Netistä poimittu;
1992: Matt 12: 4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen.
33/38: Matt 12: 4 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien?
1992 käännös kääntää väärin ja käyttää sanaa uhrileivät, kun alkuteksti puhuu leivästä. Herra Jeesus vastaa tässä fariseuksille, jotka syyttivät Jeesuksen opetuslasten rikkoneen sapattia. Herra Jeesus tarkoitti leivillä leipiä (näkyleipä), jotka olivat pyhäkössä näkyleipäpöydän päällä.
Näkyleipäpöydällä oli kaksitoista kakkua (leipää) kahdessa pinossa, jotka olivat pyhiä. Israelin seurakunta vanhan liiton aikana koostui Israelin kahdestatoista sukukunnasta. Näkyleivät kuvaavat Israelin sukukuntia ja Uudessa Liitossa kaikkia Jeesuksen (Jeshuan) opetuslapsia. Näkyleipäpöydän päällä olevat leivät sekä niiden päällä olleet kultaiset astiat kuvaavat seurakuntaa, jota Herra Jeesus kannattaa armossaan.
Kehatilaisten oli valmistettava jokaisena sapattina tuoreet leivät ja laitettava ne näkyleipäpöydälle, jonka oli oltava täysin puhdas. Tämä kuvaa sitä kuinka Jeesuksen opetuslasten tulee elää jatkuvasti Pyhän Hengen uudistuksessa, jonka kautta Jumala kasvattaa ja muuttaa heitä elämään syvällisempää uskon elämää Jumalan armosta. Kuten tuoreet leivät piti vaihtaa jokaisena sapattina puhtaalle pöydälle, niin samoin tulee Jeesuksen opetuslapsen elää Hengen pyhityksessä ja puhtaudessa Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Pyhät näkyleivät olivat siis vertauskuvaa siitä, että Jumalan seurakunta on pyhä, koska pyhä Jumala pyhittää kansansa.
Näkyleipäpöytä kuvaa Jeesus Messiasta, joka antaa ravinnon (hengellinen sekä maallinen) Jumalan seurakunnalle (myös Israelin sukukunnille päivien lopulla, jolloin koko luonnollinen Israel pelastuu). Sillä Jeesus on se elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Leivän syöminen tarkoittaa uskon osallisuutta Jeesukseen Kristukseen Jumalan armosta. Linkki: Pyhäkkö ja Kaikkein Pyhin
1992 käännös käyttää sanaa uhrileipä, joka on väärä käännös ja katolisekumeenisen hengen tuotos. 1992 käännös on ekumeeninen ja katolishenkinen ja se tulee tässä kohden selkeästi esille. Katolinen kirkko pitää ehtoollisleipiä pyhänä sekä opettaa Jeesuksen olevan ehtoollisleipä sen jälkeen kun piispa tai pappi "pyhässä messussa" muuttaa viinin ja leivän Jeesuksen vereksi ja ruumiiksi, eli Jeesukseksi Kristukseksi. Katolinen kirkko opettaa, että Jeesus leivän ja viinin muodossa papin käsien kautta verettömällä tavalla uhraa itsensä Isälleen. Tämän tähden katolinen kirkko opettaa, että "pyhä messu-uhri" on uuden liiton jatkuva uhri. 1992 käännöksen kääntäjät halusivat saada käännökseen katolisen kirkon ehtoollisleipäoppia muistuttavan ajatuksen, josta on sitten helppo opettaa kansaa kohti katolilaista messua. Rooman katolisen kirkon opetus ehtoollisesta on täysin epäraamatullinen sekä väärääkin väärempi.
Näkyleivät olivat vertauskuvaa Jumalan seurakunnasta, eikä Uudessa Liitossa ole opetusta, että Jumalan seurakunnan tulisi valmistaa pyhiä leipiä. 1992 käännöksen käännös uhrileivistä on väärä ja tarkoitushakuinen. Alkuteksti ei puhu uhrileivistä, vaan leivistä, jotka olivat pyhäkössä näkyleipäpöydällä. 1992 käännös kääntää väärin ja johdattaa lukijan hyväksymään ajatuksen, että Raamattu opettaa uhrileivästä; tästä on enää pieni harppaus katolisuuteen, jonka virallinen oppi ja opetus on epäraamatullista ja väärää.
1992 käännös kääntää näkyleivän uhrileiväksi myös seuraavissa kohdissa: Mark 2:26, Luuk 6:64.
Lähde: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamattu3338_1992UT.html
Pois portosta!
1992: Matt 12: 4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen.
33/38: Matt 12: 4 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien?
1992 käännös kääntää väärin ja käyttää sanaa uhrileivät, kun alkuteksti puhuu leivästä. Herra Jeesus vastaa tässä fariseuksille, jotka syyttivät Jeesuksen opetuslasten rikkoneen sapattia. Herra Jeesus tarkoitti leivillä leipiä (näkyleipä), jotka olivat pyhäkössä näkyleipäpöydän päällä.
Näkyleipäpöydällä oli kaksitoista kakkua (leipää) kahdessa pinossa, jotka olivat pyhiä. Israelin seurakunta vanhan liiton aikana koostui Israelin kahdestatoista sukukunnasta. Näkyleivät kuvaavat Israelin sukukuntia ja Uudessa Liitossa kaikkia Jeesuksen (Jeshuan) opetuslapsia. Näkyleipäpöydän päällä olevat leivät sekä niiden päällä olleet kultaiset astiat kuvaavat seurakuntaa, jota Herra Jeesus kannattaa armossaan.
Kehatilaisten oli valmistettava jokaisena sapattina tuoreet leivät ja laitettava ne näkyleipäpöydälle, jonka oli oltava täysin puhdas. Tämä kuvaa sitä kuinka Jeesuksen opetuslasten tulee elää jatkuvasti Pyhän Hengen uudistuksessa, jonka kautta Jumala kasvattaa ja muuttaa heitä elämään syvällisempää uskon elämää Jumalan armosta. Kuten tuoreet leivät piti vaihtaa jokaisena sapattina puhtaalle pöydälle, niin samoin tulee Jeesuksen opetuslapsen elää Hengen pyhityksessä ja puhtaudessa Jumalan sanan opetuksen mukaisesti. Pyhät näkyleivät olivat siis vertauskuvaa siitä, että Jumalan seurakunta on pyhä, koska pyhä Jumala pyhittää kansansa.
Näkyleipäpöytä kuvaa Jeesus Messiasta, joka antaa ravinnon (hengellinen sekä maallinen) Jumalan seurakunnalle (myös Israelin sukukunnille päivien lopulla, jolloin koko luonnollinen Israel pelastuu). Sillä Jeesus on se elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Leivän syöminen tarkoittaa uskon osallisuutta Jeesukseen Kristukseen Jumalan armosta. Linkki: Pyhäkkö ja Kaikkein Pyhin
1992 käännös käyttää sanaa uhrileipä, joka on väärä käännös ja katolisekumeenisen hengen tuotos. 1992 käännös on ekumeeninen ja katolishenkinen ja se tulee tässä kohden selkeästi esille. Katolinen kirkko pitää ehtoollisleipiä pyhänä sekä opettaa Jeesuksen olevan ehtoollisleipä sen jälkeen kun piispa tai pappi "pyhässä messussa" muuttaa viinin ja leivän Jeesuksen vereksi ja ruumiiksi, eli Jeesukseksi Kristukseksi. Katolinen kirkko opettaa, että Jeesus leivän ja viinin muodossa papin käsien kautta verettömällä tavalla uhraa itsensä Isälleen. Tämän tähden katolinen kirkko opettaa, että "pyhä messu-uhri" on uuden liiton jatkuva uhri. 1992 käännöksen kääntäjät halusivat saada käännökseen katolisen kirkon ehtoollisleipäoppia muistuttavan ajatuksen, josta on sitten helppo opettaa kansaa kohti katolilaista messua. Rooman katolisen kirkon opetus ehtoollisesta on täysin epäraamatullinen sekä väärääkin väärempi.
Näkyleivät olivat vertauskuvaa Jumalan seurakunnasta, eikä Uudessa Liitossa ole opetusta, että Jumalan seurakunnan tulisi valmistaa pyhiä leipiä. 1992 käännöksen käännös uhrileivistä on väärä ja tarkoitushakuinen. Alkuteksti ei puhu uhrileivistä, vaan leivistä, jotka olivat pyhäkössä näkyleipäpöydällä. 1992 käännös kääntää väärin ja johdattaa lukijan hyväksymään ajatuksen, että Raamattu opettaa uhrileivästä; tästä on enää pieni harppaus katolisuuteen, jonka virallinen oppi ja opetus on epäraamatullista ja väärää.
1992 käännös kääntää näkyleivän uhrileiväksi myös seuraavissa kohdissa: Mark 2:26, Luuk 6:64.
Lähde: http://koti.phnet.fi/petripaavola/Raamattu3338_1992UT.html
Pois portosta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
On se kuitenkin todella hyvä asia ettei tuollaisia pyhättöjä ja temppeleitä ole kristillisissä yhteisöissä, jossa kaikenlainen ja sorttinen syrjintä ja jopa rasismi
"kukki" avoimena ihmisten silmien edessä.
Yksi todellinen ongelma vielä kuitenkin jäljellä on. Eli saada kaikki maailman erilaisille kielille koostetut ja valmistetut niin kutsutut Raamatut muistuttamaan toisiaan identtisesti. Eikö vaan?
Kaikki suomen kielelle käännettytkään Raamatut, joita on kymmenkunta käytössä ja noin puolistoistakymmentä kaikkiaan, eivät ole asiasisällöltään yhdenmukaisia ja on mahdotonta saada edes enää muistuttamaan toisiaan identtisesti.
Lisäksi on ehkä vielä muutama kymmen yksityisen ihmisen tekemä ja kääntämä Raamattu tarjolla suomen kielellä. Ja ne eivät tosiaankaan muistuta toisiaan muuten kuin pelkkänä kirjan kaltaisena ja osahan niistä on julkistettu internetissä.
Tuo edellä sanottu vain siksi, jotta jokainen, itse kukin tykönään ymmärtäisi koko asian monimutkaisuuden ja vaikeuden. Raamatun pyhyydestä on turha puhua, kuten myös ehdottamana totuutena. Sillä niin monien ihmisten sormet ovat olleet
sitä muotoilemassa, joista jotkut ovat olleet tosi rasvaisia.
pysykää poissa portosta!