Uskovaiset uskovat helvettiin mutta mm. Vedauskonnossa puhutaan kaamalookasta joka on halujen ja himojen paikka, astraalitason alin osa, välitila, haades, manala, jossa sielun olemus puhdistuu kärsimyksen kautta. Hyvä ihminen ei kärsi tässä kiiirastulessa.
Deevakhaan on taivasmaailma jossa ollaan sitten lomalla autuudessa ennen jälleensyntymää.
Viisaita nuo muinaiset Intialaiset, ei ihme kun niillä oli niitä lentokoneitakin silloin tuhansia vuosia sitten.
Deevakhaan on taivasmaailma jossa ollaan sitten lomalla autuudessa ennen jälleensyntymää.
Viisaita nuo muinaiset Intialaiset, ei ihme kun niillä oli niitä lentokoneitakin silloin tuhansia vuosia sitten.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siellä asuu ja pesii noin vertauskuvallisesti meidän alempi taso.
En niin usko menneiden aikojen lentokoneisiin kuin siihen energiaan joka sai vaikka satujen matot lentämään.
Ihmiset ovat osanneet monia luonnonvoiman suomia taitoja, jotka on jo unohdettu. Kuitenkin eräänä päivänä ne löydetään uudelleen.
klikkaa "Vimana."
Paljon juttua.
Taivaltajan matka kun etenee, niin hän saapuu viimein vuorten ja laaksojen kautta ihmeelliseen paikkaan. Hänen katseensa kaihoaa joka suuntaan etsien Ääretöntä Jumalaa. Kaipuu on ollut hänen matkansa moottori, visio äärettömästä kaikkialla olevasta. Aioneiota on hän matkannut, laajentaen näkökulmaansa, etsien kannon alta, mistä tahansa. Hän on kääntänyt kivisen pellonkin matkallaan, suurta vaivaa nähnyt. Milloin, milloin? - huokaa hän. Hänen polkunsa alta se on hänelle kuiskinut " nyt joutuin askeleet, kohta jo aamu koittaa ". Taivaalta se on hänelle vihjaillut: " rakkaani, täälläkin minä olen ". Ihmisten silmistä se on hänelle tuikkinut: " ystäväiseni, tervehdin sinua...joutuin jo ". Vanha Oraakkeli hänelle opasti huimaavan korkealla jäätiköllä: " Näet jo Superiumin loiston, miksi vielä viivyttelet, kiiruhda soturi! Anna jalkojesi lentää, matkalla on siunaus mukanasi, Superium jo innolla kohisee..kaiku kiirii, soturi saapuu! "
HÄN ON SAAPUNUT ELYSEUMIN MEREN RANNALLE.
Missä on polku, minne menen, missä Ääretön Jumala olet? Mereltä tuuli kuiskii, " oi soturi, näetkö? Kaikkialta sinun silmäsi nyt etsivät, katsot itään, katsot länteen, katsot pohjoiseen, katsot etelään - MITÄ NÄET ? "
Soturi vastaa: " Näen että ihana meri on tieni tukkeena, silmäni näkevät polun takanani haihtuvan. Se haihtuu koska katson joka suuntaan, Sinua kaikkialta etsin. Polku pois on, tässä rannalla nyt olen ja seison "
Siinä hän riisuu haarniskansa, aivan paljaaksi muuttuu, mereen kävelee. Kun hän vilkaisee taakseen, niin hänen vaatteensa rannalla, minne hän ne jätti, haihtuvat ilmaan. Tuoksuina ne haihtuvat pois.
Meressä on ulapalle ja takaisin rannalle meneviä virtauksia.
Silmissään tuikea tahto, silti lempeä kuin meren arotuuli, hän astelee virran vietäväksi. Yhtäkkiä merivirta alkaa viedä. Ensin kauemmaksi, sitten vielä vielä kauemmaksi, kelluen aalloilla kristallinkirkkaan soturi keinahdellen kulkee. Hän on unohtanut, unohtanut minkä? Hän ei enää muista sitäkään, kaikki on mennyt.
Superium kohisee: " Elysium on lähettänyt taivaltajan, siunattu olkoon Ääretön Jumala kaikkialla! " Hän katsoo eteenpäin, Siunattu katsoo eteenpäin, on hän tullut - nyt juhlat pidetään. Ääretön Jumala kaikkialla vastaa: " Minäkin soturi muinainen. Tervetuloa Soturi Alaston! Soturi Alaston vastaa: " Minä Ääretön Soturi kaikkialla "