Rautalapion ja Aarnoltin mielenkiintoinen väittely Porthanin mielipiteistä hukkui pitkässä ketjussa vaikealukuiseksi rimpsuksi oikeaan laitaan. Sivusta seuranneena ajattelin laittaa tähän omia vaikutelmiani, koska minusta Aarnoltin asenne ja tapa vetää johtopäätöksiä on hyvin oireellista koko nettifennoilulle - ja pelkäänpä pahoin että vähän samanlaisia asenteita on vallalla koko yhteiskunnassa.
Aarnoltin mukaan Porthan siis paheksui ruotsinkielistämispyrkimyksiä ja joidenkin aikailaistensa käsityksiä, että suomenkielisten tulisi luopua äidinkielestään ja opetella ruotsia. Aarnoltin mielestä tämä on argumentti pakkoruotsia vastaan ja jos Porthan eläisi tänä päivänä, hän Aarnoltin käsityksen mukaan edelleenkin vastustaisi pakkoruotsia.
Minä puolestani tulkitsen Porthanin mielipiteet täysin päinvastaisesti: Ajatus, että kansallisen väestöryhmän pitäisi luopua äidinkielestään on hänestä mahdoton ja väärin. Joten miksi ihmeessä ruotsinkielisten siis pitäisi luopua äidinkielestään - sillä tätähän nettifennot Talasta lähtien ovat vaatimassa?
Pakkoruotsin tarpeellisuudesta ja järkevyydestä voidaan sinänsä hyvällä syyllä keskustella. On kuitenkin täysin järjetöntä väittää - enkä voi ymmärtää Aarnoltin ajatustenjuoksua muutoin - että nykypäivän pakkoruotsilla haluttaisiin saada suomenkielinen väestö hylkäämään äidinkielensä.
Yleensäkin kun keskustellaan tilanteesta ennen Suomen itsenäisyyden aikaa, on muistettava että ruotsinkieli tuolloin edelleen oli vahva, ja vaikka suomenkielinen väestö sinänsä oli kansallinen enemmistö ei kielellä ollut sitä asemaa joka sille nykykäsitysten valossa ilman muuta kuuluu. On täysin oikein, että tämä epäkohta on korjattu, mutta tänä päivänä taasen ruotsinkieliset ovat kielellisesti uhanalainen kansallinen väestöryhmä. Vaikka ruotsinkielisiä palstan retoriikassa nimitellään maailman hemmotelluimmaksi vähemmistöksi, on tosiasia että suomenruotsalaiset ovat tänä päivänä ainoa kielellinen vähemmistö EU:ssa joka vähenee eikä vahvistu. Se taasen osoittaa, että Suomessa kielipolitiikka on epäonnistunut surkeasti. Sillä vaikka monet vieroksuvat suomenruotsalaisia historiallisten syiden vuoksi, ruotsinkieliset ovat kansallinen ryhmä jolla on oikeus omaan kieleen haluttiin tai ei - eli nykypäivänä ei voida vaatia, että maassa ammoisista ajoista asunut väestön osa hylkäisi äidinkielensä ja siirtyisi käyttämään pelkästään suomea. Jo Porthan piti omana aikanaan ajatusta mahdottomana.
Aarnoltin mukaan Porthan siis paheksui ruotsinkielistämispyrkimyksiä ja joidenkin aikailaistensa käsityksiä, että suomenkielisten tulisi luopua äidinkielestään ja opetella ruotsia. Aarnoltin mielestä tämä on argumentti pakkoruotsia vastaan ja jos Porthan eläisi tänä päivänä, hän Aarnoltin käsityksen mukaan edelleenkin vastustaisi pakkoruotsia.
Minä puolestani tulkitsen Porthanin mielipiteet täysin päinvastaisesti: Ajatus, että kansallisen väestöryhmän pitäisi luopua äidinkielestään on hänestä mahdoton ja väärin. Joten miksi ihmeessä ruotsinkielisten siis pitäisi luopua äidinkielestään - sillä tätähän nettifennot Talasta lähtien ovat vaatimassa?
Pakkoruotsin tarpeellisuudesta ja järkevyydestä voidaan sinänsä hyvällä syyllä keskustella. On kuitenkin täysin järjetöntä väittää - enkä voi ymmärtää Aarnoltin ajatustenjuoksua muutoin - että nykypäivän pakkoruotsilla haluttaisiin saada suomenkielinen väestö hylkäämään äidinkielensä.
Yleensäkin kun keskustellaan tilanteesta ennen Suomen itsenäisyyden aikaa, on muistettava että ruotsinkieli tuolloin edelleen oli vahva, ja vaikka suomenkielinen väestö sinänsä oli kansallinen enemmistö ei kielellä ollut sitä asemaa joka sille nykykäsitysten valossa ilman muuta kuuluu. On täysin oikein, että tämä epäkohta on korjattu, mutta tänä päivänä taasen ruotsinkieliset ovat kielellisesti uhanalainen kansallinen väestöryhmä. Vaikka ruotsinkielisiä palstan retoriikassa nimitellään maailman hemmotelluimmaksi vähemmistöksi, on tosiasia että suomenruotsalaiset ovat tänä päivänä ainoa kielellinen vähemmistö EU:ssa joka vähenee eikä vahvistu. Se taasen osoittaa, että Suomessa kielipolitiikka on epäonnistunut surkeasti. Sillä vaikka monet vieroksuvat suomenruotsalaisia historiallisten syiden vuoksi, ruotsinkieliset ovat kansallinen ryhmä jolla on oikeus omaan kieleen haluttiin tai ei - eli nykypäivänä ei voida vaatia, että maassa ammoisista ajoista asunut väestön osa hylkäisi äidinkielensä ja siirtyisi käyttämään pelkästään suomea. Jo Porthan piti omana aikanaan ajatusta mahdottomana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanot kielipolitiikan epäonnistuneen Suomessa, koska surut vähenevät.
Pitäisi sanoa, että surut vähenevät paapovasta kielipolitiikasta HUOLIMATTA.
Olet tyypillinen sveko. Kaikki ongelmanne olette sysäämässä suomalaisten niskoille, jopa oman hedelmättömyytenne.
Ei kai herran jestas vastuu surujen tulevaisuudesta voi olla suomalaisten harteilla.
Suruille on kaikki katettu eteen ja rahaa on valtavasti.
Kyllä se on teidän oma asia huolehtia lisääntymisestänne, ei suomalaisten.
Muuten. Kielipolitiikka on kyllä tietyssä mielessä epäonnistunut ja aiheuttanut surujen vähenemisen.
Nimittäin nykyinen järjetön surujen etuoikeutettu asema aiheuttaa antipatiaa pääväestön suunnalta.
Tuo antipatian tuntevat selvimmin nuoret ja he kääntyvät suomenkielisiksi.
Siis nykyinen kielipolitiikka todella vähentää surujen määrää.