Lueskelin tuossa etusivuani facebookissa. Melkein joka toisella tutulla tai kaverilla tilakirjoituksena jotain alkoholiin ja ryyppäämiseen liittyvää, tyyliin:
"Eka olut naamassa!"
tai
"Ottasko tänään vai huomenna vai sekä että?"
tai
"Känni päälle ja liikkeelle!"
tai
"Kaamee krapula!"
Tuli ihan kylmiä väreitä. Fiksuja, koulutettuja ihmisiä, joilla kuitenkin hirveä halu päästä leveilemään koko facebookin kaveripiirille jostain nestemäisestä juomasta.
Työkaveritkin töissä pohtii porukalla montako tuntia on siihen, että vapaat alkaa ja pääsee korkkaamaan ensimmäisen pullon tai tölkin. Erityisesti parikymppiset miehet kertoilee mielissään kuinka ryyppäsivät koko viikonloppuvapaiden ajan. Yksikin edellämainittuun ikä- ja sukupuoliryhmään kuuluva työkaveri kertoi minulle naureskellen vuosilomansa jälkeen että aikalailla koko kolmiviikkoinen meni humalassa. Kommentoin itse takaisin (hieman vinosti) naureskellen että ompa sinulla elämänarvot kohdillaan. Sain takaisin pitkän, tuiman katseen.
Olen muissakin yhteyksissä huomannut, että on tabu huomauttaa toiselle juomisesta, tai jos ei itse liity keskusteluun viikonlopun kännitöppäilyistä, lasketaan sinut heti asettuneeksi jollain lailla yhteisöä vastaan. Nykyään vain hymähtelen, kun vastenmieliset ja fiksautuneet alkoholikeskustelut alkavat, tai poistun vähin äänin työhommiini. Tämä on sinänsä ikävää, että muuten arvostan työyhteisöäni ja pidän työtovereistani ja heidän seurastaan kovasti.
Itse toki joskus otan (aikoinaan opiskellessa humalahakuisestikin), mutta kokoajan harvenevassa määrin. Yksinkertaisesti - ei tee mieli. Joskus työporukan pirskeissä otan muutaman kaljan, joskus en. Ja silloin kun en ota, sitä ihmetellään äänekkäästi. Humalassa viihdyn ihan hyvin ja minulle riittää ihan muutama annos (3-4) mukavaan nousufiilikseen. En kuitenkaan mitenkään erityisesti ole koskaan tuntenut, että minun tarvii päästä tähän fiilikseen. Siis - kännännyt olen ihan turhista syistä, eli yleensä juuri siksi kun "muutkin ryyppää" ja pitää olla osa porukkaa.
ENÄÄ EI TUNNU SILTÄ! Olen tässä miettinyt, että ihan sama mitä muut ajattelee. Jos ei kerta mieli tee, niin miksi sitä pitäisi edes "silloin tällöin muodon vuoksi" ottaa?
Tuskin olisin ensimmäinen 19-vuotias joka ei juo.
"Eka olut naamassa!"
tai
"Ottasko tänään vai huomenna vai sekä että?"
tai
"Känni päälle ja liikkeelle!"
tai
"Kaamee krapula!"
Tuli ihan kylmiä väreitä. Fiksuja, koulutettuja ihmisiä, joilla kuitenkin hirveä halu päästä leveilemään koko facebookin kaveripiirille jostain nestemäisestä juomasta.
Työkaveritkin töissä pohtii porukalla montako tuntia on siihen, että vapaat alkaa ja pääsee korkkaamaan ensimmäisen pullon tai tölkin. Erityisesti parikymppiset miehet kertoilee mielissään kuinka ryyppäsivät koko viikonloppuvapaiden ajan. Yksikin edellämainittuun ikä- ja sukupuoliryhmään kuuluva työkaveri kertoi minulle naureskellen vuosilomansa jälkeen että aikalailla koko kolmiviikkoinen meni humalassa. Kommentoin itse takaisin (hieman vinosti) naureskellen että ompa sinulla elämänarvot kohdillaan. Sain takaisin pitkän, tuiman katseen.
Olen muissakin yhteyksissä huomannut, että on tabu huomauttaa toiselle juomisesta, tai jos ei itse liity keskusteluun viikonlopun kännitöppäilyistä, lasketaan sinut heti asettuneeksi jollain lailla yhteisöä vastaan. Nykyään vain hymähtelen, kun vastenmieliset ja fiksautuneet alkoholikeskustelut alkavat, tai poistun vähin äänin työhommiini. Tämä on sinänsä ikävää, että muuten arvostan työyhteisöäni ja pidän työtovereistani ja heidän seurastaan kovasti.
Itse toki joskus otan (aikoinaan opiskellessa humalahakuisestikin), mutta kokoajan harvenevassa määrin. Yksinkertaisesti - ei tee mieli. Joskus työporukan pirskeissä otan muutaman kaljan, joskus en. Ja silloin kun en ota, sitä ihmetellään äänekkäästi. Humalassa viihdyn ihan hyvin ja minulle riittää ihan muutama annos (3-4) mukavaan nousufiilikseen. En kuitenkaan mitenkään erityisesti ole koskaan tuntenut, että minun tarvii päästä tähän fiilikseen. Siis - kännännyt olen ihan turhista syistä, eli yleensä juuri siksi kun "muutkin ryyppää" ja pitää olla osa porukkaa.
ENÄÄ EI TUNNU SILTÄ! Olen tässä miettinyt, että ihan sama mitä muut ajattelee. Jos ei kerta mieli tee, niin miksi sitä pitäisi edes "silloin tällöin muodon vuoksi" ottaa?
Tuskin olisin ensimmäinen 19-vuotias joka ei juo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Pois viina, tupakat, viinakaupat, kapakat" -Eppu Normaali- . Sinussa kytee streittarius (googleta: straight edge). Itse lopetin tupakoinnin 46-vuotiaana. Nyt teettelen juopottelun lopettamista 47-vuotiaana.
Alkuun otti, kun se oli hienoo, vaikka olikin pahaa.
Sitten se olikin jo ihan hyvää ja jo kivaa.
Sitten sitä otti juhlaan ja jo vähän arkenakin.
Sitten pikkuhiljaa sitä otti harmitukseen.
Ja jo alkoi maistua päivittäin ja yhä harvemmin sen ottaminen oli kivaa.
Yhä useammin harmitti enemmän ja tuli otettua enemmän.
Sitten ei ollut kivaa lainkaan ja ottaakin sai yksin.
Sitten se loppui. Ihan kerrasta. Kertakaikkiaan.
Se ei ollut enää kivaa, ei hyvää, ei mitään - vain turhaa.
Silti vieläkin melkein joka päivä käy mielessä, että eikö sitä vois yhden ottaa.
No voi. Ja on otettukin, joskus.
Yhden voi ottaa. Kaksikin. Kolmannen jälkeen menee kaikkia alas, mitä talosta löytyy, ja jos ei löydy, niin sitä haetaan sitten vaikka kiven navalta.
Ottaessa voi mennä viikkoja, joskus kuukausia.
Paremmin menee, kun ei ota, vaikkei nytkään ole hyvä.