Käsittääkseni uusi liitto tuli voimaan Jeesuksen kautta?
Veren syöminen ja Mooseksen laki jäivät vain esikuvaksi!
Ensinmäinen käsky oli rakastakaa lähinmäistänne!
Veren syöminen ja Mooseksen laki jäivät vain esikuvaksi!
Ensinmäinen käsky oli rakastakaa lähinmäistänne!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Laki veren syömisen vääryydestä annettiin jo Nooalle ja hänen kauttaan koko nyt elävälle ihmiskunnalle (1. Mooseksen kirja 9:4).
Tämä laki siis edelsi Mooseksen lakikokoelmaa.
>> Laki veren syömisen vääryydestä annettiin jo Nooalle ja hänen kauttaan koko nyt elävälle ihmiskunnalle (1. Mooseksen kirja 9:4).
Parempi katsoa itse Raamatusta, eikä vain sokeasti uskoa mitä joku on kertonut siellä lukeneen.
Nooaa ei kielletty syömästä verta - katso vaikka itse - vaan LIHAA, "jossa sen sielu, sen veri, vielä on".
"Ensinmäinen käsky oli rakastakaa lähinmäistänne!"
Tuo on kyllä enemmänkin omasta päästäsi kuin Raamatusta;-P
Jeesus mainitsi ensin Luojan rakastamisen ja SEN JÄLKEEN lähimmäisen rakastamisen (kts Matteus 22:37-39).
http://voicesrevealed.blogspot.com/
Esimerkillinen aktiivinen Jehovan Todistaja joka rakastaa lähinmäisiään.
http://voicesrevealed.blogspot.com/
Esimerkillinen aktiivinen Jehovan Todistaja joka rakastaa lähinmäisiään.
tietaakaa sisaret etta antamisen ilo on paras ilo!
>>Jeesus mainitsi ensin Luojan rakastamisen ja SEN JÄLKEEN lähimmäisen rakastamisen (kts Matteus 22:37-39).
"7 Rakkaat, rakastakaamme toisiamme jatkuvasti, koska rakkaus on Jumalasta, ja jokainen rakastava on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. 8 Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus."
"Sillä rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään"
"Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä, ja Jumala pysyy hänen yhteydessään."
"Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa” ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään."
Uskoisin, että Jumalan rakastaminen on käytännössä lähimmäisen rakastamista, koska Jumala haluaa, että rakastamme toisiamme ja Hän auttaa sen toteuttamisessa. Aika makuasia, mikä on 'suurin' käsky käytännön tasolla.
Ihmisellä voi olla miellyttävä tunne Jumalaa kohtaan sydämessä, välttämättä ei aina kysymys ole kuitenkaan rakastamisesta. Parhaimmillaan miellyttävä tunne ja rakkaus kohtaa, aina ei.
Jumalan rakastaminen näkyy käytännössä ihmisen ympäristön rakastamisena ja sanoisin, että toinen ihminen on aika lähellä top 10:n kärkeä, mitä rakastamiseen tulee ja 'pitäisi' tulla.
Toisen ihmisen todellisen hyvinvoinnin pitäminen ykkösasiana, on Jumalan rakastamista. Ihminen tarvitsee rakkauttamme, Jumala pärjää ilmankin, mutta on luultavasti hyvillään siitä, että kohdistamme rakkautemme lähimmäiseen Hänen ohjauksessaan.
Nöyrät ja vilpittömät avunpyynnöt rukouksessa, eivät ole rakkautta, vaan avunpyyntöjä, jossa luottaa Jumalan rakkauteen. Omien virheiden tunnustaminen Jumalalle rukouksessa ja niiden murehtiminen ei ole rakkautta, vaan luottamista Jumalan rakkauteen, johon rakkauteen sisältyy lempeä armollisuus.
Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi, on todellisuudessa 'suurin' käsky, koska se on se, mitä voimme tehdä, kun noudatamme ensimmäistä käskyä. Jumalalle emme voi antaa muuta kuin rakkautemme lähimmäiseen, kaikki käskyt sisältyvät tähän.
Se, että kiittää Jumalaa 'pelastusjärjestelystä' ja on hyvillään, ei ole rakkautta, vaan kiitollisuutta Jumalan rakkaudesta, joka rakkaus pysyy, vaikka emme Häntä kiitäkään, koska se ei ole siitä kiinni.
Kuka pelastuu ja minne, sillä ei minulle oli juurikaan merkitystä, mutta sillä on, että kykenenkö rakastamaan toista ihmistä. Vaikeaa se tuntuu olevan...mutta onneksi meiltä ei vaadita rakkautta muuta, kuin siinä mielessä, että tavoittelemme hyvää, 'rakastamme' hyvää ja tässä auttaa meitä lisääntyvä ymmärrys näkemään, mikä on hyvää, mikä ei. Tähän liittyy varmaan Jumalan 'kuunteleminen'. Miten se tapahtuu? Sitä selvittelen nupissani, jonka kapasiteetti on valitettavan rajallinen ja uskoisin, että ilman Jumalan apua, liian rajallinen rakkauden oivaltamiseen.
Mikä on hyvää, mikä on pahaa? Tuttu kysymys, joka asetettiin kyseenalaiseksi Raamatun mukaan kauan sitten. Rakkaus sen määrittää. Kuka määrittää rakkauden? Voiko sitä määritellä? Taidamme olla jumalkysymysten äärellä, vai mitä? :)
Uskoisin, että kannattaa lähestyä tätä kysymystä rakkauden hengessä, koska se on ainoa tie sen selvittämiseen, kuinka meidän yksilöinä tulisi rakastaa lähimmäistämme ja sitä kautta Jumalaa, joka on Rakkaus.
""Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa” ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään."
Uskoisin, että Jumalan rakastaminen on käytännössä lähimmäisen rakastamista, koska Jumala haluaa, että rakastamme toisiamme ja Hän auttaa sen toteuttamisessa. Aika makuasia, mikä on 'suurin' käsky käytännön tasolla."
Näin se juuri on.
Jehovan todistajat on kuitenkin "ohjelmoitu" näkemään myös rakkaudettomuus rakkautena. He eivät pidä järjestön ulkopuolisia lainkaan "veljinään tai sisarinaan" edes tässä mielessä.
Se, että kovin sanoin tuomitsee toisen, voi olla Jt:n mielestä rakkautta, koska tämä tuominta voi mahdollisesti saada asianomaisen "tulemaan järkiinsä" ja kipittämään järjestön syliin.
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 2:1&rnd=1251450819337
Haluatko kenties näillä tutuilla lainauksilla sanoa minulle tai yleisemmin jotain?
>>Jehovan todistajat on kuitenkin "ohjelmoitu" näkemään myös rakkaudettomuus rakkautena..."tulemaan järkiinsä" ja kipittämään järjestön syliin.
Tämä on kysymys, jonka kanssa olen paininut.
esimerkkisana "..Pelastus. " Alkuperäisin raamatun tekstit ovat biblia Hebraican, -tai Arameankielisiä, eikä Arameassa ole sanaa "-Pelastus". se on Arameassa sana ",,Elämä," jota Kirjoitukset käyttävät vieläkin runsaasti. Itse asiassa sana "Elämä" On juuri se raamatun "Ilosanoma.
Sanojen muuttuminen johtuu siitä, että alkuseurakuntaan luotiin avustajan , eli Diakonin toimi Hellenisteille, Kreikankielisille, jotka toivat "Ilosanomaan " mukaan omat Kreikkalaiset pakanaoppinsa sielun kuolemattomuudesta, Tartaroksesta, ja Hadeksesta. (-Joka muuten oli ylijumala Zeuksen veli;-). Stefanoksen ja ensimmäisten diakonien jälkeen uudet alkoivat "herroina "hallita seurakuntia, n, - 100 j,aa, valitsivat itsensä papin ja Piispan virkaan.
Itse pitäisin perustoimintona. Jt:lla on niin paljon ehdottomia sääntöjä, jotka ovat rakkaudettomia. Sitä paitsi koko rakastaminen tuntuu sekin seuran taholta määrätyltä (voin tässä olla väärässä, ja pyydän anteeksi niiltä vilpittömiltä todistajilta, jotka tuntevat aitoa rakkautta "veljiään ja sisariaan" kohtaan.
Muutamia perusteluja: järjestön puhtaana pitäminen on niin tärkeää, että se pakottaa katkaisemaan kyselemättä "rakkauden" siteen siihen, joka eroaa ja heti samana päivänä. Mitä rakkautta se semmoinen on ollut, joka katoaa päivässä ja muuttuu tuominnaksi?
Vanhempien tulee katkaista suhteet erotettuihin omiin lapsiinsakin. Kuka sellaista voisi tehdä tulematta hulluksi?
Samoin pitäisi pystyä katselemaan vierestä kun joku läheinen kuolee verenhukkaan. (sekin tietysti on vain "rakkautta" kun tällöin tämä kieltäytyjä pääsee paratiisiin).
Samantapaisia mahdottomuuksia löytyy varmasti muitakin.
Ei rakkaus voi olla mitään sellaista, joka käynnistetään tai sammutetaan käskystä tai ylempien taholta tulevalla ohjeistuksella, ei vain kerta kaikkiaan voi!
>>Ei rakkaus voi olla mitään sellaista, joka käynnistetään tai sammutetaan käskystä tai ylempien taholta tulevalla ohjeistuksella, ei vain kerta kaikkiaan voi!
Ei niin. Perustelit asian hyvin.
Mutta itseäni vaivaa tämän suhteen nämä Jeesuksen sanat:
"19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (1992 Kirkkoraamattu)
Miksi Jeesus sanoi näin? Hyvin opetettu on opettajansa kaltainen, tässä tapauksessa Jeesuksen kaltainen. Miten rakkauden voi opettaa? Vai oppiiko sen käskyjä noudattamalla ja niistä oppimalla rakkauden merkitys?
Käskyillä ihmistä ei saa rakastamaan, mutta tarvitaanko käskyjä niin kauan, ennenkuin niistä kasvaa 'ulos' ja on vapaa rakastamaan, koska ymmärtää ja on ominut käskyjen takana olevan rakkauden? Näin jäljelle jää ainoastaan rakkauden laki.
Kuinka paljon Jumalan hengellä on osuutta tässä? Uskoisin, että aika paljon.
"Miksi Jeesus sanoi näin? Hyvin opetettu on opettajansa kaltainen, tässä tapauksessa Jeesuksen kaltainen. Miten rakkauden voi opettaa? Vai oppiiko sen käskyjä noudattamalla ja niistä oppimalla rakkauden merkitys?"
Mielestäni rakkautta voi opettaa vain rakastamalla.
Jeesus antoi kyllä esimerkin, jota opetuslapset sitten voisivat seurata.
"Vai oppiiko sen käskyjä noudattamalla ja niistä oppimalla rakkauden merkitys?"
Rakkauden merkitystä varmaan on ihan suositeltavaa miettiä, koska jos lukee vaikkapa 1.Kor alusta, pääsee siihen käsitykseen, että mikään teko tai lahja ei ole mitään ilman sitä. Tästä voisin helposti päästä puhumaan siitä, miten suorituskeskeinen Jt-oppi on, mutta se onkin sitten taas toinen asia ja pitkä juttu. En kuitenkaan usko, että käskeminen johtaisi rakkauteen. Käskyjä noudattamalla voi ehkä oppia nöyryyttä, ja voihan se kiertotietä lisätä lähimmäisen arvostamista, kun ei enää tee itsestään numeroa, mutta että rakkautta...
>>miten suorituskeskeinen Jt-oppi on
Enpä osaa enää mitään lisätä sanomiseesi. Viisaasti sanottu.
Tuo suorituskeskeisyys....niin taitaa olla aikamoinen ongelma ja tosi kuluttava sellainen.
>>Tästä voisin helposti päästä puhumaan siitä, miten suorituskeskeinen Jt-oppi on, mutta se onkin sitten taas toinen asia ja pitkä juttu
Jaksan lukea myös pitkiä juttuja, anna palaa, kuuntelen.
"Järjestetyt suorittamaan palveluksemme", "kiireellisen tärkeää", "meidän täytyy ponnistella"...jne.
Ovat varmaan tuttuja ilmaisuja. Jehovan todistajat nimeävät ihmisen jo ennen kastetta "julistajaksi". Heillä on tarkka kirjanpito tehdyistä työtunneista ja levitetyistä julkaisuista.
Tämä jos mikä on suorittamista. Vaikka ei myönnetäkään, että kenenkään olisi pakko käydä kentällä, on kuitenkin olemassa ns. vähimmäistunnit, jotka jokaisen pitäisi tehdä pysyäkseen julistajana. Vaikka kokouksissa ei koskaan suoraan sanota, että Jumalan rakkaus riippuu tehtyjen tuntien määrästä, väitän, että useimmat todistajat kuitenkin ajattelevat sillä tavalla. Esim. eräs tienraivaaja, jonka kanssa kävin paljon kentällä sanoi minulle, että on ihan selvää, että Jumala antaa enemmän pyhää henkeä sellaiselle, joka tekee enemmän palvelusta.
Riittämättömyyden riippa painaa monia tunnollisia todistajia, kun oikein mikään ei tunnut olevan tarpeeksi. Jos harrastaa jotain "maallista", siitä tuskin uskaltaa puhua seurakunnassa, koska "nyt ei ole aika" sitä taikka tätä, vaan on asetettava palvelus etusijalle ja "ostettava aikaa" siihen.
On laadittava aikataulu, että varmasti ehtii kaikkiin kokouksiin ja kentälle. Kokouksiin on "valmistauduttava".
Sitten on myös ilmiö, jota kutsuisin "käänteiseksi suorittamiseksi". Täytyy ponnistella ollakseen erilainen kuin "maailman" ihmiset.
Uuden maailman käännös Raamatusta käyttää armo-sanan sijasta ilmaisua "ansaitsematon hyvyys" useimmissa paikoissa. Minusta se on melko ironista kun käytännön toimintaa seuraa. Väittäisin, että Jehovan todistajat, jos ketkä, yrittävät hiki päässä ansaita.
Jos ihminen puhuu sydämestään ja haluaa kertoa uskostaan, koska rakastaa Jumalaa ja lähimmäistään, sehän on ihan hyvä asia. Mihin kuitenkaan tarvitaan kirjanpitoa ja piiskausta, jos kaikki tapahtuu rakkaudesta.
Monesti vedotaan Jeesuksen ja opetuslasten esimerkkiin. Minusta Jeesus ei kuitenkaan antanut suurempaa arvoa "suorittamiselle" kuin sille, että halusi vain kuunnella ja mietiskellä (Martta-Maria). En muista myöskään Hänen piiskanneen opetuslapsia tekemään enemmän tunteja, vaikka varmasti aika silloinkin oli "kiireellisen tärkeä" ja hän tiesi sitä olevan vähän itsellään maan päällä. Minulle tulee sellainen mielikuva, että Jeesus pikemminkin eteni tilanteen mukaan melko spontaanisti paikasta toiseen tehden mitä kulloinkin näki tarpeelliseksi.
En silti väitä, että tuntisin Raamatun niin hyvin, etteikö Hän jossain olisi voinut kiirehtiäkin, tarkoitan vain yleisvaikutelmaa, joka itselleni on tullut.
Ei tässä Sinulle mitään uutta ollut, koska tunnet kuviot vähintään yhtä hyvin kuin minä, mutta näin otsikkoni mukaisesti...
>>Ei tässä Sinulle mitään uutta ollut, koska tunnet kuviot vähintään yhtä hyvin kuin minä,
Näin varmaankin, kiitos kuitenkin, että vaivauduit kirjoittamaan. On kuitenkin hyvä, että saa kuulla näkemyksestäsi sinun kaltaiselta ihmiseltä, joka yrittää katsoa asioita objektiivisesti ja verrata näkemystäsi omaani. Katson nyt, onko minulla mitään kommentoitavaa...
>>Jehovan todistajat nimeävät ihmisen jo ennen kastetta "julistajaksi". Heillä on tarkka kirjanpito tehdyistä työtunneista ja levitetyistä julkaisuista.
Tässä ikäänkuin kiedotaan uusi mukaan kuvioon ja ikäänkuin 'lupautumaan' johonkin ja suorittamisen kierre alkaa. Samoin tietysti kaste. Ihmistä hopotetaan siihen, vaikka toisaalta annetaan ikäänkuin ymmärtää: "Jokainen omassa tahdissa." Mutta käytännössä vaan tuntuu tulevan jonkinlainen paineellinen tilanne, joka ajaa väkisin tiettyyn suuntaan. Tähän lisättynä lause: "Jos emme edisty, taannumme, vaikka olisimme paikallamme, koska seura edistyy koko ajan."
Jos tämä ei saa aikaan edistymisen pakkotunnetta ja sen saavuttamista suorittamisen kautta, niin mikä sitten? 'Hengellisen jäniksen selässä olemista' ja touhuta pitäisi koko ajan, että pysyy selässä.
On kuitenkin niin, että levollisuus on ihmisen voima ja energian lähde, suorittaminen vie voimavarat ja näivettää ihmisen, ennemmin tai myöhemmin.
>>Vaikka kokouksissa ei koskaan suoraan sanota, että Jumalan rakkaus riippuu tehtyjen tuntien määrästä, väitän, että useimmat todistajat kuitenkin ajattelevat sillä tavalla.
Ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta tähän suuntaan aika vahvasti kuvittelen itsekin asian olevan. Tuntien kanssa puljaaminen ja niiden perusteella ihmisen tarkasteleminen, sitä on vaikea puolustaa ja kirjanoppineet ja fariseukset ovat sanat, jotka mieleen tulee. Sääntöjen noudattaminen mittarina hengellisyydelle. Jeesus puhui tällaisesta kuormittamisesta ja se näyttäisi toteutuvan tässä.
>>ihan selvää, että Jumala antaa enemmän pyhää henkeä sellaiselle, joka tekee enemmän palvelusta.
Tämän lauseen ehkä voi kuvitella myönteisestikin ja loogisen paikkansa pitäväksi. Mutta jos tekeminen on itsetarkoitus, epäilen hengen johtoa aika vahvasti. Rakkaus totuuteen muun rakkauden ohella on se, joka avaa tuon kanavan, näin uskon.
>>Riittämättömyyden riippa painaa monia tunnollisia todistajia, kun oikein mikään ei tunnut olevan tarpeeksi.
Tuttu tunne. Naisella ehkä vielä voimakkaampana jossakin kohtaa, kun nainen oman käsitykseni mukaan kaipaa enemmän, yleisesti puhuen, myönteistä palautetta, kuin miehet. Variaatioita on monia, mutta noin periaatteellisesti. Tätä palautetta jos ei tule, virta loppuu, kuin aviovaimolta, joka ei saa mieheltään hyväksyntää, vaan vaatimuksia vaatimuksen perään. Sama periaate pätee myös miehiin, mutta ehkä kestokyky saattaa joltakin osin olla hieman parempi tässä suhteessa. Niin tai näin, todellista kannustusta on vaikea saada seuran taholta, siellä kiinnitetään niin paljon huomiota siihen, mitä meidän tulisi olla, eikä siihen, mitä me todellisuudessa olemme. Tämä ajaa suorittamiseen.
>>uskaltaa puhua seurakunnassa, koska "nyt ei ole aika" sitä taikka tätä, vaan on asetettava palvelus etusijalle ja "ostettava aikaa" siihen.
Tähän srk:ssa, jossa olin, syyllistyttiin aika vähän. Jotkut tienraivaajat olivat ehkä tämän aatesuunnan kannattajia. Itsekin olin tienraivaaja ja ehkä nuorena meni laukomaan tällaista. Loppuaikoina alkoi ymmärtämään paremmin, mistä meidät ihmiset on tehty. Niuhotienraivaajat on aika syöpä. Tekevät sitten kuinka paljon tahansa itse. Herää kysymys tuollaisen henkilön kohdalla hänen todelliset motiivinsa, mutta omapa on asiansa ja vähemmän pidettynä saa tod.näk. hiihtää, vaikka näennäisesti saattaakin olla 'suosiossa'. Todellisuus voi olla vähän toinen.
>>On laadittava aikataulu, että varmasti ehtii kaikkiin kokouksiin ja kentälle. Kokouksiin on "valmistauduttava"
Joo, tää on sellainen kuvio, josta ensimmäisenä tulee mieleen, että hallintoelimen suojaisassa sanojen maailmassa, valmiiseen ruokapöytään istuessa, pallo on karannut lapasesta aivan totaalisesti, tällaisia ohjeita antaessaan. Jos kaikki ohjeet noudattaisi tämän suhteen...en viitsi edes ajatella, aivan utopiaa ja epärealistista.
>>Väittäisin, että Jehovan todistajat, jos ketkä, yrittävät hiki päässä ansaita.
Niin minäkin.
>>Monesti vedotaan Jeesuksen ja opetuslasten esimerkkiin. Minusta Jeesus ei kuitenkaan antanut suurempaa arvoa "suorittamiselle" kuin sille, että halusi vain kuunnella ja mietiskellä (Martta-Maria). En muista myöskään Hänen piiskanneen opetuslapsia tekemään enemmän tunteja, vaikka varmasti aika silloinkin oli "kiireellisen tärkeä" ja hän tiesi sitä olevan vähän itsellään maan päällä. Minulle tulee sellainen mielikuva, että Jeesus pikemminkin eteni tilanteen mukaan melko spontaanisti paikasta toiseen tehden mitä kulloinkin näki tarpeelliseksi.
...tarkoitan vain yleisvaikutelma
Uskoisin, että Jeesus-kuvamme on aika yhtenevä näiltä osin.
Fiksu nainen olet. Kiitos.
Kiitokset ystävällisistä sanoistasi. Fiksuus ei kuitenkaan liene "toinen nimeni" kun olen antanut itseni tähän kaikkeen sotkea, eikä aina muutenkaan.
Onneksi sentään vielä huumorintajua riittää, ainakin ajoittain, että voi itselleenkin hymyillä lempeästi kaikista mokista huolimatta.