviä naapureita.
..ainakin minun omat voit jättää lukematta. Tylsiä ja pitkiä nämä ovat : )
Naapuruudesta voit valittaa tuonne naapuri-palstalle : ) Minäkin voin kirjoittaa sinne teidän lain ja asetusten vastaisesta kompostin sijainnista : )