Kohtaukset leikkauksen jälkeen?

Multakin on leikattu möntti epilepsian aiheuttajana (ei ollut kasvain vaan kavernooma). Epilepsiani alkoi uudestaan 16 vuoden jälkeen, pari vuotta sitten

Todennäköisesti aiheuttajana sinulla (kuin myös minulla) on leikkauksesta muodostunut arpikudos (glioosi), joka saattaa olla ns. epileptogeeninen. MRI:tä on vuosien aikana otettu useita, eikä niissä ole muutoksia ennen ja jälkeen uuden sairastumisen. Itselleni neuro sanoi ensimmäisen uuden kohtauksen jälkeen, että on melko yleistä saada epilepsia jälkioireena mutta yleensä tämä tapahtuu viiden vuoden sisään. Tällä palstalla pyörii muitakin, joilla on samoja kokemuksia.

Kannattaahan sun lääkäriin ottaa yhteyttä, jotta lääkitys olisi kunnossa. Yksi ruokkii seuraavaa jne. Tsemppiä!

Itseltäni leikattiin Kavernooma kasvain nyt viime viikolla Kuopion kyssissä.
Kohtaukseni olivat todella lieviä, mutta puhehäiriöt tulivat jo jokapäiväiseen elämään Ne olivat kiusallisia ja todella hankalia. Myöhemmin alkoi tulla myös tunnottomuus ongelmia.
Kärsin oireistani kokonaisen vuoden ennenkun hakeuduin lääkäriin.
Tutkimuksissa huomattiin verisuontenepämuodostuma, eli kavernooma kasvain.
Parhaaksi nähtiin leikata se kokonaan pois, sillä se sijaitsi oikeassa ohimolohkossa ja suhteellisen pinnassa.
Leikkaus onnistui ja en ole saanut yhtään puhehäiriötä leikkauksen jälkeen.
Pientä tunnottomuutta on ollut, mutta minulle aloitettiin myös epilepsia lääkitys.

En kadu ollenkaan sitä kun hakeuduin lääkäriin.
Tiedän että täällä pyörii ihmisiä, jotka kuumeisesti miettivät mikä on vikana.

Hakeutukaa lääkäriin ja magneettikuvaukseen. Magneetista nähdään jos päässä on jotain ylimääräistä ja ongelmaa.
Tsemppiä kaikille! :)

ps. Täytin vasta 18!

Heips!

Itselläni on ohimolohkoepilepsia joka puhkesi ollessani 10-vuotias. Pääsin leikkaukseen 2008 koska sopivaa lääkitystä ei löytynyt ja sain päivittäin useita kymmeniä poissaolokohtauksia ja pari grand mal-kohtausta vuodessa.
Epilepsian aiheutti arpikudos joka oli jäänyt vauva-aikaisesta kuumekouristuksesta ja tämä kudos leikattiin pois.

2009 kesällä.1,5 vuotta leikkauksesta sain ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan grand mal-kohtauksen joka oli raju. Sitä ei saatu menemään ohi kuin stesolidilla,ennen en muistaakseni ole sitä tarvinnut. Tämä kyllä pelästytti ja vei täysin luottamukseni "kohtauksettomuteen" vaikka tiesin riskin aina olevan olemassa leikkauksesta huolimatta. Kohtauksen aiheutti ilmeisesti matala natriumpitoisuus veressä (josta olenkin nyt helteillä pitänyt huolta syömällä natrium-tabletteja ja lisäämällä ruokiin ekstrasuolaa :))

Yritän elää elämääni vailla pelkoa mutta en pysty. Nyt vasta se pelko jota en tuntenut saadessani kohtauksia päivittäin on iskenyt päälle. Pelkään yksin ulkona ollessani,varsinkin jos muutaman kuukauden ikäinen vauva on mukanani. Nyt sainkin mielialalääkkeet masennukseen ja suositeltiin jonkinlaista psykologista arviota ja kelan psykoterapiaa pelkojen hallintaan. Olisi kyllä mukava saada taas takaisin se huoleton asenne lämään eikä pelätä kaikkea ylivoimaisen paljon.