Suomessa monen vammaisen lapsen elämänsuunta on edelleen täysin riippuvainen vamhempien varallisuudesta. Varakkaat vanhemmat voivat hankkia lapsilleen tietokoneet ( joissa on tarvittavat varusteet esim suulla ohjailuun) ja erityisesti vammaisille suunnitellut harjoitusohjelmat. Ohjelmat ja tietokoneet ovat usein välttämättömiä, jotta lapset saisivat tarpeeksi harjoitusta, jota he yleensä tarvitsevat "terveitä" lapsia enemmän pysyäkseen mukana luokan ja opettajan opetustahdissa. Luokan tahdissa pysyminen käytännössä ratkaisee sen, voiko lapsi käydä kotikuntansa koulua. Jos hän ei pysty seuraamaan opetusta, hän "pääsee" erityiskouluun esim. Ruskeasuolle, mikä muille kuin pääkaupunkiseutulaisille tarkoittaa asumista laitoksessa. Varmaankaan kukaan "tervekään" lapsi ei vielä 7-vuotiaana ole kypsä itsenäistymään vanhemmistaan ja kodistaan.
Mutta näin vain tapahtuu edelleen 2000-luvun Suomessa.
Mutta näin vain tapahtuu edelleen 2000-luvun Suomessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen hyvin tietoinen ongelmasta, sillä veljentyttäreni syntyi vammaisena. Hänen asiansa ovat tällä hetkellä aika hyvin, ainakin toistaiseksi. Olen yrittänyt tukea järjestöjä, jotka auttavat vammaisia, mm. Tukilinjaa. Tukilinja on lehti, jota julkaisee Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Yhdistyksestä soitetaan ja ehdotetaan tilauksen jatkamista. Viimeksi kysyin myyjältä, kuinka paljon lahjoitusvaroista menee perille vammaisille asti. Vastattiin, että koko 100 % tuotosta menee vammaisille. Kysyin uudelleen. Nyt myyjä ryhtyi selittämäään, kuinka mitättömät heidän kulunsa ovatkaan, muttei kertonut summia tai prosentteja. En enää uskalla käyttää tätä järjestöä. Tietääkö joku turvallisen järjestön, jota voisi hyvillä mielin tukea varmana siitä että rahat tai ainakin lähes kaikki rahat menevät perille?