Karjalan palautus

eduskuntaan tulisi 20 venäläistä kansanedustajaa.Venäjästä tulisi 3 virallinen kieli.Minä en ainakaan haluaisi opetella venäjää.

Suomelta on ryöstetty vastoin kansainvälistä oikeutta 12 % sen pinta-alasta. Karjala on ollut osa Suomea vuodesta 1812 lähtien. Vuoden 1920 Tarton rauhan rajat ovat Suomen oikeat rajat, kuten jalkaväenkenraali Ehrnrooth sanoi 17.12.2003: "Olen sitä mieltä, että rajat, jotka solmittiin Tarton rauhassa, ovat oikeita rajoja ja jotka ehdottomasti pitäisi palauttaa."

Kerään tähän osioon aineistoa Karjalan palautuksesta. Nyt on tullut aika puhua asiasta, josta oli pakko vaieta suomettuneisuuden vaikeina aikoina.

Karjalan palautuksessa ei ole kyse siitä, tapahtuuko se. Kyse on vain siitä, milloin se tapahtuu.
Luultavasti viimeistään vuonna 2014. Silloin on kulunut 70 vuotta Karjalan anastuksesta. Päättyisikö Karjalan ja Suomen 70-vuotinen Baabelin vankeus silloin?

Uskon myös Itä-Karjalan, Vienan ja Aunuksen Karjalan, yhdistyvän tulevaisuudessa Suomen kanssa. Vaikka Itä-Karjala ei ole koskaan kuulunut Suomeen, uskon, että tulee aika, jolloin itäisemmätkin Karjalan alueet liittyvät sinne, mihin ne luonnollisesti kuuluvat. Suomen sukuiset kansat vapautuvat slaavilaisesta ikeestä ja ne voivat rakentaa yhdessä yhteiseen perintöön perustuvaa kulttuuriaan. Tavallaan voisi ajatella, että suur-Suomen aika oli ja meni 1940-luvulla. Inhimillisesti katsoen asia on niin. Karjala ja Itä-Karjala ovat sodan jälkeen venäläistyneet kovaa vauhtia eikä Suomen sukuisten kansojen kielien osaajia ole enää paljoa jäljellä.

Uusissa historian tilanteissa kaikki voi kuitenkin muuttua - taas kerran. Sain 9.1.2009 rohkaisevan raamatunpaikan Jesajan kirjan luvusta 58, jae 12, joka kuuluu seuraavasti:
"Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä."

Alunperin tuo raamatunkohta puhuu Israelin ja Jerusalemin uudelleenrakentamisesta, mutta yhtä hyvin se voi puhua raunioituneen Karjalan rakentamisesta, korjaamisesta ja Suomen sukuisten kansojen asutuksen elvyttämisestä.

"Suomen valtio on korvannut aikanaan evakoille menetykset. "

Ai maksoi vai? Sadan tai useiden kymmenien vuoden elämäntyön ja maan tuotosta 60 vuoden ajalta näifin päiviin asti? Älä naurata.

Päättäjät vaikenevat kaikesta Karjala keskustelusta mutta ei sellainen onnistu niin kauan, kuin tämä asia on ratkaistu ja Karjalan pakkoluovutetut alueet on jälleen osa Suomea. Kansalaisia pelotellaan veli venäläisellä, niin teki Mauno Koivistokin, joka viittasi kintaalla koko Karjala asialle ja siinä teki kyllä karhun palveluksen koko Suomen kansalle. Niinhän se on että, kun Karjala on otettu Suomelta pakolla, niin kyllä se on kohtuullista vaatia, sitä palautettavaksi ja omia maitaanhan suomalaiset, ovat sieltä takaisin vaatimassa.

Niin, kyllä sitä puutakin kaivattaisiin. Tulisipa se ainakin ilman tullimaksuja tänne, jos alue olisi Suomen. Oliko puu yksi syy, miksei asiaa uskallettu ottaa aikanaan neuvottelupöytään? Painostivatko metsäyhtiöt Suomen valtiota olemaan hiljaa Karjalan palautuksesta silloin, kun se olisi voitu saada? Hehän saivat silloin pilkkahinnalla raakapuuta karjalaisten metsistä. Yhtiöt saattoivat pelätä, että sitten he joutuvat maksamaan puusta markkinahinnan, jos karjalaiset saavat omaisuutensa takaisin! Saahan sitä halvemmalla siltä. joka sen on ryöstänyt. Pienemmässä mittakaavassa tätä kutsuttaisiin oikeudessa "varastettuun tavaraan ryhtymiseksi". Suuressa mittakaavassa se onkin ulkomaankauppaa. Nyt se halpamyynti tuntuu loppuneen eli pää tuli vetävän käteen! Toisaalta tekisi mieli olla vahingoniloinen, mutta kun tietää ettei se edistä Karjalan palautusta niin ei tämäkään lohduta.

Nikkeli? Harjavallassa on nikkelisulatto, joka myytiin venäläiselle yhtiölle, eräänä syynä sulaton myymiseen olivat jatkuvat raaka-aineen hankintavaikeudet, jotka sitten ratkesivat kerralla venäläisen omistajan myötä. Aivan ilmeisesti nikkeliä tuodaan sinne myös Petsamosta, koska yhtiön nettisivuilla puhutaan "Kuolan alueesta" Venäläisillä on omat nimityksensä paikoille. Karjalan kannaskin on Viipurin alue. Katso tarkemmin sivulta "www.norilsknickelharjavalta.fi Firma mainostaa itseään maailman johtavaksi alallaan. Kyllä Karjalankin maaperässä luonnon varoja täytyy olla, olisi vain parempi että ne eivät vielä löytyisi.

Mauno Koiviston presidentti kaudella Suomi eli pysähtyneisyyden aikaa. Koivisto löi kapuloita rattaisiin Karjalan palautus asiassa ja hänen mukaan edes Viro ei olisi saanut itsenäistyä ryssän ikeen alta mutta Lennart Meri ei taipunut ryssän edessä.

"kyllä Petsamon nikkelin olisi voinut ottaa, jos sitä oikein tyrkytettäisiin" kuvasti virallisen Suomen asenteita 1990-luvun alusta. Oltaisiin haluttu noukkia vain rusinat pullasta. Eivät venäläiset niin tyhmiä ole että parhaan palan antaisivat. Silloin olisi pitänyt ottaa hyvät ja huonot alueet, kun niitä olisi mahdollisesti saatavissa. Aika sitten näyttää niiden "huonojenkin" alueiden arvon. Ehkäpä Mauno Koivistokin on tämän jo käsittänyt, muttei kyllä ikinä sitä ääneen sano. Suomalaiset ovat vain niin auktoriteetti uskollisia, ellei valtion johdosta sanota ääneen, että "tuli tehtyä emämunaus", niin sitä ei suuri yleisökään silloin tunnusta. Kaikki vain laulavat virallista mielipidettä toisilleen, kuin diktatuurimaissa ikään.

Tarja Halosella ei ole rohkeutta avata keskustelua Karjalasta Dmitri Medvedevin ja Vladimir Putin kanssa, mutta taitaakin olla niin, että venäläiset on varoittaneet puuttumasta tähän asiaan. Martti Ahtisaari uskalsi asioista puhua ja sanoi venäläisillekin, "että Karjalasta saa Suomessa keskustella, sitä ei kiellä kukaan". Pyydetään Martti Ahtisaarta venäjälle neuvottelemaan Karjalan asiat kuntoon, hänellä on kokemusta neuvottelemisesta ja organisaatio valmiina.

Neuvostoliiton arkistojen tutkiminen Suomen sodanjälkeisen historian osalta jäi toteutumatta Suomen omasta tahdosta. NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.

Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin.

Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.

- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan.

- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.

Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.

Martti Valkosen Suomettuminen jatkuu yhä -kirjassa 1998 presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela totesi, että arkistojen avaaminen "olisi ollut hyvin hämmentävää Suomen poliittiselle eliitille".

Moskovalaisarkiston johtaja Natalia Tomilina arvioi äsken seminaarissa, että NKP:n arkistot ovat tällä hetkellä 60-prosenttisesti tutkijoitten saavuttamattomissa.

"Suomen puolelta
oli vaadittu"

Hannu Rautkallion mukaan avoimuusaika hukattiin presidentti Boris Jeltsinin kesän 1992 Suomen-vierailulla. Jeltsin tarjosi Neuvostoliiton ja Suomen suhteiden laajaa tutkimista. Presidentti Mauno Koivisto ei ollut kiinnostunut.

Boris Jeltsin oli luvannut 4.7.1992 Helsingin Sanomissa paljastaa vähitellen "kaikki" Kremlin salaisuudet.

Rautkallio kiinnittää nyt huomiota Koiviston lausuntoon Jeltsinin tapaamisensa tuloksista. Jeltsin oli toivonut historioitsijoiden selvittävän maiden välejä, jolloin Koivisto kertoi vastanneensa, että "emme ole esittäneet mitään valituksia" Neuvostoliiton puuttumisesta Suomen asioihin.

Rautkallion mukaan innokasta tarttumista yhteistyöhön odottanut Jeltsin "oli varmaankin huvittuneesti yllättynyt Koiviston kommentista". Jeltsin olisi Rautkallion mukaan suostunut laajoihinkin tutkimuksiin.

Venäjän arkistokomitean puheenjohtaja Rudolf Pihoia ja NKP:n arkiston johtaja Rem Usikov kannattivat tuolloin asiakirjojen laajaa avaamista suomalaisille.

- Usikov ja Tsernous (NKP:n arkiston apulaisjohtaja) kertoivat minulle, että nimenomaan Suomen puolelta oli vaadittu asiakirjojen salaisuuksien säilyttämistä, Hannu Rautkallio toteaa.

- Pihoia kertoi minulle Suomesta tulleista "korkean poliittisen tason toivomuksista jäädyttää Suomea koskevat asiakirjat". Hän sanoi, että mikään muu maa ei ollut esittänyt sellaisia toivomuksia, Rautkallio kirjoittaa.

http://mauno-koivisto.blogspot.com/feeds/posts/default
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/4753509/25284609

"Suomen valtio on korvannut aikanaan evakoille menetykset. Palautusta vaativien pitäisi ostaa alue Venäjän valtiolta."

On häpeällistä kutsua avustuksia korvauksiksi, kyllä se oli näin näistä mitä valtiolta annettiin,
tyhjästä joutui jokainen evakko aloittamaan elämänsä eteläisessä Suomessa, varsinkin, kuin kaikesta oli sodan jälkeen pulaa. Satojen tai useiden kymmenien vuosien elämäntyötä ja mahdolliset maan tuotosta 60 vuoden ajalta koituvia menetyksiä näihin päiviin asti, puhumattakaan rakennuksista yms. ei voida korvata, millään olemattomalla tuella "korvauksella", mikä ei usein riittänyt edes huonekaluihin, kunhan pääsi toisten nurkista pois, töihin ja sen jälkeen, johonkin pieneen omaan vuokra koppiin tai sai pienen palan joutomaata raivatakseen siihen paikan talolle, kunhan ensin löytäisi, josta rakennus tarvikkeita, mitä olisi mahdollista ostaa, kaikki piti hyödyntää rakentamisessa mitä käsiinsä sai sanomalehtiä, kartonkia, sahanpurua, sammalta yms.
Ei kotejaan kukaan olisi halunnut jättää, oli pakko lähteä, toinen vaihtoehto olisi ollut kyyditykset Siperiaan, lähtemällä evakkoon pystyi kovalla työllä pääsemään taas elämän alkuun.

Muistuttaisi, että kotinsa joutui evakkoon lähtiessään jättämään 450000 suomalaista.
Valtiolla oli täysi työ sotakorvauksien kanssa, evakot sai siinä tilanteessa ropoja, se niistä korvauksista!
Oli sinänsä saavutus, että siinä tilanteessa ylipäätänsä Suomi selvisi karjalan evakoista, sotakorvauksista ja jälleen rakentamisesta.