Suomen tie liittoutuneiden riveihin toisen maailmansodan loppuvaiheissa oli kivinen, sillä solmimme brittien ja itänaapurin kanssa välirauhansopimuksen Moskovassa. Sen jälkeen kuvioihin nousi ensin pääministerinä Juho Kusti Paasikivi, joka myöntyväisyyspolitiikan kannattajana alkoi luotsata itsenäistä Suomea presidenttinäkin. Länsimaat hyväksyivät sen, että Neuvostoliitto puuttui Suomen sisäpolitiikkaan, joten ne pakottivat meidät suomettumaan saadaksemme rauhan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liittoutuneiden_valvontakomissio
Paasikivi oli kai luonteeltaan äreähkö, mutta hän ei pakottanut toisia omaksumaan mielipiteitään pakolla, vaan arvosti muidenkin ajatuksia. Kekkonen sen sijaan oli tyyliltään erilainen: hän alisti muut heti, kun se oli mahdollista. Silti maamme tarvitsi tuollaista päsmäriä tuon ajan voittamiseksi, mutta loppuaikoinahan presidentti oli sairas, eikä kyennyt enää päätöksiin. Silloin valta luisui klikille, jolla on yhä iso vaikutus maamme politiikkaan.
Keskiössä on tietysti puolueena Keskusta, joka on tosin viime aikoina joutunut antamaan periksi esimerkiksi ulkopolitiikan monopolista. Itse asiassa juuri yhteisymmärryksen eli konsensuksen vaatimus pohjaa suomettuneisuuteen, mistä se on levinnyt kaikkeen päätöksentekoon kulovalkean tavoin maassamme. Puolueiden sisälläkään ei sallita kuin yksi mielipide, vaikka voisi kuvitella, että porukan kesken voidaan pohtia asioiden eri puolia vapaasti.
Ei ole olemassa vain hyvä ja paha, vaan myös kolmas ulottuvuus, missä päätöksen yhteisvaikutus on otettu huomioon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Liittoutuneiden_valvontakomissio
Paasikivi oli kai luonteeltaan äreähkö, mutta hän ei pakottanut toisia omaksumaan mielipiteitään pakolla, vaan arvosti muidenkin ajatuksia. Kekkonen sen sijaan oli tyyliltään erilainen: hän alisti muut heti, kun se oli mahdollista. Silti maamme tarvitsi tuollaista päsmäriä tuon ajan voittamiseksi, mutta loppuaikoinahan presidentti oli sairas, eikä kyennyt enää päätöksiin. Silloin valta luisui klikille, jolla on yhä iso vaikutus maamme politiikkaan.
Keskiössä on tietysti puolueena Keskusta, joka on tosin viime aikoina joutunut antamaan periksi esimerkiksi ulkopolitiikan monopolista. Itse asiassa juuri yhteisymmärryksen eli konsensuksen vaatimus pohjaa suomettuneisuuteen, mistä se on levinnyt kaikkeen päätöksentekoon kulovalkean tavoin maassamme. Puolueiden sisälläkään ei sallita kuin yksi mielipide, vaikka voisi kuvitella, että porukan kesken voidaan pohtia asioiden eri puolia vapaasti.
Ei ole olemassa vain hyvä ja paha, vaan myös kolmas ulottuvuus, missä päätöksen yhteisvaikutus on otettu huomioon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millä tavoin Kekkonen saisi Suomen nyt irti lamasta?
.
?
( 0 0 )
`=´
Löytyykö näen perusteella naista tai miestä pelastajaksi?