Kirjoitin tuonne toiselle osastolle suhteestani (narsisti) mieheni kanssa, mutta luulen ettei siellä hirveästi ole kanssasisaria jotka asiaan osaisivat sanoa mitään. Nyt löysin tälle oikealle palstalle. Antakaa neuvoja mitä tehdä? olen tilanteessa, jossa pitäisi pystyä ajattelemaan järkevästi (ja olisi pitänyt jo kauan sitten), mutta tunteet vaikuttavat liikaa, enkä pääse pois vaikka toisaalta haluaisinkin ja toisaalta haluaisin yrittää kovasti vielä ja uskoa rakkauteen. Niin tyhmältä kuin se kuullostaakin...
linkki keskusteluun: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8442555
linkki keskusteluun: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8442555
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huomaat varmaan itsekin lukiessasi kirjoitustasi (luin linkin) ettei suhteesi ole "normaali" parisuhde...näytää että sinä olet antava osapuoli, mutta et saa itsellesi juurikaan mitään.
Kirjoituksestasi päätelleen miehesi päättää oletteko yhdessä ja missä sinä asut, eikö yhdessäolosta pitäisi päättää yhdessä ja sinun asuinpaikkakunnastasi ainoastaan sinä?
On aina helppo sanoa sivusta mitä toisen pitäisi tehdä, mutta kun on tunteet pelissä, sitä tekee päätökset niiden pohjalta.
Olen itse eronnut puoli vuotta sitten 10 vuotisesta suhteesta jota yritin jatkaa monesta erosta huolimatta, suhteemme oli erilainen mutta paljon samaa kuin teilläkin ja voin vain sanoa, että alan vasta nyt elämään pitkästä aikaa...ensin tuntui etten saa elämästä kiinni, mutta ero oli parasta mitä minulle on tapahtunut vuosiin.
Löydät varmasti arvoisesi ihmisen, sellaisen kanssa elämä on paljon helpompaa.
Ai niin, siitä narsismista...saattaahan miehesi olla sitä, minä elin narsistin kanssa ja mielestäni hän oli hieman erilainen, nuo maitsemasi piirteet menevät mielestäni itsekkyyden ja (anteeksi nyt) rakastamattomnuuden piikkiin.
Koita jaksaa, päivä kerrallaan...asioilla on tapana järjestyä jos niiden eteen tekee jotakin.
Olen itsekin pohtinut, johtuisiko mieheni itsekeskeisyys ja tunnekylmyys vain siitä, ettei hän kykene rakastamaan minua. Joskus tätäkin asiaa kysyessäni häneltä olen saanut vastaukseksi,
että "koska en ole rakastettava", johtuen asioista joita en ole tehnyt tai hoitanut mallikkaasti (mm kotitöiden laiminlyöminen joskus), sekä mustasukkaisuuteni häntä kohtaan. Tuo vastaus kuullosti ihan pimeeltä! ottaen huomioon miten paljon olen todellakin hänelle yrittänyt antaa rakkauttani, mutten vastineeksi saa mitään. Aivan kuten hänen rangaistuksensa seksistä kieltäytymisenä... Olen myös lukenut paljon narsismiin liittyviä aiheita eri nettisivuilta ja hyvin monet narsismiin luetellut piirteet täsmäsivät juuri mieheni käytökseen,
kuten: Tunnekylmyys, Vaatii usein itselleen erikoiskohtelua, Välinpitämättömyys, Itsekeskeisyys, Arvostelee ja vähättelee, Kontrolliminen, Hänen mielestään usein muut ihmiset ovat niin saatanan tyhmiä ym.. Hänellä on näitä vahvasti narsistisia piirteitä (jotka eivät jää edes tutuiltani huomaamatta). Toisaalta olen lukenut muiden kokemuksia joistakin oikeista narsisteista, joten ehkä mieheni kuuluu siihen "välimalliin"...?
Olen sitä mieltä, että asiallisempaa tukea saisit narsistien uhrien tuki ry:n sivustolta. Toki täälläkin on ihan asiallisia kirjoittajia mutta joukossa sitten hyvinkin häijyjä joiden kirjoituksista pahoittaa vaan mielensä. Tämä kun on tarkoitettu kaikille, myös narsisteille.