Pohjalainen, Yleisöltä
Kaksi Pohjanmaata yhdeksi Puheenvuoroperjantai 28.08.2009
Kun nykyinen maakuntajako tehtiin 1990-luvun puolivälissä, perinteinen ruotsinkielisen Rannikko-Pohjanmaan edunvalvonta siirtyi osaksi Pohjanmaan liiton toimintaa. Tämän teki mahdolliseksi Ruotsalaisen kansanpuolueen yksinkertainen enemmistö Pohjanmaa liiton valtuustossa ja hallituksessa. Seinäjoesta tuli Etelä-Pohjanmaan maakunnan keskus, ja Seinäjoen vahvistuminen kiihtyi. Yhtenä vahvistumisen vaikuttavimmista näytöistä oli vuonna 2008 tehty päätös uuden Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) pääpaikan sijoittamisesta Vaasan sijasta Seinäjoelle.
Pohjanmaan maakuntaa on toistaiseksi kehitetty valtaosin ruotsin kielen edunvalvonnan näkökulmasta. Suomenkielisiä on myös vaivannut nimen "Pohjanmaa" omaksuminen rannikon maakunnan nimeksi, vaikka suomenkielisille "Pohjanmaa" on paljon laajempi alue kuin ruotsinkielisten "Österbotten". Ruotsalaisen kansanpuolueen enemmistövaltaan tukeutuva kielipolitiikka on johtanut kaksikielisen Pohjanmaan, kaksikielisen me-hengen ja Vaasan heikkenemiseen. Onneksi Vaasan hallinnollinen hiipuminen ja kaksikielisten ratkaisujen systemaattinen hylkääminen eivät ole ainakaan toistaiseksi vaikuttaneet lamauttavasti alueen valovoimaiseen teollisuuteen.
Kaksikielisen Pohjanmaan suuri mahdollisuus menetettiin, kun ei ryhdytty toteuttamaan kieliryhmien yhteisiä ratkaisuja. Olisi ollut mahdollista perustaa esimerkiksi kaksikielinen Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Sen opetus olisi luonnollisesti jaettu ruotsin- ja suomenkielisiin koulutusohjelmiin. Vaasan kaupungilla oli tähän ratkaisuun aluksi pyrkimystä, mutta kovan painostuksen jälkeen Vaasankin valtuusto äänesti lopulta "oikein". Muodostui kaksi erillistä ammattikorkeakoulua, joista ruotsinkielisen Novian ylin päätäntävalta on Pohjanmaan ulkopuolella. Välttämällä aidosti kaksikielisiä ratkaisuja Pohjanmaalta on omin päätöksin siirretty valtaa oman maakunnan ulkopuolelle.
Pohjanmaan kohtalonkysymys tiivistyy kaksikielisyyden tulkintaan. Maakunnan päättävissä elimissä määräävässä asemassa olevan RKP:n enemmistö näkee kaksikielisyyden kahden erillisen kielellisen kulttuurin vaalimisena. Yhteisiä ratkaisuja ei nähdä mahdollisina. Luonnollisesti on tärkeää, että molemmat kieliryhmät voivat erillisesti vaalia ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Erityisen tärkeää tämä on ruotsinkielisille, jotka kuitenkin koko Suomessa edustavat vähemmistöä. Vahva kaksikielisyys edellyttää siis myös erillisyyttä. Uuden Pohjanmaan kehittämisessä olisi kuitenkin erillisyyden sijasta kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota yhteisten kohtaamisareenoiden ja instituutioiden vahvistamiseen.
Viime aikoina on esitetty Pohjanmaan nimeämistä erityisalueeksi. Perusteena on mainittu maakunnan kaksikielisyys. Mikäli erityisalueen ideana olisikin edistää yhteisiä kaksikielisiä ratkaisuja ja uudenlaista rinnakkaisuuden kulttuuria, olisi ajatus tutkimisen ja keskustelun arvoinen. Tätä eivät hankkeen edistäjät kuitenkaan tarkoita. Tavoitteena on kieliryhmien erillisyyden sementoiminen erityislainsäädännöllä. Maakuntamme ei enää kestä suhteellisen asemansa heikkenemistä. Pahimmillaan erityisalueasema antaisi maakuntahallinnossa laillisen oikeutuksen suomenkielisen vähemmistön huomiotta jättämiselle.
Ainoastaan kieliryhmien yhteiset instituutiot takaavat vahvan Pohjanmaan ja vahvan Vaasan. Kouristelu vanhoissa rakenteissa sekä kieli- ja maakuntapolitiikan samaistaminen syövät Pohjanmaata sisältä päin. Aidosti kaksikielisen Pohjanmaan edistäminen ei edellytä erillisstatusta. Yhteisen Pohjanmaan voimme tehdä ihan itse.
Hannu Katajamäki
Kaksi Pohjanmaata yhdeksi Puheenvuoroperjantai 28.08.2009
Kun nykyinen maakuntajako tehtiin 1990-luvun puolivälissä, perinteinen ruotsinkielisen Rannikko-Pohjanmaan edunvalvonta siirtyi osaksi Pohjanmaan liiton toimintaa. Tämän teki mahdolliseksi Ruotsalaisen kansanpuolueen yksinkertainen enemmistö Pohjanmaa liiton valtuustossa ja hallituksessa. Seinäjoesta tuli Etelä-Pohjanmaan maakunnan keskus, ja Seinäjoen vahvistuminen kiihtyi. Yhtenä vahvistumisen vaikuttavimmista näytöistä oli vuonna 2008 tehty päätös uuden Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) pääpaikan sijoittamisesta Vaasan sijasta Seinäjoelle.
Pohjanmaan maakuntaa on toistaiseksi kehitetty valtaosin ruotsin kielen edunvalvonnan näkökulmasta. Suomenkielisiä on myös vaivannut nimen "Pohjanmaa" omaksuminen rannikon maakunnan nimeksi, vaikka suomenkielisille "Pohjanmaa" on paljon laajempi alue kuin ruotsinkielisten "Österbotten". Ruotsalaisen kansanpuolueen enemmistövaltaan tukeutuva kielipolitiikka on johtanut kaksikielisen Pohjanmaan, kaksikielisen me-hengen ja Vaasan heikkenemiseen. Onneksi Vaasan hallinnollinen hiipuminen ja kaksikielisten ratkaisujen systemaattinen hylkääminen eivät ole ainakaan toistaiseksi vaikuttaneet lamauttavasti alueen valovoimaiseen teollisuuteen.
Kaksikielisen Pohjanmaan suuri mahdollisuus menetettiin, kun ei ryhdytty toteuttamaan kieliryhmien yhteisiä ratkaisuja. Olisi ollut mahdollista perustaa esimerkiksi kaksikielinen Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Sen opetus olisi luonnollisesti jaettu ruotsin- ja suomenkielisiin koulutusohjelmiin. Vaasan kaupungilla oli tähän ratkaisuun aluksi pyrkimystä, mutta kovan painostuksen jälkeen Vaasankin valtuusto äänesti lopulta "oikein". Muodostui kaksi erillistä ammattikorkeakoulua, joista ruotsinkielisen Novian ylin päätäntävalta on Pohjanmaan ulkopuolella. Välttämällä aidosti kaksikielisiä ratkaisuja Pohjanmaalta on omin päätöksin siirretty valtaa oman maakunnan ulkopuolelle.
Pohjanmaan kohtalonkysymys tiivistyy kaksikielisyyden tulkintaan. Maakunnan päättävissä elimissä määräävässä asemassa olevan RKP:n enemmistö näkee kaksikielisyyden kahden erillisen kielellisen kulttuurin vaalimisena. Yhteisiä ratkaisuja ei nähdä mahdollisina. Luonnollisesti on tärkeää, että molemmat kieliryhmät voivat erillisesti vaalia ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Erityisen tärkeää tämä on ruotsinkielisille, jotka kuitenkin koko Suomessa edustavat vähemmistöä. Vahva kaksikielisyys edellyttää siis myös erillisyyttä. Uuden Pohjanmaan kehittämisessä olisi kuitenkin erillisyyden sijasta kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota yhteisten kohtaamisareenoiden ja instituutioiden vahvistamiseen.
Viime aikoina on esitetty Pohjanmaan nimeämistä erityisalueeksi. Perusteena on mainittu maakunnan kaksikielisyys. Mikäli erityisalueen ideana olisikin edistää yhteisiä kaksikielisiä ratkaisuja ja uudenlaista rinnakkaisuuden kulttuuria, olisi ajatus tutkimisen ja keskustelun arvoinen. Tätä eivät hankkeen edistäjät kuitenkaan tarkoita. Tavoitteena on kieliryhmien erillisyyden sementoiminen erityislainsäädännöllä. Maakuntamme ei enää kestä suhteellisen asemansa heikkenemistä. Pahimmillaan erityisalueasema antaisi maakuntahallinnossa laillisen oikeutuksen suomenkielisen vähemmistön huomiotta jättämiselle.
Ainoastaan kieliryhmien yhteiset instituutiot takaavat vahvan Pohjanmaan ja vahvan Vaasan. Kouristelu vanhoissa rakenteissa sekä kieli- ja maakuntapolitiikan samaistaminen syövät Pohjanmaata sisältä päin. Aidosti kaksikielisen Pohjanmaan edistäminen ei edellytä erillisstatusta. Yhteisen Pohjanmaan voimme tehdä ihan itse.
Hannu Katajamäki
Vastaukset 4
Vanhimmat
RKP ja svekot ovat kehityksen jarruina kaikkialla missä toimivat.
Svekot korostavat kulttuurinsa ylivoimaisuutta, mutta paradoksaalisesti pelkäävät suomalaista kulttuuria.
Svekot selvästi kokevat, että rinnakkaiselossa ruotsalaisuus jäisi oitis tappiolle.
Näinhän se tietenkin on. Suomalaisuus on aina ollut elinvoimaisempaa, mutta ei svekojen pitäisi itse sitä korostaa.
Rkp:n kaksikieliset ratkaisut merkitsevät ruotsalaista yksikielisyyttä.
Kyseessä on ns. Allardt - Taxellin paradoksi, jolla suomalaisia pakkoruotsitetaan
turhalla pienpakkoruotsilla, mutta svedujen instituutiot pidetään ruotsinkielisinä,
joissa ei voi käyttää suomea, jotta suomalaisten
pakkoruotsitusta turhalla pienpakkoruotsilla voidaan perustella ruotsinkielisillä
yksikielisillä instituutioilla.
Rkp:n puuhat ovat aikaansaaneet sen, että vähemmistökieliruotsi on mahdottomuus ja pakkoruotsi on vain poistettava suurten EU-kielten tieltä:
maksuttomassa koulussa on opetettava asianmukaisia käyttöaineita,
suomea ja englantia pakollisena ja vapaaehtoisuuden resurssijaon pohjalla
suuria EU-kieliä ranskaa, saksaa, espanjaa ... jne.
Pakkoruotsi pois.
Tottakai ruotsinkieliset pelkäävät suomalaisten invaasiota. Tähän mennessä "kaksikielisyys" on käytännössä aina ja väistämättä johtanut suomenkielistymiseen. Näin on käynyt tai käymässä kaikissa etelärannikon kunnissa, jotka alunalkaen olivat vahvasti ruotsinkielisiä (Loviisa, Porvoo, Sipoo, Espoo, Kirkkonummi, Inkoo, Lohja, Tammisaari, Hanko...). Ei se tarkoita, että suomenkielisiä vieroksuttaisiin, mutta "kaksikielisyys" merkitsee elävässä elämässä jokseenkin aina, että kunnassa pikkuhiljaa ja käytännön syistä siirrytään käyttämään työkielenä ja virallisissa yhteyksissä suomea ja ruotsi uhkaa jäädä lopulta pelkäksi kotikieleksi (vrt Espoo ja Helsinki).
.
kertoo jo peruuttamattomasta separatismista josta on rangaistava