Päätin aloittaa uuden aiheen, joka lähtee liikkeelle Henrikiläisen kirjoituksesta isä Teemun kritiikkiketjuun, jotta ei mahdollisesti tärkeä aihe hautautuisi jo varsin mastodonttisen ketjun syövereihin.
Henrikiläinen: "Ne jotka odottavat suuria muutoksia, avauksia ja hankkeita isä Teemulta tulevat pettymään vielä karvaasti. Hän ei ole sellaisista kiinnostunut ja tuskin edes pystyy sellaisiin. Tulevat vuodet täällä tullaan ylläpitämään aivan niitä samoja rakenteita, mekanismeja ja toimintatapoja kuin aina ennenkin (ennen piispa Wrobelin kautta), vaikka katolilaisten lukumäärä samalla aikaa kolminkertaistuisi."
Toivoisin että tähän ketjuun tulisi ajatuksia siitä mitä hiippakunnassa tulisi tehdä, ja millaisia hankkeita täällä kaivattaisiin. Mieluimmiin niin, että pysyttäisiin asiassa eikä lähdettäisi arvelemaan tulevan piispan kykyä hoitaa virkaansa (kritiikkiä varten on jo oma ketjunsa).
Myöskään kirjoitukset tyyliin "Ryhmä X:ltä pitää tukkia suut, ja heidät pitää heittää ulos maasta" voidaan mieluimmin osoittaa jo olemassa oleviin, aihepiiriin paremmin kuuluviin viestiketjuihin, joita ei ole vaikea löytää. Näin siksi, ettei keskustelu lähde degeneroitumaan kuppikuntien riitelyksi. Se ei sulje pois asiapohjaista arvostelua.
Eli nyt peräänkuulutetaan sitä rakentavaa kritiikkiä. Kokeillaan kerrankin onnistuuko tällä palstalla sellainen. Uskoakseni ainekset tähän kuitenkin ovat olemassa.
Erityisesti vanhojen katolilaisten näkemyksiä nyt kaivataan. Missä olemme, miten tähän on tultu, miten pitäisi tehdä jatkossa.
Henrikiläinen: "Ne jotka odottavat suuria muutoksia, avauksia ja hankkeita isä Teemulta tulevat pettymään vielä karvaasti. Hän ei ole sellaisista kiinnostunut ja tuskin edes pystyy sellaisiin. Tulevat vuodet täällä tullaan ylläpitämään aivan niitä samoja rakenteita, mekanismeja ja toimintatapoja kuin aina ennenkin (ennen piispa Wrobelin kautta), vaikka katolilaisten lukumäärä samalla aikaa kolminkertaistuisi."
Toivoisin että tähän ketjuun tulisi ajatuksia siitä mitä hiippakunnassa tulisi tehdä, ja millaisia hankkeita täällä kaivattaisiin. Mieluimmiin niin, että pysyttäisiin asiassa eikä lähdettäisi arvelemaan tulevan piispan kykyä hoitaa virkaansa (kritiikkiä varten on jo oma ketjunsa).
Myöskään kirjoitukset tyyliin "Ryhmä X:ltä pitää tukkia suut, ja heidät pitää heittää ulos maasta" voidaan mieluimmin osoittaa jo olemassa oleviin, aihepiiriin paremmin kuuluviin viestiketjuihin, joita ei ole vaikea löytää. Näin siksi, ettei keskustelu lähde degeneroitumaan kuppikuntien riitelyksi. Se ei sulje pois asiapohjaista arvostelua.
Eli nyt peräänkuulutetaan sitä rakentavaa kritiikkiä. Kokeillaan kerrankin onnistuuko tällä palstalla sellainen. Uskoakseni ainekset tähän kuitenkin ovat olemassa.
Erityisesti vanhojen katolilaisten näkemyksiä nyt kaivataan. Missä olemme, miten tähän on tultu, miten pitäisi tehdä jatkossa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olen erinomaisen ilahtunut aloitteestasi. Ihan lyhyesti tässä muutama ehdotus.
Tuolla kritiikkipalstalla on tuotu esille tulevan piispamme vähäeleisyys. Itse olen kokenut saaneeni hänen saarnoistaan ja muustakin toiminnastaan tosi hyvän ja rauhallisen kuvan. Ehdottaisinkin, että seurakunna/issa järjestettäisiin yhteisiä keskusteluiltoja aina tietyn kristilliseltä kannalta tärkeän teeman merkeissä ja kutsuttaisiin sinne mukaan piispa niin usein, kun hän vain ehtisi. En ole kokenut isä Teemua mitenkään autoritääriseksi ja itseään muita ihmisiä parempana pitäväksi, joten hän todennäköisesti mielellään olisi yhteydessä seurakuntalaisiin, kuuntelisi heitä ja sitten tilanteen ja asian vaatiessa tekisi päätökset ja ottaisi ohjat käsiinsä. Uskon, että kyllä hänestä päättäväisyyttä tarvittaessa löytyy.
Kun ajattelee maamme ja tietysti silloin myös katolilaisten tilannetta, lama ja sen monelle aiheuttamat ongelmat (työttömyys, konkurssit) ovat yksi asia, josta kristillisen vastuun kannalta ei tule vaieta ja ohittaa sitä olan kopautuksella. Laupias samarialainen ja tuhlaajapoika ovat Jeesuksen opettamia esimerkkejä vastuusta.
Toinen kanava on suora yhteydenotto. Kun itse ihmettelin edellisen piispan toimia, kysyin niistä suoraan häneltä kirjallisesti. Hän ei vastannut syitä selittämällä. Kuitenkin tiedetään, että esim. isä Janin virheistä piispan listalla yksi oli ollut nurmileikkurin hankinta ilmeisesti ilman kirjallista anomusta ja polvirukousta piispan edessä.
Konservatiivipuolen kirjoittajat ovat kehuneet edellistä piispaa. Kuitenkin ilmapiiri seurakuntalaisten keskuudessa tuli hänen aikanaan huomattavasti aikaisempaa kireämmäksi ja kyräilevämmäksi. Itse olen kuullut vain hyvin tyytyväisiä kannanottoja tulevan piispamme valinnasta. Mitä avoimemmin, toisiamme ymmärtäen ja piispaamme tukien jatkamme, sitä parempaa on odotettavissa.
Tuossa alussa toin esille jo yhden aikamme ongelman. Kritiikkipalstalla on oltu huolissaan, otetaanko vastaisuudessa kantaa haaruväliasioihin ja yleensä kahden ihmisen väliseen kanssaskäymiseen. Meillä on ympärillämme paljon isompia ongelmia kuin vahtia tuntemiemme ihmisten sänkykamarihommia. Jos meillä saarnoissa julkaistaisiin varsinkin rikkaiden ihmisten tilitiedot kaikkien kuultavaksi, kuinka moni pitäisi sitä oikeana? Sieltä saattaisi hyvinkin paljastua suuria rötöksiä. Kuitenkin juuri heitä useimmiten katsotaan katolilaistenkin keskuudessa ylöspäin. Ovatko sota ja nälänhätä asioita, joihin ei täällä hyvinvoivassakin valtiossa tulisi puuttua ainakin mielipiteensä ilmaisten.
Italiassa arvostellaan julkisesti huippupoliitikon seksibileitä, mutta miksi häntä kuitenkin äänestetään? Ovatko vanhoillismielisten peräänkuuluttamat moraaliluettelot tärkeämpiä suomalaiselle työnsä, ihmissuhteensa ja raha-asiansa rehellisesti hoitaneelle kuin italialaiselle kaksinaismoralistille.
Toivottavasti näistä asioista voitaisiin keskustella suoraan silmästä silmään eikä vain nimimerkin suojassa ilkeillen.
Myös minä ilahduin tämän keskusteluketjun aloittamisesta! Jos tulkitsen aloittajan nimimerkkiä (infok.) oikein niin kyse on henkilöstä, joka on uusi katolilainen/kääntymistä harkitseva.
Toisessa ketjussa on tuotu esiin se, että infokurssilaisista osa katoaa seurakuntien toiminnasta noin vuoden innokkaan messussakäymisen jälkeen. Mutta käsi sydämelle, sisaret ja veljet: miten innokkaasti me muut olemme olleet vetämässä heitä mukaan? Vai istummeko siellä paljonparjatuilla kirkkokahveillakin vain vanhojen tuttujen porukoissa?
Edellä ehdotetut keskusteluillat tuntuvat kannatettavalta ajatukselta. Ne varmaan vetäisivät puoleensa juuri näitä uusia käännynnäisiä, ja ehkä aktivoisivat myös meitä vanhempia katolilaisia. Myönnän että itsekin aina välillä, aika useinkin, tipahdan ns. takarivin taaviksi enkä muista /ehdi mennä messuunkaan joka sunnuntai.
Huolestuttaa myös hiippakunnan taloudellinen tilanne. Tiedän kyllä henkilöitä, jotka lopettivat kirkon tukemisen vastalauseena edelliselle piispalle. No nyt kyllä ainakin meidän, jotka otamme piispannimityksen vastaan avoimin mielin, pitäisi muistaa vastuumme seurakuntien ja koko hiippakunnan taloudesta. Yksi prosentti tuloista ei ole kovin paljon, vaikka lama-aikaa eletäänkin.
jaksa uskoa, että infok. on miettimässä kirkkoon liittymistä, mutta sehän ei ole minun asiani. Jos sitä vanhemmin tietää mistä pitää niin miksi hötkyillä liikaa, kun keskittyy olennaiseen. Ja oikeastaan en odota hiippakunnan tarjoavan minulle yhtään mitään, poislukien messut sunnuntaina, sillä olen tottunut saamaan kaiken muun hiippakunnan ulkopuolelta.
Niin mitä hiippakunnassa pitäisi tehdä:
1) Piispan on syytä tajuta, että ei edusta SCJ:tä vaan Helsingin hiippakuntaa.
2) Piispan on syytä hankkia suomalaisia hiippakuntapappeja.
3) Piispan on pidettävä huolta, että pappeudesta kiinnostuneet saavat asianmukaista tietoa, ja että heitä ei pakoteta SCJ:n uhkailemalla ja kiristämällä.
4) Piispan olisi syytä kertoa jo hiippakunnassa tomiville papeille, että olisi eduksi heidän tehtävänhoidon kannalta, jos papit eivät muistuta ulkoisesti rosvoa, joka on piileksinyt viikkotolkulla puskassa -> Herran tähden, ajakaa ne parrat! Ja pukeutukaa sutaaniin.
5) Jos uusia tulokkaita kaivataan esim. sääntökuntien maalikkohaaroihin, ei kannattaisi valehdella liittymisehtoja tyyliin, että ensin on luettava Summa Theologica latinaksi tai jotain muuta yhtä typerää.
6) Pappien ei kannata pitää saarnoja lonkalta, jos eivät kertakaikkiaan osaa. Oma kirkkoherrani on niin surkea saarnaaja, että en tiedä miten päin olisin penkissä saarnanan aikana. Olisi siis syytä muistaa, että seurakunta ei koostu yksinomaan alle 10 vuotiaista, vaan mukana on aikuisiakin.
7) Kun messu on ulkoisesti nätti se auttaa paljon -> pappien ulkonäkö, messupalvelijat, kynttilät ect. Omassa seurakunnassani ei ole minkäänlaista organisointia esim. messupalvelijoiden ja lukijoiden suhteen. No, onneksi ne jotka tekevät jotain osaavat sen, mutta ei olisi pahitteeksi aktivoida niitä jotka em. hommiin kykenevät, messuta tulisi heti nätimpi.
tässä näin aluksi.
Paroni kuittaa ja laittaa Wagneria koneeseen.
Meidän kaikkien tulisi ottaa vastuu kirkostamme. En halua nähdä sellaista tilannetta, että meillä on ensimmäinen katoton katolinen kirkko Suomessa tai jopa Euroopassa, sillä olemme itse tämä tilan synnyttäneet. En usko olevankaan sellaista piispaa koko maailmassa, joka käskee ryhdistäytymään tai pystyisi yksin laittamaan kirkkomme kuntoon ja avaamaan yhteistyön, jos emme itse siihen kykene. Tässä tarvitaan kaikkien yhteistyötä. Monet uudet ihmiset lähtevät pois kun heidän kanssa ei kukaan tohdi tai joku sanoi, ettei uskalla keskustella. Pelko uusia kohtaan on saanut mittavat piirteet. Mitäköhän minussakin on pelottava?
Kun vanhoilliset ovat kritisoineet uuden katolilaisen toimintaa kirkossa, olen huomannut näitä juttuja myös vanhankin katolilaisen tehneen. Jos todellakin uuden jäsenen toiminta ärsyttää, voi silloin ystävällisemmin tulla puhumaan ja kertomaan jo informaatiokurssille, miten kannattaa sopivasti siellä kirkossa käyttäytyä. Ottaen huomioon tapahtumia kirkossa, niin kummatkin ovat tehneet omat virheensä. Vanhat, tulkaa rohkeasti kummeiksi. Ei uusi ihminen tee muuta kuin avartaa katsettasi. Pelko pois.
Mitä tule piispaan. Kun talous on kuralla, niin riitoja olisi joka tapauksessa syntynyt. Informaatio ei aina kulje oikein eri kansallisuuksien välillä, varsinkin kun opettelee uutta kieltä. Tulkin välityksellä on myös vaikeata seurata, mitä omassa hiippakunnassa tapahtuu. Olen iloinen, että meillä on monikansallinen kirkko. Kansakäymisessä kukin oppii toiselta uutta ja pystyy opettamaan taas toiselle. Kansakäyminen on helpompaa, kun unohtaa ennakkoluulot. Siis kuulutan sitä kuuluisaa yhteistyötä, jotta voisimme olla ylpeitä katolilaisuudestamme. Aina pieniä korjaustarpeita on joka asiassa, mutta katsotaan nyt ensin suuremmat asiat, ennen kuin Euroopassa nauretaan katottomalle katoliselle kirkollemme. Tällä tarkoitan Pyhän Henrikin Katedraalin kattoa, jos asiassa pysytään.
Tarttukaan hihasta. Olen edellekin siellä Marian kirkossa, vaikka kuulunkin kohta kuuluisaan katottomaan katolisen katedraalin Pyhän Henrikiin. Lupaan, ettet joudu minun kosketuksesta pyärätuoliin istumaan. Enkä minä sinun kosketuksesta ala kävelemään. Tai mistäs sitä ikinä tietää.
Olen ikuinen infokurssilainen ja alati uusi katolilainen...
"Tuossa alussa toin esille jo yhden aikamme ongelman. Kritiikkipalstalla on oltu huolissaan, otetaanko vastaisuudessa kantaa haaruväliasioihin ja yleensä kahden ihmisen väliseen kanssaskäymiseen. Meillä on ympärillämme paljon isompia ongelmia kuin vahtia tuntemiemme ihmisten sänkykamarihommia."
Jos tällä tarkoitat avioliiton ulkopuolisia seksuaalisia suhteita ja/tai ehkäisyä, toivottavasti otetaan. Moraaliasioista ei saa tinkiä. Meidät on kutsuttu pyhyyteen, ja meidän on elettävä arvoisena kutsumumuksellemme. Se nyt on tuskin rakkautta että käytetään toista hyväksi välineenä haluillensa eikä haluta lupautua ja panna itseään likoon peliin. Vastuuntunnottomuudesta on kyse, ja se koskee sekä avioliiton ulkopuolisia suhteita että ehkäisyä. Toivottavasti uusi piispa ei tingi näissä asioistta tuumaakaan.
Oletko sitä mieltä, että varastamisesta, valehtelemisesta ja rahan nostamisesta Jumalaksi, yms. ei tarvitse puhua.
Monella työpaikalla tänä päivänä puhutaan pahaa selän takana oman aseman säilyttämisen takia. Rahallisia etuisuuksia haalitaan väärennysten ja slailujen avulla. Köyhiin maihin on myyty myrkkyjä ja ostettu ruokapeltoja kahvifirmoille. Maailman nälkään kuolevien määräkö on täysin merkityksetön ja kristilliseltä kannalta olankohautuksella sivuutettava ongelma? Onko kirkon mielestäsi suljettava silmänsä ja korvansa esim. Etelä-Amerikassa slummeissa asuvien köyhien hädältä?
Olen itse onnellisesti aviossa. En ole voinut saada lasta, joten en todellakaan ole joutunut tekemisiin abortin kanssa. Onko ainoa ja tärkein asia lähimmäisteni suhteen kytätä, miten he hoitavat seksitarpeensa? Viittaten edellä kirjoittamaani ihmettelen, eikö Uudessa testamentissa Jeesuksen antamien ohjeitten mukaan papeilla todellakaan ole muuta sanottavaa kuin toistaa vain makuuhuoneohjeita.
Kaikki kymmenen käskyä ovat tietääkseni yhtä tärkeitä. Miksi siis pappien olisi pidettävä niistä esillä vain yhtä?
Yhteiskunnalliset asiat ovat toki tärkeitä, mutta siinä on olemassa vaara että keskitytään puhumaan niistä samalla yleisellä tasolla kuin mediassa. Näin kävi aikoinaan ev.lut-kirkossa, jossa yhteen aikaan saarnattiin kyllästymisiin asti Afrikan köyhistä ja imperialismista. Mitä hyötyä siitä oli, voi kysyä näin jälkeenpäin. Miksi ihmiset tulisivat kirkkoon kuulemaan samoja asioita, mitä he voivat lukea sanomalehdestä? Kirkolta odotetaan jotain muuta, hengellisempää.
Mikä makuuhuoneasioihin tulee, toivoisin että joskus siinä päästäisiin hieman korkeatasoisempaan keskusteluun. Paavi Johannes Paavali II:n suuri perintö on nähdäkseni hänen "ruumiin teologiassaan". Valitettavasti se ei tunnu tällä hetkellä kiinnostavan oikein ketään.
on käsittämättömän viisas, enkä aina käsitäkään kaikkea, joten taas on herännyt tyhmä kysymys.
Jos tutkitaan etukäteen, että milloin vaimolla on niin sanotusti riskialttius joutua siunattuun tilaan, niin eikö silloinkin naisen ruumista käytetä silloinkin lähinnä omien halujen tyydyttämiseen, koska tarkoitus ei ole tehdä lisää katolilaisia.
Yhtä helppoahan se on myös avioliiton ulkopuolisetkin suhteet hoitaa samaa tekniikkaa käyttäen. Eikö tässä ole annettu jo pirulle "pikkusormi".
Ensinnäkin lähdet erheellisesti siitä että avioliitossa naisella ei ole omaa tahtoa, ja että hänen ruumiinsa on vain "tutkittava" objekti. Siksi epäilen kysymyksesi vilpittömyyttä. Toiseksi, luonnollista perhesuunnittelua varten on oma ketjunsa.
Kiitos ja anteeksi. Mutta eikö tilanne ole kuitenkin se, että siinä käytetään naisen ruumista pelkästään omien halujen tyydyttämiseen, ihan kuin kondomin kanssakin on tilanne. Ja kun nainen käyttää vastavuoroisesti miehen ruumista omien halujensa tyydyttämiseen, niin eikös puntit ole silloin tasan, ja homma hanskassa.
Tietysti sitä voisi ajatella vielä niin, että kyse on siitä, että aviopuolisot epäitsekkäästi haluavat tyydyttää puolisonsa tarpeet ja siinä sivussa ikäänkuin "bonuksena" (kuten siellä apologetiikkapuolella sanotaan) vaivihkaa tulevat myös omat tarpeet tyydytetyksi. Näin voitaisiin vapauttaa kondomi pannasta viimein ja vihdoin.
Arvostan todella aiallisuuttasi. Muutama huomio kuitenkin.
Esimerkiksi Pyhä Franciscus on hyvin tärkeänä pidetty pyhimys ja hän korosti mm. köyhyyttä ja siis luopumista rahan jumaloinnista sekä luontoa. Hänhän on luonnonsuojelun pyhimys ja sen alan ongelmat ovat nyt täysin toista luokkaa kuin 1200-luvulla.
Koulussa on merkittävänä ongelmana kiusaaminen. Olen nähnyt todella vaikeita tilanteita ja ahdistuneisuutta sen takia. Asia kuuluu minusta moraalikysymysten puolelle. Seurusteluun, rakastumiseen ja yleensä ystävyyteen liittyvät asia ovat myönteisiä kokemuksia enkä ainakaan itse katso oikudekseni puuttua varsinkaan kahden aikuissen välisiin asioihin ellei sieltä puolelta haluta puuttuttavan.
Keskiajalla nikolaiitat olivat naimisissa olevia pappeja. Voi melkein sanoa nykyaikana vasta on tullut tilanne, että kaikkein tärkeimpiä asioita ovat makuuhuonemääräykset. Missä kuulisi ihmisten välisten lähimmäisenrakkauden ja lämmön korostamista? Jeesus ei ainakaan opettanut tuomitsemaa, vaan osoitti rakkautta nimenomaan siellä varjon puolella elville.
Tulevan piispamme puheissa olen kyllä kokenut olevan myönteistä sanottavaa.
Tuo on muuten totta. Esim. minusta Jumalan rakkaus, läsnäolo ja armo ovat kristinuskon keskeisiä asioita, joista tulee saarnata. Nämä heijastuvat yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja toisten ihmisten kohtelemisessa. Mutta miten vääntää tämä konkreettisiksi viesteiksi? Luterilainen kirkko profiloutui sosiaalitoimistoksi ja sos. dem. puolueen hengelliseksi siiveksi juuri siksi, että se ei osannut laittaa sanomaansa konkreettiseen muotoon. Lisäksi uskovat jäivät ilman hengellistä ohjausta, kun olennaista oli yhteiskunnallinen puuhastelu. Ei ole ihme, että 70 ja 80-luvulla helluntailaisuus eteni, koska siellä tämä ongelma ratkaistiin: helluntailaiset saarnasivat parannusta JA menivät "toreille ja aitovierille" sopan ja saippuan kanssa. Tosin helluntailaiset välttelivät tarkoin sanomasta mitään konservatiivisia arvoja loukkaavaa tai uhkaamasta yhteiskunnan valtarakenteita. Ev-lut kirkko oli mukana rauhanliikkeessä, ei helluntaiherätys (jos oikein muistan).
Minä en näe näitä ollenkaan ristiriitaisina asioina. Saatan olla vähän yksipuolinen ja idealisoiva, mutta minusta jesuiitat ovat onnistuneet yksilön hengellisyyden ja yhteiskunnallisen vastuun yhdistämisessä. Heidän opetuksensa ei redusoi uskoa navanalusiin eikä toisaalta yleishumanistiseen "riisto on rumaa" -hömppään. Ja kaikki tämä modernissa, nykyaikaan sopivassa paketissa.
"Jos tutkitaan etukäteen, että milloin vaimolla on niin sanotusti riskialttius joutua siunattuun tilaan, niin eikö silloinkin naisen ruumista käytetä silloinkin lähinnä omien halujen tyydyttämiseen, koska tarkoitus ei ole tehdä lisää katolilaisia."
Ei minusta. Lasten hankkimista saa katolisen kirkon opetuksen mukaan moraalisesti hyväksyttävistä syistä siirtää myöhemmäksi luonnollisen perhesuunnittelun avulla mutta ainoastan tilapäisesti:
"Kirkko opettaa toistuvasti ja pysyvästi, että lasten saamista voi painavista, rippi-isän kanssa käydyissä keskusteluissa todetuista, moraalisesti hyväksyttävistä syistä johtuen siirtää myöhemmäksi. Tällaiset syyt voivat olla luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä tai materiaalisia, mutta yleensä ne ovat vain väliaikaisia. Syntymien siirtämistä ei kuitenkaan koskaan saa toteuttaa muuten kuin luonnollisia perhesuunnittelumenetelmiä (Natural Family Planning, NFP) käyttäen. Lasten syntymistä ei muutenkaan voi pitää jonakin tappiona vaan nimenomaan suurena Jumalan lahjana." www.catholic.fi -> Usko -> Sakramentit -> Avioliitto.
Herää tietysti kysymys, miksi sitä ei saa siirtää keinotekoisten välineden avulla? No siksi, että ne ovat juuri keinotekoisia eivätkä normaaleja.
pitäisi yrittää houkutella Jeesus palaamaan takaisin maan kamaralle, ennenkuin ongelmat paisuvat niin suuriksi, ettei Paavikaan pysty niitä ratkaisemaan.
1. Uudelle piispalle pitäisi antaa työrauha hänen vastaanotettua virkansa.
2. Tiedottaminen hiippakunnassa tulisi uudistaa.
3. Fides -lehden toimittajaksi pitäisi saada ammattilainen eikä hän saisi olla minkään sääntökunnan tai yhteisön maallikkojäsen (puolueettomuus). Lehteen pappien ja sääntökuntalaisten haastatteluja.
4. Hiippakuntalaisten pitäisi tukea omaa seurakuntaansa ja myös hiippakuntaa rahallisesti.
5. Muitakin yhteisiä tapahtumia kuin hiippakuntajuhla voisi järjestää.
6. Vastuuta pitäisi jakaa tasaisemmin pappien kesken.
7. Monsignore Marino Trevisini jatkaisi yleisvikaarina.
Minulla on seuraava 10 kohdan toive- ja vaatimuslista piispalle, johon uskon useimpien katkirkkolaisten yhtyvän:
1. Kaikki Vatikaani kakkosen päätökset on heti vietävä loppuun ja toteutettava.
2. Maallikoiden pitää saada esteittä tarttua vastuuseen hiippakunnassa.
3. Kaikkien kristittyjen yhteinen ehtoollispöytä on toteutettava ja hiippakunnan on muutenkin panostettava 100 %:sti ekumeniaan.
4. Pappien pakkoselibaatti on poistettava turhana ja vahingollisena.
5. Keskustelu naispappeudesta on aloitettava välittömästi.
6. Abortista ja alapään asioista pitää vaihteeksi olla täysin hiljaa.
7. Homoseksuaalit on hyväksyttävä täysvaltaisina kirkon jäseninä.
8. Pastoraalineuvostolle on annettava valtaa, myös opillisissa kysymyksissä.
9. Erilaiset neuvostot johtamaan hiippakuntaa.
10. Konservatismi ja erityisesti tridentiininen messu on kiellettävä Vatikaani kakkosen vastaisina.
Onneksi me tiedämme, että Teemu-piispa on näistä asioista samaa mieltä, joten meidän ei tarvitse odottaa kauaa niiden toteutumista.
Ja tärkein vaatimuksistani: yleisvikaariksi joko isä Jan Aarts SCJ (kaikkien toivomus) tai isä Wieslaw Swiech SCJ (jos Jani ei suostuisi).
Pidän todennäköisenä että tätä palstaa lukee muitakin Katkirkkoa sympatisoivia tai sitä lähellä olevia henkilöitä. Olisi mielenkiintoista kuulla heidän mielipiteensä ylläolevasta listasta.
Kuvastaako tämä toive- ja vaatimuslista Katkirkon agendaa?
Ihan vaikuttava lista tuo katkirkkon. Kannustetaan VatKII täydentäminen - kirjaimellisesti. On myös muita hyviä ajatuksia valitettavasti jotkut niisä ovat sellaiset joista eivät oikeastaan ole mitään apua tilantessamme. (Tuleva)Piispa Teemu on kyllä väärä henkilö johon osoitaa jotkut niistä (esim selibaati, yteinen Eukaristia), toisalta jos Katkirkkon komitea haluaisi kirjoita niistä Rooman -mikä olisi oikea vastanottaja- niin kaikkea onnea vaan.
Sympatiseeraan Katkirkkoa, mutta en ole uskaltanut vielä liittyä WAC-liikkeeseen. Uskon, että nyt kun Teemusta tulee piispaa ja hiippakunnan ilmapiiri muuttuu avoimeksi ja toivon mukaan myös vapaamieliseksi, monet rohkaistuvat liittymään siihen mukaan ja WAC-liike voi organisoitua meillä todelliseksi voimaksi.
Nimimerkki Katkirkkolaisen luettelo on hyvä ja luulen useimpien Katkirkkoa lukevien ja sitä sympatiseeraavien voivan allekirjoittaa sen huoletta. Monet leimaavat jotkut WAC-liikkeen tavoitteista "epärealistisiksi" tai "Roomasta riippuviksi" ilmeisenä tarkoituksenaan tukahduttaa keskustelua.
Esimerkiksi ekumenian eteenpäinvieminen ja kaikkien kristittyjen yhteisen ehtoollispöydän toteuttaminen ei kuitenkaan riipu Roomasta. Jo piispa Paul sanoi minulle kerran tästä asiasta: "Se mikä Roomassa olisi tavatonta, voitaisiin hyvin vielä toteuttaa täällä Suomessa". Suomessa me olemme TODELLA lähellä luterilaisia, ortodokseja ja muita kristittyjä, kun taas Roomassa kuljetaan jälkijunassa. Piispa Teemu tietää ja tunnustaa tämän. Siksi toivon ja suorastaan tulen vaatimaan häneltä KONKREETTISIA TEKOJA ekumenian puolesta. Meillä ei ole aikaa enää päivistellä ja odotella.
Toisaalta jotakin muutamiakin vaatimuksia meillä "katkirkkolaisilla" on. Katkirkossa nimimerkki pkaarna kirjoittaa esimerkiksi siitä, että ritarikunnista on luovuttava ja messua alettava viettää yksinkertaisimmalla tavalla, esimerkiksi saviastoilla. Kannatan kumpaakin ideaa, koska me olemme RADIKAALISESTI köyhien kirkko, emme rikkaan eliitin puolella. Tästä syystä tulen odottamaan piispa Teemulta myös yhteiskunnalis-poliittista linjanvetoa, erityisesti julkista asettumista köyhien ja sorrettujen puolelle rikasta pääomaa ja luonnon tuhoamista vastaan. Olemme olleet kellarisa liian kauan, nyt on korkea aika alkaa toimia poliittisesti!
Nämä ovat minun sydäntäni lähimpinä olevat kysymykset, mutta kannatan Katkirkkolaisen listan jokaista kohtaa. Lisäksi minustakin olisi hyvä, jos yleisvikaariksi palaisi Jan Aarts, jolla niin pitkä kokemus tehtävästä. Jos hän ei halua, sitten Wieslaw Swech.
Osa noista vaatimuksista on sen luontoisia, että niitä ei voida toteuttaa irtautumatta täysin katolisesta ja apostolisesta Kirkosta. Eikö katkirkkolaisten olisi helpompaa liittyä johonkin jo olemassaolevaan uskonnolliseen yhteisöön jossa osa näista kohdista jo on jo voimassa?
Osa taas on nähdäkseni mahdottomuuksia sinänsä. Miten Katkirkko aikoo esimerkiksi tukahduttaa keskustelun abortista? Aiotaanko perustaa uskonnollinen poliisi? Puhumattakaan siitä miten sopivat yhteen keskustelevaisuuden ihanne ja jatkuvat vaatimuksiat tukkia toisin ajattelevien suut.
Mikä tulee niihin vaatimuksiin, jotka ovat jossain määrin toteuttamiskelpoisia, johtaisivat ne massiiviseen jäsenkatoon ja kirkon tyhjenemiseen. Eivät edes ulkomaalaiset halua tulla katsomaan itse itsensä eliitiksi valinneen vallankumousjuhlaa. Mutta se tuskin on Katkirkolle ongelma.
"3. Kaikkien kristittyjen yhteinen ehtoollispöytä on toteutettava ja hiippakunnan on muutenkin panostettava 100 %:sti ekumeniaan."
Kirkkoherra meillä juuri saarnasi viime sunnuntaina, että kommuniolle meneminen ei ole mikään automaattinen oikeus katolilaisillekaan vaan vaatii täyden yhteyden kirkkoon eli ihmisen on oltava armon tilassa eli omallatunnolla ei saa olla mitään vakavampia (ripittäytytymättömiä) syntejä. Kuka huolehtii siitä, että protestantit ovat armon tilassa. Eiväthän he edes tunnusta koko asiaa. Heillä ei ole edes katumuksen sakramenttia eli rippiä. Seuraava "uudistus" on sitten se, että armon tila -opista on luovuttava. Protestantit saadaan kyllä mukaan, mutta kirkko hajoaa. Ei, kyllä te liberaalit olette täysin metsässä! Ajatelkaa nyt vähän ja luopukaa noista hulluista ajatuksista ennen kuin ne tuottavat mätää hedelmää.
"Osa noista vaatimuksista on sen luontoisia, että niitä ei voida toteuttaa irtautumatta täysin katolisesta ja apostolisesta Kirkosta."
Totta, kuten esimerkiksi Jan Aartsin SCJ tai Wieslaw Swiechin SCJ valinta yleisvikaariksi.
Yritetään pysyä suht asialinjalla tässä ketjussa, vaikka tiedän että kiusaus letkautella on suuri.
Saarna on myös osoitettu varmasti katolilaisille. Vaikka protestanttisessa kirkossa ei ole katumus sakramenttia, heistäkin jotkut kyllä kaipaavat ripittäytymistä. Luterilaiset papit antavat mahdollisuuden "ripittäytyä" nykyään, vaikkakin se ei ole samankaltainen. Enemmänkin keskustelua ihmisen kanssa, josta puuttuu katumusharjoitus.
On helpompi kävellä siihen yhteisöön, joka antaa tarvitsijalle sen, mitä hän etsii. On itse tiedettävä, mitä haluaa. Kukaan muu ei tule sitä sinulle kertomaan. Niin minäkin tein. Toimin omien periaatteiden ja omatunnon mukaisesti. Miksi muuttamaan katolilaisuutta huonompaan suuntaan? Olen konservatiivisten kanssa tästä samaa mieltä, vaikka he eivät haluaisikaan uuden katolilaisen kanssa olla edes samaa mieltä.
Osui silmään tuo "ehtoollinen saviastioista". Eiköhän tuo nyt ole lähinnä hurskastelua: ehtoollinen nautitaan savipotista, mutta muuten kirkko on täynnä kaikkea kallista, kuten tietotekniikkaa. Jos ihan oikeasti pitää köyhäillä, niin myykää kirkon kaikki keskustan kiinteistöt mukaanlukien katedraali ja virittäkää teltta jonnekin huitsin nevadaan. Sinne voitte sitten polkupyöräillä ellei sekin ole sitten lopulta pröystäilyä.
Jeesus sanoi kun häntä arvosteille, että "köyhät teillä on aina keskellänne". Kirkkohopeat, musiikki, litrugiikka ja kirkko yleensäkin on pala taivasta maan päällä eikä tätä taivaskokemusta pidä "maaillistaa" korvaamalla urut muovinokkahuiluilla. Mitä hyötyö on nauttia ehtoollinen saviastiasta, jos matkalla kotiin poikkeaa Stridbergillä brunchilla, ostaa pari kirjaa Akateemisesta ja sitten avaa kotona sunnuntain kunniaksi pullon keskihintaista punaviiniä. Eikö olisi johdonmukaista noudattaa köyhyyden ihannetta muuallakin kuin ehtoollispöydässä ja antaa nuokin rahat köyhille? Kannattaa muistaa, että köyhyyden ihanne elää nimenomaan katolisen kirkon sääntökunnissa eli kirkko on kyllä osittain väärä osoite kritiikille.
Muuten olet kyllä oikeassa. Kirkon pitää profiloitua köyhien kirkoksi eikä eliitin edustajaksi. Tässä asiassa tosin symboliset eleet eivät ole tärkeitä. Mitä muuten kuuluu vapautuksen teologialle? Mikä ihmeen hinku katolilaisilla (esim. Opus Dei) on profiloitua rikkaan eliitin kirkoksi? Meillä luterilaisilla tätä ei ole, vaan seurakunnissamme ei taustalla ja varallisuudella ole mitään väliä. Tiedän tämän kokemuksesta.
Tuosta ekumeniasta vielä sen verran, että oletko varma, että me protestantit ilman muuta haluamme yhteiseen ehtoollispöytään katolilaisten kanssa ennen kuin "olemme yhtä" eli katolinen kirkko on radikaalisti muuttanut opetustaan? Minulle se käy, mutta tiedän suuren joukon luterilaisia, joille ehtoollinen katolilaisten kanssa olisi uskonpuhdistuksen periaatteiden pettämistä. Katsotte asiaa vähän liikaa katolisesta näkökulmasta.
Minäkin tiedän kokemuksesta, ettei katolilaisilla ole mikään hinku profiloitua rikkaiden kirkoksi. Historiallisesti Kirkko on aina ollut köyhien puolella. Toisaalta ei rikastuminen sinänsä mitään syntiä ole, ja outoa olisi syrjiä ketään hänen sosio-ekonomisen asemansa takia.
Vai olisiko niin, että kirkon sisällä on aina tämä sama jännite. Toinen puoli kirkkoa veljeilee vallanpitäjien kanssa, toinen taas kritisoi.
En minä syyttäisi ev-lut tai katolista kirkkoa, mutta ortodoksinen kirkko on kyllä lähes täysin ollut vallanpitäjien vietävissä. Ortodoksien yhteiskunnallinen työ on kyllä lähellä nollaa verrattuna katolisiin sääntökuntiin.
Kuka muu pitää enää köyhyyden ihannetta siinä määrin esillä kuin katolinen kirkko?
Ei ketään pidä syrjiä sosio-ekonomisen aseman tai esim. siviilisäädyn takia, mutta rikkaita on syytä muistuttaa siitä, että heidän yhteiskunnallinen vastuunsa on suurempi (vrt. neulansilmävertaus). Itse pidän siitä, miten esim. Iso-Britannian varakkaiden keskuudessa hyväntekeväisyys on samalla tavalla päivänselvää kuin esim. verosuunnittelu. Minusta tämä asenne ei ole juurtunut Suomeen. Hyväntekeväisyys on aina jonkinlaista ekstrahyvyyttä.