Oprahissa tuli juttu kuinka tohtorismies laittoi ihmisiä hypnoosiin ja vei heidät muistamaan edellisen elämänsäkin.
Yleensä nämä ihmiset muistavatkin tarkasti asioita ja keitä he
olivat esim 100vuotta sitten.
Mitään todisteitahan ei pystytä kunnolla todistamaan tuollaisista satoja vuosia sitten tapahtuneista asioista.
Entäpä nykyaikana ,kun ihmisistä on jos jotakin dokumenttia ja valokuvaa jne. entä jos nyt ihminen muistaisikin edellisen elämänsä joka tapahtuikin vaikkapa 20 vuotta sitten eikä satoja vuosia aiemmin.
Mitä jos joku huomaisi olleensakin vaikkapa Marilyn Monroe!
Entä jos joku köyhä ihminen muistaisikin olleensa multimiljonääri ja pystyisi todistamaan tämän hypnoosissa.
Voin vain kuvitella, että amerikassa tästäkin asiasta voisi nousta oikeustaistelu, kun asianomainen vaatisi edellisessa elämässä tienaamansa rahat takaisin tähän nykyelämäänsä.
Entäpä jos joku vaikkapa 20 vuoden kuluttua sanoisi olleensa Michael Jackson ja todistaisi sen aukottomasti.
Tämänhän pitiäisi oikeastaan olla mahdollista jos tuo hypnoosi todella toimisi ja edellisiä elämiä olisi ollut.
kamalaa olisi, jos joku huomaisi olleensa himuhallitsija ja tapattaneensa viattomia ihmisiä aikanaan tai joku muu pahantekijä.
Tämä asia on todella mielenkiintoinen, mutta asialla on tosiaan toinenkin puoli juuri nämä edellämainitut
uskaltaisitko sinä mennä hypnoosiin jossa pääsisit muistamaan kaikki edelliset elämäsi?.
Mielenkiintoista
Yleensä nämä ihmiset muistavatkin tarkasti asioita ja keitä he
olivat esim 100vuotta sitten.
Mitään todisteitahan ei pystytä kunnolla todistamaan tuollaisista satoja vuosia sitten tapahtuneista asioista.
Entäpä nykyaikana ,kun ihmisistä on jos jotakin dokumenttia ja valokuvaa jne. entä jos nyt ihminen muistaisikin edellisen elämänsä joka tapahtuikin vaikkapa 20 vuotta sitten eikä satoja vuosia aiemmin.
Mitä jos joku huomaisi olleensakin vaikkapa Marilyn Monroe!
Entä jos joku köyhä ihminen muistaisikin olleensa multimiljonääri ja pystyisi todistamaan tämän hypnoosissa.
Voin vain kuvitella, että amerikassa tästäkin asiasta voisi nousta oikeustaistelu, kun asianomainen vaatisi edellisessa elämässä tienaamansa rahat takaisin tähän nykyelämäänsä.
Entäpä jos joku vaikkapa 20 vuoden kuluttua sanoisi olleensa Michael Jackson ja todistaisi sen aukottomasti.
Tämänhän pitiäisi oikeastaan olla mahdollista jos tuo hypnoosi todella toimisi ja edellisiä elämiä olisi ollut.
kamalaa olisi, jos joku huomaisi olleensa himuhallitsija ja tapattaneensa viattomia ihmisiä aikanaan tai joku muu pahantekijä.
Tämä asia on todella mielenkiintoinen, mutta asialla on tosiaan toinenkin puoli juuri nämä edellämainitut
uskaltaisitko sinä mennä hypnoosiin jossa pääsisit muistamaan kaikki edelliset elämäsi?.
Mielenkiintoista
Vastaukset 63
Vanhimmat
mistä semmosen hypnologin löytää? Vieläkö Kampmanni tekee niitä hommia?
Olen kyllä fundeerannut muutaman edellisen inkarnaationi, olin tsaarin Venäjällä laivaston palveluksessa.
Siitä edelleen takautuvasti jo Ranskaan, Egyptin sotaretkeen (olin 1973-74 yk-joukoissa Egyptissä) ja Venäjän sotaretkeen.
Hyvin kauas jos menen niin elin Egyptissä hautakammio/temppeli koristemaalarina(olen nähnyt unta siitä) ja kymmentuhatta vuotta edelleen taakseppäin olin Atlantiksella. Mitä siellä tein,enpä enää muista, saisko se hypnologi selville?
Kampmann on kuollut ajat sitten :)
Suosittelen meditaatiota. Menneitä elämiä alkaa tulla esiin spontaanisti, kun oppilas on siihen valmis.
asun erämaassa, menenkö vaikkapa kuusenperseeseen istumaan ja sitten mietiskelemään?
Tässä lähellä on sellainen rotkolaakso, olen joskus istuskellut kallionkielekkeellä ja katsellut alas kun sumulautat lipuvat rotkon pohjalla.
meditoimiseen, Korouoman rotkolaakso.
Katselin kerran kallionkielekeellä rotkossa lipuvia sumulauttoja,
se oli vaikuttavaa. Voihan sitä tietenkin meditoida sohvallakin, liiankin tuttu paikka...
tarvinnut tulla.. noh menköön.
40 v sitten tein näitä hommia "tilaustyönä" mutta en tee enää, (vanha)
Sen kuitenkin sanon, että näistä saadut tiedot ovat osoittautuneet erittäin
epäluotettaviksi. Prof Stevenson on pitänyt tilastoa näistä tutkimuksista ja löysi tuhansia jotka sanoivat olleensa faaraona egyttissä.
Melkein kuka tahansa voi kertoilla toiselle että olet ollut edellisessä elämässä se ja se..... kukkakauppias Lontoossa siinä tulitikkutehtaan kupeessa tai egyptin faarao.
Meedio voi mennä jonkinlaiseen transsiin tai vastaavaan tilaan ja uskoa jopa itse että puhuu totta koska tiedot eivät tule häneltä vaan muualta.
Maailmassa on loppujen lopuksi vain hyvä ja paha ja me ihmiset "pyöritään" siinä välissä. Jos hyvä ilmoittaa että ei ole entisiä elämiä niin mikä on sitten se joka ilmoittaa että on entisiä elämiä? Siinäpä kysymys, vastaus ylempänä.
Meditaatiotekniikoita on useita, mutta paras on vaan keskittää mielensä yhteen pisteeseen, jotta ajatustauhka menee sivuun (jopa Bhagavad-Gitassa suositellaan tätä turpa kiinni ja istu hiljaa -tapaa: sillä tavoin tunnetaan lopulta Jumala). Ota joku mantra (X sisään- ja uloshengityksen aikana. X sisään, X ulos). Perinteinen buddhalainen hengitysmeditaatio, jossa katse kohdistetaan nenänpäähän ja seurataan hengitystä, on oivallinen rauhoittamaan mielen. Kannattaa oppia istumaan jalat ristissä, ja jos mahdollista puolilootus tai lootusasennossa. Selkä pysyy suorana.
Tuo korpeen meno ei ole ollenkaan huono idea, mutta kannattaa ensin oppia kärsivällisesti. Sen tietää sitten, kun on aika mennä korpeen, jos on tarve. Minäkin olen ajatellut, että ottaisin teltan ja menisin päiviksi korpeen vain meditoimaan.
Niin muuta jos se onkin paha, joka ilmoittaa, ettei ole entisiä elämiä niin mikä on se joka ilmoittaa, että niitä on? Kuka sen tietäisi kummin päin se todellisuudessa on?
Kaikki hyvä on Jumalasta ja Jumala ei ole ilmoittanut että ihmisellä on useampia elämiä.
mitä Jumala on ilmoittanut ja mitä ei?
Ai ettäkö raamatussa seisoo? Mistä sinä tiedät onko Jumalalla mitään tekemistä raamatun kanssa? Ehkä se onkin saatanan kirja jolla se on harhauttanut kaikki uskovaiset? :-)
Aikuistu jo ja jätä tuollainen kakarointi.
Vaikka olenkin tälläinen (Dzinni) niin kumarran ja kunnioitan kaikkia pyhiä (Pyhiksi katsomiani ;) Kirjoituksia ja Raamattu on yksi niistä.
Uskon ja toivon kuitenkin ettet tuota viimeistä lausetta tosissasi kirjoittanut;)
Hyvin muuten olet pärjäillyt, kehittynyt. Tsemppiä vaan sinne pikkurapakon taa;)
Olen ihmetellyt kun olet sanonut ikäsi ja se on aikuisen ikä mutta kirjoitustyylisi on alle kakskymppisen.
Ja tarkoitan totta kysymykselläni. Mistä sinä tiedät yhtään mitään kun sinulla on vain raamattu faktakirjanasi ja sehän ei ole mikään faktakirja.
Enhän edes usko saatanaan. Käänsin vain kysymyksen samansuuntaiseksi kuin uskovaisten päätelmät meikäläisten kokemuksista.
Raamattu on tosiaan yhtä pyhä kirja kuin mikä hyvänsä pyhä kirja. En pidä kuitenkaan yhtäkään pyhää kirjaa täydellisenä totuutena. Sellainen on vaarallista koska se synnyttää organisoituja uskontoja jotka taas luovat vaikka mitä maailmaan.
Vaan Ihmisen Itsen ymmärrys/ymmärtämättömyys lukemastaan;)
Hyvä Aritta, elämän jälkeen kohtaat Kristus-hengen, niinkuin kaikki kohtaavat.
On vain hyvä jo nyt tietää minkä/mitä kohtaa ettei hätääntyisi;)
Aikuistu jo.
mutta he tekevät sen kirjoista. Ihan mistä kirjasta vain voi luoda uusia uskontoja.
Tiedän mikä on Kristushenki. :-)
Aikuistu itse. :-)
satuihin. Mutta toisaalta taas saduthan ovat yleensä hyvin opettavaisia. Niih...
Ehkä pikku punahilkkaan mutta......
Joku ainakin uskoo...enpä kerrokaan kuka se on!!!!
Ettei taas kenellekään tulisi paha mieli. Ja kylhän ne itsekin sen tietää mihin ne uskoo! :)
Eihän sitä aina muista edellistä päivääkään.
Ainakaan tähän päivään saakka edellisten elämien kanssa pelaaminen ei ole ollut kovinkaan oleellista. Se vain sekoittaisi tätä nykyistä elämäämme. Onhan se niinkin, että kun tämä nykyinen elämä on toooooosi tylsää, niin sitten aletaan uskomaan, että oltiin kuninkaita ja muita kuuluisuuksia. Turhamaisuus on aika yleinen ilmiö.
Ehkä ajat on kuitenkin muuttumassa? Viimeiset 200 vuotta on ollut aika hurjaa ja tieto lisääntynyt valtavasti. Ehkä muistamme helpommin eläneemme täällä ennenkin kun samat asiat toistuvat tarpeeksi usein?
Ongelma on myös siinä, että meillä voi olla vielä monia elämiä edessämmekin ja kuka sellaiseen haluaisi uskoa? Aika pelottava ajatus. Ehkä siksi moni tunteekin reinkarnaation hyvin vastenmieliseksi asiaksi?
Jollain alitajunnan tasolla tajuamme, että paljon on vielä edessä ja osa siitä ei todellakaan ole mukavaa.
Itse en usko mihinkään äkilliseen muutokseen, vaikka haluaisinkin sellaiseen uskoa. Maailmassa tulee olemaan sekä reinkarnaatioon, että vain yhteen elämään uskovia todennäköisesti vielä sadoiksi vuosiksi eteenpäinkin. Tällä hetkellä elämme vastavoimien maailmassa, jotka täydentävät toisiaan ja täytyy tapahtua aika kummallisia asioita, että tämä tästä yhtäkkiä muuttuisi. Suurin osa ihmiskuntaa kun näyttäisi olevan vielä monien tulevien elämien tarpeessa. Haluaisin toki olla väärässä mutta saas nähdä.
eivät pelota, odotan niitä mielenkiinnolla.
Sitten saan elää uudella Atlantiksella ja tehdä sitä työtä jonka parhaiten osaan.
Jokainen seuraava elämä on aina kerta kerralla ihanampi sitä mukaan kun huonoa karmaa palaa loppuun. Ja omilla teoillamme voimme aina vaikuttaa seuraavien inkarnaatioidemme olosuhteisiin.
Pidetään aina mielessä karman lain perus-sääntö " mitä kylvät sitä niität".
Erittäin hyvä pointti!
Monilla ihmisillä on salaisuuksiakin jotka tietävät vain he itse tai vain hyvin pieni piiri. Ne jotka väittävät muistavansa edellisiä elämiä, vaikkapa näitä 1900-luvun elämiä niin helpostihan he voisivat todistaa sen näillä henkilökohtaisilla tiedoilla. Vaan eipä todisteita löydy.
Varmaan muutama tuhat ihmistä tulee väittämään eläneensä Jacksonina.
Raamatussa sen sijaan kirjoitettiin helleeneista ennen kuin argelogit kaivoivat todisteet ylös.
vedenpaisumustarina ja Nooan arkki.
Oletko tutustunut?
Prof Stevenson tutki kymmeniä vuosia eri puolilla maailmaa ihmisten jälleensyntymismuistoja ja löysi monia selviä todistettavia tapauksia. Tässä yksi:
Venäjällä oli pieni poika joka kertoi olleensa edellisessä elämässään seppänä, joka oli raa-asti murhattu veitsellä. Poika muisti edellisen nimensä ja paikkakunnan missä oli asunut silloin, muistaakseni 17 vuotta sitten. Prof Stevenson meni kyseisen paikkakunnan polisiasemalle kysymään oliko tämän niminen seppä murhattu silloin. Polisitutkimukset löytyivät ja myös tutkineen lääkärin tekemä kartta paikoista johon seppää oli pistetty. Niitä pistoja oli lukuisia.
Mikä varmisti jälleensyntymän, niin tällä pienellä pojalla oli isot luomet juuri niissä paikoissa mihin seppää oli pistetty. Salatieteen mukaan luomet tulevat niihin paikkoihin joihin ihmistä on kuollettavasti pistetty tai ammuttu.
Lukekaa myös kirja Shanti Devin tapauksesta joka oli aivan hämmästyttävä puolueettomasti tutkittu tapaus.
Itse asiassa argeologit ovat noidenkin asioiden kimpussa ja tuloksia on.
Juu näin he voivat kertoa. Minä tiedän mistä se johtuu.
että minulla on kuulanreikä rinnassa?
Siis syntymämerkki joka on pyöreä "luomi".
Tuli tanskalainen dokkari jossa puolisen tusinaa tavallista tanskalaista regressoitiin johonkin menneeseen elämäänsä muutamien satojen vuosien taakse. Sen jälkeen heidät vietiin siihen paikkaa missä he olivat sen elämänsä eläneet. Paikat olivat tietenkin muuttuneet, mutta nämä henkilöt muistivat paikat kuitenkin juuri sellaisina kuin ne olivat joskus historiassa olleetkin. Paikalliset historioitsijat vahvistivat tiedot oikeiksi. Ohjelma oli kaikin puolin jalat maassa tehty, ilman mitään sen kummempaa hehkutusta jälleensyntymän puolesta.
Eräs tapaus mikä on jäänyt mieleeni oli pieni poika, joka alkoi yllättäen muistaa olleensa lentäjänä Toisessa Maailmansodassa. Oli alkanut vain kertomaan vanhemmilleen yksityiskohtia lentotukialuksesta ja siitä hävittäjälentokoneesta jota oli silloin joskus lentänyt. Tuo lentotukialus oli sitten kyetty jäljittämään ja tiedot siitä täsmäsivät pojan kertomuksen kanssa. Asiaa tutkittiin ja pojan ei uskottu saaneen mistään näitä tietoja itse. Taisipa nimensäkin muistaa ja sellainen lentäjä oli todellakin palvellut tuolla aluksella. Muistaakseni tämä poika kertoi aluksessa olleen numero "13".
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.navy.mil/navydata/ships/carriers/images/cv13hit2.jpg&imgrefurl=http://www.navy.mil/navydata/navy_legacy_hr.asp?id=19&h=450&w=640&sz=57&tbnid=3VL917L79XpmBM:&tbnh=96&tbnw=137&prev=/images?q=uss franklin&hl=fi&usg=__7yHyO7fUfRuPRiJHBc8IdcHmReM=&ei=EgCVSrjsBM7c-QbVyPHyDQ&sa=X&oi=image_result&resnum=7&ct=image
Saattas olla hyvinkin tuo alus.
Miksei kestäisi sanoa? Mutta sinun kannattaa puhua siitä ihotautilääkärisi kanssa.
kohta kuusikymmentä vuotta. Antaa olla toiset, menen sitten lääkäriin jos ei ole häipynyt.
http://www.zeitenschrift.net/news/sne-26705-pastlife.ihtml
Hauska tuo yksityiskohta kun poika oli nimennyt lelusotilaansa entisten taistelutoveriensa mukaan, jotka olivat myöskin kaatuneet sodassa. Ja kun isä oli tätä asiaa häneltä tiedustellut oli poika vastannut:" He tulivat taivaassa tervehtimään minua"
ehdottomasti uskaltaisin. Haluaisin todella tällä hetkellä tietää edellisistä elämistäni.
Nythän on niin että minulta ei pahemmin kysytty haluanko muistaa edellisiä elämiä, kun niistä vaan alkoi tulla mielikuvia. Ensimmäinen jo lapsena ja sittemmin nuorena aikuisena aika liuta. Olihan siellä kaikenlaista kamalaa. Pakko oli vaan kestää kaikki karmeudet mitä oli kokenut ja tullut itsekin tehtyä.
Henkisissä asioissa reinkarnaatio on suosikkiaiheeni ja lopulta päätin pykäistä sille omistetun keskustelupalstan. Saa nyt nähdä tuleeko tästä yhtikäs mitään, mutta tähänkin tätä tyrkytän että jos joku ihan oikeasti uskoo edellisiin elämiin ja kaikkein mieluiten tietysti muistaa niitä myös, niin voitaisiin täällä panna niitä ylöskirjoittaen:
http://reinkarnaatio.foorumi.org/index.php
Vastaavaa suomenkielistä pääasiassa reinkarnaatiolle omistettua foorumia en tiedä entuudestaan. Yksi ulkomaalainen on, jolla on tullut pyörittyä tätä ennen vuosien varrella.
Jaksaako noita vanhoja aina vaan kaivella?
Musta vähän tuntuu, että nuo Grantit vai mitkä ne taas olikaan, on lähinnä fantasiakirjailijoita. Eikös ne väitä aina olleensa lähes joka elämässään joitain uberporukkaa? Ei saamari oikein uppoa. En ole lukenut yhtään Grantin kirjaa, mutta sellanen mielikuva mulle on niistä vaan tullut, kun olen lukenut sun juttuja niistä. Ja joskus sun kovasti diggaama Castanedakin tökki mulla niin pahasti, että en voinut niitä lukea. Yritin joskus yhtä alotella, mutta siitä tuli niin suuri intuitio siitä, että kaveri kirjoittelee ihan omiaan. Saatoin intiaanielämässäni olla jonkinlainen mystikko ja tuntea transsinkin salat. Ja ilmeisesti sieluuni on jäänyt siitä jälki, joka paljastaa, että Castanedalla ei ole mitään tekemistä todellisten intiaanien kykyjen kanssa. En tiijä, mutta se selittäis sen miksi sain niin voimakkaan tunteen siitä, että ne kirjat ovat soopaa ja satua. Valkoisen miehen intiaaneista sepittämää hölynpölyä. Mutta toki ihmisten mielikuvituksen ruokkiminen avaa aina jotain uuttakin sulkeutuneessa mielessämme.
Pahoinpa pelkään, että nämä Joan Grantit ovat vain päässeet käsiksi joihinkin Akaasisen arkistojen tietoihin eli todellakin omineet joidenkin muiden sielujen elämiä itselleen. Suurin osa ihmisistä ei koskaan elä yhtäkään merkittävää ihmiselämää ja on aivan kreisiä, että joku eläisi melkein joka elämässään merkittävän ihmisen elämän.
Eikä sielun evoluutio tarvitse sitä, että on joskus ollut "joku". Ihan tavalliset ihmiselämät riittävät vallan mainiosti kaiken oppimiseen ja kokemiseen. Maailma on täynnä "pikkuhitlereitä" ja "pikkujeesuksia", jotka eivät koskaan synny yhtä merkittäviksi ihmisiksi. He kuitenkin saavat aivan samanlaisia asioita aikaan, mutta vain paljon suppeammassa mittakaavassa.
Ett semmosta arvoisa Q! ;)
...että _minun_ mielestäni ihmisen pitäisi olla aina Joku tai että kaikki kirjat olisivat absolut totta. Grantin kirjat tuon mielelläni vain esimerkkinä esille siitä että joku voi ainakin kehdata väittää nähneensä edellisiä elämiään ja kirjoittaneensa niistä kirjojakin. On paljon pelokkaita ihmisiä jotka eivät tohdi edes sanoa ääneen sanaa "sielunvaellus", saati keskustella siitä, kun ne jotka vihaavat koko ajatustakin moisesta huutavat niin kovalla äänellä jeesuksistaan saatanoistaan ei-ole-elämää-kuoleman-jälkeen jne. Lähinnä kai haluan siis rohkaista ihmisiä tekemään toisin. Mutta tietysti jos tarpeeksi suuri porukka lukee Grantia tai Castanedaa, niin eihän siinäkään sitten ole enää mitään pointtia, kun niistäkin voidaan tehdä joku instituutio tai oppi. Castanedastakin on tehty.
Olen itse lukenut tietääkseni kaikki Grantin edellisistä elämistä kertovat kirjat. Näistä yhdessä hän on naispuolinen faarao (kanssahallitsijana), kahdessa muussa egyptiläinen ruhtinas, yhdessä faaraon veli joka joutuu maanpakoon. Siinä ne suuret elämätä. Yhdessä kirjassa hän on äpärä Italiassa, yhdessä intiaaninainen ja yhdessä nainen Kreikassa. Kaikissa kirjoissa on kyllä aina jotain "yliluonnollisia" juttuja, mutta kaiketi voisi ajatella niin että JOS Grant on jo hyvin varhaisessa inkarnaatiossaan oppinut keinoja aistia yliaistillisella tavalla ja muistaa menneitä elämiä jne. niin miksi hän menettäisi kykynsä myöhemmissäkään elämissä? (Joistain kirjoista tosin saa sellaisen käsityksen että hänen ns. kehittyneisyytensä lerpahtaa joksikin aikaa, selityksenä kuulema että hän toimi väärin jossakin tietyssä elämässä ja sai huonoa karmaa.)
Mutta ei se ole mikään vaatimus että pitää kaikki nämä kirjat lukea että sitten sitä vasta saa reinkarnaatiouskovaisen papukaijamerkin.
Castaneda taas on vaikeampi nakki. Aikoinani yritin yhdistellä hänen itsekasvatusajatuksiaan näihin muihin henkisiin hommeloihin, ja sivuuttaa sen että hänhän ei reinkarnaatiota hyväksy. Jossain vaiheessa jokainen Castanedaa lukeva joutuu funtsimaan haluaako usko ne CC:n selittämät asiat totena. Kaiketi ne joka uskoo ne tuosta noin vaan sitten yrittää lopun elämäänsä olla jotenkin "ovelampi" ihminen kuin kaikki muut ja haahuilee vaan niitä omia touhujaan joissa luuserikin voi kuvitella hetken aikaa olevansa Jotain. Mutta aika pitkälti samoja juttuja kuin CC:lta löytyy muustakin kirjallisuudesta, joten on mahdollista että CC on vain ymppäillyt mieleisensä kollaasin kaikesta mitä on lueskellut. Välttämättä todellisten "intiaaninoitien" kanssa hänen kirjoillaan ei ole mitään tekemistä, jos ylipäätään minkään todella tapahtuneen. Jotkut tosin väittävät että hän olisi kokenut jotain vähän sinnepäin ja sitten kirjoitellut vapaalla kädellä luonnostellen omasta päästään sellaiset kehykset joissa hänen kokemuksensa sitten on voinut välittää eteenpäin.
Ja sitten taas toisaalta sienipäissäänhän sitä tietysti kokee ihan mitä vain.
Joten älä suotta ota ongelmia mainitsemistani kirjoista. Ehkä pärjäät jopa paremmin ilman niitä. ;)
Hassua että olit valinnut juuri nimen "vänkis". Tulin tuolla juuri maininneeksi vänkyttäjät:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8434118
Mutta koska vasta nyt tulin tälle palstalle, sillä ei siis ole mitään tekemistä kanssasi. Vänkyttäjillä ajattelin niitä jotka pyrkivät tappamaan kaiken keskustelun vääntämällä kaikesta jotain huumoria tai käymällä suoraan aggressiiviseksi. Vänkis eli vänkä eli sinun nikkisi on vähän eri asia.
Mainittakoon, jos sattumalta sattuisit tuolla käymään.
Kai mä sitten olen taantunut tai jotain kun et mua heti tunnistanut? ;)
Jotenkin tuntuukin siltä, että ei enää juttu luista ihan entiseen malliin. Olen kai ollut täällä jo liian kauan "vänkäämässä" tai sitten olen tulossa vaan vanhaksi? ;)
Ja mitäs me "kuusysit"!
Enkä mä oikein jaksa enää alkaa lukemaan mitään kirjoja. En fantasiaa, enkä faktaakaan. Kattelen vaan töllöstä dokkareita ja luen täällä netissä artikkeleja ja muiden juttuja.
Että tämä Joan Grant olisi sitten jo "sielunsa nuoruudessa" osannut tehdä poikkeuksellisia juttuja? En tiedä.
Oman uskoni mukaan kukaan ei ole mitenkään edellä toista. Olemme täällä tavallaan kun koulussa luokalla ja joka luokkaan kuuluu tietyt jutut ja ylempien luokkien juttujen kanssa ei sillon kannata olla vielä hirveesti tekemisissä. Tottakai nekin jutut on täällä kaikkien nähtävillä, mutta vain harva ymmärtää mitä ne todellisuudessa ovat? Liian nopeastiakaan kun ei pidä täällä edetä. Siitä seuraa usein vain outoja väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä.
Laitoin muuten tässä samassa ketjussa tuon yhden linkin, jossa on aika vakuuttavaa juttua eräästä tapauksesta. Se kannattaakin lukea.
http://www.zeitenschrift.net/news/sne-26705-pastlife.ihtml
Pojan isähän yritti viimeiseen saakka todistaa koko jutun vain lapsen höpötykseksi, mutta totesi sitten lopulta että: "salama voi iskeä kerran tai kaksi samaan paikkaan ja se on vielä sattumaa, mutta jos salama iskeekin 9 kertaa samaan paikkaan niin silloin se tuskin on enää sattumaa?"
Juu, "eräät" ihmiset alkavat kovasti parkua jos juttu menee edellisiin elämiin ja karman lakiin. Uskohan ne jotkut korkea arvoset natsitkin eläneensä roomalaisina sotapäälliköinä ja muina vastaavina. Suomalainen satanisti ja jo edesmennyt "natsijohtaja" Siitoinkin uskoi jälleensyntymiseen, niin onko se sitten ihme, että porukat ei oikein vakuutu ja joidenkin mielestä kyseessä on jopa varsinainen saatanallinen oppi.
Toisaalta taas antiikin kreikkalaiset ja Intian eri uskonnot ovat kertoneet jälleensyntymisestä. Voihan sitä mitä tahansa käyttää mihin tahansa. Veitsikin on varsin kätevä osaavan käsissä kun taas murhaajan käsissä se on jotain ihan muuta. Ei se tietenkään vielä todista, että veitsi on pahasta.
Tosin mua ihmetyttää vähän se kun itämailla väittävät muistavansa elämiään, että miksei ne kerro elämästään jossain muualla kuin siellä idässä? Aina ollaan samassa paikassa ja suunnilleen samanlaisena persoonana. Tässä nykyajassamme on tietenkin sekin puoli, että saamme jatkuvasti, aivan lapsesta saakka kuulla oudoista kulttuureista ja historiasta. Ja lapsen mielikuvitus voikin kovasti sellaisesta kiinnostua jopa niin paljon, että lapsi alkaa uskoa eläneensä aiemminkin.
Tosi juttuhan on kuitenkin se, että uskomuksena reinkarnaatio voi olla niin rankka, että ihmisten ei todellakaan kannata siihen uskoa. Se vaan sekoittaisi ja vesittäisi koko jutun. Kukaan tuskin haluaa kuulla olleensa edellisessä elämässään natsi tai natsien keskitysleirillä kuollut juutalainen? Sellanen tieto voisi olla hyvin musertava nykyisen elämän kannalta. Varsinkin sen joka oli ollut tuo natsi. Sulla ja mulla on se yhteneväinen uskomus, että kaikki paha ja hyvä joudutaan täällä käymään itse läpi. Meidän on murhattava ja tultava itsekin murhatuksi. Kuka sellaisiakin kohtaloita haluaisi itselleen? Ei siis ihme, että vastustus on kova!
Se on vaan kuitenkin mentävä:a man´s got to do what a man´s got to do!
Eikä näitä juttuja ole ainakaan vielä oikeastaan tarkoitettu päivänvaloon, jos ne nyt tulevat sitä koskaan olemaankaan?
Ehkä sitten joskus kun kaikki sielut ovat suunnilleen yhtä kokeneita ja tietävät ja ymmärtävät samoin kaikki asiat. :)
Ehkä...
Long taim nou sii.
Niin että perustin sitten vihdoin viimein sen foorumin lempiteemastani. Siitähän on jo aikaa kun minulla oli se Kuutamo tai mikä lie usko-tiede-taide, ja tässä välillä oli jo yksi toinenkin lähinnä enempi ehkä tiedepainotteisempi. Tai ainahan siellä se rajatiede on mukana, kun minusta on kyse...! Hivenen epäilen että ei tästä reinkarnaatiosta saa juttua aikaan pelkällä suomenkielisellä porukalla, mutta saahan sitä aina kokeilla.
Jostain syystä tämä Joan Grant närästää vähän kumppanianikin, vaikkei hänkään ole tätä lukenut. Vilkaissut kai sitä ekaa kirjaa (Siivekäs faarao) ja taisi se kielenkäyttö olla jotenkin liian naivia hänelle. En minäkään niitä JG:n kirjoja _ihan_ purematta niele, on siellä aina jotain juttuja mikä mietityttää kuten esmes hän mainitsee nauttineensa pastaa Roomassa ennen kuin Rooma edes varsinaisesti on se Rooma jonka tunnemme - minun käsittääkseni pasta on lähtöisin Kiinasta ja se tuli Roomaan vasta Marco Poolon mukana???
Enkä tietenkään jaksa innostua kaikista kirjoista joissa ihmiset muistelevat olleensa faaraoita ja/tai joku himpskatin ylisuperhyperupea maagi Atlantiksella. On olemassa mm. suomalaisen Maire Karvosen (jos nimen muistan oikein) kirja Isiell; hänen kirjassaan atlantislaisilla on joitakin eläimellisiä piirteitä kuten esim. tassut käsien sijalla. Tätä samaa ideaa junttasi läpi jo Edgar Cayce, joten josko Karvonen lie sieltä suunnalta kopioinut. Mistä näistä tietää.
Ehkä Grantin kirjoissa minua lopulta viehättääkin se asenne mikä päähenkilöllä, Grantilla, usein tuntuu olevan. Jotenkin se on vähän samantyyppinen kuin itselläni, joskaan en ole niin positiivinen ja rohkea ihminen kuin hän. Mutta kaiketi takes one to know one elikkäs kun jostain ihmisestä kokee jotain samaa kuin itsessään, niin sitä sitten kiinnostuu tarkemmin että mikä tämä tyyppi(tär) on.
Elämiähän voi olla vaikka kuinka ja monta. En usko että siinä on mitään limiittiä, ja jos joku oli elänyt jo vaikka hyry mykke elämiä ennen muinaista Egyptiä, niin liekö kovin kumma jos alkaa jo muistojakin kertyä. Joku sanoi jossakin että jos kohtaa kovasti samankaltaisia tilanteita elämästä toiseen, ne jäisivät jotenkin helpommin mieleen. Olen itsekin ihmetellyt erityisesti suomalaisista tietämistäni reinkarnaatioon uskovista tyypeistä että mikä on kun he kaikki järjestään tuntuvat uskovan eläneensä aiemmin nimenomaan Suomessa tai edes vähintään pohjolassa. Mikä täällä nyt olisi niin ihkun ihanaa että pitää juuri täällä elää monta kertaa? Itse ainakin uskon olevani täällä ekaa ja ei haittaa vaikka vikaa kertaa, siis alueella joka nyt on nimeltään Suomi. En tarkoita ettäkö täällä kamalaa olisi, mutta miksi jäädä kyttäämään samat paikat elämästä toiseen?
Olisiko sitten niin että joillakin sieluilla elämä kulkee niin verkkaisesti eteenpäin ettei oikein ehdi tapahtua mitään ja sen vuoksi on syytä toistaa sama paikka ja melkein sama rooli jotta kertyy sitä kokemuspuolta edes jotenkin?
- En kuitenkaan, kaikille muillekin tiedoksi, mikään erityisen absolut fanaattinen tämän reinkarnaatiojutun kanssa ole että uskon ihan sikana ja kaikkien muidenkin pitäisi uskoa. Kyllähän ihmismieli voi mitä ihmeellisimpiä virityksiä kehitellä. Omat kokemukseni (näkyni) voi selittää monella muullakin tapaa, mutta omaan katsomukseeni kun sopivasti sattuu tämä "reinkarnaatio-oppi", niin tyydyn siihen tässä elämässä. Kun on jo 3/4 elämästä tyydyttänyt niin kai jatkossakin. :)
Kun suakaan ei ole täällä muutamaan vuoteen näkynyt.
Se sun UTT veti kuitenkin jonkin verran ihan fiksua väkeä puoleensa.
Kyllä hälytyskellojen pitää ainakin vähäs soida jos joku väittää syöneensä olematonta pastaa Rooman valtakunnassa, ennen kuin koko Roomaa oli edes perustettu. Jos tuollaisessa pikkuasiassa menee metsään, niin miten on sitten isompien asioiden laita? No, se onkin aina vähän ongelmallista näissä kirjoissa jotka on kirjotettu jokunen vuosikymmen tai -sata sitten. Historian tutkimus etenee ja moni asia muuttuu. Luulis, että jos reinkarnaatio olis totta, niin sieltä sais kaikenmaailman vinkkejä historioitsijatkin? Asioista, jotka ovat jo jääneet unholaan. Vähän niin kuin Jeesus olis voinut helposti todistaa olevansa Jumala ja kertoa, että maa on vain vähäinen planeetta yhdessä galaksissa ja, että se kiertäää aurinkoa. Mutta eihän se Jesse mitään niistä puhunut. Tai jos puhuikin, niin ehkä aikalaiset ajatteli, että nyt se puhuu jo ihan hulluja ja on parempi, että näistä jutuista vaietaan! Heh! ;)
Itseasiassa siinä tanskalaisessa dokkarissa mikä tuli silloin joskus vajaa 10 vuotta sitten ihmiset kertoivatkin millaisia paikat olivat silloin joskus historiassa olleet. Ja ne kertomukset jopa pitivät paikkansa. Mieleeni jäi se kun eräs "koehenkilöistä" oli kertonut Pisan kaltevasta tornista erään yksityiskohdan jota ei enää ole olemassa. Historioitsija oli sitten vahvistanut tämän yksityiskohdan muinaisen olemassaolon.
Tulee mieleeni vielä Urantia kirja, joka on sepitetty joskus 1930-luvulla ja siinä on sen ajan tieteellisiä näkemyksiä. Dinosaurukset kuulemma kuolivat sukupuuttoon siksi, että olivat tyhmiä! Ts. niillä oli liian pienet aivot. Siinä on kyllä kanssa sellanen satukirja, että oksat pois Ranskan pullista! Tosin se Jeesuksesta kertova osio on varsin hyvin kirjoitettu ja suosittelen jopa sen lukemista. Kirjahan tyrmää reinkarnaation täysin. Buddhasta se toteaa jotenkin sekavan oloisesti näin" Oman laivansa tämä sielu ehkä ohjasi satamaan, mutta muita hän ei osannut ohjata". Aivan kummallinen kommentti kirjassa, jossa pitäisi olla "totuus". Eihän sellaisen kirjan pitäis jossitella asioista! Heh!
Mutta ehkä asioista ei vaan saa tehdä liian näkyviä ja siksi kaiken ympärillä on tavallaan "valheiden verho" jotta mikään ei alkaisi hallita liikaa ihmisiä. Kai se on jonkinlainen tasapaino totuuden ja valheen välillä joka tätä maailmaa oikein pyörittää? Sielummehan tarvitsee selvästi haasteita ja totuushan on varsinainen äärimmäisyyshaaste. Joskus mulle tulee sellanen kumma tunne, että tää koko maallinen olomme on vaan vitsi, jolle kuoleman jälkeen sitten naureskellaan. Keräännytään sieluperheen kesken ja naureskellaan kaikelle tälle "vakavalle" elämällemme.
En itse oikein usko, että näitä elämiä olis vaikka huru mykke. Olis aika masokistista syntyä tänne ziljoona kertaa kattomaan tätä iänikuista pelleilyä tässä apinapuvussa. Ihmiset on niin helppoja! Niitä on hiton helppo lukea! Niillä on aina samat jutut käynnissä! Seksi, valta, raha ja kaiken maailman turhuudet. Psykologiakin löytää vain samat vanhat ihmismielen totuudet, jotka viisaat on aina tienneet! On pirun raskasta huomata, että ihminen ei muutu. Huomata miten tyhmiä ihmiset osaa olla. Sahaavat usein samaa oksaa millä istuvat. Samat jutut toistuu ja toistuu ja parhaimmatkin yksilöt ei saa mitään aikaan.
Enkä mä usko sellaiseen, että tänne tultais vaan bailaamaan, jos ei olis mitään pakottavaa syytä tänne enää syntyä. En usko "vapaamatkustajiin". Olentoihin muista galakseista, jotka ovat täällä muka säätämässä jotain! Hah! Tuolla niitä juokseekin mettässä foliohattu päässään. Ollaan "tähtilapsia" juu! Heh ja huh!
Tosin olenhan mä kova scififani ja on mussa puoli, joka odottaa jotain odottamatonta tapahtuvaksi. Jotain aika ihmeellistä, sellaista mitä edes scifi ei osaa oikein ennakoida. Star Trekissäkin ihminen on edelleen sama apina, joskin olevinaan jotenkin muka fiksumpi ja sivistyneempi, mutta silti fyysisesti ja henkisesti yhtä avuton kuin tämän aikamme ihminen.
Olen nähnyt jonkin verran "verhon taakse" mikä siellä meitä odottaa ja se on aika huimaa. Meistä tulee moniulotteinen olento, joka pystyy luomaan uskomattomia asioita. Meistä tulee kuin pieniä ydinvoimaloita. Asioita ei tarvitse enää päntätä vuosia, vaan kaikki oppiminenkin tapahtuu hetkessä. Jokainen on lapsinero ja jokainen meistä on monta kertaa älykkäämpi ja moninkertaisesti luomisvoimaisempi kuin mitä Einstein tai Da Vinci olivat. Mikään ei enää rajoita meitä. Voimme jopa vaihtaa kehoa jos siihen kyllästymme. Tiede tulee pystymään siis ihmeisiin. Eikä kenenkään tarvitse enää kadehtia ketään, koska jokainen voi saada saman. Tämä on se kehitys mikä vaaditaan jotta voisimme aloittaa avaruuden valloittamisen. Voimme elää onnellisina vuosituhansia avaruusaluksessa ja nähdä monia uskomattomia asioita maailmankaikkeudessa. Nykyihminen ei pysty matkustamaan kuin Marsiin ja sekin on jo hyvin ongelmallista. ;)
> Olen nähnyt jonkin verran "verhon taakse" mikä siellä meitä odottaa ja se on aika huimaa. Meistä tulee moniulotteinen olento, joka pystyy luomaan uskomattomia asioita..... >
Unessa tai muuntuneessa tietoisuuden tilassa olemme aivan eri olentoja. Viime yönä katselin tilannetta tulevaisuuden perspektiivistä, kun oli lucid dream eli tietoinen uni tulollaan. Tulevaisuudessa voimme tiivistää kokemisen intensiteettiämme niin, että kun katsomme jotakin esinettä niin olemme se itse. Vielä siitä kokemus tiivistettynä voimme muuttaa itsemme valoksi, tai ainakin näkökentässä näkyy pelkkää valkoista valoa ei muuta. Kirkasvalohoitoa saamme niin että olemme itse kirkas valo pysyvästi :-)
Se oli siinä unessa kehityksen päätepiste.
Sieluperheen kanssa voimme olla jo nyt unessa ja nauttia toistemme seurasta, kun onnistumme unessa nousemaan selkeään ja tietoiseen olotilaan. Ei tarvitse olla erossa rakkaistaan. :-)
(Kirjautuminen ei näemmä nyt edes toimikaan, joten tyydyn tähän satunnaisesti muutenkin käyttämään lyhenteeseeni.)
Kumppanini minulle kerran sanoi ettei se pasta olisi poissuljettu ajanlaskun alun altakaan, muttei sitten selittänyt sen kummemmin että miksi ei. Muuutta eihän se mitenkään mahdotonta ole että jos, kumminkin, näkee edellisiä elämiään että niihin voi sekoittua mitä tahansa matskua joko omasta päästä tai sitten senhetkisestä todellisuudesta eli ajasta mistä sillä hetkellä elää. Joan Grantia ja Elisabeth Haichia (toinen jonka nimen usein mainitsen) kun ajattelee niin kuitenkin pitää tietty aina muistaa että siinä 1800/1900-vaihteessa teosofia oli vielä kova juttu ja kaikkinaiset sielunvaellukset sun muut enivei, joten muoti-ilmiöhän se oli. Ehkä kun itse pidän tuosta Grantin persoonallisuudesta, en kovin mielelläni ajattele että täti olisi luritellut kaiken omasta päästään. Näistä nykyajan newagereista Atlantis-kristalli-delfiineineen en sitten sanoisi välttämättä aina hyvää sanaa, vaikkeivat kaikki tietenkään heistäkään pelkkää tahallista hetulaa heitä.
Toivoisin kumminkin että näistä "henkimaailman" asioista tulisi ihan normaalia todellisuutta jota ei tarvitsisi enää kytkeä uskontoihin ja uskon asioihin ylipäätään. Harmittaa kun välillä tapaa fiksuja ja mukavia ihmisiä jotka vääntävät turpansa heti norsun veelle jos tulee puhetta vähänkin "ylinormaalimmista" asioista, koska he vihaavat Jumalaa Jeesusta ja kaikkea k-uskonnon hapatusta ja liittävät paranormaalimmat asiat sitten siihen perään. Aivan kuin k-uskonto mukamas omistaisi ne asiat. Tai mikään muukaan uskonto.
Urantia-kirjasta olen aikoinani sanonut montakin rumaa sanaan, mutta olen viimeaikoina yrittänyt muistaa että kritiikin ja loukkaamisen välinen raja on kumminkin vähän häilyvä. Hyvin hyväkin ihminen saattaa luottaa Urantiaan ja löytää sieltä paljon myönteisiä juttuja, ja se että itse olen kova sanomaan suorat sanat ei välttämättä ole kauhean kehittävä juttu. Jos joku saa ilonsa irti Urantiasta niin mikäs siinä. Kirjansa kullakin, ja aikanaan kaikista kirjoista lienee syytä luopua kun ei yksikään ole se absolut totuus.
Oma händikäppini näissä Hengen asioissa on kyllä sitten kai se että minulla se usko ei kumminkaan tahdo oikein riittää, esmes kuolemanjälkeiseen elämään. Huolimatta siitä mitä nuorempana näin (näkyjä). On niin helppo plätsähtää sinne samaan läjään skeptikoiden kanssa vaatimaan aina vain parempia todisteita kaikesta mahdollisesta. Se on sitten mukamas sitä älykkyyttä että osaa epäillä kaikkea (ja kiistää kaiken?)
Kuitenkin ajatus siitä että me kaikki aikanaan naureskelemme näille menneille elämillemme enemmän tai vähemmän hyvin läpi vedettyinä ROOLEINA elämä-nimisessä näytelmässä tuntuu minusta varsin todennäköiseltä! Kun tarpeeksi tympiintyy siihen että ihmiset toistavat toistamasta päästyään kuin idiootit samoja asioita, niin eihän tätä voi pitää muuna kuin jonkinlaisena sirkuksena johon kukin tulee pelleilemään hetkeksi. Ongelma on vain siinä että se rooli aletaan ottaa liian tosissaan.
Omallakin kohdallani huomaan kokevani samoja tunnetiloja kuin joku 600 v sitten, ja siinähän ei olisi kyllä mitään järkeä jos edellisiä elämiä EI ole, ja eihän siinä tietysti ole sittenkään järkeä jos on. Ei nimittäin tarvitse jäädä roikkumaan menneisyyteen. Tai miten sen sitten sanoisi, kun jotkut korostavat sitäkin ettei mitään aikaa edes ole, se on vain illuusio. Kaikki onkin tässä ja nyt.
Atlantikseen suhtaudun vähän niin kuin Raamatun vedenpaisumukseen: sillä on kai jokin yhtymäkohta todellisuuteen, joka tuskin on kuitenkaan niin raju kuin väitetään. Esim. Maltalla on muistaakseni jäännöksiä kulttuurista, josta ei tiedetä mitään. Väittävät lisäksi, että Platon veti hatustaan koko jutun.
Joskus jotain Hunnutettua Isistä yritin lueskella, mutte ei siitäkään mitään tullut. Aika korkealentoista höpöä mielestäni. Okkultismin ja mystiikan sekametelisoppaa. Okkultismi on mielestäni hanurista, mutta mystiikka on jo ihan eri juttu. Mystiikka on arkisen elämän syvemmän merkityksen ymmärtämistä, kun taas okkultismi on lapsellista pelleilyä. Vedetään joku pirupuku päälle ja silleen...
Teosofia ja okkultismi on "nuorten sielujen juttu" kun taas mystiikka on selvästi "vanhojen sielujen juttu". Psykologiaahan pidettiin ennen muinoin oikeastaan mystiikkana. Se on siis samalla myöskin asiallista tiedettäkin, eikä todellakaan mitään viisaiden haaveilua.
Meikäläinen taas liikkuu piireissä, jossa ei ylenkatsota henkisiä ja hengellisiä juttuja. Tosin me lähinnä vitsaillaan näistä asioista. Joskus on toki tullut jokin ihan vakavakin sananen vaihdettu. Lähes kaikki ovat olleet sitä mieltä, että eihän tämä kaikki voi millään olla tässä? Mutta ei me olla oikein osattu alkaa hihhuloimaan millään jälleensyntymisillä tai vastaavilla. Hihhulointiahan se teosofiakin oikeastaan on ja kaikki muukin reinkarnaatiosta ja karman laista meuhkaaminen. Pois se meistä! ;)
Mielummin siis jalat maassa!
Enpä tiedä tartteisko koko ihmiskunnan alkaa miettimään liikaa näitä syntyjä syviäkään? Tietysti nykyaika tartteis varmaankin jonku "herätyksenkin"? Planeettakin alkaa olla jo siinä tilassa, että ihmiskunnan tartteis vähän alkaa miettimään näitä touhujaan? Enkä yhtään ihmettele, että uskovatkin on kovasti innoissaan nykymenosta ja varmoja siitä, että Jeesus on todellakin tulossa "hakemaan omansa pois". Hyi kakka miten lapsellinen ajatus! :/
Jumalahan on kaikkien meidän Jumala, eikä minkään tietyn jengin ylenpalttinen suosija!
Ja roolejahan nää ihmiselämätkin oikeastaan vaan on. Alkaa kyllä jo aika pahasti kyllästyttää koko juttu. Eikä tätä roolileikkiä voi enää ottaa kovinkaan vakavasti. Tulee vaan kuitenkin sellanen kumma pellemäinen olo itselle, kun kattelee miten vakavasti ihmiset suhtautuu kaikkeen turhuuteenkin. Ollaan muka niin tärkeitä että!
Pakkohan tämä planeetta on taakseen joskus jättää! Ainakin jos meininki ei tästä miksikään muutu. :/
...että pesä on paskottu pilalle ja sitten päästään(?) vielä jonnekin muuallekin riehumaan. Jotenkin ihmiskunta olisi saatava järkiinsä.
Itselleni, myönnettäköön, on tässä parin vuoden sisällä käynyt vähän ikävästi siinä mielessä että aika paljon on tullut ajateltua maallista mammonaa. Se voi olla että kun jostain 9-vuotiaasta asti on touhuskellut kaikenlaisten henkisyyksien parissa, niin sitten täytyy väkisinkin jossain vaiheessa kokeilla jotain muuta, lähinnä materialistisempaa puolta näemmä. Mutta nyt alkaa taas vähän tökkiä tämäkin. Ehkä sen takia veri tai sielu vetää taas näiden aiheiden pariin. Mitähän kummaa sitä vain enää sanoisi, mitä ei ole jo ennemminkin sanonut...?!
Vaikka enhän minä varsinaisesti näiltä palstoiltakaan ollut missään vaiheessa pois. Aina on tullut silloin tällöin seurattua, ei vaan viitsi väkisin vääntää mitään juttua jos ei ole mitään uutta sanottavaa. Ja sitä kyllästyi siihen iänikuiseen - heh - vänkytykseen, siihen että aina piti tapella sellaisten kanssa joita ei voisi vähempää kiinnostaa mikään "alan" asia tai joka on löytänyt turvan Jeesuksesta ja haluaisi että kaikki muutkin löytäisivät.
"Hunnuton Isis" oli aika rasittava kirja, muistelisin että Blavatsky enimmäkseen kiukutteli siinä aikalaisiaan tiedemiehiä vastaan. En minäkään sitä sarjaa saanut loppuun asti luettua ja möin pois. Enempi nuo vaihtoehtotieteen kirjat kadonneine kulttuureineen ovat kiinnostaneet kuin juurirodut ja sen sellaiset; sitä tietysti aina toivoo että joskus löytyisi oikeita todisteitakin jotka viittaisivat siihen ettei nykyinen kulttuurimme ole suinkaan mikään ainutlaatuinen ilmiö.
Aika jännähän se olisi ajatella kyllä että kaikki mitä olemme mukamas ainutlaatuisesti ekaa kertaa historiassa saavuttaneet ja löytäneet ei olisikaan mitään kovin kummoista, jos esmes Kuussakin on käyty jo joskus ammoisina aikoina (mihin voi viitata vaikkapa jokin intialainen "pyhä" kirja tms.) Pelottaahan se ihmisiä ajatella ettei sivilisaatio olisikaan mikään läpihuutojuttu jossa kestävä kehitys kestää ja kehittyy. Vaan että koska tahansa sivilisaatio, kovin hauras kun kumminkin on, voi tuhoutua ja sitten taas aloitetaan luolahenkilöasteelta (joka henk.koht. ei kyllä itseäni pahemmin kiinnostaisi...)
- Pai tö vei. Eihän näissä S24:n muutoksissa pysy kohta enää kärryillä, ja mitä ihmeen ynnäystehtäviäkin täällä pitää suorittaa? Taitaa olla parempi ettei keskiyöllä täällä hillu, kun aivot ovat muutenkin nuupallaan eikä jaksa ynnätä... xD
Ihmiskunta alkaa vähitellen olla järjestyksessä. Sen päättäjät taas eivät! Valta on sokaissut monet päättäjät ja varsinkin rahan valta.
Helvettiin saisivat mokomat joutua! Ainakin joksikin aikaa. ;)
Kaikki on kai sanottu jo moneen kertaan? Materialismikin on ok silloin kun se pysyy kohtuudessa. Onhan se käsittämättömän persiistä, että joku autolla rinkiä ajeleva jannu tienaa ziljoonia ja joku perhe sinnittelee muutamalla satasella. Meikäläinenkin on taas työtön ja viimesetkin viedään pesästä, kun alaikäinen poikakin meni saamaan korvausta siitä, että auto ajoi hänen päällensä punaissa. Ottavat nyt tuon korvauksen huomioon hamaan tulevaisuuteen VÄLTTÄMÄTTÖMIIN menoihin eli poika ei saa oikeasti mitään korvausta siitä, että auto ajoi päin punaista hänen päällensä. Poika otettiiin vielä samalla pois ruokakunnastamme ja me menetimme hänestä 2/3 toimeentulotuestamme. Luulin, tästä heikommaksi ei perheemme taloudellinen tilanne enää voisi mennä, mutta näköjään voi! Tässä nyt suomalainen yhteiskunta, "Nottinghamin seriffi" tulee ja ottaa köyhiltä!
Hienoa suomalainen yhteiskunta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
No, se siitä mammonasta.
Mulla on todellakin aika korkea kynnys mitä alan lueskella. Jotenkin mulla tuntuis olevan "kyky" huomata heti jos jokin kirja on fantasiaa, vaikka mainostavat sitä faktana. Luen kyllä ihan mielelläni fantasiaakin ja se on ihan hyvää lukemista.
Onhan tää meidän aikamme aika ihmeellistä aikaa. Ainakin itsestäni tuntuu, että tähän aikaamme on ollut tosi mielenkiintoisaa syntyä. Sun ja mun lapsuudessa ja nuoruudessa tässä maailmassa on tapahtunut niin paljon uutta. Kaikki nää tietokoneet, musat, leffat, kirjat ja muut on oikeastaan aika huimia juttuja! Ihmiset on vaan liikaa tottunu ja turtunu, että ne ei enää oikein kykene näkemään miten erikoista aikaa me oikein täällä oikeasti elämme?
Yrittävät vissiin saada joo alle kouluikäiset täältä veks, kun laittoivat oikein yhteenlaskua tekemään! ;) Voikos täällä enää edes esikatsella tekstiään? Se on kyllä selkeä huononnus! :/
Oiskohan tuossa ynnälaskussa pointtina se ettei pysty laittamaan jotain ohjelmaa raksuttamaan ja syytämään roskaa automaattisesti joka palstalle. Kumma kun ei parempaa systeemiä löydy.
Niin, ihmisillä on pirun lyhyt muisti eivätkä osaa hahmottaa miten paljon muutoksia vuosikymmenten myötä on tullut. Tämäkin ihmettele jonkin nettifoorumin kanssa että eikö sitä voi hoitaa niin tai noin ja yhyy yhyy, eihän se ole mitenkään itsestäänselvää että tällaista edes on. Itse olen saanut aika valtavasti irti siitä että olen useita vuosia pyörinyt foorumeilla ja tavallaan väkisinkin joutunut olemaan tekemisissä hyvin eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Ei kai kukaan väen vängällä menisi sellaisten ihmisten tykö joista arvelee että eivät kannata samoja asioita tai ajattele kuten itse ajattelee. Tai jos menee niin on tietenkin joku tappelupukari.
Lapsuus 70-luvulla oli kyllä jotain aivan ufoa kun sitä vertaa nykypäivään, tai sitten toisinpäin. Keksin melkein joka päivälle jonkun jutun joka olisi jäänyt hoitamatta ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä!
Mutta mitenkähän tämä sitten liittyy palstan aiheeseen... xD
Kurja tuo tilanteesi, jos sen oikein hahmotin. On näitä nähty ja kuultu kaikenlaisia juttuja joissa hyvinvointiyhteiskunta on lähinnä itsensä irvikuva. Mitä kaikenlaiset lait ja säännökset auttavat, jos niiden seassa on mahdollista jäädä väliinputoajaksi? Sitten vielä kehdataan mäkättää että ihmisiä pitää motivoida (=kiusata työttömiä yms.) x(
Toimivaa kun ei sais mennä koskaan rukkailemaan, mutta kun aina pitäs olla hienompaa ja hienompaa. Muka hienompaa. Tänään tuo yhteelasku oli vielä ihan sekasin. Hah!
Jo muinainen Antiikin kreikkalainen viisas sano jotenkin: oikeudenmukaisuus on köyhiä varten, rikkaille riittää ihan hyvin laki!
Taistelu jatkuu...
;)
Tuli tuossa vielä puheeksi mieheni kanssa tämä pastan syöminen ennen ajanlaskun alkua Roomassa. Hänen mielestään pastaa on syöty Rooman alueella jo tuolloin, ja kysyessäni Marco Polosta hän arveli että tämä vain toi makaronin takaisin. Historian opiskelijana mieheni ajatukset lienevät jossain määrin varteenotettavia, ja olen itsekin omalla tahollani ollut havaitsevinani että Rooman ja Kiinan välillä oli jossain vaiheessa yhteys joten eestaas menneet kulttuurivaikutteet ovat mahdollisia.
Sen vuoksi en itse pidä Grantia ainakaan valehtelijana (joskaan en poissulje mielikuvituksen osuutta koska en halua olla fanaatikko ja täysin pelkkä uskovainen) koska hänestä saa kirjojen kautta kuvan että oli reipas, Oinas-tyyppisesti hivenen maskuliinishenkinen. Kirjojen julistaminen fantasiaksi jo etukäteen vain siksi että niitä on mainostettu voi olla tyypillistä leijonamaista sanoisinko ylimielisyyttä, koska omalla miehellänikin, joka on nousu-Leijona, on kovin varmoja mielipiteitä asiasta jos toisestakin... Mutta viis tästä astrologiasta nyt. Eihän Joan Grantia mainosta kukaan muu kuin minä ja minäkin ihan sattumalta hänet löysin - ei mitään mielikuvaa mistä ylipäätään keksin hänen kirjojaan alkaa lukea. Nimittäin jos minulle joku jotain kirjoja kovin tuputtaa, niin enhän minä niitä lue! Sama lukematta jättämisen oikeus olkoon siis kaikilla. ;)
Yksi kirja mihin itse puolestani suhtaudun vähän vaikeasti, vaikka olen kirjan lukenutkin, on "Rakkaus, lahja tähdiltä". Siinä ruotsalainen pariskunta muistelee edellisiä elämiään Anlantiksella (tyypillistä kristalli- ja sen sellaista kamaa), Egyptissä ja missäs vielä ja humanoidejakin kohdataan. Tällainen matsku kuulostaa niin tyypilliseltä New Age -kamalta ettei sitä kertakaikkiaan pysty ottamaan oikein tosissaan.
Voipi olla, että pastaakin ahdettiin törkyturpiin jo silloin joskus!
Ehkä mun pitäs sitten lukea tätä Joan Grantia? Eikös tämä eräs "tapaus" sahaajajogimme kanssa joskus vähän hymistellyt Joan Grantille? Missähän sekin nykyisin oikein luuraa? Muuttanut varmaan lopullisesti luolaan asumaan...
Musta vaan tuntuu, että monien ihmisten elämä on vaan kuin pirun tylsä kirja? Ja oliskos se joskus ollu jotenkin hienompaa? Enpä tiijä.
Eikös nää horoskoopitkin heitä ihan häränpyllyä, kun niitä ei ole päivitetty 2000 vuoteen?
Meikäläiseen tosin sopii aika moni juttu mitä leijonista sanotaan. Ehkä mä jo silloin joskus kakruna sain kuulla olevani jellona ja se sitten nousi päähäni ja aloin käyttytyä kuten jellona?
Kyllä mä jotenkin kuitenkin tunnen, että se jellona olis myös sielussanikin. Olen syntynyt johtamaan muita, vaikka tavallaan en siitä nyt niin kovin hirveesti välittäisi. Ainakaan enää tässä "sieluni kierron vaiheessa". Olisin voinut aivan hyvin olla jossain edellisessä elämässäni joku Napoleonkin. Joskus kun mieleni on hieman "vaellellut" ja ollut muutenkin varsin herkässä tilasssa, olen hyppinyt ja tehnyt kummia hullun diktaattorin eleitäkin. Parikymppisenä "kruunasin itseni". Napoleonhan teki juuri niin. No, ainahan ne hullut kuvittelee olleensa Napoleon. Tosin jokuhan saattaa olla ihan aitokin tapaus! Tai jos Napoleonin sielu onkin vain jakaantunut moniksi eri sieluiksi ja se selittää sem miksi niin moni uskoo olleensa Napoleon? Buttalaiset taitaa höpistä sellaisiakin, että sielukin voisi jankaantua, vähän niin ku solukin jakaantuu. Ei ehkä ihan täysin pöhkö ajatus kuitenkaan?
Muistan kuulleeni tuosta ruotsalaisten kirjottamasta kirjasta. Sehän meni jotenkin niin, että se nainen meni tälle miehelle terapiaan ja sitten ne alkokin uskoa, että ne on parisieluja, jotka on seikkaillu yhdessä vähän siellä sun täällä. Vähän niinku lähes joka elämässä ollu läheisessä suhteessa toisiinsa. Mun kokemukseni ei oikein vahvista sitä, että me olisimme lähes joka elämässämme läheisessä suhteessa parisielumme. Nää nykyiset ihmisten lyhyet ihmissuhteetkin kertoo jostain ihan muusta. Mennään ja kokeillaan elämistä vaikka huru mykke kumppanin kanssa. Onhan siinä varmaan karmallakin oma osuutensa? Karma pakottaa epäsopivia ihmisiä menemään yhteen ja sitten alkaa aikamoinen "elinkautinen". Ja kun se parisielumme voi oikeastaan olla ihan kuka tahansa! Ei todellakaan mikään romanttinen ihannekumppanimme, vaan jotain aivan muuta. Eikä sen tartte olla edes tänne samaan aikaan syntyneenä. Sehän voi huidella ihan jossain muualla. Siksi mä en vaan oikeen jaksa uskoa tuohon ruottalaisten juttuun. ;)
Missähän lie tämä sahaajajoogi vaikuttaneekaan, ei ole näkynyt. En muista enää oliko hänellä joku tietty näkemys Grantista; sen vaan tiedän etten tiedä ketään joka olisi Grantia lukenut. Johtunee kai siitä että vain kolme kirjaa on suomennettu ja nekin jo joskus 40-luvulla kaiketi, joten kirjastoista joskus joutuu kyselemään ko. kirjoja varaston puolelta. Mutta kun kaikenlaista hömppää ovat akateemiset sun muut täynnä, niin ihmetyttää että miksi juuri nämä kirjat (ja Elisabeth Haichin kirjat myös) eivät ikinä ole sitä kuuminta hottia... Ehkä kun niissä ei ole niitä delfiinejä ja kristalleja parisieluja. En tiedä.
Länsimaiseen astrologiaan kuuluu ajatus siitä että aurinkomerkit liittyvät vuodenaikoihin, joten taivaan tähdistöjen korrelointia ei tarvita. Itsekin mieltäisin että nämä "aurinkomerkit" kertovat enemmän jostain kollektiivisesta taipumuksesta tietynlaiseen energiaan ihmisten keskuudessa. Esmes siis kevätpäivän tasauksesta eteenpäin on sellaisia energioita joita nimitettäisiin "oinasmaisiksi" ja perinteen mukaan Oinas edustaa pikkulasta, alkuvoimaista, pontevaa, totuuden torveksikin usein äityvää tyyppiä. Loppupäässä taas on väsähtänyt murheellinen Kalat joka kantaa vanhoilla niskoillaan koko maailman surut ja synnit ja moni Kala masentuu ja uiskentelee viinapullossa. - Joitakin tuon merkin helmasynneistä olen omalla kohdallani onnistunut välttämään, ehkä siksi kun mielenkiintoni nautintoaineiden sijasta onkin ollut henkevämmissä jutuissa, suorastaan ylimaallisissa - ja hörhöissä, sanoisi joku toinen. Mad-lehti vuosia sitten julkaisi horoskoopin ja sen mukaan Kala ilmoittaa ammatikseen riittiuhri...
Mutta ei noista aurinkomerkeistä pitäisi itselleen pakkopaitaa tehdä, eikä syntymäkartastakaan kaikkine planeetoineen. Ehkä siksi en kauhean hc-astrologi olekaan kun minua kiinnostaa erilaisten luokittelujärjestelmien sijasta enemmän vapaus, individualismi ja sen sellainen. Siksi luontainen viehtymykseni uskontoihin (synnynnäinen, sanoisin ed.elämän ex-munkkina) ilmenee lähinnä tarpeena kritisoida niitä. Hitto vie koko nettiaikani ajan olen toistuvasti mäkättänyt milloin missä milloin mistäkin uskonnosta. Ehkä sitä voisi jo jotain muutakin harrastaa...
varoitellaan ottamasta 'tietäjähenkiin' kontaktia. Tämä on järkevä ja johdonmukainen neuvo, jota ei valitettavasti ole ymmärretty oikein. Onhan näissä 'yhteydenotoissa' selvä huijatuksi tulemisen mahdollisuus, jota tämä raamatunkohta pyrkii tiedottamaan.
Ensinnäkään ihmisen ei pidäkään muistaa edellisiä elämiä, koska sellainen vaikuttaa suoraan nykyelämässä tehtäviin päätöksiin ja tämä ei ole tarkoituksenmukaista.
Sielu syntyy tänne aina tavallaan 'puhtaalta pöydältä' ja alkaa toteuttamaan jo ennen syntymää sovittua kokemuksien sarjaa.
Jos tämän kaiken muistaisi, vesittyisi elettävä elämä ja edellytykset kehittymiseen olisivat minimaaliset.
Sielun kehittämisestä ja oppimisesta olisi keskusteltava perusteellisesti, koska sielu on suoraan Jumalan tietoisuuden tasolla ja siten ei todellakaan ole tarvetta kehittymiseen. Jälleensyntymän tarkoitukseen liitetään tällainen usko, mutta se on harhaa.
Tuosta kirjoituksestasi päätellen tarkoitat sielulla samaa, kuin minä tarkoitan kaiken
perustaa,ikuista elämää
Ajattelijalla,egolla tarkoitan sielua, jolle papit rukoilevat ikuista elämää taivaassa, ja sen takia haluan sen erottaa tuosta uskonnon käsityksestä
Sinun käsityksesi sielusta ei tarvitse ikuista, koska se on jo sitä
"Ajattelijalla,egolla tarkoitan sielua, jolle papit rukoilevat ikuista elämää taivaassa."
Miksi jatkat valheiden kertomista?
'kipinää' Jumalasta. Jokainen sielu on osa jumaluutta, joten pappien rukouksia ei tarvita, tältä osin asianlaita on melko'selvä.
...yhtikäs mitään mistään menneistä elämistä. Jos ihminen ei niitä itse tiedä eikä esim. hypnoosissa niistä puhu, hänen korkeampi minuutensa ei haluakaan hänen niitä tietävän. Luulen että ne jotka sanovat että on väärin nähdä muiden elämiä ovat oikeassa (silti olen itse nähnyt hivenen kumppanini elämiä).
Mutta miten sitten selitetään että ihminen alkaa yhtäkkiä spontaanisti muistaa (kuten itse tein), jos se ei muka kuulu mihinkään, jos niin ei saa jne.? Mielestäni on väärin väittää että edellisiä elämiä voi muistaa vain sitten kun on joku valaistunut tms. Itse en todellakaan sellainen ole. Ja pliis, älkää nyt kukaan aloittako että et sä mitään ole nähnyt, en jaksa alkaa väitellä asiasta.
Ei se kauhean hauskaa aina ole tietää erinäisiä seikkoja menneistä. Monet luulevat että se on nostalginen juttu, mutta joskus se voi olla paha taakka.
Sielun, tai paremminkin hengen, itsekin ajattelen olevan sellaisenaan valmis, mutta se on ikuinen pohdintojen kohde että minkä vuoksi sitten ylipäätään on reinkarnaatiota jos mitään ei tarvitse oppia. Ehkä pointti on kokemisessa, tavallaan hauskanpidossa? Vaikka ei se kauhean hauskalta tunnu kun sitä täällä Maassa ajattelee.
Esmes joku kauhea murhaajan rooli, mitä siitäkin sitten oppii? On varmaan lopulta niin raskas rooli ettei sellaisen jälkeen VOI lennähtää suoraan tuonpuoleiseen ja olla ratkiriemuissaan henkenä. Sitä pitää jotenkin työstää, ja ehkä yksi ainoa sukellus materiaan aina lopulta aiheuttaa sen että lopulta sukeltelet kerta toisensa jälkeen. On kuin tahriintuisi siinä prosessissa, vaikka kuinka henkevä henki olisikin siellä kaiken mudan ja saastan alla.
kartuttaa kokemuksia kaikilla mahdollisilla alueilla, jotka siirtyvät Luojalle suoraan.
Näin Luoja on ehdottoman kaikkivaltias, koska jumaluus on ottanut vastaan kaikkien sielujen kokemukset kautta vuosituhansien...
Vaikka sielu sinällään on 'valmis', toimii tämä kuitenkin välikappaleena' suhteessa Luojaan.
Karman lait toimivat ja siihen liittyy moninaisia seikkoja, kyllähän sielut ovat matkalla pois syntymien rasitteesta ja tähän liittyy karma.
Puhutaan rasitteesta, toisaalta on kysymys suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta.
...sitä voi tietysti ajatella asian niinkin että jos onkin vain Yksi Ainoa (jota jotkut tykkäävät Jumalaksi kutsua) joka kokee näitä juttuja täällä meinä meissä meidän kauttamme. Jos me kaikki elävät olennot olemmekin itseasiassa vähän kuin näyttöpäätteitä vailla mitään todellista omaa itseyttä, niin että meissä pyörii tämä Yhden (Jumalan) "netti". Joihinkin latautuu enempi yhtä sortimenttia ja toisiin toista, ja tämän vuoksi on olemassa mukamas yksilöllisiä olentoja, vaikka periaatteessa kaikki ovat vain Yhden ja saman käyttövälineitä.
Tämä on sukua niille ajatuksilleni ettei oikeastaan olisi mitään rangaistuksia, kärsimystä ja sen sellaista, vaan Yksi vain kokeilee erilaisia rooleja, ja jonkinlaisen "tasapainon lain" vuoksi Yhden pitää kokea aina vastakkainen rooli sille mitä se on juuri äskettäin tai kauan sitten kokenut jo aiemmin. Tämä iänikuinen systeemi että välillä on tekijä, välillä uhri ja välillä vaan sivustanäkijä...
samalla tavattoman monimutkainen.
Sielulla on kaikki tarvittava tieto ja ymmärrys, mutta.. mutta elämässä tällä ei ole merkitystä.
Fyysinen elämä peittää ja litistää valitettavasti herkän ja korkean tason tietoisuuden.
Ensimmäinen oivallus on se, että yrittää tajuta sielun erillisyyden fyysisestä todellisuudesta.
eroon, saatanan pettämänä, kuoli eroon Jumalayhteydesta. Jumala silloin lupasi Lunastajan, jota kohden sielut hapuillen vaeltavat ja häntä etsivät.
Löydettyään Hänet, Jeesuksen Kristuksen, virkoavat hänessä uuteen ikuiseen elämään ja siihen sielunvaellus loppuu.
Paljolti sen vuoksi, että resonoin teidän kanssanne, pyydän teitä ottamaan yhteyttä mieheen, joka on mielestäni kaikkein aito menneiden elämien lukijana.
[email protected]
Lähettäkää hänelle kuvanne (hän käsittelee jokaisen luottamuksella eikä tietenkään levitä kuvia mihinkään; privaatti on privaattia) ja halutessanne kertokaa jotain itsestänne. Koska ihmiset inkarnoituvat sieluryhmissä, olemme luultavasti olleet fyysisellä tasolla tekemisissä lähemmin aiemmin. Kertokaa terveiset Suomen Bluntilta. En ihmettele, jos tapaamme Arittan jossain hovissa keimailemassa. Kokijan haluan taas tähän mukaan jo sen vuoksi, että saan nähdä hänen pätevyytensä omien elämiensä ymmärtämisessä.
Tässä vielä miehen sivut sekä yksi YouTube-video. Hänen ystävänsä on YouTubessa ja laittaa sinne opettajansa materiaalia.
http://brianstalin-pastliferesearch.synthasite.com/contact.php
http://www.youtube.com/watch?v=9t2Y9Xj8V9c&feature=channel