Vuonna 1972 piti vielä käydä itse pyytämässä eroa kirkkoherralta, joka kyseli eroamisen syytä. Se oli kyllä mielestäni vähän outoa, sillä eihän minulta ollut koskaan kysytty syytä kirkkoon liittymiseenikään.
Kerroin kirkkoherralle, että ryhdyttyäni lukemaan itse Raamattua, tulin siihen johtopäätökseen, ettei kirkko vastaa enää käsitykseni mukaan, sellaista yhteisöä, josta Raamatussa puhutaan nimellä Jumalan seurakunta. Kirkkoherra hyväksyi silloin enempiä kyselemättä eroni syyn ja eroni kirkosta sai silloin tietysti myös lainvoimaisuuden.
Kerroin kirkkoherralle, että ryhdyttyäni lukemaan itse Raamattua, tulin siihen johtopäätökseen, ettei kirkko vastaa enää käsitykseni mukaan, sellaista yhteisöä, josta Raamatussa puhutaan nimellä Jumalan seurakunta. Kirkkoherra hyväksyi silloin enempiä kyselemättä eroni syyn ja eroni kirkosta sai silloin tietysti myös lainvoimaisuuden.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulle pappi rupesi inttämään ev.luterilaisena jatkamista, vaikka selvin sanoin kerroin, että en pidä Jeesusta jumalana, enkä diggaa ollenkaan kristityistä fundiksista.
Joka liittää yhteyteensä ihmisiä, heidän omaa tahtoaan ja vakaumustaan kuuletta ja kunnioittamatta. Lisäksi, jos jäät yhteiskunnalliseen täysi-ikäisyyteen asti tämän järjestelmän passiivi jäseneksi, se menee erityisen verotusoikeutensa perusteella lupaa kysymättä kukkarollesi, ilman mitään erityistä suostumusta, (aika erioinen yhteisölaki) koska sinut liittivät joskus, tämän järjestelmän jäsenyyteen jotkut henkilöt, sinulta mitään kysymättä (koko järjestelmä on perua miekkalähetysen ajalta). Se jos tahdot luopua tästä: uskonnollisyhteiskunnallisen ikeen kanstamisesta, sensijaan vaati sinulta erityistoimia ja sinun tapauksessasi, jouduit vielä manipuloinnin kohteeksi, ennenkuin sinun tahtoasi kunniottava päätös vahvistettiin, uskonnollispoliittisen lainsäädännön hyväksymänä. Kyllä minäkin koin eroni yhteydesssä joutuneeni hämmästyneiden, ja jopa paheksuvien katseiden kohteeksi. Onneksi tämä on siltäosin jo taakse jäänyttä elämää että eroaminen kirkosta on helpottunut, vaikka ei toki onnistu vieläkään niin passiivisessa tilassa kuin tähän järjestelmään liittäminen. On varmaan vastenmielistä joutua oman päätöksensä jo tehneenä, vielä uskonnollisen yhteisön arvostaman, sekä erityisen yhteiskunnallisen aseman omaavan henkilön tai yhteisön manipulaation kohteeksi.
Erosin 1976. Ei tarvinnut mihinkään kuulusteluun mennä. Nimi alle ja sillä selvä.
Olisin mielelläni sanonut papinplantulle, jos sellainen olisi paikalla ollut, että paskaa kaupittelet, mutta onneksi minun ei tarvitse tuota paskan kauppaamista rahoittaa.
"Kirkkoherra hyväksyi silloin enempiä kyselemättä eroni syyn ja eroni kirkosta sai silloin tietysti myös lainvoimaisuuden."
Mitä sinä tuolla tarkoitat? Ei kai se papinnuljake kenenkään kirkosta eroamista voi estää.
Asiasta tehdään merkintä väestörikisteri titoihin ja tietysti myös asia ilmoitetaa Veroviranomaille, jolloin se "suoraveloitus" jota on tehty tuloistasi myös päättyy kirkolliveron kohdalta, siltäosin.
Ikävä kyllä, se kirkon suoraveloitus ei pääty siihen, että kirkosta eroaa. Minäkin jouduin maksamaan yli puoli vuotta vielä veroa eroamisen jälkeen.
omiaan vai karhuko se oli, vai mikä se oli?
mitään muutakaan, vaan vanhempasi ovat tehneet päätökset puolestasi. He päättivät esim mitä koulua käyt ja mitä oppiaineita siellä opiskelet. Itse olisin halunnut koulussa lukea venäjän kieltä, mutta vanhempani päättivät, että minun piti opiskella saksaa, ja niin opiskelin saksaa kuusi vuotta oppikoulussa. Koskaan ei minulle ole ollut tuosta kielestä mitään hyötyä, sen sijaan venäjää olisin todella tarvinnut.
Alaikäiset lapset joutuvat kaikkeen pyytämään vanhempiensa luvan. Laissa on erikseen säädetty poikkeukset, että 15 vuotta täyttänyt saa tehdä työsopimuksen itse ja hallita omalla työllään ansaitsemiaan varoja, mutta ei esim vanhemmiltaan saamansa tai perimäänsä omaisuutta tai varoja. Uskonnosta päättäminen ei kuulu näihin poikkeuksiin.
Tuskin asiasta purnaaminen on nuorena tullut edes mieleesikään. Nyt vain happamena muistelet, että olet maksanut kaksi vuotta kirkollisveroja, kun et aikoinaan älynnyt pyytää vanhemmilta lupaa kirkosta eroamissen - tai vanhempasi eivät tuota lupaa myöntäneet.
"Uskonnosta päättäminen ei kuulu näihin poikkeuksiin. "
Hassua, mutta kyllä alaikäinen teiniäiti voi päättää uskonnosta. Lapsensa uskonnosta siis, mutta ei omastaan.
Jonka markkinonnin ja edustamisen, kirkko on monopolifirmana perinyt katolisilta miekallakäännyttäjiltä. Uskonnovapus Suomessa on varsin uusi asia, ja luterilainen yhtenäikirkko on pääsääntöisesti dominoinut erikoislakien turvin, jo pitkään Suomenmaata, ja sen alaisuuteen alistettua verotettavaa väestöä pakkosäädöksillään ja mm. yhteisölakiosuuksillaan. Tämän poliittiuskoinnollisen vallankäytön seurauksena näen, vanhempanikin lähinnä tradition uhreina, saadakseen nimen annettua pojalleen, vallitsevan yleisen käytännön mukaisesti -1949; EIKA suinkaan minkää omaehtoisen uskonpäätöksen tekijoinä puolestani. Lisäksi, se Jumala jonka yhteyteen minut aikanaa pakkoliitettiin, - lupaa kysymättä, meni myös sen liitoksen seurauksena röyhkeästi ja lupaani lainkaaan kysymättä 1960-luvun Suomessa kukkarolleni. Tämä jumala on minun arvomailmassani itse saatana eikä kukaan muu, joka on toki kova tekemään bisnestä sillä rahalla jonka se vie samoin kuin sieluilla ja hankkimallaan arvovallalla. En minä niiden saatanan haltuun uskottujen rahojeni perään haikaile, vaan siitä olen vihainen siitä, että hän saa yhteiskunnassamme arvostusta nauttivan instituionsa eli firmansa nimissä, mennä loputtoman paskan ja valheen puhajan roolisita huolimatta: alati kukkarollemme erikoisasemansa- ja verotusoikeusosuuksiensa turvin. Siitä minä protesini esitin, kuten myös siitä, että minun uskontoni näkemyksen mukaan minut liitettiin aikanaan lupaa kysymättä syntyessäni osaksi pirunkirkkoa, pirunkastella, - jollaiseksi kirkon kasteriitin itse koen, ja joka ei kunniota lainkaan ihmisen omaa tahtoa ja kuulemista. Toki pirusta voi myös koittaa irtisanoutua elämässään, vaikka sen valtakunta onkin varsin laaja ja vauras, sekä korkaaa arvostusta nauttiva keskuudessamme juhlamenoineen ja seremoioineen, joilla se sokaisee yksinkertaisten ymmärryksen. En muuten aluksi ymmärtänyt lainkaan että kirkko kävi kukkarollani, kirkolliveron maksun muodossa, mutta olen minä itsekin rahaani väärään paikkaan laittanut, ja kerrankin meni kymppi hukkaan kun annoin sen nykyisen ja uuden Raamatunkäännöksen tekmiseen, mutta sen katuminen onkin jo toinen juttu.
Vanhempin olleen oikeassa, kun eivät uskoneet kirkon edustamaan taikauskoon.
En kokenut kirkkoherran luona käymistä erityisen inhottavaksi, mutta olikin päivän yli 18.
Eräs kaverini oli ollut juhlimassa 18-vuotispäivänä, mutta hänelle ei myyty olutta sillä henkilöllisyystodistuksessa ei ollut kelloaikaa ja oluen myynti oli kielletty alle 18-vuotiaille. En viitsinyt ottaa riskiä.