Esittäisin muutaman kysymyksen postmoderneille kommunisteille, siis niille, jotka ovat irtautuneet aatteellisesti ja käytännössä ns. reaalisosialismista.
1)Pyrkiikö kommunisti edelleen vallankumoukseen vaikka väkivalloin?
2)Pyrkiikö kommunisti siirtämään tuotantovälineet yhteiskunnan omistukseen?
3)Miten kommunisti aikoo motivoida ihmisiä työhön? Tässä reaalisosialismin saavutukset olivat nimittäin varsin surkeita ja talous toimi tehottomasti.
4)Miten kommunisti aikoo järjestää vallankäyttöön liittyvän hallinnon? Tässäkin reaalisosialismi epäonnistui pahoin mahdollistaessaan yhden ihmisen diktatuureja ja ellitin harvainvallan.
5)Miten kommunisti suhtautuu sellaisiin ihmisten perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, vapauteen olla eri mieltä poltiikassa? Miten julkisuusperiaate toteutuisi?
1)Pyrkiikö kommunisti edelleen vallankumoukseen vaikka väkivalloin?
2)Pyrkiikö kommunisti siirtämään tuotantovälineet yhteiskunnan omistukseen?
3)Miten kommunisti aikoo motivoida ihmisiä työhön? Tässä reaalisosialismin saavutukset olivat nimittäin varsin surkeita ja talous toimi tehottomasti.
4)Miten kommunisti aikoo järjestää vallankäyttöön liittyvän hallinnon? Tässäkin reaalisosialismi epäonnistui pahoin mahdollistaessaan yhden ihmisen diktatuureja ja ellitin harvainvallan.
5)Miten kommunisti suhtautuu sellaisiin ihmisten perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, vapauteen olla eri mieltä poltiikassa? Miten julkisuusperiaate toteutuisi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhun nyt vain omasta puolestani, enkä edes yritä edustaa kaikkia Suomen kommunisteja:
"Pyrkiikö kommunisti edelleen vallankumoukseen vaikka väkivalloin?"
Kyllä. Ensisijaisesti rauhanomaisin keinoin, mutta jos/kun porvaristo käy väkivalloin kansaa vastaan kuten Chilessä kävi, myös väkivaltaa tulee käyttää harkitusti. Vallankumouksen ehtona on tietenkin se, että sillä täytyy olla kansan tuki ja demokratian tulee säilyä jatkuvasti muuttaen muotoa entistä paremmaksi.
"Pyrkiikö kommunisti siirtämään tuotantovälineet yhteiskunnan omistukseen?"
Kyllä, ainakin siinä määrin, että talouselämän keskeisimmät ohjat ovat työväenluokan käsissä. Merkittävin osa talouselämästä tulee siis olla yhteisomistuksessa, mutta ei suinkaan kaikki ja tietynlaiset markkinamekanismitkin voidaan säilyttää.
"Miten kommunisti aikoo motivoida ihmisiä työhön? Tässä reaalisosialismin saavutukset olivat nimittäin varsin surkeita ja talous toimi tehottomasti."
Aluksi: Maksamalla jokaiselle palkkaa ansionsa mukaan. Kansa päättäköön millaisia palkkoja maksetaan - alussa jonkinlaiset palkkaerot varmaan haluttaisiin säilyttää ja kannattaakin säilyttää.
Lopulta: Sosialistinen ihminen antaa yhteisölle kykyjensä mukaan ilman itsekkäitä motiiveja. Tällaisen ihmismoraalin luominen voi viedä aikaa, mutta hyvää kannattaa odottaa.
"Miten kommunisti aikoo järjestää vallankäyttöön liittyvän hallinnon? Tässäkin reaalisosialismi epäonnistui pahoin mahdollistaessaan yhden ihmisen diktatuureja ja ellitin harvainvallan."
Osallistuva demokratia, jossa on samat demokraattiset oikeudet kuin nykyjärjestelmässäkin, mutta vallankäyttö on hajautetumpaa ja ihmisten omaan aktiivisuuteen perustuvaa. Jos reaalisosialismista haetaan mallia niin Kuuban korttelikokoukset ja Neuvosto-Venäjän alkuaikojen neuvostodemokratia käyvät jonkinlaisiksi malleiksi. Kannatan sellaista järjestelmää, jossa kansalaiset saavat itse valita 100% itse missä toimia tai ketä äänestää politiikassa.
"Miten kommunisti suhtautuu sellaisiin ihmisten perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, vapauteen olla eri mieltä poltiikassa? Miten julkisuusperiaate toteutuisi?"
Hyvin. Itseasiassa nuo ovat välttämättömiä asioita, joita ilman sosialismia ei voida toteuttaa.
Eikö viimeinen lause Redin viestissä romuta koko sepustuksen???
Haluaisin sympatiseerata mielipiteitäsi, mutta takaraivossa on menneet kokemukset. Vastauksesi eivät kerta kaikkiaan tyydytä. Vaaditaan vakuuttamampaa näyttöä solialistisen järjestelmän hyvyydestä.
Otetaan nyt vaikka tämä motivaatokysymys. Palkan maksaminen ansion mukaan on täysin perustelematon väittämä. Miten on arvotettava esim. atk-suunnittelijan työ talonmiehen työhön? Reaalisosialismissa ongelmana lienee ollut se, että omaa työtä ei koettu arvokkaasti, koska työn tulos valui johonkin muualle. Työntekijä ei kokenut saavansa ansionsa mukaan. Tässä suhteessa markkinatalous on aivan ylivertainen. Yrittelisäisyys palkitaan. Kysymys kuuluu siis, että miten sosialismissa vastaava tai pempi motivaatio saataisiin aikaiseksi. Motivaatio palautuu myös moraaliseen kysymykseen siitä, miten ahkeruus palkitaan.
Väkivallan osalta tarkennan asiaa niin, että otetaan malliksi vaikkapa nyky-Suomi. Pyrkiikö kommunisti muuttamaan siis vaikka väkivalloin järjestelmänne vallankumouksen tietä sosialistiseksi?
Vallankäyttöä koskeva vastaus on periaatteessa tyydyttävä, mutta silti ihmetyttää se, miksi niin järjesteömällisesti kävi käytännössä toisin. Tämän takia on epäilys siitä, että teoriassa paha aukko, joka ei ole puuttunut/ratkaisussut tätä kysymstä.
Edellä olevasta käynee selville taka-ajatukseni. En siis kritisoi sosialismia sinänsä. Se on ideaali järjestelmä, joka voi teoriassa toimia aivan hyvin. Ongelma on se, että järjestelmä ei ole toiminut käytännössä lainkaan. Se on ikän kuin hyvältä näyttävä lampun keksiminen. Sen pitäisi palaa ja valaista, mutta ei vaan jostain syystä toimi. Tämän vuoksi keksijän tulisi aidosti miettiä puutteita ja pyrkiä ratkaisemaan ne. Tällaisia ratkaisuja pitäisi löytää sen sijaan, että väitetään teorian olevan ok ja sen pitäisi toimia myös käytännössä. Siis kommunisteilla on perustavaa laatua olevan itsekritiikin aika. Ja tämä ei tarkoita, että sosialimismi/kommunismi pitäisi toimimattomana hylätä.
"Miten on arvotettava esim. atk-suunnittelijan työ talonmiehen työhön?"
Miten arvotetaan nykyjärjestelmässä julkisen sektorin eri virkojen työt? Ei se niin vaikeaa ole, alussa voitaisiin käyttää pohjana markkinatalousjärjestelmän palkkoja - tosin tasoittamalla palkkaeroja ja maksamalla kaikille samasta työstä sama palkka. Tietenkin palkkoja määrätessä myös ihmisten omat arvoitukset tulisi ottaa huomioon.
"Reaalisosialismissa ongelmana lienee ollut se, että omaa työtä ei koettu arvokkaasti, koska työn tulos valui johonkin muualle."
Kapitalismissahan työn tulos valuu aina johonkin muualle eli kapitalistin taskuun. Nykyaikanakin sopii miettiä, että kannattaako talouskasvun eteen paiskittu työ kun Suomessa vain kapitalistit tuntuvat olevan ainoa selkeästi rikastuva kansanosa ja monien muiden ryhmien asema menee huonompaan suuntaan. Sosialismin perusajatus on toki se, että työn tuloksesta kuuluu hyötyä yksilön lisäksi koko yhteiskunta eli työtä tulee tehdä myös yhteisön puolesta. Reaalisosialismissahan homma toimi periaatteessa samalla tavalla kuin kapitalismissa eli työtä paiskittiin pienen eliitin eteen - kapitalismissa se on pääomakeisarit ja reaalisosialismissa puolue-eliitti. Lopullisena sosialismin päämääränä on nimenomaan sellainen ihmismoraali, jolle yhteisön auttaminen ja sitä kautta yhteisön suurempi hyvinvointi (kun kaikki tätä ajatusta toteuttavat) on palkkio työstä, mutta olisi tietenkin typerää olettaa, että ihmiset olisivat heti kapitalismin kaaduttua tällaisia.
"Tässä suhteessa markkinatalous on aivan ylivertainen. Yrittelisäisyys palkitaan."
Tosin parhaiten palkitaan ne, jotka eivät tee itse mitään tuottavaa vaan keräävät voitot firman omistajina. Samoin voidaan miettiä kuinka "yritteliäisyys palkitaan" tämän kapitalistisen maailman luonnonvara-, ja työvoimapankeissa eli kehitysmaissa, joissa ihmiset tuomitaan tekemään samaa paskahommaa koko elämäkseen olemattomilla palkoilla. Ei se ole kiinni siitä, että noissa kehitysmaissa oltaisiin 100% kyvyttömiä rakentamaan koulutusjärjestelmää ym. vaan niiden rooliksi on tarjottu halpatyövoima-, ja luonnonvaraparatiisi ja sellaisena ne pyritään usein pitämään länsimaiden painostuksesta. Kapitalismi pyörii yksityisen voitontavoittelun ehdoilla, jolloin kaikki oikeudenmukaisuuskysymykset ovat sivuseikkoja. Samasta syystä naisten alipalkkaus on tosiasia jopa vahvan ay-liikkeen maissa, koska kapitalismissa palkkakuluista halutaan säästää sieltä mistä voidaan säästää. Naisten ja miesten välinen tietynlainen epätasa-arvo on kapitalismin logiikassa plussaa, koska naisten palkkakuluistaan voidaan säästää.
"Väkivallan osalta tarkennan asiaa niin, että otetaan malliksi vaikkapa nyky-Suomi. Pyrkiikö kommunisti muuttamaan siis vaikka väkivalloin järjestelmänne vallankumouksen tietä sosialistiseksi?"
Melko vaikea kysymys, koska rehellisyyden nimissä nyky-Suomi on aika kaukana sellaisesta tilasta, jossa voisi edes haaveilla sosialistisesta kumouksesta. Itse olen sitä mieltä, että vallankumoukseen tulee pyrkiä vain silloin kun kansa on sen puolella ja yleinen ilmapiiri on kapitalismin vastainen. Eli lyhyellä tähtäimellä ei pyri. Väkivallattomuus on tietenkin tuollaisenakin hetkenä (jolloin siis halutaan yleisesti siirtyä kapitalismista sosialismiin) tavoite, mutta itse en ole tämän suhteen ehdoton pasifisti lähinnä historiassa ilmenevien esimerkkien valossa. Nykyisessä suht rauhallisessa yhteiskuntatilanteessa valtiomme voi näyttää jopa melko demokraattiselta, mutta tositilanteessa kapitalistien järjestelmän valtiokoneisto on kyllä aina sitoutunut ensisijaisesti kapitalismin säilyttämiseen - vaikka se olisi ristiriidassa demokratian kanssa. Saatat ehkä tietää mitä tapahtui Pariisin Kommuunille, Allenden Chilelle tai saksalaisille kommunisteille Rosa Luxemburgin aikoina. Itse käsitän vallankumouksella koko nykyisen hallintojärjestelmän ja valtiokoneiston hajoittamista (kuvainnollinen ilmaisu ;))ja uudelleenjärjestelemistä demokraattisempaan sekä markkinapiirien ohjailusta vapaaseen muotoon. Väkivaltaa vallankumouksessa tulee käyttää vain jos kansan tahtoa vastaan hyökätään aseellisesti pienen eliitin toimesta kuten esim. Pinochetin joukot tekivät Chilessä.
"Miksi niin järjestelmällisesti kävi käytännössä toisin?"
Hyvä kysymys. Itse olen nähnyt asian niin, että koko reaalisosialismi mokattiin yhdessä maassa ja yhdessä vaiheessa - ei kaikkialla erikseen. Kun Venäjällä alkoi ns. sotakommunismi eli totalitaristisia piirteitä sisältänyt sosialismi, Stalin nousi valtaan ja loi oman järjestelmänsä ottamalla nuo totalitaristiset piirteet ja voimistamalla niitä. Silloin käytännön marxilaisuus ja käytännön kommunismi kuoli Venäjällä, eikä se ole sen jälkeen edes syntynyt missään muussa maassa. Kaikissa reaalisosialistisissa maissa rakenteet on kopioitu stalinistisesta Neuvostoliitosta, eivätkä ne ole koskaan olleetkaan oikeasti sosialistisia maita. Venäjä oli alussa: lopetettiin sotiminen, tuotannonvälineet otettiin yhteiskunnalliseen omistukseen ja yhteiskuntaa hallittiin demokraattisesti useampia puolueita sisältäneiden neuvostojen kautta. Sitten koko homma meni pilalle, eikä sitä koskaan edes yritetty perusteellisesti korjata, vaikka destalinisaatio tehtiinkin.
Sosialismin keskeisin ongelma piileekin siinä, että kun koko yhteiskuntajärjestelmää muutetaan, jotkut menettävät asemansa eivätkä voi hyväksyä sitä taistelematta. Sosialistien pitäisi voittaa tämä taistelu, mutta toisaalta jos siihen voittoon pyritään liian likaisin keinoin kuten Venäjän sisällissodan aikana, voi tuloksena ollakin jotain muuta kuin mitä on odotettu. Kyllä tämä ongelma toki oli markkinatalouttakin rakentaessa. Ei markkinatalous ole tyhjästä tullut, vaan feodalistinen sääty-yhteiskunta kaadettiin paikoin hyvinkin verisesti ja vaihtelevin seurauksin (vrt. Napoleonin valtaannousu Ranskan liberalistisen vallankumouksen jälkeen). Eli itse näen sosialismin ongelmana lähinnä sen, kuinka sellainen yhteiskunta saataisiin tehtyä enkä sitä kuinka tuollainen yhteiskunta voisi toimia.
"Siis kommunisteilla on perustavaa laatua olevan itsekritiikin aika."
Tämä on totta ja moni ei ole tuota itsekritiikkiä edes aloittanutkaan kuten KTP:n stalinistit, jotka lähettelevät onnittelujaan Pohjois-Korean suurelle johtajalle eivätkä suostu näkemään Neuvostoliitossa vieläkään mitään pahaa. Sen takia sanonkin puhuvani vain omasta puolestani.
harmittava takaisku se leninin kuolema. mitähän se äijä ois vielä saanu aikaan...sehän oli sanonu että älkää valitko stalinia hänen seuraajaksi, stalin on mielipuoli.
maksamalla kaikille samasta työstä sama palkka.
Edes tämä ei toimi!! Kyllä ihmisiä rupeaa suorastaan vituttamaan, kun samasta työstä saa saman palkan. Ajatellaan esimerkiksi yritystä, jossa minä olen töissä, meillä on kaksi varastomiestä, joista molemmat saavat samaa palkkaa, mutta tosiasia on se, että toinen niistä tekee työt ja toinen venyttelee pippeliä. Eli pippelinvenyttäjä tekee töitä tasan silloin, kun on joku esimies lähettyvillä eikä koskaan muuten.
Esimiehet kyllä tietävät tämän, mutta asialle, kun ei voi mitään tehdä sillä lain mukaan toiselle varastomiehelle ei ole oikeutta maksaa suurempaa ´palkkaa kuin toiselle varastomiehelle.
Lisäksi irtisanominen on vaikeaa, sillä jos laiska paska potkitaan ulos emme voi palkata kuuteen kuukauteen uutta työntekijää, jos vanha poispotkittu on ilmoittautunut työnhakijaksi.'
Tosin parhaiten palkitaan ne, jotka eivät tee itse mitään tuottavaa vaan keräävät voitot firman omistajina.
Tämähän on täysin kusipäistä!!!! Suomessa on melko vähän yrittäjiä, jotka rikastuvat sukkia pyörittämällä. Suurin osa yritysomistajista kuule painaa niska limassa parhaimmillaan 20h päivässä töitä. Lisäksi he kantavat vastuun firman veloista, työllistävät ihmisiä ja maksaa helvetisti heidän sosiaalimaksuja.
Tiedän monia omistajia, jotka eivät enää varsinaisesti tee töitä yrityksessään, mutta he ovat kyllä rikkautensa ja kissanpäivänsä ansainneet!!!
...Mutta koska he eivät hyödy työstänsä he eivät myöskään tee sitä... Tämä olkoon uuden valtion ihanne ja päämäärä, valtio olkoon velvollinen toteuttamaan unelman ja olkoon se myös valtion ainoa päämäärä. Mielestäni tällä teknologialla ei kohta pitäisi olla mahdotonta valmistaa leipää ilman työvoimaa. Valtio vain ruokkisi ja hoitaisi ihmiset. Tämä on kommunismia huomenna, kunhan minä pääsen päättämään. =)
Tarkoitin samalla työllä samaa työpanosta eli tiettyä palkkaa vastaan kaikki ovat velvollisia suorittamaan osansa. Työyhteisössä, jota työntekijät itse johtavat - tietenkin laajempien hallintoelinten asettamissa rajoissa - lusmuilua ei pääse syntymään niin helposti kun jokainen työskentelee ikään kuin itselleen.
"Tämähän on täysin kusipäistä!!!! Suomessa on melko vähän yrittäjiä, jotka rikastuvat sukkia pyörittämällä. Suurin osa yritysomistajista kuule painaa niska limassa parhaimmillaan 20h päivässä töitä. Lisäksi he kantavat vastuun firman veloista, työllistävät ihmisiä ja maksaa helvetisti heidän sosiaalimaksuja."
Sitten voisit osoittaa missä haukuin yrittäjiä kollektiivisesti? Pienyrittäjät ovat usein periaatteessa palkkatyöläisen asemassa ja paljon huonommassakin, mutta minä puhuinkin niistä, jotka ihan oikeasti korjaavat muiden töiden hedelmiä tekemättä itse mitään tuottavaa. Perinteisesti "luokkatietoiset" eivät laske pienyrittäjiä kapitalisteihin vaan työväenluokkaa lähempänä olevaan keskiluokkaan. Talouselämä kuitenkin perustuu isoihin firmoihin ja pyörii niiden omistajien ehdoilla, niin kuin lähestulkoon koko yhteiskuntakin.
"Tiedän monia omistajia, jotka eivät enää varsinaisesti tee töitä yrityksessään, mutta he ovat kyllä rikkautensa ja kissanpäivänsä ansainneet!!!"
Jokainen rahoittakoon kissanpäivänsä itse, eikä muiden työstä hyötymällä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikki ovat samalla viivalla, eikä aiemmin menestyneillä ole etuoikeutta rikastua laiskottelemalla.
Toisaalta voidaan miettiä, että onko yhteiskuntamme ihan terveellä pohjalla jos ihmiset omistavat koko elämänsä työlle ja tekevät sen ainoastaan rahan takia. Ymmärrän, että kutsumusammatti voi saada tinkimään vapaa-ajasta tai jopa perheestä ja omasta terveydestä (mikä on helvetin yleistä nykyään), mutta kun tämä tehdään pelkästään rahan takia. Puhumattakaan sitten näistä hallitsijoistamme eli talouselämän pyörittäjiltä, joiden rikastuttamisesta on tehty yhteiskunnan keskeisin päämäärä. Vaikka ne taloustieteilijät kuinka hihkuvat niitä BKT-lukemiaan niin onko se kuitenkaan kaiken vaivan arvoista? Rikkaat rikastuvat, keskiluokka menettää kohta järkensä ja terveytensä työelämän vaatimuksien keskellä, köyhät sen kuin köyhtyvät.
Jokainen rahoittakoon kissanpäivänsä itse, eikä muiden työstä hyötymällä. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikki ovat samalla viivalla, eikä aiemmin menestyneillä ole etuoikeutta rikastua laiskottelemalla.
Eli on olemassa sellaisia yrittäjiä, jotka ovat luoneet liiketoimintansa tyhjästä, mutta tällä hetkellä työllistävät kymmeniä tai satoja jopa tuhansia ihmisiä. Yrityksen käynnistäminen on ollut vaikeaa ja stressiä veloista on ollut kymmeniä vuosia mahdollisesti tehty konkurssikin välill'ä ja menetetty kaikki. Mutta sitten kun vihdoin on yritys saatu toimimaan, niin mielestäni tälläisellä omistajalla on täysi oikeus viettää kissanpäiviä ja saada omasta yrityksestään säännöllisesti tuloja. Yrittäjä joka perustanut yrityksen joka työllistäää tällä hetkellä vaikka 250 ihmistä ja maksaa heille joka päivä palkaa, ansaitsee todella rikkaan asemansa, vaikka itse työnteon olisi jo lopettanutkin. Vaikka eivät tälläiset henkilöt ikinä työntekoa lopeta, he eivät yksinkertaisesti pysty ja yleensä jos lopettavat niin samalla yrityksen toiminta kääntyy tappiolliseksi.
Lainaus: "Sosialistinen ihminen antaa yhteisölle kykyjensä mukaan ilman itsekkäitä motiiveja. Tällaisen ihmismoraalin luominen voi viedä aikaa, mutta hyvää kannattaa odottaa."
Suhteellisen varovaisesti sanottu tuo, että uudenlaisen, erilaisen ihmisen luominen "voi viedä aikaa". Tällaisen adaptiivisen henkisen ominaisuuden muuttuminen on erittäin kyseenalaista ja erittäin epätodennäköistä.
Sitä paitsi, tässähän ollaan luomassa järjestelmään sopivaa ihmistä. Entäpä jos luotaisiinkin ihmisille sopiva järjestelmä?
Lainaus: "Kannatan sellaista järjestelmää, jossa kansalaiset saavat itse valita 100% itse missä toimia tai ketä äänestää politiikassa."
Mahtaisiko tämä nykyinen järjestelmä olla sellainen?
Ei kommunismi voi ollakkaan mikään yksiselitteinen yhteiskuntamalli, yksi ja ainoa hallintojärjestelmä tai mikään lakikokoelma, jolla hallittaisiin kokonaisia kansakuntia. Sehän on vain poliittinen liike muiden liikkeiden ohella. Eihän ole puhtaasti kokoomuslaista, kepulaista eikä sosiaalidemokraattista yhteiskuntaakaan. Vaan jotain näitä kaikkia sisältävää. Joku yhden miehen diktatuuri voi olla hallitsijansa näköinen. Se taas ei ole demokratiaa.
Jos kommunistisessa yhteiskunnassa sen jäsenet saisivat vapaasti päättää yhteistuumin vaikkapa äänestämällä asioiden yhteisestä hoidosta ja mahdolliset muutokset toteutettaisiin myös, ei se enää olisikaan kommunismia. Ainakaan ennen pitkää ajanoloon. Sehän alkaisi vähitellen muistuttaa demokratiaa. Mistä kukaan tietää etukäteen miten ihmiset suhtautuisivat kulloinkin erilaisiin yhteiskunnallisiin asioihin.
Vielä niinkin myöhään kuin 1980-luvulla sain lukea eräästä neuvostoliittlaisesta kirjasta, jonka nimi taisi olla "Sosialismin historiallinen tehtävä" tai sinne päin. Sen tekijä oli mm Gorbatshovin neuvonantajankin myöhemmin toiminut Vadim Zagladin (en ole varma oikenkirjoituksesta).
Kirjassa oli myös luku kritiikin oikeutuksesta sosialismin (Neuvostoliitossa) oloissa. Siinä väitettiin että neuvostokansalainen saa esittää vapaasti kritiikkiä olemassa olevista oloista, hallitsevista viranomaisista ja yleensäkin epäkohdista.
Heti perään oli liitetty määritelmä kritiikin laadusta. Kritiikki olisi oikeutettua vain ja vain silloin kun se on rakentavassa hengessä esitettyä. Muunlaisen järjestelmää vahingoittamaan ja mustamaalaamaan pyrkivä kritiikin esittäminen tullaan määrätietoisesti ja päättäväisesti estämään!
Näin asiat hoidettiin Neuvostoliitossa. Ei ihme jos kritiikkiä yleensäkään ei sallittu. Siinähän kritiikin kohde sai vapaasti päätellä milloin se oli rakentavaa ja milloin epätoivottavaa ja suorastaan vahingollista.