Vaasaa olisi kehitettävä ruotsinkielisten pääkaupungiksi Suomessa ja samanaikaisesti olisi tehostettava suomenruotsalaisten lasten suomenkielen taitoja. Siinä kansanedustaja Håkan Nordmanin toivomus, tai pikemminkin vaatimus. Nordman on oikeassa. Ruotsinkielisten lasten huonoon toisen kotimaisen kielen osaamiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja opetusta olisi tehostettava.
Vaasa on tunnetusti kielikylpyopetuksen edelläkävijä ja kuten Nordman sanookin, asiantuntemusta riittää ihan varmasti, jotta suomenruotsalaiset lapset oppisivat suomenkielen hyvin. Nordman ehdottaakin, että suomen kielikylpy olisi aloitettava ruotsalaisissa kouluissa. Samanaikaisesti olisi myös tehostettava äidinkielen opetusta.
Huono suomenkielen taito lienee pohjanmaalainen ongelma, joka olemassaolo selittyy sillä, että suomenruotsalaisia on niinkin paljon, ettei suomenkielen hyvää taitoa pidetä tärkeänä, koska ruotsinkielellä pärjää vallan mainiosti. Helsingissä tilanne on täysin toinen.
Suomenkielen puolestapuhujat ovat varmaankin hyvillään siitä, että ruotsalaiset oppivat suomea ja sulautuvat vähitellen suomalaiseen kulttuuriin. Käsien taputtelu on kuitenkin ennenaikaista. Aito suomenruotsalainen ei hylkää omaa kulttuuriaan ja perinteitään vain sen takia että oppii suomenkielen ja ryhtyy käyttämään sitä jokapäiväisessä elämässä. Sama koskee muitakin kieliä. Kuka muuttuu saksalaiseksi vain siksi että hallitsee saksankielen? Suomenruotsalainen yhteisöllisyys ja kulttuurinen perintö istuu niin vahvana, ettei sitä toisen kotimaisen kielen osaaminen muuta. Äidinkieltä ei voi vaihtaa.
Samanaikaisesti kun panostetaan parempaan suomenkielen osaamiseen on myös vahvistettava suomenruotsalaisen kulttuurin asemaa. Se tapahtuu kulttuuritoiminnan kautta. Kirjailija Claes Andersson on arvostellut suomenruotsalaista kulttuuripolitiikkaa siitä, että se käyttää rahallisia resursseja liikaa ns. hallinnollisiin projekteihin. Anderssonin mielestä huomattavasti tuottoisampaa olisi antaa rahaa kulttuurin tekijöille - kirjailijoille ja muille taiteilijoille – kuin perustaa uusia päätöskoneita. Olen samaa mieltä.
Pelko tai ahdistus ruotsinkielen astettaisesta katoamisesta on täysin turha. Suomenruotsalaisen kielen ja kulttuurin hegemonia on edelleen vahva ja tulee vahvana pysymään.
Vaasa on tunnetusti kielikylpyopetuksen edelläkävijä ja kuten Nordman sanookin, asiantuntemusta riittää ihan varmasti, jotta suomenruotsalaiset lapset oppisivat suomenkielen hyvin. Nordman ehdottaakin, että suomen kielikylpy olisi aloitettava ruotsalaisissa kouluissa. Samanaikaisesti olisi myös tehostettava äidinkielen opetusta.
Huono suomenkielen taito lienee pohjanmaalainen ongelma, joka olemassaolo selittyy sillä, että suomenruotsalaisia on niinkin paljon, ettei suomenkielen hyvää taitoa pidetä tärkeänä, koska ruotsinkielellä pärjää vallan mainiosti. Helsingissä tilanne on täysin toinen.
Suomenkielen puolestapuhujat ovat varmaankin hyvillään siitä, että ruotsalaiset oppivat suomea ja sulautuvat vähitellen suomalaiseen kulttuuriin. Käsien taputtelu on kuitenkin ennenaikaista. Aito suomenruotsalainen ei hylkää omaa kulttuuriaan ja perinteitään vain sen takia että oppii suomenkielen ja ryhtyy käyttämään sitä jokapäiväisessä elämässä. Sama koskee muitakin kieliä. Kuka muuttuu saksalaiseksi vain siksi että hallitsee saksankielen? Suomenruotsalainen yhteisöllisyys ja kulttuurinen perintö istuu niin vahvana, ettei sitä toisen kotimaisen kielen osaaminen muuta. Äidinkieltä ei voi vaihtaa.
Samanaikaisesti kun panostetaan parempaan suomenkielen osaamiseen on myös vahvistettava suomenruotsalaisen kulttuurin asemaa. Se tapahtuu kulttuuritoiminnan kautta. Kirjailija Claes Andersson on arvostellut suomenruotsalaista kulttuuripolitiikkaa siitä, että se käyttää rahallisia resursseja liikaa ns. hallinnollisiin projekteihin. Anderssonin mielestä huomattavasti tuottoisampaa olisi antaa rahaa kulttuurin tekijöille - kirjailijoille ja muille taiteilijoille – kuin perustaa uusia päätöskoneita. Olen samaa mieltä.
Pelko tai ahdistus ruotsinkielen astettaisesta katoamisesta on täysin turha. Suomenruotsalaisen kielen ja kulttuurin hegemonia on edelleen vahva ja tulee vahvana pysymään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viimeisessä lauseessa tuli se pihvi esiin. Hegemonia!?
Miksi pienen vähemmistön kulttuuri on tai pitäisi olla valta-asemassa?
Eiköhän suomalaiselle kulttuurille kuulu hegemonia Suomessa?
ylläpitämään mitään kulttuurihegemoniaa kovinkaan pitkään, koska tulevaisuuden
suomenruotsalainen sukupolvi ei ole kiinnostunut RKP:n suosimasta segregaatioideologiasta, jonka mukaan suomenruotsalaisten ei tarvitse osata suomea lähes ollenkaan, koska he ovat ns. itäruotsalaista bättre folkia ja suomenkieliset alempiarvoisempia. Suomenkielinen nuoriso on puolestaan lopen kyllästynyt vuosikymmeniä jatkuneeseen pakkoruotsiin ja muihin suomenruotsalaisten etuoikeuksiin, joten tulevaisuudessa vaatimukset pakollisen ruotsinopiskelun poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta tulee entistäkin ajankohtaisemmaksi ja sitä ei voi estää edes RKP:n säätiörahoilla jos kansan enemmistö alkaa vaatia ruotsinkielisten etuoikeuksien lakkauttamista.