Taas siinä kävi näin. Juuri silloin, kun mä en odota mitään tapahtuvan. Miten ihmeessä? Aivan ihana mies astuu mun elämään, keskeltä ei mitään, aivan yllättäin. Ihana tunne, ihastuminen. Mutta mulla on vielä jalat tiukasti maassa. Se yks jätti muhun niin pahat arvet. Miten mä uskallan taas heittäytyä siihen ihanaan tunteeseen, että joku rakastaa ja on joku, ketä mä rakastan? Pelottaa taas. Jos sekin loukkaa mua. Jättää juuri, kun kaikki vasta alkaisi. Mulla on aina niin kiire joka paikkaan, joka asiaan. Kaikkialle. Pakko kestää tätä odotuksen tuskaa, katsellaan. Ehkä mä löydän sen rakkauden, ehkä en. *sulkee silmät*
uskallanko?
*haaveilija*
4582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onpa melkein kuin mä olisin kirjoittanut. Mäkin kiireinen mut menojakin voi sovitella, olen oppinut. Mä kuljen ja odotan ja uskon että jotain vielä on mullekkin.
..Ihastuin TOTAALISESTI,ja otin kylmästi yhteyttä tähän neitokaiseen.Ymmärtääkseni hänkin oli kinnostunut minusta,ja kaikki näyttikin lupaavalta vähän aikaa..,mutta...niin siinä kuitenkin kävi,että hän karkasi siitä ``Rakkauden etulinjasta´´...
Mutta mitään en kadu..,*jumala* tietää että laitoin itseni likoon,Rakkauden tähden...,siitä olen onnellinen.
Ei se ota jos ei annakkaan
Tunteidesi viedä eteenpäin.Unohda menneet!